Kriittisen suuren
osan kotimaisista yksityisistä ja melkoisen osan myös
kuntaomisteisista osakkaistaan menettänyt Fennovoima on
lähtenyt haalimaan ydinvoimalahankkeelleen rahoitusta suoraan
kunnilta. Myös Kalajoen kaupungin liittymisestä hankkeeseen on
valmisteltu esityksiä.
Hankkeesta irtautuneet yritykset ovat perustelleet ratkaisuaan Fennovoiman ydinvoimahankkeen kalleudella ja riskipitoisuudella. Lähetän teille tämän viestin, jotta saisitte hankkeeseen muutakin näkökulmaa kuin Fennovoima-lähtöistä mainostusta.
1. Ydinvoimahankkeen taloudellinen kannattavuus?
Fennovoiman ydinvoimalahankkeen taloudellinen kannattamattomuus ilmenee oikeastaan jo liitteenä olevasta Oulun Energian johtokunnan lausunnosta koskien tätä hanketta
(OuluEnergiaLausuntoFVsta062014.pdf). Lausunnossa sanotaan suoraan seuraavaa:
Hankkeesta irtautuneet yritykset ovat perustelleet ratkaisuaan Fennovoiman ydinvoimahankkeen kalleudella ja riskipitoisuudella. Lähetän teille tämän viestin, jotta saisitte hankkeeseen muutakin näkökulmaa kuin Fennovoima-lähtöistä mainostusta.
1. Ydinvoimahankkeen taloudellinen kannattavuus?
Fennovoiman ydinvoimalahankkeen taloudellinen kannattamattomuus ilmenee oikeastaan jo liitteenä olevasta Oulun Energian johtokunnan lausunnosta koskien tätä hanketta
(OuluEnergiaLausuntoFVsta062014.pdf). Lausunnossa sanotaan suoraan seuraavaa:
"Voimaosakeyhtiö SF
on esitellyt yhtiön ja Fennovoiman yhtiöasiakirjojen
pääasiallisen sisällön. Voimalaitoksen toimitussopimukseen ei
ole yksityiskohtaisesti tutustuttu.
Osakassopimuksessa on sovittu Voimaosakeyhtiön osakkaille kiinteä etukäteen sovittu "omakustannushinta" laitoksen kaupallisen käytön alusta 12 vuodeksi eteenpäin pois lukien eräitä laitostoimittajan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevia kustannustekijöitä.
Investointilaskelman tulos on herkkä laskennan lähtöarvoille. Investointipäätökseen vaikuttavat sen vuoksi merkittävästi investoijan omat näkemykset ja odotukset mm. tulevasta talouden, energiapolitiikan ja sähkömarkkinoiden kehityksestä.
Hankkeen liiketaloudellista kannattavuutta ei voitu suoraan osoittaa. Investoinnin tuotto-odotukset suhteessa hankkeen riskeihin jäävät alhaisiksi.
Mikäli Voimaosakeyhtiön osakkuuden taloudelliset riskit jäävät vuodenvaihteessa syntyvän Oulun Energia Oy:n kannettaviksi, hankkeen taloudelliset vaikutukset tulee huomioida yhtiölle asetettavissa tuottotavoitteissa."
Lausunnosta ilmenee siis, että johtokunta on tutustunut Fennovoiman yhtiöasiakirjoihin vain Voimaosakeyhtiö SF:n esittelyn verran. Tällainen esittely on puolueellista, epäobjektiivista, koska Voimaosakeyhtiö SF:llä on tarve saada yhtiöön lisää osakkaita, jotta yhtiö ja ydinvoimalahanke ylipäätään voisivat yrittää jatkaa olemassaoloaan. Oulun kaupunginvaltuuston kokouksessa, jossa päätettiin Oulun osallistumisesta Fennovoimaan, ilmeni, ettei Oulun kaupunginhallitukselle ja -valtuustolle ollut esitelty Fennovoiman yhtiöasiakirjoja edes sitä vähää mitä Oulun Energian johtokunnalle, ja
voimalaitoksen toimitussopimusta näillä luottamusmieselimillä ei ole ollut nähtävillään lainkaan.
Siitä, millaiseksi omakustannushinta muodostuu 12 vuoden jälkeen, ei ole mitään takeita.
Lausunnossa tuodaan suoraan esiin, että hankkeen kannattavuutta ei voitu osoittaa (edes Fennovoiman puolueellisilla, ydinvoimalahankkeelle edullisilla lähtöoletuksilla), vaan
tuotto-odotukset jäävät alhaisiksi suhteessa riskeihin. Viimeisessä virkkeessä tuodaankin esiin, että hankkeeseen osallistumisen johdosta tulisi alentaa Oulun Energian tuottotavoitteita.
Kun Rosatom korvasi E.ON:n Fennovoiman ydinvoimalatoimittajana, suunnitellun ydinvoimalan teho putosi 1600:sta 1200 MW:iin, mutta hinta (Fennovoiman viimeisimmän arvion mukaan ainakin 7 mrd euroa) on selkeästi suurempi, kuin Fennovoima aikanaan esitti suuremmalle laitokselle. Tämäkään summa kuitenkaan tuskin riittää 1200 MW:n
laitoksen asianmukaiseen rakentamiseen Pyhäjoen Hanhikivenniemelle. Rosatomilta on todennäköisesti tullut jollakin tapaa riisuttu tarjous, johon ei sisälly pohjatöitä eikä ydinvoimalaitoksen toimintaa tukevan infrastruktuurin valmistamista. Lisäksi Rosatomin hinta-arvio saattaa perustua siihen, että se sisältää vain tietynlaisen ydinvoimalaitosratkaisun toimittamisen. Myöhemmin saattaa (jopa todennäköisesti) ilmetä, että Rosatomin tällä hinnalla tarjoama ratkaisu ei täytä STUK:n vaatimuksia. Välttääkseen tappioitaan Rosatom ehkä siis pyrkii sitomaan tarjouksensa tietynlaiseen ratkaisuun siten, että siihen tehtävät muutokset jäävät tilaajan kustannettaviksi.
(Oulun Energian johtokunnan lausunnossa todetaan, että sovittuun 12 vuoden omakustannushintaan ei sisälly eräitä laitostoimittajan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevia kustannustekijöitä.)
Rosatom ei ole toimittanut ydinvoimaloita länsimaihin, eikä sen Pyhäjoelle esittämää AES-2006-laitosta ole vielä missään käytössä. STUK:n v. 2009 alustavassa turvallisuusarviossa AES-2006-laitoksessa toteamat turvallisuusongelmat ovat edelleen enimmäkseen ratkaisematta [ks. http://www.stuk.fi/ajankohtaista/tiedotteet/fi_FI/news_903/ sekä
liitetiedostot] eli AES-2006 vaatii tarkempia suunnitelmia ja laitosmuutoksia. STUK:n toteamat ongelmat ovat osin samantapaisia kuin ne, joiden kanssa Areva on paininut Olkiluoto 3:ssa: pitää parantaa turvallisuusjärjestelmien osajärjestelmien eriyttämistä ja
suojarakennusten lentokonetörmäyskestävyyttä. Lisäksi STUK totesi AES-2006:ssa sellaisiakin turvallisuusongelmia, joita se ei Arevan EPR:stä todennut: esim. primääripiirin
paineenalennusmahdollisuuksissa. Todennäköisesti Rosatom siis törmäisi Suomessa turvallisuus- ja laadunvalvontavaatimusten ja viranomaisyhteistyön kanssa samankaltaisiin ongelmiin kuin Areva Olkiluoto 3 -hankkeessa. Fennovoiman resursseista STUK toteaakin, että on kyseenalaista, että yhtiö voisi toimittaa STUK:lle kattavan
dokumentaation, jonka vaatimuksenmukaisuus olisi varmistettu, samalla kun se jättää laitoksen rakentamislupahakemuksen valtioneuvostolle. On siis erittäin mahdollista, että sikäli kuin Fennovoima rakentamisluvan saa, sen saaminen ainakin viivästyy.
Myös liitteenä olevasta Raimo Reimanin kirjoituksesta (RRFVhinta.pdf) ilmenee, että Fennovoiman ydinvoimalan kannattavuus on kovin epätodennäköistä.
Jotta ydinvoimahanke olisi kannattava, markkinasähkön reaalihinnan pitäisi olla voimalan valmistumisen jälkeen jopa kaksinkertainen sähköpörssin nykyiseen keskihintaan verrattuna. Sähkön reaalihinnan nousemisesta siihen mennessä kun voimala valmistuisi ei ole merkkejä. Ei ole nähtävissä erityistä sähkön kulutuksen kasvua. Sen sijaan uusien ydinvoimahankkeiden myötä olisi odotettavissa sähkön ylituotantokapasiteettia Suomessa 2020- ja 2030-luvuilla, kun Olkiluoto 3 on toiminnassa ja tuulivoimaa on ainakin 6 TWh/a nykyistä enemmän ja ehkä Olkiluoto 4:kin valmistuisi samoihin aikoihin Fennovoiman voimalan kanssa.
Ydinvoimalan rakentamisen kustannukset tulevat todennäköisesti olemaan merkittävästi korkeammat kuin Fennovoima edelleenkään esittää. Pyhäjoelle tuskin saadaan ydinvoimalaa uudelle yhtiölle ja neitseelliselle paikalle siedettävällä hinnalla – mm. Olkiluotoon verrattuna uudenlaisiin jäähdytysvesikierron rakentamisolosuhteisiin, esim. matalampi vesistö ja toisenlaiset jääolosuhteet – eli sopimuksella, joka ei johtaisi lopullisten, tilaajalle lankeavien kustannusten huomattavaan kasvuun. Ydinvoimalahanke alkaa tuottaa aikaisintaan n. 10 vuoden kuluttua rakennusluvasta. Lisäksi Fennovoiman valitseman alueen vaatimat perusinfra- ja tukitoimintojen rakentamiset tekevät Fennovoiman ydinvoimalahankkeesta osakkailleen selvästi epäedullisemman kuin Olkiluoto 3 (jossa toteutuvien rakennuskustannusten ja -ajan mukainen sähkön omakustannushinta on 2-3-kertaistunut verrattuna siihen, mitä odotettiin rakentamisen
alkuvaiheessa) ja Olkiluoto 4.
Fennovoimalla on myös suuri riski, että sen ydinjätesijoittamisesta tulee paljon kalliimpaa kuin se on ennakoinut: Se ei pääse edulliseen sopimukseen Posivan kanssa. Oman loppusijoituslaitoksen rakentaminen taas maksaisi yli 1-3 mrd €.
Kaikkinensa Fennovoiman hanke näyttää tässä vaiheessa etenevän sikäli samaan tapaan kuin OL3-hanke, että ydinvoimayhtiön edustajat lupailevat osakkaille kannattavaa sijoitusta, mutta lopulta osakkaat huomaavatkin olevansa sidoksissa vuosikymmeniksi paljon alkuperäisiä odotuksia kalliimpaan hankkeeseen. Ja rahojen lisäksi osakkailta
rapisee maine - ainakin "vihreän" ja edullisen sähkön suhteen.
Uusiutuva energia tarjoaa hintakilpailukykyisiä vaihtoehtoja. Jo nyt uusiutuvilla energianlähteillä tuotettu sähkö on pelkästään rahallisestikin tarkasteltuna edullisempaa kuin uusi ydinvoima, ja tulevina vuosina uusiutuvien energianlähteiden edullisuus vain
korostuu. Lisäksi valtio tukee uusiutuvan sähkön (ja lämmön) tuotantoa mm. syöttötariffeilla, joten sähköntuottajalle esim. tuulivoima on nyt selvästi kannattavampaa ja taloudellisestikin turvallisempaa kuin uusi ydinvoima. Maailmalla aurinkovoima on tällä hetkellä eniten rakennettavia sähköntuotantomuotoja: sekin on jo todettu edullisemmaksi kuin uusi ydinvoima. Yhteiskunnan kokonaisedun, aluetalouden ja kansantalouden kannalta myös biopolttoaineet yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa ovat selvästi kannattavampia kuin uusi ydinvoima.
Suuri joukko Fennovoiman osakkaista on jo luopunut hankkeesta todeten sen kannattamattomaksi. Tähän mennessä hankkeesta ovat vetäytyneet E.ON:n lisäksi S-ryhmä, Kestra Kiinteistöpalvelut eli Kesko, Atria, Omya, Finnfoam Oy, Boliden Kokkola, Boliden Harjavalta, Talvivaara sekä sähköyhtiöt Jyväskylän Energia, Ålands Elandelslag, Outokummun Energia, Leppäkosken Sähkö, Lankosken Sähkö, Kuopion Energia,
Itä-Lapin Energia, Kemin Energia, Kotkan Energia, Tammisaaren Energia, Esse Elektro-Kraft, Etelä-Savon Energia, Rovakairan Tuotanto, Vaasan Sähkö ja Vimpelin Voima. Osuuttaan noin puoleen ovat vähentäneet Rauman Energia, Valkeakosken Sähkö, Lammaisten Energia, Sallila Energia, Haukiputaan Sähköosuuskunta ja Katternö.
Vaikka Fennovoiman omistajataulukot ovat varsin tulkinnanvaraisia ja sisältävät myös väärää tietoa (mm. Kestra edelleen omistajaluettelossa, vaikka se on ilmoittanut, ettei se osallistu jatkorahoitukseen), on helppo laskea, että Fennovoiman osakkeista on tällä hetkellä n. 20% vailla omistajaa. Se tarkoittaa 240 MW teho-osuutta, samaa kokoluokkaa kuin Outokummun alkuperäinen teho-osuus (Outokummun nykyinen osuus on enää 150 MW). Tämänkokoiselle omistajavajeelle tuskin löytyy täyttäjää Suomesta.
Ydinvoimaan investoiminen on taloudellisesti riskialtista myös ydinvoimaosakkaan imagohaitan vuoksi: Valistuneet ja ympäristöarvoista kiinnostuneet sähkön ja muiden tuotteiden ostajat kiinnittävät huomiota yhtiön ja kunnan ratkaisuihin. Jo nyt osa kuluttajista – n. 2500 henkeä – on ilmoittanut ryhtyneensä boikotoimaan ydinvoimaosakkaita, ks.
http://www.adressit.com/ydinvoimaboikotti sekä
http://www.skrivunder.com/karnkraftsbojkott
Ydinvoimaboikotti on näihin päiviin asti vähitellen kasvanut ilman erityistä tiedotusta; sen levittämiseen tullaan jatkossa satsaamaan enemmän, jos Fennovoiman ydinvoimalahanke etenee.
Jos harkitsette investointia ydinvoimalaan, niin katsokaa erittäin tarkkaan, millaiset tarjoukset Fennovoima (ja Rosatom) esittää ja mitä tarjoukset sisältävät ja erityisesti, mitä ne eivät sisällä. Jos ydinvoimalan (1200 MW) tarjoushinta on alle 7 miljardia euroa, voitte
olla varsin varmoja, että tarjous ei sisällä merkittävää osaa voimalahankkeeseen liittyvistä kustannuksista vaan tarjoukseen liittyvässä sopimuksessa vastuu näistä kustannuksista pyritään jättämään tilaajalle.
Valitettavasti Fennovoiman työntekijät eivät pysty olemaan objektiivisia tarkastellessaan tarjousten kannattavuutta. Eiväthän he voi ilmoittaa hankkeen olevan kannattavuudeltaan kyseenalainen, koska he silloin käytännössä lakkauttaisivat Fennovoiman toiminnan ja omantyöpaikkansa.
2. Fennovoiman ydinvoimahankkeen juridiset epävarmuudet
Jotta Fennovoiman ydinvoimala voitaisiin rakentaa, on myös mm. seuraavat seikat ensin ratkaistava:
- Valitukset tulevista vesitalous-, ympäristö-, rakentamis- ja rakennusluvista on ratkaistava loppuun asti.
- Fennovoimalla ei vieläkään ole Pyhäjoella hallussaan kaikkia tarvitsemiaan maa-alueita. Mahdollinen pakkolunastusprosessi valitusasteineen kestää vuosia.
- EU-parlamentissa on vireillä vetoomus, jossa tuodaan esiin Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen yhteensopimattomuus luonto- ja lintudirektiivien kanssa.
- Fennovoimalta puuttuu yhä korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoitussuunnitelma. Eduskunnan periaatepäätös on ehdollistettu täsmennettyyn ydinjätteen loppusijoitukseen: ilman sitä rakentamislupaa ei voida myöntää.
3. Ydinvoiman ympäristöhaitat ja -riskit - eli tärkeimmät syyt lisäydinvoimasta luopumiseen
- Korkea-aktiiviset ydinjätteet säteilevät hengenvaarallisina satojatuhansia vuosia.
- Ydinpolttoaineen tuotantoketju on ympäristölle tuhoisa – uraanikaivoksista alkaen.
- Ydinvoimaloiden lauhdevesipäästöt rehevöittävät merta, ja lauhdeveden otto ja purku aiheuttavat haittaa kalastolle, myös uhanalaisille vaelluskalakannoille.
- Uraanivarat ovat rajalliset ja uusiutumattomat.
- Ydinvoimalaturman seuraukset voivat olla kohtuuttoman suuret, laajat ja pitkäaikaiset, eikä ydinvoimalaturmaa (vahinkoa tai tahallisesti aiheutettua) voida täysin ehkäistä.
- Ydinvoimala saattaa vaarantaa lähiseutujen asukkaiden terveyden myös normaalisti toimiessaan. Saksalaistutkimus vv. 1980-2003 viittaa tähän, ks. http://www.ehjournal.net/content/8/1/43
Samaan viittaa uudempi, Ranskassa tehty tutkimus:
http://www.reuters.com/article/2012/01/11/nuclear-leukaemia-france-idUSL6E8CB5QY20120111
4. Rosatom – Venäjän valtion korporaatio
Oman moraalisen ja turvallisuuspoliittisen ongelmansa Fennovoiman hankkeeseen tuo se, että Rosatom on Venäjän valtion korporaatio, joka tuottaa ydinaseet Venäjän armeijalle. Venäjän valtion omistamaa ja hallinnoimaa Rosatomia koskevat Venäjän valtiosalaisuuksiin liittyvät säädökset. Rosatomin ei siis välttämättä tarvitse raportoida
toiminnastaan muille kuin tietyille Venäjän valtion edustajille, eli sillä ei ole velvollisuutta kertoa toimistaan ja taloudestaan niin kuin tavallisella liikeyrityksellä. Niinpä Rosatom voisi käyttää Pyhäjoen voimalasta saamaansa sähkönmyyntituloa vaikka Venäjän ydinaseistuksen kehittämiseen.
Fennovoiman ja Rosatomin ydinvoimalahanke, jossa Rosatom on suurimpana
osakkaana, sitouttaisi Suomen venäläiseen ydintekniikkaan ja antaisi Venäjän valtiolle suoraa oikeutta osallistua päätöksentekoon Suomen sähköntuotannon ja sähkömarkkinoiden suhteen seuraavan 70 vuoden ajaksi. Täten hanke on täysin Venäjän energia- ja ulkopoliittisten etujen mukainen.
Yhteenveto
Investointi ydinvoimaan on sekä taloudellisesti arveluttava että ympäristön kannalta valitettava – jättäen ydinjäteongelman ja -riskin tuhansille sukupolville eteenpäin. Ydinvoimahanke olisi paha tahra kaupungin imagoon nyt ja tulevina vuosikymmeninä, kun uusiutuvilla energianlähteillä tuotettu sähkö on kaikin puolin edullisempaa kuin
ydinsähkö. Niinpä liittymistä ydinvoimahankkeeseen on syytä miettiä tarkkaan: kannattaako tehdä riskisijoitus kestävän kehityksen vastaiseen ydinvoimaan?
Ystävällisesti hyvälaatuista ja kestävän kehityksen mukaista tulevaisuutta toivoen
Hilkka Lipponen, p. 040 0583176
- Pyydettäessä voin tulla tarkemminkin keskustelemaan ydinvoimasta ja sen kannattavuudesta ja sen vaihtoehtojen kannattavuudesta Kalajoen kaupungin edustajien kanssa.
Osakassopimuksessa on sovittu Voimaosakeyhtiön osakkaille kiinteä etukäteen sovittu "omakustannushinta" laitoksen kaupallisen käytön alusta 12 vuodeksi eteenpäin pois lukien eräitä laitostoimittajan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevia kustannustekijöitä.
Investointilaskelman tulos on herkkä laskennan lähtöarvoille. Investointipäätökseen vaikuttavat sen vuoksi merkittävästi investoijan omat näkemykset ja odotukset mm. tulevasta talouden, energiapolitiikan ja sähkömarkkinoiden kehityksestä.
Hankkeen liiketaloudellista kannattavuutta ei voitu suoraan osoittaa. Investoinnin tuotto-odotukset suhteessa hankkeen riskeihin jäävät alhaisiksi.
Mikäli Voimaosakeyhtiön osakkuuden taloudelliset riskit jäävät vuodenvaihteessa syntyvän Oulun Energia Oy:n kannettaviksi, hankkeen taloudelliset vaikutukset tulee huomioida yhtiölle asetettavissa tuottotavoitteissa."
Lausunnosta ilmenee siis, että johtokunta on tutustunut Fennovoiman yhtiöasiakirjoihin vain Voimaosakeyhtiö SF:n esittelyn verran. Tällainen esittely on puolueellista, epäobjektiivista, koska Voimaosakeyhtiö SF:llä on tarve saada yhtiöön lisää osakkaita, jotta yhtiö ja ydinvoimalahanke ylipäätään voisivat yrittää jatkaa olemassaoloaan. Oulun kaupunginvaltuuston kokouksessa, jossa päätettiin Oulun osallistumisesta Fennovoimaan, ilmeni, ettei Oulun kaupunginhallitukselle ja -valtuustolle ollut esitelty Fennovoiman yhtiöasiakirjoja edes sitä vähää mitä Oulun Energian johtokunnalle, ja
voimalaitoksen toimitussopimusta näillä luottamusmieselimillä ei ole ollut nähtävillään lainkaan.
Siitä, millaiseksi omakustannushinta muodostuu 12 vuoden jälkeen, ei ole mitään takeita.
Lausunnossa tuodaan suoraan esiin, että hankkeen kannattavuutta ei voitu osoittaa (edes Fennovoiman puolueellisilla, ydinvoimalahankkeelle edullisilla lähtöoletuksilla), vaan
tuotto-odotukset jäävät alhaisiksi suhteessa riskeihin. Viimeisessä virkkeessä tuodaankin esiin, että hankkeeseen osallistumisen johdosta tulisi alentaa Oulun Energian tuottotavoitteita.
Kun Rosatom korvasi E.ON:n Fennovoiman ydinvoimalatoimittajana, suunnitellun ydinvoimalan teho putosi 1600:sta 1200 MW:iin, mutta hinta (Fennovoiman viimeisimmän arvion mukaan ainakin 7 mrd euroa) on selkeästi suurempi, kuin Fennovoima aikanaan esitti suuremmalle laitokselle. Tämäkään summa kuitenkaan tuskin riittää 1200 MW:n
laitoksen asianmukaiseen rakentamiseen Pyhäjoen Hanhikivenniemelle. Rosatomilta on todennäköisesti tullut jollakin tapaa riisuttu tarjous, johon ei sisälly pohjatöitä eikä ydinvoimalaitoksen toimintaa tukevan infrastruktuurin valmistamista. Lisäksi Rosatomin hinta-arvio saattaa perustua siihen, että se sisältää vain tietynlaisen ydinvoimalaitosratkaisun toimittamisen. Myöhemmin saattaa (jopa todennäköisesti) ilmetä, että Rosatomin tällä hinnalla tarjoama ratkaisu ei täytä STUK:n vaatimuksia. Välttääkseen tappioitaan Rosatom ehkä siis pyrkii sitomaan tarjouksensa tietynlaiseen ratkaisuun siten, että siihen tehtävät muutokset jäävät tilaajan kustannettaviksi.
(Oulun Energian johtokunnan lausunnossa todetaan, että sovittuun 12 vuoden omakustannushintaan ei sisälly eräitä laitostoimittajan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevia kustannustekijöitä.)
Rosatom ei ole toimittanut ydinvoimaloita länsimaihin, eikä sen Pyhäjoelle esittämää AES-2006-laitosta ole vielä missään käytössä. STUK:n v. 2009 alustavassa turvallisuusarviossa AES-2006-laitoksessa toteamat turvallisuusongelmat ovat edelleen enimmäkseen ratkaisematta [ks. http://www.stuk.fi/ajankohtaista/tiedotteet/fi_FI/news_903/ sekä
liitetiedostot] eli AES-2006 vaatii tarkempia suunnitelmia ja laitosmuutoksia. STUK:n toteamat ongelmat ovat osin samantapaisia kuin ne, joiden kanssa Areva on paininut Olkiluoto 3:ssa: pitää parantaa turvallisuusjärjestelmien osajärjestelmien eriyttämistä ja
suojarakennusten lentokonetörmäyskestävyyttä. Lisäksi STUK totesi AES-2006:ssa sellaisiakin turvallisuusongelmia, joita se ei Arevan EPR:stä todennut: esim. primääripiirin
paineenalennusmahdollisuuksissa. Todennäköisesti Rosatom siis törmäisi Suomessa turvallisuus- ja laadunvalvontavaatimusten ja viranomaisyhteistyön kanssa samankaltaisiin ongelmiin kuin Areva Olkiluoto 3 -hankkeessa. Fennovoiman resursseista STUK toteaakin, että on kyseenalaista, että yhtiö voisi toimittaa STUK:lle kattavan
dokumentaation, jonka vaatimuksenmukaisuus olisi varmistettu, samalla kun se jättää laitoksen rakentamislupahakemuksen valtioneuvostolle. On siis erittäin mahdollista, että sikäli kuin Fennovoima rakentamisluvan saa, sen saaminen ainakin viivästyy.
Myös liitteenä olevasta Raimo Reimanin kirjoituksesta (RRFVhinta.pdf) ilmenee, että Fennovoiman ydinvoimalan kannattavuus on kovin epätodennäköistä.
Jotta ydinvoimahanke olisi kannattava, markkinasähkön reaalihinnan pitäisi olla voimalan valmistumisen jälkeen jopa kaksinkertainen sähköpörssin nykyiseen keskihintaan verrattuna. Sähkön reaalihinnan nousemisesta siihen mennessä kun voimala valmistuisi ei ole merkkejä. Ei ole nähtävissä erityistä sähkön kulutuksen kasvua. Sen sijaan uusien ydinvoimahankkeiden myötä olisi odotettavissa sähkön ylituotantokapasiteettia Suomessa 2020- ja 2030-luvuilla, kun Olkiluoto 3 on toiminnassa ja tuulivoimaa on ainakin 6 TWh/a nykyistä enemmän ja ehkä Olkiluoto 4:kin valmistuisi samoihin aikoihin Fennovoiman voimalan kanssa.
Ydinvoimalan rakentamisen kustannukset tulevat todennäköisesti olemaan merkittävästi korkeammat kuin Fennovoima edelleenkään esittää. Pyhäjoelle tuskin saadaan ydinvoimalaa uudelle yhtiölle ja neitseelliselle paikalle siedettävällä hinnalla – mm. Olkiluotoon verrattuna uudenlaisiin jäähdytysvesikierron rakentamisolosuhteisiin, esim. matalampi vesistö ja toisenlaiset jääolosuhteet – eli sopimuksella, joka ei johtaisi lopullisten, tilaajalle lankeavien kustannusten huomattavaan kasvuun. Ydinvoimalahanke alkaa tuottaa aikaisintaan n. 10 vuoden kuluttua rakennusluvasta. Lisäksi Fennovoiman valitseman alueen vaatimat perusinfra- ja tukitoimintojen rakentamiset tekevät Fennovoiman ydinvoimalahankkeesta osakkailleen selvästi epäedullisemman kuin Olkiluoto 3 (jossa toteutuvien rakennuskustannusten ja -ajan mukainen sähkön omakustannushinta on 2-3-kertaistunut verrattuna siihen, mitä odotettiin rakentamisen
alkuvaiheessa) ja Olkiluoto 4.
Fennovoimalla on myös suuri riski, että sen ydinjätesijoittamisesta tulee paljon kalliimpaa kuin se on ennakoinut: Se ei pääse edulliseen sopimukseen Posivan kanssa. Oman loppusijoituslaitoksen rakentaminen taas maksaisi yli 1-3 mrd €.
Kaikkinensa Fennovoiman hanke näyttää tässä vaiheessa etenevän sikäli samaan tapaan kuin OL3-hanke, että ydinvoimayhtiön edustajat lupailevat osakkaille kannattavaa sijoitusta, mutta lopulta osakkaat huomaavatkin olevansa sidoksissa vuosikymmeniksi paljon alkuperäisiä odotuksia kalliimpaan hankkeeseen. Ja rahojen lisäksi osakkailta
rapisee maine - ainakin "vihreän" ja edullisen sähkön suhteen.
Uusiutuva energia tarjoaa hintakilpailukykyisiä vaihtoehtoja. Jo nyt uusiutuvilla energianlähteillä tuotettu sähkö on pelkästään rahallisestikin tarkasteltuna edullisempaa kuin uusi ydinvoima, ja tulevina vuosina uusiutuvien energianlähteiden edullisuus vain
korostuu. Lisäksi valtio tukee uusiutuvan sähkön (ja lämmön) tuotantoa mm. syöttötariffeilla, joten sähköntuottajalle esim. tuulivoima on nyt selvästi kannattavampaa ja taloudellisestikin turvallisempaa kuin uusi ydinvoima. Maailmalla aurinkovoima on tällä hetkellä eniten rakennettavia sähköntuotantomuotoja: sekin on jo todettu edullisemmaksi kuin uusi ydinvoima. Yhteiskunnan kokonaisedun, aluetalouden ja kansantalouden kannalta myös biopolttoaineet yhdistetyssä lämmön- ja sähköntuotannossa ovat selvästi kannattavampia kuin uusi ydinvoima.
Suuri joukko Fennovoiman osakkaista on jo luopunut hankkeesta todeten sen kannattamattomaksi. Tähän mennessä hankkeesta ovat vetäytyneet E.ON:n lisäksi S-ryhmä, Kestra Kiinteistöpalvelut eli Kesko, Atria, Omya, Finnfoam Oy, Boliden Kokkola, Boliden Harjavalta, Talvivaara sekä sähköyhtiöt Jyväskylän Energia, Ålands Elandelslag, Outokummun Energia, Leppäkosken Sähkö, Lankosken Sähkö, Kuopion Energia,
Itä-Lapin Energia, Kemin Energia, Kotkan Energia, Tammisaaren Energia, Esse Elektro-Kraft, Etelä-Savon Energia, Rovakairan Tuotanto, Vaasan Sähkö ja Vimpelin Voima. Osuuttaan noin puoleen ovat vähentäneet Rauman Energia, Valkeakosken Sähkö, Lammaisten Energia, Sallila Energia, Haukiputaan Sähköosuuskunta ja Katternö.
Vaikka Fennovoiman omistajataulukot ovat varsin tulkinnanvaraisia ja sisältävät myös väärää tietoa (mm. Kestra edelleen omistajaluettelossa, vaikka se on ilmoittanut, ettei se osallistu jatkorahoitukseen), on helppo laskea, että Fennovoiman osakkeista on tällä hetkellä n. 20% vailla omistajaa. Se tarkoittaa 240 MW teho-osuutta, samaa kokoluokkaa kuin Outokummun alkuperäinen teho-osuus (Outokummun nykyinen osuus on enää 150 MW). Tämänkokoiselle omistajavajeelle tuskin löytyy täyttäjää Suomesta.
Ydinvoimaan investoiminen on taloudellisesti riskialtista myös ydinvoimaosakkaan imagohaitan vuoksi: Valistuneet ja ympäristöarvoista kiinnostuneet sähkön ja muiden tuotteiden ostajat kiinnittävät huomiota yhtiön ja kunnan ratkaisuihin. Jo nyt osa kuluttajista – n. 2500 henkeä – on ilmoittanut ryhtyneensä boikotoimaan ydinvoimaosakkaita, ks.
http://www.adressit.com/ydinvoimaboikotti sekä
http://www.skrivunder.com/karnkraftsbojkott
Ydinvoimaboikotti on näihin päiviin asti vähitellen kasvanut ilman erityistä tiedotusta; sen levittämiseen tullaan jatkossa satsaamaan enemmän, jos Fennovoiman ydinvoimalahanke etenee.
Jos harkitsette investointia ydinvoimalaan, niin katsokaa erittäin tarkkaan, millaiset tarjoukset Fennovoima (ja Rosatom) esittää ja mitä tarjoukset sisältävät ja erityisesti, mitä ne eivät sisällä. Jos ydinvoimalan (1200 MW) tarjoushinta on alle 7 miljardia euroa, voitte
olla varsin varmoja, että tarjous ei sisällä merkittävää osaa voimalahankkeeseen liittyvistä kustannuksista vaan tarjoukseen liittyvässä sopimuksessa vastuu näistä kustannuksista pyritään jättämään tilaajalle.
Valitettavasti Fennovoiman työntekijät eivät pysty olemaan objektiivisia tarkastellessaan tarjousten kannattavuutta. Eiväthän he voi ilmoittaa hankkeen olevan kannattavuudeltaan kyseenalainen, koska he silloin käytännössä lakkauttaisivat Fennovoiman toiminnan ja omantyöpaikkansa.
2. Fennovoiman ydinvoimahankkeen juridiset epävarmuudet
Jotta Fennovoiman ydinvoimala voitaisiin rakentaa, on myös mm. seuraavat seikat ensin ratkaistava:
- Valitukset tulevista vesitalous-, ympäristö-, rakentamis- ja rakennusluvista on ratkaistava loppuun asti.
- Fennovoimalla ei vieläkään ole Pyhäjoella hallussaan kaikkia tarvitsemiaan maa-alueita. Mahdollinen pakkolunastusprosessi valitusasteineen kestää vuosia.
- EU-parlamentissa on vireillä vetoomus, jossa tuodaan esiin Pyhäjoen ydinvoimalahankkeen yhteensopimattomuus luonto- ja lintudirektiivien kanssa.
- Fennovoimalta puuttuu yhä korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoitussuunnitelma. Eduskunnan periaatepäätös on ehdollistettu täsmennettyyn ydinjätteen loppusijoitukseen: ilman sitä rakentamislupaa ei voida myöntää.
3. Ydinvoiman ympäristöhaitat ja -riskit - eli tärkeimmät syyt lisäydinvoimasta luopumiseen
- Korkea-aktiiviset ydinjätteet säteilevät hengenvaarallisina satojatuhansia vuosia.
- Ydinpolttoaineen tuotantoketju on ympäristölle tuhoisa – uraanikaivoksista alkaen.
- Ydinvoimaloiden lauhdevesipäästöt rehevöittävät merta, ja lauhdeveden otto ja purku aiheuttavat haittaa kalastolle, myös uhanalaisille vaelluskalakannoille.
- Uraanivarat ovat rajalliset ja uusiutumattomat.
- Ydinvoimalaturman seuraukset voivat olla kohtuuttoman suuret, laajat ja pitkäaikaiset, eikä ydinvoimalaturmaa (vahinkoa tai tahallisesti aiheutettua) voida täysin ehkäistä.
- Ydinvoimala saattaa vaarantaa lähiseutujen asukkaiden terveyden myös normaalisti toimiessaan. Saksalaistutkimus vv. 1980-2003 viittaa tähän, ks. http://www.ehjournal.net/content/8/1/43
Samaan viittaa uudempi, Ranskassa tehty tutkimus:
http://www.reuters.com/article/2012/01/11/nuclear-leukaemia-france-idUSL6E8CB5QY20120111
4. Rosatom – Venäjän valtion korporaatio
Oman moraalisen ja turvallisuuspoliittisen ongelmansa Fennovoiman hankkeeseen tuo se, että Rosatom on Venäjän valtion korporaatio, joka tuottaa ydinaseet Venäjän armeijalle. Venäjän valtion omistamaa ja hallinnoimaa Rosatomia koskevat Venäjän valtiosalaisuuksiin liittyvät säädökset. Rosatomin ei siis välttämättä tarvitse raportoida
toiminnastaan muille kuin tietyille Venäjän valtion edustajille, eli sillä ei ole velvollisuutta kertoa toimistaan ja taloudestaan niin kuin tavallisella liikeyrityksellä. Niinpä Rosatom voisi käyttää Pyhäjoen voimalasta saamaansa sähkönmyyntituloa vaikka Venäjän ydinaseistuksen kehittämiseen.
Fennovoiman ja Rosatomin ydinvoimalahanke, jossa Rosatom on suurimpana
osakkaana, sitouttaisi Suomen venäläiseen ydintekniikkaan ja antaisi Venäjän valtiolle suoraa oikeutta osallistua päätöksentekoon Suomen sähköntuotannon ja sähkömarkkinoiden suhteen seuraavan 70 vuoden ajaksi. Täten hanke on täysin Venäjän energia- ja ulkopoliittisten etujen mukainen.
Yhteenveto
Investointi ydinvoimaan on sekä taloudellisesti arveluttava että ympäristön kannalta valitettava – jättäen ydinjäteongelman ja -riskin tuhansille sukupolville eteenpäin. Ydinvoimahanke olisi paha tahra kaupungin imagoon nyt ja tulevina vuosikymmeninä, kun uusiutuvilla energianlähteillä tuotettu sähkö on kaikin puolin edullisempaa kuin
ydinsähkö. Niinpä liittymistä ydinvoimahankkeeseen on syytä miettiä tarkkaan: kannattaako tehdä riskisijoitus kestävän kehityksen vastaiseen ydinvoimaan?
Ystävällisesti hyvälaatuista ja kestävän kehityksen mukaista tulevaisuutta toivoen
Hilkka Lipponen, p. 040 0583176
- Pyydettäessä voin tulla tarkemminkin keskustelemaan ydinvoimasta ja sen kannattavuudesta ja sen vaihtoehtojen kannattavuudesta Kalajoen kaupungin edustajien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti