Tuulivoima on haitallista lumebisnestä

Tuulivoimalan merkittävin haittatekijä on niiden aiheutama melu. Kyse on matalajaajuisesta ”bassomelusta”, joka vaimenee väin vähän ilmakehässä ja talojen rakenteissa. Tyypillisesti yli 2 MW:n tuulivoimalan tapauksessa tuulen voimakkuudella 8 m/ s erottuu selväti jaksollinen (sekunnin välein toistuva) alle 150 Hz:n taajuinen ääni. Tämä melu erottuu varsinkin iltasin jopa tv:n äänen yli normaalin suomalaisen omakotitalon sisätiloissa 1500 metrin päässä voimalasta. Melua on verrattu esimerkiksi talon ulkopuolella olevaan rekan tyhjäkäyntiääneen. Melun häiritsevyys on kuitenkin paljon suurempi kuin autojen aiheutama melu. Tuulivoimalan melu aiheuttaa tyypillisesti unettomuutta, verenpaineen nousua ja tinnitusta. Yleisesit ottan levon määrä ja laatu kärsii.

Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää teiden rakentamista ja maaston raivaamista. Se merkitsee ympäristön tuhoamista ja maiseman muokaamsita ja se saattaa varaantaa jopa elinkeino- ja harrastustominnan.

Suuri tuulivoimahuijaus

Valtaosaan Suomen kunnista on kaavoitettu alueita tuulivoimaloille. Äkkiä ajatellen tuulivoima tuntuu hienolta asialta. Saamma ilmaista ja saasteetonta energiaa. Maanvuokraajat saavat tuloja ja kunnat yhteisöveroja. Totuus on kuitenkin toinen. Suomen tuulioloissa ja ainakaan nykisellä tekniikalla tuulivoima ei ole taloudellisesti kannattavaa.

Lukuisat tuulivoimayhtiöt, jotka voimaloita rakentavat ja ylläpitävät, elävät yksin valtion tukien varassa, siis veronmaksajien kustannuksella. Saalistajat ovat löytäneet lihavan paistin.

On luotu käsittämätön syöttötariffijärjestelmä. Sähkön pörssihinta on noin 35 euroa megawattitunnilta, minä tuulivoimayhtiökin saa myydessään sähköä verkkoon. Mutta kas kummaa, valtio onkín taannut tuulivoimaloille 105,30 euron hinnan eli se maksaa noin 70 euroa tukea jokaisesta megawattitunnista. Tämä tuki maksetaan jopa kymmenkunta vuotta, käytnnössä koko voimalan eliniän ajan.

Tänä vuonna tämän kannattamattoman toiminnan pönkittäminen maksaa eri lähteiden mukaan noin 100 miljoonaa euroa. Tuulivoimalan rakentamistakin tuetaan investointiavustuksilla.

Jos valtion tuki lopetetaan, kaikki tuulivoimayhtiöt kaatuvat lyhyen ajan kuluessa. Tuuli ei pidä niitä pystyssä. Yhtiöillä on suuret suunnitelmat jopa kymmenkertaistaa myllyjen määrä. Silloin veronmaksajilta kynittäisiin jo miljardiluokan tukiaiset.

Tuulivoimaloiden edustajat kehuvat kilvan toimiaan, tottakai. Niin kauan kuin rahanjakoautomaatti toimii, ei ole syitä tuoda tosiasioita esille. Lehdistö, TV ja julkinen tiedonvälitys yleensä yhtyy mielellään tähän tuulen ylistyslauluun. Kuten tavallista, tässä yleisen hyvän hyrinässä taloudelliset tosiseikat unohtuvat.

Tuulimylly pyörii keskimäärin kaksi kuukautta vuodessa. Mikä järkevä taho rakentaisi sähköntuotantolaitoksen, jonka teho on tällainen ja energiantuotto satunnaista? Talvella kovilla pakkasilla, kun sähkön tarve on suurin, mylly ei pyöri. Päinvastoin sinne on syötettävä sähköä, jotta koneisto pysyy sulana.

Ongelman on se, ettei sähköä voi tuottaa varastoon. Jos voisi, silloin tuulivoimallakin olisi merkitystä,

Tuulivoiman tuotto on parhaimmillaankin vain alle yhden prosentin kokonaistuotannosta eli sillä ei ole käytännön merkitystä. Kun tuotto on vielä täysin sattumanvaraista, tuulivoima on enemmänkin häirikkö sähköverkossa.

Kaikki tuulimyllyt ovat ulkomaista tuoteta, ja myös rakentajat tulevat ulkomailta. Myllyn käyttöajaksi on luvattu 30 vuotta. Aika on osoittanut myllyn kuluvan käyttökelvottomaksi keskimäärin 12 vuodessa. Puolustusvoimillekin myllyistä on haittaa. Ne häiritsevät tutkien toimintaa.

Tämä järjestön huijaus on saatava loppumaan. Kuinka on mahdollista, että ylipäänsä on lähdetty mukaan tällaiseen satumasähköseikkailuun? Valtuustoilla on suuri vastuu. Ne voivat estää enemmän rakemiden ja sulkea tämän rahaa nielevän kidan. Suomen talous on muutoinkin siinä tilassa, ettei siellä kaivata enää tämänkään lajin vapaamatkustajia.

Seppo Ijäs Viitasaari

Paljastuksia tuulivoima puhalluksen takaa

Ilmastonsuojelun nimissä tuetaan valtavilla summilla tuulivoima rakentamisia, EU on tuhlannut jo kymmeniä miljardeja eikä ilmastonsuojelusta näy merkkejäkään vielä..
Minnekään ei maailmassa ole vielä rakennettu Porin Peittoon kaltaisia tuulivoima laitoksia, yksittäisiä protoja lukuunottamatta. Ainoat valmistajat, ovat Gamesa ja Nordex, ja jälkimmäiseltä löytyi ainoastaan N150/6000 Offshore-versiona. Gamesa (lähde Gamesa) on kuitenkin tehnyt jo sopimukset Simoon, ja Korpi-Matille Merikarvialle ollaan lupailemassa 5MW voimaloita.  (Porin rakennuslupa heltisi puolet pienemmistä tuulivoimaloista saaduilla melumallinnos tiedoilla, nyt luvan antaneet toivovat hiljaisuutta, jota ei ole)http://www.sunwindenergy.com/news/gamesa-starts-selling-its-5-mw-turbine

Nämä on siis aivan PILOTTIPROJEKTEJA, kuten Porissa Peittoo! Niin että Porin Kellahden väki on etuoikeutettuna pakotettu olemaan labrarottina.
Tuotannosta yleisesti sen verran, että Gamesalla on Kanarialla yksi (1) 5 MW:n protovoimala, nämä Suomeen tulevat on siis pilottierää. Sen jälkeen näistä saatujen vuosien kokemusten jälkeen voidaan tehdä ns. beetta-versio, jonka jälkeen tehdään vasta ns. tuote.
Tuuliwatilla ja muilla suomalaisilla on ilmeisesti rajaton luottamus espanjalaiseen laatuun!
Proto valmistui vasta maaliskuussa!http://www.windpowermonthly.com/article/1287784/gamesa-5mw-onshore-prototype-complete
Paljonkohan tuo on saanu maistaa jo lunta ja jäätä? siis Espanjan kesän aikana?
Todennäköisesti Gamesa on myynyt voimalat ja O&M-paketin pilkkahintaan että saa suoraa palautetta kentältä.
http://en.wind-turbine-models.com/turbines?manufacturer=55
Gamesalta löytyy kolme eri mallia 5 MW:n turbiineille, yksi erikseen mainittu offshore-malliksi. Nopeasti tarkasteltuna kaikista löytyi tismalleen samat tiedot, mitä nyt tornin korkeudet vaihtelivat..
Sinänsä tässä tavassa ei ole mitään uutta että valmistaja maksatuttaa tuotekehityksen asiakkaillaan. Tässä tapauksessa lähiasukkaat joutuvat kärsimäään haitoista, tukipaketti veloitetaan veronmaksajilta. Politiikan moraali katsoo läpi sormien näitä pikkujuttuja, todellisuudessa saastutetaan jatkuvasti enemmän, vaikka tuulivoimaloita rakennetaan lavasteeksi saastuttajille, ja juhlapuheissa ilmastoa suojellaan päästöiltä.
Tanska tuo maailmanmarkkinoilta ja erityisesti Venäjältä kuusi miljoonaa tonnia kivihiiltä vuodessa. Paljonkohan Saksa käyttää kivihiiltä ja ruskohiiltä sähköntuotantoon. - Saksan fossiilisten polttoaineiden päästö nousi 5,5 prosenttia 843 miljoonaan tonniin neljän vuoden seurannassa v. 2013, BP:n tiedot osoittavat. Maailman hiilen kulutus on noin 6 miljardia tonnia vuodessa ja sen kulutus kasvaa.
Tuulivoimalat on lavasteita ilmastonsuojelussa tukirahan keräykselle. Pekkarinen "viisaana" poliitikkona hyödynsi heti lumebisneksen Suomeen ja omalle "perheelle".
https://www.tem.fi/files/26643/UE_lo_velvoitepaketti_Kesaranta_200410.pdf
• Tuulivoiman tuotanto nostetaan 6 TWh:iin vuoteen 2020 mennessä. 
• Lisäystä nykytilanteeseen 5,7 TWh
• Otetaan käyttöön markkinaehtoinen takuuhintajärjestelmä,
• Tukea maksetaan takuuhinnan ja toteutuneen sähkön markkinahinnan erotus"  = syöttötariffi, Pekkarinen kirjoittaa "markkinaehtoisesta", joka itsessään kuulostaa reilulta mutta kun siihen lisätään se julkinen raha, homma muuttuu rikolliseksi, vai mitä mieltä olette tuulivoiman ja biokaasun tasapuolisesta tukipaketista.
"Tukitaso vuonna 2020
• Tuulivoiman ja biokaasun syöttötariffi 200 M€
• Biokaasun käyttöä lisätään 0,7 TWh:iin takuuhintajärjestelmällä"
• Tuulivoiman lisäys nykytilanteeseen 5,7 TWh Pekkarisen "takuuhintajärjellä"
- Tässä se tasapuolisuus tulee hyvin esiin. Paskaa meillä on ja tulee jatkuvasti jota ei Biovoimaloissa hyödynnetä. Tuulet on puuskaisia ja ajoittaisia, ilmasto ei sovi tuulivoimaloille, joita Pekkarisen koplaus suosii.
Vihreät ovat jo huomanneet tuulivoiman suosimisen järjettömyyden jota ei Suomen pidä jatkaa:
http://leostranius.fi/2014/09/saksan-energiakaanteen-monet-kasvot-uusiut...

Hannu Aro

Tuulivoimalat maanomistajan vastuulla

Tuulivoimalat ovat pääsääntöisesti aivan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta osakepääomlataan 2500 euron yhtiöitä. Tiedossani ei ole tapauksia, että yhtiöt olisivat ostaneet maapohjan, jolle on aikomus rakentaa voimala.

Ne rakennetaan vuokramaalle, jonka omistajalle on luvattu hyvät korvaukset. Joskus jopa niin hyvät, että vaimollekaan ei sopimusta saa näyttää.

Selvitettyäni mahdollisia jälkiseuramuksia ympäristöministeriöstä siltä varalta, jos sattuu jokin ympäristövahinko tai kun voimala tulee vanhaksi tai rikkoutuu ennen aikojaan ja joudutaan purkamaan, kuka on velvollinen korjaamaan jäljet? Vastaus oli yksiselitteinen. Maankäyttö- ja rakennuslakiin vedoten maanomistaja on aina viime kädessä vastuussa, mitä hänen maallaan tapahtuu ja maksaa kustannukset, MRL 166 §, 170 §, 154 §, 182 §.

Eduskuntaan 34/2012 jätetyn lakiesityksen mukaan muun muassa tähän liittyvät kustannukset ovat tulossa suoraan ulosottokelpoisiksi.

Suomessa sääolosuhteet näyttävät lyhentävän oleellisesti voimaloiden käyttöikää. Isommat 6-vuotiaat myllyt ovat jo vaikeuksissa ja tiedossani on, että muutamia 10 vuotta sitten rakennettuja voimaloita on jo poistettu käytöstä kalliiden korjauskustannusten vuoksi.

Reposaaren sillan kupeessa kesällä hajonnut mylly aiheutti vaarallisuutensa vuoksi päivien liikennekatkoksen. Tämä vajaat 15 vuotta vanha lienee vanhimpia käytössä olleita voimaloita. Tässä on myös huomioitava että voimala oli vain 60 metriä napakorkeudeltaan ( jo purettu).

Joten voi olettaa että suuret napakorkeudeltaan 130-160-metriset voimalat ovat vielä suuremman rasituksen kohteesta ja näin keski-ikä jää mahdollisesti jopa alle kymmenen vuoden. Herää kysymys, kuinka moini vuokrasopimuksen allekirjoittanut maanomistaja on ottanut selvää vastuista, jotka sille voi tulla esimerkiksi, jos vuokralainen menee konkurssiin tai muuten häipyy rahoineen, ja voimala jää käyttämättömänä seisomaan. Se on monestakin syystä puretava ( huom, lakipykälät).

Laskelmiin perustuvassa arviossa on ison voimalan purkukustannuksiksi saatu runsaat 600 000 euroa, käytännön esimerkki pienistä alle 60-80 metrin korkiden voimaloiden purkamisesta on tullut USA:sta. Siellä urakkatarjoukset ovat olleet luokkaa noin 180 000 dollaria, mutta on huomioitava, että kun puretaan voimala, jonka napakorkeus on 150 metrin luokkaa, tämä on muutenkin isompi kuin 3-5 megan laitos. Työhän vaadittava nosturi nousee 600-750 tonnin kokoluokkaan ja niin edelleen.

Usealle maanomistajalle summa on liian suuri käteisellä maksettavaksi. Riittäkö sittenkään, vaikka ulosottomies myisi koko tilan? Jääkö se sitten osaltaan kunnan maksettavaksi, tulevaisuus näyttää. Kiinteistäverotuotto kunnalle on puhuttanut montaa valtuustoa. Kuntaliitolta saa tähän selvät ohjeet, joista voi ennakkoon laskea tuoton. Kiinteistöverojen piiriin ei lasketa koneistoa, siipiä, sähkölinjoja, automatiikkaa, kaavoitus- suunnittelu-, rahoitus- ja konsultointikustannuksia ja niin edelleen. Jäljelle jää perustus tai kivijalka, voimalan tornirakenteet ja konehuoneen seinät. Nämä edustavat noin 8-15 prosenttia kokonaiskustannuksista huomioiden verottajan kertoimet ja vähennykset vuosittaisiksi kiinteistöverotuloiksi, meillä Karijoella (kv 0,9 prosenttia) tuottoennuste 10 vuoden keskiarvolla 2400 – 3600 euroa vuodessa. Summa lienee lähellä keskimääräisen eläkeläisen maksamaa vuotuista veroa.

Kalervo Uusitalo Karijoki