Oikeus- ja asianajajamafia

Erkki Aho – oikeus- ja asianajajamafian rikosten kohde

Olen käynyt oikeustaistelua jo 14,5 vuotta Suomessa ja jopa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessakin. Minulla on erittäin vahva käytännön kokemus asioista ja selkeä näkemys ns. suomalaisesta oikeusvaltiosta. Suomessa toimii selkeä oikeus- ja asianajajamafia korruptoituneen poliittisen päätöksentekojärjestelmän apuna. Suomessa oikeuslaitos on alistettu poliittiseen valvontaan. Yhtään tekemääni rikostutkintapyyntöä tai laillisuusvalvojille tekemääni kantelua ei ole tutkittu ja selvitetty asianmukaisesti. Eri oikeusasteissa minulta on estetty todistajien kuuleminen ja kirjallista todistusaineistoani ei ole oikeuden ratkaisuissa otettu huomioon. En ole 14,5 vuoden aikana saanut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Tämä johtuu siitä, että olen avoin, rehellinen, oikeudenmukainen, tasapuolinen ja lainkuuliainen ihminen ja puolustan heikompien oikeuksia. Olen siis uhka valtamafialle. Olen paljastanut asioiden todellisen tilan näillä nettisivuillani. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta saada oikeutta Suomessa eikä EIT:ssä.

Minut on oikeus- ja asianajajamafian toimesta julkisesti leimattu rikolliseksi ja yhteiskuntaan kelpaamattomaksi yksilöksi. Keskeinen tekijä asioissa on ollut poliisilain alaisuuteen kuuluva henkilö, joka virkauransa alussa saapui yöllä kalajokisen taksin kyydissä Suomen suosituimmalle leirintäalueelle Kalajoella. Hän tunkeutui humalassa yöllä leirintäalueella erään naisen telttaan aiheuttaen toiminnallaan tilanteen, jonka perusteella hän sai elinikäisen porttikiellon leirintäalueelle. Tästä huolimatta hän sai jatkaa virkauraansa päihtyneenä niin työssä kuin sen ulkopuolellakin. Pitkäaikainen lautamies todistaa, että ko. henkilö on toiminut lukuisia kertoja pöhnässä oikeudenistunnoissa. Käydessäni Oulun lääninhallituksen poliisiosastolla niin siellä poliisitarkastaja tiedusteli oma-aloitteisesti, että onko ko. henkilö vähentänyt jo ryyppäämistään. Olen joutunut kärsimään tämän ko. henkilön rikosten kohteena olemisesta jo 14,5 vuotta. Kyseessä oleva henkilö on mafian suojelukohde ja tärkeä linkki oikeus- ja asianajajamafiassa. Elämäni jatkuvien mafian rikosten kohteena ilman lain suojaa ei ole eikä ole ollut helppoa. Olen kuitenkin selvittänyt totuuden ja ehkäpä historiankirjoitus muistaa minun työni ja tekoni.

Katso
Suomen taloudellinen lama 1990-luvun alussa
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/suomen-taloudellinen-lama-1990-luvun.html

Koviston konklaavi – salatut sopimukset
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/koiviston-konklaavi-salatut-sopimukset.html

Suomen Pankin rooli
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/suomen-pankin-rooli.html

Salainen pankkituki – pääkonna Mauno Koivisto
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/salainen-pankkituki-pkonna-mauno.html

Pankin toiminta ja pankkipeli pelurit
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/pankin-toiminta-ja-pankkipelin-pelurit.html

Laman ja rahan pelurit
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/12/laman-ja-rahan-pelurit.html

Törkeä petos ja muita rikoksia Aktiv Hansa kaupassa
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/trke-petos-ja-muita-rikoksia-aktiv.html

Laman syylliset – rikollisille syytesuoja
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/laman-syylliset-rikollisille-syytesuoja.html

Talotehtaiden pudotuspeli
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/talotehtaiden-pudotuspeli.html

Vakavia ihmisoikeusloukkauksia
http://pankkikriisi.blogspot.com/2009/01/vakavia-ihmisoikeusloukkauksia.html

DVD-dokumentti youtubessa
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/dvd-dokumentti-youtubessa.html

Lama ja oikeus – pankkikriisin jälkiä etsimässä
http://pankkikriisi.blogspot.com/2008/11/lama-ja-oikeus-pankkikriisin-jlki.html

Miljardien veronkierto oikeuskansleri Jaakko Jonkan päätöksellä
http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2008/11/miljardien-veronkierto-oikeuskansleri.html

Järjestäytynyt rikollisuus
http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2009/09/jarjestaytynyt-rikollisuus.html

Avoin kirje poliisijohtaja Mikko Paaterolle

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/02/avoin-kirje-poliisiylijohtaja-mikko.html

Komission puheenjohtajalle Barrosolle
http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2009/01/komission-puheenjohtaja-barrosolle.html

Näin kirjoittaa oikeustaistelija Jorma Uski:

Oikeusturva on retuperällä. Laillisuusvalvojat nukkuvat. Kansalaisten oikeusturva ei ole vain vaarantunut, se on jo romuttunut. Oikeutta saavat vain rikkaat ja roistot, jälkimmäiset valtion varoilla. Tuomioistuinten ”tosiseikkojen perusteella”-perustelut on korvattu mielivallan mahdollistavalla ”kokonaisnäkemyksen perusteella”. Riippumattomat tuomioistuimet eivät riipu enää edes laista eivätkä tuomiot esitetystä näytöstä.

Apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio varoitti vuoden 2004 kertomuksessa oikeudenmukaisuudesta: ”lainsäädäntö (kulissit) on kunnossa, mutta yhteinen salaisuus on, että käytäntö on jotain muuta”. Kulissioikeudenmukaisuutta noudattavat myös laillisuuden valvojat. Noin 40 % kansalaisten kanteluista jätetään tutkimatta, oikeusasiamies jätti vuonna 2005 jo 1200 kantelua tutkimatta. Asiaa tutkimatta ”ei ole syytä epäillä” –vastaus kertoo kantelijalle vain sen, että eduskunnan oikeusasiamies pitää häntä valehtelijana; virkamies ei ole voinut syyllistyä kantelijan väittämään tekoon. Oikeusjärjestelmän rappiotila on ollut päättäjiemme tiedossa; se vahvistettiin myös perustuslakivaliokunnan 17.3.2004 eduskunnan auditoriossa järjestämässä tilaisuudessa.

Perustuslakivaliokunnan kutsuma alustaja Pekka Harju totesi: ”On pattitilanne. Lain mukaan pitää olla oikeusturvakeino, mutta sellaista ei ole”. Perustuslakivaliokunta on ainoa taho päättämään laillisuusvalvojien virkatoimien tutkimisesta, mutta se ei ota kansalaisten kirjeitä edes käsiteltäväkseen. Pahasti vuotavaa ”venettä” pidetään pinnalla heittämällä vuosittain muutama tuhat kansalaista reunan yli. Heille ei riitä oikeutta ”oikeusvaltioitten maailmassa”. Viimeinen oikea oikeuskansleri oli Kai Korte, mm. Mauno Koiviston kiroama laillisuuden valvoja. Sen jälkeen sillekin jakkaralle on istutettu valtamafian käskyläisiä.

Ennätyksiä laillisuusvalvonnassa

Lainaan edelleen Jorma Uskia:
Eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus 2005 on julkaistu netissä. Kertomuksen tilasto-osio vahvistaa laillisuusvalvonnan keskeisimmän ongelman - kanteluiden määrä kasvaa vauhdilla - edelleen pahentuneen; nyt käsiteltiin 3008 kantelua. Uutena huikeana ennätyksenä on kirjattava EOA:n "ei ole aihetta epäillä" -vastausten suuri määrä, 1200 kpl. Lukuun eivät sisälly tapaukset, jotka tutkittiin ja moitittavaa ei ilmennyt. Tutkimatta tyrmättiin siis n. 40% kaikista kanteluista, määrällisesti kaksinkertainen vuoteen 2004 verrattuna. Ennakointini oli oikeansuuntainen, mutta pahasti alakantissa.

Jos kanteluitten määrän kasvun katsotaan johtuvan kansalaisten parantuneesta tietämyksestä oikeuksistaan ja/tai parantuneista mahdollisuuksistaan valittaa saamastaan kohtelusta, niin on tunnustettava myös se, että ilmeisesti noiden lisäksi on paljon sellaisia tapauksia, joista ei kannella vaikka aihetta ehkä olisikin. Piilevä hallinnon kelvottomuus on siis suurempaa, kuin noitten kantelujen määrästä voisi päätellä.

Tuollaisen kehityksen pysäyttämiseksi perustuslakivaliokunnan olisi syytä selvittää noiden tutkimatta hylättyjen kantelujen taustoja ja perusteita hieman tarkemmin. Ei ainakaan voida todeta ykskantaan noin suuren joukon valehdelleen - valittaneen täysin keksitystä aiheesta - tai niin tietämättömiksi laeista, että valittavat menettelystä, joka ei selvästikään ole lain vastainen.

EOA kylläkin toistuvasti moittii viranomaisia päätöstensä huonosta perustelusta, mutta mikä arvosana pitäisi antaa kansalaisten oikeusturvan toteutumista virkavastuisesti valvovalle EOA:lle, jos kansalaiselle ei kanteluvastauksesta selviä millä perusteella EOA on ratkaisuunsa päätynyt.

Vähimmäisvaatimuksena voitaneen pitää, että EOA ottaisi kantaa edes siihen, onko kantelussa väitetty tekoa tehty. Kanteluvastausten luotettavuutta lisäisi vielä se, jos niistä ilmenisi millä tavoin mahdollinen teko tai sen olemattomuus on todettu sekä EOA:n käsitys, minkä lainkohdan perusteella tekoa ei ole pidettävä virheellisenä. Ainakaan en itse pahoittaisi mieltäni siitä, että EOA ilmoittaisi senkin, millä perusteella kantelussa ilmoitettua lainkohtaa ei voi soveltaa kyseiseen tekoon tai millä tavalla todettu teko ei täytä kyseisen lainkohdan tunnuksia.

Mielenkiintoista on myös se, että noin 15% kanteluista johti toimenpiteisiin, niistä 85% vain käsityksen ilmoittamiseen. EOA ei siis itse osannut ratkaista, onko teko selvästi tai vain mahdollisesti lain vastainen? Toisaalta hän vakuuttaa, että hänen kanteluvastauksensa eivät tule oikeusvoimaiseksi ja että poliisilla on tutkintavelvollisuus kun on syytä epäillä. Tulkintaoikeuskin kuuluu EOA:n mukaan tuomioistuimelle.
Jos EOA ei saata havaitsemaansa ilmeisesti virheellistä menettelyä toimivaltaisten elinten tutkittavaksi, niin salaako hän tietoonsa tulleen mahdollisen virkarikoksen ja käyttääkö hän - EIT:lle antamansa todistuslausunnon vastaisesti - muille viranomaisille ja erityisesti tuomioistuimille kuuluvaa ratkaisuvaltaa päättäessään, ettei teko anna aihetta enempiin toimenpiteisiin?

Maallikon päättelykyvyllä AEO Ilkka Raution 2003-kertomuksessa varoittama "kulissioikeudenmukaisuus" ... lainsäädäntö (kulissit) on kunnossa, mutta yhteinen salaisuus on, että käytäntö on jotain muuta." on hallintoviranomaisten eduskunnan säätämien lakien yli ja ohi harjoittamaa todellisuutta, ja että nimenomaan laillisuusvalvojat ylläpitävät tuota länsimaista oikeusmukaisuutta pilkkaavaa kulissia.

Mutta mitä pitää ajatella Suomen perustuslain mukaisesta kansanvallasta ja ylipäätään perustuslain noudattamisesta, kun epäkohdasta täysin tietoiset "oikeutta ja totuutta" noudattamaan velvoitetut kansanedustajat - erityisesti perustuslakivaliokunnan jäsenet - vuosi vuoden perään järjestelmän toimivuutta kehuen hyväksyvät kansalaisten oikeusturvaa pilkkaavan lumevalvonnan?

Katso
Laillisuusvalvonnan rappiotila
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/09/laillisuusvalvonnan-rappiotila.html

Perustuslakivaliokunta ja satukertomukset
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/perustuslakivaliokunta-ja.html

Keskustalaislestadiolainen toiminta

Syrjinnän kohteena jo lähes 30 vuotta
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/11/syrjinnn-kohteena-jo-lhes-30-vuotta.html

Natura ja vaiettu valtiosalaisuus
http://naturansalat.blogspot.com/2008/11/natura-2000-vaiettu-valtiosalaisuus.html

Menettikö Kallan karit itsehallintonsa
http://naturansalat.blogspot.com/2008/11/menettik-kallan-karit-itsehallintonsa.html

Natura ja Life-rahoitus
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/natura-2000-ja-life-rahoitus.html

Natura on Suomen suurin ATK-rikos
http://naturansalat.blogspot.com/2009/04/natura-on-suomen-suurin-atk-rikos.html

Huomautus- ja vaatimusteksti
http://naturansalat.blogspot.com/2009/05/huomautus-ja-vaatimusteksti-14-3042009.html

Ahon rehellisyys leimataan rikolliseksi leimaamisella
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/11/ahon-rehellisyys-palkitaan-rikolliseksi.html

Onko Torstilla puhdas omatunto?
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/onko-torstilla-puhdas-omatunto.html

Kalajoen työvoimatoimiston "laho" päätös
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/kalajoen-tyvoimatoimiston-laho-pts.html

Starttiraha katkaistiin kostona
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/starttiraha-katkaistiin-kostona-maineen.html

Tarkoitushakuinen oikeudenkäynti - Tapio Laholan vai Erkki Ahon kunnia
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/tarkoitushakuinen-oikeudenkynti-tapio.html

PR-talojen markkinoilta poistaminen
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/11/pr-talojen-markkinoilta-poistaminen.html

Erikoinen isänpäivä - tapon yritys
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/11/erikoinen-isnpiv-tapon-yritys.html

Lestadiolainen värisuora
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/08/lestadiolainen-varisuora.html

Yhteisvaltuusto – taustat ja tunnot
http://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2009/08/yhteisvaltuusto-kokoontui-taustat-ja.html

Lainauksia Tytti Isohookana-Asunmaan ja Jyrki Vesikansan teoksista:

"Lestadiolaisten ja keskustapuolueen yhteistyö oli molemminpuolista ja perustui paljolti henkilökohtaisiin yhteyksiin. Yhteistyöllä oli suuri merkitys erityisesti pohjoisen Suomen poliittisessa mielipiteen muodostuksessa. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) puolelta pidettiin mieluiten yhteyksiä valtakunnan tason vaikuttajiin, ja Silvola oli heidän kanssaan paljon tekemisessä. Vanhoillislestadiolaisten virallinen johto vältti kuitenkin politiikan tekoa.
Molemmilla oli sama tavoite, säilyttää kansalaissopu ja maan itsenäisyys. Niinpä puoluerahoitusta ohjattiin vuonna 1965 keskustapuolueelle ”Pohjois-Suomen herätysliikkeen kautta”.

Toisaalta SRK:n johtokunnassa päätettiin vuonna 1965, että puolueilta voidaan vastaanottaa mahdollisia lahjoitusvaroja sellaisin ehdoin, että niillä tehdään puhtaasti sääntöjen mukaista evankeliumintyötä. Johtokunnassa todettiin, ettei ole tärkeää tietää mitään lahjoittajasta, mutta sen sijaan on tärkeää tietää lahjoittajan toivomus varojen käytöstä.
Rahoitusasiasta oli noussut keskustelua, kun Keski-Suomesta oli otettu yhteyttä. Isohookana-Asunmaa referoi melko suoraan SRK:n pöytäkirjaa. Erikoista on, että SRK:ssa lahjoittajan nimettömyyttä ei tuolloin pidetty ongelmana. Vuosia myöhemmin paheksuttiin nimenmaan sitä, että joku uskalsi kysellä puoluerahojen perään nimettömänä.

Siellä syntyi 28.2.1965 Raittiusyhdistys Neliapila. Sen tehtävänä oli työskennellä koko maassa ”ajallisen isänmaan hyväksi” korostaen ”varjelemisen välttämättömyyttä.”
Järjestön perustivat kansanedustaja Jämsen vaimonsa ja vaalipäällikkönsä (kannonkoskelaisen Aarne Kotilaisen) kanssa.
… Jämsenin oli määrä toimia yhdistyksen toimitusjohtajana, jonka alaisena eri puolilta maata oli 20 piiritason vastaavaa ja 360 toimimiestä. Jämseniä avustivat alavieskalaiset Olga ja Heikki Saari ja Eino Kimpimäki (LKP), joka keräsi puhujien joukkoa. Saari ja Kimpimäki kuten Jämsenkin kuuluivat myös SRK:n johtoon.

…SRK ja Raittiusyhdistys Neliapila organisoituivat ”Operaatio Isänmaaksi”, jolla oli vuoden 1966 eduskuntavaaleissa käytössään runsaasti vaalirahaa. Toimintaa rahoitettiin Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki ry:n (po. säätiö) lahjarahoilla Vesikansa on laskenut summaan noin 660 500 euroksi. SYT puolestaan sai rahat osuustoiminnalta (Hankkija), suomalaiselta teollisuudelta kuten Suomen Kumitehtaalta ja Suomen Kaapeliteollisuudelta, pankeilta sekä vakuutuslaitoksilta Sampo, Pohja jne, mutta tuskin väitetyltä CIA:lta. Vesikansallakaan ei ole siitä vakuuttavia näyttöjä.

Yhdistyksellä oli myös erityisiä lähettejä. Sen johto antoi ”veljille” tehtäviä kirjoittaa asiasta lehtiin. Vuoden 1966 vaalien alla se lisäsi työvoimaansa kolmen kuukauden ajaksi.
Myös SRK:n työvaliokunta päätti tuolloin, että ”kaikki miehet, joita saadaan matkoille, pidetään liikkeellä”. Silvola muistelee puolueella olleen useita kymmeniä lestadiolaisia palkattuja matkapuhujia ja joitakin heränneitäkin. Suurin osa Lapin lestadiolaisista saarnamiehistä tunnustautui maalaisliittolaisiksi. Silvolan mukaan lestadiolaisia saarnamiehiä palkattiin mielellään 1960-luvulla puolueen matkapuhujiksi. He olivat yleensä erinomaisia puhujia.

SRK:n johto sai poliittiseen toimintaansa ulkopuolisia avustuksia, joita se itse anoi. Muun muassa 10.2.1965 lähetettiin avustusanomuksia …
…SRK jakoi maan 14 apulähetysalueeseen ja oli valmistautunut työhön 300 saarnaajan ja 50 papin voimin. .. SRK sai lahjoituksia vuonna 1966 enemmän kuin edellisissä eduskuntavaaleissa. Lisäksi samaan aikaan työtä teki Jämsenin järjestö…

Jämsen selitti myöhemmin Kupiaiselle, että vanhoillislestadiolaisten keskuudessa oli tarkoitus kaksijakoistaa toimintaa. SRK:n rahat oli tarkoitus ohjata varsinaisesti seuratoimintaan. Jämsen loi siksi rinnasteisen katto-organisaation eri portaineen. Hän sanoi koonneen 52 piirien hoitajaa, 543 toimimiestä ja 4 360 neuvottua toimimiestä. Raittiusyhdistys Neliapilan ensimmäisen vuoden toimintakertomuksen mukaan työ oli koskettanut noin 400 000 kansalaista ja siihen oli käytetty 5 766 työpäivää. Hän väitti toiminnan suorastaan ryöstäytyneen käsistä valtavan innostuksen myötä ja kertoi budjetin osoittaneen tämän vuoksi lopulta rahoitusvajetta.

Jämsenin järjestön työn laajuus tuli SRK:n johtomiesten tietoon ilmeisesti yllätyksenä. Sitä karsastettiin koska Neliapila koettiin SRK:n kilpailijaorganisaatioksi. Vaikka Jämsen lienee kertomuksessaan liioitellut toiminnan laajuutta, se kuitenkin säikäytti SRK:n johtoa siksikin että siihen oli tullut mukaan myös helluntailaisia, evankelisia, rukoilevaisia ja heränneitä. Niinpä SRK:n johtokunnan mielestä ”asiassa oli hämärää”. Jämsen ei ollut uskaltanut käydä enää SRK:n johtokunnan kokouksissa pyynnöistä huolimatta ja jäi sitten vuonna 1969 kokonaan johtokunnasta pois.

Jämsenin saamien rahojen käyttöä selvitettiin pitkään mutta turhaan. SYT:n toiminnanjohtaja Kupiaisen mukaan varoja ei ollut käytetty sopimuksen mukaisesti. Kupiaista harmitti tilitysten viipyminen, sillä hän oli ohjannut yhdistykselle myös suuren määrän yksityisiä lahjoituksia.
SRK:n johtomiehille oli yllätys sekin, että Jämsenin toimintarahat oli järjestänyt SYT:n Kupiainen. Jämsen lienee saanut varoja muualtakin ja jakanut avustusrahaa vaalityöntekijöille varsin avokätisesti. SRK:n johto pyrki pian irtaantumaan Jämsenin toimista ja vakuutti Kupiaiselle, että Jämsen hoitaa ”asiansa kuntoon”. Niin ei kuitenkaan käynyt. SYT ei koskaan saanut pyytämiään tilityksiä, ainoastaan Jämsenin selittelykirjeitä ja synnin anteeksipyynnön. SRK näyttää kierrättäneen vaalirahojaan mm. Jämsän opiston kautta.
Raittiusyhdistys Neliapila lakkautettiin vuonna 1970. Sen tilalle tuli Alvajärven Raittiusyhdistys. Sille siirtyivät myös Neliapilan varat.
Yhdistyksen pöytäkirjat Jämsen sanoi haudanneensa maahan."

Lähde: Tytti-Isohookana-Asunmaa, Maalaisliitto-Keskustan historia 5, s. 148-150

"Säätiö (SYT) oli avustanut vuoden 1962 eduskuntavaalien alla lestadiolaisten kommunisminvastaista valistustoimintaa maalaisliittolaisten kansanedustajien vetoomuksesta. Vuoden 1966 eduskuntavaalien alla lestadiolaisille kanavoitiin huomattavasti enemmän rahallista tukea, joka ohjattiin kenttätoimintaan lestadiolaisen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen kautta….

Rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Eino Vaherjoki ja taloudenhoitaja sekä Päivämies-lehden päätoimittaja Eino Kimpimäki lähestyivät Kupiaista helmikuussa 1965, jolloin he korostivat, että voimistuva vasemmistolaisuus uhkasi kansallista vapauttamme ja porvarillista talousjärjestelmäämme…
Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen ja Raittiusyhdistys Neliapilan organisoimaan ”Operaatio isänmaahan ” upposi Jämsenin mukaan kaikkiaan peräti 460 600 markkaa (660 500 euroa).

Asenteet kiristyivät SYT:n päässä, kun Jämsen ei suostunut lähettämään selvitystä SYTn operaatiota varten antamien varojen käytöstä…. Kuitit ja tositteet Jämsen kertoi polttaneensa tupansa uunissa ”Suomen Marsalkan 100-vuostissyntymäpäivän viime minuuteilla tuhkaksi ja hajottaneensa tuhkan pellolleen, ”etteivät Jumalan valtakunnan vastustajat pääse veljieni ja sisarieni kimppuun ainakaan tämän asian ja taistelun vuoksi”. Jämsen anoi Kupiaiselta anteeksiantoa ja kertoi puhuneensa synnistään rippi-isälleen…
Jämsenin salamyhkäisyyteen oli monia syitä. Mahdollisesti varoja käytettiin väärin tai sitten Jämsen halusi suojella rahalähteitään. Supolle välittyi nimittäin tietoja, että amerikkalaiset olisivat rahoittaneet toimintaa. Tällaisia huhuja liikkui ilmeisesti jo aiemmin, sillä toimittaja Jukka Rislakki kertoo niiden saneen alkunsa, kun CIA:n rahoittamaa kulttuuriohjelmaa Helsingin nuorisofestivaaleilla johtanut Gloria Steinem väitti luovuttaneensa varoja ”suomalaisille ystäville käytettäväksi ”kommunisminvastaiseen työhön”. Rahojen saajiksi Steinem väitti kahta nuorta poliitikkoa, sosiaalidemokraattia ja kokoomuslaista, mutta myös lestadiolaiset kietoutuivat hänen mukaansa kuvioon."

(Lähde: Jarkko Vesikansa, Salainen sisällissota, s. 247-248)