Eduskunta käsittelee parhaillaan valtioneuvoston 134-sivuista selontekoa Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009. Selonteossa todetaan näin:
Laaja turvallisuuskäsitys kattaa sellaiset turvallisuuskysymykset, jotka kehittyessään saattavat muodostua uhkiksi ja aiheuttaa merkittävää vaaraa tai haittaa Suomelle, väestölle tai suomalaisen yhteiskunnan elintärkeille toiminnoille. Tällaiset laaja-alaiset turvallisuusuhkat ovat joko ihmisten aktiivista toimintaa, kuten esimerkiksi sotilaallisen voiman käyttö, terrorismi ja tietoverkkojen häirintä, tahattomia tapahtumia, kuten sähköverkon laajat toimintahäiriöt,tai luonnon ääri-ilmiöitä. Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen uhkamallisto on laadittu laajan turvallisuuskäsityksen pohjalta, ja kuvatut uhkamallit muodostavat varautumisemme suunnittelun perustan.
Samalla on otettava huomioon, että sotilaallisen voiman käyttö poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi on edelleen mahdollista. Tämä heijastuu myös arvioon Suomen turvallisuusympäristöstä. Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat Suomen itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen.
Korruptio ja huono hallinto
Korruptio, huono hallinto, syrjintä sekä vallan väärinkäyttö tuhoavat luottamuksen viranomaisiin ja ovat usein taustasyynä laittomuuksien lisääntymiseen ja ääriliikkeiden vahvistumiseen. Yhteiskunnallisen vakauden järkkyminen altistaa erityisesti toimintakyvyttömiä valtioita poliittis-taloudellisille jännitteille, jotka saattavat purkautua väkivaltaisuuksina. Ihmisoikeuksien laajamittaiset loukkaukset, demokratian ja oikeusvaltion puuttuminen sekä yhteiskunnallinen eriarvoisuus lisäävät epävakautta ja aiheuttavat konflikteja.
Euroopan Unioni
Euroopan unionin ulkoinen keinovalikoima on laajentunut ja käsittää poliittiset, humanitaariset, kehityspoliittiset, kauppapoliittiset ja taloudelliset keinot sekä sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan. Poliittinen dialogi, julkilausumat, jäsenmaiden yhteisesiintyminen ja yhteiset kannat ja tietyissä tilanteissa myös pakotteet ovat keskeisiä vaikutuskeinoja. Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Keskeisellä sijalla siinä ovat unionin kriisinhallintaoperaatiot sekä niissä tarvittavien suorituskykyjen kehittäminen, sekä yhteistoiminta terrorismin, luonnonkatastrofien ja suuronnettomuuksien sattuessa.
Euroopan unionin turvallisuusstrategia (2003)linjaa unionin turvallisuuspoliittista toimintaa.Strategia määrittelee keskeisiksi turvallisuushaasteiksi terromin, joukkotuhoaseiden leviämisen, alueelliset konfliktit, toimintakyvyttömät valtiot ja järjestäytyneen rikollisuuden. Strategia päivitettiin joulukuussa 2008. Päivityksessä korostetaan unionin laajan keinovalikoiman entistä tehokkaampaa ja johdonmukaisempaa käyttöä, Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan rakenteiden vahvistamista sekä naapuruuspolitiikan ja monenvälisen yhteistyön kehittämistä. Uudella tavalla huomiota kiinnitetään muun muassa tietoverkko- ja energiaturvallisuuteen sekä ilmastokysymyksiin.
Yhteisvastuulauseke
Yhteisvastuulausekkeen mukaan unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhdessä yhteisvastuun hengessä, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun, luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi ja pyytää tätä varten apua. Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26.3.2004 julkilausuman yhteisvastuusta terrorismin torjunnassa, jonka mukaan jäsenvaltiot toimivat Euroopan perustuslakia koskevassa sopimusehdotuksessa esitetyn yhteisvastuulausekkeen mukaisesti yhdessä ja yhteisvastuun hengessä, jos jokin niistä joutuu terrorihyökkäyksen kohteeksi.
Yhdysvaltojen uuden hallinnon ulko- ja turvallisuuspolitiikka on vielä muotoutumassa.
Presidentti Obamaan kohdistuu paljon odotuksia. Politiikan tekotapa sekä tapa ilmaista ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita saattavat muuttua. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa monenkeskisen toiminnan merkitys saattaa lisäksi kasvaa.
Venäjä
Venäjä tavoittelee suurvalta-asemansa palauttamista. Venäjälle on tärkeää 1990-luvulla tehtyjen, sen epäedullisiksi kokemien ratkaisujen muuttaminen. Venäjän duuman vaalit marraskuussa 2007 ja presidentinvaalit keväällä 2008 vahvistivat jatkuvuutta Venäjällä. Presidentti Putinin kauden saavutuksia olivat poliittisen ja taloudellisen vakauden palautuminen. Valtaa on viime vuosina keskitetty valtiojohdolle. Pääministerin sisä- ja ulkopoliittinen asema on vahvistumassa. Poliittisen järjestelmän vakaus ja valtarakenteen jatkuvuus kulminoituvat yhtäältä duuman, hallituksen ja presidentin välisiin suhteisiin ja toisaalta suurehkon, taloudellisia etuja nauttivan joukon aseman varmistamiseen. Merkittävä osa kansasta toivoo ja kannattaa vahvaa johtajaa, joka näyttää myös valtion kehittämisen suunnan.
Venäjällä on paljon tehtävää myös korruption poistamisessa ja oikeuslaitoksen riippumattomuuden turvaamisessa. Nämä ongelmat heikentävät kansalaisten ja elinkeinoelämän luottamusta viranomaisten toimintaan. Köyhyys ja suuret alueelliset kehityserot ovat jääneet viime vuosina talouden vahvan kasvun varjoon.
Nato
Turvallisuusympäristön kehityksen myötä Nato on muuttunut yhä selvemmin laaja-alaiseksi turvallisuuspoliittiseksi ja kriisinhallintaa harjoittavaksi monenkeskiseksi järjestöksi. Samalla sen jäsen- ja kumppanuusjärjestely on laajentunut yli 60 maata kattavaksi verkostoksi, mukaan lukien Venäjä. Liittokunta toimii yhteistyöhakuisesti ja pyrkii solmimaan globaaleja kumppanuussuhteita. Natolla on erityisasema transatlanttisena puolustus- ja turvallisuusjärjestönä. Naton 26 jäsenmaasta 21 on EU-jäsenmaata. Yhdysvaltojen asema Naton tärkeimpänä yksittäisenä taloudellisena, teknologisena ja sotilaallisena toimijana korostaa Natossa tehtävän yhteistyön merkitystä myös tilanteessa, jossa Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspoliittinen merkitys vahvistuu.
Venäjän lisääntyvät öljy- ja muut merikuljetukset Itämerellä muodostavat Suomen kannalta merkittävän ympäristöuhkan. Suuria haasteita Suomen kannalta ovat myös Venäjän puutteellinen infrastruktuuri, vanhenevat ydinvoimalat ja ympäristöä kuormittava teollisuus. Suomi kehittää suhteitaan Venäjään niin kahdenvälisesti kuin Euroopan unionin jäsenenä. Poliittisen tason, viranomaisten, talouselämän ja kansalaisyhteiskuntien välistä vuorovaikutusta tiivistetään. Suomi katsoo, että Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten
tavoitteiden kanssa.
Jäsenenä Suomi olisi mukana liittoutuman puolustussuunnittelussa ja puolustusmateriaaliyhteistyössä, mikä parantaisi Suomen puolustuskykyä ja yhteensopivuutta kansallisen puolustuksen, viranomaisyhteistyön ja kansainvälisen kriisinhallinnan tehtävissä. Jäsenenä Suomi osallistuisi liittokunnan sotilaallisiin huoltovarmuusjärjestelyihin. Nato-jäsenyys edistäisi lisäksi Suomen kansainvälistä pelastuspalveluyhteistyötä, vahvistaisi kansainvälisen avun vastaanottokykyä sekä hyödyttäisi Suomen puolustusteollisuutta. Nato suosittaa jäsenilleen, että ne käyttäisivät kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen.
Vuonna 2007 tämän tavoitteen täytti viisi Naton 26 jäsenmaasta. Jäsenyyttä mahdollisesti harkittaessa on arvioitava myös, mitä vaikutusta Suomen puolustusjärjestelmälle on Nato-maiden suuntautumisella asevelvollisuudesta ammattiarmeijoihin. Suomi pitää Natoa keskeisimpänä sotilaallisen turvallisuusyhteistyön alalla toimivana järjestönä. Suomi edistää laajempaa transatlanttista turvallisuuspoliittista yhteistyötä myös Naton kautta. Suomi seuraa tiiviisti Naton toiminnassa ja tehtävissä tapahtuvaa kehitystä sekä Naton yhteistyöverkoston laajentumista. Naton yhteistyön kehittyminen Euroopan unionin, YK:n, Etyjin ja muiden kansainvälisten ja alueellisten järjestöjen kanssa on Suomelle tärkeätä. Suomi kannattaa Naton kumppanuus- ja yhteistyöohjelmien kehittämistä nykyisten rakenteiden puitteissa ja kannustaa samalla joustavampien yhteistyömuotojen hyödyntämiseen. On tärkeää ottaa huomioon Naton kumppani- ja yhteistyömaiden asettamat erilaiset tarpeet ja tavoitteet.
Erkin kommentti: Venäjä ei ole Suomelle turvallisuusuhka, vaikka puolustusministeri Jyri Häkämies (kok) sanoi torstaina 6.9.2007 amerikkalaiselle turvallisuuspolitiikan asiantuntijoille, että Venäjä on Suomen suurin turvallisuuspoliittinen haaste. Puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhe osoittaa hänen sivistystasonsa ja historian tuntemuksensa tason. Venäjä ei ole uhka Suomelle.
Suomen suurin turvallisuusuhka on korruptio ja huono hallinto. Tämä näkyy selkeästi oikeus- ja asianajajamafian vahvana toimintana sekä virkakoneiston kollegiaalisena suojelujärjestelmänä. Meillä Suomessa korkein oikeus on niin riippumaton, että se ei ole riippuvainen edes Suomen perustuslaista eikä EU:n ihmisoikeussopimuksesta. Laillisuusvalvonnassa vain kuusi promillea tehdyistä kanteluista aiheuttaa huomatuksen vastaisen varalle ja poliisin rikostutkinta asioissa on valikoivaa. Syyttäjälaitos on keskeisin mätäpaise suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomen laman ja pankkikriisin asiat on selvittämättä, syylliset on saattamatta vastuuseen ja vahingonkorvausvelvollisiksi. Kaikki aiheutetut vahingot on korvatta täysimääräisesti korkoineen. Koiviston konklaavin päätökset on julkaistava ja Aktiv Hansa kauppa selvitettävä. Björn Walhroosin ja Suvi-Anne Siimeksen toimet on selvitettävä perinpohjaisesti.
Huonosta hallinnosta on osoituksena myös Stasilistojen ja Oleg Gordievskyn listan salaaminen. Toiminta ei ole avointa eikä rehellistä.
Suomea hivutetaan Natoon. EU:n 26 jäsenvaltiosta 21 on Naton jäseniä. Suomen ei kuitenkaan tarvitse liittyä Natoon Venäjän pelon takia. Suomen tulee kehittää entistä parempia kehdenkeskisiä suhteita Venäjään.
Kun kuunteli kansanedustajien keskustelua turvallisuus- ja puolutuspoliittisesta selonteosta niin tuli mieleeni ruotsalaisen sotapäällikön ajatus. Jätän sen tässä yhteydessä kuitenkin mainitsematta mikä se ajatus oli.
Puolustusministeri Jyri Häkämiehen puhe
http://www.defmin.fi/?661_m=3333&s=270
Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, valtioneuvoston selonteko 2009
http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=VNS+1/2009&base=ermuut&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WORD
Lähdeainiesto: Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009
Valtioneuvoston selonteko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti