Katsoin aiheelliseksi tuoda julki Timo Soinin näkemyksen asioista ja Kalevan päätoimittajan Markku Mantilan näkemyksen asioista. Lukija voi päätellä kumpi on oikeassa.
Erkki Aho
Perussuomalaisten Kalajoen osaston puheenjohtaja
Kreikka-vakuudet, salailu ja VM:n silmänkääntötemppu
15.5.2012, Timo Soini, ploki.
Vähän aikaa sitten hallitus jakoi taas Kreikalle suomalaisten veronmaksajien rahaa. Kreikalle, jonka letku on mennyt pahan kerran solmuun.
Vastineeksi Suomi sai “vakuudet”. Niin hyvät, että ne piti salata.
Asiantuntijat raivostuivat ja valittivat. Oikein. Myös perussuomalaiset valittivat. Oikeuteen.
Ministeriö säikähti. Heräsi huoli, että KHO saattaisi vaatia ihan oikeaa julkisuutta asialle. Niinpä VM myönsi toimineensa lainvastaisesti Kreikka-vakuuksien salaamisessa ja julkisti osan vakuussopimuksesta.
Ei vakuus, vaan johdannaissopimus
Ministeriön päätös on kahdella tavalla mielenkiintoinen.
Ensinnäkin se vahvisti sen, mitä me arvelimme heti helmikuussa: niin sanotut “vakuudet” ovatkin monimutkainen TOTAL RETURN SWAP –johdannaissopimus.
Olimme jälleen oikeassa. Olimmeko oikeassa myös siinä, että pahimmassa tapauksessa “vakuudet” kattavat vain 20 % Suomen antamista lainatakauksista?
Kyllä: senkin on ministeriö nyt myöntänyt. Aluksi ei myöntänyt.
Pahin tapaus voi olla pelottavan lähellä, kun Espanja luisuu letkun päähän ja Suomen ylitakaukset astuvat voimaan.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että VM:n laatimat selitykset eduskunnalle Kreikka-vakuuksien sisällöstä eivät ainakaan täysin vastanneet todellisuutta. Oikeudellisesti kyseessä ei ole vakuus, vaan johdannaissopimus.
Päätösmallissa ministeriö antaa lisäksi ymmärtää, että salaamisen taustalla oli pyrkimys välttää Kreikan velkojen panttaamattomuussitoumusten laukeaminen:
Ei julkistus, vaan silmänkääntötemppu
Ministeriön takinkääntö on toiseksi mielenkiintoinen siksi, että se ei julkista mitään. Kyseessä on silmänkääntötemppu.
Julkistetuissa papereissa on niin vähän tietoja, ettei niiden perusteella voi sanoa mitään sopimuksen todellisesta sisällöstä.
Tämä ei ole vain minun asiantuntematon mielipiteeni. Varman korkosijoitusjohtaja Wilhelm Backlund sanoi Ylen haastattelussa, että VM:n julkistamat asiakirjat eivät kerro mitään siitä, miten edullinen vakuusjärjestely on Suomelle:
Harhaanjohtavia tietoja?
Ministeriön toiminta tekee pilkkaa julkisuusperiaatteesta. Taloudellisten tietojen täydellinen salaaminen on hyvin kyseenalaista tapauksessa, jossa puhutaan jopa miljardien eurojen riskeistä suomalaisille veronmaksajille.
Tietojen jatkuva pimittäminen on erityisen huolestuttavaa, kun otetaan huomioon, että on syytä epäillä ministeriön johtaneen eduskuntaa ja kansalaisia harhaan aiemmilla tiedoillaan. Suomi ei ole saanut lainkaan vakuuksia, vaan monimutkaisen total return swap -johdannaissopimuksen.
Asiakirjat osoittavat, että perussuomalaisten spekulaatio oli oikeaa. Se tarkoittaa, että ministeriön laatimat julkiset asiakirjat olivat ainakin todennäköisesti harhaanjohtavia. Nyt ei julkisuudessa ole lainkaan tietoa siitä, mitä sopimus TODELLA sisältää – eli mitä se Suomelle maksaa ja mitä riskejä se tuo mukanaan.
Voimme olla väärässä. Sitä on mahdoton tietää, kun olennaiset tiedot on salattu.
Mitä seuraavaksi
Tulemme valittamaan uudesta päätöksestä. Demokratiaa on kunnioitettava.
Uskomme, että KHO ymmärtää, mistä on kyse. Nyt ei ole kyse poliittisesta kilpailusta, vaan suomalaisen kansanvallan ja julkisuusperiaatteen tulevaisuudesta.
Eikä kaikkea tarvitse julkistaa. Meitä kiinnostaa vain yksi dokumentti: Total Return Swap Confirmation. Sieltä löytyvät ne rahasummat.
Ministeriön julkistamissa papereissa tämä asiakirja on pyyhitty täysin tyhjäksi.
Keskeiset rahasummat voitaisiin julkistaa siltä osin kuin ne ovat Suomen kulujen ja riskien kannalta olennaisia. Vastapuolen identiteetin ja liikesalaisuuksien suojaa voitaisiin kunnioittaa.
Vähän aikaa sitten hallitus jakoi taas Kreikalle suomalaisten veronmaksajien rahaa. Kreikalle, jonka letku on mennyt pahan kerran solmuun.
Vastineeksi Suomi sai “vakuudet”. Niin hyvät, että ne piti salata.
Asiantuntijat raivostuivat ja valittivat. Oikein. Myös perussuomalaiset valittivat. Oikeuteen.
Ministeriö säikähti. Heräsi huoli, että KHO saattaisi vaatia ihan oikeaa julkisuutta asialle. Niinpä VM myönsi toimineensa lainvastaisesti Kreikka-vakuuksien salaamisessa ja julkisti osan vakuussopimuksesta.
Ei vakuus, vaan johdannaissopimus
Ministeriön päätös on kahdella tavalla mielenkiintoinen.
Ensinnäkin se vahvisti sen, mitä me arvelimme heti helmikuussa: niin sanotut “vakuudet” ovatkin monimutkainen TOTAL RETURN SWAP –johdannaissopimus.
Olimme jälleen oikeassa. Olimmeko oikeassa myös siinä, että pahimmassa tapauksessa “vakuudet” kattavat vain 20 % Suomen antamista lainatakauksista?
Kyllä: senkin on ministeriö nyt myöntänyt. Aluksi ei myöntänyt.
Pahin tapaus voi olla pelottavan lähellä, kun Espanja luisuu letkun päähän ja Suomen ylitakaukset astuvat voimaan.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että VM:n laatimat selitykset eduskunnalle Kreikka-vakuuksien sisällöstä eivät ainakaan täysin vastanneet todellisuutta. Oikeudellisesti kyseessä ei ole vakuus, vaan johdannaissopimus.
Päätösmallissa ministeriö antaa lisäksi ymmärtää, että salaamisen taustalla oli pyrkimys välttää Kreikan velkojen panttaamattomuussitoumusten laukeaminen:
“Toteutustapa määräytyi pitkälti Kreikkaa koskevien rajoitteiden perusteella. Osaan Kreikan valtion velkakirjoista sisältyy ns. panttaamattomuussitoumuslauseke, jonka mukaan kyseisen velkakirjan haltijan asemaa ei saa heikentää suhteessa muihin velkojiin, tai velka erääntyy välittömästi Kreikan valtion maksettavaksi. Järjestelystä sovittaessa lähtökohtana on pidetty, että sen toteuttamista koskevat asiakirjat ovat luottamuksellisia.”Monet asiantuntijat arvelivatkin julkisuudessa, että tämä olisi yksi syy sopimuksen salaamiselle. Kun se on salattu, muut velkojat eivät voi valittaa asiasta.
Ei julkistus, vaan silmänkääntötemppu
Ministeriön takinkääntö on toiseksi mielenkiintoinen siksi, että se ei julkista mitään. Kyseessä on silmänkääntötemppu.
Julkistetuissa papereissa on niin vähän tietoja, ettei niiden perusteella voi sanoa mitään sopimuksen todellisesta sisällöstä.
Tämä ei ole vain minun asiantuntematon mielipiteeni. Varman korkosijoitusjohtaja Wilhelm Backlund sanoi Ylen haastattelussa, että VM:n julkistamat asiakirjat eivät kerro mitään siitä, miten edullinen vakuusjärjestely on Suomelle:
“Faktisesti tästä sopimuksesta on poistettu kaikki oleellinen taloudellinen tieto. Eli näistä sopimuksista ei saa mitään uutta muuta kuin varsinaiset lomakkeet. Sisältö on poistettu kokonaan.”Tämähän on niin kuin asunnonvälittäjä kertoisi kuluttajalle: “Olet ostanut asunnon. En voi kertoa, miten iso se on, mitä se maksoi ja missä se sijaitsee… Tässä ovat nämä sopimuksen mallipohjat, ole hyvä!”
Harhaanjohtavia tietoja?
Ministeriön toiminta tekee pilkkaa julkisuusperiaatteesta. Taloudellisten tietojen täydellinen salaaminen on hyvin kyseenalaista tapauksessa, jossa puhutaan jopa miljardien eurojen riskeistä suomalaisille veronmaksajille.
Tietojen jatkuva pimittäminen on erityisen huolestuttavaa, kun otetaan huomioon, että on syytä epäillä ministeriön johtaneen eduskuntaa ja kansalaisia harhaan aiemmilla tiedoillaan. Suomi ei ole saanut lainkaan vakuuksia, vaan monimutkaisen total return swap -johdannaissopimuksen.
Asiakirjat osoittavat, että perussuomalaisten spekulaatio oli oikeaa. Se tarkoittaa, että ministeriön laatimat julkiset asiakirjat olivat ainakin todennäköisesti harhaanjohtavia. Nyt ei julkisuudessa ole lainkaan tietoa siitä, mitä sopimus TODELLA sisältää – eli mitä se Suomelle maksaa ja mitä riskejä se tuo mukanaan.
Voimme olla väärässä. Sitä on mahdoton tietää, kun olennaiset tiedot on salattu.
Mitä seuraavaksi
Tulemme valittamaan uudesta päätöksestä. Demokratiaa on kunnioitettava.
Uskomme, että KHO ymmärtää, mistä on kyse. Nyt ei ole kyse poliittisesta kilpailusta, vaan suomalaisen kansanvallan ja julkisuusperiaatteen tulevaisuudesta.
Eikä kaikkea tarvitse julkistaa. Meitä kiinnostaa vain yksi dokumentti: Total Return Swap Confirmation. Sieltä löytyvät ne rahasummat.
Ministeriön julkistamissa papereissa tämä asiakirja on pyyhitty täysin tyhjäksi.
Keskeiset rahasummat voitaisiin julkistaa siltä osin kuin ne ovat Suomen kulujen ja riskien kannalta olennaisia. Vastapuolen identiteetin ja liikesalaisuuksien suojaa voitaisiin kunnioittaa.
Kalevan pääkirjoitus 18.5.2012
Perussuomalaisten Timo Soini on paljon vartijana
eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana. Häneltä
odotetaan jo muutakin kuin EU-nokittelua.
Suomen johtaviin ulkopoliittisiin
asiantuntijoihin kuuluva Ulkopoliittisen instituutin johtaja
Teija Tiilikainen arvosteli poikkeuksellisen suorasukaisesti
eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa Timo Soinia
Hufvudstadsbladet-lehdessä viime sunnuntaina.
Tiilikaisen mielestä ei riitä, että Soini toistaa joka paikassa hokemaansa ”missä EU, siellä ongelma”. Tiilikainen kysyykin, onko perussuomalaisilla ylipäätään minkäänlaista ulkopoliittista linjaa.
Kysymys on aiheellinen, sillä Soini on eduskunnan arvovaltaisena pidetyn ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana paljon vartijana. Jos hänen sanomistensa ja tekemistensä välityksellä ulkopolitiikan merkittävimmille asiantuntijoille muodostuu sellainen käsitys, että linja on pahasti hukassa, jotain täytyisi tehdä. Jos valiokunnan johtajasta on tällainen kuva kotimaassa, millaisenahan se mahtaa näyttäytyä muissa maissa?
Soinilla on ollut aikaa perehtyä nykyiseen tehtäväänsä. Sitä paitsi hän on sen verran kokenut politiikan tekijä, ettei kysymys voi olla siitä, ettei hän tiedä, mitä tuossa asemassa pitää tehdä. Eri asia on, jos ulkosuhteiden hoidossa ei nähdä EU:ta kauemmas.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on matkustellut kovasti. Sen puolen Soini on hoitanut kiitettävästi. Sama tahti näyttää jatkuvan tulevaisuudessa.
Matkustaminen toki kuuluu ulkoasiainvaliokunnalle jos mille. Etenkin nyt, kun Suomi tähtää YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi, on tärkeää käyttää kaikkia kanavia maan politiikan tunnetuksi tekemiseksi.
Soinin valinta eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi oli tietysti riski muilta puolueilta, mutta se oli otettava.
Perussuomalaiset menestyivät viime eduskuntavaaleissa niin hyvin, että heille oli pakko antaa joitakin merkittäviä valiokuntapaikkoja ja valiokuntien puheenjohtajuuksia.
Soinin pitäisi kuitenkin kasvaa tehtävänsä mittoihin ja näyttää, että hän on saamansa luottamuksen arvoinen. Tämä edellyttää selkeää ulkopoliittista linjaa, jossa maailma nähdään muunakin kuin EU:na ja sen ongelmina.
Helppoihin ja yksinkertaisiin vastauksiin tottuneen Soinin on tietysti luontevampaa nokitella EU:ta kevyin heitoin kuin pohdiskella monimutkaisia kansainvälisiä kysymyksiä. Vaikeat asiat ovat kuitenkin edessä viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomi toivottavasti pääsee YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi.
Harkitsevana ja maltillisena asiantuntijana tunnetun Tiilikaisen purkaus Soinia vastaan kannattaa ottaa todesta. Se on eräänlainen hätähuuto sen puolesta, ettei tärveltäisi Suomen kansainvälisesti arvostettua asemaa maailmanpolitiikan osaajana.
Soini edustaa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana ennen muuta eduskuntaa. Se hänen tulisi oivaltaa ja kyetä esiintymään sen mukaisesti. Vaalikentillä voi toki puhua puuta heinää lämpimikseen, mutta ei maailmalla ainakaan tuossa asemassa
Tiilikaisen mielestä ei riitä, että Soini toistaa joka paikassa hokemaansa ”missä EU, siellä ongelma”. Tiilikainen kysyykin, onko perussuomalaisilla ylipäätään minkäänlaista ulkopoliittista linjaa.
Kysymys on aiheellinen, sillä Soini on eduskunnan arvovaltaisena pidetyn ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana paljon vartijana. Jos hänen sanomistensa ja tekemistensä välityksellä ulkopolitiikan merkittävimmille asiantuntijoille muodostuu sellainen käsitys, että linja on pahasti hukassa, jotain täytyisi tehdä. Jos valiokunnan johtajasta on tällainen kuva kotimaassa, millaisenahan se mahtaa näyttäytyä muissa maissa?
Soinilla on ollut aikaa perehtyä nykyiseen tehtäväänsä. Sitä paitsi hän on sen verran kokenut politiikan tekijä, ettei kysymys voi olla siitä, ettei hän tiedä, mitä tuossa asemassa pitää tehdä. Eri asia on, jos ulkosuhteiden hoidossa ei nähdä EU:ta kauemmas.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on matkustellut kovasti. Sen puolen Soini on hoitanut kiitettävästi. Sama tahti näyttää jatkuvan tulevaisuudessa.
Matkustaminen toki kuuluu ulkoasiainvaliokunnalle jos mille. Etenkin nyt, kun Suomi tähtää YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi, on tärkeää käyttää kaikkia kanavia maan politiikan tunnetuksi tekemiseksi.
Soinin valinta eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi oli tietysti riski muilta puolueilta, mutta se oli otettava.
Perussuomalaiset menestyivät viime eduskuntavaaleissa niin hyvin, että heille oli pakko antaa joitakin merkittäviä valiokuntapaikkoja ja valiokuntien puheenjohtajuuksia.
Soinin pitäisi kuitenkin kasvaa tehtävänsä mittoihin ja näyttää, että hän on saamansa luottamuksen arvoinen. Tämä edellyttää selkeää ulkopoliittista linjaa, jossa maailma nähdään muunakin kuin EU:na ja sen ongelmina.
Helppoihin ja yksinkertaisiin vastauksiin tottuneen Soinin on tietysti luontevampaa nokitella EU:ta kevyin heitoin kuin pohdiskella monimutkaisia kansainvälisiä kysymyksiä. Vaikeat asiat ovat kuitenkin edessä viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomi toivottavasti pääsee YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi.
Harkitsevana ja maltillisena asiantuntijana tunnetun Tiilikaisen purkaus Soinia vastaan kannattaa ottaa todesta. Se on eräänlainen hätähuuto sen puolesta, ettei tärveltäisi Suomen kansainvälisesti arvostettua asemaa maailmanpolitiikan osaajana.
Soini edustaa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana ennen muuta eduskuntaa. Se hänen tulisi oivaltaa ja kyetä esiintymään sen mukaisesti. Vaalikentillä voi toki puhua puuta heinää lämpimikseen, mutta ei maailmalla ainakaan tuossa asemassa
