Helsingin Steiner-koulun opettaja Ulla Klötzer on kirjoittanut kirjan Säteilevä tulevaisuus. Hän kertoo käyneensä vuonna 1996 Tshernobylissä, sekä lähellä olevassa Pripjatin aavekaupungissa, ja nähneensä omin silmin, mikä hirviömäinen tuhovoima atomivoimaloissa piilee, ja miten mielettömän arvoton tavallinen ihminen on niille voimille, jotka seurauksista piittaamatta tavoittelevat taloudellista, teknologista ja sotilaallista valtaa. Klötzer kertoo huomanneensa miten häikäilemättömästi kansainväliset instituutiot ja valtioiden eri elimet ovat vältelleet totuuden kertomista atomivoiman ja atomiaseteollisuuden aikaansaamista inhimillisistä kärsimyksistä ja miten julmasti sekä Tshernobylin että muiden atomiteollisuuden katastrofien uhrit on jätetty unholaan.
Maailmanlaajuinen energiakriisi
Maailman energiavarojen hyödyntäminen on tähän päivään saakka tapahtunut yksinomaan teollisuusmaiden ehdoilla. Yhdysvaltalainen kuluttaa keskimäärin kaksi kertaa enemmän öljyä kuin EU-kansalainen ja 13 kertaa enemmän öljyä kuin kiinalaiset. USA:n jälkeen EU on tällä hetkellä maailman suurimpia energiankäyttäjiä sekä energiaa tuovia alueita ja on laajalti riippuvainen muiden alueiden energialähteistä. Yli puolet öljyn- ja kaasuntarpeestaan katetaan tällä hetkellä tuonnilla. Energiatilanteen kiristyessä katseet kääntyvät uusiin mahdollisiin energian raaka-aineiden alueisiin Venäjällä, Lähi-Idässä, Keski-Aasiassa sekä myös Afrikassa. Toistaiseksi ennen kaikkea USA ja EU käyvät näistä kädenvääntöä. Suuret EU-maat toivovat EU:n vahvistavan ei vain poliittista vaan myös sotilaallista valtaan "maailmanlaajuisten etujensa" puolustamiseksi. USA, osaksi NATO:n avulla, on jo käynyt ja tulee käymään sotia energia- ja geopoliittisista syistä.
Uraani loppuu
Maailmassa oli vuonna 2004 toiminnassa noin 440 atomivoimareaaktoria. Näiden energiatuotanto ylsi maailmanlaajuisesti ainoastaan 6 prosenttiin maailman perusenergiantarpeesta ja noin 16 prosenttiin sähköntuotannosta. Näiden reaktoreiden polttoaineitta varten tarvitaan uraania, joka on ehtyvä luonnonvarra. Uraanivarannot ovat todennäköisesti paremmin tiedossa kuin fossiilisen varannot, sillä uraaniin liittyvät tutkimukset kustannettiin kuusikymmeniä eri maiden sotatarvikebudjetista. Tiedossa olevien uraanilähteiden perusteella varannot riittävät 35 vuodeksi. Jos vielä optimisesti lasketaan mukaan "mahdolliset lähteet" päästään tämän hetken uraanikulutuksella vuoteen 2050.
Lyhyt ja epädemokraattinen lupakäsittely
Tammikuussa 2005 Säteilyturvakeskus (STUK) antoi kauppa- ja teollisuusministeriölle lausuntonsa ja turvallisuusarvionsa uudesta EPR-reaktorista, eli Olkiluoto-3:sta. Kuten oli odotettavissa, STUK, puolsi rakentamisluvan myöntämistä. Tämän perusteella Suomen hallitus - jonka 18 ministeristä 11, mukaan lukien pääministeri Matti Vanhanen, äänesti kansanedustajina toukokuussa 2002 atomivoiman lisärakentamista vastaan - siunasi 17.2.2005 maailman suurimman prototyyppireaktorin rakentamisen. Reaktorin käyttöiäksi on merkitty 60 vuotta.
Ministerit, jotka äänestivät ei atomivoimalle toukokuussa 2002 olivat pääministeri Matti Vanhanen, ympäristöministeri Jan-Erik Enenstam, työministeri Tarja Filatov, opetusministeri Tuula Haatainen, peruspalveluministeri Liisa Hyssälä, kulttuuriministeri Tanja Karpela, puolustusministeri Seppo Kääriäinen, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki, kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen, ulkoasianministeri Erkki Tuomioja ja toinen valtionvarainministeri Ulla-Maj Wideros. Vaikutusvaltainen joukko, joka muuttui muovailuvahaksi saatuaan ministerin salkun.
Syyskuussa 2005 hallitus vaihtui. Nykyisesistä 18 ministeristä 12 äänesti ei atomivoimalle eduskunnassa 2002. Yllämainittujen lisäksi myös liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen.
Atomivoimala-projekti sai alkunsa ,kun eduskunta toukokuussa 2002 teki periaatepäätöksen luvan myöntämisestä atomivoimalayksikön rakentamiselle. Päätöstä edelsi raju kaupanteko ja lobbailu. Kun eduskunta äänin 107-92 äänesti atomivoiman puolesta, ei käyty keskustelua reaktorityypistä. Puhuttiin 2,3 miljardin euron hinnasta, joka on jo ylittynyt vähintään miljardilla.
Olisiko eduskunta äänestänyt kyllä atomivoimalle, jos olisi tiennyt, että Suomeen rakennetaan maailman suurin prototyypin prototyyppi?
Olisiko eduskunta äänestänyt kyllä, jos olisi tiennyt, että uudessa reaktorissa on mahdollista käyttää hyvin vaarallista MOX-polttoainetta?
Olisiko eduskunta äänestänyt kyllä, jos se olisi aavistanut, että kuudes reaktori on suunnitteilla?
Olisiko eduskunta äänestänyt kyllä, jos olisi ollut tietoinen myös reaktoriin kohdistuvasta kansainvälisestä kritiikistä?
Olisiko eduskunta äänestänyt kyllä, jos se olisi tiennyt, että kansainväliset yritykset suunnittelevat uranin louhintaa Suomessa?
Olisiko eduskunta äänestänyt kyllä, jos se olisi tiennyt, että Suomen valitsemaa KBS-3 loppusijoitussuunnitelmaa kritisoivat myös alan asiantuntijat?
Atomivoimaenergia on vahvasti ankkuroitu Euroopan Unioniin. Tähänastiset energia-asioista vastaavat komissaarit ovat vahvasti tukemassa ydinvoimateollisuutta.
Atomiteollisuuden radioaktiiviset jätteet
Puhuttaessa atomivoimaloiden radioaktiivisten jätteiden sijoittamisesta puhutaan pääasiallisesti kiinteistä jätteistä. Harva tietää, että atomivoimalat aiheuttavat jatkuvasti täysin sallittuja normaalikäytön päästöjä. Atomivoimaloiden korkeita piippuja käytetään reaktoritilan "tuulettamiseen". Atomivoimaloiden vesi kulkee paitsi merestä jäähdytyslaitteisiin myös takaisin mereen. Suomen osalta tämä tarkoittaa joko Suomenlahteen tai Pohjanlahteen. Itse asiassa pitäisi puhua kolmenlaisesta jätteestä: kaasumuotoinen, nestemäinen sekä kiinteä jäte.
Kirjassa on kerrottu erittäin laajasti atomivoiman terveys- ja onnettomuusriskeistä sekä atomivoimaloissa tapahtuneista onnettomuuksista. SÄTEILEVÄ TULEVAISUUS on ankara arvostelu taloudellisia ja poliittisia tahoja kohtaan, jotka hyväksyvät sellaisen energiamuodon, jonka jäte säteilee tappavaa radioaktiivisuutta satojatuhansia vuosia.
Lähdeaineisto: Ulla Klötzer Säteilevä tulevaisuus ISBN 951-9016-61-9
