Suomalaiset PEFC-tuotemerkityt puutavarat ja -tuotteet ovat laittomia ?

Euroopan suurimmat suomalaiset sahaajat eivät ole voineet markkinoida Suomessa sahaamiaan tuotteita laillisesti sisämarkkinoilla 3.3.2013 lähtien. 2000-luvulla metsänomistajille vuosittaisista noin 2000 mil.EUR kantorahatuloista sahaajat ovat maksaneet tukkipuista 80 %.

Suomen perustuslain säännökset ylittävät EU asetuksen 955/2010 oikeusvaikutukset ovat velvoittaneet metsänhakkuiden sopimusosapuolia 3.3.2013 lähtien. Asetuksen mukaan vain laillisia FSC-/PEFC -tuotemerkittyjä puutavaroita ja puutuotteita on voitu saattaa sisämarkkinoille. Laillisuus todennetaan metsänomistajille laillisista metsien hakkuista valmistetusta due diligence -järjestelmästä. Tämän sisältämä kansallinen lainsäädäntö varmennetaan kansallisilla metsänhoidonsertifioinneilla.

EU asetuksella varmennettiin puutavaroiden lailliset hakkuut, koska kansallisesti hyväksyttyä metsänhoidonsertifikaattia vastaan varmennettiin FSC-/PEFC tuotemerkittyjen puutavaroiden olevan kestävästi hoidetuista metsistä lähtöisin.

Metsänomistajat vastaavat EU asetuksen 955/2010 laiminlyönneistä vaadittavista vahingonkorvauksista vain due diligence hakkuutettujen metsien osalta. EU asetuksen 955/2010 oikeusvaikutuksien laiminlyönnit johtavat välittömään toimiluvan menetyksiin ml. puutavaroiden ja puutuotteiden markkinoinnissa.

Suomen valtion avoimeen vahingonkorvausvastuun piikkiin jäävät kaikki ilman due diligence –järjestelmää hakattavat metsät.

Suomessa laillisten metsänhakkuiden due diligence –järjestelmän vastaavuus pyritään toteuttamaan kansallisella lainsäädännöllä. Jäsenvaltioiden lainsäätäjien oikeutena on Suomessa maa- ja metsätaloudessa, työ-, sosiaali- ja vero-oikeudessa laiminlyöty tietoisesti kansalaistensa EU –oikeuden turvaamia oikeuksia. Kansalaisille EU-oikeuksien laiminlyönneistä turvattiin oikeus vaatia vain vahingonkorvauksia jäsenvaltiolta. Koska valtio vastaa kaikista ja kaikkien toimesta teetettävistä kansalaisten EU-oikeuksien laiminlyönneistä, on tästä tullut metsänhakkuissa ja puunkorjuussa sekä metsänhoidoissa kaiken liiketoiminnan perusta.

Suomessa due diligence-järjestelmää ei toteuteta, koska tämä todistaisi tietoiset metsänhakkuun ja puunkorjuun sekä metsänhoitojen EU-oikeuksien laiminlyönnit. Näyttönä tästä on kilpailuviraston v. 2007 ja 2010 tutkimukset. Näissä todettiin metsänomistajien ja näiden hallinnoimien julkis- ja yksityisoikeudellisten yhteisöjen vertikaalisen sopimusyhteistyön laittomaksi. Markkinaoikeus vältettiin arvioimalla kotimarkkinalaittomuus hyväksyttäväksi haittoja suuremmilla hyödyillä. Tämä perustui siihen, että kansallinen laittomuus ulkoistettiin puutavaroiden ja tuotteiden vientimaiden asiakkaiden maksettavaksi.

EU asetus 955/2010 teki laittomista kotimarkkinoista laittomia sisämarkkinoita.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen ”effet utile” oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden viranomaisen on noudatettava direktiiviä ilman kansallisia toimeenpanojakin. Tämän mukaan jäsenvaltioiden viranomaisen on noudatettava EU asetuksen 955/2010 oikeusvaikutuksia ml. kansallisesti laiminlyödyn direktiivin oikeusvaikutuksia. Yksityinen kansalainen voi vedota laiminlyötyihin EU-oikeusvaikutuksiin myös kaikkia niitä toimijoita vastaan, joilla on toimivaltaa vaikuttaa yksittäisen kansalaisen EU-oikeuksiin.

Neuvoston direktiivi 93/13/ETY mukaan, jos metsänomistajille ei ole ymmärrettävästi selitetty metsänhakkuun ja puunkorjuun sekä metsänhoitosopimuksien laillisuusehtoja ovat kyseiset sopimusehdot mitättömiä.

Suomessa asetuksen 955/2010 kansallisesti valvontaviranomaiseksi hyväksytyn maaseutuviranomaisen (MAVI) mukaan metsänhakkuiden laillisuudet perustuvat metsänhakkuusopimuksiin.

Kaikki vuosittain laitonta metsänhoitomaksua metsänhoitoyhdistyksille maksavat metsänomistajat ovat luopuneet laillista oikeuksistaan metsiensä hakkuissa ja hoidoissa. Metsänomistajien edunvalvonnasta valtakunnallisesti vastaava Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliitto (MTK) ohitti metsänhoitoyhdistyksien velvoittavan lain valmistamalla näiden toimintaa varten blankko-valtakirjat. Metsäkeskukset eivät voi hyväksyä metsänhoitomaksua maksaville metsänomistajille, eivätkä näiden blankko-valtuuttamille metsänhoitoyhdistyksille metsien hakkuulupia.

Vuotuisen vajaan 30 miljoonan euron arvoisen laittoman metsänhoitomaksun vastikkeeksi metsänhoitoyhdistykset järjestävät metsänomistajille tarvittavat metsäammattimiesten palvelut. Kilpailutusarvot perustuvat metsäntutkimuslaitoksen (METLA) laittomaan puunhankinnan kartelliin syyllistyneiden metsäyhtiöiden ilmoittamista yksityismetsien kauppahinnoista valmistettuihin puutavaroiden pysty- ja hankintakauppa-arvojen tilastointiin.

Puukauppatilastoissa tukkipuiden hankintahinnat perustuvat lainvastaisesti hakattujen tukkipuista maksetuista arvoista tehtyihin ilmoituksiin. Metsänhoitomaksua maksavat metsänomistajat eivät ole edes voineet hakata laillisesti tukkipuuta metsistään metsälain N:0 1093/96 säännöksin.

Kolme laittomaan puunhankinnan kartelliin v. 1997-2004 syyllistyneet kolme metsäyhtiötä ostavat 80 % metsänhakkuusopimuksilla myytävät yksityismetsät. Sopimusvelvoitteiden ulkopuolelle jäävät metsänhoitoyhdistyksien palkkaamat metsäammattimiehet sitouttavat metsänomistajat näiden omilla metsätiedoilla ja –taidoilla maailman ”osaavimpien” kanssa sopimussuhteisiin.

Metsänhoitoyhdistyksille Lähivakuutuksen nykyisin LähiTapiolan myöntämä vastuuvakuutus puukaupassa ja puunkorjuussa suojaa vahingonkärsijät vahingon varalta sekä metsänhoitoyhdistykset korvausvastuun varalta.

Metsäyhtiöiden metsänomistajilta ostamien metsien hakkuuoikeuksista valmistettu metsänhakkuusopimus on metsälain N:o 1093 14§ tarkoittama metsänkäyttöilmoitus. Tämän ilmoituksen hakkuuoikeuden omistajan kohdasta metsäkeskukset arvioivat asianosaisten oikeudet metsien hakkuissa. Metsänomistajien valtuuttamina metsäyhtiöt myönsivät metsänhakkuusopimuksella itselleen lailliset hakkuuoikeudet metsäkeskuksien johtokuntien jäseniä.

Corpus juris 2000 2 artikla (1) mukaan hankintamenettelyssä, jossa sovelletaan yhteisön oikeutta, on rikos, jos joku tekee tarjouksen, joka perustuu kilpailunrajoitukseksi tarkoitettuun sopimukseen ja jonka tavoitteena on saada toimivaltainen viranomainen hyväksymään tietty tarjous.

Metsäyhtiöt eivät toteuta ostamiaan hakkuuoikeuksia metsäomistajien kesken vaan teettävät näistä kolmannella osapuolella puunkorjuusopimukset. Metsien päätehakkuista tehtäviin metsänhakkuusopimuksiin on kirjattu laillisten metsien uudistamisten ja uuden metsän kasvun turvaamisten teettäjät. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnolla metsäkeskuksien vapauttaminen hakkuuoikeuksien myöntämisessä rikosoikeudellisesta vastuusta ei ulottunut metsien päätehakkuisiin.

Metsänhakkuu- ja puunkorjuu- sekä metsänhoitosopimuksissa metsänomistajilla hankkimien oikeuksien siirrolta kolmannelle osapuolelle eli metsätyövoimalle vältettiin EU- ja sopimusoikeuden vastaisesti.

Suomessa metsäalan työmarkkinatoimijat ovat laiminlyöneet metsätyövoiman sosiaalisten perusoikeuksien toteutukset ammatinharjoittamisen ja puutavaran mittauksen direktiivin laiminlyönteinä. Perusoikeuskirjan 20 artiklan nojalla turvataan oikeus tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja tasa-arvoiseen kohteluun työhön ja ammattiin liittyvissä kysymyksissä ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää.

Direktiivin mukaan kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä sekä niihin liittyen oleskelua, sosiaaliturvaa ja tutkintojen tunnustamista koskevat esteet poistetaan.

Suomessa yrittäjien ja työntekijöiden sosiaalisen peruskirjan oikeuksia ei ole noudatettu, jos nämä ovat vielä 2002 EU:n lakikirjassa olleet englanninkielisiä.

StoraEnso Metsä Oy vuoden 2011 ilmoituksen mukaan nämä hakkuuttavat metsät 99,9 % koneellisesti. Jättäessään puukaupan valtakirjalla yhdistykselle hoidettavaksi metsänomistaja voi valtuuttaa yhdistyksen hoitamaan myös korjuun, katkonnan ja mittauksen valvonnan. Maanviljelijöiden hallinnoiman Yksityismetsätalouden Työnantajat ry vastaa puunkorjuussa työnantaja- ja työnjohtajan oikeuksin.

Metsätyövoiman riittämätön pätevyys oikeuttaa metsäammattimiehet päättämään metsänhakkuusopimukset yksipuolisesti puunkorjuun sopimuksilla ilman täyttä korvausta. Metsäammattimiesten oikeudet ovat ilman mitään uhkaa jälkikäteisten oikeudensuojakeinojen käyttöä. Sivistysvaltioista poiketen Suomen oikeusistuin ei sopimuksiin sisältyvää laittomuutta edes oteta käsiteltäväksi. Laittomuudet jäävät metsänhakkuu-, puunkorjuu- sekä metsänhoitosopimuksissa uudelleen toimeenpantavaksi.

Metsätyövoiman EU-oikeuksien laiminlyönnit häivytettiin toimialan hyväksytettyihin metsän hoidon ja käytön sekä koneellisen puunkorjuun laatujärjestelmistä myönnettyihin sertifikaatteihin. Julkisten hankintojen markkinaoikeuteen vaatimiset vältettiin kilpailuviraston harkintavallan nojalla kotimarkkinoiden laittomuuden haittoja suuremmilla hyödyillä.

Kansallinen laittomuuden läpinäkyvyys esti metsänomistajia vaatimasta FFCS-metsänhoidonsertifikaattia vastaan puutavaroiden ja puutuotteiden FSC-/PEFC-tuotemerkintöjen hyväksyntää. Lakisääteisen uuden metsän kasvun toimenpiteenä teetettävässä taimikonhoidossa ei ole metsätyövoimalle 64 vuoden aikana muodostunut työeläkettä. EU-perustamissopimuksen mukaan eläke on työntekijän palkkaa.

Suomessa puutavaroiden ja puutuotteiden PEFC-tuotemerkintäoikeus hyväksytettiin sopimus- ja kilpailuoikeuden vastaisesti puunhankinnan alkuperän sertifikaattia vastaan. Suomessa kilpailevan FSC-metsäsertifioinnin käyttö estettiin laitonta metsänhoitomaksua metsänhoitoyhdistyksille maksavien metsänomistajien osalta.

Metsänkoneyrittäjäliiton Simo Jaakkola johtaa Suomessa metsänhoidonsertifioinnin soveltamisesta vastaavaa kehittämistyöryhmää.

Metsänomistajien hallinnoimien julkis- ja yksityisoikeudellisten organisaatioiden laiton vertikaalinen sopimusyhteistyö mahdollisti metsäyhtiöiden v. 1997-2004 laittoman puunhankinnan kartellin. Metsäteollisuuden oli ryhdyttävä metsäyhtiöiden kartellissa sopimien maailman kalleimpien PEFC –puuraaka-aineiden jalostuksiin. Ilman PEFC-tuotemerkintää olevien puuraaka-aineen jalostuksen liikevaihdosta voitiin vaatia 20 % sanktiot. Metsäyhtiöidenv. 1997-2005 kartellin takia Suomessa metsäteollisuus ei ole vuoden 1997 jälkeen uusinvestoinut.

Vuosina 1990-1997 metsäteollisuuden investoinnit olivat noin 9,3 miljardia euroa eli 11,5 prosenttia liikevaihdosta. Maailman kalleimman tukin maksatuksesta huolimatta metsäteollisuus on hankkinut voitoilla suurimmat Euroopan sahaajien asemat. StoraEnso on maailman suurin eurooppalainen sahaaja 5 milj/m3 sahatavarakuution tuotannolla. Metsäliitto ja UPM ovat toinen ja kolmas. Vapokin on vielä 6. suurimman joukossa.

Metsäteollisuus on hiilipörsseistä 1990 -luvulla saaduilla avustuksilla kasvattanut maailmalla Eukalyptus -plantaaseja tuottaakseen kemialliselle metsäteollisuuden puuraaka-ainetta. Näistä saadaan seitsemän vuoden tuottokaudella sama puumäärä kuin Suomessa 70 vuoden tuottokaudella. Tehtaat tuottavat ¼ kustannuksilla sellua mitä Suomen tehtaat.

Keväällä 2004 puunhankintakartellin ilmiannon jälkeen metsäteollisuus on lakkauttanut tuotantoa lopettamalla kokonaan tehtaita tai myymällä näitä ulkomaille.

135 000 metsänomistajan omistaman Osuuskunta Metsäliiton Uruguayhin rakentama tehdas jouduttiin veloista antamaan UPM:lle. Kartellistutkinnan aikana metsäteollisuus on syrjäytynyt satojen miljoonien arvoisten biotuotteiden jalostuksen investointituista. Metsähallituksen 160 miljoonan vahingonkorvauksen syrjivän verokohtelun myötä siirtävät investointitukien saantia vuosikausiksi. Metsähallitus jäi paitsi valtion yksityismetsänomistajille maksamista subventioista joilla alennettiin kuitupuunarvoja.

Suomessa vuotuisten 50 milj/m3 lisäksi 35 miljoonan m3 hakkuumahdollisuuksien vientiin jalostamisesta ei metsäteollisuudella ollut enää resursseja. Metsäteollisuuden liikevoiton ratkaisuna olivat kotimarkkinat. Jaakko Pöyry Groupin mukaan EU:n ilmastosopimus edellyttää Suomessa metsähakkeen käytön nelinkertaistamista energiatuotannossa. METLA:n mukaan metsistä voidaan kestävästi vuosittain hakata 3-4 ydinvoimalan energiatuotantoa vastaava määrä puuta energiatuotantoon. Valtio tukee verovaroista bioenergia- ja biomassa puuraakanainen kasvatusta, koska näiden tuotannon myynnistä voidaan kotimarkkinoilla periä kuluttajilta energia- ja arvonlisäveroa toisin kuin viennistä.

Puolet vuotuisen hakkuumäärän jalostamisesta ja markkinoinnista kotimarkkinoille tekee laittomuudet kotimarkkinoille haitat hyötyjä suuremmiksi. Tämä on Kilpailuvirastolle markkinaoikeuteen vaadittava näyttö metsänomistajien ja näiden hallinnoimien julkis- ja yksityisoikeudellisten yhteisöjen laittomasta vertikaalisen sopimusyhteistyön laittomuudesta. Vientimarkkinoille ulkoistettu kansallisen laittomuuden sijasta laittomuus maksatetaan kotimarkkina-asiakkailla.

Vuotuisesta hakkuumäärästä puolet onkin tarkoitus polttaa energiaksi tukkipuuhun verrattuna 1/5 kantoraha-arvolla. Nämä liikevoitot kuitataan verottomina Suomea turvallisemmin tuottaviin ulkomaisiin sijoituksiin.

Suomessa ei voida EU asetuksen 955/2010 edellytystä laillisten metsänhakkuiden due diligence –järjestelmän sisältämää kansallista lainsäädäntöä varmentaa kansallisella metsänhoidonsertifioinnilla. Kansallisen PEFC-metsänhoidon päivityksessä EU-asetuksen edellyttämä laillisuus korjata suomalaisten puutavaroiden ja puutavaroiden PEFC-tuotemerkintäoikeus metsänhoidonsertifikaattia vastaan.

Monikansallinen suomalainen metsäteollisuus sisämarkkinoilla ei voi markkinoida Suomessa valmistamiaan tuotteita laillisesti sisämarkkinoilla. Suomen oikeusjärjestyksen mukaan julkisen tiedon salaaminen taloudellisen hyödyn tarkoituksessa on rikoslain 36 luvun mukaan törkeä petos

Lähde: Arto Jokisalon kirjoitus