Analyysi perussuomalaisuudesta

Timo Soini toteaa Peruspomo-kirjan johdannossaan, että hän haluaa kertoa miksi Perussuomalaisista on tullut merkittävä puolue ja se on ollut mahdollista.

Timo Soini kertoo, että hän käy kirjassa läpi puolueensa nousua, eri vaaleja, niiden asetelmia ja tuntemuksiani sellaisina kuin ne olivat ja tuntuivat. Kirja on siis Timo Soinin näkemys asioista.

Timo Soini toteaa kirjassaan, että Jytkyn lähtökohtana on ollut Timo Soinin henkilökohtainen noste, joka alkoi jo vuoden 2006 presidentinvaaleista. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa perussuomalaiset saivat vaalivoiton. Tähän Timo Soinin näkemykseen voin yhtyä, sillä olen itse ollue perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaana 2003 ja 2007. Vuonna 2003 kun olin ehdokkaana, niin minulle vaalitenttien jälkeen tultiin sanomaan, että olet hyvä mies, mutta olet väärästä pulueesta. Vuonna 2007 meitä perussuomalaisten ehdokkaita oli jo niin paljon, että vaalitenttejä ei kohdalleni tullut niin paljon kuin edellisissä eduskuntavaaleissa, mutta puolueen noste oli kova. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa tuli perussuomalaisista valituksi viisi kansanedustajiksi: Timo Soini, Raimo Vistbacka, Pirkko Ruohonen-Lerner , Pentti Oinonen ja Pertti Virtanen. Itse sain saman verran ääniä kuin Pirkko Mattila, mutta emme tulleet valituiksi.

Vuoden 2008 kuntavaalit oli puolueen kannalta oleellisen tärkeät. Timo Soini toteaa kirjassaan, että perussuomalaisten nousua siivittivät ”Ploki” ja sosiaalinen media. Minä ajattelen, että järjestys on toinen: 1. sosiaalinen media ja 2. Timo Soinin Ploki.

Sosiaalisessa mediassa uskallettiin keskustella ja tunnustaa puoluekantaa. Nämä keskustelut ovat olleet erittäin tärkeä pohja perussuomalaisuuden nousulle.

Kuntavaalien tulos oli 440 valtuutettua. Perussuomalaisessa puoluessa kaikki toimi vapaaehtoistoiminnalla. Näissä kuntavaaleissa kannatus nousi 5,4 prosenttiin.

Kirjassaan Timo Soini kertto eurovaaleista 2009, jossa hän oli ehdolla. Hän käy läpi Jussi Halla-ahon asiaa ja hänen taustajoukkojensa toimintaa sekä perustelee miksi Jussi Halla-aho ei ollut eurovaaliehdokkaana. Monista eurovaaliehdokkaista tuli kansanedustajia: Lauri Heikkilä, Kike Elomaa, Pirkko Mattila, Vesa-Matti Saarakkala ja Veltto Virtanen. Sampo Terhosta tuli euroedustaja Timo Soinin jälkeen. Minä, Erkki Aho ,huomasin näihin aikoihin joutuneeni Perussuomalaisten ”mustalle listalle” väärien oikeudenpäätösten johdosta.

Timo Soini toteaa kirjassaan, että Jukka Jusulan nimitystä avustajaksi kritisoitiin, koska joidenkin mielestä paikka oli hänelle räätälöity. Soini kirjoittaa, että se on aivan totta.

Eduskuntavaaliehdokasasettelusta 2011 Timo Soini kertoo, ettei hän hyväksynyt ehdokkaaksi Frederikiä ja Susan Ruususta. Kike Elomaa oli Timo Soinin mielestä selvä tapaus jo vuonna 2007. Hän ei silloin päässyt läpi, mutta sai hyvä äänimäärän. Minä, Erkki Aho, soitin Kike Elomaalle ja houkuttelin hänet mukaan Perussuomalaisiin soittamalla Kike Elomaalle. Sitten ilmoitin Timo Soinille asiasta.

Soitin myös Juha Miedolle, joka oli kahden vaiheilla, mutta kun tieto asiasta meni Keskustan puoluetoimistolle asiasta, niin saamani tiedon mukaan Matti Vanhanen päätti, että Juha Mieto otetaan Keskustan listoille. Huhujen mukaan pääministeri Matti Vanhanen vieraili Juha Miedon kotona Kurikassa varmistamassa asian.

Timo Soini toteaa kirjassaan, että pyrittiin tietysti katsomaan, että ehdokkaan taustat olisivat suurin piirtein kunnossa. Kirjassaan hän ei mainitse minusta mitään, mutta olen ymmärtänyt, että Raimo Vistbacka on Oulun piirin johdon Ahti Moilasen ja Paula Jukan johdon kanssa päättänyt silloin, ettei Erkki Ahoa oteta kansanedustajaehdokkaaksi. En tiedä mikä osuus asiassa on Pirkko Mattilan taustajoukoilla asiaan.

http://ahonblogi.blogspot.fi/2010/08/to-05082010.html

Matti Putkosen tuloa puolutoimistoon Timo Soini hehkuttaa valtavasti. Se on Timo Soinin mielipide.Timo Soinin mukaan perussuomalaisten kannatuksen kovin nousu alkoi kesällä 2010, kun Kreikan kriisi kärjistyi.

Eduskuntavaaleissa perussuomalaiset saivat 39 edustajaa. Jussi Niinistöä Timo Soini hehkuttaa kovasti kirjassaan. Mielestäni kyllä aiheellisestikin. Valiokuntiin jakaminen tapahtui Soinin mukaan seuraavasti: ”Minä sanoin, että jos toiveita ruvetaan kysymään, kaikki rupeavat toivomaan jotain, eikä siitä tule mitään. Lopulta ykistellen aakkosjärjestyksessä ohjattiin: ”Sinä menet sinne, sinä menet sinne, sinä sinne”.

En tiedä pitääkö Timo Soinin kertomus paikkansa, mutta jos pitää, niin se kuvastaa selkeästi Timo Soinin johtamista.

Timo Soini toteaa kirjassaan, että ”Olli Immoselle olen joskus ihmetellyt, että ”Etko sinä nyt mitään muuta ongelmaa näe kuin monikultturisuuden.”

Juho Eerola on Soinin mukaan lahjakas, jos vain keskittyisi asioihin.

Soinin mukaan ”Halla-ahon kanssa minulla on eräänlaiset sanattomat pelisäännöt. Molemmat tiedämme jo missä rajapyykit menevät. Halla-aho tuskin kuvittelee olevansa poliittinen johtaja. Hän on avioerolapsi Tampereen Oletolammilta, ja koulussa häntä on erittäin raa´asti kiusattu:”

Timo Soini kertoo hallitusneuvottelujen katkeamisesta. Jos olisimme menneet Kataisen hallitukseen, meillä olisi kuusi ministeriä. Joukossamme oli paljonkin sitä ajattelua, että pitäisi menne hallitukseen. Timo Soini toteaa, että ” se oli yksinäinen hetki kun päätin, että me emme lähde hallitukseen.” Tämä mielestäni kuvastaa Timo Soinin johtamistapaa, jota jotkut ovat väittäneet diktatooriseksi.

Timo Soini toteaa kirjassaan, että hän ehdotti eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi Pirkko Ruohonen-Lerneriä. Pentti Kettunen oli alkuun ryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja. ”Pidin huolen siitä että niille, jotka ovat olleet pitkään mukana, löytyy jotain vähän enemmän kuin uusille tulokkaille. ” Tämä kuvastaa Timo Soinin johtamistapaa. Timo Soini tarvitsi vallan pönkittäjäkseen mieluummin naisen kuin miehen. Se oli siis Timo Soinin kannalta turvallinen valinta. Oliko se sitä puolueen edun kannalta?

Vistbackaa Soini ihailee ja kunnioittaa. Minulla, Erkki Aholla, on Vistbackan toiminnasta ja käyttäytymisestä toisenlainen kuva. Valitettavasti, alkoholin ym. käyttäytymisen osalta. Kirjassaan Soini vaikenee kuitenkin kiinteistökaupoista ja säätiöjärjestelyistä:

http://seppohautaaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/125030-vistbacka-ei-puoluetukirahoja-voida-siirtaa-saatiolle-se-on-sula-mahdottomuus

Maahanmuuttokysymyksessä Timo Soini ei ole maahanmuuttajakriitikoiden ajatusten selittäjä. Soini kritisoi aiheellisesti puolueensa maahanmuutokritisoijia.

Vuoden 2012 presidentinvaalit oli perussuomalaisille pakkorako. Ehdokas piti olla, vaikka vaali-intoa ei ollut. Vuoden 2012 kuntavaalit oli Soinin mukaan puolueen perustan kannalta tärkeimmät eli paikallisvaalit. Kentän aktiivinen tuki pelasti perussuomalaiset. Neljän suurimman puolueen ehdokasmäärät olivat Keskusta 8401, sdp 6987, kokoomus 6872 ja perussuomalaiset 4394. Mielestäni tämä on tärkeä huomio, kun vaalitulosta tarkastellaan. Näin Timo Soini on tehnytkin.

Timo Soini on tehnyt oikean analyysin puolueesta. Tämän saman hän esitti minulle jo aikaisemmin kun tapasimme sattumalta Helsingissä. Näin Timo Soinin mukaan: ”Perussuomalaisilla on tiukka tilanne siinä, että puoluekenttämme on niin jännitteinen. Puolueeseen liittyy politikaan ulkopuolelta paljon uusia ihmisiä, jotak ova jäseninä hempompia kuin ne, jotka tulevat vanhoista liikkeistä ja ajaottelevat voivansa hoitaa omaa vanhaa politiikkaansa täällä meillä.” Mielestäni tämä on sanottu aika kauniisti todellisesta tilanteesta. Perussuomalaisissa on hyviä ja oikein hyviä henkilöitä ainakin omasta mielestään. Tällainen asennehan johtaa jatkuviin ristiriitoihin ja siitä perussuomalaiset ovat tunnettuja.

Timo Soini puuttuu myös eurovaaliehdokasasetteluun. Hän ottaa esille Seppo Hauta-ahon kritiikin.

http://seppohautaaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161405-vastaus-timo-soinille-europarlamenttivaalien-ehdokasasetteluun-liittyen

Jäsenäänestystä ei järjestetty, vaan ehdokasasettelu hoidettiin muulla tavalla.

Timo Soini kritisoi kirjassaan edustajatovereitaan. ”Yllättääkö Pentti Oinonen minut positiivisesti? Yllättää olemalla hiljaa, eipå juuri muulla tavalla.”

Kirjan mukaan James Hirvisaari kuvaili Timo Soinia huonotuuliseksi jyräksi. Joskus se tosiaan pitää paikkansa, Timo Soini kirjoittaa. Syksyllä 2013 tapahtunut James Hirvisaaren erottaminen puolueesta oli pakko tehdä, koska kaikki tiet oli sitä ennen kuljettu loppuun. Hirvisaari oli kutsunut tuttunsa Seppo Lehdon vieraaksi eduskuntaan, ja Hirvisaari otti hänestä kuvan tekemässä natsitervehdystä. Kuva laitettiin Facebookiin, ja siitä nousi tietysti kauhea meteli. Työvaliokunnassa teimme ehdotuksen Hirvisaaren erottamisesta yksimielisesti.

Soinin mukaan aina tulee jotain yllättävää, ja suurimmaksi osaksi sellaista, joka ei johdu omasta toimistani. Siellä ovat olleet hakkaraiset, halla-ahot, hirvisaaret. Jos ei muuta, niin sitten Olli Immonen menee pöhköyksissään A-talkiin. Susanne Päivärinta veri Immosta ihan alta lipan. En viitsinyt edes katsoa, kun otti niin päähän.

Ehkä Timo Soinin olisi kannattanut katsoa ohjelma, kun hän on ottanut siihen kantaa kirjassaan.

Timo Soini analysoi puolueen tilaa. Hän toteaa, että vanhoilla puolueilla on koneisto meitä paremmin hallussa. Tämä pitää varmasti paikkansa.

Timo Soi toteaa kirjassaan, että lähiavustajani eivöt tule keskenään toimeen, kuten Jusula, Vistbacka, Putkonen ja muutama muu. Timo Soini kertoo, että ikävä kyllä Kari J. Bärlund petti kaikkien luottamuksen kavaltamalla eduskuntaryhmän rahoja vuonna 2005. Soini ei kerro miten tämä oli mahdollista yhden miehen eduskuntaryhmässä? Pettikö valvonta?

Soini kirjoittaa: ”Jos Hesarin etusivun ilmoitus olisi tehty komiteatyönä, viety puoluehallitukseen tai eduskuntaryhmään, siitä ei olisi tullut mitään järkevää ja aivan varmasti se olisi vuotanut julkisuuteen.”

Timo Soini kertoo, että ”olen hyvin tarkka siitä, kuka on lähipiirissä. Heitä ei ole monta, ei kymmentäkään.” Vähän aikaisemmin Soini kertoi kirjassaan, että he eivät tule keskenään toimeen.

Kirjan lukijalle herää kysymys: Näinkä epäluotettavia ovat puolueen johtohenkilöt ja kansanedustajat? Onko perussuomalainen puolue kykenevä hallitusvastuuseen ja luotettava hallituskumppani, jos yksi mies päättää asiat.

Timo Soini toteaa, että ”olemme tulleet puolueessa taitekohtaan. Olemme olleet eräänlainen nouseva oppoistiovoima, ja joillakin ihmisillä on ollut sellainen käsitys, että puolue liittyy heihin. Nämä tyypit näkevät itsensä maailman tärkeimpinä henkilöinä, joiden kanssa kaikkien pitäisi olla samaa mieltä. He käyttävät puolueen voimaa ajaakseen omaa agendaansa. He eivät ymmärrä, että he ovat liittyneet puolueeseen eikä puolue heihin. Tämän myötä kenttätasolla menetetään ehkä kymmenestä kahteenkymmeneen ihmistä, mutta en usko sillä olevan sen isompaa merkitystä. Valitettavasti tämä Timo Soinin näkemys ei ole totuuden mukainen. Kato on todellisuudessa on huomattavasti suurempi johtuen juuri näistä ”maailman tärkeimmistä henkilöistä”, esim. Joukamo Kortesalmesta jne.

Timo Soini toteaa kirjassaan: ” Perussuomalaisten tämänhetkinen haaste on saada aikaan toimiva puoluerakenne. Se tulee ainoastaaan kuntapolitiikan kautta. Tähän totuuteen on helppo yhtyä.

Timo Soini ei ole puuttunut ”päähän potkittujen ja pankkikriisin uhrien” asioihin. He ovat liittynneet perussuomalaiseen puolueeseen, koska monille se on ollut viimeinen oljenkorsi. Valitettavasti Timo Soini ja perussuomalaisten eduskuntaryhmä on pettänyt heidät samoin kuin perussuomalaiset hallintovaliokunnan puheenjohtajat.

Avoin kirje Timo Soinille

http://e-aho-muutablog.blogspot.fi/2013/09/avoin-kirje-timo-soinille.html

Yhteenvetona Timo Soinin kirjan perusteella ja omana kokemuksena perussuomalaisuuden tämän hetken tilanteesta voin sanoa, että puolue koostuu henkilöistä, jotka ovat osaksi tulleet muista puolueista ja hyvin paljon on mukana uusia poliittisesti kokemattomia maailmanparantajia sekä smp:n aikaisia vanhoja jääriä. Siksi puolue on vaikeasti hallittavissa, koska pyrkyreitä on tavallista enemmän ja jokaisella on valtava vallanhalu.

Puolueen kenttäorganisaatio on saatava kuntoon ja poulueen politiikan tulee olla asiallisempaa ja uskottavampaa, sillä pelkkä retoriikka ei tuo tulosta. Timo Soinin on mentävä peiliin eteen ja kysyttävä itseltään, onko diktatoorinen johtamistapa oikea tapa johtaa demokraattista puoluetta. Onko oikea tapa mollata edustajatoverit julkisesti kirjan sivuilla? Edistääkö se puolueen yhtenäisyyttä? Olisiko voitu toimia sivistyneesti ja kertoa asiat toisella tavalla? Puuttuko peruspomolta itsekuri?

Olen huolissani puolueen uskottavuudesta ja yhteistyökyvystä sekä hallituskelpoisuudesta. Puolueen kenttäorganisaatio on saatava kuntoon. Esimerkiksi Kalajoella perussuomalaisten valtuutetut ovat vailla paikallisyhdistystä johtuen puoluehallituksen toiminnasta.