Huomasin ilokseni, että oikeustieteen tohtori Kari Uoti on kanssani samaa mieltä kansanedustaja Mauri Peltokankaan facebook-kirjoituksesta.
Kari Uoti puolustaa Mauri Peltokangasta Facebook-kannanotossaan ja katsoo, että kohun keskiössä olevassa tekstissä ei ole mitään laitonta tai loukkaavaa.
Uoti jakoi sosiaalisessa mediassa napakan kannanoton, jossa hän perustelee näkemystään seuraavasti:
Kyseessä on vain yleinen kysymys: Uotin mukaan Peltokangas esitti tekstissään ainoastaan poliittisen kysymyksen, eikä ottanut kantaa kenenkään tietyn henkilön tekemisiin tai osaamiseen.
Tekstiä tulkitaan väärin: Hän väittää vastustajien olettavan tekstin sisältävän asioita, joita siinä ei todellisuudessa ole. Uoti rinnastaa tilanteen aiempiin oikeusjuttuihin, joissa hän on onnistuneesti puolustanut Peltokangasta valtakunnansyyttäjän syytteitä vastaan.
Vastapuolen reaktiot: Uoti kritisoi sitä, että afganistanilaistaustainen demari (Nasima Razmyar) ryhtyi välittömästi haukkumaan perussuomalaisia rasisteiksi.
Turvallisuusuhka: Uoti nostaa esiin, että kohun seurauksena Peltokangas on saanut niskaansa valtavan tappouhkausten vyöryn ja joutunut hengenvaaraan.
Poliittinen tarkoitus: Uoti pohtii, että kenties reaktioiden herättäminen ja sen selvittäminen, minkälainen tulevaisuus Suomella on edessään, oli juuri se asia, jota Peltokangas halusi kysymyksellään kartoittaa.
Oikeustieteen tohtori ja varatuomari Kari Uoti toimii perussuomalaisten kansanedustaja Mauri Peltokankaan juristina ja oikeudenkäyntiavustajana.
Kaksikon tunnetuin yhteistyö liittyy oikeusjuttuihin, joissa Peltokangasta on syytetty kiihottamisesta kansanryhmää vastaan:
Vuoden 2021 oikeudenkäynti: Peltokangas sai syytteen Pohjanmaan käräjäoikeudessa sosiaalisen median kirjoituksistaan, jotka koskivat turvapaikanhakijoita. Uoti puolusti Peltokangasta vedoten sananvapauteen ja siihen, että kyse oli poliittisesta puheesta. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet joulukuussa 2021.
Sananvapauden puolustaminen: Uoti on julkisesti puolustanut Peltokankaan tapaa käyttää kärjistävää poliittista kieltä. Hän on myös kritisoinut valtakunnansyyttäjän ratkaisuja ja syyttänyt tätä kaksoisstandardeista poliitikkojen puheiden arvioinnissa.
Keskustelu sosiaalisessa mediassa: Uoti kommentoi ja puolustaa Peltokankaan poliittisia ulostuloja sekä niistä nousevia kohuja aktiivisesti myös omilla sosiaalisen median kanavillaan.
Kuusamossa syntynyt filosofian tohtori ja historiantutkija Matti Kyllönen kirjoitti Uuden Suomen Puheenvuoroon Mauri Peltokangasta puolustavan blogiartikkelin otsikolla "Mauri Peltokankaan kysymys oli tärkeä ja ajankohtainen".
Tekstissään Kyllönen puolusti perussuomalaisten kansanedustajan "afkaani-muslimi"-kysymystä ja esitti asiasta seuraavat keskeiset kommentit:
Kysymyksen oikeutus: Kyllösen mukaan Peltokankaan esittämä kysymys siitä, haluavatko suomalaiset afganistanilaistaustaista tai muslimitaustaista sisä- tai ulkoministeriöön, oli täysin asiallinen, tärkeä ja ajankohtainen poliittinen keskustelunavaus.
Kritiikki reaktioita kohtaan: Hän piti kohua ja Peltokankaaseen kohdistunutta rasismisyytösten vyöryä vahvasti ylimitoitettuna ja epäoikeudenmukaisena poliittisena ajojantina.
Sananvapauden puolustaminen: Kyllönen argumentoi perinteisenä historiantutkijana ja lehtimiehenä sananvapauden laajuuden puolesta ja katsoi, että poliitikoilla täytyy olla oikeus kyseenalaistaa tai nostaa esiin Suomen tulevaisuuteen sekä maahanmuuttoon liittyviä periaatteellisia kysymyksiä ilman pelkoa leimautumisesta.
Kyllösen Puheenvuoro-profiilin ja muiden kirjoitusten perusteella hänen tekstinsä herätti alustalla välittömästi erittäin kiivasta väittelyä, minkä seurauksena Uuden Suomen moderaatio päätyi lopulta poistamaan kyseisen kirjoituksen palvelun sääntörikkomusten tai keskustelun karkaamisen vuoksi
Uuden Suomen toimituksella ja ylläpidolla on aina oikeus oman harkintansa mukaan poistaa kokonaan tai osittain kirjoituksia, kuvia tai käyttäjätunnuksia, jos niiden katsotaan rikkovan hyvän maun tai palvelun rajoja. Tiukan linjan vuoksi palvelu saa säännöllisesti kritiikkiä osalta käyttäjistään. Kirjoittajat syyttävät ylläpitoa toisinaan mielivaltaisesta tai poliittisesti värittyneestä "sensuroinnista", kun kuumia poliittisia aiheita käsitteleviä blogeja poistetaan
Mikä olisi oikea ratkaisu asiaan? Eikö Uusi Suomi kestä keskustelua asiasta palstoillaan?
Median ylläpitämillä alustoilla herää usein voimakas keskustelu sananvapauden ja yhteisösääntöjen rajoista, kun kuumia ja polarisoivia poliittisia aiheita moderoidaan. Kysymys siitä, onko Uuden Suomen moderointilinja liian tiukka tai kestääkö alusta kriittistä keskustelua, jakaa mielipiteitä kahteen selkeään koulukuntaan.
Kaksi näkökulmaa Uuden Suomen moderointiin
Kriitikoiden näkökulma: Kyse on keskustelun rajoittamisesta
Sananvapauden kapeneminen: Kriitikoiden mielestä rajujenkin yhteiskunnallisten kysymysten, kuten maahanmuuttajien taustojen tai poliittisten ministerinimitysten, pitäisi kuulua vapaan debatin piiriin.
Kaksoisstandardit: Osa käyttäjistä kokee, että oikeistolaisia tai kansallismielisiä puheenvuoroja poistetaan herkemmin kuin vasemmistolaisia tai liberaaleja näkökulmia.
Pelko leimautumisesta: Kirjoitusten poistaminen luo kuvan siitä, että tietyt aiheet ovat tabuja, mikä voi vaientaa asiallistakin poliittista keskustelua.
Puolustajien ja julkaisijan näkökulma: Kyse on laadunvalvonnasta ja juridiikasta
Julkaisijan vastuu: Uusi Suomi on rekisteröity media, joka vastaa juridisesti kaikesta alustallaan julkaistusta sisällöstä. Jos alustalla levitetään kunnianloukkauksia tai kiihottamista kansanryhmää vastaan, myös alustan ylläpitäjä voi joutua vastuuseen.
Keskustelun taso: Kokemus on osoittanut, että ilman tiukkaa moderointia maahanmuuttoa koskevat kommenttiketjut täyttyvät nopeasti laittomasta vihapuheesta, rasismista ja henkilökohtaisuuksiin menevistä solvauksista.
Yksityinen alusta: Uusi Suomi ei ole julkinen viranomainen, vaan yksityinen yritys. Sillä on laillinen oikeus päättää omien käyttöehtojensa puitteissa, minkälaista sisältöä se haluaa sivuillaan isännöidä.
Mikä olisi oikea ratkaisu?
Täydellistä tai kaikkia miellyttävää ratkaisua ei ole, sillä kyse on arvoristiriidasta vapaan puheen ja turvallisen keskusteluympäristön välillä. Mahdollisia toimivia ratkaisumalleja ja vaihtoehtoja voisivat olla:
Avoimemmat moderointiperusteet: Alusta voisi antaa kirjoittajalle aina selkeän ja yksilöidyn perustelun siitä, mikä kohta tekstistä rikkoi sääntöjä, sen sijaan että koko teksti poistetaan varoituksetta.
Tekstin muokkausmahdollisuus: Kirjoittajalle voitaisiin antaa mahdollisuus korjata sääntöjä rikkoneet lauseet, jolloin itse asiasisältö ja argumentit jäisivät julkisiksi.
Kommentoinnin sulkeminen: Jos itse blogiteksti on asiallinen mutta kommenttiketju karkaa käsistä, ylläpito voisi sulkea pelkän kommentoinnin ja pitää itse tekstin luettavana.
Vaihtoehtoiset alustat: Koska mikään yksittäinen media ei voi tarjota rajatonta alustaa kaikille mielipiteille, ratkaisu on usein se, että herkimpiä aiheita käsitellään omilla, itsenäisillä blogisivustoilla tai sosiaalisen median kanavilla (kuten X:ssä tai Facebookissa), joissa moderointi on väljempää.
Suomen lainsäädännössä sananvapaus on perusoikeus, joka antaa jokaiselle oikeuden ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä ilman ennakkoesteitä.
Sananvapaus ei ole kuitenkaan rajaton, vaan sen käyttöä sitoo vastuu ja muiden ihmisten perusoikeuksien kunnioittaminen.
Sananvapauden oikeudellinen määritelmä ja sen rajat rakentuvat seuraavien lakien pohjalle:
1. Perustuslaki (12 §): Ennakkosensuurin kielto
Suomen perustuslain 12 § takaa sananvapauden. Lauseen tärkein juridinen seuraus on ennakkosensuurin kielto: viranomaiset eivät saa tarkastaa tai hyväksyä tekstejä, puheita tai ohjelmia etukäteen. Jokainen saa julkaista mitä haluaa, mutta on vastuussa sisällöstä jälkikäteen.
2. Sananvapauden rajat rikoslaissa
Sananvapaus ei oikeuta rikomaan muiden oikeuksia. Rikoslaissa on määritelty useita tekoja, joista voidaan tuomita rangaistukseen, vaikka ne olisi tehty puheen tai kirjoituksen muodossa:
Kunnianloukkaus ja törkeä kunnianloukkaus: Valheellisen tiedon tai vihjauksen esittäminen siten, että se aiheuttaa vahinkoa tai kärsimystä loukatulle, tai toisen halventaminen.
Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen: Toisen yksityiselämästä loukkaavan tai kärsimystä aiheuttavan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittäminen suuren yleisön saataville.
Kiihottaminen kansanryhmää vastaan: Sellaisen tiedon, mielipiteen tai muun viestin asettaminen yleisön saataville, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella.
Laiton uhkaus ja julkinen kehotus rikokseen: Toisen uhkaaminen rikoksella niin, että uhatulla on perusteltu syy pelätä turvallisuutensa puolesta, tai ihmisten yllyttäminen rikoksen tekemiseen.
3. Päätoimittajan vastuu (Sananvapauslaki)
Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä määrää, että jokaisella julkaisulla ja aikakauslehdellä (kuten myös verkkolehdillä ja niiden virallisilla blogialustoilla) on oltava vastaava päätoimittaja.
Päätoimittajan velvollisuus on johtaa ja valvoa toimitustyötä sekä päättää julkaisun sisällöstä.
Jos alustalla julkaistaan lainvastainen teksti (esim. kunnianloukkaus), päätoimittaja voi joutua rikosoikeudelliseen vastuuseen (päätoimittajarikkomus), jos hän on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.
Tämä lakiperuste on syy siihen, miksi Uuden Suomen kaltaiset rekisteröidyt mediat moduloivat ja poistavat tekstejä alustoiltaan: ne suojelevat itseään juridiselta vastuulta.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) painottaa ratkaisuissaan, että sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta, ja se suojelee myös sellaisia mielipitteitä, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät.
Poliittisessa keskustelussa EIT:n linja on poikkeuksellisen salliva, mutta siitä huolimatta sananvapaudella on ehdottomat rajansa.
EIT:n oikeuskäytäntö ja tulkintalinja rakentuvat seuraavien pääperiaatteiden varaan:
1. Poliittisen puheen erityissuoja
EIT suojelee poliitikkojen, toimittajien ja kansalaisten oikeutta arvostella vallanpitäjiä sekä yhteiskunnallisia ilmiöitä.
Poliitikon on kestettävä enemmän: Poliitikkojen ja julkisuuden henkilöiden on siedettävä itseensä kohdistuvaa kovaa, repivää ja jopa epäoikeudenmukaista arvostelua huomattavasti enemmän kuin yksityishenkilöiden.
Kärjistäminen on sallittua: Poliittisessa väittelyssä sallitaan tietty liioittelu, provokaatio ja hyökkäävä kieli, sillä liian tiukka sääntely voisi vaientaa tärkeän yhteiskunnallisen keskustelun.
2. Tosiasiaväitteet vs. arvoarvostelmat
EIT erottaa tarkasti kaksi eri ilmaisun muotoa:
Arvoarvostelmat (mielipiteet): Mielipiteiden oikeellisuutta ei voida näyttää toteen. Niiden esittämistä suojellaan laajasti, elleivät ne perustu täysin keksittyihin faktoihin tai ole luonteeltaan pelkkiä herjauksia.
Tosiasiaväitteet (faktat): Jos joku esittää väitteen konkreettisesta tapahtumasta tai teosta (esimerkiksi syyttää jotakuta rikoksesta), väitteelle on oltava riittävät ja todennettavat perusteet.
3. Ehdoton raja: Vihapuhe ja syrjintä
Vaikka poliittinen puhe on laajasti suojattua, EIT ei ulota sananvapauden suojaa sellaiseen ilmaisuun, joka täyttää vihapuheen tunnusmerkit:
Ihmisyyden kieltäminen: Puhe, joka kiihottaa väkivaltaan, vihaan, rasismiin, muukalaisvihaan tai uskonnolliseen suvaitsemattomuuteen, jää sananvapauden suojan ulkopuolelle.
Ihmisoikeussopimuksen 17 artikla (oikeuksien väärinkäytön kielto): Tätä artiklaa käytetään "puskurina". Mikäli henkilö käyttää sananvapauttaan tuhotakseen muiden ihmisten perusoikeuksia (esimerkiksi lietsomalla rasistista syrjintää), hän ei voi vedota EIT:ssä sananvapauteensa.
4. Tasapainottelu kansallisen lain kanssa
Kun kansallinen tuomioistuin (kuten Suomen Korkein oikeus) tuomitsee jonkun esimerkiksi kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai kunnianloukkauksesta, tuomittu voi valittaa asiasta EIT:hen. EIT arvioi silloin, oliko langetettu rangaistus "välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa" ja oliko se oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään, kuten muiden ihmisten oikeuksien suojeluun.
