Yliopistolakiuudistus SEIS!

Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi yliopistolainsäädäntö kokonaisuudessaan säätämällä uusi yliopistolaki, joka korvaisi vuodelta 1997 olevan yliopistolain. Esityksellä lisättäisiin yliopistojen taloudellista autonomiaa muodostamalla nykyisin valtion tilivirastoina toimivista yliopistoista itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia. Uudella yliopistolailla säädettäisiin yliopistojen uudesta oikeushenkilö-asemasta, hallinnosta, toiminnan rahoituksesta ja ohjauksesta sekä yliopistojen tutkimukseen ja opetukseen, opiskelijoihin ja henkilöstöön liittyvistä seikoista. Uuden yliopistolain mukaisilla yliopistoilla olisi edelleen perustuslaissa turvattu itsehallinto.

Eduskunta päättäisi lailla edelleen yliopistojen määrästä. Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu yhdistyisivät yhdeksi yliopistoksi. Lisäksi Joensuun ja Kuopion yliopistot yhdistyisivät Itä-Suomen yliopistoksi. Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun toiminnat siirrettäisiin säätiölain mukaiseen Aalto-yliopistoon, jolle uudella yliopistolailla siirrettäisiin julkisena hallintotehtävänä yliopistoille kuuluvat tehtävät oikeuksineen ja vastuineen.

Keskeiset uudistusehdotukset

Ulkopuolista asiantuntemusta lisätään kaikkien yliopistojen hallituksissa, joiden tehtävänä on strategisista linjauksista päättäminen, resurssien ohjaus ja organisaation kehittäminen. Esityksen mukaan hallituksen puheenjohtaja ja puolet hallituksen jäsenistä on yliopiston ulkopuolisia. Opetukseen ja tutkimukseen liittyvissä asioissa vahvistetaan korkeakouluyhteisön sisäistä päätöksentekoa. Esityksen mukaan akateeminen päätöksenteko säilyy yliopistojen sisäisenä hallintona yliopistoon kuuluvien ryhmien edustajista muodostettujen toimielinten muodossa.

Nykyisten Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun toiminta on tarkoitus siirtää Aalto-yliopistona toimivaan korkeakoulusäätiöön, jolle uudella yliopistolailla siirrettäisiin julkisena hallintotehtävänä yliopistoille kuuluvat tehtävät oikeuksineen ja vastuineen.

Valtio-oikeushenkilöstä erillään, itsenäisinä oikeushenkilöinä toimivien yliopistojen palvelussuhteen muotona on työsopimussuhde, mikä antaa yliopistoille nykyistä paremmat edellytykset kannustavan ja palkitsevan henkilöstöpolitiikan harjoittamiseen. Virkaan nimittämisen sijasta henkilöstöä otettaessa työntekijän kanssa solmittaisiin työsopimus.
Työnantajan neuvotteluoikeudet työehtosopimusten suhteen siirtyisivät yliopistoille, mikä tukee yliopistojen taloudellista autonomiaa. Siirtymisajankohtana noudatettavista palvelussuhteen ehdoista ja muista tähän liittyvistä menettelytavoista on tarkoitus sopia henkilöstöjärjestöjen kanssa. Muutosvaiheessa henkilöstön asema turvataan.

Ehdotuksen mukaan korkeakoulututkintoon johtava opetus säilyy maksuttomana. Tämän lisäksi käynnistetään kokeilu, jossa yliopistot ja korkeakoulut voivat hakea yksittäisille maisteriohjelmille lupaa kerätä maksua EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta.

Julkisoikeudelliset laitokset ja säätiölain mukaiset säätiöt ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä ja siten valtion budjettitalouden ulkopuolella. Uudessa oikeushenkilömuodossa toimivat yliopistot saavat rahoitusta valtion lisäksi yliopiston liiketoiminnasta, lahjoituksista ja mahdollisista pääomatuloista. Yliopistoille on jo aiemmin mahdollistettu tutkintoon johtavan tilauskoulutuksen järjestäminen. Nyt ehdotetaan lisäksi mahdollisuutta periä maksuja maisteriohjelmiin osallistuvilta Euroopan talousalueen ulkopuolisten valtioiden kansalaisilta.

Valtio ei enää jatkossa ole yliopistojen vakavaraisuuden takaaja, koska yliopistot eivät toimisi valtio-oikeushenkilön sisällä nykyisen tavoin virastomuotoisina. Tämän vuoksi yliopistoilla tulee olla riittävä maksuvalmius, vakavaraisuus ja luottokelpoisuus. Vakavaraisuutta edellytetään erityisesti kansainvälisessä yhteistyössä. Uuteen oikeushenkilöasemaan siirtyminen edellyttää yliopistojen pääomittamista, jotta niiden taloudellinen asema turvataan.

Selvityksen kohteena on Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa olevien yliopistokiinteistöjen käyttö yhtenä yliopistojen pääomittamisen keinona. Yliopistokiinteistöjen käyttöön pääomituksessa on löydettä-vissä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tavoitteena on, että uudessa oikeushenkilöasemassa toimivilla yliopistoilla on käytettävissään tarkoituksenmukaiset ja kohtuuhintaiset toimitilat ja että tilojen käyttö järjestetään kustannustehokkaasti siten, että yliopistojen käytössä olevien kiinteistöjen arvo säilyy myös pitkällä aikavälillä.

Miksi lakiuudistusta vastustetaan?

Mielestäni lehtori Emilia Palonen, assistentti Olli-Pekka Moisio ja yliassistentti Ilkka Kauppinen Jyväskylän Yliopistosta kertovat selkeästi sen miksi lakiesitykseen tulee suhtautua kriittisesti. Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalainen-lehdessä.

Yliopistoväki on alkanut vastustaa uutta yliopistolakiesitystä. Hidas herääminen ei johdu siitä, että lakia olisi pidetty alun perin hyvänä vaan siitä, että uudistus on ajettu nopealla aikataululla vuodesta 2007. Tämä käy ilmi jopa opetusministeriön lausuntoyhteenvedossa, mutta tahti jatkuu samana.

Miksi uutta yliopistolakia pitäisi vastustaa? Lain tarkoituksena on muuttaa yliopistot hallituksen ja teollisuuden tarpeita hyödyttäviksi ajatushautomoiksi. Lailla vahvistetaan yhdessä jo aiemmin voimaan tulleen korkeakoulukeksintöjä koskevan lain kanssa yliopistollisen tutkimuksen ja opetuksen kaupallistamista. Tutkimus ja opetus tehdään työsuhteessa yliopistoon, jonka hallituksessa määräenemmistö on ulkopuolisilla ns. asiantuntijoilla.

Yliopistojen tehtävä on ollut perinteisesti sekä perustutkimuksen että soveltavan tutkimuksen harjoittaminen. Lakiuudistuksen myötä yliopistojen rooliksi määrittyy entistä vahvemmin suoraan nykypäivän taloudellisiin haasteisiin ja ongelmiin vastaaminen. Tätä haastetta muualla maailmassa - ja nyky-Suomessa - toteuttavat jo erilaiset ajatushautomot kuten EVA, Demos ja yksityiset yritykset. Voidakseen vastata yhteiskunnan ja tekniikan haasteisiin ja tuottaa innovaatioita, yliopistojen tulisi kuitenkin kyetä määrittelemään toimintansa mahdollisimman autonomisesti, laaja-alaisesti ja kriittisesti.

Lakiuudistuksen varjolla uudistetaan myös hallinto. Vertikaalisessa päätöksentekojärjestelmässä uudistusten mukaan henkilöstö ja opiskelijat menettäisivät valtaa päätöksenteossa. Horisontaaliset suhteet, jotka edesauttavat myös innovaatioiden syntymistä, minimoitaisiin jo hallintajärjestelmän kautta.

Asiantuntijuuden opettaminen ja merkityksellinen tutkimus vaatii yhteyttä opetuksen ja tutkimuksen, opiskelijoiden ja tutkivien opettajien välillä. Tämä on yliopistotoiminnan ydin. Uudistuksen häviäjiä ovat juuri opettajat, tutkijat ja opiskelijat.
Lakiesitys sisältää esimerkiksi opiskelijoiden ja yliopistollisen koulutuksen maksuttomuuden kannalta hyvin ongelmallisen ja huolestuttavan muotoilun, joka mahdollistaa opintomaksukokeilun Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevilla opiskelijoilla. Voi aiheellisesti kysyä, milloin opintomaksuja aletaan entistä painokkaammin vaatia myös suomalaisilta opiskelijoilta, koska opintomaksuthan on helppo nähdä yhdeksi tärkeäksi tulonlähteeksi taloudellisissa vaikeuksissa kamppaileville ja uudesta "olomuodosta" nauttiville yliopistoille.

Ei-helsinkiläisestä näkökulmasta uudistus näyttäisi olevan katastrofi. Sen tarkoitus ei vaikuttaisi olevan niinkään keskittää voimavaroja alueellisiin keskittymiin, kuten Jyväskylän ja Tampereen Allianssiin, vaan Helsinkiin.
Kun Helsingin yliopistossa tehtiin kysely professorien parissa, vain harva kannatti uudistusta. Eräs konsistorin jäsen kommentoi nimettömästi, että opiskelijoiden ja muiden kuin professorien mielipiteitä ei kaivata ja "pieniä 'yliopistoja' tulisi myös tässä yhteydessä lakkauttaa ja resurssit siirtää Helsinkiin, ja jäljelle jäävät muut yliopistot yhdistää Suomen Yliopistoksi jotta saataisiin toimiva kilpailutilanne Helsingin ja muiden välille." Myös opetusministeri Henna Virkkunen on viime aikoina peräänkuuluttanut juuri yliopistoverkon tiivistämistä.
Innovaatiot syntyvät olosuhteissa, joissa voidaan kyseenalaistaa vallalla olevaa ja tuottavaksi nähtyä ajattelua. Innovaatioita keskittäminen ei synnytä. Siksi tarvitsemme yliopistoja ja elinvoimaisia asiantuntijoiden keskittymiä eri puolilla Suomea.

Perehdy uudistusesitykseen tämän linkin kautta

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/Hankkeet/Yliopistolaitoksen_uudistaminen/liitteet/lausuntoluonnos_140808.pdf

Tässä on muutamia osoitteita, joista löytyy kriittisiä kannanottoja yliopistolakiuudistukseen.

http://www.tekniikkatalous.fi/tk/article107332.ece

http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/article209252.ece

http://www.suomenkuvalehti.fi/blogit/polkomfi/sosiaalidemokraatit-yliopistotaistelun-karkeen.aspx

http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=139448&hakusanat=Ammatinvalinta

Erkin kommentti: Yliopistolakiuudistus on hyvin valmisteltu, mutta johtopäätökset yliopistojen kehittämisestä ovat osittain vääränsuuntaisia. Lakiesitys on tyypillistä kokoomuslaista politiikkaa, jolla kylvetään epävarmuutta yhteiskuntaan. Nyt on vuorossa yliopistomaailma.
Valitettavasti keskustalaiset eivät ole vielä huomanneet millainen vaikutus yliopistouudistuksella on maakuntatasolla. Nyt kokoomus vie keskustaa kuin kuoriämpäriä. Ei ole ihme jos keskustan kannatus kasvaa alaspäin kuin lehmän häntä.

Ruotsalaisia emme ole, somaleiksi emme halua tulla, olkaamme perussuomalaisia

Perussuomalaisten oppositiopolitiikka puree äänestäjiin paremmin kuin monin verroin suuremman SDP:n hallituskritiikki. Kansalaisista peräti 40 prosenttia pitää perussuomalaisten oppositiopolitiikkaa hyvänä, mutta demareiden oppositiopolitiikkaa pitää hyvänä vain 21 prosenttia äänestäjistä. Sosiaalidemokraattien politiikkaa moittii huonoksi 53 prosenttia. Perussuomalaisilla luku on ainoastaan 29 prosenttia.
Ellei perussuomalaisten omia kannattajia oteta lukuun, parhaimmat arvosanat Soinin perussuomalaiset saavat keskustalaisilta. Melkein puolet, 48 prosenttia, keskustan kannattajista arvioi perussuomalaisten oppositiopolitiikan joko erittäin hyväksi tai melko hyväksi. Selvää vetoa perussuomalaisiin on myös vasemmistoliitossa, jonka kannattajista kilpailevan oppositiopuolueen toimintaa pitää hyvänä 45 prosenttia.
Uuden puheenjohtajan Jutta Urpilaisen oppositiopolitiikkaa pitää hyvänä vain alle puolet (48 prosenttia) puolueen kannattajista. Täydet pisteet antaa ainoastaan yksi demari sadasta. Huonoksi politiikan arvioi 43 prosenttia puolueen kannattajista, yhdeksän prosenttia ei osannut tai halunnut arvioida politiikan onnistumista lainkaan.

Lukijan mielipide Aamulehden palstalla

Katsotaan vaan, kun seuraavat vaalit mikä puolue tulee saamaan vaalivoiton, Perussuomalaiset ainoa puolue, joka puhuu maahanmuutto, talous ym. asioista rehellisesti ja suoraan niinkuin asiat on ja ajaa tavallisen kansan asioita.Suuret puolueet vaan ajaa rikkaitten asioita, eivät välitä vaikka Suomessa on kohta miljoona köyhyys rajan alapuolella elävää ihmistä. Valehtelevat ja haukkuvat vaan toinen toisiaan ja pitävät köyhää kansan osaa pilkkanaan.Ajavat vain omia etujaan eivätkä piittaa, vaikka kuntien ja samalla koko Suomen talous romahtaisi.Hyvä esimerkki Katainen,kulukorvauskikkailija!

Perussuomalaiset on poliittiseen keskustaan sijoittuva työväenpuolue

YLE Uutisten Taloustutkimuksella teettämän tutkimuksen mukaan perussuomalaiset ovat ideologialtaan keskustalaisia. Kannattajakunnassa on kuitenkin työväestöä jopa enemmän kuin vasemmistopuolueilla. Tulosten perusteella äänestäjiä on liikkunut perussuomalaisten kannattajiksi varsinkin keskustasta ja SDP:stä. Myös kokoomuksen ja vasemmistoliiton kannattajia on siirtynyt perussuomalaisten kelkkaan. Perussuomalaiset vetoavat hyvin myös viime vaaleissa nukkuneisiin äänestäjiin.
Perussuomalaisten kannattajissa on enemmän työväkeä kuin vasemmistopuolueiden kannattajissa. Perussuomalaisten kannattajista 50 prosenttia toimii työntekijäammateissa, kun SDP:llä vastaava luku on 46 prosenttia ja vasemmistoliitolla 43 prosenttia.
Perussuomalaisia on muita puolueita hankalampi sijoittaa oikeistoon tai vasemmistoon. Ideologinen hajonta on puolueessa suurta. Asteikolla 1-10, jossa 1 on äärimmäinen vasemmisto ja 10 äärimmäinen oikeisto, perussuomalaiset saavat arvon 5,4. Suomalaisten keskiarvo on 5,5.
Perussuomalaisille ja keskustalle on yhteistä isänmaallis-konservatiivinen perusasenne. Molemmat vetoavat maanläheisyyteen ja tavallisuuteen. Samalla ne arvostelevat kapitalismia, juppimeinikiä ja cityvihreyttä.

Ulkomaalaislain muutos

Eräs konkreettinen esimerkki perussuomalaisten oppositiopolitiikasta on ulkomaalaislain muutos. Asian käsittelyllä osattiin tehdä taitavasti myös politiikkaa. Kansanedustaja Pentti Oinonen otti asian käsittelyn yhteydessä esille Huvudstadsbaldetin kirjoituksen vuodelta 1940. Kirjoitus edusti niinsanotun svenskatalande bättre folkin suhtautumista karjalaisiin. Yleisö kaivoi esille myös Munsalan soutajat ja Ahvenmaan sankarihaudat. Otettiin esille myös suomalaisten keskitysleirien venäläiset lapsetkin. Näin onnistuttiin kaivamaan esille paljon "totuuksia", joista on vaiettu.
Eduskunnan sivuilla ulkomaalaislain muutoksen käsittelyä on kuvattu seuraavalla tavalla:

Informaatio eduskunnan sivuilta
http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/pubman/templates/1.htx?id=2172

Käsittelyn pohjana on ollut hallintovaliokunnan mietintö. Se löytyy tästä osoitteesta

Hallintovaliokunnan mietintö
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/havm_26_2008_p.shtml

Hallituksen esitys HE 166/2007 vp löytyy eduskunnan sivuilta. Eduskuntakäsittelyn pohjana oli kuitenkin hallintovaliokunnan esitys.

Ote kansanedustaja Pentti Oinosen puheesta

- Lopuksi vielä, arvoisa puhemies, haluaisin lukea ikään kuin muistutukseksi lainauksen Hufvudstadsbladetista, joka on ilmestynyt vuonna 1940. Siinä käsitellään karjalaisten asuttamista ruotsinkieliseen osaan Suomea. Mitä mieltä te, hyvät edustajakollegat ja rouva ministeri, olette tästä seuraavasta tekstistä?:

"Yli 30 vuoden aikana ovat suomalaiset jyrsineet pala palalta meidän ruotsalaista maatamme ja kaikenlaisilla metkuilla saaneet suomalaisia kouluja seuduille, minne niitä ei tarvittaisi, ja kaikki tämä heidän suomalaistumisliittojensa johdon alaisina. Mutta nyt se on lopussa. Nyt seisomme yhtenä miehenä, kun uhataan pirstoa se, minkä me vuosisatojen kuluessa olemme rakentaneet. Se on pyhää maata meille. Sitä ei anneta muukalaisille, sillä he ovat meille muukalaisia eli karjalaisia. Emmehän edes ymmärrä heidän kieltään. Ja me olemme saaneet tarpeeksemme kaikista niistä laiskiaisista, joita meidän on ollut pakko pitää ja ravita viime talvesta alkaen, heidän tekemättä puolestaan pienintäkään hyötyä."

- Perussuomalaisten eduskuntaryhmä toivoo, ettei tällaista ajattelutapaa esiinny missään eikä milloinkaan tulevaisuudessa, päätti Oinonen puheenvuoronsa.

Rkp:n ministeri Astrid Thors pillahti itkuun kuultuaan kansanedustaja Pentti Oinosen puheen. Rkp:n henkinen isä A.O. Freudenthal (1836-1911) oli kylmästi sitä mieltä, että suomalaisten älyssä on vikaa. Siksi he eivät ole voineet luoda mitään omintakeista kulttuuria. Suomenruotsalaisten oli vaikea hyväksyä karjalaisia eli "lähes puoliryssiä" alueelleen. Aamulehden mukaan Thors karkottaisi inkerinsuomalaiset vanhat mummotkin Venäjälle.

Pentti Oinosen puheenvuoro kokonaisuudessaan
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/puh_9_2009_vp_1_71_71_p.shtml

Kun sinä nukut, Tappis valvoo

Asian kansalaiskeskustelussa netissä tuli esille Tappis-sivusto, jonka tekijä vaikuttaa asioihin perehtyneeltä. Munsalan soutajat löytyy juuri tältä sivustolta. Lukija voi tehdä omat päätelmänsä asioista.
Katso osoitteesta
http://tappis.0catch.com/index.html

Suomen turvallisuus- ja puolustustuspolitiikka 2009

Eduskunta käsittelee parhaillaan valtioneuvoston 134-sivuista selontekoa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009. Selonteossa todetaan näin:
Laaja turvallisuuskäsitys kattaa sellaiset turvallisuuskysymykset, jotka kehittyessään saattavat muodostua uhkiksi ja aiheuttaa merkittävää vaaraa tai haittaa Suomelle, väestölle tai suomalaisen yhteiskunnan elintärkeille toiminnoille. Tällaiset laaja-alaiset turvallisuusuhkat ovat joko ihmisten aktiivista toimintaa, kuten esimerkiksi sotilaallisen voiman käyttö, terrorismi ja tietoverkkojen häirintä, tahattomia tapahtumia, kuten sähköverkon laajat toimintahäiriöt,tai luonnon ääri-ilmiöitä. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen uhkamallisto on laadittu laajan turvallisuuskäsityksen pohjalta, ja kuvatut uhkamallit muodostavat varautumisemme suunnittelun perustan.

Samalla on otettava huomioon, että sotilaallisen voiman käyttö poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi on edelleen mahdollista. Tämä heijastuu myös arvioon Suomen turvallisuusympäristöstä. Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat Suomen itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen.

Korruptio ja huono hallinto

Korruptio, huono hallinto, syrjintä sekä vallan väärinkäyttö tuhoavat luottamuksen viranomaisiin ja ovat usein taustasyynä laittomuuksien lisääntymiseen ja ääriliikkeiden vahvistumiseen. Yhteiskunnallisen vakauden järkkyminen altistaa erityisesti toimintakyvyttömiä valtioita poliittis-taloudellisille jännitteille, jotka saattavat purkautua väkivaltaisuuksina. Ihmisoikeuksien laajamittaiset loukkaukset, demokratian ja oikeusvaltion puuttuminen sekä yhteiskunnallinen eriarvoisuus lisäävät epävakautta ja aiheuttavat konflikteja.

Euroopan Unioni

Euroopan unionin ulkoinen keinovalikoima on laajentunut ja käsittää poliittiset, humanitaariset, kehityspoliittiset, kauppapoliittiset ja taloudelliset keinot sekä sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan. Poliittinen dialogi, julkilausumat, jäsenmaiden yhteisesiintyminen ja yhteiset kannat ja tietyissä tilanteissa myös pakotteet ovat keskeisiä vaikutuskeinoja. Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Keskeisellä sijalla siinä ovat unionin kriisinhallintaoperaatiot sekä niissä tarvittavien suorituskykyjen kehittäminen, sekä yhteistoiminta terrorismin, luonnonkatastrofien ja suuronnettomuuksien sattuessa.

Euroopan unionin turvallisuusstrategia (2003)linjaa unionin turvallisuuspoliittista toimintaa.Strategia määrittelee keskeisiksi turvallisuushaasteiksi terromin, joukkotuhoaseiden leviämisen, alueelliset konfliktit, toimintakyvyttömät valtiot ja järjestäytyneen rikollisuuden. Strategia päivitettiin joulukuussa 2008. Päivityksessä korostetaan unionin laajan keinovalikoiman entistä tehokkaampaa ja johdonmukaisempaa käyttöä, Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan rakenteiden vahvistamista sekä naapuruuspolitiikan ja monenvälisen yhteistyön kehittämistä. Uudella tavalla huomiota kiinnitetään muun muassa tietoverkko- ja energiaturvallisuuteen sekä ilmastokysymyksiin.

Yhteisvastuulauseke

Yhteisvastuulausekkeen mukaan unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhdessä yhteisvastuun hengessä, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun, luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi ja pyytää tätä varten apua. Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26.3.2004 julkilausuman yhteisvastuusta terrorismin torjunnassa, jonka mukaan jäsenvaltiot toimivat Euroopan perustuslakia koskevassa sopimusehdotuksessa esitetyn yhteisvastuulausekkeen mukaisesti yhdessä ja yhteisvastuun hengessä, jos jokin niistä joutuu terrorihyökkäyksen kohteeksi.

Yhdysvaltojen uuden hallinnon ulko- ja turvallisuuspolitiikka on vielä muotoutumassa.
Presidentti Obamaan kohdistuu paljon odotuksia. Politiikan tekotapa sekä tapa ilmaista ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita saattavat muuttua. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa monenkeskisen toiminnan merkitys saattaa lisäksi kasvaa.

Venäjä

Venäjä tavoittelee suurvalta-asemansa palauttamista. Venäjälle on tärkeää 1990-luvulla tehtyjen, sen epäedullisiksi kokemien ratkaisujen muuttaminen. Venäjän duuman vaalit marraskuussa 2007 ja presidentinvaalit keväällä 2008 vahvistivat jatkuvuutta Venäjällä. Presidentti Putinin kauden saavutuksia olivat poliittisen ja taloudellisen vakauden palautuminen. Valtaa on viime vuosina keskitetty valtiojohdolle. Pääministerin sisä- ja ulkopoliittinen asema on vahvistumassa. Poliittisen järjestelmän vakaus ja valtarakenteen jatkuvuus kulminoituvat yhtäältä duuman, hallituksen ja presidentin välisiin suhteisiin ja toisaalta suurehkon, taloudellisia etuja nauttivan joukon aseman varmistamiseen. Merkittävä osa kansasta toivoo ja kannattaa vahvaa johtajaa, joka näyttää myös valtion kehittämisen suunnan.
Venäjällä on paljon tehtävää myös korruption poistamisessa ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden turvaamisessa. Nämä ongelmat heikentävät kansalaisten ja elinkeinoelämän luottamusta viranomaisten toimintaan. Köyhyys ja suuret alueelliset kehityserot ovat jääneet viime vuosina talouden vahvan kasvun varjoon.

Nato

Turvallisuusympäristön kehityksen myötä Nato on muuttunut yhä selvemmin laaja-alaiseksi turvallisuuspoliittiseksi ja kriisinhallintaa harjoittavaksi monenkeskiseksi järjestöksi. Samalla sen jäsen- ja kumppanuusjärjestely on laajentunut yli 60 maata kattavaksi verkostoksi, mukaan lukien Venäjä. Liittokunta toimii yhteistyöhakuisesti ja pyrkii solmimaan globaaleja kumppanuussuhteita. Natolla on erityisasema transatlanttisena puolustus- ja turvallisuusjärjestönä. Naton 26 jäsenmaasta 21 on EU-jäsenmaata. Yhdysvaltojen asema Naton tärkeimpänä yksittäisenä taloudellisena, teknologisena ja sotilaallisena toimijana korostaa Natossa tehtävän yhteistyön merkitystä myös tilanteessa, jossa Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspoliittinen merkitys vahvistuu.

Venäjän lisääntyvät öljy- ja muut merikuljetukset Itämerellä muodostavat Suomen kannalta merkittävän ympäristöuhkan. Suuria haasteita Suomen kannalta ovat myös Venäjän puutteellinen infrastruktuuri, vanhenevat ydinvoimalat ja ympäristöä kuormittava teollisuus. Suomi kehittää suhteitaan Venäjään niin kahdenvälisesti kuin Euroopan unionin jäsenenä. Poliittisen tason, viranomaisten, talouselämän ja kansalaisyhteiskuntien välistä vuorovaikutusta tiivistetään. Suomi katsoo, että Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten
tavoitteiden kanssa.

Jäsenenä Suomi olisi mukana liittoutuman puolustussuunnittelussa ja puolustusmateriaaliyhteistyössä, mikä parantaisi Suomen puolustuskykyä ja yhteensopivuutta kansallisen puolustuksen, viranomaisyhteistyön ja kansainvälisen kriisinhallinnan tehtävissä. Jäsenenä Suomi osallistuisi liittokunnan sotilaallisiin huoltovarmuusjärjestelyihin. Nato-jäsenyys edistäisi lisäksi Suomen kansainvälistä pelastuspalveluyhteistyötä, vahvistaisi kansainvälisen avun vastaanottokykyä sekä hyödyttäisi Suomen puolustusteollisuutta. Nato suosittaa jäsenilleen, että ne käyttäisivät kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen.

Vuonna 2007 tämän tavoitteen täytti viisi Naton 26 jäsenmaasta. Jäsenyyttä mahdollisesti harkittaessa on arvioitava myös, mitä vaikutusta Suomen puolustusjärjestelmälle on Nato-maiden suuntautumisella asevelvollisuudesta ammattiarmeijoihin. Suomi pitää Natoa keskeisimpänä sotilaallisen turvallisuusyhteistyön alalla toimivana järjestönä. Suomi edistää laajempaa transatlanttista turvallisuuspoliittista yhteistyötä myös Naton kautta. Suomi seuraa tiiviisti Naton toiminnassa ja tehtävissä tapahtuvaa kehitystä sekä Naton yhteistyöverkoston laajentumista. Naton yhteistyön kehittyminen Euroopan unionin, YK:n, Etyjin ja muiden kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa on Suomelle tärkeätä. Suomi kannattaa Naton kumppanuus- ja yhteistyöohjelmien kehittämistä nykyisten rakenteiden puitteissa ja kannustaa samalla joustavampien yhteistyömuotojen hyödyntämiseen. On tärkeää ottaa huomioon Naton kumppani- ja yhteistyömaiden asettamat erilaiset tarpeet ja tavoitteet.

Erkin kommentti: Venäjä ei ole Suomelle turvallisuusuhka, vaikka puolustusministeri Jyri Häkämies (kok) sanoi torstaina 6.9.2007 amerikkalaiselle turvallisuuspolitiikan asiantuntijoille, että Venäjä on Suomen suurin turvallisuuspoliittinen haaste. Puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhe osoittaa hänen sivistystasonsa ja historian tuntemuksensa tason. Venäjä ei ole uhka Suomelle.

Suomen suurin turvallisuusuhka on korruptio ja huono hallinto. Tämä näkyy selkeästi oikeus- ja asianajajamafian vahvana toimintana sekä virkakoneiston kollegiaalisena suojelujärjestelmänä. Meillä Suomessa korkein oikeus on niin riippumaton, että se ei ole riippuvainen edes Suomen perustuslaista eikä EU:n ihmisoikeussopimuksesta. Laillisuusvalvonnassa vain kuusi promillea tehdyistä kanteluista aiheuttaa huomatuksen vastaisen varalle ja poliisin rikostutkinta asioissa on valikoivaa. Syyttäjälaitos on keskeisin mätäpaise suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomen laman ja pankkikriisin asiat on selvittämättä, syylliset on saattamatta vastuuseen ja vahingonkorvausvelvollisiksi. Kaikki aiheutetut vahingot on korvatta täysimääräisesti korkoineen. Koiviston konklaavin päätökset on julkaistava ja Aktiv Hansa kauppa selvitettävä. Björn Walhroosin ja Suvi-Anne Siimeksen toimet on selvitettävä perinpohjaisesti.
Huonosta hallinnosta on osoituksena myös Stasilistojen ja Oleg Gordievskyn listan salaaminen. Toiminta ei ole avointa eikä rehellistä.

Suomea hivutetaan Natoon. EU:n 26 jäsenvaltiosta 21 on Naton jäseniä. Suomen ei kuitenkaan tarvitse liittyä Natoon Venäjän pelon takia. Suomen tulee kehittää entistä parempia kehdenkeskisiä suhteita Venäjään.
Kun kuunteli kansanedustajien keskustelua turvallisuus- ja puolutuspoliittisesta selonteosta niin tuli mieleeni ruotsalaisen sotapäällikön ajatus. Jätän sen tässä yhteydessä kuitenkin mainitsematta mikä se ajatus oli.

Puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhe
http://www.defmin.fi/?661_m=3333&s=270

Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, valtioneuvoston selonteko 2009
http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=VNS+1/2009&base=ermuut&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WORD

Lähdeainiesto: Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009
Valtioneuvoston selonteko

Veijarit ja pyhimykset

Europarlamenttivaalit ovat kesäkuussa. Perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit ovat tehneet vaaliliiton. Vaaliliittoa on jo ehditty kansan suussa nimittää veijareiden ja pyhimysten liitoksi. Molemmat puolueet asettavat kymmenen ehdokasta. Perussuomalaiset ovat asettaneet tähän mennessä seuraavat ehdokkaat: Kike Elomaa, joka sai viime eduskuntavaaleissa 1847 ääntä, Lauri Heikkilä 752 ääntä, Pirkko Mattila 1031 ääntä, Vesa-Matti Saarakkala 1514 ääntä ja Pertti Virtanen 4124 ääntä. Kristillisdemokraatit ovat asettaneet vasta kolme ehdokasta. Sari Essayah sai eduskuntavaaleissa 7734 ääntä, Niklas Andersson 348 ääntä ja Markku Holmi 518 ääntä.

Vaalituloksen ennakointia

Jos annettuja ääniä on 1 7000 000 ja puolueiden kannatusluvut ovat seuraavat: kokoomus 25,1%, keskusta 19,2 %, sdp 20 %, vihreät 10 %, perussuomalaiset 8,3 %, vasemmistoliitto 7,6 %, rkp 4,4 % ja kristillisdemokraatit 4,0 % ja ainoa vaaliliitto on perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien vaaliliitto, näyttäisi vaalitulos seuraavalta:

kokoomus 425 000 ääntä
keskusta 326 000 ääntä
sdp 340 000 ääntä
vihreät 170 000 ääntä
perussuomalaiset 141 000 ääntä
rkp 74800 ääntä
kristillisdemokraatit 68000 ääntä

Paikkajako muodostuisi seuraavaksi: kokoomus 4 paikkaa, keskusta 3 paikkaa, sdp 3 paikkaa, ps+kd 1 paikka, vihreät 1 paikka ja vasemmistoliitto 1 paikka.

Vielä on runsaasti ehdokkaita asettamatta, mutta jo tässä vaiheessa voidaan esittää ennnakkoarvioita vaalituloksista. Kokoomuksesta vahvoilla ovat nykyiset europarlamentaarikot Ville Itälä, Eija-Riitta Korhola ja Sirpa Pietikäinen. Neljännen paikan osalta ei vielä tässä vaiheessa kannata esittää ennusteita. Keskustassa käydään tiukkaa kamppailua Anneli Jäätteenmäen ollessa varma valinta. Kaksi muuta saadaan seuraavien nimien joukosta: Hannu Takkula, Kyösti Karjula, Esa Härmälä ja Lasse Hautala.
SDP:n vahvoja nimiä kolmelle paikalle ovat tällä hetkellä Satu Taiveaho, Kimmo Kiljunen ja Liisa Jaakonsaari. Vihreiden yhdestä paikasta kilpailevat Heidi Hautala ja Jyrki Kasvi. Perussuomalaisten ja kirstillisten vaaliliiton paikka mennee joko Sari Essayahille tai Pertti Virtaselle. Vaaliliitto taistelee 13. paikasta kokoomuksen kanssa. Vasemmistoliiton paikassa tiukimmin on kiinni Minna Sirnö .
On kuitenkin huomioitava, että vasta vähän yli puolet ehdokkaista on asetettu. Tilanne saattaa muuttua henkilövalintojen osalta jonkin verran. Mitä tekevät Jussi Halla-aho, Ilkka Kanerva ja monet muut?

Näistä linkeistä lisätietoja:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_europarlamenttivaalit_2004

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_europarlamenttivaalit_2009

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_europarlamenttivaalit_1999