Kehitysapua: Pauli Vahteran kirjoitukset

Kehitysavusta koulutukseen, osa 1/5

http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2014/11/03/kehitysavusta-koulutukseen-osa-15/

Kehitysavusta koulutukseen 2/5: Nuorten koulutusohjelma

http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2014/11/04/kehitysavusta-koulutukseen-25-nuorten-koulutusohjelma/

Kehitysavusta koulutukseen 3/5: Kehitysapuvarkaat
http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2014/11/05/kehitysavusta-koulutukseen-35-kehitysapuvarkaat/

Kehitysavusta koulutukseen 4/5: Suomalaiset avustamassa itseään
http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2014/11/06/kehitysavusta-koulutukseen-45-suomalaiset-avustamassa-itseaan/

Kehitysavusta koulutukseen 5/5: Tupakoinnin vähentämistä ja mehiläisten hoitoa

http://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2014/11/07/kehitysavusta-koulutukseen-55-tupakoinnin-vahentamista-ja-mehilaisten-hoitoa/

Tuulivoima on haitallista lumebisnestä

Tuulivoimalan merkittävin haittatekijä on niiden aiheutama melu. Kyse on matalajaajuisesta ”bassomelusta”, joka vaimenee väin vähän ilmakehässä ja talojen rakenteissa. Tyypillisesti yli 2 MW:n tuulivoimalan tapauksessa tuulen voimakkuudella 8 m/ s erottuu selväti jaksollinen (sekunnin välein toistuva) alle 150 Hz:n taajuinen ääni. Tämä melu erottuu varsinkin iltasin jopa tv:n äänen yli normaalin suomalaisen omakotitalon sisätiloissa 1500 metrin päässä voimalasta. Melua on verrattu esimerkiksi talon ulkopuolella olevaan rekan tyhjäkäyntiääneen. Melun häiritsevyys on kuitenkin paljon suurempi kuin autojen aiheutama melu. Tuulivoimalan melu aiheuttaa tyypillisesti unettomuutta, verenpaineen nousua ja tinnitusta. Yleisesit ottan levon määrä ja laatu kärsii.

Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää teiden rakentamista ja maaston raivaamista. Se merkitsee ympäristön tuhoamista ja maiseman muokaamsita ja se saattaa varaantaa jopa elinkeino- ja harrastustominnan.

Suuri tuulivoimahuijaus

Valtaosaan Suomen kunnista on kaavoitettu alueita tuulivoimaloille. Äkkiä ajatellen tuulivoima tuntuu hienolta asialta. Saamma ilmaista ja saasteetonta energiaa. Maanvuokraajat saavat tuloja ja kunnat yhteisöveroja. Totuus on kuitenkin toinen. Suomen tuulioloissa ja ainakaan nykisellä tekniikalla tuulivoima ei ole taloudellisesti kannattavaa.

Lukuisat tuulivoimayhtiöt, jotka voimaloita rakentavat ja ylläpitävät, elävät yksin valtion tukien varassa, siis veronmaksajien kustannuksella. Saalistajat ovat löytäneet lihavan paistin.

On luotu käsittämätön syöttötariffijärjestelmä. Sähkön pörssihinta on noin 35 euroa megawattitunnilta, minä tuulivoimayhtiökin saa myydessään sähköä verkkoon. Mutta kas kummaa, valtio onkín taannut tuulivoimaloille 105,30 euron hinnan eli se maksaa noin 70 euroa tukea jokaisesta megawattitunnista. Tämä tuki maksetaan jopa kymmenkunta vuotta, käytnnössä koko voimalan eliniän ajan.

Tänä vuonna tämän kannattamattoman toiminnan pönkittäminen maksaa eri lähteiden mukaan noin 100 miljoonaa euroa. Tuulivoimalan rakentamistakin tuetaan investointiavustuksilla.

Jos valtion tuki lopetetaan, kaikki tuulivoimayhtiöt kaatuvat lyhyen ajan kuluessa. Tuuli ei pidä niitä pystyssä. Yhtiöillä on suuret suunnitelmat jopa kymmenkertaistaa myllyjen määrä. Silloin veronmaksajilta kynittäisiin jo miljardiluokan tukiaiset.

Tuulivoimaloiden edustajat kehuvat kilvan toimiaan, tottakai. Niin kauan kuin rahanjakoautomaatti toimii, ei ole syitä tuoda tosiasioita esille. Lehdistö, TV ja julkinen tiedonvälitys yleensä yhtyy mielellään tähän tuulen ylistyslauluun. Kuten tavallista, tässä yleisen hyvän hyrinässä taloudelliset tosiseikat unohtuvat.

Tuulimylly pyörii keskimäärin kaksi kuukautta vuodessa. Mikä järkevä taho rakentaisi sähköntuotantolaitoksen, jonka teho on tällainen ja energiantuotto satunnaista? Talvella kovilla pakkasilla, kun sähkön tarve on suurin, mylly ei pyöri. Päinvastoin sinne on syötettävä sähköä, jotta koneisto pysyy sulana.

Ongelman on se, ettei sähköä voi tuottaa varastoon. Jos voisi, silloin tuulivoimallakin olisi merkitystä,

Tuulivoiman tuotto on parhaimmillaankin vain alle yhden prosentin kokonaistuotannosta eli sillä ei ole käytännön merkitystä. Kun tuotto on vielä täysin sattumanvaraista, tuulivoima on enemmänkin häirikkö sähköverkossa.

Kaikki tuulimyllyt ovat ulkomaista tuoteta, ja myös rakentajat tulevat ulkomailta. Myllyn käyttöajaksi on luvattu 30 vuotta. Aika on osoittanut myllyn kuluvan käyttökelvottomaksi keskimäärin 12 vuodessa. Puolustusvoimillekin myllyistä on haittaa. Ne häiritsevät tutkien toimintaa.

Tämä järjestön huijaus on saatava loppumaan. Kuinka on mahdollista, että ylipäänsä on lähdetty mukaan tällaiseen satumasähköseikkailuun? Valtuustoilla on suuri vastuu. Ne voivat estää enemmän rakemiden ja sulkea tämän rahaa nielevän kidan. Suomen talous on muutoinkin siinä tilassa, ettei siellä kaivata enää tämänkään lajin vapaamatkustajia.

Seppo Ijäs Viitasaari

Paljastuksia tuulivoima puhalluksen takaa

Ilmastonsuojelun nimissä tuetaan valtavilla summilla tuulivoima rakentamisia, EU on tuhlannut jo kymmeniä miljardeja eikä ilmastonsuojelusta näy merkkejäkään vielä..
Minnekään ei maailmassa ole vielä rakennettu Porin Peittoon kaltaisia tuulivoima laitoksia, yksittäisiä protoja lukuunottamatta. Ainoat valmistajat, ovat Gamesa ja Nordex, ja jälkimmäiseltä löytyi ainoastaan N150/6000 Offshore-versiona. Gamesa (lähde Gamesa) on kuitenkin tehnyt jo sopimukset Simoon, ja Korpi-Matille Merikarvialle ollaan lupailemassa 5MW voimaloita.  (Porin rakennuslupa heltisi puolet pienemmistä tuulivoimaloista saaduilla melumallinnos tiedoilla, nyt luvan antaneet toivovat hiljaisuutta, jota ei ole)http://www.sunwindenergy.com/news/gamesa-starts-selling-its-5-mw-turbine

Nämä on siis aivan PILOTTIPROJEKTEJA, kuten Porissa Peittoo! Niin että Porin Kellahden väki on etuoikeutettuna pakotettu olemaan labrarottina.
Tuotannosta yleisesti sen verran, että Gamesalla on Kanarialla yksi (1) 5 MW:n protovoimala, nämä Suomeen tulevat on siis pilottierää. Sen jälkeen näistä saatujen vuosien kokemusten jälkeen voidaan tehdä ns. beetta-versio, jonka jälkeen tehdään vasta ns. tuote.
Tuuliwatilla ja muilla suomalaisilla on ilmeisesti rajaton luottamus espanjalaiseen laatuun!
Proto valmistui vasta maaliskuussa!http://www.windpowermonthly.com/article/1287784/gamesa-5mw-onshore-prototype-complete
Paljonkohan tuo on saanu maistaa jo lunta ja jäätä? siis Espanjan kesän aikana?
Todennäköisesti Gamesa on myynyt voimalat ja O&M-paketin pilkkahintaan että saa suoraa palautetta kentältä.
http://en.wind-turbine-models.com/turbines?manufacturer=55
Gamesalta löytyy kolme eri mallia 5 MW:n turbiineille, yksi erikseen mainittu offshore-malliksi. Nopeasti tarkasteltuna kaikista löytyi tismalleen samat tiedot, mitä nyt tornin korkeudet vaihtelivat..
Sinänsä tässä tavassa ei ole mitään uutta että valmistaja maksatuttaa tuotekehityksen asiakkaillaan. Tässä tapauksessa lähiasukkaat joutuvat kärsimäään haitoista, tukipaketti veloitetaan veronmaksajilta. Politiikan moraali katsoo läpi sormien näitä pikkujuttuja, todellisuudessa saastutetaan jatkuvasti enemmän, vaikka tuulivoimaloita rakennetaan lavasteeksi saastuttajille, ja juhlapuheissa ilmastoa suojellaan päästöiltä.
Tanska tuo maailmanmarkkinoilta ja erityisesti Venäjältä kuusi miljoonaa tonnia kivihiiltä vuodessa. Paljonkohan Saksa käyttää kivihiiltä ja ruskohiiltä sähköntuotantoon. - Saksan fossiilisten polttoaineiden päästö nousi 5,5 prosenttia 843 miljoonaan tonniin neljän vuoden seurannassa v. 2013, BP:n tiedot osoittavat. Maailman hiilen kulutus on noin 6 miljardia tonnia vuodessa ja sen kulutus kasvaa.
Tuulivoimalat on lavasteita ilmastonsuojelussa tukirahan keräykselle. Pekkarinen "viisaana" poliitikkona hyödynsi heti lumebisneksen Suomeen ja omalle "perheelle".
https://www.tem.fi/files/26643/UE_lo_velvoitepaketti_Kesaranta_200410.pdf
• Tuulivoiman tuotanto nostetaan 6 TWh:iin vuoteen 2020 mennessä. 
• Lisäystä nykytilanteeseen 5,7 TWh
• Otetaan käyttöön markkinaehtoinen takuuhintajärjestelmä,
• Tukea maksetaan takuuhinnan ja toteutuneen sähkön markkinahinnan erotus"  = syöttötariffi, Pekkarinen kirjoittaa "markkinaehtoisesta", joka itsessään kuulostaa reilulta mutta kun siihen lisätään se julkinen raha, homma muuttuu rikolliseksi, vai mitä mieltä olette tuulivoiman ja biokaasun tasapuolisesta tukipaketista.
"Tukitaso vuonna 2020
• Tuulivoiman ja biokaasun syöttötariffi 200 M€
• Biokaasun käyttöä lisätään 0,7 TWh:iin takuuhintajärjestelmällä"
• Tuulivoiman lisäys nykytilanteeseen 5,7 TWh Pekkarisen "takuuhintajärjellä"
- Tässä se tasapuolisuus tulee hyvin esiin. Paskaa meillä on ja tulee jatkuvasti jota ei Biovoimaloissa hyödynnetä. Tuulet on puuskaisia ja ajoittaisia, ilmasto ei sovi tuulivoimaloille, joita Pekkarisen koplaus suosii.
Vihreät ovat jo huomanneet tuulivoiman suosimisen järjettömyyden jota ei Suomen pidä jatkaa:
http://leostranius.fi/2014/09/saksan-energiakaanteen-monet-kasvot-uusiut...

Hannu Aro

Tuulivoimalat maanomistajan vastuulla

Tuulivoimalat ovat pääsääntöisesti aivan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta osakepääomlataan 2500 euron yhtiöitä. Tiedossani ei ole tapauksia, että yhtiöt olisivat ostaneet maapohjan, jolle on aikomus rakentaa voimala.

Ne rakennetaan vuokramaalle, jonka omistajalle on luvattu hyvät korvaukset. Joskus jopa niin hyvät, että vaimollekaan ei sopimusta saa näyttää.

Selvitettyäni mahdollisia jälkiseuramuksia ympäristöministeriöstä siltä varalta, jos sattuu jokin ympäristövahinko tai kun voimala tulee vanhaksi tai rikkoutuu ennen aikojaan ja joudutaan purkamaan, kuka on velvollinen korjaamaan jäljet? Vastaus oli yksiselitteinen. Maankäyttö- ja rakennuslakiin vedoten maanomistaja on aina viime kädessä vastuussa, mitä hänen maallaan tapahtuu ja maksaa kustannukset, MRL 166 §, 170 §, 154 §, 182 §.

Eduskuntaan 34/2012 jätetyn lakiesityksen mukaan muun muassa tähän liittyvät kustannukset ovat tulossa suoraan ulosottokelpoisiksi.

Suomessa sääolosuhteet näyttävät lyhentävän oleellisesti voimaloiden käyttöikää. Isommat 6-vuotiaat myllyt ovat jo vaikeuksissa ja tiedossani on, että muutamia 10 vuotta sitten rakennettuja voimaloita on jo poistettu käytöstä kalliiden korjauskustannusten vuoksi.

Reposaaren sillan kupeessa kesällä hajonnut mylly aiheutti vaarallisuutensa vuoksi päivien liikennekatkoksen. Tämä vajaat 15 vuotta vanha lienee vanhimpia käytössä olleita voimaloita. Tässä on myös huomioitava että voimala oli vain 60 metriä napakorkeudeltaan ( jo purettu).

Joten voi olettaa että suuret napakorkeudeltaan 130-160-metriset voimalat ovat vielä suuremman rasituksen kohteesta ja näin keski-ikä jää mahdollisesti jopa alle kymmenen vuoden. Herää kysymys, kuinka moini vuokrasopimuksen allekirjoittanut maanomistaja on ottanut selvää vastuista, jotka sille voi tulla esimerkiksi, jos vuokralainen menee konkurssiin tai muuten häipyy rahoineen, ja voimala jää käyttämättömänä seisomaan. Se on monestakin syystä puretava ( huom, lakipykälät).

Laskelmiin perustuvassa arviossa on ison voimalan purkukustannuksiksi saatu runsaat 600 000 euroa, käytännön esimerkki pienistä alle 60-80 metrin korkiden voimaloiden purkamisesta on tullut USA:sta. Siellä urakkatarjoukset ovat olleet luokkaa noin 180 000 dollaria, mutta on huomioitava, että kun puretaan voimala, jonka napakorkeus on 150 metrin luokkaa, tämä on muutenkin isompi kuin 3-5 megan laitos. Työhän vaadittava nosturi nousee 600-750 tonnin kokoluokkaan ja niin edelleen.

Usealle maanomistajalle summa on liian suuri käteisellä maksettavaksi. Riittäkö sittenkään, vaikka ulosottomies myisi koko tilan? Jääkö se sitten osaltaan kunnan maksettavaksi, tulevaisuus näyttää. Kiinteistäverotuotto kunnalle on puhuttanut montaa valtuustoa. Kuntaliitolta saa tähän selvät ohjeet, joista voi ennakkoon laskea tuoton. Kiinteistöverojen piiriin ei lasketa koneistoa, siipiä, sähkölinjoja, automatiikkaa, kaavoitus- suunnittelu-, rahoitus- ja konsultointikustannuksia ja niin edelleen. Jäljelle jää perustus tai kivijalka, voimalan tornirakenteet ja konehuoneen seinät. Nämä edustavat noin 8-15 prosenttia kokonaiskustannuksista huomioiden verottajan kertoimet ja vähennykset vuosittaisiksi kiinteistöverotuloiksi, meillä Karijoella (kv 0,9 prosenttia) tuottoennuste 10 vuoden keskiarvolla 2400 – 3600 euroa vuodessa. Summa lienee lähellä keskimääräisen eläkeläisen maksamaa vuotuista veroa.

Kalervo Uusitalo Karijoki

Perussuomalaisten tilaisuus Kalajoella 30.10.2014

Perussuomalaisten tilaisuudessa Kalajoella 30.10.2014 käytin valtuustoryhmän puheenjohtajana seuraavan avauspuheenvuoron:

Tervetuloa kansanedustaja ja poliisiasiosta vastaava hallintovaliokunnan puheenjohtaja Pirkko Mattila sekä kansanedustajaehdokas Henna Kupsala Kalajoelle ja tervetuloa muut läsnäolijat.

Kalajoki on monenlaisten haasteiden edessä. Kalajoella on asukkaita elokuun lopussa 12 639. Väkiluku on viime vuoden vastaavaan aikaan kasvanut 23 henkilöllä. Kalajoella työttömyys oli elokuun lopussa 9,8 %. Kunnat joutuvat maksamaan puolet pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuesta, jos ne eivät aktivoi työtöntä 500 päivän kuluessa. Viime vuonna Kalajoki maksoi näitä niin sanottuja Kela-sakkoja 268 812 euroa ja tänä vuonna tuo summa on tähän mennessä 229.320 euroa. Tämän asian johdosta perussuomalaisten valtuustoryhmän on ryhdyttävä asian vaatimiin toimenpiteisiin.

Kalajoen kaupungin talous on suhteellisen hyvällä mallilla. Vuosikate on korkealla tasolla, sillä elokuun lopun tilanteen osalla vuosikate oli 5 196 921 euroa. Suurin syy tähän on se, että erikoissairaanmenot ovat 1 200 000 euroa pienemmät budjettiin ja edelliseen vuoteen nähden. Lisäksi sataman tulos on olennaisesti parempi kuin viime vuonna. Satamalla menee lujaa.

Verotulokertymä koko vuoden osalta tulee olemaan vähintäänkin budjetin mukainen eli 32,3 miljoonaa euroa. Valtion osuudet on arvioitu 29,2 miljoonaksi euroksi. Valtionosuudet tullenevat olemaan 214 000 euroa suuremmat kuin on budjetoitu. Käyttötulot ovat kasvaneet edelliseen vuoteen verratuna 4 %. Käyttötuloja kokonaisuutena kertynee 500 000 euroa enemmän kuin on budjetoitu.

Niin sanotuista Repo-rahoista tehdyt sijoitukset ovat elokuun lopussa 14,2 miljoonaa euroa. Ne ovat hyvä hätävara Kalajoen kaupungin taloudessa. Kalajoen kaupungin konserniyhtiöt: Kiinteistö Oy Kalajoen Vuokra-asunnot Oy, Kalajoen Lämpö Oy, Kiinteistö Oy Kalajoen Marin Park, Kalajoen Hiekkasärkät Oy, Kiinteistö Oy Kalajoen Kylpylähotelli ja Kiinteistö Oy Kalajoen Linja-autoasema ovat tekemässä vähintäänkin budjetin mukaista tulosta.

Vaikka Kalajoella menee hyvin ja meillä on Pohjois-Suomen edullisin veroprosentti, niin meidän pitää varautua rakenteiden muuttamiseen ja säätötavoite ensi vuodelle on 1,4 miljoonaa euroa. Veroprosenttia tultaneen korottamaan 0,5 prosenttia, jotta saavutetaan sopeutamistarve, mikä on 2,3 miljoonaa euroa. Syksyn aikana joudumme päättämään suurista linjoista eli siitä miten Kalajokea kehitetään tulevina vuosina.

Keskeinen asia on matkailustragia ja siinä on muistettava pitää jalat maassa ja järki päässä. Matkailustrategia valmistunee vuoden loppuun mennessä. Keskeinen asia on myös kirkonseudun asemakaavan valmistuminen ja siinä kauppakeskusasia. Siinäkin on pidettävä jalat maassa ja järki päässä. Kalajoelle ei ole mahdollisuuksia saada sellaista kauppakeskusta kuin kaupunginjohtaja haaveilee eli suurempi kuin Zeppelin.

Suurin uhkatekijä meille on SOTE-ratkaisu. Kalajoelle se merkitsisi 6 miljoonan euron lisälaskua ja heikompia palveluja sekä epävarmempaa tulevaisuutta. On vaikea ymmärttää sitä, että kun hoitaa asiansa muita paremmin niin siitä rangaistaan. Tämä 6 miljoonaa euroa olisi säästettävä muiden sektorien eli sivistystoimen ja teknisen toimen sekä hallinnon menoista. Sote-ratkaisu veisi puolet Kalajoen kaupungin henkilöstöstä kasvottoman organisaation johdettavaksi ja kulut jäisi Kalajoen kaupungille, mutta päätösvalta asiohin menisi. SOTE-ratkaisulla paisutettasiin organisaatiota ja lisättäisiin byrokratiaa. Kustannukset kasvaisi. Ihmettelen miten Soni ja Sipilä ovar voineet kannattaa tällaista ratkaisua, vaikka rahoitusratkaisukin SOTE-esitysessä on täysin levällään.

Kalajoen kaupunginvaltuuston enemmistö ei halua Kalajoen kaupungin sijoittavan varojaan Pyhäjoen ydinvoimalaan, koska sijoitustoiminnat ohjeet kieltävät sijoittamisen näin epävarmaan kohteeseen.

Kalajoella keskeisiä asioita ovat kouluverkosta päättäminen ja toisen asteen koulutuksen säilymisen varmistaminen Kalajoella. Kouluverkon osalta sivistyslautakunta on tehnyt oikeansuuntaisen päätöksen, mikä käytännössä merkitsee sitä, että Kalajoella tulee jatkossa olemaan viisi ala-asteen koulua: yksi Rautiossa, yksi Tyngällä, yksi Himangalla ja kaksi Kalajoen keskustassa, yksi kummalakin puolella jokea. Näin voidaan tarjota yhdenvertaiset ja laadukkaat oppisympäristöt. Käytännössä se merkitsee uutta koulua Rautioon ja Vuorenkallion alueelle.

Kalajoen lukio on opetuksellisesti korkeatasoinen ja siellä on liikunta ja kultturipainotteiset linjat. Lukion vetovoima on hyvä. Lukion ja Arteman yhteistoimintaa tiivistetään niin, että voimme turvata toisen asteen opiskelumahdollisuudet Kalajoella.

Kalajoen matkailulla oli hyvä kesä. Se johtui osaltaan myös onnistuneista loma-asuntomessuista. Ainoana miinuksessa toiminnallisesti onnistuneisssa loma-asuntomessuissa oli reilun miljoonan euron taloudellinen tappio, mutta sen Kalajoen kaupungin talous hyvin kestää.

Kalajoen urheilu purjehtii menestyksen tuulessa. Tämän hetkin kuumin joukkue jääkiekon suomisarjassa on JHT Kalajoelta, jolla on takanaan viiden ottelun voittoputki. LiigaSärkät pelaa lentopalloilun SM-liigaa ja vaikka alku on ollut tahmeaa, niin ehkä ensi viikon keskiviikkona viimeistään kotiottelussa tulee ensimmäinen voitto ja siitä alkaa LiigaSärkkien menestystarina. Yleisurheilussa Kalajoella on nousukiito ja menestystä on tullut laajalla rintamalla samoinkuin painonnostossa. Kalajoki tarvitsee täysimittaisen liikuntahallin ja toivon, että siihen saadaan valtion rahoitus ja toivon, että kansanedustaja Mattila ottaa asian sydämen asiakseen.

Tuulivoimarakentaminen Kalajoella jakaa mieliä. Kalajoelle on tarkoitus pystyttää lähes 200 tuulivoimalaa. Mielestäni tuulivoiman haittoja ei ole riittävästi tutkittu. Perussuomalaisten valtuustoryhmällä on tarkoitus tehdä seuraavassa valtuustonkokouksessa valtuustoaloite, jossa kiinnitetään huomiota tuulivoiman haittatekijöihin. Tuulivoimaloiden merkittävin haittatekijä on niiden aiheuttama melu. Kyse on matalataajuisesta ”bassomelusta”, joka vaimenee vain vähän ilmakehässä ja talojen rakenteissa, Tyypillisesti yli 2 MW:n tuulivoimalan tapauksessa tuulen voimakuudella 8 m/s erottuu selvästi jaksollinen alla 150 Hz;n taajuinen ääni. Tämä melu erottuu varsinkin iltaisin jopa tv:n äänen yli normaalin suomalaisen omakotitalon sisätiloissa 1500 metrin päässä voimalasta. Lisäkis tuulivoimaloiden purkamisesta vastuuta on selkeytettävä, sillä tuulivoimalan lopettamisen jälkeen vastuu ei saa jäädä ainoastaan maanviljelijän eli maan vuokraajan vastuulle, Haluamme kuullaa vielä muiden mielipiteitä asiassa. Jätämme asiasta valtuustoaloitten seuraavassa valtuustonkokouksessa.

Perussuomalaisten valtuustoaloitteen pohjalta Rautioon on aloitettu ekologisen kehittämiskeskuksen suunnittelua. Energiapäivä bioenergiasta oli erittäin onnistunut Rautiossa. Bioenergiassa on Kalajoella erinomaiset mahdollisuudet. Toivon kansanedustaja Mattilan vaikuttavan bioenergian tuottamisen tukiasioihin niin, että pyritään yhtenäsiin tukitasoihin energian tuottamisessa ja tavoitteena bioenergian osalta on Saksan tukien taso. Seuraavana energiaprojektissamme on 6.11.2014 tutustumismatka alan kohteisiin. Toivottavasti mahdollisimman monella on mahdollisuus osallistua tälle tutustumismatkalla.

Näillä ajatuksilla lausun teidät tervetulleeksi Kalajoelle ja tähän tilaisuuteen..

Sote-soppa kiehuu

Oheisessa kaaviossa on esitetty nykyisin esim. Kalajoella käytössä oleva sosiaali- ja terveyspalvelujen ohjausjärjestelmä ja rinnalla lakiesityksen mukainen malli alueellamme. Esitetty malli johtaa sellaiseen sopimusverkostoon, jota on hyvin vaikea hallita. Mikäli valtio haluaa ottaa keskeisemmän roolin toiminnan ohjauksesta, tulee valtion myös vastata kustannuksista. Esitetyssä mallissa kuntien mahdollisuus käytännössä ohjata toimintaa on lähinnä teoreettinen.

Kunnille lausunolle lähetetty malli on erittäin puutteellisesti valmisteltu. Esityksestä puuttuu taloudellisten vaikutusten arviointi ja esitys rahoitusmallista. On käsittämätöntä, että yli puolet kunnallisesta palvelutuotannosta ollaan järjestämässä kokonaan uudelta pohjalta ja esityksestä puuttuu käytännössä kokonaan taloudellisten vaikutusten arvioiniti puhumattakaan kuntakohtaisista taloudellisten vaikutusten arvionnista. Esityksestä ei käy ilmi miten uusi malli käytännössä auttaa julkisen talaouden kestävyysvajeen korjaamisessa. Näin suurta uudistusta ei voi tehdä summittaisesti pelkään muutamaan kauniiseen fraasiin vedoten.

Erityisesti sosiaalipalvelujen osalta on olemassa erittäin suuri riski kustannusten hallitsemattomasta noususta. Sosiaalipalvelujen järjestämisen ja tuottamisen kokoamista esityksen mukaiseen mammuttiorganisaatioihin ei liene toteutettu missään muualla.

Uudessa SOTE-rakenteessa on suuri kustannusten kasvun vaara. Taloudelliset vaikutukset eivät ole tiedossa, koska rahoitusta koskeva laki ei ole valmis. Kuntakohtaiset taloudelliset vaikutukset tulisi olla tiedossa päätöksiä tehtäessä. Tähän asti ei ole näyttöä suurten kuntayhtymien tehokkuudesta ja vaikuttavuudesta.

Nykyisessä sote:n järjestämismallissa on erilaisia toimintatapoja ja erot kuntien sote-kustannuksissa ovat huomattavat. Sote-kustannusten erojen syitä ei ole tutkittu luotettavasti. Asiantuntevan tutkimuslaitoksen tulisikn tutkia kuntien nykyisten sote-kustannusten erojen syyt ja tutkimuksen tulokset olisi otettava huomioon sote-järjestelmää kehitettäessä.

Esityksestä puuttuu taloudellisten vaikutusten arvioinnin lisäksi useita muita kuntien toimintoihin vaikuttavia olennaisia osia. Esimerkiksi kiinteistöjen ja muun omaisuuden osalta laki jättää avoimeksi mm. investointien rahoituksen ja vastuutahon.

Kunta on selkeästi sivuroolissa SOTE-palvleujen päätöksenteossa ja rahoituksesta, vaikka kunnalla on ensisijainen vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisesta. Kunta vastaa rahoituksesta, vaikka kunnalla ei ole vaikutusvaltaa ja puhumattakaan päätösvaltaa SOTE.palveluihin. Kunnan näkökulmasta syntyy selkeästi demokratiavajen. Kunnan yksittäisellä edustajalla ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa edustamanssa kunnan SOTE-palvelujen tarjontaan ja siten kuntalaisten hyvinvointiin.

Esitetty malli on perustuslain vastainen. Esitetty malli puuttuu kuntien asemaan tavalla, joka on monilta osin kyseenalainen kunnallisen itsehallinnon kannalta. Käytännössä yli puolet kunnallisista tehtävistä siirretään epämääräiselle kuntayhtymäverkostolle, jonka toiminnan ohjaukseen kunta ei voi käytännössä vaikuttaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan ohjaus muttuu näin voimakkaasti normiohjaukseen, jossa ylinta päätösvaltaa käyttää STM:ään siitä varten perustettava hallintoyksikkö. Järjestämispäätökset tekevät sitä varten perustettavat viisi kuntayhtymää. Peruskunnilta ei kysytä kunnan palvelutarpeista, vaikka niille jää vastuu seurata kuntalaisten hyvinvoinnin tilaa ja rahoittaa palvelut. STM ja järjestämisvastuussa olevat kuntayhtymät ohjaavat ja johtavat sosiaali- ja terveydenhuoltoa, mutta eivät viime kädessä rahoita sitä. Peruskunnat vastaavat rahoituksesta, mutta eivät voi vaikuttaa mitenkään päätöksentekoon ja toimintaan.

Järjestämisvastuussa laki kaventaa kuntien vaikutusmahdollisuuksia sote-palveluihin alueellaan. Tämä lain kohta on tulkinnanvarainen ja lisää normiohjausta, Sotealue käyttää kuntien taloudellista valtaa. Sote päättää mitä tuotetaan ja mitä tästä maksetaan. Sotealue päättää myös mitkä kunnat/kuntayhtymät tuottavat palvelut. Tässä on ristiriita kuntalain ja kunnan itsemäärämisoikeuden kanssa.

Järjestämis- ja rahoitusvastuu eriytyvät. Sote-malli ja kokonaisvatainen järjestämisvastuu vievät kuntalaisilta päätöksentekoa pois itse kunnalta. Tämä merkitsisi sitä, että lähes 50 % käyttötalouden päätösvallasta siirtyy muualle, mutta rahoitusvastuu jää edelleen. Mitää palvelujen järjestämismalleja ei pitäisi rakentaa niin, että maksajalle ei jää mitään vaikutusmahdollisuuksia.

Päätöksenteko ja täytäntöönpano ei onnistu esitetyssä aikataulussa. Lakiluonnoksessa esitetyt aikatalut ovat kireät. Uusien organisaatioiden toiminnan käynistäminen ei ole mahdollista tuossa aikataulussa.

Uudistusten valmistelua on leimannut usko ison julkisen organisaation kykyyn järjestää ja tuottaa SOTE-palvelut tehokkaasti ja vaikuttavasti. Isojen julkisten monopoliorganisaatioiden perustaminen ei ole oikea ratkaisu SOTE-palvelujen uudistamisessa, Esimerkiksi Kalajoen yhteistoiminta-alueella on onnistuttu järjestämään hyvätasoiset ja toimivat SOTE-palvleut yli 400 euroa asukasta kohden edullisemmin kun Manner-Suomessa keskimäärin. Edullisuus perustuu muun ohessa aktiiviseen ja vaikuttavaan kokonaisvaltaiseen ennaltaehkäisevään toimintaan ja jatkuvaan oman toiminnan kehittämiseen. Omaa palvelutuotantoa täydentää onnistuneesti hankitut ostopalvelut. SOTE-uudistus merkitsee Kalajoen kaupungille 6 miljoonaan euron lisälaskua ja tämä kaikki on poissa Kalajoen kaupungin budjetista ja merkitsee käytännössä lähes katastrofia Kalajoen kaupungin taloudelle.

Merkittävä osa SOTE-palveluista ja kustannuksista tuotetaan paikallistasolla. Juuri tämän paikallistason toimivuuteen ja kehittämiseen tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Esityksen mukaisessa mallissa paikallistason toimivuus on jäänyt sivuosaan. Mikäli paikallistason SOTE-henkilöstä siirretään eri organisaatioon ja kunnalle jää eri organisaatioon muu hyvinvointihenkilökunta, kunnan mahdollisuudet vaikuttaa hyvinvoinnin edistämiseen heikkenevät dramaattisesti. Yli puolet kunnallisten hyvinvointipalvelujen järjestämisestä päätettäisiin jatkossa järjestäjän ja tuottajan välisissä neuvotteluissa, joissa kunta on lähinnä aktiivinen sivustaseuraaja.

Terveyden- ja hyvinvoinnin edistäminen on yksi tärkeimmistä asioista, kun esitetään tavoitteita Sote-palvelujen uudistamiseen ja kustannusten kasvun taittamiseen. Vastuu tästä tehtävästä on lain mukaan kunnilla. Järjestämisen toteutuessa tässä muodossa kunnan palvelukseen ei välttämättä jää henkilöstöä, jonka tehtäviin luonnollisesti kuuluisi terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön siirtyessä tuotantoaueille. Erittäin tärkeää on turvata sote henkilöstön ja kunnan välinen yhteistyö hyvinvointikertomuksen tavoitteiden toteuttamisessa. Esitetyllä järjestelmällä kunnalta häipyy taloudellinen kannustavuus tehdä ennaltaehkäisevää työtä ja vaarana on, että joudutaan maksamaan niiden kuntien toimintaa, jotka eivät ole tätä velvollisuuttaan täyttäneet.

Tällä hetkellä kunnilla on taloudellinen ja toiminnallinen kannustin kehittää hyvinvointipalvleuja ja järejstää muun ohessa kokonaiskustannuksia alentavat ennaltaehkäisevät hyvinvointipalvelut. Esitetyssä mallissa puuttuu kokonaan nykyiaikainen taloudellinen kannustin. Valtion normiohjauksella ja järjestäjän määräyksillä ei saavuteta parasta lopputulosta. Laatu saattaa olla hieman tasaisempaa, mutta keskimääräisesti huomattavasti heikompa kuin nykyaikaisesti järjestetyssä länsimaisia vaihtoehtoja ja kilpalua hyödyntävässä mallissa.

Kalajokelaisena kunnanvaltuutettuna vastustan jyrkästi sitä, että Kalajoen menoja lisätään tällä ratkaisulla n. 6 miljoonalla eurolla. En myöskään hyväksy sitä, että Sote-esitys on perustuslain vastainen.Valtakunnan päättäjien tulisi huomata, että Sote-kustannukset kohoavat hallitsemattomasti, kun rahoitus ja rahoittaja erotetaan sote:n päätöksenteosta ja sen toiminnan ohjauksesta. Julkisen talouden tasapaino heikkenee entisestään ja joudutaan karsimaan palveluja. Tämä on täysin terveen järjen vastainen menettely. Kustannukset nousevat, palvelut heikkenevät, päätösvalta menee ja jää ainoastaan maksajan rooli.

Hyvät kuntapäättäjät

Fennovoiman hankkeen etuja ja haittoja on käsitelty jo eri yhteyksissä. Hanke on edennyt valtioneuvoston ehdolliseen päätökseen ja se siirtynee eduskunnan käsittelyyn lähiaikoina.
Siitäkin huolimatta, että Suomen hallitus on nähnyt Fennovoiman suunnitteleman ydinvoimalan yhteiskunnan kokonaisedun mukaiseksi, liittyy hankkeeseen huomattavan paljon seikkoja, jotka jokaisen päätöksentekijän kannattaa huomioida esimerkiksi osakuutta harkitessa: http://pro.hanhikivi.net/fennovoiman-ydinvoimalahankkeesta/

Yksi tämänhetkisen päätöksenteon kannalta merkittävimmistä riskeistä liittyy hankkeen rahoitukseen ja sen tuotto-odotuksiin. Päätöstä tehdessä onkin syytä rehellisesti ja vakavasti miettiä, onko Fennovoimaan sijoittaminen kunnan tehtävä ja kuntalaisten etujen mukaista?

Fennovoiman piti olla ensisijaisesti teollisuuden ja elinkeinoelämän hanke, mutta osakaskadon myötä siitä näyttää tulleen julkisen sektorin hanke. Lähtökohtaisesti teollisuus suurena sähkön käyttäjänä saisi etua Fennovoiman sähköntuotannon tulosta markkinoille, olisipa sen omakustannushinta mikä tahansa. (1)
(Mikäli olette havainneet, ensin puhuttiin edullisesta sähköstä, sitten kohtuuhintaisesta, nyttemmin puhutaan vakaahintaisesta.)

Toisin on kuntien ja kunnallisten energiayhtiöiden laita. Niiden odotukset Fennovoiman omistuksessa lienevät oletuksia edulliseen hintaan saatavan Mankala-sähkön myymisessä voitolla eteenpäin. Tämänhetkisten kannattavuuslaskelmien mukaan kunnalliset sähköyhtiöt olisivat hyvin todennäköisesti Fennovoiman kulujen varsinaiset nettomaksajat, jopa vuoteen 2054 saakka (kustannus laskettu työ- ja elinkeinoministeriön Pohjoismaiden energiamarkkinoita koskevilla arvioilla ), jolloin investointi vasta alkaisi tuottaa voittoa omistajilleen (2).

Joka tapauksessa kuntien harkinnassa olevat sijoitukset (1MW/1.6milj.) ovat koko hanketta ja sen rahoitus- ja omistusvajetta ajatellen niin pieniä, etteivät ne projektia pelasta tai kaada. Pahimmassa tapauksessa riskeerataan kuntalaisten rahoja, sillä hankkeen kuluille ja osakkaiden rahoitusvastuulle ei Mankala-periaatteella toimivassa yhtiössä ole ylärajaa (3).

Viimeisimpien uutisten (27.9.) myötä Fennovoimassa on vielä monia epäselvyyksiä, jotka varmasti puhuttelevat kaikkia asian osapuolia. Yhtiön Rosatom-yhteistyö ja hankkeen tulevaisuus näyttävät monella tapaa haasteelliselta ja ongelmalliselta, hanketta ajavien myyntipuheista huolimatta. (4).

Ystävällisin terveisin,

Pro Hanhikivi ry

Viitteet:
(1)
Talouselämä (Talous) 24.9. Tutkijat HS:ssä: Fennovoiman voimala muuttuu pahimmassa tapauksessa kannattavaksi vasta vuonna 2054 (http://www.talouselama.fi/uutiset/tutkijat+hsssa+fennovoiman+voimala+muuttuu+pahimmassa+tapauksessa+kannattavaksi+vasta+vuonna+2054/a2267425)

(2)
HS.fi (Talous) 24.9. Fennovoiman ydinvoimala on riskisijoitus – kokeile ydinvoimahankkeen kannattavuutta
HS:n laskurilla (http://www.hs.fi/talous/a1411448809888?jako=146646ce1d79b49f4f4d02ccad8a7ba8)

HS.fi (Talous) 24.9. Tausta: Kolme tärkeää hinnanmuodostajaa (http://www.hs.fi/talous/a1411448743766?jako=60d6f06df13a387d84ea26be4805be3e)

Talouselämä (Talous) 23.9. IL: Asiantuntija tyrmää Fennovoiman tuottolaskelman - "Sähkön hinnan pitäisi nousta hirvittävästi" (http://www.talouselama.fi/uutiset/il+asiantuntija+tyrmaa+fennovoiman+tuottolaskelman++sahkon+hinnan+pitaisi+nousta+hirvittavasti/a2267284)

(3)
Helsingin uutiset. 19.9. Valtuutettu Fennovoima-riskeistä: "Kuluille ei ole ylärajaa" (http://helsinginuutiset.ly.prod.wunder.io/artikkeli/238947-valtuutettu-fennovoima-riskeista-kuluille-ei-ole-ylarajaa)

(4)
HS.fi (Talous) 27.9. Yhteistyösopimus tarjosi Rosatomille erikoisaseman Suomessa. Oikeustieteilijät arvostelevat Vapaavuoren ja Rosatomin allekirjoittamaa yhteistyösopimusta (http://www.hs.fi/talous/a1411743922123?jako=43703007603f5b30c4527b83b3cd0551)

HS.fi (Kotimaa) 27.9. Ministeriö: Sopimus tehtiin Suomen ja Venäjän välille. Hallituksen ministerit eivät kommentoi Rosatomin outoa kaksoisroolia. (http://www.hs.fi/kotimaa/a1411783429710?jako=50ea70f6c1e28e864ad8a7da13557f48&ref=fb-share)

Kauppalehti.fi 26.9.2014. Fennovoima-hanke komission syyniin. (http://www.kauppalehti.fi/etusivu/fennovoima-hanke+komission+syyniin/201409700428?ext=rss)

Keskisuomalainen 23.9. STUK: Rosatomin turvallisuuspuutteet vieläkin korjaamatta. (http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/stuk-rosatomin-turvallisuuspuutteet-vielakin-korjaamatta/1901247)

Lisää informaatiota asiasta FENNOVOIMA

Hyvät Kalajoen kaupunginvaltuutetut

http://e-aho-muutablog.blogspot.fi/2014/08/hyvat-kalajoen-kaupunginvaltuutetut.html

Hyvät Kalajoen kaupunginvaltuuston ja – hallituksen jäsenet

http://e-aho-muutablog.blogspot.fi/2014/08/hyvat-kalajoen-kaupunvaltuuston-ja.html

Onko kaupunginhallituksen puheenjohtaja ylittänyt toimivaltuutensa?

http://e-aho-muutablog.blogspot.fi/2014/08/onko-kaupunginhallituksen-puheenjohtaja.html

Fennovoiman kannatus romahti eduskunnassa
http://yle.fi/uutiset/fennovoiman_kannatus_romahti_eduskunnassa/7464362

Näkökulma: Säkki päähän ja rahat Fennovoimaan

http://yle.fi/uutiset/nakokulma_sakki_paahan_ja_rahat_fennovoimaan/7464459

Osakassopimus paljastaa: Tällainen on Fennovoiman salattu hintatakuu
http://www.talouselama.fi/uutiset/osakassopimus+paljastaa+tallainen+on+fennovoiman+salattu+hintatakuu/a2267924

KSML: Fennovoima haki ydinvoimalalupaa Rosatomin vanhoilla suunnitelmilla
http://yle.fi/uutiset/ksml_fennovoima_haki_ydinvoimalalupaa_rosatomin_vanhoilla_suunnitelmilla/7495511

Rosatom sai Suomessa erikoisaseman

http://www.hs.fi/talous/Rosatom+sai+Suomessa+erikoisaseman/a1411743922123

Näin Rosatom tiedotti kohutusta sopimuksesta helmikuussa – Vapaavuori: Olen varma, että hanke on menestys"
http://yle.fi/uutiset/nain_rosatom_tiedotti_kohutusta_sopimuksesta_helmikuussa__vapaavuori_olen_varma_etta_hanke_on_menestys/7495760

Näin sekava ydinvoimalavyyhti eteni
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014092718701001_uu.shtml

Fennovoiman ydinvoimalan kannattavuus arveluttaa

http://www.iltalehti.fi/talous/2014092818701500_ta.shtml Hyvät kuntapäättäjät

http://e-aho-muutablog.blogspot.fi/2014/09/hyvat-kuntapaattajat.html

Fennovoiman vähemmistöomistaja Rosatom on Putinin tiukassa ohjauksessa

http://www.hs.fi/ulkomaat/Fennovoiman+v%C3%A4hemmist%C3%B6omistaja+Rosatom+on+Putinin+tiukassa+ohjauksessa/a1410844053566

Professori tyrmää Fennovoiman laskelmat

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/professori+tyrmaa+fennovoiman+laskelmat/201409700091

Yrityskonsultti Anne Raudaskoski- Feenovoiman hanke huonoa riskien hallintaa

http://puhutaanydinvoimasta.fi/2014/09/anne-raudaskoski-huonoa-riskienhallintaa/

Välikysymys poliisipalveluista

From: Erkki Aho

Sent: Wednesday, August 27, 2014 12:01 PM

To: jari.lindstrom@eduskunta.fi

Subject: toimenpiteita varten

Odotan toimenpiteitä Perussuomalaisten eduskuntaryhmältä

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/

www.erkkiaho.com

Välikysymys poliisipalveluista

http://blogit.iltalehti.fi/jussi-niinisto/2014/08/27/valikysymys-poliisipalveluista/

From: Erkki Aho

Sent: Friday, August 1, 2014 11:49 AM

To: timo.soini@eduskunta.fi

Cc: Mattila Pirkko

Subject: perussuomalaisten kannatus

Tervehdys Timo

Olet oikeassa siinä, että nyt tarvitaan tekoja, jotta perussuomalaisten kannatus nousee ja perussuomalaisista tulee suurin puolue seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Kiistattoman valtiopetoksen tutkituttaminen ja esille nostaminen varmasti takaa sen, että perussuomalaisista tulee eduskunnan suurin puolue seuraavissa eduskuntavaaleissa. Tässä tekemäni rikosilmoitus valtiopetoksesta:

RIKOSILMOITUS VALTIOPETOKSESTA
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2014/07/rikosilmoitus-valtiopetoksesta.html

Oulun poliisijohtaja Sauli Kuha ei vastaa minulle, koska hän on keskeinen syyllinen asioissa.

Vuosi on kulunut. Poliisijohtaja Sauli Kuha ei ole vastannut minulle vieläkään, Poliisijohtaja Mikko Paatero ei eväänsä väräytä vaikka on tietoinen asiasta. Poliisiministeri Päivi Räsänen on avuton kuin lehmä suossa eikä suostu eroamaan vaikka kansan etu sitä vaatisi. Myös poliisiasioista parlamentaarisen vastuun kantava hallintovaliokunnan puheenjohtaja Pirkko Mattila ei reagoi asioihin vaikka perustuslain mukaan kansanedustajan noudatettava lakia. Tämä toimettomuus ehkä näkyi jo eurovaalituloksessa ja tulee näkymään myös tulevien eduskuntavaalien tuloksessa.

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2013/07/eduskunnanoikeusasiamiehen-paatoksen.html

Olen tehnyt tutkintapyynnön myös Kalajoen perussuomalaisten toiminnasta, jossa jouduin törkeän menettelyn kohteeksi puolueenkin taholta. Tutkintapyyntö koskee Kalajoen perussuomalaisten hajottajan toimintaa. Jos tutkinta tehdään oikein, niin silloin oikeus toteutuu.

Totuuden ja oikeuden on toteuduttava
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2014/07/totuuden-ja-oikeuden-on-toteuduttava.html

Lisäksi olen tehnyt kantelun ylikomisario Tero Haapalan toiminnasta, Kantelun käsittelyn YLE on luvannut seurata

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2014/05/kantelu-oikeuskanslerille.html

Minä toivon, että Sinä puheenjohtajana perehdyt asioihin, sillä vain julkisuuden kautta saadaan Suomi palautettua oikeusvaltioiden joukkoon.

Kalajoella 01.08.2014

Erkki Aho

Kalajoen kaupunginvaltuuston jäsen ( 7.s kausi)

Lankilantie 25 B 5

85100 Kalajoki

044-3025948

From: Erkki Aho

Sent: Friday, August 15, 2014 5:32 PM

To: suojelupoliisi@poliisi.fi

Subject: tutkija ja tutkinnanjohtaja

Pyydän suojelupoliisia ilmoittamaan minulle kuka toimii tutkijana ja kuka tutkinnanjohtajana tekemässäni allaolevassa rikostutkintapyynnössä. Tulen antamaan asiassa loppulausunnon. Pyydän tietoa ensitilassa.

RIKOSILMOITUS VALTIOPETOKSESTA

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2014/07/rikosilmoitus-valtiopetoksesta.html

Erkki Aho

Kalajoen kaupunginvaltuutettu 7.s kausi

e.ahoky@kotinet.com

044-3025948

Pankkikriisin karmea totuus julki
http://pankkikriisi.blogspot.fi/2014/08/pankkikriisin-karmea-totuus-julki.html

Hyvät Kalajoen kaupunginvaltuutetut,

On ehdotettu Kalajoen kaupungin osallistumista Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen.

 Perusongelmat Fennovoiman hankkeessa ovat kuitenkin edelleen samat kuin yli
vuosi sitten, kun E.ON ja moni muu yritys jättäytyivät siitä pois - vaikka
rahoituskuvioiden suhteen Fennovoima on ehkä onnistunut saamaan hankkeeseen
lisätäkyä Rosatomin välityksellä Venäjän valtiolta.

Lähetän teille seuraavan lausunnon, jotta saisitte Fennovoiman hankkeeseen ja ydinvoimaan liittyen muutakin tietoa kuin Fennovoiman mainostusta.
Yhteenveto

Suomessa ei ole edes näköpiirissä sellaista sähkön kulutusta 2020-luvulla, tuskin 2030-luvullakaan, että maahan tarvittaisiin yhtäkään uutta ydinvoimalaa nyt rakenteilla olevan Olkiluoto-3:n jälkeen. Mm. tämän takia suuri osa Fennovoiman ydinvoimahankkeessa mukana olleista yrityksistä on ilmoittanut jättäytyvänsä pois hankkeesta ja suuri osa hankkeesta on jäämässä Venäjän valtion hallintaan Rosatomin kautta - eikä hankkeen tarkoituksena tältä osin edes ole palvella sähköntuotantoa suomalaisiin tarpeisiin. Kun merkittävä lisäsähköntuotanto-kapasiteetin tarve on realisoitumassa aikaisintaan 2030-luvulla, niin nyt on mieletöntä rakentaa lisää ydinvoimaa, kun uusiutuviin energianlähteisiin perustuva sähköntuotanto vaikuttaa jo nyt olevan edullisempaa kuin uusi ydinvoima - ja 2020- ja 2030-luvulla se on todennäköisesti hyvin selvästi ydinvoimaa edullisempaa - ja ydinvoimasta jää kaupan päälle yhteiskunnan kannettavaksi ydinjäteongelma ja ydinvahinkojen riskit.

Jo yksinään ydinjäteongelma ja sen ratkaisemisen vaikeus on niin suuri ydinvoiman ympäristöhaitta ja moraalinen haitta, että ydinvoimaa ei voida pitää kestävän kehityksen eikä yhteiskunnan kokonaisedun mukaisena: pari sukupolvea käyttäisi hyväkseen merkittävän osan uraanivaroista [1: s. 289] tuottaakseen ydinsähköä ja jättäisi jälkeensä seuraaville tuhansille sukupolville ydinjäteongelman, jota ei kykene ratkaisemaan. On käytännössä mahdotonta huolehtia korkea-aktiivisen ydinjätteen jätehuollosta luotettavasti tarvittavat vähintään 200000 vuotta.

Verrattuna ydinvoimaan on parempi tyydyttää sähkön tarve parantamalla sähkön käytön tehokkuutta ja rakentamalla uusiutuvien energianlähteiden käyttöön perustuvaa sähköntuotantoa ja sähkön ja lämmön yhteistuotantoa.

Ydinvoimaan liittyvät myös seuraavat haitat ja ongelmat:

- Ydinvoimaan perustuva sähköntuotanto on haavoittuvaa kriisitilanteissa ja ydinvoimalat ovat houkuttelevia hyökkäyskohteita. Muutenkin ydinlaitoksiin liittyy ydinvahingon riski.

- Ydinpolttoaineen tuotantoketjulla on merkittävät ympäristöhaitat.

- Ydinvoimaloiden suuret lauhdevesipäästöt rehevöittävät merta ja aiheuttavat muuta haittaa.

- Uraanivarat ovat rajalliset ja uusiutumattomat.

- Ydinvoima on pelkkää lauhdevoimaa (ainakin Fennovoiman ja Olkiluodon tapauksissa).

- Ydinsähkön hintaa on vaikea ennakoida luotettavasti.

- Uusien ydinvoimaloiden valtava yksikkökoko aiheuttaa ongelmia sähkömarkkinoiden toimivuudessa.

- Uusien ydinvoimaloiden myötä sähkömarkkinoille tuleva suuri sähkömäärä todennäköisesti vähentää sähkönkäyttäjien ja -tuottajien halukkuutta kiinnittää huomiota energiansäästömahdollisuuksiin.

 Uusiutuviin energianlähteisiin perustuvalla sähköntuotannolla - ja lämmön yhteistuotannolla - ei ole näitä haittoja: kustannusarvioiltaankin uusiutuviin energianlähteisiin perustuvat hankkeet ovat luotettavampia kuin ydinvoimahankkeet. Lisäksi Suomen eri alueiden kehittämisen ja työllisyyden ja kansantalouden näkökulmasta uusiutuviin energianlähteisiin perustuvat hankkeet ovat paljon parempia kuin ydinvoima.
Fennovoiman ydinvoimalahankkeen kannattavuudesta

Fennovoimassa mukana olleista yrityksistä suuri osa on todennut, että hanke ei vaikuta osakkaille kannattavalta, vaan liian riskipitoiselta. Ne ovat päätyneet tällaiseen johtopäätökseen, vaikka osakasyritysten ei edes tarvitse huolehtia ydinvoiman suurimmista riskeistä eli ydinjätteen loppusijoituksen toimivuudesta eikä suurimmasta osasta suuren ydinvahingon riskiä - koska nämä jäävät ympäröivän yhteiskunnan murheeksi.

Sähkön hinta

Fennovoima mainostaa, että ydinsähkö olisi kohtuu- ja vakaahintaista. Kuitenkin ydinsähkön kustannusten arviointi on vaikeaa. Jo pelkästään ydinsähkön tuottamiseen liittyviä kustannuksia toiminnanharjoittajalle on melko vaikea arvioida, mikä ilmenee esimerkiksi Olkiluoto-3-ydinvoimalahankkeessa ja siinä jo rakentamisvaiheessa syntyneessä toimittajan ja tilaajan välisestä yli kahden miljardin euron kiistasta. Vaihtelut arvioissa ydinvoimaloiden rakentamiskustannuksissa ja rakentamisajoissa vaikuttavat niin paljon ydinvoimalatoiminnan pääomatarpeeseen, että jo näistä tekijöistä aiheutuu yli kertaluokan vaihteluväli arvioihin ydinsähkön hinnasta. Rakentamisen jälkeisiin tuotantokustannuksiin liittyy vähemmän epävarmuutta, mutta ydinjätehuollon kustannuksista arviot vaihtelevat taas useita kertaluokkia. Niinpä ydinsähkölle ei voida määrittää luotettavaa hintaa – varsinkin kun ottaa huomioon ydinvoimaloista ja ydinjätteistä aiheutuvaa riskiä. Todennäköisesti uusi ydinvoima on jo kalliimpaa kuin uusiutuvilla energianlähteillä (maatuulivoima, biopolttoaineet yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa ja suotuisilla paikoilla aurinkovoima) tuotettu sähkö - vaikka ydinvoiman hintaan ei laskettaisi sitä riskiä, joka aiheutuu ydinjätteistä "loppusijoitustilan sulkemisen" jälkeen ja suurista ydinvahingoista, joiden kattamiseen vakuutukset/vakuudet eivät riitä.

Ydinsähkön hinta riippuu hyvin paljon vaihtelusta siinä, kuinka halvalla, nopeasti ja hyvin ydinvoimalat saadaan rakennettua ja purettua ja ydinjätehuolto hoidettua – sekä vallitsevasta korkotasosta. Fennovoima on esittänyt, että sen ydinsähkön omakustannushinta olisi 50 €/MWh - siinä tapauksessa, että ydinvoimalan rakentaminen onnistuu odotetun edullisesti, vuoteen 2024 mennessä neitseellisessä ympäristössä ja ydinvoimala onnistutaan aikanaan purkamaan ja ydinjätteiden jätehuolto saadaan hoidettua ilman ongelmia tavoilla, joita ei ole koskaan testattu käytännössä. Jopa täma 50 €/MWh tulee todennäköisesti olemaan selvästi korkeampi kuin sähkön markkinahinta Pohjoismaissa voimalan valmistuessa [B, C, D]. Kun otetaan huomioon, että Fennovoiman omakustannushinnan laskennan lähtökohta on se, että kaikki sujuisi ilman ongelmia ja viivästyksiä, kuten paperilla on suunniteltu, niin on todennäköistä, että Fennovoiman ydinsähkön omakustannushinta nousee merkittävästi korkeammaksi: 80 €/MWh [E] lienee todennäköisempi omakustannushinta Fennovoiman ydinsähkölle. Fennovoimalla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin markkinoida edullisiin lähtöolettamuksiin perustuvia laskelmia voimalansa valmistumisesta ja sen kustannuksista ja sähkön omakustannushinnasta, jotta sillä olisi toivoa saada riittävä määrä osakkaita hankkeeseensa. Jos Fennovoima perustaisi laskelmansa todennäköisempiin skenaarioihin ja niiden mukaiseen omakustannushintaan, niin ilmenisi, että jo pelkästään osakkaiden rahallisen tarkastelun perusteella hanke ei ole kannattava - ja Fennovoiman työntekijät voisivat saman tien lopettaa työnsä, koska katoaisi ainoa syy Fennovoiman kaltaisen suuren sähköyhtiöyhteenliittymän olemassaoloon eli "kannattava" ydinvoimalahankkeensa.

Lisäksi aurinko- ja tuulivoiman tuotantokustannukset ovat halpenemassa niin, että ensi vuosikymmenellä näistä tullee selkeästi edullisempia verrattuna uuteen ydinvoimaan.
Sähkön kulutuksen näkymät

Tällä hetkellä on nähtävissä Suomessakin (kuten muualla Länsi-Euroopassa), että sähkön kulutuksen kasvu alkaa olla irtaantunut talouskasvusta. Sähkön kulutus Suomessa ei kasva enää siten kuin energia-ala uskoi vielä 2000-luvun alussa ja kuten sähköntuotantoalan lobbarit toivoivat ja esittivät vielä vuonna 2010, jolloin TEM muutamassa viikossa "korjasi" sähkönkulutusennustettaan ylöspäin, jotta saataisiin perustetta kahden ydinvoimalan periaatepäätöksen hyväksymiselle ennen kuin silloin tehtiin päätöksiä Fennovoiman ja TVO:n periaatepäätöshakemuksista. Nyt onkin ilmennyt, että sähkön kulutuksen kasvu Suomessa on lähes pysähtynyt. Lisäksi sähkön tuonti Venäjältä on pudonnut alle puoleen vuoden 2010 tasosta, vaikka Olkiluoto-3 ei ole vielä edes valmis. Nyt pitäisi käyttöön saada uudet ja realistisemmat sähkönkulutusennusteet ydinvoimalapäätöksenteon pohjaksi.
Ydinvoimalat tarkoittavat näennäistä kilpailua Suomen sähkömarkkinoilla

Fennovoiman pariaatepäätöshakemuksessa esitetään, että Fennovoima parantaisi sähkömarkkinoiden toimivuutta tuomalla uusia toimijoita sähköntuotantoon ja koska Fennovoima mahdollistaisi Suomen ydinvoiman tuotannon maantieteellisen, omistuksellisen ja organisatorisen hajauttamisen [A: s. 2]. Kuitenkin, jos sähköntuotantoa tarkastellaan näistä näkökulmista, niin ydinvoima on huonoin tuotantotapa. Jos sähköntuotanto suurelta osin perustuu ydinvoimaloihin, kuten Suomessa käy, jos sekä Olkiluoto-3 että Olkiluoto-4 ja Fennovoiman ydinvoimala toteutuvat, niin sähkömarkkinoita hallitsevat parin - kolmen konsernin ydinvoimaloiden ympärille rakentuneet yhteenliittymät ja kilpailu sähkömarkkinoilla jää lähes pelkästään näiden – paljolti omistajapohjaltaan samojen - yhteenliittymien väliseksi näennäiskilpailuksi. (Suurin osa TVO:n omistajista omistaa myös Fennovoimaa ja päinvastoin. Lisäksi Suomen kolmas ydinvoimatoimija Fortum on suuromistaja TVO:ssa, noin 27 %:n omistusosuudella). On todettu, että merkittävä sähkömarkkinoiden kilpailuongelmien aiheuttaja on keskittynyt sähköntuotannon omistus [1: s. 80]. Johtuen ydinvoimalaitosten valtavasta yksikkökoosta, ne ovat yleensä useiden sähköntuottajien yhdessä omistamia. Kilpailullisista syistä tulee välttää ydinvoimaloiden kaltaisia valtavia sähköntuotantoyksiköitä, joiden käyttö edellyttää yhteistyötä "keskenään kilpailevien" yhtiöiden kesken [1: s. 82]. Jos ydinvoimalaitosyhtiöt suurine tuotantoyksikköineen hallitsevat sähkömarkkinoita, niin pienimuotoisemman sähköntuotannon on vaikea tulla sähkömarkkinoille [1: s. 83, 84]. Tämä on näkynyt esim. Suomen sähköntuotannossa: edellisen ydinsähkön markkinoilletulobuumin jälkeen 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa sähkön- ja lämmön yhteistuotannon rakentaminen väheni paljon noin kymmeneksi vuodeksi [9: s. 2].
Jos taas sähköntuotanto merkittävässä määrin perustuisi uusiutuviin energianlähteisiin ja siten suhteellisen pieniin tuotantolaitoksiin, niin sähköntuotantoon voisivat ryhtyä pienetkin ja jopa uudet toimijat. Tämä mahdollistaisi todellista kilpailua sähköntuotannossa.

Fennovoiman periaatepäätöshakemuksessa esitetään, että se tuo "lukuisia uusia toimijoita sähköntuotantoon" Suomessa. Tältä osin täytyy todeta, että suurin osa näistä uusista toimijoista, jotka olivat mukana Fennovoiman hankkeessa, ovat jo ilmoittaneet, että ne eivät enää osallistu Fennovoiman ydinvoimalahankkeen jatkorahoitukseen. Näin ovat ilmoittaneet Boliden, Kesko, Ovako Imatra, Suomen Osuuskauppojen Keskusosuukunta, Oy Aga Ab, Componenta Oyj, Finnfoam Oy, Mondo Minerals B.V., Omya Oy ja Talvivaara Oyj. Ovat todenneet hankkeen kannattamattomaksi, liian riskipitoiseksi.

Periaatepäätöshakemuksessa todetaan olevan tarvetta hajauttaa sähkönhankintaa eri sähköntuotantomuotoihin, jotta hankintaan liittyvä kokonaisriski voidaan pitää kohtuullisena [1: s. 40]. Vastaavasti Suomen ilmasto- ja energiastrategiassa todetaan, että Suomeen sijoitetun sähköntuotantokapasiteetin tulee olla monipuolista ja hajautettua ja että etusijalle asetetaan tuotantokapasiteetti, joka ei aiheuta kasvihuonekaasupäästöjä [1: s. 97]. Näiden tavoitteiden mukaista on nimenomaan uusiutuviin energianlähteisiin perustuva sähköntuotanto, koska niiden osuus sähköntuotannosta on tällä hetkellä pieni. Ydinvoima ei niinkään vastaa näihin tavoitteisiin, koska se perustuu valtavan suuriin yksikköihin ja sen osuus muiden, jo tehtyjen päätösten mukaan (Olkiluoto 1 – 3/4 ja Loviisa 1 ja 2) tulisi olemaan sähköntuotantomuodoista suurin eli jopa yli puolet Suomen sähköntuotannosta.

Suurten sähköyhtiöiden lobby esittää edelleen, että nykytilanteeseen verrattuna Suomessa tarvittaisiin kolme uutta ydinvoimalaa (TVO:n Olkiluoto-3 ja Olkiluoto-4 ja Fennovoiman Hanhikivi-1). Kuitenkin suurin osa Fennovoiman osakkaina olleista yksityisistä yrityksistä on jo toista mieltä eli ovat ilmoittaneet, että eivät jatkossa enää osallistu Fennovoiman ydinvoimalahankkeeseen. Fennovoiman hankkeessa edelleen mukana olevien suurten sähköntuottajien intressi esittää edelleen lisäydinvoiman rakentamista on siinä, että ne siten saisivat varmistettua, että Suomen sähkömarkkinat pysyvät edelleen merkittävässä määrin suurten tuottajien hallinnassa: näin Suomessa ei tarvitsisi eikä voisi merkittävässä määrin ruveta panostamaan pienimutoisempaan, uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaan sähköntuotantoon (johon suurelta osin perustuu muualla maailmassa uusi sähköntuotanto), jollaisesta aiheutuisi nykyisille suurille sähköntuottajille riski, että pienet, suurista yhtiöistä riippumattomat sähköntuottajat saisivat mahdollisuuden tulla sähkömarkkinoille pienimuotoisella sähköntuotannolla ja sähkömarkkinat alkaisivat vapautua suuryhtiöiden määräysvallasta.
Ydinjätehuollon ympäristövaikutukset ja -riskit - käytetyn polttoaineen loppusijoitus mukaan lukien

Ydinvoiman käytöstä aiheutuva merkittävä ympäristöriski ja riski terveydelle liittyy käytetyn polttoaineen jätehuoltoon. Ydinvoimalan käytöstä väistämättä seuraa, että syntyy käytettyä polttoainetta ja muuta ydinjätettä.

Nyt Fennovoiman ydinvoimalaitosten periaatepäätöshakemuksissa ja YVA-selostuksissa ei ole esitetty, miten olisi mahdollista toteuttaa korkea-aktiivisen jätteen asianmukaista käsittelyä, joka olisi asianmukaisen luotettavaa riittävän pitkän aikaa niin, että jätteiden loppusijoituksesta ei aiheutuisi haittaa. YVA-selostuksissa on esitetty ydinjätehuollon turvallisuutta olettaen, että tapahtumia ydinjätteen loppusijoituspaikan ympäristössä voitaisiin hyvin ennakoida satojentuhansien vuosien päähän. Tämä oletus on kuitenkin väärä [4, 6, 8, 23, 25, 26]. Esitettävän ydinjätteen loppusijoituksen turvallisuus pitäisi kyetä takaamaan yli 200000 vuotta [20: s. 14], minkä aikaa ydinjäte on vaarallista.

Merkittävimmän vaikeuden tässä aiheuttaa se, että ihmisten loppusijoituspaikan ympäristössä tekemiä toimia ei kyetä ennakoimaan murto-osaakaan tästä ajasta eikä ihmiskunnalla ole edes luotettavaa keinoa, kuinka se kykenisi välittämään ydinjätteen loppusijoituspaikkaan liittyvää tietoa sukupolvesta toiseen tuhansien sukupolvien päähän. Myöskään luonnonilmiöihin liittyviä tapahtumia loppusijoituspaikan ympäristössä ei kyetä riittävästi ennakoimaan näin pitkää aikaa. Esimerkiksi ihmisten tietoisesti tai tiedostamattaan tai vahingossa tekemät toimet ja/tai kallioperän liikkeet ja/tai meri- ja/tai pohjaveden ja/tai muun veden ympäristössä kulkeutuminen voivat aiheuttaa seurauksia, joiden takia korkea-aktiivisen jätteen loppusijoituskapselien ja niitä ympäröivien savipuskurien pitkäaikaiskestävyys heikkenee ratkaisevasti. Ihmisten ja muiden eliöiden toimien lisäksi mahdollinen on esimerkiksi kalliosiirros, joka rikkoo suurta osaa loppusijoitustilasta, minkä seurauksena pohjavesi tai merivesi tai muu ympäristön vesi pääsee kuljettamaan kapseleita suojaavat savivuoraukset vähitellen pois. Jääkausien myötä routa saattaa toistuvasti ulottua loppusijoitustilaan ja sulaa sieltä, mikä heikentäisi loppusijoitustilan rakenteiden kestävyyttä ja vedenpitävyyttä [4; 26]. Loppusijoitustilassa vesi saattaa syövyttää ydinjätteen kuparikapseleita kymmeniä kertoja nopeammin kuin mitä on oletettu esitetyn loppusijoitusratkaisun yhteydessä [23, 25: liite 8, s. 13]. Koska korkea-aktiivisen jätteen loppusijoitusta ei voida hallita riittävän luotettavasti kyllin pitkää aikaa, niin radioaktiivisia aineita ennen pitkää vapautuu loppusijoitustilasta elolliseen luontoon.

Periaatepäätöshakemukset ja niihin liittyvät YVA-selostukset ovat sikäli puutteellisia, että niissä ei ole käsitelty sitä, onko esitettyä loppusijoitusratkaisua varmempaa keinoa estää radioaktiivisten aineiden vapautumista ydinjätteistä elolliseen luontoon. Tarkastelussa pitäisi erityisesti käsitellä myös ydinjätteiden pitkäaikaiseen loppusijoitukseen liittyvää merkittävintä riskiä eli ihmisten toimintaa loppusijoituspaikan ympäristössä vähintään 200000 vuoden aikana ja mahdollisuutta välittää ydinjätteen loppusijoituspaikkaan liittyvää tietoa näin pitkäksi aikaa, jotta paikan ympäristössä ei tiedostamatta tai vahingossa tehtäisi toimia, joista seuraisi radioaktiivisten aineiden vapautumista elolliseen luontoon.

YVA-selostuksessa [27: s. 318] on esitetty: "Pitkäaikaisturvallisuusarvioiden mukaan kaikkein todennäköisintä on, ettei kapseleista vapaudu radioaktiivisia aineita miljooniin vuosiin." Kuitenkin tällaisten arvioiden ja niiden perusteena olevien oletusten ja mallintamisen kyky kuvata todella toteutuvaa tulevaisuutta kymmeniätuhansia - satojatuhansia vuosia eteenpäin on erittäin epävarmaa. Tarvittavalla vähintään 200000 vuoden tarkastelujaksolla on suurella todennäköisyydellä myös tapahtumia, joita arvioissa ei ole otettu huomioon - luonnontapahtumia tai ihmisen tai muiden eliölajien toiminnasta aiheutuvia.

Vastuu pitkäaikaisesta ydinjätehuollosta?

Kun ydinjätteiden "loppusijoitustila" on "suljettu", niin sen turvallisuudesta ei välttämättä vastaa enää kukaan. Valtiolla on kyllä velvoite "vastata" ydinjätteistä (ydinenergialaki 34 § 1 mom.), mutta käytännössä tämä vastuu ei ulotu kovin pitkälle: Suomen valtiota tai jotakin sen seuraajavaltiota, joka tällaista vastuuta tunnustaisi, tuskin enää on muutaman sadan tai yli tuhannen vuoden kuluttua. Sitten juridisesti tuskin enää on mitään tahoa, jolla olisi mitään vastuuta ydinjätteistä. Silti ydinjätteet ovat tämän jälkeenkin vaarallisia ympäristölle ja terveydelle vähintään 200000 vuotta.

Epävarmuus ydinjätehuoltorahastoinnissa

Ydinvoimayhtiöt saavat ydinjätehuoltorahastoon maksamastaan rahasta 75 % takaisin lainana (YEL 52 §). Niinpä ydinjätehuoltorahasto ei välttämättä varmista sitä, että ydinjätehuoltoon tarvittavat varat on turvattu ja saatavilla. Mahdollisuuteen toteuttaa ydinjätehuoltoa ydinjätehuoltorahaston turvin vaikuttaa se, kuinka hyvin arvonsa säilyttää se ydinvoimalayhtiöiden varallisuus, joka on ydinjätehuoltorahastolta saatujen lainojen vakuutena, osataanko ydinjätehuollon kustannukset ennakoida oikein ja kattaako ydinjätehuoltorahastosta annettuille lainoille maksettava korko kustannustason nousua.
Poikkeukselliset tilanteet

Huoltovarmuuden kannalta - erityisesti kriisitilanteissa - uusiutuviin energianlähteisiin perustuva hajautettu sähköntuotanto on turvallisempaa kuin ydinvoima. Kymmenillä - sadoilla paikkakunnilla eri puolilla maata sijaitsevia tuulivoimalayksiköitä ja biopolttoainetta käyttäviä voimaloita on paljon hankalampi hyökkäyksin irrottaa sähköverkosta tai tuhota kuin muutamaa ydinvoimalaa. Lisäksi uusiutuvat energianlähteet ovat täysin kotimaista alkuperää, kun taas "ydinpolttoaine" täytyy tuoda ulkomailta. Osa uusiutuviin energianlähteisiin perustuvasta sähköntuotannosta, kuten tuuli- ja aurinkovoima, ei tarvitse polttoainetta lainkaan, mikä myös on selkeä etu huoltovarmuuden kannalta.

Sähkönhankinnan strategisen hajauttamisen näkökulmasta on parempi, että sähköntuotanto mahdollisimman paljon perustuu hajautettuun, uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaan tuotantoon, ei ydinvoimalaitosten kaltaisiin suuryksiköihin.

Periaatepäätöshakemuksissa ja niihin liittyvissä YVA-selostuksissa ei ole tarkasteltu tilannetta, jossa ydinvoimalaitos on suoran aseellisen tuhoamis- tai vahingoittamispyrkimyksen kohteena. Kun katsotaan historiaan, kuinka usein Suomessa on ollut sodan kaltainen aseellinen selkkaus [37], niin on melko todennäköistä, että käyttöikänsä aikana ydinvoimalan kaltainen suuri sähköntuotantoyksikkö joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Tällainen hyökkäys voi olla mittasuhteeltaan mitä tahansa pienen terroristijoukkion operaatiosta voimakkaan armeijan suoraan hyökkäykseen. Hyökkäyksen seurauksena on riski vakavimman ydinonnettomuusluokan eli INES 7 -luokan tapahtumalle. Tällaisista ja muista suhteellisen todennäköisistä poikkeustilanteista johtuvat vakavimmat ympäristövaikutukset ja -riskit olisi esitettävä ympäristövaikutusten arvioinneissa. Ympäristövaikutusten arvioinneissa olisi esitettävä myös INES-luokitusasteikon luokan 7 mukaisen tapahtuman seurauksia. Nyt YVA-selostuksissa on käsitelty vakavimpana onnettomuutena vain hyvin paljon lievempää INES-luokan 6 onnettomuutta.

Merkittävimmät vaihtoehdot uudelle ydinvoimalalle ovat energiankäytön tehostaminen, tuuli- ja aurinkovoima ja biopolttoaineiden käyttö energiantuotannossa. Näihin ei liity vastaavaa riskiä aseellisessa kriisitilanteessa kuin ydinvoimalaitokseen. Tuuli- ja aurinkovoimalat tai ydinvoimalaan verrattuna pienitehoiset biopolttoainetta käyttävät energiantuotantolaitokset eivät ole yhtä houkuttelevia aseellisen tuhoamisyrityksen kohteita kuin ydinvoimala. Myöskään mahdollinen hyökkäys ei aiheuttaisi tällaisissa kohteissa vastaavaa vakavan ja laaja-alaisen ympäristövahingon riskiä kuin ydinvoimalaitoksen kyseessä ollen. On perusteltua, että ydinvoimalan YVA-selostuksissa käsitellään myös aseellisen hyökkäyksen aiheuttamaa riskiä ja sen seurauksena mahdollisesti syntyviä ympäristövaikutuksia, koska ydinvoimala vastaisi merkittävän suuresta osasta Suomen sähköntuotantoa ja siten on Suomea tai suomalaista yhteiskuntaa vastaan tehtävässä hyökkäyksessä poikkeuksellisen houkutteleva hyökkäyskohde. Niinpä aseellinen hyökkäys on erityisesti ydinvoimalaitokseen liittyvä riski - suuremmassa määrin kuin sen vaihtoehtoihin.
Rosatomista

Fennovoiman ydinvoimalahankkeen kohdalla sen omistajat ovat valitettavasti joutuneet toteamaan, että eivät voi saada ydinvoimalaa pystyyn päästämättä Rosatomia ja sitä hallitsevaa Venäjän valtiota mukaan uudeksi suureksi toimijaksi Suomen sähkömarkkinoille. Suuryhtiöt katsovat kuitenkin omalle valta-asemalleen pienemmäksi pahaksi päästää täkäläiseen sähkömarkkinapeliin mukaan Rosatom, joka ei edelleenkään kelpaa kumppaniksi TVO:lle - verrattuna siihen vaihtoehtoon, että suomalaisessakin sähköntuotannossa alettaisiin suuressa määrin panostamaan sellaisiin tuotantomuotoihin, jotka ovat omiaan monen erillisen toimijan pienimuotoiseen tuotantoon, eli uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaan sähköntuotantoon.

TVO ei ole pyytänyt edes tarjousta Rosatomilta Olkiluoto-4:stä, vaikka Rosatom todennäköisesti olisi paperilla edullisin ydinvoimalatoimittaja - eikä Fennovoimakaan alunperin pyytänyt Rosatomilta tarjousta, kun alunperin ei halunnut Rosatomia kumppanikseen ja peluriksi Suomen sähköntuotantoon. Fennovoima pyysi Rosatomilta tarjouksen vasta, kun muilta saamiensa tarjousten perusteella ilmeni, että sillä ei ollut jäljellä mitään muuta tarjoajavaihtoehtoa, jonka tarjous voisi olla taloudellisesti siedettävä. Syitä tähän Rosatomin kelpaamattomuuteen yhteistyökumppaniksi on mm. se, että se on Venäjän valtion hallinnassa eli Venäjän valtio voi käyttää sitä pelinappulana milloin missäkin poliittisessa kysymyksessä sekä sen suora kytkös ydinaseisiin eli se valmistaa ydinaseet Venäjän armeijalle. Niinpä Rosatomia pidetään epämieluisana ja jopa epäluotettavana kumppanina.
Ydinvoimaa ei tarvita

Sähköntuotannolle on olemassa kestäviä vaihtoehtoja, joista osa on halvempia kuin uusi ydinvoima (kuten useimmat toimet sähkön kulutuksen vähentämiseksi), osa samaa hintaluokkaa [39] (esim. biopolttoaineet, tuulivoima ja aurinkovoima). Nämä vaihtoehdot ovat toteutettavissa paljon suuremmassa laajuudessa ja pitemmäksi aikaa kuin ydinvoima, koska uusiutuvat energianlähteet perustuvat auringon energiaan joko suoraan (aurinkovoima) tai auringon energian aikaansaamiin luonnollisiin ilmiöihin maapallolla (tuuli ja biopolttoaineet). Ydinvoima sen sijaan perustuu rajallisiin uraanivaroihin, joiden riittävyys on samaa suuruusluokkaa öljyvarojen kanssa [1: s. 289]. Uusiutuvien vaihtoehtojen laajamittainen käyttöönotto on toteutettavissa vastaavassa ajassa, mitä vaatii ydinvoimapäätösten valmistelu ja ydinvoimaloiden suunnittelu ja toteuttaminen [29].

Vähäisempi sähkön tarve osana ydinvoimalaitoshankkeen toteuttamatta jättämistä

Periaatepäätöshakemuksissa ja niihin liittyvissä YVA-selostuksissa ei ole otettu huomioon sitä, miten vähäisempi sähkön tarve liittyy siihen vaihtoehtoon, että ydinvoimalaitoshankkeita ei toteuteta. Reaalinen nollavaihtoehto ydinvoimaloiden rakentamiselle on se, että sähkön kulutus ei kasva siinä tapauksessa, että lisää ydinvoimaloita ei rakenneta, niin paljoa kuin siinä tapauksessa, että ydinvoimaloita rakennetaan. Tällaisen nollavaihtoehdon realistisuutta havainnollistaa osaltaan Ruotsin esimerkki. 1990-luvun puolivälistä 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen puoliväliin sähkönkulutuksen suhteellinen kasvu oli Suomessa lähes kolminkertainen Ruotsiin verrattuna - ja vaikka Suomessakin on todettu sähkönkulutuksen kasvutrendin taittuneen - niin siitä huolimatta sähkönkulutuksen suhteellisen kasvun arvellaan Suomessa edelleen olevan lähes kolminkertaista Ruotsiin verrattuna (vuodesta 2007 vuoteen 2030) [32; 33; 34; J; K]. Kuitenkin olosuhteiltaan (mm. ilmasto, väestön elintottumukset ja väentiheys, teollisuuden rakenne ja nykyinen sähkön kulutus asukasta kohti) Suomi ja Ruotsi ovat varsin samanlaiset. Mistä siis johtuu, että Suomessa sähkönkulutuksen kasvun ei arvella hidastuvan vastaavalla tavalla kuin Ruotsissa? Ruotsissa sähkön kulutuksen kasvu on ollut noin vuodesta 1986 alkaen selvästi vähäisempää kuin ennen tätä [15]. Merkittävästi tähän on varmaan vaikuttanut se, että Ruotsissa päätettiin 1980-luvulla olla rakentamatta lisää ydinvoimaloita (jotka tuottavat suuren määrän sähköä lähes koko ajan). Tämä viittaa siihen, että sähkön säästäväisempi käyttö on käytännössäkin todellinen vaihtoehto ydinvoimalaitoshankkeille. Lisäksi viime vuosina on tullut mm. EU:ssa ja Suomessakin voimakkaasti esiin tarve ja pyrkimys lisätä uusiutuvien energianlähteiden käyttöä myös sähköntuotannossa. Varteenotettava nollavaihtoehto ydinvoimalaitoshankkeille on se, että sähkön kulutuksen kasvu olisi ilman lisäydinvoimaa vain noin 1/3 - 1/2 siitä, mitä sen on arveltu olevan lisäydinvoiman kanssa, ja että tämä vähäisempi sähkön tarve katettaisiin muulla, uusiutuviin energianlähteisiin perustuvalla sähköntuotantonnolla.

Energiatehokkuus

Vaikka Suomessakin on viime vuosina pyritty energiatehokkuuden parantamiseen, niin energian käytössämme on edelleen paljon tehostamisen varaa [22; 29: s. 18, 19]. Esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa, Alankomaissa ja Tanskassa energian käyttö suhteessa bruttokansantuotteeseen on laskenut viime vuosina paljon enemmän kuin Suomessa [22]. Energiatehokkuuden parantaminen helpottaisi toteuttamaan Suomea osana EU:ta koskevaa uusiutuvan energian osuuden lisäysvelvoittetta [1: s. 96], toisin kuin ydinvoiman lisäys. Energian käytön tehokkuuteen ja uusiutuviin energianlähteisiin panostamalla voidaan vastata myös valtioneuvoston strategisiin linjauksiin energian kulutuksen kääntämiseksi laskuun ja uusiutuvan energian tuotannon lisäämiseksi [1: s. 97]. Lisäydinvoima ei palvele näitä tavoitteita, koska sen myötä sähkömarkkinoille vain tulee suuri määrä lisää uusiutumattomalla energianlähteellä tuotettua sähköä myytäväksi ja kulutettavaksi, minkä myötä sähkönkuluttajien kiinnostus sähkönkäytön tehostamiseksi todennäköisesti vain laskee.

Fortumin ja TVO:n periaatepäätöshakemuksissa on arvioitu, että sähkön kulutus olisi vuonna 2020 noin 9 - 12 % suurempaa kuin mitä valtioneuvosto on asettanut tavoitteeksi ja vuonna 2030 noin 25 - 35 % suurempaa kuin valtioneuvoston tavoite [52: s. 44 - 45; 16: s. 24; 17: liitteen 4 s. 4]. Tällainen Fortumin ja TVO:n esittämä sähkönkulutusennuste viittaa siihen, että ydinvoimaloiden rakentamisella pyritään ja todennäköisesti myös päädyttäisiin yhteiskunnassa selvästi suurempaan sähkönkulutukseen - ja samalla laiminlyötäisiin pyrkimykset sähkön kulutuksen vähentämiseen.

"Perusvoiman" tarve

Ydinvoimalaitokset suunnitellaan tuottamaan perusvoimaa eli ovat sähköntuotantoa, joka vastaa jatkuvaan kulutustarpeeseen [A: s. 64]. Näköpiirissä ei ole kuitenkaan sellaista perusvoiman lisätarvetta (varsinkin, kun ottaa huomioon, että Olkiluoto-3:a ollaan rakentamassa), johon tarvittaisiin Fennovoiman ydinvoimalaa ja joka ei olisi tyydytettävissä yhteiskunnan kannalta edullisemmilla sähköntuotantotavoilla. Ei ole esitetty, millä perusteilla ja kuinka paljon lisää tarvittaisiin jatkuvasti saatavilla olevaa perusvoimaa ja missä määrin mahdollinen sähkön lisätarve onkin ajallisesti vaihtelevaa. Ei ole esitetty, missä määrin on odotettavissa sellaista "perusvoimatarvetta", johon vastaavaa sähköä ei muuten olisi saatavissa pohjoismaisen sähköverkon alueella. Tähän perusvoimakysymykseen pätee sama kuin kysymykseen sähkön kokonaiskulutuksestakin: hakemuksissa esitetyt sähkön ja perusvoiman tarpeet pohjautuvat suurten sähköntuottajien näkemyksiin mahdollisimman suuresta sähkön tarpeesta ja pyrkimyksiin saada mahdollisimman paljon sähköä myydyksi. Itse asiassa jo muilla ydinvoimaloilla (Olkiluoto 1 - 3/4, Loviisa 1 ja 2) tultaneen tuottamaan niin paljon perusvoimaa Suomeen, että Suomessa ei välttämättä ole perusvoimatarvetta enää yhdellekään suurelle ydinvoimalaitokselle: Olkiluoto 3 ja 4 korvaisivat sekä Olkiluoto 1:n ja 2:n että Loviisa 1:n ja 2:n ydinperusvoiman tuottajina, jos nämä vanhat ydinvoimalat poistettaisiin käytöstä - ja sekin on mahdollista, että näille vanhoille ydinvoimaloille myönnetäisiin myöhempien tarkistusten ja kunnostusten perusteella merkittävästi lisää käyttövuosia tähän asti myönnetyjen lisäksi - ne saavuttavat tällä hetkellä ydinvoimaloille kaavailtavan 60 vuoden käyttöiän vasta 2030-2040-luvun vaihteessa.

Yhdistetty lämmön- ja sähköntuotanto, jossa voidaan käyttää biopolttoaineita, sekä tuulivoima tuottavat luonnostaan enemmän sähköä talviaikaan, jolloin sähköntarvekin on Suomessa suurempi, kuin kesäaikaan [53: s. 210 - 212]. Niinpä perusvoimatuotantoakin voidaan rakentaa merkitsevältä osin näiden sähköntuotantomuotojen varaan siten, että "perusvoimankin" tuotanto kasvaisi luontaisesti talviaikana seuraten kokonaissähköntarpeen kasvua [53: s. 210 - 212; 2]. Kun tuulivoimaa rakennetaan riittävän laajalle alueelle hajautettuna esimerkiksi suhteellisen kattavasti eri puolille Suomea ja Pohjoismaita, niin tuulivoimakin on osin perusvoimaa, koska koko sähköverkon alueella ei ole tyyntä yhtäaikaa.
Ydinsähkön vienti

Fennovoiman ydinvoimalahanke johtaisi todennäköisesti ydinsähkön pysyvään vientiin Suomesta, koska Rosatom on siinä suurin omistaja eikä sillä ole sähköä kuluttavaa toimintaa Suomessa. Rosatom todennäköisesti myy sähköosuutensa Fennovoiman voimalasta Suomen ulkopuolelle tai vie sen Venäjälle. Kuitenkin tämän ydinsähkön tuotannon haitat, mm. korkea-aktiivinen ydinjäte ja ydinvahingon riski, jäävät Suomeen. Tällainen Suomessa tuotetun, venäläisomisteisen ydinsähkön vienti - haitat Suomeen jättäen - ei ole mielekästä suomalaisten kannalta.
Alueiden kehittäminen ja työllisyys

Työllisyyden ja Suomen eri alueiden kehittämisen näkökulmasta uusiutuviin energianlähteisiin perustuva sähköntuotanto - ja myös sähköntarpeen vähentäminen - tarjoaa enemmän työtä, enemmän suomalaisille ja laajemmin eri puolilla Suomea kuin ydinvoimaloiden rakentaminen [29: s. 30, 34, 37, 39, 48]. Biopolttoaineisiin, tuulivoimaan ja muihin uusiutuviin energianlähteisiin perustuvassa sähköntuotannossa on myös merkittäviä mahdollisuuksia vientimarkkinoihin. Suomessa on pystynyt syntymään ja kehittymään tuulivoimatekniikkaan liittyvää osaamista ja tuotantoa – lähinnä vientimarkkinoihin perustuen – vaikka kotimainen tuulivoiman kysyntä on ollut aivan viime vuosiin asti hyvin vähäistä. Tällä hetkellä alan edelleen kehittyminen ja kasvaminen Suomessa on kuitenkin kyseenalaista, koska täkäläisillä tuulivoimatekniikan yrityksillä ei ole vastaavaa etua merkittävistä kotimarkkinoista, kuten esimerkiksi tanskalaisilla, espanjalaisilla ja saksalaisilla kilpailijoilla on.

Ydinvoimaloiden myötä sähköntuotantoon liittyvä taloudellinen toimeliaisuus painottuu parille - kolmelle ydinvoimalaitospaikkakunnalle ja tästä taloudellisesta panostuksesta suurin osa päätyy ulkomaisille laitostoimittajille ja ulkomaiselle työvoimalle.
Ydinvoima ja ilmastonsuojelu

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ydinvoimahankkeet eivät ole järin oleellisia, sillä ydinvoima aiheuttaa välillisiä kasvihuonekaasupäästöjä (lähinnä laitosten rakentamiseen sekä uraanin louhintaan ja jalostukseen liittyviä) enemmän kuin sen tärkeimmät vaihtoehdot eli toimenpiteet sähkönkulutuksen vähentämiseksi ja sähkön tuotanto uusiutuvilla energianlähteillä. Lisäksi edes teoriassa ydinvoimalla voidaan vaikuttaa vain muutamaan prosenttiin maailman kasvihuonekaasupäästöistä, koska uraanivarojen riittävyys on rajallinen ja sillä voidaan korvata lähinnä nykyisiä muita sähköntuotantotapoja – ei juurikaan muuta energiankulutusta – ja ydinvoiman laajamittainen lisäkäyttöönotto on hitaampaa kuin sähkönsäästötoimenpiteiden ja uusiutuvien energianlähteiden käyttöönotto [29].
Muut ydinvoiman ympäristöhaitat

Uraaninlouhinnasta ja muusta ydinpolttoaineen tuotantoon liittyvästä toiminnasta aiheutuu huomattavia ympäristöhaittoja ja riskejä (ks. esim. [49, 50, G, H]). Uraanikaivoksissa on sattunut useita radioaktiivisen jätteen vuotoja ympäristöön. Näin on käynyt esimerkiksi Australiassa Rangerissa 2007 ja 2004, Olympic Damissa 2002 ja 2003, sekä Kanadassa Cameco-yhtiön alueella 2001 ja Rio Algom yhtiön alueella 1993.

Lauhdevesien vaikutukset

Lähes aina ja Fennovoimankin tapauksessa ydinvoimala rakennettaisiin vain sähköntuotantoon, jolloin energiaprosessin hyötysuhde on alle 40 %. Tuotetusta energiasta noin 60 % päästetään enimmäkseen lauhdeveden mukana lämpönä mereen, osin ilmakehään. 1200 MW:n voimala käyttää 40 - 45 m³ jäähdytysvettä sekunnissa [I]. Voimalaprosessin läpi kulkenut jäähdytysvesi ei ole puhdasta. Se sisältää levän ja planktonin sekä kalojen jäänteitä, kemikaaleja ja säteilyjäämiä. YVA-selostuksissa ennakoidaan, että jäähdytysveden vaikutusalueella vesikasvillisuuden ja kasviplanktonin tuotanto kasvaa. Tilannetta voi ennakoida vertaamalla Loviisan ydinvoimalan ympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin. Hamnholmenilla noin 20 km:n päässä voimalasta on mitattu + 20 ºC lämpöistä vettä 30 m:n syvyydessä, kun normaalitila olisi + 4 Cº [41: s. 7]. Merkittävää veden lämpenemistä voi siis tapahtua muuallakin kuin vain pintakerroksessa - toisin kuin YVA-selostuksessa (esim. [I: s. 140]) annetaan ymmärtää. Talvista jään heikentämisvaikutusta ulottuu jopa yli 20 km:n päähän. Loviisan ympäristöstä ovat vähentyneet ja osaksi jopa kadonneet made, ankerias, hauki, kuha ja silakan koko on pienentynyt [41: s. 5, 6, 10, 11]. Pyydykset limoittuvat. Ammattikalastuksen kannattavuus on heikentynyt [41: s. 11]. YVA-selvityksessä myönnetään, että kalastukselle voi aiheutua haittaa pyydysten limoittumisesta ja pyyntitehon heikkenemisestä jäähdytysveden vaikutusalueella.

Ydinvoimalaitoshankkeesta ja voimalaitoksen käytöstä väistämättä johtuvat välilliset päästöt

Ydinaitoshankkeen päästöjä ja riskejä ei ole esitetty kattavasti YVA-selostuksissa. Tämä pitää erityisesti paikkaansa - ei vain edellä mainitun ydinvoimalaitoksen käytössä väistämättä syntyvän korkea-aktiivisen jätteen jätehuollon osalta - vaan myös ydinvoimalan käytölle välttämättömän ydinpolttoaineen valmistusketjun päästöjen ja riskien osalta. Selvittämättä on jäänyt osa kuormituksesta ja riskeistä ympäristölle, kuten typpiyhdisteiden päästöt ilmaan ja vesiin (mm. rakentamisaikaisesta räjäytysaineiden käytöstä) ja ydinpolttoaineen valmistusketjun päästöt. Merkittävimmät vaihtoehdot ydinvoimalle Suomessa sähkön tarpeen tyydyttämiseksi ovat toimenpiteet sähkön kulutuksen vähentämiseksi, tuuli- ja aurinkovoima, uusiutuvien biopolttoaineiden käyttö yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa sekä muut uusiutuvat energianlähteet [29: s. 22 - 30]. Niinpä ydinvoimalaitokseen liittyviä päästöjä veteen ja ilmaan (myös kasvihuonekaasupäästöjä) pitäisi tarkastella ensisijaisesti verrattuna näihin.


ystävällisin terveisin


Kai Virtanen

puh. 044 0356 244
　
　

VIITTEET:

A. Pekka Ottavainen, Juha Nurmi, Hakemus valtioneuvoston 6.5.2010 antaman ydinenergialain (990/1987) 11 §:n mukaisen periaatepäätöksen M 4/2010 vp täydentämiseksi, Fennovoima Oy, maaliskuu 2014, 137 s.

B. http://rikumerikoski.blogspot.be/2013/11/fennovoiman-ydinvoimala-on-suuri.html

C. tietotrenditblogi.stat.fi/sähköä-yli-tarpeen

D. http://annamatela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161951-fennovoiman-ydinvoimalahanke-on-kehnoa-talous-ja-energiapolitiikkaa

E. http://www.soininvaara.fi/2013/10/03/kannattaako-kuntien-olla-mukana-fennovoimassa/

F. http://www.kesko.fi/fi/Media/Tiedotteet/Porssitiedotteet/

G. Lääkärit Kanadasta: Ydinvoiman kustannuksiin laskettava myös uraanikaivosten vaikutukset, 17.3.2011, http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/verkossa-sk1111

H. http://www.nsd.se/opinion/uranbrytning-bor-forbjudas-i-bade-sverige-och-australien-6677631.aspx

I. Ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointiselostus, Pöyry Finland Oy, Fennovoima Oy, Helmikuu 2014, 240 s. + liite.

J. TEM:n arvio: Sähkönkulutuksen kasvutrendi taittumassa, 10.11.2009, http://www.tem.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedotearkisto/vuosi_2009?98603_m=97270

K. Statens energimyndighet, Energiförsörjningen i Sverige år 2030, Maj 2011, ET 2011:23, http://nog.se/wp-content/uploads/2013/05/Energif%C3%B6rs%C3%B6rjningen-i-Sverige-%C3%A5r-2030.pdf

1. Rantanen, J., Saarenpää, T. et al., Ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemus, Fennovoima Oy, Lönnbeg painot Oy, Helsinki, 14.1.2009, 328 s.

2. Ari Lampinen, Biosähkön (ruskean sähkön) myytit ja faktat, Tampere 19.11.2008, 27 diaa.

4. Matti Saarnisto, Evaluation report on the Posiva report 2006-5 ‘Expected Evolution of a Spent Nuclear Fuel Repository at Olkiluoto, Säteilyturvakeskus -STUK, January 2008, 31 s.

6. Lauri Myllyvirta, YVA-ohjelma Olkiluotoon suunnitellun ydinjätehaudan laajentamiselle, lausunto 26.8.2008, Asia 820/815/2008, 3 s., http://www.tem.fi/files/19823/Greenpeacen_lausunto_(P)_28.6.2008.pdf

8. Eero Yrjö-Koskinen, Janne Björklund, Ympäristövaikutusten arviointiselostukseen ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen laajennuksesta (Posiva Oy), Helsinki 12.1.2009, Dnro 820/815/2008, http://www.sll.fi/ajankohtaista/liitto/2009/ymparistovaikutusten-arviointiselostukseen-ydinpolttoaineen-loppusijoituslaitoksen-laajennuksesta-posiva-oy

9. toim: Harri Lammi, Olli Tuomola, Antero Vihma, Simo Kyllönen, Sami Wilkman, Kaisa Kosonen, Tuuli Kaskinen, näkökulma ydinvoimaan, 2002, 8 s.

15. Fredrik Robelius, Slut på olja - slut på energi?, Uppsala universitet, 2.10.2006, dia 7.

16.Tapio Kuula, Matti Ruotsala, Mikael Lilius, Peter Fagernäs, Ydinvoimalaitosyksikön rakentamista koskeva periaatepäätöshakemus – Loviisa 3, Fortum Power and Heat Oy, Espoo 5.2.2009, 137 s., http://www.tem.fi/files/21757/Fortum_2009_Loviisa3_PAP-hakemus_fi_secured_matalares.pdf

17. Pertti Simola, Rauno Mokka, Ydinvoimalaitosyksikön rakentamista koskeva periaatepäätöshakemus – Olkiluoto 4, Teollisuuden Voima Oyj, Helsinki 25.4.2008, 7 s. + 14 liitettä, http://www.tem.fi/files/19390/Periaatepaatoshakemus_OL4_lukittu_(2).pdf

20. Energiateollisuus, Hyvä tietää ydinjätteestä, Helsinki 2007, 24 s., ISBN 978-952-5615-11-1

22. European Environment Agency, Total energy intensity 1995-2006, relative energy intensity and per capita consumption, http://dataservice.eea.europa.eu/atlas/viewdata/viewpub.asp?id=4101

23. Tutkijat epäilevät ydinjätetekniikkaa Pohjoismaissa, Kauppalehti 4.10.2007, viitattu kirjoituksessa: www.uraanivoima.com/pdf/KauppalehtiTutkijat_epailevat_ydinjatetekniikkaa_Pohjoismaissa.pdf

25. Eero Patrakka, Timo Äikäs, Periaatepäätöshakemus käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen laajentamiseksi Loviisa 3 -yksikköä varten, Posiva Oy, 13.3.2009, 8 s. + 13 liitettä, http://www.posiva.fi/files/810/Posiva_PAP_LO3_web_valmis130309.pdf

26. Matti Saarnisto, Saarnisto-Summary-STUK, 31.5.2009, 4 s.

27. Fennovoima Oy, Pöyry Energy Oy, Ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointiselostus, Helsinki 2008, ISBN 978-952-5756-03-6, 388 s. + 2 liitettä.

29. Toim. Karoliina Auvinen, Ville Pohjanheimo, Päivi Rosqvist, Virtaa tulevaisuuteen, Suomen kestävän energiapolitiikan ratkaisumalleja ja niiden mahdollisuuksia, Helsinki 2007, ISBN 978-952-5242-16-1, 56 s.

32. Statistiska centralbyrån, Tillförsel och användning av el 1994 - 2006 (GWh), Uppdaterad: 2008-02-29

33. Tilastokeskus, Tilastotietokannat > Tietokanta: PX-Web Statfin > Energia/Energiankulutus.

34. Sverker Martin-Löf, Svensk processindustri och energiförsörjningen, 22.3.2006, dia 12, http://www.iva.se/upload/Verksamhet/Projekt/Process/Fil%202%20SML%20hos%20IVA%20rev%20B.pdf

37. Luettelo Suomen historian sodista, http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sodat

38. Juha Kaihlanen, Valtiolle jäämässä jättivastuu ydinvoimaonnettomuudesta, Turun Sanomat, 5.4.2008.

39. Tomas Nauclér, Per-Anders Enkvist, Pathways to a Low-Carbon Economy: Version 2 of the global greenhouse gas abatement cost curve, McKinsey & Company January 2009, 190 s.

41. Gerd Söderholm, Atomivoimaloiden ympäristövaikutukset vesiympäristöihin - tieteen tuki Loviisan kalastajille, Helsinki 25.4.2008, 19 s., www.tem.fi/files/19790/011_Kuka_voittaa_koydenvedon....pdf

47. Fennovoima, Ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemus, Lisäselvitykset, huhtikuu 2009, 124 s.

49. Uraanikaivos, Lappilaiset uraanivoimaa vastaan -kansanliike, http://www.uraanivoima.com/?p=uraanikaivos

50. http://www.ydinvoima.fi/ongelmat/uraani/

52. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia, Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6. päivänä marraskuuta 2008, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 36/2008, Edita Publishing Oy, 159 s., ISBN 978-952-227-125-9, http://www.tem.fi/files/21079/TEMjul_36_2008_energia_ja_ilmasto.pdf

53. Ari Lampinen, Huomioita energianlähteiden kansantaloudellisten kustannusten käsittelystä Suomen energiatalouspolitiikassa, Jyväskylän yliopisto, ympäristötieteet, julkaisussa Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2/2002, s. 207 - 219.