torstai 1. lokakuuta 2009

Virkamiesetiikka ja vallasta luopumisen vaikeus









Silminnäkijä ohjelma teki paljastuksen hyvä-veli-järjestelmästä, mikä liittyy Nuorisosäätiön toimintaan. Ohjelmassa esitettiin myös seuraava asia: Silminnäkijä kertoo saaneensa noin vuosi sitten nimettömän lausunnon, jonka mukaan Vanhaset eivät olleet maksaneet kaikkia rakennuskuluja. Tietoa yritettiin varmistaa vuosi. Tiedon varmistuksesta Silminnäkijä kertoo vain sen, että pätevä näyttö löytyi Vanhasten saamasta varsin kalliista rakennustarvike-erästä, jonka maksoi Nuorisosäätiölle kerrostaloja urakoinut rakennusliike. Pääministeri Vanhasta ohjelma ei ollut saatu haastateltavaksi. Vanhasen entinen puoliso Merja Vanhanen lopetti ohjelmassa puhelun lyhyeen eikä kommentoinut asiaa. Vanhanen oli Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtaja vuosina 1998-2003. Säätiön varapuheenjohtajana hän toimi vuosina 1981-1997.

Silminnäkijä ohjelma ei ole väittänyt, että Matti Vanhanen on ottanut vastaan lahjuksen. Silminnäkijä on kertonut edellä kerrotun tapauksen, mikä kieltämättä asettaa pääministeri Matti Vanhasen kiusalliseen tilanteeseen. Ainoa keino pääministeri Matti Vanhasella on haastaa toimittaja Ari Korvola ja YLE oikeuteen perättömästä lausumasta. Vaarana on kuitenkin se, että Vanhanen voi hävitä jutun. Valitettavasti mitään muuta luotettavaa keinoa ei ole olemassa.

Nuorisosäätiön toimintatavat ja vastuu

On syytä epäillä, että jos yleishyödyllisen Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtaja on ollut mukana tekemässä säätiön sääntöjen vastaista päätöstä, kyseessä on luottamusaseman väärinkäyttö. Jos säätiön hallituksen puheenjohtaja on osallistunut päätöksen tekemiseen, jossa on kyse säätiön varojen jakamisesta puheenjohtajalle itselleen, on syytä epäillä kavallusta. Molemmat teot ovat rikoslain mukaan rikoksia.
Matti Vanhasen osalta mahdollisten rikosten syyteoikeus on todennäköisesti vanhentunut, mutta korvausvastuu on todennäköisesti vielä olemassa. Antti Kaikkosen osalla tilanne on toinen. Syyteoikeus on vielä voimassa. Sääntöjen vastaisesti vaalitukien jakamiseen osallistuneet säätiön hallituksen jäsenet voidaan velvoittaa palauttamaan säätiölle sen varoista maksetut vaalituet. Lisäksi he voivat joutua korvausvelvolliseksi vahingosta, joka säätiölle aiheutuu siitä, että säätiötä rahoittavat tahot eivät enää myönnä avustuksia säätiön toimintaa varten.

Kehittyvien Maakuntien Suomi ja Nova-rahoitus

KMS:n vaalitukien jako ja Nova-rahoitussysteemi osoittaa selkeästi sen, että kysymys ei ole ainoastaan vaalirahoituksesta, vaan myös kiistattomasta poliittisesta korruptiosta. Sitä osoittavat rahansiirrot, niiden ajankohdat, rahansiirtoihin osallistuneet päättäjät ja niiden kytkökset. Näissä asioissa on syytä epäillä rikoksia.
Katso
Näin valta ostetaan
http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2009/09/nain-ostetaan-valta.html

Minun oikeustajuni mukaan pääministeri Matti Vanhasella ei ole muuta mahdollisuutta kuin erota tehtävistään. Jos hän ei eroa niin tilanne koko poliittisen järjestelmän uskottavuuden kannalta kestämätön.

Virkamiesetiikka

Joissakin maissa on laadittu virkamieskuntaa koskevia eettisiä säännöstöjä, vaikka
kyse ei olekaan yhtenäisestä ammattikunnasta sanan varsinaisessa mielessä. Säännöstöissä tuodaan esille virkatyön keskeiset ominaispiirteet. Esimerkiksi Iso-Britannian arvojulistuksessa on seitsemän perusperiaatetta, joiden katsotaan soveltuvan kaikkeen julkiseen toimintaan.

Standards in Public Life (Iso-Britannia)

1 Epäitsekkyys. Viranomaisten tulee tehdä ratkaisunsa pelkästään yleistä etua tavoitellen. Viranomaisen ei tule tavoitella taloudellisia tai muita materiaalisia etuja itselleen, perheelleen tai ystävilleen.
2 Integriteetti. Viranomaisella ei tule olla minkäänlaisia taloudellisia tai muita sidonnaisuuksia ulkopuolisia henkilöitä tai organisaatioita kohtaan, jotka voisivat vaikuttaa heidän virkatehtäviensä hoitoon.
3 Puolueettomuus. Virkatehtäviä hoidettaessa,mukaan lukien virkanimitykset,sopimukset tai suositukset palkintoja ja etuja varten,viranomaisen tulee perustaa ratkaisunsa ansioihin.
4 Tilivelvollisuus. Viranomaiset ovat julkisessa vastuussa päätöksistään ja toimistaan,ja heidän täytyy hyväksyä tarkastukset.
5 Avoimuus. Viranomaisten tulee olla mahdollisimman avoimia päätöksissään ja toiminnassaan. Päätökset tulee perustella,ja tietoa voidaan salata vain jos yleinen etu sitä selvästi vaatii.
6 Rehellisyys. Viranomaisilla on velvollisuus kertoa virkatehtäviinsä liittyvät henkilökohtaiset intressit ja ryhtyä toimiin eturistiriitojen ratkaisemiseksi tavalla, joka turvaa yleisen edun.
7 Johtajuus. Viranomaisten tulee edistää ja tukea näitä periaatteita johtamalla ja omalla esimerkillä.

Etiikan perusrakenne (Ethics Infrastructure)

Toimiva etiikan perusrakenne rakentaa julkisen sektorin työympäristöä sellaiseksi, että se tuke eettisten normien noudattamista. Jokainen osatekijä on itsessään tärkeä osa järjestelmää, mutta osatekijöiden pitää myös täydentää ja vahvistaa toisiaan ja niiden välillä on oltava vuorovaikutusta.
Perusrakenteen osatekijät voidaan luokitella päätoimintoihin,joita ovat ohjaus, johtaminen
ja valvonta. Näiden toimintojen ihanteelliset keskinäiset osuudet ja painoarvot määräytyvät kunkin maan kulttuuristen ja poliittis-hallinnollisten olojen mukaan.
Ohjaus perustuu poliittisen johdon vahvaan sitoutumiseen, arvojen määrittelyyn (esim. tapaohjeet) ja ammatillista yhteisöllisyyttä tukeviin toimintoihin (esim. koulutus).
Johtamista varten voidaan asettaa erityinen koordinointielin tai antaa tehtävä jo olemassa olevalle keskushallinnon toimielimelle. Johtamistehtävää voidaan toteuttaa myös julkisten palvelujen toimintaedellytysten, johtamispolitiikan ja johtamiskäytäntöjen kautta.
Valvonta voidaan taata ensisijaisesti sellaisten oikeudellisten puitteiden avulla, jotka mahdollistavat riippumattoman tutkinnan ja syytteeseen asettamisen tehokkailla vastuu- ja valvontamekanismeilla sekä avoimuuden,kansalaisten osallistumisen ja julkisen valvonnan avulla.
Periaatteet ovat työkaluja,joita kukin maa käyttää tarpeidensa mukaisesti. Ne eivät ole erillinen kokonaisuus, vaan ne on tarkoitettu keinoksi sisällyttää eettinen johtaminen julkishallintoon yleensä.

1. Julkishallinnon eettisten normien on oltava selkeitä
Virkamiesten on tunnettava perusperiaatteet ja normit,joita heidän odotetaan työssään noudattavan, sekä hyväksyttävän toiminnan rajat. Tämä voidaan aikaansaada tiiviillä julkishallintoa ohjaavilla eettisillä normeilla kuten tapaohjeilla. Normeista tulee tiedottaa riittävän laajasti. Näin saavutetaan niitä koskeva yhteisymmärrys sekä hallinnossa että ympäröivässä yhteiskunnassa.

2. Eettisten normien on heijastuttava myös lainsäädäntöön
Lainsäädäntö asettaa virkamiesten toiminnalle miniminormit ja periaatteet. Lakiin ja asetuksiin voitaisiin myös kirjata julkisen sektorin perusarvot, ja niiden tulisi toimia perustana ohjaukselle, tutkinnalle, kurinpidolle ja syyttämiselle.

3. Virkamiehille tulisi olla tarjolla eettistä ohjausta
Ammatillisen yhteisöllisyyden tulisi auttaa virkamiehiä kehittämään tarvittavaa harkintakykyä sekä taitoa soveltaa eettisiä periaatteita käytännössä. Koulutuksella parannetaan tietoisuutta eettisistä normeista, kehitetään kykyä tarkastella asioita eettiseltä kannalta sekä taitoa tehdä moraalisesti perusteltuja päätöksiä. Puolueeton apu voi auttaa luomaan ympäristön, jossa virkamiehet ovat valmiimpia käsittelemään ja ratkaisemaan eettisiä jännitteitä ja ongelmia. Virkamiehille tulisi olla tarjolla ohjausta ja sisäistä konsultointiapua, jotka auttaisivat heitä soveltamaan eettisiä perusnormeja työssään.

4. Virkamiesten tulisi tuntea oikeutensa ja velvollisuutensa paljastaessaan väärinkäytöksiä
Virkamiesten on tunnettava oikeutensa ja velvollisuutensa puuttuessaan julkishallinnossa ilmeneviin todellisiin tai epäiltyihin väärinkäytöksiin. Virkamiehillä tulisi olla selkeät säännöt ja menettelyohjeet sekä virallinen vastuuhierarkia. Virkamiesten tulisi myös tietää, millaisia suojautumiskeinoja heillä on käytettävänään väärinkäytöksiin puuttuessaan.

5. Virkamiesten eettistä toimintaa tulisi tukea poliittisella sitoutumisella eettiseen toimintaan
Poliittisten johtajien on noudatettava työssään tiukkoja sopivaisuusnormeja. He osoittavat sitoutumisensa omalla esimerkillään ja sellaisin toimin, jotka ovat mahdollisia pelkästään poliittisella tasolla. Kyse on sellaisista lainsäädännöllisistä ja institutionaalisista järjestelyistä, jotka tukevat eettistä toimintaa ja joissa väärinkäytöksistä seuraa rangaistus. Poliittiset päätöksentekijät voivat myös osoittaa tarvittavaa tukea ja voimavaroja
hallinnon eettisiin normeihin liittyvään toimintaan.

6. Päätöksenteon tulisi olla avointa ja julkisen valvonnan alaista
Kansalaisilla on oikeus tietää, miten julkiset laitokset käyttävät niille uskottua valtaa ja voimavaroja.Julkista valvontaa tulisi helpottaa avoimuuden ja demokratian keinoin, lainsäätäjien harjoittamalla valvonnalla ja helpottamalla julkisten tietojen saatavuutta. Avoimuutta tulisi lisätä esimerkiksi tiedonjulkistamisjärjestelmillä ja tunnustamalla aktiivisten ja riippumattomien tiedotusvälineiden merkitys.

7. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistoiminnalla tulisi olla selvät toimintaohjeet
Eettisiä normeja koskevien selkeiden sääntöjen tulisi ohjata virkamiesten ja yksityisen sektorin välistä toimintaa esimerkiksi julkisten hankintojen yhteydessä, hankittaessa palveluja yksityiseltä sektorilta tai julkisen sektorin henkilöstöpolitiikassa. Julkisen ja yksityisen sektorin lisääntyvä yhteistyö edellyttää, että julkisen sektorin arvoihin kiinnitetään enemmän huomiota ja että ulkopuoliset yhteistyötahot noudattavat samanlaisia arvoja.

8. Esimiesten on toimittava normien mukaisesti ja edistettävä niiden noudattamista
Työympäristöllä, jossa normien tarkkaa noudattamista rohkaistaan tarjoamalla erilaisia eettisen toiminnan kannustimia (hyvät työolosuhteet, tehokas tulosarviointi), on suora yhteys julkishallinnon arvojen ja eettisten normien soveltamiseen päivittäisessä työssä. Esimiehillä on tässä suhteessa tärkeä tehtävä toimia johdonmukaisesti johtamistyössä ja noudattaa eettisiä normeja yhteyksissä poliittisiin johtajiin, toisiin virkamiehiin ja kansalaisiin.

9. Johtamispolitiikan, -menettelytapojen ja -käytäntöjen tulisi edistää eettisten normien mukaista käyttäytymistä
Eettisiin normeihin sitoutumisen tulisi ilmetä organisaation johtamistavoissa ja
-käytännöissä. Ei riitä, että julkishallinnossa on olemassa pelkästään sääntöihin tai lakeihin perustuvia ohjausrakenteita. Lainsäädännölliset järjestelmät voivat päinvastoin rohkaista virkamiehiä toimimaan väärinkäytöksien rajoilla ja väittämään, että he toimivat eettisesti niin kauan kuin eivät varsinaisesti riko lakia. Julkishallinnossa tulisi määritellä selvästi arvot, joihin työntekijöiden tulisi pyrkiä, eikä tyytyä asettamaan minimirajoja virkamiesten hyväksyttävälle käyttäytymiselle.

10. Julkishallinnon työolojen ja henkilöstöpolitiikan tulisi edistää eettisten normien noudattamista
Julkishallinnon työolosuhteitten, kuten etenemismahdollisuuksien, henkilökohtaisen
kehityksen, riittävän palkan ja henkilöstöpolitiikan, tulisi luoda eettiseen toimintaan ohjaava ilmapiiri. Perusperiaatteet kuten ansioituneisuuden palkitseminen ja johdonmukaisuus palkkauksessa ja urakehityksessä ovat omiaan edistämään rehellisyyttä.

11. Julkishallinto tarvitsee riittävät vastuullisuusmekanismit
Virkamiesten tulisi olla vastuussa teoistaan esimiehilleen ja yleisemmin myös kansalaisille. Vastuun tulisi kohdistua sekä sääntöjen ja eettisten periaatteiden noudattamiseen että tulosten saavuttamiseen. Vastuullisuusmekanismit voivat olla laitoksen sisäisiä,koko hallinnon kattavia tai kansalaisyhteiskunnan asettamia. Vastuuta edistävät mekanismit voidaan laatia sellaisiksi, että ne takaavat sekä riittävän valvonnan että johtamisessa tarvittavan joustavuuden.

12. Väärinkäytöksiin puuttuminen edellyttää asianmukaisia menettelytapoja ja seuraamuksia
Keinot väärinkäytösten kuten korruption havaitsemista ja riippumatonta tutkimista
varten ovat etiikan perusrakenteen olennainen osa. Väärinkäytösten vähentämiseksi on
tärkeää, että on olemassa luotettavat menettelytavat ja voimavarat valvoa, raportoida ja tutkia rikkomuksia, ja että hallinnolliset ja kurinpidolliset seuraamukset ovat suhteessa rikkomukseen. Esimiesten tulisi käyttää asianmukaista harkintaa näitä keinoja sovellettaessa.
Katso tarkemmin
http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/06_valtion_tyomarkkinalaitos/4166/4167_fi.pdf

Katso
Lahjonta
http://www.om.fi/Satellite?blobtable=MungoBlobs&blobcol=urldata&SSURIapptype=BlobServer&SSURIcontainer=Default&SSURIsession=false&blobkey=id&blobheadervalue1=inline;%20filename=Arviointiraportti%20lahjonnan%20kriminalisoinnista.pdf&SSURIsscontext=Satellite%20Server&blobwhere=1243790098763&blobheadername1=Content-Disposition&ssbinary=true&blobheader=application/pdf

Ei kommentteja: