Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma on kirjoittanut kirjan Rosvoparonien paluu. Rosvoparoneista professori Kuisma toteaa, että nämä angloamerikkalaiset investointipankkiirit, venäläiset oligarkit ja muut tavoiltaan samanhenkinen, usein vähintään puolirikollinen kansainvälinen liike-eliitti on saanut pari vuosikymmentä rohmuta estoitta jättiläisomaisuuksia keinoin ja tuloksin, joita heidän keskiaikaiset edeltäjänsä kadehtisivat.
Rajattomasta ahneudesta on 2000-luvulla tehty uskonnonkaltainen hyve, jonka varassa koko talouselämän kuvitellaan pyörivän. Yleisen vaurastumisen toivossa ja pääomien ja työpaikkojen pakenemisen oikeutetussa pelossa nykyajan rosvoparonien on ollut pakka antaa vapaasti temmeltää. Tilanteeseen on alistuttu, vaikka hyvin tiedetään, kuinka ilmiö rappeuttaa yhteiskuntamoraalia, ennakoi vakavia kriisejä ja johtaa lopulta myös taloudelliseen katastrofiin.
Hinnan kylmän sodan aikana luodusta läntisestä hyvinvointivaltiosta maksoivat neuvostodiktatuurin orjuuttamat kansat. Silloin myös kokonaisia maanääriä voitiin myydä, ostaa, pantata ja lahjoittaa ylimysten, vallantavoittelijoiden, tuon ajan yritysjohtajien eli palkkasoturipäälliköiden ja heitä rahoittaneiden pankkiirien kesken. Tuotto tällaisista sijoituksista oli tarkoitus hankkia kiskomalla kansalta veroja niin paljon kuin irti oli saatavissa. Mauno Koiviston on todennut, että jokainen, joka työskentelee pitkään suuren rahan kanssa, saa väistämättä vamman sieluunsa.
On tärkeää muistuttaa, että tämän hurjan, kurjan joukon tavoitteisiin ei ole koskaan kuulunutkaan kestävän talouskasvun ja yleisen hyvän edistäminen. Maali on aina ollut henkilökohtaisempi ja läheisempi: oma rikastuminen, mitä nopeammin ja mitä enemmän, sitä parempi. Eikä tätä karkeaa käytöstä ole peitelty. Päinvastoin, pikavoittojen ja lihavien bonusten saalistuksesta on onnistuneesti tehty uskontoa muistuttava opinkappale, jonka nimeen on vannottu – sinisilmäisesti vai kyynisesti? – maineikkaissa liikkeenjohdon korkeakouluissa ja suuryritysten hallinnossa. Järjestelmään sisälle rakentuneista ongelmista muistuttaneet on hiljennetty klassikkotempulla: syytöksillä kateudesta, ikään kuin mahdollisen motiivin kyseenalaistaminen olisi argumentoitu vastaus kritiikkiin.
Asian luonteeseen kuuluu, että brutaalin markkinafundamentalismin karvaita hedelmiä pakkosyötetään koko muulle maailmalle. Asiaan kuuluu myös, että kriisin syvetessä esiin astuvat pelureiden palkkarengit, josta syyllisten rankaisemista vaativille muistuttavat katastrofin syntyneen kollektiivisten virhearvioiden tuloksena, meidän kaikkien yhdessä aiheuttamana!
Saaliinsa jo kuitanneiden piirien rikokset ihmiskuntaa vastaan häivytetään, ja kun voitot on turvallisesti yksityistetty, alkaa tappioiden sosialisointi yhteisen hallintorahvaan kustannuksella.
Rahan ja vallan yhteen kietoutuminen on ikuista.
Miljardit kärpäset eivät voi olla väärässä, lanta maistuu hyvältä. Veronmaksajilta nyhdetty miljoonien eurojen puoluetuki vie lesken viimeisenkin rovon ja kuivan leivänkännykän orpolapsen suusta. Puoluetuki paljastaa hyvin palkatun poliittisen eliitin ja samalla koko edustuksellisen demokratian mädännäisyyden.
Lähdeaineisto: Markku Kuisma Rosvoparonien paluu ISBN 978-952-234-025-2
