https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006670845.html
”Kun tästä eteenpäin mennään, niin ilmeisesti se on parempi tehdä sillä tavalla, että me keskustelemme.”
Suomennettuna Koivisto tarkoitti, että he puhuvat kaikki suuret ratkaisut läpi ensin kahden kesken, sitten vasta muiden kanssa. Niin he myös tekivät. ”Olimme perusasioista samaa mieltä”, Aho kirjoittaa.
Suomalaiset kauppasivat Nokiaa Ericssonille 1991 – Esko Aho: Asiasta kerrottu ”kaunisteltua tarinaa”
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e54c407d-6c93-481e-9cc6-7f12d5289762
Mustat joutsenet toivat laman Suomeen: Esko Ahon mielestä velalla voidaan ostaa aikaa uudistusten tekemiseen
https://yle.fi/uutiset/3-11581093
Aho muistelee, että 90-luvun alussa liian rajusta velkaantumisesta tuli kaiken pahan alku ja juuri.
– Kansantalouden, valtion, yrityksen tai tavallisen kuluttajan velkaan pätee sama sääntö: velan määrän rinnalla pitää tarkkailla velanhoitokykyä. Suurenkin velkataakan voi kestää, jos rahat on käytetty tuloa tuottavalla tavalla. Vastaavasti pienikin velka voi koitua kohtalokkaaksi, jos velanhoitokyky pettää, Aho kirjoittaa.
Esko Aho johti keskustan, kokoomuksen, RKP:n ja kristillisen liiton mudostamaa hallitusta vuosina 1991–95. Kristilliset lähtivät hallituksesta heinäkuussa 1994 EU-jäsenyyspäätöksen vuoksi.
Lamavuosien mustia joutsenia olivat Ahon mukaan 80-luvun kulutusjuhlan päättyminen ankaraan krapulaan, idänkaupan romahdus ja Nokia-yhtiön vaaran vuodet.
Ahon pääministerikaudella Neuvostoliitto hajosi, idänkauppa romahti, pankkeja kaatui, konkurssiaalto hukutti yrityksiä, työttömiä oli yli puoli miljoonaa ja valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) kulki hattu kourassa maailmalla kerjäämässä lainarahaa valtion menoihin.
Marraskuun 1991 devalvaatio eli markan ulkoisen arvon alentaminen antoi vientiteollisuudelle potkun kasvuun. Kuoleman porteilla käynyt ja ruotsalaisten syliin lähes ajautunut Nokia-yhtiö alkoi takoa rikkauksia omistajilleen ja koko Suomen taloudelle. Suomi liittyi vuoden 1995 alusta Euroopan unioniin yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa.
Aho keskitttyy uudessa kirjassaan ensimmäisen pääministerivuotensa tapahtumiin. Hän hakee kriisivuoden tapahtumille taustaa erityisesti Harri Holkerin (kok.) kokoomuksen ja SDP:n rungolle rakentuneen sinipunahallituksen toiminnasta vuosina 1987–91.
Presidentti Mauno Koiviston manuaalisessa ohjauksessa syntynyt ensimmäinen sinipunahallitus nojasi vakaan markan politiikkaan. Holkeri ja SDP:n vahva mies, Kalevi Sorsa, olivat Suomen Pankin johtokunnan jäseniä.
Aho kuvaa laajasti Rolf Kullbergin johtaman Suomen Pankin roolia 1990-luvun alun talouskriisin taustalla.
Ahon mielestä raha- ja valuuttapolitiikan vapauttaminen 1980-luvun puolivälin jälkeen epäonnistui. Suomen Pankki hoiti liberalisoinnin suurelta osin omin päin ja monipuolinen poliittinen keskustelu uudistuksen vaikutuksista jäi käymättä.
– Pankin johto moitti poliittisia päättäjiä vähäisestä kiinnostuksesta uudistukseen. Niin varmasti kävi, mutta Suomen Pankki ei liioin koskaan tuonut uudistuksen kokonaisuutta perusteluineen sen paremmin yhteiskunnallisten päättäjien kuin julkisen keskustelunkaan arvioitavaksi, Aho kirjoittaa.
Suomen Pankin ja Holkerin hallituksen tiukka sitoutuminen kiinteään valuuttakurssiin, vakaaseen markkaan, johti Ahon mukaan siihen, että rahan ylitajontaa, kulutusjuhlia, ei saatu kuriin.
– Vapaiden pääomaliikkeiden maailmassa sitoutuminen kiinteään valuuttakurssiin kaventaa vääjäämättä rahapolitiikan itsenäisyyden olemattomaksi. Näin ainoiksi keinoiksi hillitä talouden ylikuumentumista jäivät työmarkkinaratkaisut ja valtiontalous. Kahdeksankymmentäluvun lopun hulluina vuosina kummastakaan ei ollut jarruksi, Aho toteaa.
Vakaan markan juntta ajoi umpikujaan
Aho nostaa esille Suomen Pankin johtokunnan jäsenen Markku Puntilan jälkiarvion.
Puntilan mielestä suurin virhe oli, että talouden ylikuumentuessa markan ei annettu revalvoitua eli vahvistua. Se olisi voinut tapahtua kelluttamalla, jolloin markkinat olisivat hoitaneet revalvoitumisen. Maaliskuussa 1989 tehty markan neljän prosentin revalvaatio tuli liian myöhään.
– Tässä törmättiin kuitenkin siihen, että oli lujasti linnoittauduttu oppiin markan vakaasta ulkoisesta arvosta, joka nähtiin pitkän aikavälin tasapainoisen kehityksen välttämättömänä ankkurina. Tästä syystä ei valuuttaindeksille määritellyn putken liikuttelua pidetty mahdollisena, Aho lainaa Puntilan kirjoitusta 1990-luvun alusta.
Lopputuloksena oli, että ylivelkaantuneet yritykset ja kotitaloudet ajoivat seinään ja valtio joutui lopulta pankkien takuumieheksi.
– Idänkauppa romahti. Vientiteollisuuden kilpailukyky länsimarkkinoilla hiipui. Vuonna 1990 työvoimakustannukset tehtyä työtuntia kohden nousivat selvästi kilpailijamaita nopeammin, peräti 12 prosentilla, Aho listaa talouslaman juurisyitä.
Epätoivoinen taistelu markan arvosta
Aho kertoo, miten hän joutui nuorena pääministerinä kesäkuussa 1991 antautumaan Suomen Pankin johtokunnan vahvojen miesten edessä.
– Puntilan kanssa olimme eri mieltä siitä, onko vielä edellytyksiä saada aikaan sellaista kokonaisratkaisua, joka tekisi pysymisen nykyisessä markan kurssissa mahdolliseksi. Itse en siihen enää uskonut. Devalvaatio ei ollut mikään ihmelääke, mutta Suomen talouden kunto oli niin huono, että siihen oli pakko turvautua, Aho muistelee.
Kompromissiesitys vuoden 1989 neljän prosentin revalvaation purkamisesta kaatui Puntilan, Sorsan ja Holkerin vastustukseen.
– Otin keskuspankin johtokunnan jyrkän kannan imperiumin vastaiskuna. Poliittinen valta ja vastuu oli siirtynyt uudelle hallitukselle, mutta Suomen Pankin kautta edellisen hallituksen arkkitehdit pystyivät estämään talouspolitiikan linjan muutoksen, Aho tilittää.
Ensimmäinen yritys kotimaisen kustannustason alentamiseksi ilman valuutan ulkoisen arvon muuttamista tehtiin marraskuussa 1991. Kalevi Sorsan ehdotus olisi alentanut työvoimakustannuksia noin 7,5 prosenttia.
– Se saatiin laskemalla vakuutetun TEL-maksua 4 prosenttia sekä tulojen alennuksesta, joka mitoitettiin vastaamaan 60 prosenttia lomarahasta, Aho kuvaa 30 vuoden takaista yhteiskuntasopimusyritystä.
Sorsan ehdotus kaatui SAK:laisten Paperiliiton ja Metalliliiton vastarintaan.
– Meidät on valittu nostamaan palkkoja, ei alentamaan niitä, Paperiliiton puheenjohtaja Antero Mäki ja Metalliliiton puheenjohtaja Per-Erik Lundh julistivat ja saivat devalvaation.
Sorsan sopimuksen kaaduttua markan ulkoista arvoa alennettiin marraskuussa 1991 neljätoista prosenttia. Syyskuussa 1992 markka oli pakko päästää kellumaan.
”Mustat joutsenet” lensivät Suomen taivaalle 1991 ja lentävät taas – Esko Aho varoittaa tulevista mullistuksista
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006438046.html
VUOSI 1991 oli siis todella hurja. Tuntui että kaikki kaatuu. Valtiontalous ajautui veitsenterälle, pankit kriisiin ja Neuvostoliitto romahti.
– Kirja keskittyy kahteen asiaan: Neuvostoliiton romahdukseen ja sen vaikutukseen Suomeen ja toisaalta meidän omaan talouskriisiimme, jonka sydän oli pankkikriisi. Kilpailukyvyn katoaminen, jättimäinen vaihtotaseen vaje, Aho luettelee.
Aho muistelee, miten piti syksyllä 1990 eduskuntaryhmänsä puheenvuoron seuraavan vuoden budjetista. Hän ihmettelee nyt, miten oikeaan se osuikaan.
Ainakin hän ennusti tulevan paremmin kuin Harri Holkerin kok) hallitus tai kokoomuksen eduskuntaryhmää johtanut Iiro Viinanen, joka ajoi lisämenoja budjettiin.
– Iiro Viinanen ei varmaan kauheasti halua sitä muistella. Iiron perustelu oli, että kun muutkin saavat asioita läpi, kyllä hänenkin pitää saada.
– Talous oli jo romahtanut, mutta menoja vain lisättiin sillä mielellä, että varaa on.
Holkerin (kok) hallituksen valtiovarainministerit Erkki Liikanen (sd) ja Matti Louekoski (sd) elivät vielä iloista 1980-luvun jakopolitiikan biletysaikaa.
Viinasesta tuli Ahon hallituksen valtiovarainministeri, jolle totuus taatusti valkeni.
Ken eli ne ajat, muistaa.
– Minä en etsi syyllisiä, vaan syitä, Aho sanoo. Kirja ei ole syyllisten vaan syiden jahtaamista.
Ahon mukaan 90-luvulla tilanteet muuttuivat niin nopeasti, että hallitusohjelmaan ei ollut aikaa silmäillä. Oli toimittava tilanteen mukaan, nopeasti.
Otava julkaisee Esko Ahon kirjan kriisivuodesta 1991
https://www.sttinfo.fi/tiedote/otava-julkaisee-esko-ahon-kirjan-kriisivuodesta-1991?publisherId=64311881&releaseId=69876951 Tapahtumista on kohta 30 vuotta, mutta vuoden muisto elää ja vaikutukset tuntuvat yhä vahvasti. Suomen talous ja Neuvostoliitto romahtivat, ja pääministeriksi keskustan veret seisauttaneen vaalivoiton jälkeen noussut Esko Aho yritti kipparoida Suomi-laivaa myrskyävillä vesillä.
Kirjassa Aho kuvaa, miltä tuntui johtaa tasavaltaa, kun lähes jokainen päivä oli täynnä mullistavia käänteitä. Mustat joutsenet – ennalta-arvaamattomat muutosvoimat – käänsivät totutut kuviot ylösalaisin. "Pohjolan Japani" kamppaili syvässä lamassa, pankit horjuivat, neuvostokauppa romahti, Neuvostoliitossa koettiin vallankaappaus, markka devalvoitiin ja ihmisten unelmat sortuivat, mutta toivo kajasti uudessa Euroopassa ja Nokiaa koskeneet ratkaisut avaisivat tien menestykseen
Esko Aho torjuu väitteet siitä, että 90-luvun lamassa ei otettu velkaa: "Halua ei puuttunut - ongelma oli lainan saanti ja hinta"
Otava julkaisee Esko Ahon kirjan kriisivuodesta 1991
https://otava.fi/otava-julkaisee-esko-ahon-kirjan-kriisivuodesta-1991/
Kirjassa Aho kuvaa, miltä tuntui johtaa tasavaltaa, kun lähes jokainen päivä oli täynnä mullistavia käänteitä. Mustat joutsenet – ennalta-arvaamattomat muutosvoimat – käänsivät totutut kuviot ylösalaisin. ”Pohjolan Japani” kamppaili syvässä lamassa, pankit horjuivat, neuvostokauppa romahti, Neuvostoliitossa koettiin vallankaappaus, markka devalvoitiin ja ihmisten unelmat sortuivat, mutta toivo kajasti uudessa Euroopassa ja Nokiaa koskeneet ratkaisut avaisivat tien menestykseen.
Esko Aho varoittaa päättäjiä velkaantumisesta ja yritysten syyttelystä – lamapääministeri suuntaisi huomion talouden uudistamiseen: ”Digitalisaation hyödyt pitkälti käyttämättä”
Ahon
kokemukset 1990-luvun lamasta palaavat pinnalle tällä viikolla,
jolloin julkaistaan hänen kirjoittamansa kirja 1991 – Mustien
joutsenten vuosi.
Teos
on historiakirjan ja muistelmien yhdistelmä, jossa Aho kertaa
ensimmäisen pääministerivuotensa dramaattisia tapahtumia. Ahon
noustessa pääministeriksi Suomi oli ajautunut lamaan, jota syvensi
taloudelle tärkeän idänkaupan luhistuminen. Kotimaassa kaatuivat
raskaasti velkaantuneet pankit ja yritykset, itärajan takana
Neuvostoliitto.
Kyseessä
ei ole Ahon hallituksen (1991-1995) koko tarina, vaan nimensä
mukaisesti teos keskittyy yhteen vuoteen. Suomen talouden ohella se
kertaa kansainvälistä politiikkaa, kuten Viron itsenäistymistä ja
Saksojen yhdistymistä ja muuta kylmän sodan päättymistä.
–
Se
oli merkityksellinen vuosi Suomen kannalta. Suomi loi nahkansa, kun
taloudessa sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa lähdimme uudelle
tielle.
”Mustat joutsenet” lensivät Suomen taivaalle 1991 ja lentävät taas – Esko Aho varoittaa tulevista mullistuksista https://www.reddit.com/r/Suomi/comments/finwcu/mustat_joutsenet_lensiv%C3%A4t_suomen_taivaalle_1991/
Erkki Ahon kirjasta ja blgeista löytyy tarkemmat tiedot vuoden 1991 luvun ja 1990-luvun alan tapahtumista kuin kuin pääministeri Esko Aho ”Mustista joutsenista”
Kirjan sivut
sivu 7 Lukijalle
sivu 9 Vakaan markan politiikka
sivu 10 Pyhä synodi
sivu 12 kasinotaloutta
sivu 13 kulutusjuhlaa
sivu 14 syvä lama ja kriisin aika
sivu 16 Pankin ideologia
sivu 16 lallinen murha
sivu 17 lailistettua rosvousta
sivu 19 ruumiin ryöstö
sivu 21 naimisissa Arsenalin kanssa
sivu 22 Sallan Kone Oy:n konkurssi
sivu 24 Liisa Mariapori – entinen verotarkastaja
sivu 26 Nosturikaupoista uutta tietoa
sivu 28 Helsingin Sanomat jättikorvauksiin
sivu 29 talouspolitiikan tekijät
sivu 30 Suuren laman syyt ja syylliset
sivu 31 Veljekset ja pankkikriisi
sivu 33 Kärpäsjahti
sivu 35 Vahingonkorvaukset pankkikriisissä
sivu 35 Wegelius syyttää vakuusrahastoa
sivu 36 Pankkikriisi jätettiin selvittämättä
sivu 38 Ihmisoikeusloukkauksia Suomessa
sivu 39 Kaksi todellisuutta
sivu 41 Vapaamuurari – uhka Suomen kansalle?
sivu 42 Monenlaista matkailua
sivu 43 Laillisuusvalvonta on kansan pettämistä verovaroillla ja virkavastuulla
sivu 51 kuka valvoo asianajajia?
sivu 53 Korkein oikeus kaipaa tuuletusta?
Sivu 54 mielivalainen verottaja
sivu 80 Talonpojan tappolinjalla
sivu 87 politiikasta ja poliitikkojen moraalista
sivu 105 Suomen häpeä
sivu 106 Nyt on arvokeskusellun paikka
sivu 108 Maakunnallinen veturyritys
sivu 109 Pankkikriisi ja talotehtaiden pudotuspeli
aivu 111 Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä
sivu 112 Velkasaneerausmiehet aloittivat likaisen työn
sivu 114 Toimintaedellytysten kartoitus ja Jouni Remeksen petos
sivu 115 Alavieskan kunnan petollinen toiminta
sivu 116 Vanhalle Pöllölle ja muillekin alavieskalaisille
sivu 117 Kera Oy:n petos ja pitämättömän kokouksen pöytäkirja olemattomissa tiloissa
sivu 118 Kohtuuton kauppasopimus ja kaupanvahvistus etätyönä
sivu 119 Otin lainaa osakepääomaan
sivu 120 Markku Kosken kelkankääntö
sivu 121 Messuvoitto Joensun asuntomessuilta
sivu 121 Vihdoinkin Remekselle lopputili
sivu 122 Kera Oy:n kiristys
sivu 123 Konkurssi tavoitteena
sivu 124 Meistä tehtiin rahanpesijöitä Kera Oy:n toimesta
sivu 127 Ulkomainen ostajataho
sivu 128 Oikeuskäsittely tietämättämme Ylivieskan käräjäoikeudessa
sivu 129 Konkurssipesä purki kaupat
sivu 130 Konkurssiin hakeminen
sivu 131 Uusi konkurssipesä ja konsultti Weckström
sivu 132 Tappouhkauksia, rikosilmoituksia, likaista peliä
sivu 134 Uuden yrityksen perustaminen
sivu 134 Ajojahti käynnistyy
sivu 135 Kolmen miljoonan mies
sivu 137 Kohtalokas konsultointi ja äkkinäinen konkurssi
sivu 137 Uskomatonta toiminta
sivu 138 ITC Finland Oy:n pesänluettelon vannomistilaisuus
sivu 139 Velkojien kokous Kajaanissa 22.04.1998
sivu 140 Ajojahti jatkuu
sivu 141 Oikeudenkäynti velallisen epärehellisyydestä
sivu 143 Hyvitykset konkurssin myöhäisemmässä vaiheessa
sivu 144 Virkamiesterrorismi, Hyvä veli-järjestelmä ja kollegiaalinen suojelujärjestelmä
sivu 146 Mittaamattomat henkiset kärsimykset ja valtavat taloudelliset tappiot
sivu 147 Vaasan Hovioikeuden väärä päätös
sivu 148 Vaasan Hovioikeuden toinen väärä päätös
sivu 148 Hallitusmuodon 32 §
sivu 148 Kuin paatunut rikollinen
sivu 149 Vaikea uutisoitava
sivu 151 Saatanan tunarit
sivu 152 Aktiivisuuteni herättää huomiota
sivu 153 Korkeimman oikeuden suojelupäätös
sivu 154 Kansanedustaja Kuisman eduskuntakysely
sivu 155 Kansanedustaja Vistbackan puhe 21.2.2000
sivu 156 Kirjeenvaihtoa Tasavallan Presidentin kanssa
sivu 158 Valitus Korkeimpaan oikeuteen
sivu 159 Tuomiopurkuhakemukset Korkeimpaan oikeuteen
sivu 160 Menin yllättäen Vantaan KRP:hen
sivu 160 Henkilökohtainen konkurssi
sivu 162 Kirje Arkkipiispalle
sivu 162 Maskosen outo kuolema
Avoin kirje pääministeri Antti Rinteelle
http://pankkikriisi.blogspot.com/2019/06/avoin-kirje-paaministeri-antti-rinteelle.html
1980-luvun
talouspolitiikka
oli laman eräs taustatekijä. 1980-luvulla Suomessa vallitsi
voimakas taloudellinen nousukausi, joka kesti koko vuosikymmenen.
Yksi
syy nousukauden pitkittymiseen ja ylikuumenemiseen
oli
ulkomaisen luotonhakemisen vapautuminen. Aiemmin luoton hakeminen
ulkomailta oli luvanvaraista, mutta Suomen
pankki vapautti
luoton hakemisen1986
ja
tämä johti laajamittaiseen yrityksien lainanhakuun ulkomailta.
Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa halvempaa.
Myös pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui ja
luottokanta kasvoi enimmillään yli 100% vuodessa.
Edellä
mainitut seikat johtivat kansantaloudessa olevan rahamäärän
voimakkaaseen kasvuun, joka puolestaan nosti asuntojen ja
liiketilojen hintoja voimakkaasti. Syntyi kiinteistö- ja
pörssikupla, jonka aikana syntyi nopeasti velkarahoituksella suuria
omaisuuksia. Termi kasinotalous
kuvasi
lainarahalla ja spekulatiivisella sijoittamisella rikastumista.
Hallitus sitoi markan Euroopan valuuttayksikköön ecuun korkealla kurssilla, eli noudatti vahvan markan politiikkaa. Kurssin tiedettiin heikentävän Suomen kilpailukykyä ja pahentavan työttömyyttä. Kilpailukykyä pyrittiin parantamaan tupo-sopimuksella, jolla olisi alennettu palkkoja. Devalvaatio-odotukset johtivat Suomen pankin valuuttapakoon, eli sijoittajat vaihtoivat markkoja ulkomaan valuuttaan. 14. marraskuuta 1991 Suomen Pankin valuuttavaranto oli ehtymäisillään ja se lopetti markkaa tukeneet ostot. Valtiovarainministeri Iiro Viinanen vakuutteli, ettei Suomi devalvoi, mutta valuuttapaon vuoksi jouduttiin pakkodevalvaatioon marraskuussa 1991 ja markka päästettiin kellumaan valuuttavarannon jälleen ehdyttyä 8. syyskuuta 1992.
Marraskuussa 1991 tehty suuri davalvaatio nosti ulkomaisia lainoja ottaneiden valuuttavelkoja. Ulkomaisissa valuutoissa otetut lainat eivät sopineet lainkaan yhteen devalvaation kanssa, minkä Kouri–Porter-malli oli osoittanut jo vuonna1974. Suomessa jätettiin noudattamatta tätä mallia rahamarkkinoiden vapauttamisen yhteydessä. Valuuttalainojen määrä oli tosin vain 15% koko lainakannasta.
Laman seurauksena kulutus ja investoinnit putosivat sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Yritysten konkurssien määrä nousi voimakkaasti, ja niiden kaatuminen ja heikko taloustilanne aiheuttivat suurtyöttömyyden. Työttömyys oli vuosina 1992–1997 yli 12 prosenttia, pahimpana vuonna 1994 kaikesta työvoimasta 17 prosenttia ja rakennusteollisuudessa lähes 37 prosenttia. Pankit joutuivat suuriin vaikeuksiin muun muassa riskialttiiden operaatioiden ja yritysten kannattavuusvaikeuksien takia, ja seurauksena oli pankkikriisi.
Vakaan
markan politiikka
Suomi
koki 1990-luvun alussa erittäin syvän taloudellisen laman johtuen
vakaan markan politiikasta. Talouspolitiikan virheet
moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta
tuli tappava myrkky. Presidentti Mauno
Koivisto nimitti
Suomen Pankin johtajan Harri
Holkerin sinipunahallituksen.
Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vahvan markan politiikka
kirjattiin Holkerin hallituksen
ohjelmaan kuten myös Esko
Ahon hallituksen
ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin
keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat
eivät valvoneet. Rahoitustarkastus laiminlöi tehtävänsä.
Lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja
Pankkitarkastusvirastosta. Suomen 1990-luvun alun lama oli Suomen
poliittisten ja talouden päättäjien aikaansaama.Koivisto ei
toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen
johtokunnan jäsenet Rolf
Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja Kalevi
Sorsa.
Junttaan kuului myös sinipunahallituksen
valtionvarainministeri Erkki
Liikanen,
jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen
noususuhdanteessa.
Vahvan markan politiikalla aiheutettiin
Suomeen yli 500 000 ihmisen työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli
280 000. Markkinoilta poistettiin n. 48 000 elinkelpoista yritystä
vuoden 1997 loppuu mennessä ja itsemurhia tehtiin Stakesin tilaston
mukaan 11500. Pankit pelastettiin. Voidaanko puhua
kansanmurhasta?
Koiviston
konklaavi on valtiopetos?
Tasavallan
presidentti Mauno
Koivisto kutsui
06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän
edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille
suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niissä johtuvissa
asioissa. Kokouskutsu oli Martti
Mannisen allekirjoittama
ja päivätty 16.04.1992.
Kokouksessa teemoina olivat
1.
Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja
riippumattomuus
2. Tuomioistuimen toiminnan arvostelu
Kokouksessa
johti puhetta silloinen KKO:n presidentti Heinonen.
Palveriin osallistuivat tasavallan presidentti Mauno
Koivisto,
rouva Tellervo
Koivisto,
KKO:n presidentti Olavi
Heinonen,
oikeusneuvos Erkki-Juhani
Taipale,
oikeusneuvos Per
Lindholm,
KHO:n hallintoneuvos Pekka
Hallberg,
kihlakunnantuomari Markku
Arponen,
ylituomari Olli
Karikoski,
pormestari Juha
Kettunen,
Itä-Suomen HO:n presidentti Esko
Kilpeläinen,
Vaasan HO:n presidentti Erkki
Rintala,
oikeusneuvos Mikko
Tulokas,
professori Aulis
Aarnio,
apulaisprofessori Jukka
Kekkonen,
erikoistutkija Jyrki
Tala,
professori Leena
Kartio,
professori Olli
Mäenpää,
dosentti Juha
Pöyhönen,
professori Kirsti
Rissanen,
professori Kaarlo
Tuori,
oikeustieteen lisensiaatti Veli-Pekka
Viljanen, Antti Kivivuori,
professori Jaakko
Uotila,
kansliapäällikkö Jaakko
Kalela,
erityisavustaja Martti
Manninen ja
Ratan johtaja Jorma
Aranko.
Suomen
perustuslain 2 §:n mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat
tuomioistuimet.
KKO:n päätöksistä on todettavissa, että
oikeudenkäytön linjaus muuttui Koiviston pitämän tilaisuuden
jälkeen pankkeja suosivaksi.
Toukokuun tuomarineuvoston
kokous ei ollut ainoa laatuaan. Professori Kekkonen oli
– Koivisto-kriittisyydestään huolimatta – erään kokouksen
pääalustajana. Tuolloin käsiteltiin lähinnä talousrikoksia ja
niiden tutkintaa. Presidentti ei kuitenkaan päässyt paikalle, vaan
iltaa isännöi oikeusministeri Matti
Louekoski.
Lopulta hänellekin tuli kiire, ja emännäksi siirtyi Tarja
Halonen.
Iltalehdessä
15.8.2005 Postipankin ex-pääjohtaja Seppo
Lindblom tunnustaa
syyllisyytensä pankkikriisiin.
Soitin europarlamentaarikko Anneli
Jäätteenmäelle ja
kysyi ns. Koiviston konklaavista. Jäätteenmäki sanoi ettei hän
ole juuri tuohon palaveriin osallistunut, mutta hän on osallistunut
vastaaviin palavereihin. Tästä voidaan päätellä, että
pankkikriisin ja suuren laman totuuden salaaminen on poliittisesti
yhteisesti sovittu salaisuus. Mukana asioiden salaamisessa on kaikki
poliittiset puolueet. Oikeuslaitos on alistettu poliittisen valvonnan
alaisuuteen. Tästä kirjoitti Lakimiesuutiset lehdessä 2/2002
käräjätuomari Jussi
Nilsson.
Asiapaperit
salaisiksi
Presidentti
Mauno Koiviston presidentin linnassa 6.5.1992 järjestetyn
”tuomarineuvoston” asiakirjat on määrätty salaisiksi Koiviston
pyynnöstä ja tasavallan presidentti Tarja
Halosen määräyksestä.
-
Selvästihän Koivisto halusi vaikuttaa siihen, että oikeuslaitos ei
tekisi pankkien kannalta hankalia ratkaisuja, muistaa professori
Jukka Kekkonen vuosikymmen takaisen keskustelutilaisuuden
ilmapiiristä.
Myös professori Heikki
Ylikankaan mukaan
Linnan tilaisuuden tarkoituksena oli koolle kutsuttujen arvovallalla
painostaa Korkein Oikeus tekemään Koivistolle mieleinen ratkaisu
pankkeja koskevassa asiassa. Koiviston palaverissa linjattiin
pankkikriisiin liittyvä oikeuskäytäntö pankkeja suosivaksi ja
velallisia tainnuttavaksi. Terveetkin pienyritykset olivat pankeille
lainsuojatonta riistaa. Luotot pantiin kerralla maksuun, vakuudet
rosvottiin laillisesti pankeille, jotka realisoivat ne päivän
hintaan ja kirjasivat voitot hyväkseen.
Jos Koiviston seminaari
kestäisi päivänvalon niin miksi asiakirjat on pitänyt julistaa
salaisiksi.
100
vuodeksi salaiseksi
julistettu SSP-Sopimus
Suomen
Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1993
Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja
Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa
sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan
viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet
luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. Jos asiakas toimi
joillakin seuraavista toimialoista, niin pankeille annettiin vapaus
poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen
pankkitukipiikkiin: kiinteistösijoittaminen ja
kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu
sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja
ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta. SSP-sopimus solmittiin
pääministeri Esko
Ahon hallituksen
toimesta. Valtionvarainministerinä toimi Iiro
Viinanen ja
kauppa- ja sisäministerinä Mauri
Pekkarinen.
Nämä kolme ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”.
Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ja suuren lamassa toteutettiin
Suomen historian suurin omaisuuden ryöstö. Liituraitojen jäljiltä
jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 11 500
valitsi lopullisimman ratkaisun vuoden 1997 loppuun mennessä. Sen
jälkeen on vielä on poistettu yrityksiä markkinoilta ja niiden
kokonaismäärä Velallisten Turkirymän mukaan on n.60 000
kappaletta ja itsemurhan tehneiden määrä n. 16 000. Katkeraa
kansaa kasvaa jo kahdessa sukupolvessa.
Kera
Oy:n ruumiinpesuryhmä
Kera
Oy:ssä perustettiin Helsingin Sanomien mukaan ns. ruumiinpesuryhmä,
jonka tehtävänä oli pelastaa ns. Kera Oy:n rahoittamat
ongelmayritykset ja muuten minimoida tappiot. Tappioiden minimointiin
liittyi kilpailevien yritysten markkinoilta poistaminen yhdessä
pankkien kanssa. Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä toimi
varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä johti
kehityspäällikkö Veikko Anttonen. On syytä epäillä, että
asiasta olivat tietoisia KTM:n yrityskehitysosasto, johtaja Olavi
Änkö ja
hallitusneuvos Sakari
Arkio sekä
KTM:n kansliapäällikkö Matti
Wuoria.
Talonrakennusalalla
kysyntä romahti vuoden 1989 14 000 talopaketista vuoden1995 2900
talopakettiin. Ylikapasiteettia muodostui rajusti. Vuoden 1992
tilinpäätöksien mukaan Suomen Taloteollisuuden tulos oli 80
miljoonaa markkaa miinuksella ja vierasta pääomaa oli 214 miljoonaa
markkaa, Honkarakenne Oy oli miinuksella 30 miljoonaa ja vierasta
pääomaa oli 242 miljoonaa markkaa, Pyhännän Rakennustuote Oy oli
miinuksella 20 miljoonaa markkaa ja vierasta pääomaa oli 100
miljoonaa markkaa. Alavieskan Puurakenne Oy oli Suomen kolmanneksi
suurin talotehdas, jonka tappio oli vuonna 1992 vain miljoona markkaa
tappiolla ja vierasta pääomaa oli 36 miljoonaa markkaa.
Tyhminkin
pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa
KEP:n
Säästöpankin johtaja Korpela sanoi
Seuralehden haastattelussa 15.11.2002 väliotsikossa mainitut
sanat. Korpela jatkaa,
että ”katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa
olleiden yritysten kanssa. Tajusimme, että turha on keskustella
ongelma-asiakkaiden kanssa, koska valtio maksaa pankin
luottotappiot”.
MOT-ohjelmassa 29.11.1999 saman pankin
isännistöä 15 vuotta johtanut toimitusjohtaja Antti
Ojala sanoi
näin ” Suoraan voin sanoa, että Suomen Säästöpankki ajoi
yrityksiä nurin saadakseen omaan käyttöönsä, omien vakuuksien,
oman varallisuutensa paikkaamiseksi pankkitukea avatusta valtion
piikistä. Voidaan vetää suora johtopäätös, että
ongelma-asiakkaat olivat pankille riski, mutta tässä poistui
kerralla riski ja oma vakavaraisuus parani”.
Jälkien
peittely
Säästöpankkien
pilkkomissopimusta tehtäessä 22.10.1993 perustettiin
ongelmaluottoja varten omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy.
Perustamisvaiheessa yhtiöön siirrettiin n. 3600 lainaa ja
kesäkuuhun 1994 mennessä n. 34 000 lisää. Kaikkiaan Arsenaliin
siirrettiin lähes 80 000 ongelmaluottoa, joista luottotappiot
korvattiin siirtäjäpankeille m. 50 miljardin pankkituella eli
kansalaisten maksamilla verovaroilla. Arsenal sai salaiseksi
valtiontalouden tarkastusviraston raportin sillä perusteella, että
sille voi koitua vahinkoa raportin julkistamisesta. Valtiontalouden
tarkastusviraston mukaan Arsenalin on syytä varautua noin 500
miljoonan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On
todennäköistä, että raportissa oli vain jäävuoren huippu.
Raportin salaamisesta vastasi ministeri ja silloinen Vasemmistoliiton
puheenjohtaja Suvi Anne Siimes.
Aktiv Hansa Oy ja C&A
Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi
Anne Siimeksen allekirjoittamalla
kauppakirjalla Arsenal omaisuudenhoitoyhtiöiden 12,2 miljardin
markan saatavat 5 %:lla todellisesta arvosta eli 600 miljoonalla
markalla. Ongelmaluottoja oli n. 60 000 kappaletta. Nyt näitä
saatavia ulkomainen perintäyhtiö perii täydestä arvosta korkealla
korolla suomalaisilta kansalaisen kuolemaan saakka ja eduskunnan
päätöksellä vielä senkin jälkeen eli kuolinpesältä.
Erikoista
kauppakirjassa on se, että ministeri myi nämä ongelmaluotot vaikka
Arsenal Oy:llä oli oma toimiva johto. Kauppasopimukseen sisältyy
vielä ns. korvausklausuuli, jonka mukaan jos sopimus puretaan niin
koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Tämä korvausklausuuli on
perustuslain vastainen.
Velallisille ei kuitenkaan annettu
mahdollisuutta selvitä veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Helsingin
Sanomien 1.4.2000 uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja
siis perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta
perittäväksi on säädetty rikoslain 35 luvun 1-3 %:ssä (petos).
Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin
tarkastusvaliokunnan kertomuksessa v. 2000. Siinä todetaan, että n.
1000 tarkastetusta reklamaatiosta n. 100 todettiin aiheellisiksi.
Lainaa ei ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin liittyi
valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että
nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa
on yrittäjäpula.
Johtopäätökset
Suomessa
pankkikriisi kosketti noin miljoonaa ihmistä, jotka joutuivat
kärsimään Suomen talouden ja poliittisten päättäjien
virhearvioinneista. Hinta on monen osalta äärettömän korkea.
Pankkikriisi jätettiin selvittämättä. Ei voi välttyä
vaikutelmalta, että asiasta on poliittinen sopimus suurimpien
puolueiden sekä Kristillisten, Vasemmistoliiton sekä Ruotsalaisen
kansanpuolueen kesken. Menettely on törkeä kansalaisten
perusoikeuksien ja oikeusturvan loukkaus. Se on ihmisoikeussopimusten
vastainen menettely.
Pankkikriisin peitellyt paperit
Antti-Pekka
Pietilä on
kirjoittanut kirjan Pankkikriisin peitellyt paperit.
Kirjan mukaan
kansantaloustieteilijät Seppo
Honkapohja ja Erkki
Koskela ovat
painokkaasti sitä mieltä, että huonon talous- ja rahapolitiikan
seurauksena suomalaisen menestyksen kupla paisui kuin ilmapallo. Kun
se lopulta puhkesi, markka devalvoitiin, valuutta pakeni maasta,
valuuttaluottojen ottajat kaatuivat konkurssiin ja kansalaiset
ajautuivat jättimäiseen työttömyyteen. Huonosta
talouspolitiikasta kehittyi ensin valuuttakriisi ja sen jälkeen
pankkikriisi.
Iiro
Viinanen oli yksi päätoimijoista
"Hätä
ei lukenut lakia, eikä kuolemanpelossa kaihdettu keinoja",
sanoo Iiro
Viinanen,
joka oli valtionvarainministerinä suuren laman ja pankkikriisin
aikana 1990-luvun alussa. Hän oli purkamassa pommia, joka oli
viritetty vuosina 1986-1991 eli ennen hänen ministerikauttaan.
Valuuttaluottojen vyöry kulki läpi kansantalouden ja yrityskentän.
Halvaksi rahaksi luullut valuuttaluotot muuttuivat vääräksi
rahaksi, kun markan arvo romahti ja velkapommi räjähti.
Valuuttaveloista kehkeytyi Suomen taloushistorian suurin yksittäinen
katastrofi, josta kehkeytyi pankkikriisi.
Pankkikriisin sumeisiin
kohtiin kuuluu valuuttavelallisten taloudellinen ja oikeudellinen
kohtalo. Sitä ei ole juurikaan selvitetty, koska devalvaatioista
hyötyjien määrä on ollut lukumääräisesti paljon suurempi kuin
tappioista kärsineiden määrä. Vähemmistöön jäävän
kansanosan asema on aina kurja. Syrjäytyneet elävät hyvinvoinnin
ja hyväksynnän marginaalissa. He ovat eläneet
velkahelvetissä.
Valtionvarainministeriön, valtion
vakuusrahaston ja Suomen Pankin virkamiehet sekä Esko Ahon
hallituksen ministerit myöntävät yksityisissä keskusteluissa,
ettei pankkien pelastaminen ja valuuttavelallisten kohtelu mennyt
lain mukaisesti.
Björn
Wahlroos pääkonna?
SYP
kauppasi 1990-luvun vaihteessa asiakkailleen miljardeittain
valuuttakoriluottoja. Valuuttaa tungettiin markkinoille. Samaan
aikaan pankki kaatoi suurilla operaatioilla markkaa kohti
devalvaatiota, jonka pankki tiesi aiheuttavan valuuttaluottoja
ottaneille asiakkailleen kasapäin konkursseja.
Pankki itse
suojasi oman valuutta-asemansa, koska ennusti markan taipuvan jossain
vaiheessa. Sen sijaan asiakkailleen SYP:n johtajat vakuuttivat, että
lainojen taustalla oleva valuuttakori antaa riittävän
suojan.
Pankille itselleen devalvaatiosta ja asiakkaiden
valuuttaluotoista ei siis tullut tappiota, vaan suuria voittoja.
Asiakkaiden konkursseista tappioita tuli sitten sitäkin enemmän.
Kun ongelmat muuttuivat kriisiksi juuri Björn
Wahlroos perusteli
arvovaltaisille päättäjille, miksi pankit pitäisi pelastaa.
Presidentti Mauno Koivisto järjesti talousseminaarin
presidentinlinnassa 2.3.1992. Mukana olivat Postipankin
pääjohtaja Seppo
Lindblom,
SYP:n emopankin Unitaksen johtaja Vesa
Vainio ja
KOP:n pääjohtaja Pertti
Voutilainen.
Tilaisuudessa Bjorn Wahlroos avasi pankkikriisin syvimmän olemuksen
arvovaltaiselle päättäjäjoukolle. Wahlroosilla oli ratkaiseva
rooli, kun pankinjohtajista koostuvat ryhmä päätti, miten valtio
pelastaisi pankit niiden itsensä aiheuttamista ongelmista.
Näin
siis markan kaatumiseen keskeisesti vaikuttaneista miehistä tuli
maan hallituksen tärkeitä neuvonantajia, kun piti korjata markan
kaatumisen aiheuttamat tuhot. Wahlroosin perustelut hyväksyttiin
laajasti ja nopeasti. Pääministeri Ahon hallituksen
talouspoliittinen ministerivaliokunta päätyi samaan lopputulokseen
kuin Wahlroosin analyysi.
Eikä tässä vielä kaikki.
Valtiovarainministeriössä heräsi ajatus, että valtion antama
pankkituki voitaisiin vaihtaa osakkeiksi. Silloin SYP alkoi kiireellä
suunnitella konsernirakenteen myllertämistä niin, että valtio ei
pääsisi käsiksi yhtiön omaisuuteen. Tämän projektin vetäjä
oli kirjan mukaan Wahlroos.
SYP pelastautui rukkaamalla
rakennettaan, hinnoittelemalla uudelleen omaisuutensa ja muuttamalla
nimensä niin taidokkaasti, että asiakkaat eivät sitä huomanneet.
Suomen Yhdyspankin rakenneuudistus toteutettiin siten, että käyttöön
otettiin pankin vanha nimi Pohjoismaiden Yhdyspankki. Sille
siirrettiin Suomen Yhdyspankin koko pankkitoiminta. Tämän
seurauksena Pohjoismaiden Yhdyspankista tuli Suomen Yhdyspankin
tytäryhtiö ja emoyhtiönä toimineen Suomen yhdyspankin nimi
vapautui ja Pohjoismaiden Yhdyspankki voitiin muuttaa takaisin Suomen
Yhdyspankiksi. Voitot pantiin toiseen taskuun ja tappiot toiseen.
Järjestelyn jälkeen pankkitoimintaa voitiin jatkaa perinteisenä
Suomen Yhdyspankkina. Emoyhtiö Unitaksen palvelukseen jäi vain
parikymmentä henkilöä hoitamaan konsernihallintoa ja arvokkaita
omaisuusmassoja. Tytäryhtiönä toimiva Suomen Yhdyspankki harjoitti
varsinaista pankkitoimintaa. Valtionvarainministeriössä jäi
vahingossa tai tahallaan huomaamatta, että vaihtoon olisivat tulleet
SYP:n eivätkä Unitaksen pörssissä noteeratut osakkeet.
SYP
teki vekseleistä väkisin velkakirjoja. Rata hyväksyi SYP:n toimet.
SYP oli lain yläpuolella. Suurpankki velkoi asiakkailtaan 8
miljardia markkaa kyseenalaisin perustein.
Kymmenen
miljardia tukea vahingossa
A-P
Pietilän kirja antaa raadollisen kuvan siitä, miten poliitikot,
pankkivalvojat ja oikeuslaitoskin olivat pankkien juoksutettavissa
pankkikriisin aikaan. Uskomaton esimerkki tästä on pankkien saama
anteeksianto maksamattomista veroista. Verottajan mukaan pankit
olivat jättäneet maksamatta leimaverot liikkeelle laskemistaan
sijoitustodistuksista.
Tuolloinen valtiovarainministeri Iiro
Viinanen sai 4.2.1993 Verohallituksen laskelmat, että kymmeneltä
vuodelta maksamatta jääneiden leimaverojen yhteissumma oli jopa 10
miljardia markkaa eli yli 1,5 miljardia euroa.
Viinanen ymmärsi,
että pelkästään tieto tuosta voisi kaataa suurissa vaikeuksissa
olevia pankkeja ja aiheuttaa hätätilan. Yksikään pankki ei olisi
pystynyt maksamaan laiminlyöntejään.
Viinanen ja
valtiovarainministeriön valtiosihteeri Eino
Keinänenpäättivät,
että leimaverot on pakko antaa anteeksi.
Anteeksiannosta
laadittiin pikaisesti lakiesitys, joka eteni keväällä eduskuntaan.
Pietilän mukaan kansanedustajat olivat tietämättömiä (kuten
tänäänkin asioista) ongelman laajuudesta. On todennäköistä,
että kansanedustajat eivät ymmärtäneet mitä päättivät.
Hallituksen lakiesityksessä todettiin, että lainmuutoksella ei
ollut taloudellisia vaikutuksia.
Eduskunta hyväksyi lain
juhannuksen alla kansanedustajien loman edellä ilman sen suurempaa
huomiota.
Presidentti
Koivisto käskytti tuomareita ja painosti oikeuslaitosta
Miksi
tuomarit taipuivat, kun Koivisto vaati pankeille oikeutta ja
velallisille tuomioita? Presidentti ei halunnut helpottaa
kansalaisten ahdinkoa kuin oikeusministerin painostuksesta.
Tuomioistuinten ja tuomareiden toiminnassa on nähtävissä selviä
muutoksia vuoden 1992 jälkeen, kun tarkastellaan tehtyjen
ratkaisujen sisältöjä ja perusteluja.
Valuuttavelallisten
näkökulmasta mielenkiintoiseksi ajankohdaksi muodostuu kevät 1992,
jolloin presidentti Mauno Koiviston aktiivinen rooli pankkikriisin
hoidossa tuli esille erikoisella tavalla. Presidentti ei ollut
tyytynyt pohtimaan vain pankkikriisin taloudellisia vaikutuksia ja
seurauksia, vaan hän myös vaikutti muiden tahojen päätöksentekoon.
Koiviston näkökulmasta tuomioistuimista oli kehittymässä liian
keskeinen tekijä pankkikriisin selvittelyssä.
Presidentinlinnaan
kokoontui 6. toukokuuta tuomioistuinten, yliopistojen ja
tutkimuslaitosten edustajia sekä presidentin kanslian henkilökuntaa.
Mukana oli myös korkeimman oikeuden täysivaltainen kokoonpano:
presidentti Olavi
Heinonen ja
oikeusneuvokset Erkki-Juhani
Taipale, Per Lindholm ja Mikko Tulokas,
joka oli juuri nimitetty korkeimman oikeuden jäseneksi.
Paikalle
saapui myös korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) hallitusneuvos Pekka
Hallberg,
josta myöhemmin tuli KHO:n presidentti. Lisäksi mukana oli viisi
muuta alempien oikeusistuinten jäsentä: Itä-Suomen hovioikeuden
presidentti Esko
Kilpeläinen,
Vaasan hovioikeuden presidentti Erkki
Rintala,
Oulun lääninoikeuden ylituomari Olli
Karikoski,
Kuopion raastuvanoikeuden pormestari Juha
Kettunen ja
Rovaniemen tuomiokunnan kihlakunnantuomari Markku
Arponen. Kaikkiaan
osanottajia oli kolmisenkymmentä.
Tilaisuudessa käsiteltiin
tuomioistuinten yhteiskunnallista vallankäyttöä ja
riippumattomuutta sekä arvioitiin tuomioistuinten toimintaa yleensä.
Työjärjestyksestä huolimatta tilaisuuteen ei ollut kutsuttu
oikeusministeriön edustajia, hallituksen ministereitä tai muitakaan
poliitikkoja.
Helsingin yliopiston oikeushistorian
professori Heikki
Ylikangas oli
yksi osanottajista. Hän on selostanut tilaisuuden tarkoitusta ja
luonnetta seuraavasti: "Tilaisuuden tarkoitus oli tasavallan
presidentin ja - mikäli mahdollista - mukaan kutsuttujen henkilöiden
arvovallalla painostaa Korkein oikeus tekemään Koiviston mieleinen
ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa." Tällä Ylikangas viittaa
Koiviston aikaisemmin esittämään näkemykseen, jonka mukaan
pankeilla pitäisi olla oikeus yksipuolisesti nostaa lainakorkoja.
KKO oli tehnyt vain kuukautta ennen Koiviston järjestämää
tilaisuutta päätöksen, joka tuki lainanottajien
oikeuksia.
Koiviston
puhuttelu muutti tuomioiden linjaa
Koivisto
oli Pietilän mukaan hyvin vihainen tuomareille, jotka olivat
ottaneet päätöksissään kuluttaja-asiamiehen roolin. Koiviston
mukaan tuomioistuinten olisi pitänyt huomioida lain lisäksi
pankkien taloudellinen asema ja kansantaloudelliset näkökulmat.
Olavi
Heinonen oli
kirjan mukaan äärimmäisen kiusaantunut keskustelusta. Pietilän
mukaan Koiviston nuhtelu johti siihen, että tuomioistuimet alkoivat
tulkita lakia pankkien eduuksia ja velallisten vahingoksi yhtä
tapausta lukuun ottamatta.
Koiviston keskustelut on tallennettu
Koiviston omaan arkistoon, jossa on nauhoitukset ja kirjoitetut
muistiot. Tasavallan presidentti Tarja Halonen päätti heinäkuussa
2002, että asiakirjoja ei luovuteta ulkopuolisille.
Myöhemmin
Koivisto on kirjan mukaan muistuttanut, että oikeuslaitoksen pitää
ottaa kantaa heikomman puolesta vahvempaa vastaan. Koiviston
ajatuksissa tuomioistuimen olisi pitänyt ottaa huomioon, että
pankkikriisin aikaan pankeista oli tullut heikompi
osapuoli.
Oikeuslaitos
päätti pankin tarpeen mukaan
Oikeuslaitoksen
juoksuttamisesta kirja antaa herkullinen esimerkin, joka liittyy
pankkien asiakkailleen myymiin valuuttakoriluottoihin. Suuri osa
noista luotoista oli vekseleitä. Korkein oikeus oli jo kuitenkin
vuonna 1989 päättänyt, että vaihtuvaan pääomaan perustuva
korivaluuttavekseli on pätemätön. Pietilän kirjan mukaan kymmenet
tuhannet lainasopimukset perustuivat pätemättömiin
papereihin.
Siitä huolimatta pankit kauppasivat vastaavia
tuotteita kiihtyvällä tahdilla. Yksi vekselimuodon suosion syy oli,
että niistä ei pitänyt maksaa leimaveroa. Kun devalvaatio räjäytti
asiakkaiden valuuttavelan markka-arvon pilviin, alkoi erikoinen
kiista. Osa asiakkaista huomasi, että lain mukaan vekselivelan määrä
pitää olla tiedossa jo sopimusta tehtäessä. Devalvaatio ei siis
voi nostaa vekselivelkaa sovittua suuremmaksi, vaan asiakkaan pitäisi
selvitä velasta maksamalla vain vekselissä sovittu
markkasumma.
Tällainen kanta jäi voimaan eräässä kiistassa
Kemin raastuvanoikeudessa ja Rovaniemen hovioikeudessa. Korkein
oikeus ei antanut pankille valituslupaa. Tuosta päätöksestä
välittämättä pankit vaativat kaikilta muilta asiakkailtaan
devalvaatiolisän. Myöhemmässä vaiheessa pankit kuitenkin
väittivät, että vekseli ei olekaan enää vekseli, vaan normaali
luotto. Pankit saivat oikeuslaitoksen puolelleen.
Kun verottaja
puolestaan vaati luotoista maksamattomia veroja, pankki onnistui
todistamaan oikeudessa, että kyseessä on vekseli. Näin siis SYP
onnistui Pietilän mukaan vakuuttamaan Korkeimmalle
hallinto-oikeudelle, että kyseessä olivat vekselit ja Korkeimmalle
oikeudelle, että kyseessä ovat luotot. Suomen korkeimmat
tuomioistuimet pitivät papereita erilaisina aina sen mukaan, mikä
oli pankille edullisinta.
Valuuttavelalliset
elävänä hirressä rikosten uhreina
Valuuttavelallisten
kohtaloksi koitui Suomen markan devalvaatio, jota ei koskaan pitänyt
tulla. Suomen Pankki ja pääministeri Esko
Ahon hallitus
vakuuttivat yhdessä presidentti Mauno
Koiviston kanssa,
että vahvan ja vakaan markan politiikka on kansantalouden ja
hyvinvoinnin ankkuri.
Pohja kuitenkin petti, ankkuri irtosi,
markka devalvoitiin ja päästettiin kellumaan. Tapahtumien virta
alkoi viedä valuuttavelallisia. Tulvan paisuessa mukaan tempaantui
satojatuhansia suomalaisia, joiden velat kasvoivat ylivoimaisen
suuriksi. Lopulta pankki pani heidän omaisuutensa pakkomyyntiin.
Vuonna 1994 ulosotossa oli yli 500 000 suomalaista, kun "normaalina"
voidaan pitää vuoden 2006 tasoa, noin 200 000.
Valuuttaluottojen
perintä on ollut poikkeuksellinen tapahtuma, ja sen yhteydessä on
myös koeteltu Suomen kansainvälisten valtiosopimusten pitävyyttä.
Tuomioistuinten tuomarit eivät ole tutkineet tai ymmärtäneet,
minkälaisista asiakirjoista korivaluuttavekseleissä oli kyse.
Valtionvarainministeriö ja pankkitarkistajat ovat edesauttaneet
epäselvyyksien luomisessa. Tarkoitus ja tavoite ovat ohittaneet
Suomen lain. Kun otetaan huomioon pankkien, pankkiviranomaisten ja
poliittisen vallan yhteistyö lainsäädäntötyössä, niin tästä
paljastuu suuren luokan operaatio. Valuuttavelkojen jälkien
seuraaminen vie lukijan Suomen taloushistorian synkimpään
ajanjaksoon, suureen lamaan ja pankkikriisiin, jonka selvittelyyn
osallistuivat maamme silloiset huippupolitiikot. Heidän tekonsa ja
kommenttinsa vaikuttivat valuuttavelallisten järkyttävään
kohtaloon.
1980-luvun talouspoliittisen kokeilun, vakaan markan
ylläpidon kustannukset toteutuivat satojen miljoonien markkojen
tappiopottina. Se kaatui lyhentämättömänä ensin
valuuttavelallisten ja sen jälkeen veronmaksajien syliin. Ihmettelyn
määrä lisääntyi, kun 1990-luvun puolivälissä käynnistettiin
useita lainsäädäntöhankkeita, joilla tehtiin hyväksyttäviksi
pankkikriisin aikana kiireessä tehdyt ja toteutusaikanaan
lainvastaiset ratkaisut.
Lähde mm.
A.-P. Pietilä:
Pankkikriisin peitellyt paperit, ISBN 978-951-884-443-6, julkaistu
22.5.2008
Törkeä petos ja muita rikoksia Aktiv Hansa-kaupassa?
Seppo
Konttisen kirja Salattu pankkituki ja sitä seuranneet ohjelmat
Ajankohtainen kakkonen 13.2.2008 ja A-Zoom 15.2.2008 nostivat
uudelleen esille niin sanotun Aktiv-Hansakaupan.
Ajankohtainen
kakkonen kertoi 13.2.2008, että 1990-luvun laman aikana Suomessa
velkaantui yli 120 000 ihmistä, joista kolmasosa oli yrittäjiä.
Lopputuloksena oli henkilökohtaisia katastrofeja: ulosottoja,
avioeroja, alkoholismia, jopa itsemurhia. Suurin osa
ylivelkaantuneista on kuitenkin sinnitellyt velkataakkansa alla. Tänä
vuonna asioiden piti muuttua. Vuodenvaihteessa astui voimaan säädös
velkojen lopullisesta vanhenemisesta, jonka piti armahtaa
lamavelalliset.
Mutta ihan niin ei taida käydä.
Velkaneuvojien arvion mukaan mukaan laman vuoksi velkaantuneista
vapautuu maaliskuussa korkeintaan joka kymmenes. Muilla pankkikriisin
maksutalkoot jatkuvat vielä vuosia.
A-Zoom jatkoi perjantaina
15.2.2008 keskustelua: Pankkivangit. Joko lamavelallisten
pankkivankeus vihdoin päättyy? Reportaasi jättivelkojen painamista
kansalaisista ja päättäjistä, jotka katosivat.
Studiovieraana
oli salaisesta pankkituesta pamfletin kirjoittanut taloustoimittaja
Seppo Konttinen.
Mikä
on Aktiv Hansa-kauppa?
Arsenal
sai valtiontalouden tarkastusviraston raportin salaiseksi sillä
perusteella, että sille voi koitua vahinkoa raportin
julkistamisesta. Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan
Arsenalin on syytä varautua noin 500 miljoonan markan korvauksiin 13
yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On todennäköistä, että
raportissa oli vain jäävuoren huippu. Raportin salaamisesta vastaa
ministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes.
Syyllistyikö ministeri Siimes rikollisten suojeluun suostuessaan
asioiden julistamiseksi salaisiksi? Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland
Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi-Anne Siimeksen allekirjoittamalla
kauppakirjalla Arsenal-omaisuudenhoitoyhtiöiden saatavat. Nämä
12,2 miljardin saatavat (76 000 saatavaa) myytiin 5 %:lla
todellisesta arvosta. Velallisille ei kuitenkaan annettu
mahdollisuutta vapautua veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Luottojen
myymisestä ei ole virallista päätöstä.
Helsingin Sanomien
1.4.2000 julkistaman uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja
siten perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta
perittäväksi on säädetty rikoslain 36 luvun 1-3 §:ssä (petos).
Kysymys on törkeästä petoksesta, jos asiaa tarkastellaan Suomen
rikoslain pohjalta. Jo maksettujen lainojen perimisestä on
raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa vuonna 2000:
tuhannesta tarkastetusta reklamaatiosta noin kymmenesosa todettiin
aiheellisiksi; lainaa ei enää ollut olemassa. Lisäksi noihin
myytyihin saataviin sisältyi valtava määrä yrittäjien velkoja,
mikä merkitsee sitä, että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä
velkahirressä ja Suomessa on yrittäjäpula.
Kauppasopimukseen
sisältyi myös klausuuli, jonka mukaan, jos kauppasummaa
pienennetään Suomen valtion toimenpitein, koko kauppasumma laukeaa
maksettavaksi. Sidottiinko tällä klausuulilla jo
lainsäädäntövaltaakin? Ylittikö sopimus laillisuuden rajat?
Miksi asiakirjat on julistettu salaisiksi vuoteen 2025 saakka? Onko
kysymyksessä rikosten peittely ja rikollisten suojelu ja törkeä
petos?
Torkeä
petos?
Omaisuudenhoitoyhtiöt
Arsenal Oyj, Arsenal-SSP Oy ja Arsenal-Silta Oy myivät 31.3.2000
allekirjoitetulla kauppakirjalla yhteensä noin 76 000 saatavaa,
pääoma-arvoltaan noin 12 miljardia markkaa, 600 miljoonalla
markalla Aktiv Hansa Oy:lle ja C&A Finland Oy:lle. Kysymyksessä
oli siis Suomen oloissa erittäin suuri kauppa. Kaupalle antoi
hyväksyntänsä omaisuudenhoitoyhtiöiden valtio-omistajan puolesta
toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes. Aiemmin hän oli
ilmoittanut, että saatavia ei myydä ulkomaalaisille
perintäyhtiöille. Näin lienee kuitenkin tosiasiassa tapahtunut.
Arsenal-kauppojen alkuperäistä kauppahintaa on pidettävä
kohtuuttoman alhaisena. Velalliset olisivat lähes poikkeuksetta
olleet valmiit ostamaan itsensä vapaiksi maksamalla viisi prosenttia
myydyistä veloistaan vapaaehtoisesti. Tätä tarkoittanut todellinen
sovintomenettely olisi ollut myös omaisuudenhoitoyhtiöt omistavan
valtion kiistaton etu. Nyt taloudelliset tappiot koituvat
suomalaisten veronmaksajien maksettaviksi, kun taas voitot siirtyvät
perintäyhtiöiden ulkomaalaisten omistajien hyödyksi.
Kansantaloudenkin tappiot lienevät mittavat. On syytä epäillä,
että Aktiv Hansa kaupalla peiteltiin Arsenalin ja pankkien
rikolliset toimet.
1990-luvun pankkikriisi on selvitettävä, syylliset on saatava vastuuseen ja aiheutetut vahingot on korvattava
http://pankkikriisi.blogspot.com/2017/12/1990-luvun-pankkikriisi-on-selvitettava.html
1990-luvun pankkikriisissä 500 000 ihmistä jäi työttömäksi ja yli 280 000 ylivelkaantui. 48 000 yritystä poistettiin markkinoilta kyseenalaisin jopa rikollisin keinoin ja 11 500 yrittäjää teki itsemurhan. Voidaan puhua kansanmurhasta. Todelliset syylliset ovat edelleenkin vapaalla jalalla eikä heitä ole saatettu oikeudelliseen eikä taloudelliseen vastuuseen teoistaan. Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta kuten monissa muissa maissa.
Perustuslakituomioistuin
https://fi.wikipedia.org/wiki/Perustuslakituomioistuin
Suomessa laillisuusvalvonta ei toimi, sillä laillisuusvalvojille tehdyistä kanteluista vain 0,6 promillea aiheuttaa huomatuksen vastaisen varalle. Laillisuusvalvonnassa on kysymys verovarojen tuhlauksesta, Koska laillisuusvalvonta ei toimi niin valtakunansyyttäjä ja poliisi voivat toimia rikollisesti pelkäämättä joutumatta vastuuseen teoistaan, koska myöskään poliisin laillisuusvalvonta ei toimi. Korkein oikeus ei perustele tekemiään kielteisiä päätöksiä, koska se ei voin niitä perustella. Kysymys on perustuslain ja Euroopan Ihmisoikeussopimuksen vastaisesta menettelystä. Käräjätuomarit ja hovioikeden tuomarit voivat toimia vapaasti ja rikollisesti pelkäämättä joutumatta vastuuseen teoistaan. Suomessa kansanedustajat eivät noudata lakia eikä minusterit ministerinvalaa. Suomessa perustuslakivaliokunta korvaa perustuslakituomioisuimen ja on kiistattomasti todistettu, että perustuslakivaliokunnan jäsenet eivät noudata Suomen lakia. Suomi ei siis ole oikeusvaltio ja kansalaiset Suomessa eivät saa oikeutta, vaikka Suomen perustuslaki 21 § sitä edellyttää ja perustuslain mukaan jos tavallinen laki ja perustuslaki ovat risririidassa niin perustuslak voittaa, mutta Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta, joka valvoisi perustuslain ja ihmisoikeussopimusten noudattamista.
Pankkikriisin pitkä varjo
http://pankkikriisi.blogspot.com/2015/02/pnakkikriisin-pitka-varjo.html
Pankkikriisin karmea totuus julki
http://pankkikriisi.blogspot.com/2014/08/pankkikriisin-karmea-totuus-julki.html
Pankkikriisi ja sen seuraukset
http://pankkikriisi.blogspot.com/2011/
SuomVuosi 1991 - Gorbatsov eroaa, Jeltsin nousee valtaan en historia blogistani löytyy tarkat tiedot 1990-luvun tapatumista.
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/vuosi-1991-gorbatsov-eroaa-jeltsin.html
Talouden lama
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/talouden-lama.html
Rahoitusmarkkinat vuonna 1990 http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/rahoitusmarkkinat-vuonna-1990.html
Säästöpankit pelastivat SKOP:n romahdukselta http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/saastopankit-pelastivat-skopn.html
Konkurssit lisääntyivät
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/konkurssit-lisaantyivat.html
Ruumiin ryöstö
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/ruumiin-ryosto.html
Väkivaltaisuudet Liettuassa
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/vakivaltaisuudet-liettuassa.html
Eduskuntavaalien äänikuningas http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/eduskuntavaalien-aanikuningas.html
Hallitusratkaisu 1991
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/hallitusratkaisu-1991.html
Porvarihallitus syntyy
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/porvarihallitus-syntyy.html
Pääministeri
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/paaministeri.html
1991 – Markka kytkettiin EY-valuuttayksikköön ecuun
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/1991-markka-kytkettiin-ey.html
ECU-kytkentä vallitsevalla kurssilla
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/ecu-kytkenta-vallitsevalla-kurssilla.html
Ahon hallitus, ecu-kytkentä, yhteiskuntasopimus ja pakkodevalvaatio
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/ahon-hallitus-ecu-kytkenta.html
Porvarihallitus
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/porvarihallitus.html
Ahon hallituksessa
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/ahon-hallituksessa.html
Vallan huipulla
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/vallan-huipulla_29.html
Elokuun vallankumous ja neuvostososialismin romahdus
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/elokuun-vallankumous-ja.html
Imperiumi luhistuu
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/08/imperiumi-luhistuu.html
Kolme päivää, jotka järisyttivät maailmaa
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/kolme-paivaa-jotka-jarisyttivat.html
Suomi tarkkana
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/suomi-tarkkana.html
Elokuun vallankaappausyritys
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/elokuun-vallankaappausyritys.html
Vallankaappaus Moskovassa
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/vallankaappaus-moskovassa.html
Hädässä ystävä tunnetaan
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/hadassa-ystava-tunnetaan.html
Elokuun kaappaushanke
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/elokuun-kaappaushanke.html
Kriittiset tunnit
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/kriittiset-tunnit.html
Elokuun vallankaappaus
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/elokuun-vallankaappaus.html
Moskovan vallankaappausyritys – Viro jälleen vapaa
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/moskovan-vallankaappausyritys-viro.html
Valtiollinen poikkeuslakikomitea http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/valtiollinen-poikkeuslakikomitea.html
Neuvostoliiton hajoaminen
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/neuvostoliiton-hajoaminen.html
Uusi Venäjä ja luovutetun Karjalan kysymys
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/uusi-venaja-ja-luovutetun-karjalan.html
Neuvostoliiton-suhteet Venäjän-suhteiksi
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/neuvostoliiton-suhteet-venajan.html
Neuvottelut naapuruussopimuksesta ja EY-jäsenhakemuksesta
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/neuvottelut-naapuruussopimuksesta-ja-ey.html
Suomi Viron kehityksen nopeuttajana
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/suomi-viron-kehityksen-nopeuttajana.html
Näin autoin virolaisia
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/nain-autoin-virolaisia.html
Politiikantekoa opettelemassa
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/politiikantekoa-opettelemassa.html
Hätätilahallitus
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/hatatilahallitus.html
Lama Suomessa syveni yhä
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/lama-suomessa-syveni-yha.html
Miksi lama oli niin syvä?
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/miksi-lama-oli-niin-syva.html
Perustuslakia muutetaan suhdannesyistä
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/perustuslakia-muutetaan-suhdannesyista.html
Ahon hallituksen budjettiesitys ja yhteiskuntasopimus
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/ahon-hallituksen-budjettiesitys-ja.html
Devalvaation jälkimainingit
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/devalvaation-jalkimainingit.html
Suomen Pankin pääjohtaja erotetaan
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/suomen-pankin-paajohtaja-erotetaan.html
Suomen Pankki hallituksen alaisuuteen?
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/suomen-pankki-hallituksen-alaisuuteen.html
Säästöpankeista sijaisuhri
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/saastopankeista-sijaisuhri.html
SKOP koppilaisen metsäteollisuuden kimpussa
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/09/skop-koppilaisen-metsateollisuuden.html
SKOP ja säästöpankit
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/skop-ja-saastopankit.html
SKOPin lyhyt historia
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/skopin-lyhyt-historia.html
Paha pankki
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/paha-pankki.html
Pankkeja konkurssiin?
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/pankkeja-konkurssiin.html
August Group General Partnership
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/august-group-general-partnership.html
Soros sijoittaa Suomeen
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/soros-sijoittaa-suomeen.html
Kouri-projektit
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/kouri-projektit.html
Kouri Suomessa
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/kouri-suomessa.html
Strateginen vastavalkea
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/strateginen-vastavalkea.html
Ovikello soi keskellä yötä
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/ovikello-soi-keskella-yota.html
Kouri-kaupoista
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/kouri-kaupoista.html
Kouri-kauppojen loppuselvittely
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/kouri-kauppojen-loppuselvittely.html
SYP, leipäpappeja ja pikku-Nalle
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/syp-leipapappeja-ja-pikku-nalle.html
Pentti Kouri esittelee suunnitelman
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/pentti-kouri-esittelee-suunnitelman.html
Valuuttakriisi muuttui pankkikriisiksi
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/valuuttakriisi-muuttui-pankkikriisiksi.html
Pankkikriisi puhkeaa
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/pankkikriisi-puhkeaa.html
Matkailukuume riivaa kuntia
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/matkailukuume-riivaa-kuntia.html
Vuosi 1992 – Salaiseksi julistettu SSP-sopimus – ns. Koiviston konklaavi http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/vuosi-1992-salaiseksi-julistettu-ssp.html
Näytelmä säätytalolla
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/naytelma-saatytalolla.html
Pankkien pelastamiseksi kehitettiin malli
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/pankkien-pelastamiseksi-kehitettiin.html
”Ei tahtonut oviaukko riittää”
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/ei-tahtonut-oviaukko-riittaa.html
Viimeinen taistelu ja valuuttavarannon ehtyminen syyskuussa 1992
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/viimeinen-taistelu-ja-valuuttavarannon.html
Oikeuspoliittinen keskustelutilaisuus Linnassa 06.05.1992 kl 19.00
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/oikeuspoliittinen-keskustelutilaisuus.html
”Se tuli sitten jumalattoman arkaan kohtaan”
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/se-tuli-sitten-jumalattoman-arkaan.html
Devalvaatio kaatui yrittäjien syliin
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/devalvaatio-kaatui-yrittajien-syliin.html
Elinkelpoiset yritykset jätettiin pankkien mielivallan kohteeksi
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/elinkelpoiset-yritykset-jatettiin.html
Suomen taloushistorian suurin omaisuuksien uusjako
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/suomen-taloushistorian-suurin.html
Kujanjuoksua
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/kujanjuoksua.html
Koivisto hermostuu
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/koivisto-hermostuu.html
Miljardilahjoitus luottolaman torjuntaan
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/miljardilahjoitus-luottolaman.html
Siimes ylös yhteiskunnan tikapuita
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/siimes-ylos-yhteiskunnan-tikapuita.html
Salaisen kauppakirjan paljastava sisältö
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/salaisen-kauppakirjan-paljastava.html
Suomen suurin omaisuudenryöstö – yrityksiä kaadettiin massamuotoisesti
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/suomen-suurin-omaisuudenryosto.html
Taloudellinen katsaus 1991-1992
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/taloudellinen-katsaus-1991-1992.html
Talouskehitys 1991-1992
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/talouskehitys-1991-1992.html
Taloudellinen katsaus 1992-1993 – syöksykierre ei oikene
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/taloudellinen-katsaus-1992-1993.html
SYP pelastautui taikatempulla http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/syp-pelastautui-taikatempulla.html
Suomen Yhdyspankki muuttui roskapankiksi
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/suomen-yhdyspankki-muuttui.html
Pankkitoiminnan moraaliset ja juridiset epäselvyydet
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/pankkitoiminnan-moraaliset-ja-juridiset.html
Vekseleistä tehtiin väkisin velkakirjoja
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/vekseleista-tehtiin-vakisin.html
Velalliset joutuivat vaikeuksiin
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/velalliset-joutuivat-vaikeuksiin.html
Köyhyys 1990-luvulla
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/koyhyys-1990-luvulla.html
Velkakirjojen myynti Arsenal Oy:lle
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/velkakirjojen-myynti-arsenal-oylle.html
Presidentti käskytti tuomareita
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/presidentti-kaskytti-tuomareita.html
Missä he ovat nyt?
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/missa-he-ovat-nyt.html
Korkeimman oikeuden kohtalokas päätös
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/korkeimman-oikeuden-kohtalokas-paatos.html
Suomen suuri lama
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/suomen-suuri-lama.html
Luottamuksella on kallis hinta http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/luottamuksella-on-kallis-hinta.html
Havaintoja ja väitteitä Arsenal Oy:n toiminnasta http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/havaintoja-ja-vaitteita-arsenal-oyn.html
Alkuperäiset asiakirjat sivuutettiin http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/alkuperaiset-asiakirjat-sivuutettiin.html
Pankkitukeen liittyviä moraalikysymyksiä
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/pankkitukeen-liittyvia.html
Arsenal – Suomen suurin hautausmaa
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/arsenal-suomen-suurin-hautausmaa.html
Pankkikriisiselvitys -karmea totuus julki
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/pankkikriisiselvitys-karmea-totuus.html
Suomi hakee Euroopan unionin jäsenyyttä
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/suomi-hakee-euroopan-unionin-jasenyytta.html
Pääministeri uhkaa hallituksen erolla
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/paaministeri-uhkaa-hallituksen-erolla.html
Keskustan johtajuuskiista http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/keskustan-johtajuuskiista.html
Kysymys rajoista
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/kysymys-rajoista.html
Ulkopoliittisesti vilkas kausi
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/ulkopoliittisesti-vilkas-kausi.html
Tie Euroopan unioniin
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/tie-euroopan-unioniin.html
Kesällä 1991 epäilin kovasti....
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/11/kesalla-1991-epailin-kovasti.html
Keskustapuolue käännytetään eurouskoon
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/12/keskustapuolue-kaannytetaan-eurouskoon.html
Jäsenyyttä haetaan
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/12/jasenyytta-haetaan.html
Suomen päätös hakea EY-jäsenyyttä
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/12/suomen-paatos-hakea-ey-jasenyytta.html
Euroopan unioni 1990-luvulla
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/12/euroopan-unioni-1990-luvulla.html
Vuosi 1993 – Suomen EY-neuvottelut alkoivat
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/12/vuosi-1993-suomen-ey-neuvottelut.html
EU – huomispäivän super-Neuvostoliitto
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/12/eu-huomispaivan-super-neuvostoliitto.html
Tervetuloa maksajat
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/12/tervetuloa-maksajat.html
Suomi liittyi EU:hun salaten ja valehdellen
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/12/suomi-liittyi-euhun-salaten-ja.html
Euroopan salaiset kansiot
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/12/euroopan-salaiset-kansiot.html
