STX Finland ja suomalaisen telakkateollisuuden vaiheet

Ministeri Jan Vapaavuori

Yhdysvaltalaisyhtiö Royal Caribbean Internationalin loistoristelijä valmistetaan Turun STX-telakan sijasta Ranskassa. Telakka-alan konkari Martin Saarikangas syyttää hallitusta kovin sanoin tilauksen menettämisestä.

• Olen todella pettynyt hallituksen toimintaan, etenkin ministeri Vapaavuoreen. Saattaa olla, että hän menee historiaan miehenä, joka tappoi suomalaisen telakkateollisuuden. Yli 50 vuotta telakka-alalla toiminut Saarikangas toteaa, että kielteinen tukipäätös oli naula telakkateollisuuden arkkuun juuri ajankohdan vuoksi.

Arviolta 900 miljoonan euron tilaus olisi tuonut Suomeen 20 000 henkilötyövuotta.

• Onhan tämä aivan valtava isku suomalaiselle telakkateollisuudelle. Minä en oikein ymmärrä, minkä takia hallitus puhuu kovalla äänellä, että pitää luoda uusia työpaikkoja. Minun mielestäni pitäisi turvata ensin nykyiset työpaikat, Saarikangas sanoo.

Hänen mukaansa telakkaklusteri työllistää nykyisin Suomessa 25000 ihmistä.

• Tällainen tilaisuus tuoda 20 000 työpaikkaa Suomeen, ei niitä joka päivä tule. Kyllä hallitus ja varsinkin ministeri Vapaavuori saavat tehdä paljon töitä, että Suomi saisi tällaisen tilaisuuden uudestaaan, Saarikangas toteaa.

Saarikangas on ollut Ranskan telakan johdossa aiemmin ja kertoo tuntevansa telakan kuin omat taskunsa. Hänen mukaansa Ranskalla ei ole yksistään kapasiteettiä aluksen rakentamiseen.

• Ranska joutuu suunnittelemaan aluksen ja koko logistiikkaketjun alusta asti. Telakka ei pärjää ilman apua.

Turun STX-telkan johtaja Jari Anttila toteaa yksiselitteisesti loistoristelijäaluksen kaatuneen hallituksen päätökseen olla myöntämättä lainaa. Hallitus päätti olla aiemmin joulukuussa olla myöntämättä STX Finlandille 50 miljoonan euron lainaa, joka olisi todennäköisesti tuonut ristelijätilauksen Turkuun.

• Se olisi ollut se puuttuva osanen rahoituspaketista. Nyt emme saaneet kasaan vaadittavaa rahoitusta ja tilaus valui Ranskaan, johtaja Jari Anttila sanoo.

• Talouspoliittinen ministerivaliokunta on käsitellyt asiaa 11 kertaa. Päätös siitä, ettei valtio lähde lainoittamaan, on tehty kolmeen kertaan. Asiaan liittyy merkittävä määrä liikesalaisuuksia, joita edes vastuullinen ministeri ei voi kommentoida tässäkään vaiheessa, Vapaavuori sanoi tiedotustilaisuudessa 28.12.2012.
  

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren (kok.) mukaan Royal Caribbean –varustamon risteilijätilaukseen telakkayhtiö STX:lle liittyy ”merkittävä määrä liikesalaisuuksia”. Hänen mukaansa julkisuutta käytettiin hyväksi kauppaneuvotteluissa ja julkisuuteen vuodettiin väärää tietoa. Ministeri Vapaavuori on oikeassa.

Suomessa on herättänyt hämmenystä se, että valtio oli valmis myöntämään Turun telakalle suoraa vastikkeetonta tukea yhteensä 44 miljoonaa euroa, mutta ei halunnut taipua 50 miljoonan euron pääomalainaan, joka telakkayhtiö lupasi maksaa korkojen kera takaisin. Telakkayhtiän kannalta kuvio oli selkeä. EU:n sallima 44 miljoonan innovaatiotuen myöntämistä yhtiö piti itsestään selvänä. Pääomanlainan se halusi tukien lisäksi. Pääomalaina voidaan muuttaa suoraan osakepääomaksi, jos lainan antaja siihen suostuu.

Monille asioihin kantaa ottaville henkilöille on jäänyt epäselväksi mikä on omanpääoman ehtoinen laina? STX Finland pyysi Suomen valtiolta 50 miljoonaa oman pääoman ehtoista lainaa, ei siis tavallista lainaa, kuten monista uutisista olisi voinut päätellä

Pääomalaina on osakeyhtiölain määrittelemää erityisluottoa, joka rinnastuu yhtiön taseessa omaan pääomaan. Jos yhtiö tekee vararikon, pesä makssa ensin vieraan pääoman ja vasta sitten oman pääoman, jos varoja riittää.

Vaikka Suomen hallitus olisikin myöntynyt pääomalainaan, se ei välttämättä olisi ratkaissut kisaa Turun hyväksi. Ranskan valtion ja sen omistaman merkittävän valtionyhtiön yhdessä omistama lähes 50 prosenttia STX Francesta osoittaa, että valtiovalta oli päättänyt pitää telakat Ranskassa. Suomen valtiolla ei käytännössä ollut samoja mahdollisuuksia tukea Turun telakkaa kuin Ranskan valtiolla Saint Naziren telakkaa, koska Suomen valtio ei ole omistajana Turun telakassa, mutta Ranskan valtio omistaa eri järjestelyillä lähes puolet Saint Naziren telakasta. Suomen valtion olisi pitänyt jälleen ryhtyä telakkayhtiön omistajaksi jotta tilaus olisi saatu Suomeen. Miksi näin ei tehty?

Laivatilauksesta kilpailivat yhden ja saman korealaisyhtiön STX:n Turussa ja Ranskan Saint Nazairessa sijaitsevat telakat. Yhtiö kilpailutti valtioiden tukiaisia eikä laivatilausta, jonka teki Royal Caribbean International varustamo ilmeisesti välittämättä siitä tehdäänkö alus Ranskassa vai Suomessa.

Ranskalaisen meriteollisuutta käsittelevän erityissivuston meretmarine.comin mukaan risteilijäaluksen päätyminen Ranskaan oli pitkäjänteisen strategisen ja taktisen kaupallisen osaamisen ansiota. Sivuston mukaan Ranskan STX-telakka alkoi kiinnostua kisasta jo viime kesänä, sen jälkeen kun Suomessa rahoitusvaikeudet tulivat julki. STX France alkoi valmistella monimutkaista vaihtoehtoista rahoituspakettia visusti julkisuudelta piilossa. Sivuston mukaan STX France pyysi alun perin lupaa emoyhtiö STX Europelta tarjouksen tekemiseen. STX Europe on myös Suomen STX omistaja. STX France mobilisoi 40 hengen projektiryhmn, joista osa työskenteli ainoastaan rahoitus- ja juridisten kysymysten kimpussa, meretmarine.com kertoo. Sivuston mukaan taktiikkana oli valmistella tarjous iskukuntoon salassa ja tuudittaa suomalaiset hyvän olon tunteeseen. Kun Suomen hallitus vielä piti kriisikokouksiaan, sopimus allekirjoitettiin Ranskassa. Tarjous oli esitelty Yhdysvalloissa 15. joulukuuta.

STX Francen toimitusjohtaja Laurent Caastaign antaa haastattelussa ymmärtää, että yksi keskeisimmistä julkisista tuista tuli luottoja ja vakuuksia jakavalta Coface-laitokselta. Lisäksi Castaign kiittää valtiovaltaa siitä, että sen avulla tarjoukseen löydettiin mukaan oikeat pankit.

Valtioiden erilainen sitoutuminen telakoihin ratkaisi ristelijäkisan ranskalaisen Saint-Nazairen hyväksi. Ranskassa valtio omistaa kolmanneksen eteläkorealaisen STX-konsernin ranskalaisen tytäryhtiön osakkeista. Saman konsernin suomalainen tytär STX Finland on pääosin eteläkorealaisten hallussa. Ranskan hallitus nosti omistuksensa kolmannekseen vuonna 2008 oikeistolaisen presidenttin Nicolas Sarkozyn tuella. Hän pelkäsi työpaikkojen siirtyvän Aasiaaan ja halusi valtion lähtevän pääomistajaksi isolla omistusosuudella. Korealaiset omistavat STX Francesta enää hieman yli puolet. Kolmas omistaja on puolivaltiollinen konevalmistaja Alstom, joka tekee laitteita myös laivateollisuudelle.

Suomen katastrofista toiseen johtanut telakkateollisuuden rakennemuutos käynnistettiin 20.5.1986. Tehdyssä muistiossa on merkintä salainen, mutta se oli tilintarkastajien käsityksen mukaan Valmet Oy:n ja Oy Wärtsilä Ab:n laatima. Muistiossa todetaan ”Wärtsilän ja Valmetin telakkasektorin työvoimavahvuudeksi arvioitiin vuoden 1986 lopussa noin 10500 henkilöä ja lähivuosien rakenteelliseksi vähennystarpeeksi noin 4000 – 5000 henkilöä. Ensimmäiset kapasiteetin supistukset arvioitiin tehtäväksi Helsingin aluella. 28.5.1986 oli tehty salaiseksi merkitty muistio keskustelusta, johon osallistuivat ministeri Lindblom, ministeri Laine, ministeri Ollila, valtiosihteeri Hiltunen, kansliapäällikkö Wahlroos, vuorineuvos Kankaanpää, vuorineuvos Stolpe, varatoimitusjohtaja Bertlin, ylijohtaja Mäkinen ja neuvotteleva virkamies Niemi. Muistion mukaan ministeri Lindblom totesi Valmetin ja Wärtsilän informooineen kauppa- ja teollisuusministeriötä toimialarationaliointisuunnitelmasta ja nääki yhtiöiden valtiovallalle esittämät toimenpiteet perusteltuina. Ministeri Ollilan mukaan yhtiöiden esittämiin valtiovallan toimenpiteisiin ei ole periaattellisia esteitä. Uuden lain perusteella emoyhtiöt perustivat kaksi uutta tytäryhtiötä, joista toinen oli Wärtsilä Meriteollisuus Oy ja toinen privatisointikelpoien Vlmet paperikoneet Oy. WM:ssä emo Wärtsilä omisti 70 % ja Valmet 30 %. Uusi yhtiä on Wärtsilä Ab:n tytäryhtiö ja osa Wärtsilä-konsernia.

Myöhemmin erittäin tappiolliseksi osoittautuneen tilauskannan WM osti pääosin vuonna 1987. Osa oli suoraan omistajain telakkasektoreilta siirreettyjä tilauksia ja osa pitkälle neuvoteltuja projekterja, joiden lopulliset tilaussopimukset solmittiin WM:n toiminnan alettua vuoden 1987 lopulla. WM:n osakepääoma oli 800 miljoonaa markkaa ja vararahasto 700 miljoonaa markkaa. Oma pääoma oli tosin aikaansaatu sillä, että sinne oli siirretty telakkalaitteita suurimmaksi osaksi. Vientitakuulaitos katsoi tärkeäksi asiaksi että Wärtsilän ja Valmetin 1,5 miljardin markkaa oma pääoma oli kunnossa silloin, kun päätöksiä tehtiin. Nimenomaan siitä syystä yhtiölle annettiin hyvä vakavaraisuus. Pääomaan pantiin yliarvostettua käyttöomaisuutta 1350 000 markkaa ja 150 miljoonaa rahaa. Kaikki olivat sokaistuneita. Varallisuuden määrä oli hirveä. Se oli tavarassa. Sitten piti ottaa lainaa, jotta homma pyörii. Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n tilinpäätös 1988 ja sen perusteella laadittu välitilinpäätös 30.4.1989 eivät antaneet oikeaa ja riittävää tietoa yhtiön taloudellisen tuloskehityksen, taloudellisen tilan ja rahoitusaseman eikä tulevaisuuden näkyien arvioimiseksi.

Valtion tilintarkastjien mielestä valtion osapuolen toimintaa 9.8.1989 sopimuksen yhteydessä on pidettävä riittämättömästi valmisteltuna, taitamattomana sopimuksentekomenettelynä ja varomattomana vastuunottona. KHT Yrjö Tuokon tilintarkastuskertomus osoitti, että WM:n taloudellinen tilanne oli sopimuksen tekohetkellä noin miljardi markkaa huonompi kuin oli esitetty. Kansliapäällikkö Wahlroosin mielestä oli olemassa paikkoja, joissa tehdään tosiasialliset päätökset ja paikkoja, jossa tehdään niitä vahvistavat muodolliset päätökset. Sen vuoksi meilä on talouspoliittinen ministerivaliokunta, että siellä nimenomaan ne ministerit, joille poliittisten asioiden hoito kuuluu, sopivat asiallisesti asioiden hoidosta. Sailaksen mielestä ulkopuolisten ei ole aihetta paljon paneutua, kuinka tarkaan itsekukin läsnäollut ministeri ymmärsi sen, mitä siellä esiteltiin ja mihin sitouduttiin. On syytä olettaa, että kun asia siellä esiteltiin, käsiteltiin, hyväksyttiin ja pöytäkirjattiin, niin talouspolittiinen ministerivaliokunta luonnollisesti tiesi, mitä se teki.

Elokuussa 1989 Meriteollisuuden paperit kasattiin kansliapäällikkö Bror Wahlroosin tiskille. Tällöin Bunta peukun on täytynyt osua paiseeseen ja mädän on täytynyt singota silmille. Wahlroos ryhtyi laastaroimaan vuotavaa haavaa yhtiän kriisihallituksen puheenjohtajana. Samalla käynnistettiin tehopumput, joilla saatiin lisää veronmaksajien rahaa ja alihankkijat myäntämään luottoa yhtiöön. Lukiko Wahlroos oikein tilikirjoja, vai annettiinko hänelle luettavaksi vääriä tilikirjoja? Tehtiinkö oikeista kirjoista vääriä johtopäätöksi, vai vääristä kirjoista oikeista johtopäätöksiä? Pankeille ei sälytetty mitään vastuita yli 700 miljoonan markan menevistä tappioista. Maksajiksi junailtiin veronmaksajat. On selvää, että ”Bunttaa” ei saada kiinni mistään.

Professori Mika Hildenin mukaan on tarpeen kiinnittää huomiota siihen, miten mahdottomiin tilanteisiin joudutaan, kun ministerit osallistuvat oman hallinnonalansa piirissä merkittäviä taloudellisia ratkaisuja tekevien erilaisten yksiköiden hallintoon. Se johtaa siihen, että he eivät varsinaisissa ministeritehtävissään voikaan osallistua sellaisten ratkaisujen tekemiseen, jotka oikeastaan kuuluvat juuri heidän vastuulleen ministereinä ja joissa voi olla kysyys julkisten varojen käytöstä satojen miljoonien suuruusluokassa.

Mitä tulee salaisiin sopimuksiin ja niiden merkitykseen ja siihen, että niiden sisältöä ei ole ilmoitettu valtioneuvoston jäsenille tai poliittisen ministerivaliokunnan jäsenille, niissä kysymysissä tietysti liikutaan ministerivaliokunnan kannalta kriittisillä alueilla. Eduskunnan mukaan niin suuria takauksia kuin nyt on ollut kysymysessä ei olisi tullut aikaisemminkaan myöntää ilman riittäviä vakuuksia. Kansalaisten luottamus tilintarkastustoiminnan asianmukaisuuteen on voitava palauttaa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suominen sanoo, että hän vastaa tästä poliittisesti. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan mukaan ministerivastuulain 4 §:ssä tarkoitettuna lausuntona voi todeta että kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suominen ja ministeri Pertti Salolainen eivät ole ksymyksessä olevassa asiassa menetelleet lain vastaisesti. Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n konkurssihakemus jätetiin Helsingin käräjäoikeuteen 23.9.1989.

Wärtsilän kohtalo oli pienestä kiinni. Jos irtisanottu konsernijohtaja Pekka Laine olisi onnistunut myymään Neuvostoliittoon atomijäänmurtajan tai jos presidenttiehdokas Ilkka Suominen olisi suostunut telakkatukeen, olisi Wärtsilä vielä hengissä. Nyt Suominen ei mene enää hirivmetsälle ”Musta-Pekan” kanssa, vaan pohtii tekemisiään Meriteollisuuden konkurssissa. Wärtsilä on kummitus, josta tulee pitkäaikainen painajainen ruumiinpesijöilleen. Wärtsilä oli mahtava yhtiö 155 vuotta.

Konsernipesää hoitaneet lakimiehet suorittivat ruumiin ryöstön. Lakimiehet Jukka Peltonen ja Olavi Ylänkö, joista ensinmainittu oli Suomen Asianajajaliiton puheenjohtaja, perivät pesästä palkkion mainitun liiton taksojen mukaan: peruspalkkioon 400 000 markkaan lisätään 2 % jokaisesta miljoonasta pesän markasta. Ensimmäisessä vaiheessa pesänhoitajan lasku puolentoista kuukauden työstä oli 10 mijoonaa markkaa. Suomen valtion edustaja on Ilkka Niemi, joka niin kuin muutkin virkamieskoplan jäsenet hyväksyi palkkion mainitun suuruisena. Eikä Suomen hallituksellaakaan ollut mitään palkkion suuruutta vastaan. Lisää miljoonalaskujana laskuja oli vielä tulossa. Kukaan ei kuitenkaan ollut syyllistynyt mihinkään. Kaikki valtion virkamiehet ja ministerit olivat toimineet kansan edun mukaisesti.

Tehokkaiden japanilaistelakoiden puristuksessa alkoivat telakoiden kannattavuusongelmat 1970-luvulla. Valmetin telakka joutui venäläisten kanssa tehtyjen bilateraalisten laivakauppojen vuoksi niin suuriin vaikeuksiin 80-luvulla, että Wärtsilän ja Valmetin telakat fuusioitiin 1987 Wärtsilän meriteollisuudeksi. Jalostusasteen nostamisen kautta haettiin parempaa kannattavuutta ja alettiin rakentaa matkustajalaivoja. Wärtsilän Meriteollisuus ajautui kuitenkin konkurssiin vuonna 1989 ja sen raunioille perustettu Masa-Yards päätyi pian norjalaisen Kvaernerin haltuun. Uusi nimi oli Kvaerner Masa-Yards Oy. Sen jälkeen ulkomaalaiset omistajat ovat tehneet rahaa Suomessa olevilla telakoillaan.

Telakkakriisistä selviytyneet Hollming ja Rauma-Repola yhdistyivät vuonna 1992. Uuden yrityksen nimeksi tuli Finnyards Oy. Mutta norjalainen Aker Marine osti sen vuonna 1998.

Kvaerner-Masa-Yards ja Aker Finnyards yhdistyivät vuonna 2004. Molemmat suomalaistelakat siirtyivät norjalaisen Aker ASA:n omistukseen. Se puolestaan oli syntynyt norjalaisten Kvaernerin ja Aker Maritimen yhdistyessä. Kvaerner Masa-Yards oli Valmetin peruja ja Aker Finnyards Rauma-Repolan ja Hollmingin yhdistyessä syntynyt yhtiö. Nimeksi tuli Aker Yards Oy. - Valtionvarainministeriö antoi vielä 30.10.2008 Aker Yardsille 18 milj. euroa tukea, jotta Genesis I:n aloittamasta sarjasta tulisi pitkä.

Osloon rekisteröity STX Europe AS omistaa Euroopassa, Brasiliassa ja Vietnamissa yhteensä viisitoista telakkaa. STX Europe kuului aikaisemmin Aker-konserniin nimellä Aker Yards. Vuoden 2007 alussa se vähensi omistustaan Aker Yardissa ensin 40 %:in ja myöhemmin 17.3.2007 se myi Aker Yardsin puolella miljardilla eurolla kansainvälisille sijoittajille. Lokakuussa eteläkorealainen telakkayhtiö STX Shipbuilding osti Norjan pörssissä noteeratusta Aker Yardista 39,2 % 560 miljoonaan euroon. Elokuussa 2008 STX ilmoitti saaneensa haltuunsa 88,37 % Aker Yardsin osakkeista. - Marraskuusta 2008 suomalaistelakoiden markkinointinimi on ollut STX Europe. Sen liikevaihto on 3,212 miljardia euroa.

Kvaerner maksoi 100 miljoonaa markkaa Wärtsilä-meriteollisuuden konkurssipesän 3 miljardin markan omaisuudesta. Avainhenkilöinä kaupanteossa olivat ministeri Ilkka Suominen ja ”Puntta” Wahlroos.

Norjalaiset ja korealaiset rikastuivat maailman suurimpien ja hienoimpien loistoristeilijöiden rakentamisella Suomessa. Voisimmeko korjata yrityspolitiikkaamme, kun vain ulkomaalaiset tekevät rahaa suomalaisella telakkaosaamisella?

Venäjän valtion omistama telakkayhtiö omistaa Helsingin telakasta puolet. se rakensi 80-luvulla Adeninlahdelle menevän miinalaiva-koululaiva Pohjanmaan. Valtion omistajapolitiikka on kuin ohjauskyvyttömänä ajelehtiva laiva.

Lähdeaineisto: YLE uutiset, Meretmarine.com-sivusto, Olet Maamme Armahin Suomenmaa ISBN 952-91-4593-X, Alpo Ylitalon blogikirjoitus