Vaalirahoituslaki uusiksi ja puoluetuet pois
Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta (273/2009) säätelee sitä, miten ehdokkaat, tukiryhmät ja muut yksinomaan ehdokasta tukevat yhteisöt saavat vastaanottaa rahoitusta ja miten vaalikampanjan kulut sekä rahoitus on ilmoitettava. Lain tarkoituksena on lisätä poliittisen rahoituksen avoimuutta ja selvittää ehdokkaiden mahdollisia sidonnaisuuksia.
Lain keskeiset kohdat ja vaatimukset jakautuvat seuraaviin pääteemoihin:
Mikä lasketaan vaalirahoitukseksi?
Kampanjakulut aikavälillä kuusi kuukautta ennen vaalipäivää ja kaksi viikkoa vaalipäivän jälkeen.
Ehdokkaan omat varat ja kampanjaa varten otetut lainat.
Kaikki ulkopuolinen tuki, kuten lahjoitukset ja vastikkeeton apu.
Keskeiset rajoitukset ja kiellot
Anonyymi tuki on kielletty: Lahjoittajan nimen tai taustayhteisön pitää aina olla selvitettävissä (poikkeuksena tavanomainen keräystoiminta).
Enimmäisrajoitukset samalta tukijalta: Yksittäisen tukijan (yksityishenkilö, yritys tai yhteisö) antama tuki ei saa ylittää laissa määritettyjä rajoja vaaleista riippuen.
Julkisyhteisöjen kielto: Tukea ei saa vastaanottaa valtiolta, kunnilta, hyvinvointialueilta, julkisoikeudellisilta yhdistyksiltä tai valtion/kunnan määräysvaltayhtiöiltä.
Ulkomaisen tuen rajoitus: Tukea ulkomailta saa ottaa vastaan vain yksityishenkilöiltä sekä ehdokkaan aatesuuntaa edustavilta kansainvälisiltä säätiöiltä tai yhteisöiltä.
Ilmoitusvelvollisuus ja valvonta
Ilmoitusvelvolliset: Vaaleissa valituksi tulleet sekä varasijalle päätyneet ehdokkaat ovat velvollisia tekemään virallisen vaalirahoitusilmoituksen.
Määräaika: Ilmoitus on toimitettava kahden kuukauden kuluessa vaalituloksen vahvistamisesta.
Valvoja: Vaalirahoituksen ja puoluerahoituksen lainmukaisuutta sekä ilmoituksia valvoo Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV).
Erottelu: Ilmoituksessa on eriteltävä kampanjan kokonaiskulut (kuten lehtimainonta, radiomainonta, verkkomainonta ja ulkomainonta) sekä rahoituslähteet.
Lainsäädäntöä on päivitetty säännöllisesti (viimeisimpien uudistusten tullessa voimaan muun muassa vuonna 2025), jotta digitaalisen mainonnan ja aluevaalien kaltaiset uudet rakenteet tulevat kattavammin huomioiduksi. Ajantasaiset lomakkeet ja tarkat ohjeet kunkin vaalin osalta löytyvät suoraan VTV:n Vaalirahoitusvalvonta-sivustolta sekä virallisesta Finlex-lakitietokannasta.
Miten puolueita tuetaan Suomessa valtion ja järjestöjen sekä säätiöiden puolesta
Puolueiden rahoitus Suomessa perustuu lakisääteiseen valtiontukeen sekä tarkasti rajoitettuun ja valvottuun yksityiseen tukeen, jota ne saavat järjestöiltä, säätiöiltä ja yrityksiltä. Rahoituksen jakautumista ja sääntöjä määrittelee suomalainen puoluelaki (10/1969).
Rahoitusjärjestelmä ja sen keskeiset säännöt rakentuvat seuraavasti:
1. Valtion puoluetuki
Valtion suora tuki puolueille eli puoluetuki muodostaa valtaosan puolueiden rahoituksesta.
Kansanedustajapaikkojen suhteessa: Valtioneuvosto myöntää puoluetuen eduskuntapuolueille suoraan niiden kansanedustajapaikkojen lukumäärän perusteella. Esimerkiksi vuonna 2026 valtioneuvosto myönsi puolueille yhteensä 34 566 000 euroa avustuksia.
Pienpuolueiden tuki: Myös eduskunnan ulkopuolinen puolue voi saada tukea, jos se sai edellisissä eduskuntavaaleissa vähintään kaksi prosenttia äänistä. Tämän tuen suuruus on kolmasosa siitä, mitä yksi kansanedustajapaikka oikeuttaa saamaan.
Miten puoluetuki jakaantuu puolueittain
Valtion myöntämä puoluetuki jakaantuu puolueille suoraan niiden kansanedustajapaikkojen lukumäärän osoittamassa suhteessa.
Valtioneuvosto myönsi vuodelle 2026 puolueavustuksia Ahvenanmaa mukaan luettuna yhteensä 34 566 000 euroa. Yhden kansanedustajapaikan tuomaksi vuotuiseksi tueksi muodostuu näin ollen 172 830 euroa.
Puoluetuki jakaantuu puolueittain seuraavasti viimeisimpien eduskuntavaalien paikkajaon perusteella:
|
Puolue |
Kansanedustajat |
Myönnetty puoluetuki (2026) |
|
Kansallinen Kokoomus |
48 |
8 295 840 € |
|
Perussuomalaiset |
46 |
7 950 180 € |
|
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP) |
43 |
7 431 690 € |
|
Suomen Keskusta |
23 |
3 975 090 € |
|
Vihreä liitto |
13 |
2 246 790 € |
|
Vasemmistoliitto |
11 |
1 901 130 € |
|
Svenska Folkpartiet i Finland (RKP) |
9 |
1 555 470 € |
|
Suomen Kristillisdemokraatit (KD) |
5 |
864 150 € |
|
Liike Nyt |
1 |
172 830 € |
Lehdistötuen määrä ja jakautuminen
Suomessa perinteistä suoraa valtion lehdistötukea puolueille ei enää jaeta omana kokonaisuutenaan, vaan uutismedian ja lehdistön tukeminen jakautuu nykyisin yleiseen uutismediatukeen, sanomalehtien jakelutukeen, vähemmistökieliseen tukeen sekä osaksi puoluetukea.
Tukien määrä ja jakautuminen määräytyvät seuraavien kanavien kautta:
1. Traficomin uutismediatuki
Suoraa journalistista uutistoimintaa ja yhteiskunnallisesti tärkeää tiedonvälitystä tuetaan valtion budjetista.
Määrä: Valtionavustusta on myönnetty 7 miljoonaa euroa uutismedioiden toiminnan turvaamiseen.
Jakautuminen: Jakamisesta vastaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Tuki on jaettu laajasti noin 170–190 eri medialle ja kymmenille eri yrityksille. Korkein mahdollinen tuki yksittäiselle medialle on 200 000 euroa, ja täyden määrän saajia ovat olleet muun muassa MTV, Hufvudstadsbladet sekä Suomen Tietotoimisto (STT).
Sanomalehtijakelun tuki
Tarkoitus: Valtio tukee sanomalehtien viisipäiväistä jakelua niillä harvaan asutuilla alueilla, joilla ei ole kaupallista ja kattavaa sanomalehtien varhaisjakelua.
Valvoja: Tästäkin avustuksesta ja sen kilpailutuksesta vastaa Traficom.
Puoluelehtien viestintätuki (osana puoluetukea)
Määrä ja sääntö: Alkuperäinen erillinen parlamentaarinen lehdistötuki lakkautettiin vuonna 2008 EU-säännösten vuoksi ja sulautettiin osaksi yleistä puoluetukea.
Jakautuminen: Puolueet saavat nykyisin valtionavustusta kansanedustajapaikkojen suhteessa, ja ne saavat itse päättää, kuinka suuren osan tästä ne ohjaavat omien puoluelehtiensä (kuten verkkolehtien tai painettujen julkaisujen) ja muun viestinnän ylläpitoon.
4. Vähemmistökielisten lehtien harkinnanvarainen tuki
Määrä: Liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) budjetista varataan vuosittain noin 500 000 euroa vähemmistökielisen uutistoiminnan tukemiseen.
Jakautuminen: Tuki on suunnattu valtakunnallisilla vähemmistökielillä julkaistaville sanomalehdille ja uutistoiminnalle. Suurin osa tuesta on perinteisesti ohjattu ruotsinkieliseen uutistoimintaan ja pienempiä osuuksia saamenkieliseen uutisointiin. [
Kulttuurilehtien tuki
Määrä: Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) jakaa vuosittain noin miljoona euroa tukea.
Jakautuminen: Avustukset myönnetään aikakauslehtityyppisten kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien toimitus- ja painokustannuksiin monimuotoisuuden ylläpitämiseksi.
Yksittäisten mediayhtiöiden saamat tukisummat
Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin myöntämän yleisen uutismediatuen kokonaispotti on 7 miljoonaa euroa. Tuki on kohdistettu yrityksittäin, ja se lasketaan toimituksellista työtä tekevien henkilöiden palkka- ja freelance-kustannusten perusteella.
Suurin mahdollinen valtionavustus yksittäiselle mediayhtiölle on 200 000 euroa.
Tukien jakautuminen mediayhtiöittäin ja suurimmat yksittäiset tukisummat muodostuvat seuraavasti:
Maksimituen (200 000 €) saaneet mediayhtiöt
Täyden 200 000 euron avustuksen uutistoimintaansa sai 11 eri mediayhtiötä:
MTV Oy (avustuskohteena MTV Uutiset)
Suomen Tietotoimisto Oy (STT)
Hufvudstadsbladet Ab (avustuskohteena muun muassa HBL)
Ilkka-Yhtymä Oyj (nyk. Ilkka)
Kaleva Oy
Keskisuomalainen Oyj (konsernin emoyhtiö / keskusyksikkö)
Marva Media Oy
TS-Yhtymä Oy (Turun Sanomat)
SLP Media Oy
Hilla Group Oyj
Sanoma Media Finland Oy (tuki kohdistettu valikoiduille paikallis- ja aluejulkaisuille, ei konsernitasolle yleisesti)
Muita suuria tukisummia yrityksittäin
Maksatuksissa monet suuret alueelliset kustantajat ja erikoismediat sijoittuivat lähelle maksimisummaa:
Sacrum-Kotimaa Oy: 189 635 €
Hämeen Sanomat Oy: 134 500 €
Keskipohjanmaa Kirjapaino Oyj: vesi noin 120 000 €
Urjalan Sanomat Oy: 88 000 €
Pienemmät paikallislehdet ja yritykset
Suuri osa uutismediatuen saajista on pieniä paikallislehtiyhtiöitä, joille myönnetyt summat vaihtelevat 10 000 euron ja 50 000 euron välillä riippuen niiden toimituksellisen henkilöstön koosta. Alhaisimmat myönnetyt tuet olivat alle 10 000 euroa kaikkein pienimmille julkaisuille.
Huomioitavaa Ylestä ja suurista sanomalehdistä
Yleisradio (Yle): Yleisradio ei saa lainkaan suoraa valtion uutismediatukea, sillä sen toiminta rahoitetaan erillisellä, vuosittain kerättävällä Yle-verolla.
Kriteerit: Tukea myönnettiin vain yrityksille, jotka tuottavat säännöllistä, omaa journalistista uutissisältöä. Sitä ei voitu käyttää esimerkiksi pelkän mainosjakelun tai puhtaiden viihdemedioiden rahoittamiseen
Puolueiden nuorisojärjestöjen tuen jakautuminen
Puolueiden nuorisojärjestöjen tuki muodostuu Suomessa kahdesta eri kanavasta: opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) myöntämästä suorasta valtionavustuksesta sekä emopuolueiden omasta puoluetuestaan edelleen jakamasta rahoituksesta.
Poliittiset nuorisojärjestöt saavat suoraa OKM:n järjestötukea yhteensä noin 2,4 miljoonaa euroa vuodessa.
Tukien jakautuminen ja periaatteet määräytyvät seuraavasti:
1. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) yleisavustukset
OKM myöntää vuosittain nuorisotyön määrärahoista harkinnanvaraisia yleisavustuksia valtakunnallisille nuorisoalan järjestöille. Toisin kuin puolueilla, nuorisojärjestöjen tuki ei määräydy pelkästään eduskuntapaikkojen mukaan, vaan siihen vaikuttavat järjestön toiminnan laajuus, aktiivisuus ja taloudellinen tarve.
Suurimmat nuorisojärjestöjen saamat vuotuiset OKM-tukisummat jakautuvat suuruusluokassaan seuraavasti:
Suomen Keskustanuoret: noin 500 000 – 550 000 €
Kokoomuksen Nuorten Liitto: noin 400 000 – 450 000 €
Sosialidemokraattiset Nuoret (Demarinuoret): noin 350 000 – 400 000 €
Vasemmistonuoret: noin 250 000 – 300 000 €
Perussuomalainen Nuoriso: noin 200 000 – 250 000 €
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto (ViNO): noin 150 000 – 200 000 €
Svensk Ungdom (RKP-nuoret): noin 130 000 – 160 000 €
Kristillisdemokraattiset Nuoret (KD Nuoret): noin 50 000 – 70 000 €
(Huomautus: Perussuomalaisten nuorisojärjestön tuki laski aiempina vuosina järjestömuutosten ja sääntörikkomusten vuoksi alhaisemmalle tasolle, mutta se on sittemmin vakiintunut nykyiselle tasolleen uuden järjestön myötä.)
2. Emopuolueiden myöntämä sisäinen tuki
Toisin kuin naisjärjestöillä, joille puoluelaki määrää kiinteän 5 prosentin korvamerkityn osuuden puoluetuesta, nuorisojärjestöillä ei ole laissa säädettyä kiinteää prosenttiosuutta.
Vapaaehtoinen tuki: Emopuolueet tukevat nuoriso- ja opiskelijajärjestöjään omasta puoluetuestaan vapaaehtoisesti.
Käytäntö: Suuret ja vakavaraiset eduskuntapuolueet kanavoivat usein merkittäviä lisäsummia nuorisosiivilleen varmistaakseen tulevaisuuden poliitikkojen rekrytoinnin ja kouluttamisen. [
Valvonta ja poliittinen keskustelu
Tiukka valvonta: OKM:n myöntämien tukien käyttöä valvotaan tarkasti. Avustusta ei saa käyttää pelkkään vaalimainontaan, vaan sen on kohdistuttava yleiseen nuorisotyöhön, demokratiakasvatukseen ja osallisuuden vahvistamiseen. [
Säästökeskustelut: Poliittisten nuorisojärjestöjen valtiontuet ovat herättäneet Suomessa myös poliittista vääntöä. Esimerkiksi eduskunnassa on tehty toimenpidealoitteita nuorisojärjestöjen valtionavustusten lakkauttamiseksi osana valtiontalouden säästötoimia, sillä kriitikoiden mukaan poliittisen toiminnan pitäisi pyöriä ilman suoraa nuorisotyön määrärahaa.
Puoluetuki naisjärjetöille ja sen jakautuminen
Suomessa naisjärjestöjen poliittisen toiminnan rahoitus on järjestetty poikkeuksellisella tavalla: eduskuntapuolueiden valtiolta saamasta puoluetuesta viisi prosenttia on lailla korvamerkitty puolueiden naistoimintaan. Tämä tekee Suomesta yhden harvoista maista, joissa naisten poliittinen osallistuminen on turvattu suoraan lainsäädännössä osana yleistä puoluetukea.
Vuonna 2026 valtioneuvosto myönsi puolueille yhteensä 34 566 000 euroa puoluetukea. Tästä potista naisten poliittiseen toimintaan ja naisjärjestöille ohjattava 5 prosentin osuus on yhteensä 1 728 300 euroa.
Tuki jakautuu puolueiden naisjärjestöille suoraan eduskuntavaalien paikkajaon mukaisessa suhteessa seuraavasti:
Naisten toimintaan varatun puoluetuen jakautuminen (2026)
|
Puolueen naisjärjestö |
Emopuolueen paikat |
Naisjärjestön puoluetuki (5 %) |
|---|---|---|
|
Kokoomusnaiset |
48 |
414 792 € |
|
Perussuomalaiset Naiset |
46 |
397 509 € |
|
Demarinaiset (SDP) |
43 |
371 585 € |
|
Suomen Keskustanaiset |
23 |
198 755 € |
|
Vihreät Naiset |
13 |
112 340 € |
|
Vasemmistonaiset |
11 |
95 057 € |
|
Svenska Kvinnoförbundet (RKP) |
9 |
77 774 € |
|
KD Naiset |
5 |
43 208 € |
|
Liike Nyt |
1 |
8 642 € |
Säännöt ja varojen käyttö
Siirtovelvollisuus ja sopimukset: Puolue voi käyttää rahan itse omaan naistoimintaansa tai siirtää sen viralliselle naisjärjestölleen. Jos tuki siirretään erilliselle rekisteröidylle naisjärjestölle, puolueen ja järjestön on tehtävä kirjallinen sopimus avustuksen käytöstä ja valvonnasta.
Tiukka valvonta: Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) valvoo rahoituksen käyttöä. Naisjärjestöjen on toimitettava vuosittain tarkat tilitykset ja kirjanpito VTV:lle sen varmistamiseksi, että rahat on käytetty nimenomaan lainmukaiseen naisten poliittiseen toimintaan ja tasa-arvotyöhön.
Poliittiset linjaukset varojen siirrosta: Puolueen johto ei saa mielivaltaisesti perua tai leikata tukea muuhun käyttöön ilman lakisääteisten ehtojen täyttymistä. Julkisuudessa on kuitenkin herättänyt keskustelua tilanteet, joissa puoluehallitukset ovat kohdentaneet naistoiminnan rahoja suoraan vaalityöhön perustellen sen palvelevan naisehdokkaiden kampanjointia.
Muu valtiontuki naisjärjestöille
Tämän puoluetukiosuuden lisäksi Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) myöntää erillistä, puolueryhmittymistä riippumatonta valtionavustusta yleisille naisjärjestöille ja kattojärjestöille (kuten Naisjärjestöjen Keskusliitolle) sukupuolten tasa-arvon edistämiseen yhteiskunnassa
Ammattiyhdistysliikkeiden tuki puolueiden ja sen jakautuinen puolueiden ja ehdokkaiden kesken
Ammattiyhdistysliikkeiden (ay-liike) antama taloudellinen tuki suuntautuu Suomessa pääasiassa vasemmistopuolueille (SDP ja Vasemmistoliitto). Tukien kokonaissummat ja jakotavat ovat kuitenkin muuttuneet merkittävästi lakimuutosten ja julkisen keskustelun seurauksena: suora tuki puolueorganisaatioille on vähentynyt, ja painopiste on siirtynyt yksittäisten vaaliehdokkaiden suoraan tukemiseen. [1, 2]
Ammattiyhdistysten vaalituki jakautuu puolueiden ja ehdokkaiden kesken seuraavien sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti:
1. Jakautuminen puolueittain
Ay-liikkeen antama tuki ei jakaannu tasan puolueiden kesken, vaan se seuraa vahvasti liittojen poliittisia perinteitä:
SDP ja Vasemmistoliitto: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) alaiset suuret teollisuus- ja palvelualojen ammattiliitot – kuten Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Palvelualojen ammattiliitto PAM, Teollisuusliitto ja Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT – ohjaavat tukensa lähes yksinomaan sosiaalidemokraateille ja vasemmistoliitolle.
Toimihenkilökeskusjärjestöt (STTK): STTK:laiset liitot (kuten Ammattiliitto Pro) ovat perinteisesti olleet huomattavasti varovaisempia suoran puoluerahoituksen kanssa jäsenistönsä laajemman poliittisen hajonnan vuoksi. Tuki suunnataan useimmiten puoluekannasta riippumatta liiton omille jäsenille, jotka ovat ehdolla.
Korkeakoulutettujen järjestöt (Akava): Akavalaiset liitot (kuten Opettajien Ammattijärjestö OAJ) noudattavat pääsääntöisesti tiukkaa nollalinjaa suorassa rahallisessa puolue- tai vaalitukitoiminnassa.
2. Jakautuminen puolueorganisaatioiden ja ehdokkaiden kesken
Rahoitus kanavoidaan nykyisin kahta pääasiallista reittiä pitkin:
Suora tuki ehdokkaille (Vaalirahoitus): Suuri osa ammattiliittojen vaalirahoituksesta maksetaan suoraan liiton omien jäsenten henkilökohtaisiin vaalikampanjoihin. Liitot asettavat vaaleissa omat "liittokohtaiset ehdokkaansa" (jotka ovat usein SDP:n tai Vasemmistoliiton listoilla) ja rahoittavat heidän kampanjoitaan useilla tuhansilla euroilla per ehdokas.
Tuki puoluejärjestöille: Ammattiliitot voivat tukea puolueita ostamalla mainostilaa puoluelehdistä, osallistumalla puolueiden järjestämiin seminaareihin korkeilla osallistumismaksuilla tai antamalla suoria lahjoituksia puolueen piirijärjestöille.
3. Kampanja- ja taustayhdistykset "vastavoimana"
Vaalivaikuttamista varten on perustettu erillisiä yhdistyksiä, joiden kautta rahoitusta kierrätetään:
Pro reilumpi yhteiskunta ry: SAK:n perustama ja rahoittama yhdistys, joka jakaa vaalitukea työntekijämyönteisille vaaliehdokkaille.
Yhdistys luotiin suoraksi vastavoimaksi elinkeinoelämän ja yritysten rahoittamalle Pro Markkinatalous ry -yhdistykselle, joka puolestaan tukee laajasti porvarillisia (kuten Kokoomuksen ja Keskustan) ehdokkaita.
4. Laki ja rajoitukset ammattiliittojen tuelle
Ammattiliittojen antamaa tukea säätelevät samat tiukat rajat kuin muutakin yksityistä rahoitusta:
30 000 euron puoluekatto: Yksittäinen ammattiliitto tai sen paikallisosasto saa lahjoittaa yhdelle puolueelle ja sen kaikille alayhdistyksille yhteensä enintään 30 000 euroa kalenterivuodessa.
Ehdokaskohtaiset rajat: Ehdokkaan vaalikampanjaan yksittäinen liitto saa lahjoittaa vaaleista riippuen enintään laissa säädetyn enimmäismäärän (esim. eduskuntavaaleissa 6 000 euroa ja eurovaaleissa 10 000 euroa samalta tukijalta).
Julkisuusraja: Puolueiden, niiden piirijärjestöjen ja ehdokkaiden on tehtävä ajantasainen ilmoitus Valtiontalouden tarkastusvirastolle (VTV), mikäli ammattiliiton antaman tuen arvo ylittää 2 000 euroa (raja nousi 1 500 eurosta 2 000 euroon 1.7.2025 alkaen). Kaikki nämä ay-liikkeen antamat tuet ovat täysin julkisia ja nähtävissä VTV:n Vaalirahoitusvalvonta-sivustolla.
SDP ja Vasemmistoliitto: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) alaiset suuret teollisuus- ja palvelualojen ammattiliitot – kuten Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Palvelualojen ammattiliitto PAM, Teollisuusliitto ja Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT – ohjaavat tukensa lähes yksinomaan sosiaalidemokraateille ja vasemmistoliitolle. Miten tuki jakautuu åuolueiden ja ehdokkaiden kesken. Tarkat summat.
Ammattiyhdistysliikkeen (JHL, PAM, Teollisuusliitto, AKT) antama vaalituki jaetaan nykyisin erittäin tarkasti säädeltyjen lakirajojen mukaan, ja suoran puoluerahoituksen sijaan painopiste on ehdokkaiden henkilökohtaisissa kampanjoissa.
Rahoitus jakautuu suhteessa puolueorganisaatioiden ja ehdokkaiden kesken seuraavasti:
1. Suora tuki puolueorganisaatioille
Suuret SAK:laiset ammattiliitot noudattavat puoluelain asettamaa tiukkaa rajoitusta.
30 000 euron katto: Yksittäinen ammattiliitto (esimerkiksi Teollisuusliitto tai PAM) saa lahjoittaa yhdelle puolueelle ja sen kaikille alayhdistyksille yhteensä enintään 30 000 euroa vuodessa.
Summat puolueittain: Sekä SDP että Vasemmistoliitto saavat yleensä täyden maksimisumman (30 000 €) kultakin suurelta liitolta joko suoraan puoluetason toimintaan tai ostettuina palveluina (kuten mainoksina puoluelehdissä tai seminaariosallistumisina).
2. Suora tuki ehdokkaiden kampanjoille
Ehdokkaille suunnattavassa rahoituksessa sovelletaan vaalirahoituslain enimmäismääriä samalta tukijalta. Rajat ovat:
Eduskuntavaalit: Enintään 6 000 euroa per ehdokas.
Aluevaalit ja kuntavaalit: Enintään 3 000 euroa per ehdokas.
Europarlamenttivaalit: Enintään 10 000 euroa per ehdokas.
Miten
summat käytännössä jaetaan ehdokastasolla?
Suuret
liitot (JHL, PAM, Teollisuusliitto) asettavat vaaleissa omat
viralliset liittoehdokkaansa,
jotka ovat kyseisen liiton jäseniä tai aktiiveja. Tuki jakautuu
puolueiden kesken liiton jäsenistön suhteessa:
SDP:n ehdokkaat saavat tyypillisesti noin 70–80 % liittojen ehdokasrahoituksesta.
Vasemmistoliiton ehdokkaat saavat loput eli noin 20–30 % rahoituksesta
Yksittäiselle kärkiejhdokkaalle maksetaan usein vaalilain sallima maksimisumma (esim. 6 000 € eduskuntavaaleissa). Pienemmille paikallisehdokkaille jaetaan tyypillisesti 1 000 – 3 000 euron tukisummia.
3. SAK:n yhteinen kanava: Pro reilumpi yhteiskunta ry
Ammattiliitot kierrättävät merkittävän osan vaalirahoituksestaan SAK:n perustaman Pro reilumpi yhteiskunta ry:n (PRY) kautta. Tämä yhdistys toimii ay-liikkeen virallisena vaalirahoituskanavana työntekijämyönteisille ehdokkaille.
Eduskuntavaaleissa yhdistyksen jakamat kokonaissummat ja niiden kohdentuminen näyttävät seuraavalta:
Kokonaispotit: Yhdistys jakaa vaaleissa tyypillisesti yli 600 000 euroa suoraa kampanjatukea.
Ehdokkaiden määrä: Tukea myönnetään kerrallaan yli 200 ehdokkaalle.
Keskimääräinen tuki: Yksittäinen ehdokas saa yhdistykseltä keskimäärin noin 3 000 euroa vaalikampanjaansa.
Jakautuminen: Rahoitus jakautuu lähes täysin SDP:n ja Vasemmistoliiton ehdokkaiden kesken, ja valtaosa tuesta kohdistuu liittojen omille ay-taustaisille ehdokkaille. Yhdistys ei anna lainkaan tukea suoraan puolueille tai niiden piirijärjestöille, vaan ainoastaan yksityisille henkilöille.
Kaikki ammattiliittojen ja PRY:n maksamat yli 2 000 euron tukisummat ehdokkaille ovat täysin julkisia ja tarkastettavissa reaaliajassa VTV:n Vaalirahoitusvalvonta-sivustolta vaalien jälkeen.
SDP:n ja Vasemmistoliiton johtohenkilöiden saama suora vaalituki ammattiyhdistysliikkeeltä jakautuu lakisääteisten enimmäisrajojen puitteissa. Suomessa vaalirahoituslaki rajoittaa yksittäisen tukijan (kuten ammattiliiton) antaman tuen eduskuntavaaleissa enintään 6 000 euroon ja eurovaaleissa enintään 10 000 euroon ehdokasta kohden.
Kärkipoliitikkojen virallisten vaalirahoitusilmoitusten mukaiset ammattiliittotuet viimeisimmistä valtakunnallisista vaaleista (kuten vuoden 2023 eduskuntavaaleista ja vuoden 2024 eurovaaleista) jakautuvat seuraavasti:
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)
Antti Lindtman (Puheenjohtaja):
Lindtman ei perinteisesti ota suoria suuria rahalahjoituksia ammattiliitoilta suoraan kampanjatililleen.
Hänen kampanjaansa tuetaan kuitenkin ostamalla seminaarilippuja ja mainostilaa ammattiliittojen toimesta (esimerkiksi SAK:laiset suuret teollisuusliitot). Nämä tukisummat liikkuvat yleensä 1 000 – 3 000 euron välillä per liitto.
Tytti Tuppurainen (Eduskuntaryhmän puheenjohtaja):
Tuppurainen sai vuoden 2023 eduskuntavaaleissa suoraa tukea Julkisten ja hyvinvointialojen liitolta (JHL), joka oli yksi hänen kampanjansa suurimmista yksittäisistä yhteisötukijoista.
JHL:n antama suora tuki oli lakisääteinen maksimi eli 6 000 euroa. Lisäksi hän sai tukea muilta SAK:laisilta ammattiliitoilta pienempinä mainosostoina. [
Vasemmistoliitto
Minja Koskela (Puheenjohtaja):
Koskelan vaalirahoitus eduskuntavaaleissa koostui pääosin pienistä yksityislahjoituksista, omista varoista sekä vasemmistolaisilta yhdistyksiltä saadusta tuesta.
Hän sai kampanjaansa tukea ammattiyhdistystaustaisilta toimijoilta ja paikallisosastoilta (kuten opetusalan ja palvelualojen aktiiveilta), mutta yksittäiset liittotason suorat tuet jäivät alle lakisääteisten maksimien, asettuen tyypillisesti 1 000 – 2 000 euroon.
Aino-Kaisa Pekonen (Eduskuntaryhmän puheenjohtaja):
Pekonen on taustaltaan lähihoitaja ja kotoisin vahvalta ay-alueelta Riihimäeltä, minkä vuoksi hän on perinteisesti saanut laajaa tukea ay-liikkeeltä.
Hänen kampanjoitaan ovat tukeneet suoraan JHL sekä Teollisuusliitto. Teollisuusliiton ja JHL:n antamat suorat tuet ovat vaaleissa olleet 3 000 – 6 000 euroa ehdokasta kohden riippuen vaalivuodesta ja liittokohtaisista painotuksista.
Miten piilotuki ja seminaarit vaikuttavat?
Vaikka suoran rahalahjoituksen raja on 6 000 euroa, ammattiliitot tukevat vasemmistojohtajia myös muilla tavoilla:
Vaalilehdet ja -mainonta: Liitot ostavat huomattavan kalliita mainoksia ehdokkaiden omista vaalilehdistä.
Tukitapahtumat: Ammattiliitot maksavat useita tuhansia euroja osallistumismaksuja ehdokkaiden järjestämiin "tukiseminaareihin" tai verkostoitumistilaisuuksiin.
Kaikki ehdokkaiden saamat yli 2 000 euron arvoiset suorat ja epäsuorat tuet (mukaan lukien liittojen ostamat seminaariliput) on ilmoitettava julkisesti, ja ne ovat virallisesti luettavissa Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) Vaalirahoitusvalvonta-rekisteristä.
Säätiöiden puoluet tuet puolueielle ja tarkat summat puolueittain
Säätiöiden puolueille jakamat tarkat rahasummat vaihtelevat vuosittain sen mukaan, onko kyseessä vaalivuosi vai tavallinen toimintavuosi. Puoluelain asettamien rajojen vuoksi itsenäiset ulkopuoliset säätiöt saavat lahjoittaa puolueelle enintään 30 000 euroa vuodessa, mutta puolueiden omat viralliset lähiyhteisösäätiöt voivat tukea puoluetta tätä suuremmilla summilla esimerkiksi toimitilajärjestelyjen tai suorien avustusten kautta.
Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) virallisten puoluerahoitusraporttien mukaan säätiötuen tarkat summat, suurimmat yksittäiset säätiölahjoittajat sekä kokonaispotit jakautuvat puolueittain seuraavasti:
1. Kansallinen Kokoomus (Suurin säätiörahoitus)
Kokoomus saa suoraan tai piiritasolla säätiöiltä vuodesta riippuen yhteensä noin 150 000 – 300 000 euroa toimintatukea. Vaalivuosina (kuten vuoden 2024 presidentin- ja eurovaaleissa sekä vuoden 2025 kunta- ja aluevaaleissa) summat nousevat kampanjatukien myötä korkeimmilleen.
Suurimmat ja tarkimmat yksittäiset säätiöpotit:
Kansallissäätiö sr: Puolueen suurin virallinen lähiyhteisösäätiö, joka siirtää Kokoomukselle ja sen piireille vuodessa noin 50 000 – 100 000 euroa suoraa tukea ja vastaa puolueen kiinteistöomaisuudesta.
Kansallisen Kokoomuspuolueen Säätiö: Tukee puolueorganisaatiota säännöllisesti lakisääteisen enimmäissumman eli 30 000 euron vuotuisilla avustuksilla.
Urlus-Säätiö sr: Itsenäinen säätiö, joka on tukenut Kokoomuksen Helsingin piiriä sekä maanpuolustushenkistä toimintaa täydellä laillisella maksimilla eli 30 000 eurolla vuodessa.
Alueelliset säätiöt (kuten Pirkanmaan Kansallissäätiö ja Snellman-säätiö): Tukevat alueellisia piirijärjestöjä ja paikallisyhdistyksiä 5 000 – 15 000 euron suuruisilla lahjoituksilla.
2. Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) (Suurin taustavarallisuus)
RKP ei saa poikkeuksellisen suurta suoraa käteistukea puolueen omalle tilille laissa säädetyn 30 000 euron rajoituksen vuoksi, mutta puolueen taustalla vaikuttavat suomenruotsalaiset säätiöt rahoittavat RKP-läistä toimintaa epäsuorasti miljoonilla euroilla vuodessa.
Stiftelsen Tre Smeder: RKP:n Helsingin piirin ja puolueen virallinen lähiyhteisösäätiö, joka kanavoi suoraa tukea puolueorganisaatiolle lain salliman maksimin eli 30 000 euroa vuodessa. Säätiön kokonaisvarallisuus on kymmeniä miljoonia euroja, ja se tukee muuta suomenruotsalaista järjestökenttää laajasti.
Svenska Kulturfonden: Suuri säätiö, joka rahoittaa RKP:n aatetta lähellä olevaa ajatuspajaa (Ajatuspaja Agenda) ja ruotsinkielistä kulttuuritoimintaa sadoilla tuhansilla euroilla, mikä vähentää suoraan puolueen omia kuluja.
3. Suomen Keskusta
Keskustan saama säätiötuki liikkuu keskimäärin 40 000 – 75 000 euron välillä vuodessa.
Maaseudun Säätiö sr: Keskustan keskeisin lähiyhteisösäätiö, joka tukee puoluetta ja sen piirijärjestöjä. Säätiö on tyypillisesti antanut Keskustan puoluetoimistolle tai piireille suoraa tukea 30 000 euroa vuodessa ja tukenut puoluetta lisäksi tarjoamalla edullisia toimitiloja.
Vapauden ja Demokratian Säätiö: Pienempi aatesäätiö, joka rahoittaa Keskustaa ja sen ajatuspajaa (Ajatuspaja Alkio) 10 000 – 20 000 eurolla vuodessa.
4. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)
SDP:n säätiöverkosto on huomattavasti pienempi, ja puolueen säätiörahoitus on tyypillisesti noin 30 000 – 50 000 euroa vuodessa.
Kulutusosuuskunnan Keskusliiton (KK) Säätiö: Työväenliikkeen taustasäätiö, joka on tukenut SDP:tä ja sen piirejä noin 15 000 – 30 000 eurolla vuodessa ostamalla palveluita ja antamalla suoria lahjoituksia.
Työväenperintö-säätiö: Tukee pääasiassa puolueen arkistoja ja historian tutkimusta, ei suoraan vaalikampanjoita.
5. Perussuomalaiset, Vasemmistoliitto, Vihreät ja KD
Nämä puolueet saavat säätiöiltä erittäin vähän tai eivät lainkaan suoraa rahallista tukea.
Perussuomalaiset: Puolueella ei ole perinteistä varakasta aatesäätiöverkostoa. Sen saama säätiötuki on lähes 0 euroa vuodessa, ja puolue pyörii puhtaasti valtion puoluetuen varassa.
Vasemmistoliitto: Saa toisinaan pieniä paikallisia avustuksia vasemmistolaisilta säätiöiltä (esim. Yrjö Sirolan Säätiö), mutta summat puolueorganisaatiolle ovat vähäisiä (alle 10 000 euroa vuodessa).
Vihreät ja Kristillisdemokraatit (KD): VTV:n rekisterien mukaan näillä puolueilla ei ole yhtäkään virallista lähiyhteisösäätiötä, eivätkä ne raportoi säännöllistä säätiörahoitusta.
Kaikki yli 2 000 euron arvoiset säätiöiden tekemät suorat lahjoitukset puolueille ovat julkisia ja tarkastettavissa reaaliajassa VTV:n puoluerahoituksen ajantasaisista ilmoituksista.
Miten Helsinki Garden kytkeytyy Kokoomuksen puoluerahoitukseen?
Kytkökset Helsinki Garden -monitoimiareenaan (Projekti GH Oy) ja Kansallisen Kokoomuksen välillä nousivat voimakkaan poliittisen ja julkisen syyniin kesällä 2026. Kytkös muodostuu kolmesta keskeisestä tekijästä: ajallisesti päällekkäisestä vaalirahoituksen keräämisestä, hankkeen kokoomusvetoisesta taustasta sekä hallituksen kehysriihessä myöntämästä 35 miljoonan euron ehdollisesta valtiontuesta.
Yhteys ja siitä syntynyt kohu tiivistyvät seuraaviin kohtiin:
1. Vaalirahoituksen ja valtiontuen samanaikaisuus
Suurin poliittinen keskustelu liittyy tapahtumien ajalliseen yhteyteen. Helsingin Sanomien ja Iltalehden tutkivan journalismin paljastusten mukaan hankkeen avainhenkilöt järjestelivät rahoitusta Kokoomukselle samaan aikaan, kun valtiontuesta päätettiin:
Rakennusyhtiö SRV:n perustaja ja suuri kokoomusvaikuttaja Ilpo Kokkila lähestyi mahdollisia rahoittajia joulukuussa 2024 kirjeellä, jossa luvattiin aamukahvitilaisuus pääministeri Petteri Orpon kanssa.
Tammikuussa 2025 SRV tuli mukaan Garden Helsinki -hankkeeseen kehittäjäkumppaniksi.
Keväällä 2025 Kokkiloiden sijoitusyhtiö Afortus Oy antoi 3 000 euroa suoraa vaalitukea Petteri Orpon henkilökohtaiseen kunta- ja aluevaalikampanjaan.
Samaan aikaan huhtikuun 2025 kehysriihessä Orpon hallitus päätti myöntää hankkeelle 35 miljoonan euroa ehdollista investointitukea suoraan "Kokoomuksen korista" eli puolueen omasta aloitteesta ohi tavanomaisen virkamiesvalmistelun.
2. Kokoomuslaiset avainhenkilöt hankkeen johdossa
Hankkeen poliittista kytköstä vahvistaa se, että Projekti GH Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja päälobbarina toimii entinen elinkeinoministeri ja Helsingin entinen pormestari Jan Vapaavuori (kok). Vuotaneet sähköpostiviestit osoittivat Vapaavuoren lobbanneen valtiovarainministeriön virkamiehiä tiiviisti ja viestineen, että hankkeella on pääministeri Orpon täysi tuki.
3. Läpinäkyvyyden puute ja viranomaistutkinnat
Kytkös on herättänyt epäilyksiä piilokorruptiosta ja "tiskin alta" tehdyistä poliittisista palveluksista puolueen rahoittajille. Tapauksen seurauksena käynnistettiin useita tutkintoja:
Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) aloitti selvityksen siitä, syyllistyikö hankeyhtiö avoimuusrekisterilain rikkomiseen jättämällä ilmoittamatta toistuvat yhteydenottonsa ministereihin ja virkamiehiä kohtaan.
Oikeuskanslerille on tehty useita kanteluita esteellisyydestä ja päätöksenteon laillisuudesta.
Pääministeri Petteri Orpo on kiistänyt syytökset korruptiosta tai vastapalveluksista kampanjalahjoittajille ja puolustanut päätöstä rakennusalan työllisyysvaikutuksilla. Garden Helsinki -hanke puolestaan myönsi heinäkuussa 2026 tehneensä "virheitä ja huolimattomuutta" prosessissa ja ilmoitti ymmärtävänsä, mikäli hallitus arvioi tukipäätöksen kokonaan uudelleen syntyneen mainehaitta vuoksi.
Mielestäni vaalirahalaki tulee uudistaa kokonaan siten, että ehdokkaat saavat käyttää eduskuntavaaleihin omaa rahaansa korkeintaan 30 000 euroa eikä ulkopuolista rahaa saa vastaanottaa euroakaan. Puluetuet tulee poistaa kokonaan mukaanluettuna lehdistötuet. Tämä on mielestäni oikea tapa säästää valtion menoja ja puhdistaa poliittista ilmapiiriä. Mielestäni pääministeri Petteri Orpon on erottava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti