Hallitus ei kaadu tiistaina, mutta sillä voi olla merkittävä vaikutus puolueiden kannatukseen

 

Miten Helsinki Garden kytkeytyy Kokoomuksen puoluerahoitukseen?

Kytkökset Helsinki Garden -monitoimiareenaan (Projekti GH Oy) ja Kansallisen Kokoomuksen välillä nousivat voimakkaan poliittisen ja julkisen syyniin kesällä 2026. Kytkös muodostuu kolmesta keskeisestä tekijästä: ajallisesti päällekkäisestä vaalirahoituksen keräämisestä, hankkeen kokoomusvetoisesta taustasta sekä hallituksen kehysriihessä myöntämästä 35 miljoonan euron ehdollisesta valtiontuesta.

Yhteys ja siitä syntynyt kohu tiivistyvät seuraaviin kohtiin:

1. Vaalirahoituksen ja valtiontuen samanaikaisuus

Suurin poliittinen keskustelu liittyy tapahtumien ajalliseen yhteyteen. Helsingin Sanomien ja Iltalehden tutkivan journalismin paljastusten mukaan hankkeen avainhenkilöt järjestelivät rahoitusta Kokoomukselle samaan aikaan, kun valtiontuesta päätettiin:

• Rakennusyhtiö SRV:n perustaja ja suuri kokoomusvaikuttaja Ilpo Kokkila lähestyi mahdollisia rahoittajia joulukuussa 2024 kirjeellä, jossa luvattiin aamukahvitilaisuus pääministeri Petteri Orpon kanssa.

• Tammikuussa 2025 SRV tuli mukaan Garden Helsinki -hankkeeseen kehittäjäkumppaniksi.

• Keväällä 2025 Kokkiloiden sijoitusyhtiö Afortus Oy antoi 3 000 euroa suoraa vaalitukea Petteri Orpon henkilökohtaiseen kunta- ja aluevaalikampanjaan.

• Samaan aikaan huhtikuun 2025 kehysriihessä Orpon hallitus päätti myöntää hankkeelle 35 miljoonan euroa ehdollista investointitukea suoraan "Kokoomuksen korista" eli puolueen omasta aloitteesta ohi tavanomaisen virkamiesvalmistelun.

2. Kokoomuslaiset avainhenkilöt hankkeen johdossa

Hankkeen poliittista kytköstä vahvistaa se, että Projekti GH Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja päälobbarina toimii entinen elinkeinoministeri ja Helsingin entinen pormestari Jan Vapaavuori (kok). Vuotaneet sähköpostiviestit osoittivat Vapaavuoren lobbanneen valtiovarainministeriön virkamiehiä tiiviisti ja viestineen, että hankkeella on pääministeri Orpon täysi tuki.

3. Läpinäkyvyyden puute ja viranomaistutkinnat

Kytkös on herättänyt epäilyksiä piilokorruptiosta ja "tiskin alta" tehdyistä poliittisista palveluksista puolueen rahoittajille. Tapauksen seurauksena käynnistettiin useita tutkintoja:

• Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) aloitti selvityksen siitä, syyllistyikö hankeyhtiö avoimuusrekisterilain rikkomiseen jättämällä ilmoittamatta toistuvat yhteydenottonsa ministereihin ja virkamiehiä kohtaan.

• Oikeuskanslerille on tehty useita kanteluita esteellisyydestä ja päätöksenteon laillisuudesta.

Pääministeri Petteri Orpo johti ministerivaliokuntaa, joka päätti vaikeuksiin ajautuneen Uudenkaupungin autotehtaan eli Valmet Automotiven pelastusoperaatiosta.

Syksyllä 2025 toteutetussa rahoitusjärjestelyssä Suomen valtio hankki autotehtaasta 79 prosentin omistusosuuden noin 120 miljoonalla eurolla. Orpo osallistui päätöksentekoon eikä jäävännyt itseään. Tapaus on noussut heinäkuussa 2026 laajasti julkisuuteen ja oikeuskanslerin tutkintaan mahdollisen esteellisyyden vuoksi.

Keskeiset roolit ja sidonnaisuudet tapauksessa

• Päätöksenteko: Valtion tuki ja haltuunotto valmisteltiin Orpon hallituksessa. Orpo johti valiokuntaa, jossa asiasta päätettiin, mutta hän on korostanut, ettei osallistunut asian suoraan valmisteluun.

• Vaalirahoituskytkökset: Autotehtaan pelastamisesta hyötynyt toinen pääomistaja, vuorineuvos Ilpo Kokkila (sijoitusyhtiö Pontos), on pitkäaikainen ja merkittävä Kokoomuksen sekä Orpon henkilökohtainen vaalirahoittaja.

• Oikeuskanslerin selvitys: Heinäkuussa 2026 Oikeuskansleri Janne Salminen pyysi Orpolta ja valtioneuvoston kanslialta virallista selvitystä asiasta. Oikeuskanslerille on tehty Orpon toiminnasta kolme kantelua.

• Orpon puolustus: Pääministeri on A-studiossa todennut, ettei hän nähnyt perusteita jääväämiselle, koska päätöksen vaikutus vaalirahoitukseen oli hänen mukaansa olematon eikä asioilla ollut mitään tekemistä keskenään.

Ministerin esteellisyys

Ministerin esteellisyydestä (eli jääviydestä) säädetään laissa valtioneuvostosta (17 a §), jonka mukaan ministereihin sovelletaan suoraan hallintolain (28 §) esteellisyysperusteita samalla tavalla kuin muihinkin virkamiehiä koskeviin säännöksiin.

Esteellinen ministeri ei saa osallistua asian käsittelyyn, valmisteluun eikä päätöksentekoon, eikä hän saa olla läsnä sitä käsiteltäessä.

Milloin ministeri on esteellinen?

Hallintolain mukaan ministeri on esteellinen muun muassa seuraavissa tilanteissa:

• Intressi- tai asianosaisjäävi: Asia koskee ministeriä itseään tai hänen läheistään (esimerkiksi puolisoa, lasta tai sisarusta), tai ratkaisusta on odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa ministerille tai hänen läheiselleen.

• Yhteisöjäävi: Ministeri tai hänen läheisensä kuuluu sellaisen yrityksen, yhdistyksen tai säätiön hallitukseen tai johtoon, jonka asia on kyseessä.

• Edustusjäävi: Ministeri toimii asianosaisen asiamiehenä tai edustajana.

• Yleislauseke (puolueettomuuden vaarantuminen): Ministerin puolueettomuus vaarantuu jostain muusta erityisestä syystä. Tämä voi liittyä esimerkiksi merkittäviin taloudellisiin sidonnaisuuksiin.

Soveltamisala: Hallintopäätökset vs. säädösvalmistelu

Esteellisyyssääntelyn soveltaminen riippuu merkittävästi siitä, minkä tyyppistä asiaa valtioneuvostossa käsitellään:

1. Hallintopäätökset (Esteellisyys pätee tiukasti): Ministeri on sidottu esteellisyyssääntöihin silloin, kun tehdään yksittäisiä hallintopäätöksiä, kuten valtionavustusten myöntämistä, lupapäätöksiä tai virkanimityksiä. Esimerkiksi ministeri ei voi olla päättämässä valtiontuesta yhtiölle, jossa hänen lähisukulaisensa toimii johtotehtävissä tai omistaa merkittävän osan.

2. Säädösvaihe ja lakien valmistelu (Esteellisyys ei yleensä päde): Yleisen lainsäädännön valmistelussa tai budjettiriihessä ministeri ei yleensä ole esteellinen, vaikka laki vaikuttaisi yleisellä tasolla hänen tai hänen läheisensä elämään tai toimialaan. Ministerit ajavat poliittisia linjauksia, eikä yleisen lain säätämisen katsota tuottavan sellaista "erityistä hyötyä", jota hallintolaissa tarkoitetaan.

Miten esteellisyystilanteessa toimitaan?

• Oma ilmoitus: Ministeri on ensisijaisesti itse vastuussa oman esteellisyytensä tunnistamisesta ja ilmoittamisesta, sillä hän tuntee omat sidonnaisuutensa parhaiten.

• Vetäytyminen ja sijaisuus: Esteellinen ministeri vetäytyy asian käsittelystä, ja hänen tilalleen tulee tarvittaessa hänen virallinen ministerisijaisensa.

• Poikkeus: Ministeri saa käsitellä esteellisenäkin vain sellaisen poikkeuksellisen kiireellisen asian, jonka ratkaisuun esteellisyys ei voi vaikuttaa (esim. välitön kriisitilanne).

Kuka valvoo ministerin esteellisyyttä?

Ministerien virkatoimien lainmukaisuutta valvovat ylimmät laillisuusvalvojat eli valtioneuvoston oikeuskansleri sekä eduskunnan oikeusasiamies. Jos epäillään, että ministeri on tehnyt päätöksen esteellisenä, asia viedään tyypillisesti oikeuskanslerin tutkittavaksi.

Esteellisyys (eli jääviys) itsessään ei ole rikos, vaan hallinto-oikeudellinen tila, jossa virkamiehen tai luottamushenkilön puolueettomuus vaarantuu. Esteellisenä toimiminen tai esteellisyyden tahallinen salaaminen voi kuitenkin täyttää virkarikoksen tunnusmerkit, jos virkamies tästä huolimatta osallistuu asian valmisteluun, esittelyyn tai päätöksentekoon.

Milloin esteellisyys muuttuu virkarikokseksi?

Jos esteellinen virkamies osallistuu tietoisesti asian käsittelyyn, kyseessä on virkavelvollisuuden rikkominen. Rikoslain mukaan tämä voi johtaa tuomioon seuraavista virkarikoksista:

• Virkanaseman väärinkäyttö: Virkamies ajaa omaa tai läheisensä etua loukaten virkavelvollisuuttaan.

• Tuottamuksellinen virkavelvollisuuden rikkominen: Virkamies rikkoo esteellisyyssääntöjä huolimattomuuttaan tai varomattomuuttaan.

Mitä esteellisyydestä yleensä seuraa?

Ensisijaisesti esteellisyyden laiminlyönti johtaa hallinnollisiin seurauksiin:

• Päätöksen kumoaminen: Esteellisen henkilön osallistuminen tekee päätöksestä lainvastaisen.

• Hallinnolliset seuraamukset: Virkamies voi saada työnantajaltaan varoituksen tai huomautuksen.

• Esteen väistyminen: Esteellisen virkamiehen tilalle on kutsuttava esteetön sijainen.

Mitä eduskunta päättää tiistain Petteri Orpon asioissa?

Eduskunta kokoontuu kesken kesätauon poikkeukselliseen täysistuntoon tiistaina 21. heinäkuuta 2026 kello 12.00 käsittelemään Garden Helsinki -hallihankkeen ehdollista valtiontukipäätöstä ja mittaamaan pääministeri Petteri Orpon ja hallituksen luottamuksen.

Mitä tiistain istunnossa päätetään ja tapahtuu?

• Valtioneuvoston tiedonanto: Istunto alkaa sillä, että pääministeri Petteri Orpo antaa eduskunnalle virallisen tiedonannon Garden Helsinki -monitoimihallille myönnetystä 35 miljoonan euron ehdollisesta valtiontuesta, jonka hallitus linjasi kevään 2025 puoliväliriihessä.

• Poliittinen keskustelu: Eduskunta käy asiasta täysistuntokeskustelun, jossa puheaikaa ei ole rajoitettu. Oppositio (mm. SDP, keskusta, vasemmistoliitto, vihreät) vaatii vastauksia siihen, miksi päätös tehtiin epämääräisesti valtiovarainministeriön kriittisestä kannasta huolimatta ja miksi pääministeri on antanut hankkeesta julkisuuteen vanhentuneita tietoja.

• Luottamusäänestys: Käsittelyn päätteeksi eduskunta äänestää pääministerin ja hallituksen luottamuksesta. Oppositio mittauttaa luottamuksen, koska se katsoo päätöksenteon ja lobbausprosessin olleen epäavoimia.

Kaatuuko hallitus tiistaina?

Poliittisten analyysien ja hallituspuolueiden lausuntojen mukaan hallitus ei ole kaatumassa tiistain äänestyksessä.

• Kokoomus tukee omaa pääministeriään ilman muuta.

• Perussuomalaiset, RKP ja kristillisdemokraatit ovat ilmoittaneet äänestävänsä lähtökohtaisesti hallituksen luottamuksen puolesta. Perussuomalaisten ryhmäjohtaja Jani Mäkelä on kuitenkin todennut, että tukea harkitaan uudelleen, mikäli asiasta paljastuisi vielä jotain uutta ja vakavaa.

• Koska hallituspuolueilla on eduskunnassa enemmistö, hallituksen odotetaan saavan eduskunnan luottamuksen ja jatkavan toimintaansa.

Istunto on kuitenkin historiallisesti poikkeuksellinen, sillä eduskunnan kesätauko on katkaistu sisäpoliittisen kohun vuoksi kuluvan vuosituhannen aikana vain tämän kerran.

Mikä vaikutus tällä on hallituspuolueiden ja eteenkin Kokoomuksen kannatukseen?

Garden Helsinki -kohu ja siihen liittyvä luottamusäänestys ovat iskeneet suoraan pääministeripuolue Kokoomuksen kannatukseen, joka on vajonnut alimmilleen yli viiteen vuoteen.

Heinäkuun puolivälissä julkaistussa Helsingin Sanomien kannatusmittauksessa Kokoomuksen kannatus putosi 16,7 prosenttiin. Poliittiset analyytikot ja tutkijat arvioivat tilannetta seuraavasti:

Vaikutus Kokoomukseen

• Maineinganttinen riski: Kokoomus näyttäytyy kohussa puoluekaveria suosivana puolueena, sillä hanketta on lobannut näkyvästi Kokoomuksen entinen ministeri ja Helsingin pormestari Jan Vapaavuori. Tämä herättää äänestäjissä mielikuvia epäavoimesta ”hyvä veli” -verkostosta.

• Ristiriita talouspuheen kanssa: Kokoomus on viestinyt julkisuuteen talouskäänteestä. Samaan aikaan kansalaisten arjessa tuntuvat konkurssit, työttömyys ja hallituksen säästötoimet. Julkisuudessa ihmetellään, miksi tiukassa taloustilanteessa yksityiselle urheiluhallille myönnetään 35 miljoonaa euroa ohituskaistalta ilman normaalia ministeriövalmistelua.

• Epäluottamus Orpon esiintymiseen: Pääministeri Petteri Orpon selitykset siitä, ettei hän tiennyt valtiovarainministeriön vastustuksesta tai muiden kaupunkien kilpailevista hallihankkeista, ovat heikentäneet hänen uskottavuuttaan ja johtaneet julkiseen anteeksipyyntöön ”virheistä”.

Vaikutus muihin hallituspuolueisiin

• Perussuomalaiset (kannatus 14,2 %): Puolueen kannatus on itse asiassa hieman vahvistunut (+0,6 %-yksikköä), mikä johtuu osittain ministeri Wille Rydmanin ympärillä käydystä järjestöavustuskiistasta. Perussuomalaiset ovat kuitenkin tiukoilla: valtiovarainministeri Riikka Purra vastusti alun perin Garden-tukea, ja puolueen kentällä on herännyt kysymyksiä siitä, miksi he tukevat hallituksessa ”Helsingin herrojen” hanketta samaan aikaan kun muualta leikataan.

• Hallituksen kokonaiskannatus: Hallituspuolueiden yhteinen kannatus on matalalla, vain noin 38 prosentissa. Tämä tekee hallituksesta poikkeuksellisen epäsuositun, mikä lisää poliittista painetta tiistain istunnossa.

Opposition hyöty

Suurin oppositiopuolue SDP johtaa gallupeja kirkkaasti 23,8 prosentin kannatuksella, ja ero Kokoomukseen on revennyt jo yli 7 prosenttiyksikköön. Lisäksi vasemmistoliitto on noussut ennätykselliseen 11,5 prosentin suosioon. Tiistain poikkeuksellinen luottamusäänestys tarjoaa oppositiolle mahdollisuuden pitää Garden-kohua esillä ja syventää Kokoomuksen kannatuskriisiä entisestään, vaikka hallituksen odotetaankin voittavan itse äänestyksen.

Onko lainsäädäntö liian lievää poliittisiin rikoksiin?

Kysymys siitä, onko Suomen lainsäädäntö liian lievää tai puutteellista poliitikkojen ja virkamiesten tekemille rikoksille (kuten Garden Helsinki -kohun kaltaisille tapauksille), jakaa voimakkaasti juristien, poliitikkojen ja kansalaisten mielipiteitä.

Suomen rikoslaissa ei ole erillistä käsitettä "poliittiselle rikokselle" silloin, kun puhutaan vallan väärinkäytöstä. Sen sijaan poliitikkojen ja virkamiesten toimintaa arvioidaan pääasiassa virkarikossäännösten kautta.

Lainsäädännön ankaruudesta ja toimivuudesta esitetään pääasiassa kahta eri näkemystä:

Kyllä, lainsäädäntö on liian lievää (Kritiikki)

• Rangaistukset ovat käytännössä lieviä: Vaikka virka-aseman väärinkäytöstä tai virkavelvollisuuden rikkomisesta voi teoriassa saada vankeutta, käytännössä tuomiot ovat lähes poikkeuksetta sakkoja tai ehdollista vankeutta. Poliittisesta virheestä tai epäselvästä lobbauksesta joutuu erittäin harvoin rikosoikeudelliseen vastuuseen.

• "Hyvä veli" -verkostoja on vaikea näyttää toteen: Suomen korruptiolainsäädäntö rankaisee suorasta suullisesta tai kirjallisesta lahjonnasta. Garden-hankkeen kaltainen poliittinen lehmänkauppa, verkostoituminen ja epävirallinen lobbaus tapahtuvat lakipykälien harmaalla alueella, jota nykyinen rikoslaki ei tavoita rikokseksi.

• Ministerivastuu on tehty vaikeaksi: Ministerin asettaminen syytteeseen valtiopäiväoikeudessa (valtakunnanoikeudessa) vaatii eduskunnan enemmistön tuen tai perustuslakivaliokunnan poikkeuksellisen raskaan prosessin. Tämä tarkoittaa, että hallituskumppanit voivat suojella omiaan poliittisista syistä.

Onko perussuomalaisten kansanedustajien äänestyskäyttäytyminen Helsrinki Garden asiassa vaikea?

Kyllä, perussuomalaisten äänestyskäyttäytyminen Helsinki Garden -asiassa on puolueelle poliittisesti erittäin vaikea ja herkkä kysymys. Kesken kesälomien heinäkuussa 2026 järjestettävä ylimääräinen eduskunnan luottamusäänestys asettaa puolueen kansanedustajat tiukan paikan eteen kahdesta pääsyystä:

1. Hallituksen yhtenäisyys vs. oma arvopohja

• Hallituskuri vaatii vihreää valoa: Istuvassa hallituksessa perussuomalaiset ovat sitoutuneet tukemaan hallituksen linjaa. Hallituksen luottamuksen puolesta äänestäminen (vihreä painike) tarkoittaa käytännössä kokoomusjohtoisen, kriisiytyneen 35 miljoonan euron Garden-tukipäätöksen hyväksymistä.

• Oma johto on ottanut etäisyyttä: Perussuomalaisten johto on julkisuudessa pyrkinyt vetäytymään vastuusta ja etäännyttämään puoluetta "junaillusta" miljoonatuesta. Jos kansanedustajat äänestävät hallituksen puolesta, he joutuvat hyväksymään juuri ne toimintatavat, joita oma puoluejohto on arvostellut.

2. Kannattajien reaktiot ja "eliitin" vastustaminen

• Helsinki-keskeisyyden kritiikki: Perussuomalaisten kenttä ja äänestäjät vastustavat perinteisesti verovonmaksajien rahojen jakamista suuriin pääkaupunkiseudun viihde- ja urheiluhankkeisiin, varsinkin kun valtiontaloudesta leikataan rajusti.

• Oppositiopolitiikka hallituksen sisällä: Puolueen sisällä ja sen kannattajissa on voimakas paine ottaa etäisyyttä kokoomuksen ajamiin hankkeisiin. Kuten poliittiset kilpailijat – esimerkiksi Keskusta – ovat huomauttaneet, tiistain äänestys on perussuomalaisille "totuuden hetki": äänestyskäyttäytyminen näyttää, tekeekö puolue hallituspolitiikkaa kokoomuksen ehdoilla vai kuunteleeko se omaa kriittistä äänestäjäkuntaansa.

Poliittisten arvioiden mukaan perussuomalaisten kansanedustajat tulevat kuitenkin todennäköisesti äänestämään hallituksen luottamuksen puolesta, koska hallituksen kaataminen ja "hillotolpasta" luopuminen kesken vaalikauden olisi puolueelle vieläkin suurempi riski. Äänestys pakottaa heidät silti tekemään julkisen kompromissin omien periaatteidensa ja valtapolitiikan välillä.

Kysymys on siis siitä voiko äänestäjä luottaa perussuomalaisiin kansanedustajiin?

Kysymys luottamuksesta riippuu siitä, mitä äänestäjä puolueelta ensisijaisesti odottaa. Poliittisessa tilanteessa asiaa voi katsoa kahdesta täysin vastakkaisesta näkökulmasta:

Miksi kriitikot katsovat, että luottamus rakoilee

• Lupausten pyörtäminen: Äänestäjät voivat kokea, että puolue pettää lupauksensa vastustaa "eliitin" hankkeita.

• Kokoomuksen peesaus: Hallitusvastuun säilyttäminen näyttää ajavan omien ydinarvojen ja veronmaksajien edun edelle.

• Teot vs. puheet: Julkinen kritiikki miljoonatukia kohtaan muuttuu merkityksettömäksi, jos kansanedustajat salissa painavat vihreää nappia.

Miksi kannattajat katsovat, että puolueeseen voi luottaa

• Vastuunkanto hallituksessa: Kompromissit ovat välttämättömiä, jotta hallitus pysyy pystyssä ja maa on vakaa.

• Isomman kuvan turvaaminen: Pienen asian joustolla varmistetaan perussuomalaisille tärkeämmät tavoitteet, kuten tiukka maahanmuuttopoliisi.

• Reaalipolitiikan ymmärrys: Hallituksesta käsin puolueella on valtaa, oppositiossa se ei voisi vaikuttaa mihinkään.

Lopullinen arvio luottamuksesta jää jokaisen äänestäjän itsensä tehtäväksi sen mukaan, arvostaako hän enemmän ehdotonta periaatteellisuutta vai kykyä tehdä hallituskoneistossa kompromisseja.

Mikä oli pääministeri Petteri Orpon rooli autotehtaan pelastamisessa?

 

Pääministeri Petteri Orpo johti ministerivaliokuntaa, joka päätti vaikeuksiin ajautuneen Uudenkaupungin autotehtaan eli Valmet Automotiven pelastusoperaatiosta.

Syksyllä 2025 toteutetussa rahoitusjärjestelyssä Suomen valtio hankki autotehtaasta 79 prosentin omistusosuuden noin 120 miljoonalla eurolla. Orpo osallistui päätöksentekoon eikä jäävännyt itseään. Tapaus on noussut heinäkuussa 2026 laajasti julkisuuteen ja oikeuskanslerin tutkintaan mahdollisen esteellisyyden vuoksi.

Keskeiset roolit ja sidonnaisuudet tapauksessa

• Päätöksenteko: Valtion tuki ja haltuunotto valmisteltiin Orpon hallituksessa. Orpo johti valiokuntaa, jossa asiasta päätettiin, mutta hän on korostanut, ettei osallistunut asian suoraan valmisteluun.

• Vaalirahoituskytkökset: Autotehtaan pelastamisesta hyötynyt toinen pääomistaja, vuorineuvos Ilpo Kokkila (sijoitusyhtiö Pontos), on pitkäaikainen ja merkittävä Kokoomuksen sekä Orpon henkilökohtainen vaalirahoittaja.

• Oikeuskanslerin selvitys: Heinäkuussa 2026 Oikeuskansleri Janne Salminen pyysi Orpolta ja valtioneuvoston kanslialta virallista selvitystä asiasta. Oikeuskanslerille on tehty Orpon toiminnasta kolme kantelua.

• Orpon puolustus: Pääministeri on A-studiossa todennut, ettei hän nähnyt perusteita jääväämiselle, koska päätöksen vaikutus vaalirahoitukseen oli hänen mukaansa olematon eikä asioilla ollut mitään tekemistä keskenään.

 

Vaalirahoituslaki uusiksi ja puoluetuet pois

Laki ehdokkaan vaalirahoituksesta (273/2009) säätelee sitä, miten ehdokkaat, tukiryhmät ja muut yksinomaan ehdokasta tukevat yhteisöt saavat vastaanottaa rahoitusta ja miten vaalikampanjan kulut sekä rahoitus on ilmoitettava. Lain tarkoituksena on lisätä poliittisen rahoituksen avoimuutta ja selvittää ehdokkaiden mahdollisia sidonnaisuuksia.

Lain keskeiset kohdat ja vaatimukset jakautuvat seuraaviin pääteemoihin:

Mikä lasketaan vaalirahoitukseksi?

• Kampanjakulut aikavälillä kuusi kuukautta ennen vaalipäivää ja kaksi viikkoa vaalipäivän jälkeen.

• Ehdokkaan omat varat ja kampanjaa varten otetut lainat.

• Kaikki ulkopuolinen tuki, kuten lahjoitukset ja vastikkeeton apu.

---

Keskeiset rajoitukset ja kiellot

• Anonyymi tuki on kielletty: Lahjoittajan nimen tai taustayhteisön pitää aina olla selvitettävissä (poikkeuksena tavanomainen keräystoiminta).

• Enimmäisrajoitukset samalta tukijalta: Yksittäisen tukijan (yksityishenkilö, yritys tai yhteisö) antama tuki ei saa ylittää laissa määritettyjä rajoja vaaleista riippuen.

• Julkisyhteisöjen kielto: Tukea ei saa vastaanottaa valtiolta, kunnilta, hyvinvointialueilta, julkisoikeudellisilta yhdistyksiltä tai valtion/kunnan määräysvaltayhtiöiltä.

• Ulkomaisen tuen rajoitus: Tukea ulkomailta saa ottaa vastaan vain yksityishenkilöiltä sekä ehdokkaan aatesuuntaa edustavilta kansainvälisiltä säätiöiltä tai yhteisöiltä.

---

Ilmoitusvelvollisuus ja valvonta

• Ilmoitusvelvolliset: Vaaleissa valituksi tulleet sekä varasijalle päätyneet ehdokkaat ovat velvollisia tekemään virallisen vaalirahoitusilmoituksen.

• Määräaika: Ilmoitus on toimitettava kahden kuukauden kuluessa vaalituloksen vahvistamisesta.

• Valvoja: Vaalirahoituksen ja puoluerahoituksen lainmukaisuutta sekä ilmoituksia valvoo Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV).

• Erottelu: Ilmoituksessa on eriteltävä kampanjan kokonaiskulut (kuten lehtimainonta, radiomainonta, verkkomainonta ja ulkomainonta) sekä rahoituslähteet.

• Lainsäädäntöä on päivitetty säännöllisesti (viimeisimpien uudistusten tullessa voimaan muun muassa vuonna 2025), jotta digitaalisen mainonnan ja aluevaalien kaltaiset uudet rakenteet tulevat kattavammin huomioiduksi. Ajantasaiset lomakkeet ja tarkat ohjeet kunkin vaalin osalta löytyvät suoraan VTV:n Vaalirahoitusvalvonta-sivustolta sekä virallisesta Finlex-lakitietokannasta.

Miten puolueita tuetaan Suomessa valtion ja järjestöjen sekä säätiöiden puolesta

• Puolueiden rahoitus Suomessa perustuu lakisääteiseen valtiontukeen sekä tarkasti rajoitettuun ja valvottuun yksityiseen tukeen, jota ne saavat järjestöiltä, säätiöiltä ja yrityksiltä. Rahoituksen jakautumista ja sääntöjä määrittelee suomalainen puoluelaki (10/1969).

• Rahoitusjärjestelmä ja sen keskeiset säännöt rakentuvat seuraavasti:

• 1. Valtion puoluetuki

• Valtion suora tuki puolueille eli puoluetuki muodostaa valtaosan puolueiden rahoituksesta.

• Kansanedustajapaikkojen suhteessa: Valtioneuvosto myöntää puoluetuen eduskuntapuolueille suoraan niiden kansanedustajapaikkojen lukumäärän perusteella. Esimerkiksi vuonna 2026 valtioneuvosto myönsi puolueille yhteensä 34 566 000 euroa avustuksia.

• Pienpuolueiden tuki: Myös eduskunnan ulkopuolinen puolue voi saada tukea, jos se sai edellisissä eduskuntavaaleissa vähintään kaksi prosenttia äänistä. Tämän tuen suuruus on kolmasosa siitä, mitä yksi kansanedustajapaikka oikeuttaa saamaan.

Miten puoluetuki jakaantuu puolueittain

Valtion myöntämä puoluetuki jakaantuu puolueille suoraan niiden kansanedustajapaikkojen lukumäärän osoittamassa suhteessa.

Valtioneuvosto myönsi vuodelle 2026 puolueavustuksia Ahvenanmaa mukaan luettuna yhteensä 34 566 000 euroa. Yhden kansanedustajapaikan tuomaksi vuotuiseksi tueksi muodostuu näin ollen 172 830 euroa.

Puoluetuki jakaantuu puolueittain seuraavasti viimeisimpien eduskuntavaalien paikkajaon perusteella:

Puolue	Kansanedustajat	Myönnetty puoluetuki (2026)
Kansallinen Kokoomus	48	8 295 840 €
Perussuomalaiset	46	7 950 180 €
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)	43	7 431 690 €
Suomen Keskusta	23	3 975 090 €
Vihreä liitto	13	2 246 790 €
Vasemmistoliitto	11	1 901 130 €
Svenska Folkpartiet i Finland (RKP)	9	1 555 470 €
Suomen Kristillisdemokraatit (KD)	5	864 150 €
Liike Nyt	1	172 830 €

Lehdistötuen määrä ja jakautuminen

Suomessa perinteistä suoraa valtion lehdistötukea puolueille ei enää jaeta omana kokonaisuutenaan, vaan uutismedian ja lehdistön tukeminen jakautuu nykyisin yleiseen uutismediatukeen, sanomalehtien jakelutukeen, vähemmistökieliseen tukeen sekä osaksi puoluetukea.

Tukien määrä ja jakautuminen määräytyvät seuraavien kanavien kautta:

1. Traficomin uutismediatuki

Suoraa journalistista uutistoimintaa ja yhteiskunnallisesti tärkeää tiedonvälitystä tuetaan valtion budjetista.

• Määrä: Valtionavustusta on myönnetty 7 miljoonaa euroa uutismedioiden toiminnan turvaamiseen.

• Jakautuminen: Jakamisesta vastaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom. Tuki on jaettu laajasti noin 170–190 eri medialle ja kymmenille eri yrityksille. Korkein mahdollinen tuki yksittäiselle medialle on 200 000 euroa, ja täyden määrän saajia ovat olleet muun muassa MTV, Hufvudstadsbladet sekä Suomen Tietotoimisto (STT).

Sanomalehtijakelun tuki

• Tarkoitus: Valtio tukee sanomalehtien viisipäiväistä jakelua niillä harvaan asutuilla alueilla, joilla ei ole kaupallista ja kattavaa sanomalehtien varhaisjakelua.

• Valvoja: Tästäkin avustuksesta ja sen kilpailutuksesta vastaa Traficom.

Puoluelehtien viestintätuki (osana puoluetukea)

• Määrä ja sääntö: Alkuperäinen erillinen parlamentaarinen lehdistötuki lakkautettiin vuonna 2008 EU-säännösten vuoksi ja sulautettiin osaksi yleistä puoluetukea.

• Jakautuminen: Puolueet saavat nykyisin valtionavustusta kansanedustajapaikkojen suhteessa, ja ne saavat itse päättää, kuinka suuren osan tästä ne ohjaavat omien puoluelehtiensä (kuten verkkolehtien tai painettujen julkaisujen) ja muun viestinnän ylläpitoon.

4. Vähemmistökielisten lehtien harkinnanvarainen tuki

• Määrä: Liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) budjetista varataan vuosittain noin 500 000 euroa vähemmistökielisen uutistoiminnan tukemiseen.

• Jakautuminen: Tuki on suunnattu valtakunnallisilla vähemmistökielillä julkaistaville sanomalehdille ja uutistoiminnalle. Suurin osa tuesta on perinteisesti ohjattu ruotsinkieliseen uutistoimintaan ja pienempiä osuuksia saamenkieliseen uutisointiin. [

Kulttuurilehtien tuki

• Määrä: Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) jakaa vuosittain noin miljoona euroa tukea.

• Jakautuminen: Avustukset myönnetään aikakauslehtityyppisten kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien toimitus- ja painokustannuksiin monimuotoisuuden ylläpitämiseksi.

Yksittäisten mediayhtiöiden saamat tukisummat

Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin myöntämän yleisen uutismediatuen kokonaispotti on 7 miljoonaa euroa. Tuki on kohdistettu yrityksittäin, ja se lasketaan toimituksellista työtä tekevien henkilöiden palkka- ja freelance-kustannusten perusteella.

Suurin mahdollinen valtionavustus yksittäiselle mediayhtiölle on 200 000 euroa.

Tukien jakautuminen mediayhtiöittäin ja suurimmat yksittäiset tukisummat muodostuvat seuraavasti:

Maksimituen (200 000 €) saaneet mediayhtiöt

Täyden 200 000 euron avustuksen uutistoimintaansa sai 11 eri mediayhtiötä:

• MTV Oy (avustuskohteena MTV Uutiset)

• Suomen Tietotoimisto Oy (STT)

• Hufvudstadsbladet Ab (avustuskohteena muun muassa HBL)

• Ilkka-Yhtymä Oyj (nyk. Ilkka)

• Kaleva Oy

• Keskisuomalainen Oyj (konsernin emoyhtiö / keskusyksikkö)

• Marva Media Oy

• TS-Yhtymä Oy (Turun Sanomat)

• SLP Media Oy

• Hilla Group Oyj

• Sanoma Media Finland Oy (tuki kohdistettu valikoiduille paikallis- ja aluejulkaisuille, ei konsernitasolle yleisesti)

Muita suuria tukisummia yrityksittäin

Maksatuksissa monet suuret alueelliset kustantajat ja erikoismediat sijoittuivat lähelle maksimisummaa:

• Sacrum-Kotimaa Oy: 189 635 €

• Hämeen Sanomat Oy: 134 500 €

• Keskipohjanmaa Kirjapaino Oyj: vesi noin 120 000 €

• Urjalan Sanomat Oy: 88 000 €

Pienemmät paikallislehdet ja yritykset

Suuri osa uutismediatuen saajista on pieniä paikallislehtiyhtiöitä, joille myönnetyt summat vaihtelevat 10 000 euron ja 50 000 euron välillä riippuen niiden toimituksellisen henkilöstön koosta. Alhaisimmat myönnetyt tuet olivat alle 10 000 euroa kaikkein pienimmille julkaisuille.

Huomioitavaa Ylestä ja suurista sanomalehdistä

• Yleisradio (Yle): Yleisradio ei saa lainkaan suoraa valtion uutismediatukea, sillä sen toiminta rahoitetaan erillisellä, vuosittain kerättävällä Yle-verolla.

• Kriteerit: Tukea myönnettiin vain yrityksille, jotka tuottavat säännöllistä, omaa journalistista uutissisältöä. Sitä ei voitu käyttää esimerkiksi pelkän mainosjakelun tai puhtaiden viihdemedioiden rahoittamiseen

Puolueiden nuorisojärjestöjen tuen jakautuminen

Puolueiden nuorisojärjestöjen tuki muodostuu Suomessa kahdesta eri kanavasta: opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) myöntämästä suorasta valtionavustuksesta sekä emopuolueiden omasta puoluetuestaan edelleen jakamasta rahoituksesta.

Poliittiset nuorisojärjestöt saavat suoraa OKM:n järjestötukea yhteensä noin 2,4 miljoonaa euroa vuodessa.

Tukien jakautuminen ja periaatteet määräytyvät seuraavasti:

1. Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) yleisavustukset

OKM myöntää vuosittain nuorisotyön määrärahoista harkinnanvaraisia yleisavustuksia valtakunnallisille nuorisoalan järjestöille. Toisin kuin puolueilla, nuorisojärjestöjen tuki ei määräydy pelkästään eduskuntapaikkojen mukaan, vaan siihen vaikuttavat järjestön toiminnan laajuus, aktiivisuus ja taloudellinen tarve.

Suurimmat nuorisojärjestöjen saamat vuotuiset OKM-tukisummat jakautuvat suuruusluokassaan seuraavasti:

• Suomen Keskustanuoret: noin 500 000 – 550 000 €

• Kokoomuksen Nuorten Liitto: noin 400 000 – 450 000 €

• Sosialidemokraattiset Nuoret (Demarinuoret): noin 350 000 – 400 000 €

• Vasemmistonuoret: noin 250 000 – 300 000 €

• Perussuomalainen Nuoriso: noin 200 000 – 250 000 €

• Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto (ViNO): noin 150 000 – 200 000 €

• Svensk Ungdom (RKP-nuoret): noin 130 000 – 160 000 €

• Kristillisdemokraattiset Nuoret (KD Nuoret): noin 50 000 – 70 000 €

(Huomautus: Perussuomalaisten nuorisojärjestön tuki laski aiempina vuosina järjestömuutosten ja sääntörikkomusten vuoksi alhaisemmalle tasolle, mutta se on sittemmin vakiintunut nykyiselle tasolleen uuden järjestön myötä.)

---

2. Emopuolueiden myöntämä sisäinen tuki

Toisin kuin naisjärjestöillä, joille puoluelaki määrää kiinteän 5 prosentin korvamerkityn osuuden puoluetuesta, nuorisojärjestöillä ei ole laissa säädettyä kiinteää prosenttiosuutta.

• Vapaaehtoinen tuki: Emopuolueet tukevat nuoriso- ja opiskelijajärjestöjään omasta puoluetuestaan vapaaehtoisesti.

• Käytäntö: Suuret ja vakavaraiset eduskuntapuolueet kanavoivat usein merkittäviä lisäsummia nuorisosiivilleen varmistaakseen tulevaisuuden poliitikkojen rekrytoinnin ja kouluttamisen. [

---

Valvonta ja poliittinen keskustelu

• Tiukka valvonta: OKM:n myöntämien tukien käyttöä valvotaan tarkasti. Avustusta ei saa käyttää pelkkään vaalimainontaan, vaan sen on kohdistuttava yleiseen nuorisotyöhön, demokratiakasvatukseen ja osallisuuden vahvistamiseen. [

• Säästökeskustelut: Poliittisten nuorisojärjestöjen valtiontuet ovat herättäneet Suomessa myös poliittista vääntöä. Esimerkiksi eduskunnassa on tehty toimenpidealoitteita nuorisojärjestöjen valtionavustusten lakkauttamiseksi osana valtiontalouden säästötoimia, sillä kriitikoiden mukaan poliittisen toiminnan pitäisi pyöriä ilman suoraa nuorisotyön määrärahaa.

Puoluetuki naisjärjetöille ja sen jakautuminen

Suomessa naisjärjestöjen poliittisen toiminnan rahoitus on järjestetty poikkeuksellisella tavalla: eduskuntapuolueiden valtiolta saamasta puoluetuesta viisi prosenttia on lailla korvamerkitty puolueiden naistoimintaan. Tämä tekee Suomesta yhden harvoista maista, joissa naisten poliittinen osallistuminen on turvattu suoraan lainsäädännössä osana yleistä puoluetukea.

Vuonna 2026 valtioneuvosto myönsi puolueille yhteensä 34 566 000 euroa puoluetukea. Tästä potista naisten poliittiseen toimintaan ja naisjärjestöille ohjattava 5 prosentin osuus on yhteensä 1 728 300 euroa.

Tuki jakautuu puolueiden naisjärjestöille suoraan eduskuntavaalien paikkajaon mukaisessa suhteessa seuraavasti:

Naisten toimintaan varatun puoluetuen jakautuminen (2026)

Puolueen naisjärjestö	Emopuolueen paikat	Naisjärjestön puoluetuki (5 %)
Kokoomusnaiset	48	414 792 €
Perussuomalaiset Naiset	46	397 509 €
Demarinaiset (SDP)	43	371 585 €
Suomen Keskustanaiset	23	198 755 €
Vihreät Naiset	13	112 340 €
Vasemmistonaiset	11	95 057 €
Svenska Kvinnoförbundet (RKP)	9	77 774 €
KD Naiset	5	43 208 €
Liike Nyt	1	8 642 €

---

Säännöt ja varojen käyttö

• Siirtovelvollisuus ja sopimukset: Puolue voi käyttää rahan itse omaan naistoimintaansa tai siirtää sen viralliselle naisjärjestölleen. Jos tuki siirretään erilliselle rekisteröidylle naisjärjestölle, puolueen ja järjestön on tehtävä kirjallinen sopimus avustuksen käytöstä ja valvonnasta.

• Tiukka valvonta: Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) valvoo rahoituksen käyttöä. Naisjärjestöjen on toimitettava vuosittain tarkat tilitykset ja kirjanpito VTV:lle sen varmistamiseksi, että rahat on käytetty nimenomaan lainmukaiseen naisten poliittiseen toimintaan ja tasa-arvotyöhön.

• Poliittiset linjaukset varojen siirrosta: Puolueen johto ei saa mielivaltaisesti perua tai leikata tukea muuhun käyttöön ilman lakisääteisten ehtojen täyttymistä. Julkisuudessa on kuitenkin herättänyt keskustelua tilanteet, joissa puoluehallitukset ovat kohdentaneet naistoiminnan rahoja suoraan vaalityöhön perustellen sen palvelevan naisehdokkaiden kampanjointia.

Muu valtiontuki naisjärjestöille

Tämän puoluetukiosuuden lisäksi Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) myöntää erillistä, puolueryhmittymistä riippumatonta valtionavustusta yleisille naisjärjestöille ja kattojärjestöille (kuten Naisjärjestöjen Keskusliitolle) sukupuolten tasa-arvon edistämiseen yhteiskunnassa

Ammattiyhdistysliikkeiden tuki puolueiden ja sen jakautuinen puolueiden ja ehdokkaiden kesken

Ammattiyhdistysliikkeiden (ay-liike) antama taloudellinen tuki suuntautuu Suomessa pääasiassa vasemmistopuolueille (SDP ja Vasemmistoliitto). Tukien kokonaissummat ja jakotavat ovat kuitenkin muuttuneet merkittävästi lakimuutosten ja julkisen keskustelun seurauksena: suora tuki puolueorganisaatioille on vähentynyt, ja painopiste on siirtynyt yksittäisten vaaliehdokkaiden suoraan tukemiseen. [1, 2]

Ammattiyhdistysten vaalituki jakautuu puolueiden ja ehdokkaiden kesken seuraavien sääntöjen ja käytäntöjen mukaisesti:

1. Jakautuminen puolueittain

Ay-liikkeen antama tuki ei jakaannu tasan puolueiden kesken, vaan se seuraa vahvasti liittojen poliittisia perinteitä:

• SDP ja Vasemmistoliitto: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) alaiset suuret teollisuus- ja palvelualojen ammattiliitot – kuten Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Palvelualojen ammattiliitto PAM, Teollisuusliitto ja Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT – ohjaavat tukensa lähes yksinomaan sosiaalidemokraateille ja vasemmistoliitolle.

• Toimihenkilökeskusjärjestöt (STTK): STTK:laiset liitot (kuten Ammattiliitto Pro) ovat perinteisesti olleet huomattavasti varovaisempia suoran puoluerahoituksen kanssa jäsenistönsä laajemman poliittisen hajonnan vuoksi. Tuki suunnataan useimmiten puoluekannasta riippumatta liiton omille jäsenille, jotka ovat ehdolla.

• Korkeakoulutettujen järjestöt (Akava): Akavalaiset liitot (kuten Opettajien Ammattijärjestö OAJ) noudattavat pääsääntöisesti tiukkaa nollalinjaa suorassa rahallisessa puolue- tai vaalitukitoiminnassa.

---

2. Jakautuminen puolueorganisaatioiden ja ehdokkaiden kesken

Rahoitus kanavoidaan nykyisin kahta pääasiallista reittiä pitkin:

• Suora tuki ehdokkaille (Vaalirahoitus): Suuri osa ammattiliittojen vaalirahoituksesta maksetaan suoraan liiton omien jäsenten henkilökohtaisiin vaalikampanjoihin. Liitot asettavat vaaleissa omat "liittokohtaiset ehdokkaansa" (jotka ovat usein SDP:n tai Vasemmistoliiton listoilla) ja rahoittavat heidän kampanjoitaan useilla tuhansilla euroilla per ehdokas.

• Tuki puoluejärjestöille: Ammattiliitot voivat tukea puolueita ostamalla mainostilaa puoluelehdistä, osallistumalla puolueiden järjestämiin seminaareihin korkeilla osallistumismaksuilla tai antamalla suoria lahjoituksia puolueen piirijärjestöille.

---

3. Kampanja- ja taustayhdistykset "vastavoimana"

Vaalivaikuttamista varten on perustettu erillisiä yhdistyksiä, joiden kautta rahoitusta kierrätetään:

• Pro reilumpi yhteiskunta ry: SAK:n perustama ja rahoittama yhdistys, joka jakaa vaalitukea työntekijämyönteisille vaaliehdokkaille.

• Yhdistys luotiin suoraksi vastavoimaksi elinkeinoelämän ja yritysten rahoittamalle Pro Markkinatalous ry -yhdistykselle, joka puolestaan tukee laajasti porvarillisia (kuten Kokoomuksen ja Keskustan) ehdokkaita.

---

4. Laki ja rajoitukset ammattiliittojen tuelle

Ammattiliittojen antamaa tukea säätelevät samat tiukat rajat kuin muutakin yksityistä rahoitusta:

• 30 000 euron puoluekatto: Yksittäinen ammattiliitto tai sen paikallisosasto saa lahjoittaa yhdelle puolueelle ja sen kaikille alayhdistyksille yhteensä enintään 30 000 euroa kalenterivuodessa.

• Ehdokaskohtaiset rajat: Ehdokkaan vaalikampanjaan yksittäinen liitto saa lahjoittaa vaaleista riippuen enintään laissa säädetyn enimmäismäärän (esim. eduskuntavaaleissa 6 000 euroa ja eurovaaleissa 10 000 euroa samalta tukijalta).

• Julkisuusraja: Puolueiden, niiden piirijärjestöjen ja ehdokkaiden on tehtävä ajantasainen ilmoitus Valtiontalouden tarkastusvirastolle (VTV), mikäli ammattiliiton antaman tuen arvo ylittää 2 000 euroa (raja nousi 1 500 eurosta 2 000 euroon 1.7.2025 alkaen). Kaikki nämä ay-liikkeen antamat tuet ovat täysin julkisia ja nähtävissä VTV:n Vaalirahoitusvalvonta-sivustolla.

SDP ja Vasemmistoliitto: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön (SAK) alaiset suuret teollisuus- ja palvelualojen ammattiliitot – kuten Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Palvelualojen ammattiliitto PAM, Teollisuusliitto ja Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT – ohjaavat tukensa lähes yksinomaan sosiaalidemokraateille ja vasemmistoliitolle. Miten tuki jakautuu åuolueiden ja ehdokkaiden kesken. Tarkat summat.

Ammattiyhdistysliikkeen (JHL, PAM, Teollisuusliitto, AKT) antama vaalituki jaetaan nykyisin erittäin tarkasti säädeltyjen lakirajojen mukaan, ja suoran puoluerahoituksen sijaan painopiste on ehdokkaiden henkilökohtaisissa kampanjoissa.

Rahoitus jakautuu suhteessa puolueorganisaatioiden ja ehdokkaiden kesken seuraavasti:

1. Suora tuki puolueorganisaatioille

Suuret SAK:laiset ammattiliitot noudattavat puoluelain asettamaa tiukkaa rajoitusta.

• 30 000 euron katto: Yksittäinen ammattiliitto (esimerkiksi Teollisuusliitto tai PAM) saa lahjoittaa yhdelle puolueelle ja sen kaikille alayhdistyksille yhteensä enintään 30 000 euroa vuodessa.

• Summat puolueittain: Sekä SDP että Vasemmistoliitto saavat yleensä täyden maksimisumman (30 000 €) kultakin suurelta liitolta joko suoraan puoluetason toimintaan tai ostettuina palveluina (kuten mainoksina puoluelehdissä tai seminaariosallistumisina).

---

2. Suora tuki ehdokkaiden kampanjoille

Ehdokkaille suunnattavassa rahoituksessa sovelletaan vaalirahoituslain enimmäismääriä samalta tukijalta. Rajat ovat:

• Eduskuntavaalit: Enintään 6 000 euroa per ehdokas.

• Aluevaalit ja kuntavaalit: Enintään 3 000 euroa per ehdokas.

• Europarlamenttivaalit: Enintään 10 000 euroa per ehdokas.

Miten summat käytännössä jaetaan ehdokastasolla?
Suuret liitot (JHL, PAM, Teollisuusliitto) asettavat vaaleissa omat viralliset liittoehdokkaansa, jotka ovat kyseisen liiton jäseniä tai aktiiveja. Tuki jakautuu puolueiden kesken liiton jäsenistön suhteessa:

• SDP:n ehdokkaat saavat tyypillisesti noin 70–80 % liittojen ehdokasrahoituksesta.

• Vasemmistoliiton ehdokkaat saavat loput eli noin 20–30 % rahoituksesta

• Yksittäiselle kärkiejhdokkaalle maksetaan usein vaalilain sallima maksimisumma (esim. 6 000 € eduskuntavaaleissa). Pienemmille paikallisehdokkaille jaetaan tyypillisesti 1 000 – 3 000 euron tukisummia.

---

3. SAK:n yhteinen kanava: Pro reilumpi yhteiskunta ry

Ammattiliitot kierrättävät merkittävän osan vaalirahoituksestaan SAK:n perustaman Pro reilumpi yhteiskunta ry:n (PRY) kautta. Tämä yhdistys toimii ay-liikkeen virallisena vaalirahoituskanavana työntekijämyönteisille ehdokkaille.

Eduskuntavaaleissa yhdistyksen jakamat kokonaissummat ja niiden kohdentuminen näyttävät seuraavalta:

• Kokonaispotit: Yhdistys jakaa vaaleissa tyypillisesti yli 600 000 euroa suoraa kampanjatukea.

• Ehdokkaiden määrä: Tukea myönnetään kerrallaan yli 200 ehdokkaalle.

• Keskimääräinen tuki: Yksittäinen ehdokas saa yhdistykseltä keskimäärin noin 3 000 euroa vaalikampanjaansa.

• Jakautuminen: Rahoitus jakautuu lähes täysin SDP:n ja Vasemmistoliiton ehdokkaiden kesken, ja valtaosa tuesta kohdistuu liittojen omille ay-taustaisille ehdokkaille. Yhdistys ei anna lainkaan tukea suoraan puolueille tai niiden piirijärjestöille, vaan ainoastaan yksityisille henkilöille.

Kaikki ammattiliittojen ja PRY:n maksamat yli 2 000 euron tukisummat ehdokkaille ovat täysin julkisia ja tarkastettavissa reaaliajassa VTV:n Vaalirahoitusvalvonta-sivustolta vaalien jälkeen.

SDP:n ja Vasemmistoliiton johtohenkilöiden saama suora vaalituki ammattiyhdistysliikkeeltä jakautuu lakisääteisten enimmäisrajojen puitteissa. Suomessa vaalirahoituslaki rajoittaa yksittäisen tukijan (kuten ammattiliiton) antaman tuen eduskuntavaaleissa enintään 6 000 euroon ja eurovaaleissa enintään 10 000 euroon ehdokasta kohden.

Kärkipoliitikkojen virallisten vaalirahoitusilmoitusten mukaiset ammattiliittotuet viimeisimmistä valtakunnallisista vaaleista (kuten vuoden 2023 eduskuntavaaleista ja vuoden 2024 eurovaaleista) jakautuvat seuraavasti:

Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)

• Antti Lindtman (Puheenjohtaja):

  • Lindtman ei perinteisesti ota suoria suuria rahalahjoituksia ammattiliitoilta suoraan kampanjatililleen.

  • Hänen kampanjaansa tuetaan kuitenkin ostamalla seminaarilippuja ja mainostilaa ammattiliittojen toimesta (esimerkiksi SAK:laiset suuret teollisuusliitot). Nämä tukisummat liikkuvat yleensä 1 000 – 3 000 euron välillä per liitto.

• Tytti Tuppurainen (Eduskuntaryhmän puheenjohtaja):

  • Tuppurainen sai vuoden 2023 eduskuntavaaleissa suoraa tukea Julkisten ja hyvinvointialojen liitolta (JHL), joka oli yksi hänen kampanjansa suurimmista yksittäisistä yhteisötukijoista.

  • JHL:n antama suora tuki oli lakisääteinen maksimi eli 6 000 euroa. Lisäksi hän sai tukea muilta SAK:laisilta ammattiliitoilta pienempinä mainosostoina. [

---

Vasemmistoliitto

• Minja Koskela (Puheenjohtaja):

  • Koskelan vaalirahoitus eduskuntavaaleissa koostui pääosin pienistä yksityislahjoituksista, omista varoista sekä vasemmistolaisilta yhdistyksiltä saadusta tuesta.

  • Hän sai kampanjaansa tukea ammattiyhdistystaustaisilta toimijoilta ja paikallisosastoilta (kuten opetusalan ja palvelualojen aktiiveilta), mutta yksittäiset liittotason suorat tuet jäivät alle lakisääteisten maksimien, asettuen tyypillisesti 1 000 – 2 000 euroon.

• Aino-Kaisa Pekonen (Eduskuntaryhmän puheenjohtaja):

  • Pekonen on taustaltaan lähihoitaja ja kotoisin vahvalta ay-alueelta Riihimäeltä, minkä vuoksi hän on perinteisesti saanut laajaa tukea ay-liikkeeltä.

  • Hänen kampanjoitaan ovat tukeneet suoraan JHL sekä Teollisuusliitto. Teollisuusliiton ja JHL:n antamat suorat tuet ovat vaaleissa olleet 3 000 – 6 000 euroa ehdokasta kohden riippuen vaalivuodesta ja liittokohtaisista painotuksista.

---

Miten piilotuki ja seminaarit vaikuttavat?

Vaikka suoran rahalahjoituksen raja on 6 000 euroa, ammattiliitot tukevat vasemmistojohtajia myös muilla tavoilla:

1. Vaalilehdet ja -mainonta: Liitot ostavat huomattavan kalliita mainoksia ehdokkaiden omista vaalilehdistä.

2. Tukitapahtumat: Ammattiliitot maksavat useita tuhansia euroja osallistumismaksuja ehdokkaiden järjestämiin "tukiseminaareihin" tai verkostoitumistilaisuuksiin.

Kaikki ehdokkaiden saamat yli 2 000 euron arvoiset suorat ja epäsuorat tuet (mukaan lukien liittojen ostamat seminaariliput) on ilmoitettava julkisesti, ja ne ovat virallisesti luettavissa Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) Vaalirahoitusvalvonta-rekisteristä.

Säätiöiden puoluet tuet puolueielle ja tarkat summat puolueittain

Säätiöiden puolueille jakamat tarkat rahasummat vaihtelevat vuosittain sen mukaan, onko kyseessä vaalivuosi vai tavallinen toimintavuosi. Puoluelain asettamien rajojen vuoksi itsenäiset ulkopuoliset säätiöt saavat lahjoittaa puolueelle enintään 30 000 euroa vuodessa, mutta puolueiden omat viralliset lähiyhteisösäätiöt voivat tukea puoluetta tätä suuremmilla summilla esimerkiksi toimitilajärjestelyjen tai suorien avustusten kautta.

Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) virallisten puoluerahoitusraporttien mukaan säätiötuen tarkat summat, suurimmat yksittäiset säätiölahjoittajat sekä kokonaispotit jakautuvat puolueittain seuraavasti:

1. Kansallinen Kokoomus (Suurin säätiörahoitus)

Kokoomus saa suoraan tai piiritasolla säätiöiltä vuodesta riippuen yhteensä noin 150 000 – 300 000 euroa toimintatukea. Vaalivuosina (kuten vuoden 2024 presidentin- ja eurovaaleissa sekä vuoden 2025 kunta- ja aluevaaleissa) summat nousevat kampanjatukien myötä korkeimmilleen.

Suurimmat ja tarkimmat yksittäiset säätiöpotit:

• Kansallissäätiö sr: Puolueen suurin virallinen lähiyhteisösäätiö, joka siirtää Kokoomukselle ja sen piireille vuodessa noin 50 000 – 100 000 euroa suoraa tukea ja vastaa puolueen kiinteistöomaisuudesta.

• Kansallisen Kokoomuspuolueen Säätiö: Tukee puolueorganisaatiota säännöllisesti lakisääteisen enimmäissumman eli 30 000 euron vuotuisilla avustuksilla.

• Urlus-Säätiö sr: Itsenäinen säätiö, joka on tukenut Kokoomuksen Helsingin piiriä sekä maanpuolustushenkistä toimintaa täydellä laillisella maksimilla eli 30 000 eurolla vuodessa.

• Alueelliset säätiöt (kuten Pirkanmaan Kansallissäätiö ja Snellman-säätiö): Tukevat alueellisia piirijärjestöjä ja paikallisyhdistyksiä 5 000 – 15 000 euron suuruisilla lahjoituksilla.

---

2. Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) (Suurin taustavarallisuus)

RKP ei saa poikkeuksellisen suurta suoraa käteistukea puolueen omalle tilille laissa säädetyn 30 000 euron rajoituksen vuoksi, mutta puolueen taustalla vaikuttavat suomenruotsalaiset säätiöt rahoittavat RKP-läistä toimintaa epäsuorasti miljoonilla euroilla vuodessa.

• Stiftelsen Tre Smeder: RKP:n Helsingin piirin ja puolueen virallinen lähiyhteisösäätiö, joka kanavoi suoraa tukea puolueorganisaatiolle lain salliman maksimin eli 30 000 euroa vuodessa. Säätiön kokonaisvarallisuus on kymmeniä miljoonia euroja, ja se tukee muuta suomenruotsalaista järjestökenttää laajasti.

• Svenska Kulturfonden: Suuri säätiö, joka rahoittaa RKP:n aatetta lähellä olevaa ajatuspajaa (Ajatuspaja Agenda) ja ruotsinkielistä kulttuuritoimintaa sadoilla tuhansilla euroilla, mikä vähentää suoraan puolueen omia kuluja.

---

3. Suomen Keskusta

Keskustan saama säätiötuki liikkuu keskimäärin 40 000 – 75 000 euron välillä vuodessa.

• Maaseudun Säätiö sr: Keskustan keskeisin lähiyhteisösäätiö, joka tukee puoluetta ja sen piirijärjestöjä. Säätiö on tyypillisesti antanut Keskustan puoluetoimistolle tai piireille suoraa tukea 30 000 euroa vuodessa ja tukenut puoluetta lisäksi tarjoamalla edullisia toimitiloja.

• Vapauden ja Demokratian Säätiö: Pienempi aatesäätiö, joka rahoittaa Keskustaa ja sen ajatuspajaa (Ajatuspaja Alkio) 10 000 – 20 000 eurolla vuodessa.

---

4. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue (SDP)

SDP:n säätiöverkosto on huomattavasti pienempi, ja puolueen säätiörahoitus on tyypillisesti noin 30 000 – 50 000 euroa vuodessa.

• Kulutusosuuskunnan Keskusliiton (KK) Säätiö: Työväenliikkeen taustasäätiö, joka on tukenut SDP:tä ja sen piirejä noin 15 000 – 30 000 eurolla vuodessa ostamalla palveluita ja antamalla suoria lahjoituksia.

• Työväenperintö-säätiö: Tukee pääasiassa puolueen arkistoja ja historian tutkimusta, ei suoraan vaalikampanjoita.

---

5. Perussuomalaiset, Vasemmistoliitto, Vihreät ja KD

Nämä puolueet saavat säätiöiltä erittäin vähän tai eivät lainkaan suoraa rahallista tukea.

• Perussuomalaiset: Puolueella ei ole perinteistä varakasta aatesäätiöverkostoa. Sen saama säätiötuki on lähes 0 euroa vuodessa, ja puolue pyörii puhtaasti valtion puoluetuen varassa.

• Vasemmistoliitto: Saa toisinaan pieniä paikallisia avustuksia vasemmistolaisilta säätiöiltä (esim. Yrjö Sirolan Säätiö), mutta summat puolueorganisaatiolle ovat vähäisiä (alle 10 000 euroa vuodessa).

• Vihreät ja Kristillisdemokraatit (KD): VTV:n rekisterien mukaan näillä puolueilla ei ole yhtäkään virallista lähiyhteisösäätiötä, eivätkä ne raportoi säännöllistä säätiörahoitusta.

Kaikki yli 2 000 euron arvoiset säätiöiden tekemät suorat lahjoitukset puolueille ovat julkisia ja tarkastettavissa reaaliajassa VTV:n puoluerahoituksen ajantasaisista ilmoituksista.

Miten Helsinki Garden kytkeytyy Kokoomuksen puoluerahoitukseen?

Kytkökset Helsinki Garden -monitoimiareenaan (Projekti GH Oy) ja Kansallisen Kokoomuksen välillä nousivat voimakkaan poliittisen ja julkisen syyniin kesällä 2026. Kytkös muodostuu kolmesta keskeisestä tekijästä: ajallisesti päällekkäisestä vaalirahoituksen keräämisestä, hankkeen kokoomusvetoisesta taustasta sekä hallituksen kehysriihessä myöntämästä 35 miljoonan euron ehdollisesta valtiontuesta.

Yhteys ja siitä syntynyt kohu tiivistyvät seuraaviin kohtiin:

1. Vaalirahoituksen ja valtiontuen samanaikaisuus

Suurin poliittinen keskustelu liittyy tapahtumien ajalliseen yhteyteen. Helsingin Sanomien ja Iltalehden tutkivan journalismin paljastusten mukaan hankkeen avainhenkilöt järjestelivät rahoitusta Kokoomukselle samaan aikaan, kun valtiontuesta päätettiin:

• Rakennusyhtiö SRV:n perustaja ja suuri kokoomusvaikuttaja Ilpo Kokkila lähestyi mahdollisia rahoittajia joulukuussa 2024 kirjeellä, jossa luvattiin aamukahvitilaisuus pääministeri Petteri Orpon kanssa.

• Tammikuussa 2025 SRV tuli mukaan Garden Helsinki -hankkeeseen kehittäjäkumppaniksi.

• Keväällä 2025 Kokkiloiden sijoitusyhtiö Afortus Oy antoi 3 000 euroa suoraa vaalitukea Petteri Orpon henkilökohtaiseen kunta- ja aluevaalikampanjaan.

• Samaan aikaan huhtikuun 2025 kehysriihessä Orpon hallitus päätti myöntää hankkeelle 35 miljoonan euroa ehdollista investointitukea suoraan "Kokoomuksen korista" eli puolueen omasta aloitteesta ohi tavanomaisen virkamiesvalmistelun.

2. Kokoomuslaiset avainhenkilöt hankkeen johdossa

Hankkeen poliittista kytköstä vahvistaa se, että Projekti GH Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja päälobbarina toimii entinen elinkeinoministeri ja Helsingin entinen pormestari Jan Vapaavuori (kok). Vuotaneet sähköpostiviestit osoittivat Vapaavuoren lobbanneen valtiovarainministeriön virkamiehiä tiiviisti ja viestineen, että hankkeella on pääministeri Orpon täysi tuki.

3. Läpinäkyvyyden puute ja viranomaistutkinnat

Kytkös on herättänyt epäilyksiä piilokorruptiosta ja "tiskin alta" tehdyistä poliittisista palveluksista puolueen rahoittajille. Tapauksen seurauksena käynnistettiin useita tutkintoja:

• Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) aloitti selvityksen siitä, syyllistyikö hankeyhtiö avoimuusrekisterilain rikkomiseen jättämällä ilmoittamatta toistuvat yhteydenottonsa ministereihin ja virkamiehiä kohtaan.

• Oikeuskanslerille on tehty useita kanteluita esteellisyydestä ja päätöksenteon laillisuudesta.

Pääministeri Petteri Orpo on kiistänyt syytökset korruptiosta tai vastapalveluksista kampanjalahjoittajille ja puolustanut päätöstä rakennusalan työllisyysvaikutuksilla. Garden Helsinki -hanke puolestaan myönsi heinäkuussa 2026 tehneensä "virheitä ja huolimattomuutta" prosessissa ja ilmoitti ymmärtävänsä, mikäli hallitus arvioi tukipäätöksen kokonaan uudelleen syntyneen mainehaitta vuoksi.

Mielestäni vaalirahalaki tulee uudistaa kokonaan siten, että ehdokkaat saavat käyttää eduskuntavaaleihin omaa rahaansa korkeintaan 30 000 euroa eikä ulkopuolista rahaa saa vastaanottaa euroakaan. Puluetuet tulee poistaa kokonaan mukaanluettuna lehdistötuet. Tämä on mielestäni oikea tapa säästää valtion menoja ja puhdistaa poliittista ilmapiiriä. Mielestäni pääministeri Petteri Orpon on erottava.