Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi yliopistolainsäädäntö kokonaisuudessaan säätämällä uusi yliopistolaki, joka korvaisi vuodelta 1997 olevan yliopistolain. Esityksellä lisättäisiin yliopistojen taloudellista autonomiaa muodostamalla nykyisin valtion tilivirastoina toimivista yliopistoista itsenäisiä julkisoikeudellisia laitoksia. Uudella yliopistolailla säädettäisiin yliopistojen uudesta oikeushenkilö-asemasta, hallinnosta, toiminnan rahoituksesta ja ohjauksesta sekä yliopistojen tutkimukseen ja opetukseen, opiskelijoihin ja henkilöstöön liittyvistä seikoista. Uuden yliopistolain mukaisilla yliopistoilla olisi edelleen perustuslaissa turvattu itsehallinto.
Eduskunta päättäisi lailla edelleen yliopistojen määrästä. Turun yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu yhdistyisivät yhdeksi yliopistoksi. Lisäksi Joensuun ja Kuopion yliopistot yhdistyisivät Itä-Suomen yliopistoksi. Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun toiminnat siirrettäisiin säätiölain mukaiseen Aalto-yliopistoon, jolle uudella yliopistolailla siirrettäisiin julkisena hallintotehtävänä yliopistoille kuuluvat tehtävät oikeuksineen ja vastuineen.
Keskeiset uudistusehdotukset
Ulkopuolista asiantuntemusta lisätään kaikkien yliopistojen hallituksissa, joiden tehtävänä on strategisista linjauksista päättäminen, resurssien ohjaus ja organisaation kehittäminen. Esityksen mukaan hallituksen puheenjohtaja ja puolet hallituksen jäsenistä on yliopiston ulkopuolisia. Opetukseen ja tutkimukseen liittyvissä asioissa vahvistetaan korkeakouluyhteisön sisäistä päätöksentekoa. Esityksen mukaan akateeminen päätöksenteko säilyy yliopistojen sisäisenä hallintona yliopistoon kuuluvien ryhmien edustajista muodostettujen toimielinten muodossa.
Nykyisten Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun toiminta on tarkoitus siirtää Aalto-yliopistona toimivaan korkeakoulusäätiöön, jolle uudella yliopistolailla siirrettäisiin julkisena hallintotehtävänä yliopistoille kuuluvat tehtävät oikeuksineen ja vastuineen.
Valtio-oikeushenkilöstä erillään, itsenäisinä oikeushenkilöinä toimivien yliopistojen palvelussuhteen muotona on työsopimussuhde, mikä antaa yliopistoille nykyistä paremmat edellytykset kannustavan ja palkitsevan henkilöstöpolitiikan harjoittamiseen. Virkaan nimittämisen sijasta henkilöstöä otettaessa työntekijän kanssa solmittaisiin työsopimus.
Työnantajan neuvotteluoikeudet työehtosopimusten suhteen siirtyisivät yliopistoille, mikä tukee yliopistojen taloudellista autonomiaa. Siirtymisajankohtana noudatettavista palvelussuhteen ehdoista ja muista tähän liittyvistä menettelytavoista on tarkoitus sopia henkilöstöjärjestöjen kanssa. Muutosvaiheessa henkilöstön asema turvataan.
Ehdotuksen mukaan korkeakoulututkintoon johtava opetus säilyy maksuttomana. Tämän lisäksi käynnistetään kokeilu, jossa yliopistot ja korkeakoulut voivat hakea yksittäisille maisteriohjelmille lupaa kerätä maksua EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta.
Julkisoikeudelliset laitokset ja säätiölain mukaiset säätiöt ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä ja siten valtion budjettitalouden ulkopuolella. Uudessa oikeushenkilömuodossa toimivat yliopistot saavat rahoitusta valtion lisäksi yliopiston liiketoiminnasta, lahjoituksista ja mahdollisista pääomatuloista. Yliopistoille on jo aiemmin mahdollistettu tutkintoon johtavan tilauskoulutuksen järjestäminen. Nyt ehdotetaan lisäksi mahdollisuutta periä maksuja maisteriohjelmiin osallistuvilta Euroopan talousalueen ulkopuolisten valtioiden kansalaisilta.
Valtio ei enää jatkossa ole yliopistojen vakavaraisuuden takaaja, koska yliopistot eivät toimisi valtio-oikeushenkilön sisällä nykyisen tavoin virastomuotoisina. Tämän vuoksi yliopistoilla tulee olla riittävä maksuvalmius, vakavaraisuus ja luottokelpoisuus. Vakavaraisuutta edellytetään erityisesti kansainvälisessä yhteistyössä. Uuteen oikeushenkilöasemaan siirtyminen edellyttää yliopistojen pääomittamista, jotta niiden taloudellinen asema turvataan.
Selvityksen kohteena on Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa olevien yliopistokiinteistöjen käyttö yhtenä yliopistojen pääomittamisen keinona. Yliopistokiinteistöjen käyttöön pääomituksessa on löydettä-vissä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tavoitteena on, että uudessa oikeushenkilöasemassa toimivilla yliopistoilla on käytettävissään tarkoituksenmukaiset ja kohtuuhintaiset toimitilat ja että tilojen käyttö järjestetään kustannustehokkaasti siten, että yliopistojen käytössä olevien kiinteistöjen arvo säilyy myös pitkällä aikavälillä.
Miksi lakiuudistusta vastustetaan?
Mielestäni lehtori Emilia Palonen, assistentti Olli-Pekka Moisio ja yliassistentti Ilkka Kauppinen Jyväskylän Yliopistosta kertovat selkeästi sen miksi lakiesitykseen tulee suhtautua kriittisesti. Kirjoitus on julkaistu Keskisuomalainen-lehdessä.
Yliopistoväki on alkanut vastustaa uutta yliopistolakiesitystä. Hidas herääminen ei johdu siitä, että lakia olisi pidetty alun perin hyvänä vaan siitä, että uudistus on ajettu nopealla aikataululla vuodesta 2007. Tämä käy ilmi jopa opetusministeriön lausuntoyhteenvedossa, mutta tahti jatkuu samana.
Miksi uutta yliopistolakia pitäisi vastustaa? Lain tarkoituksena on muuttaa yliopistot hallituksen ja teollisuuden tarpeita hyödyttäviksi ajatushautomoiksi. Lailla vahvistetaan yhdessä jo aiemmin voimaan tulleen korkeakoulukeksintöjä koskevan lain kanssa yliopistollisen tutkimuksen ja opetuksen kaupallistamista. Tutkimus ja opetus tehdään työsuhteessa yliopistoon, jonka hallituksessa määräenemmistö on ulkopuolisilla ns. asiantuntijoilla.
Yliopistojen tehtävä on ollut perinteisesti sekä perustutkimuksen että soveltavan tutkimuksen harjoittaminen. Lakiuudistuksen myötä yliopistojen rooliksi määrittyy entistä vahvemmin suoraan nykypäivän taloudellisiin haasteisiin ja ongelmiin vastaaminen. Tätä haastetta muualla maailmassa - ja nyky-Suomessa - toteuttavat jo erilaiset ajatushautomot kuten EVA, Demos ja yksityiset yritykset. Voidakseen vastata yhteiskunnan ja tekniikan haasteisiin ja tuottaa innovaatioita, yliopistojen tulisi kuitenkin kyetä määrittelemään toimintansa mahdollisimman autonomisesti, laaja-alaisesti ja kriittisesti.
Lakiuudistuksen varjolla uudistetaan myös hallinto. Vertikaalisessa päätöksentekojärjestelmässä uudistusten mukaan henkilöstö ja opiskelijat menettäisivät valtaa päätöksenteossa. Horisontaaliset suhteet, jotka edesauttavat myös innovaatioiden syntymistä, minimoitaisiin jo hallintajärjestelmän kautta.
Asiantuntijuuden opettaminen ja merkityksellinen tutkimus vaatii yhteyttä opetuksen ja tutkimuksen, opiskelijoiden ja tutkivien opettajien välillä. Tämä on yliopistotoiminnan ydin. Uudistuksen häviäjiä ovat juuri opettajat, tutkijat ja opiskelijat.
Lakiesitys sisältää esimerkiksi opiskelijoiden ja yliopistollisen koulutuksen maksuttomuuden kannalta hyvin ongelmallisen ja huolestuttavan muotoilun, joka mahdollistaa opintomaksukokeilun Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevilla opiskelijoilla. Voi aiheellisesti kysyä, milloin opintomaksuja aletaan entistä painokkaammin vaatia myös suomalaisilta opiskelijoilta, koska opintomaksuthan on helppo nähdä yhdeksi tärkeäksi tulonlähteeksi taloudellisissa vaikeuksissa kamppaileville ja uudesta "olomuodosta" nauttiville yliopistoille.
Ei-helsinkiläisestä näkökulmasta uudistus näyttäisi olevan katastrofi. Sen tarkoitus ei vaikuttaisi olevan niinkään keskittää voimavaroja alueellisiin keskittymiin, kuten Jyväskylän ja Tampereen Allianssiin, vaan Helsinkiin.
Kun Helsingin yliopistossa tehtiin kysely professorien parissa, vain harva kannatti uudistusta. Eräs konsistorin jäsen kommentoi nimettömästi, että opiskelijoiden ja muiden kuin professorien mielipiteitä ei kaivata ja "pieniä 'yliopistoja' tulisi myös tässä yhteydessä lakkauttaa ja resurssit siirtää Helsinkiin, ja jäljelle jäävät muut yliopistot yhdistää Suomen Yliopistoksi jotta saataisiin toimiva kilpailutilanne Helsingin ja muiden välille." Myös opetusministeri Henna Virkkunen on viime aikoina peräänkuuluttanut juuri yliopistoverkon tiivistämistä.
Innovaatiot syntyvät olosuhteissa, joissa voidaan kyseenalaistaa vallalla olevaa ja tuottavaksi nähtyä ajattelua. Innovaatioita keskittäminen ei synnytä. Siksi tarvitsemme yliopistoja ja elinvoimaisia asiantuntijoiden keskittymiä eri puolilla Suomea.
Perehdy uudistusesitykseen tämän linkin kautta
http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/Hankkeet/Yliopistolaitoksen_uudistaminen/liitteet/lausuntoluonnos_140808.pdf
Tässä on muutamia osoitteita, joista löytyy kriittisiä kannanottoja yliopistolakiuudistukseen.
http://www.tekniikkatalous.fi/tk/article107332.ece
http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/article209252.ece
http://www.suomenkuvalehti.fi/blogit/polkomfi/sosiaalidemokraatit-yliopistotaistelun-karkeen.aspx
http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=139448&hakusanat=Ammatinvalinta
Erkin kommentti: Yliopistolakiuudistus on hyvin valmisteltu, mutta johtopäätökset yliopistojen kehittämisestä ovat osittain vääränsuuntaisia. Lakiesitys on tyypillistä kokoomuslaista politiikkaa, jolla kylvetään epävarmuutta yhteiskuntaan. Nyt on vuorossa yliopistomaailma.
Valitettavasti keskustalaiset eivät ole vielä huomanneet millainen vaikutus yliopistouudistuksella on maakuntatasolla. Nyt kokoomus vie keskustaa kuin kuoriämpäriä. Ei ole ihme jos keskustan kannatus kasvaa alaspäin kuin lehmän häntä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti