Tuulivoimalan merkittävin
haittatekijä on niiden aiheutama melu. Kyse on matalajaajuisesta
”bassomelusta”, joka vaimenee väin vähän ilmakehässä ja
talojen rakenteissa. Tyypillisesti yli 2 MW:n tuulivoimalan
tapauksessa tuulen voimakkuudella 8 m/ s erottuu selväti jaksollinen
(sekunnin välein toistuva) alle 150 Hz:n taajuinen ääni. Tämä
melu erottuu varsinkin iltasin jopa tv:n äänen yli normaalin
suomalaisen omakotitalon sisätiloissa 1500 metrin päässä
voimalasta. Melua on verrattu esimerkiksi talon ulkopuolella olevaan
rekan tyhjäkäyntiääneen. Melun häiritsevyys on kuitenkin paljon
suurempi kuin autojen aiheutama melu. Tuulivoimalan melu aiheuttaa
tyypillisesti unettomuutta, verenpaineen nousua ja tinnitusta.
Yleisesit ottan levon määrä ja laatu kärsii.
Tuulivoimaloiden
rakentaminen edellyttää teiden rakentamista ja maaston raivaamista.
Se merkitsee ympäristön tuhoamista ja maiseman muokaamsita ja se
saattaa varaantaa jopa elinkeino- ja harrastustominnan.
Suuri
tuulivoimahuijaus
Valtaosaan
Suomen kunnista on kaavoitettu alueita tuulivoimaloille. Äkkiä
ajatellen tuulivoima tuntuu hienolta asialta. Saamma ilmaista ja
saasteetonta energiaa. Maanvuokraajat saavat tuloja ja kunnat
yhteisöveroja. Totuus on kuitenkin toinen. Suomen tuulioloissa ja
ainakaan nykisellä tekniikalla tuulivoima ei ole taloudellisesti
kannattavaa.
Lukuisat
tuulivoimayhtiöt, jotka voimaloita rakentavat ja ylläpitävät,
elävät yksin valtion tukien varassa, siis veronmaksajien
kustannuksella. Saalistajat ovat löytäneet lihavan paistin.
On
luotu käsittämätön syöttötariffijärjestelmä. Sähkön
pörssihinta on noin 35 euroa megawattitunnilta, minä
tuulivoimayhtiökin saa myydessään sähköä verkkoon. Mutta kas
kummaa, valtio onkín taannut tuulivoimaloille 105,30 euron hinnan
eli se maksaa noin 70 euroa tukea jokaisesta megawattitunnista. Tämä
tuki maksetaan jopa kymmenkunta vuotta, käytnnössä koko voimalan
eliniän ajan.
Tänä
vuonna tämän kannattamattoman toiminnan pönkittäminen maksaa eri
lähteiden mukaan noin 100 miljoonaa euroa. Tuulivoimalan
rakentamistakin tuetaan investointiavustuksilla.
Jos
valtion tuki lopetetaan, kaikki tuulivoimayhtiöt kaatuvat lyhyen
ajan kuluessa. Tuuli ei pidä niitä pystyssä. Yhtiöillä on suuret
suunnitelmat jopa kymmenkertaistaa myllyjen määrä. Silloin
veronmaksajilta kynittäisiin jo miljardiluokan tukiaiset.
Tuulivoimaloiden
edustajat kehuvat kilvan toimiaan, tottakai. Niin kauan kuin
rahanjakoautomaatti toimii, ei ole syitä tuoda tosiasioita esille.
Lehdistö, TV ja julkinen tiedonvälitys yleensä yhtyy mielellään
tähän tuulen ylistyslauluun. Kuten tavallista, tässä yleisen
hyvän hyrinässä taloudelliset tosiseikat unohtuvat.
Tuulimylly
pyörii keskimäärin kaksi kuukautta vuodessa. Mikä järkevä taho
rakentaisi sähköntuotantolaitoksen, jonka teho on tällainen ja
energiantuotto satunnaista? Talvella kovilla pakkasilla, kun sähkön
tarve on suurin, mylly ei pyöri. Päinvastoin sinne on syötettävä
sähköä, jotta koneisto pysyy sulana.
Ongelman
on se, ettei sähköä voi tuottaa varastoon. Jos voisi, silloin
tuulivoimallakin olisi merkitystä,
Tuulivoiman
tuotto on parhaimmillaankin vain alle yhden prosentin
kokonaistuotannosta eli sillä ei ole käytännön merkitystä. Kun
tuotto on vielä täysin sattumanvaraista, tuulivoima on enemmänkin
häirikkö sähköverkossa.
Kaikki
tuulimyllyt ovat ulkomaista tuoteta, ja myös rakentajat tulevat
ulkomailta. Myllyn käyttöajaksi on luvattu 30 vuotta. Aika on
osoittanut myllyn kuluvan käyttökelvottomaksi keskimäärin 12
vuodessa. Puolustusvoimillekin myllyistä on haittaa. Ne häiritsevät
tutkien toimintaa.
Tämä
järjestön huijaus on saatava loppumaan. Kuinka on mahdollista, että
ylipäänsä on lähdetty mukaan tällaiseen satumasähköseikkailuun?
Valtuustoilla on suuri vastuu. Ne voivat estää enemmän rakemiden
ja sulkea tämän rahaa nielevän kidan. Suomen talous on muutoinkin
siinä tilassa, ettei siellä kaivata enää tämänkään lajin
vapaamatkustajia.
Seppo
Ijäs Viitasaari
Paljastuksia
tuulivoima puhalluksen takaa
Ilmastonsuojelun
nimissä tuetaan valtavilla summilla tuulivoima rakentamisia, EU on
tuhlannut jo kymmeniä miljardeja eikä ilmastonsuojelusta näy
merkkejäkään vielä..
Minnekään
ei maailmassa ole vielä rakennettu Porin Peittoon kaltaisia
tuulivoima laitoksia, yksittäisiä protoja lukuunottamatta. Ainoat
valmistajat, ovat Gamesa ja Nordex, ja jälkimmäiseltä löytyi
ainoastaan N150/6000 Offshore-versiona. Gamesa (lähde Gamesa) on
kuitenkin tehnyt jo sopimukset Simoon, ja Korpi-Matille Merikarvialle
ollaan lupailemassa 5MW voimaloita. (Porin rakennuslupa heltisi
puolet pienemmistä tuulivoimaloista saaduilla melumallinnos
tiedoilla, nyt luvan antaneet toivovat hiljaisuutta, jota ei
ole)http://www.sunwindenergy.com/news/gamesa-starts-selling-its-5-mw-turbine
Nämä
on siis aivan PILOTTIPROJEKTEJA, kuten Porissa Peittoo! Niin että
Porin Kellahden väki on etuoikeutettuna pakotettu olemaan
labrarottina.
Tuotannosta yleisesti sen verran, että Gamesalla on
Kanarialla yksi (1) 5 MW:n protovoimala, nämä Suomeen tulevat on
siis pilottierää.
Sen jälkeen näistä saatujen vuosien kokemusten jälkeen voidaan
tehdä ns. beetta-versio, jonka jälkeen tehdään vasta ns. tuote.
Tuuliwatilla ja
muilla suomalaisilla on ilmeisesti rajaton luottamus espanjalaiseen
laatuun!
Proto
valmistui vasta
maaliskuussa!http://www.windpowermonthly.com/article/1287784/gamesa-5mw-onshore-prototype-complete
Paljonkohan
tuo on saanu maistaa jo lunta ja jäätä? siis Espanjan kesän
aikana?
Todennäköisesti
Gamesa on myynyt voimalat ja O&M-paketin pilkkahintaan että saa
suoraa palautetta kentältä.
http://en.wind-turbine-models.com/turbines?manufacturer=55
Gamesalta löytyy
kolme eri mallia 5 MW:n turbiineille, yksi erikseen mainittu
offshore-malliksi. Nopeasti tarkasteltuna kaikista löytyi tismalleen
samat tiedot, mitä nyt tornin korkeudet vaihtelivat..
Sinänsä tässä
tavassa ei ole mitään uutta että valmistaja maksatuttaa
tuotekehityksen asiakkaillaan. Tässä tapauksessa lähiasukkaat
joutuvat kärsimäään haitoista, tukipaketti veloitetaan
veronmaksajilta. Politiikan moraali katsoo läpi sormien näitä
pikkujuttuja, todellisuudessa saastutetaan jatkuvasti enemmän,
vaikka tuulivoimaloita rakennetaan lavasteeksi saastuttajille, ja
juhlapuheissa ilmastoa suojellaan päästöiltä.
Tanska tuo
maailmanmarkkinoilta ja erityisesti Venäjältä kuusi miljoonaa
tonnia kivihiiltä vuodessa. Paljonkohan Saksa käyttää kivihiiltä
ja ruskohiiltä sähköntuotantoon. - Saksan fossiilisten
polttoaineiden päästö nousi 5,5 prosenttia 843 miljoonaan tonniin
neljän vuoden seurannassa v. 2013, BP:n tiedot osoittavat. Maailman
hiilen kulutus on noin 6 miljardia tonnia vuodessa ja sen
kulutus kasvaa.
Tuulivoimalat on
lavasteita ilmastonsuojelussa tukirahan keräykselle. Pekkarinen
"viisaana" poliitikkona hyödynsi heti lumebisneksen
Suomeen ja omalle "perheelle".
https://www.tem.fi/files/26643/UE_lo_velvoitepaketti_Kesaranta_200410.pdf
•
Tuulivoiman
tuotanto nostetaan 6 TWh:iin vuoteen 2020 mennessä.
•
Lisäystä
nykytilanteeseen 5,7 TWh
•
Otetaan
käyttöön markkinaehtoinen takuuhintajärjestelmä,
•
Tukea
maksetaan takuuhinnan ja toteutuneen sähkön markkinahinnan erotus"
= syöttötariffi, Pekkarinen kirjoittaa "markkinaehtoisesta",
joka itsessään kuulostaa reilulta mutta kun siihen lisätään se
julkinen raha, homma muuttuu rikolliseksi, vai mitä mieltä olette
tuulivoiman ja biokaasun tasapuolisesta tukipaketista.
"Tukitaso
vuonna 2020
•
Tuulivoiman
ja biokaasun syöttötariffi 200 M€
•
Biokaasun
käyttöä lisätään 0,7 TWh:iin takuuhintajärjestelmällä"
•
Tuulivoiman
lisäys nykytilanteeseen 5,7 TWh Pekkarisen "takuuhintajärjellä"
- Tässä se
tasapuolisuus tulee hyvin esiin. Paskaa meillä on ja tulee
jatkuvasti jota ei Biovoimaloissa hyödynnetä. Tuulet on puuskaisia
ja ajoittaisia, ilmasto ei sovi tuulivoimaloille, joita Pekkarisen
koplaus suosii.
Vihreät ovat jo
huomanneet tuulivoiman suosimisen järjettömyyden jota ei Suomen
pidä jatkaa:
http://leostranius.fi/2014/09/saksan-energiakaanteen-monet-kasvot-uusiut...
Hannu Aro
Tuulivoimalat
maanomistajan vastuulla
Tuulivoimalat
ovat pääsääntöisesti aivan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta
osakepääomlataan 2500 euron yhtiöitä. Tiedossani ei ole
tapauksia, että yhtiöt olisivat ostaneet maapohjan, jolle on
aikomus rakentaa voimala.
Ne
rakennetaan vuokramaalle, jonka omistajalle on luvattu hyvät
korvaukset. Joskus jopa niin hyvät, että vaimollekaan ei sopimusta
saa näyttää.
Selvitettyäni
mahdollisia jälkiseuramuksia ympäristöministeriöstä siltä
varalta, jos sattuu jokin ympäristövahinko tai kun voimala tulee
vanhaksi tai rikkoutuu ennen aikojaan ja joudutaan purkamaan, kuka on
velvollinen korjaamaan jäljet? Vastaus oli yksiselitteinen.
Maankäyttö- ja rakennuslakiin vedoten maanomistaja on aina viime
kädessä vastuussa, mitä hänen maallaan tapahtuu ja maksaa
kustannukset, MRL 166 §, 170 §, 154 §, 182 §.
Eduskuntaan
34/2012 jätetyn lakiesityksen mukaan muun muassa tähän liittyvät
kustannukset ovat tulossa suoraan ulosottokelpoisiksi.
Suomessa
sääolosuhteet näyttävät lyhentävän oleellisesti voimaloiden
käyttöikää. Isommat 6-vuotiaat myllyt ovat jo vaikeuksissa ja
tiedossani on, että muutamia 10 vuotta sitten rakennettuja
voimaloita on jo poistettu käytöstä kalliiden korjauskustannusten
vuoksi.
Reposaaren
sillan kupeessa kesällä hajonnut mylly aiheutti vaarallisuutensa
vuoksi päivien liikennekatkoksen. Tämä vajaat 15 vuotta vanha
lienee vanhimpia käytössä olleita voimaloita. Tässä on myös
huomioitava että voimala oli vain 60 metriä napakorkeudeltaan ( jo
purettu).
Joten
voi olettaa että suuret napakorkeudeltaan 130-160-metriset voimalat
ovat vielä suuremman rasituksen kohteesta ja näin keski-ikä jää
mahdollisesti jopa alle kymmenen vuoden. Herää kysymys, kuinka
moini vuokrasopimuksen allekirjoittanut maanomistaja on ottanut
selvää vastuista, jotka sille voi tulla esimerkiksi, jos
vuokralainen menee konkurssiin tai muuten häipyy rahoineen, ja
voimala jää käyttämättömänä seisomaan. Se on monestakin
syystä puretava ( huom, lakipykälät).
Laskelmiin
perustuvassa arviossa on ison voimalan purkukustannuksiksi saatu
runsaat 600 000 euroa, käytännön esimerkki pienistä alle 60-80
metrin korkiden voimaloiden purkamisesta on tullut USA:sta. Siellä
urakkatarjoukset ovat olleet luokkaa noin 180 000 dollaria, mutta on
huomioitava, että kun puretaan voimala, jonka napakorkeus on 150
metrin luokkaa, tämä on muutenkin isompi kuin 3-5 megan laitos.
Työhän vaadittava nosturi nousee 600-750 tonnin kokoluokkaan ja
niin edelleen.
Usealle
maanomistajalle summa on liian suuri käteisellä maksettavaksi.
Riittäkö sittenkään, vaikka ulosottomies myisi koko tilan? Jääkö
se sitten osaltaan kunnan maksettavaksi, tulevaisuus näyttää.
Kiinteistäverotuotto kunnalle on puhuttanut montaa valtuustoa.
Kuntaliitolta saa tähän selvät ohjeet, joista voi ennakkoon
laskea tuoton. Kiinteistöverojen piiriin ei lasketa koneistoa,
siipiä, sähkölinjoja, automatiikkaa, kaavoitus- suunnittelu-,
rahoitus- ja konsultointikustannuksia ja niin edelleen. Jäljelle jää
perustus tai kivijalka, voimalan tornirakenteet ja konehuoneen
seinät. Nämä edustavat noin 8-15 prosenttia kokonaiskustannuksista
huomioiden verottajan kertoimet ja vähennykset vuosittaisiksi
kiinteistöverotuloiksi, meillä Karijoella (kv 0,9 prosenttia)
tuottoennuste 10 vuoden keskiarvolla 2400 – 3600 euroa vuodessa.
Summa lienee lähellä keskimääräisen eläkeläisen maksamaa
vuotuista veroa.
Kalervo
Uusitalo Karijoki
