lauantai 11. huhtikuuta 2009

Säteilevä tulevaisuus


















Helsingin Steiner-koulun opettaja Ulla Klötzer on kirjoittanut kirjan Säteilevä tulevaisuus. Hän kertoo käyneensä vuonna 1996 Tshernobylissä, sekä lähellä olevassa Pripjatin aavekaupungissa, ja nähneensä omin silmin, mikä hirviömäinen tuhovoima atomivoimaloissa piilee, ja miten mielettömän arvoton tavallinen ihminen on niille voimille, jotka seurauksista piittaamatta tavoittelevat taloudellista, teknologista ja sotilaallista valtaa. Klötzer kertoo huomanneensa miten häikäilemättömästi kansainväliset instituutiot ja valtioiden eri elimet ovat vältelleet totuuden kertomista atomivoiman ja atomiaseteollisuuden aikaansaamista inhimillisistä kärsimyksistä ja miten julmasti sekä Tshernobylin että muiden atomiteollisuuden katastrofien uhrit on jätetty unholaan.

Maailmanlaajuinen energiakriisi

Maailman energiavarojen hyödyntäminen on tähän päivään saakka tapahtunut yksinomaan teollisuusmaiden ehdoilla. Yhdysvaltalainen kuluttaa keskimäärin kaksi kertaa enemmän öljyä kuin EU-kansalainen ja 13 kertaa enemmän öljyä kuin kiinalaiset. USA:n jälkeen EU on tällä hetkellä maailman suurimpia energiankäyttäjiä sekä energiaa tuovia alueita ja on laajalti riippuvainen muiden alueiden energialähteistä. Yli puolet öljyn- ja kaasuntarpeestaan katetaan tällä hetkellä tuonnilla. Energiatilanteen kiristyessä katseet kääntyvät uusiin mahdollisiin energian raaka-aineiden alueisiin Venäjällä, Lähi-Idässä, Keski-Aasiassa sekä myös Afrikassa. Toistaiseksi ennen kaikkea USA ja EU käyvät näistä kädenvääntöä. Suuret EU-maat toivovat EU:n vahvistavan ei vain poliittista vaan myös sotilaallista valtaan "maailmanlaajuisten etujensa" puolustamiseksi. USA, osaksi NATO:n avulla, on jo käynyt ja tulee käymään sotia energia- ja geopoliittisista syistä.

Uraani loppuu

Maailmassa oli vuonna 2004 toiminnassa noin 440 atomivoimareaaktoria. Näiden energiatuotanto ylsi maailmanlaajuisesti ainoastaan 6 prosenttiin maailman perusenergiantarpeesta ja noin 16 prosenttiin sähköntuotannosta. Näiden reaktoreiden polttoaineitta varten tarvitaan uraania, joka on ehtyvä luonnonvarra. Uraanivarannot ovat todennäköisesti paremmin tiedossa kuin fossiilisen varannot, sillä uraaniin liittyvät tutkimukset kustannettiin kuusikymmeniä eri maiden sotatarvikebudjetista. Tiedossa olevien uraanilähteiden perusteella varannot riittävät 35 vuodeksi. Jos vielä optimisesti lasketaan mukaan "mahdolliset lähteet" päästään tämän hetken uraanikulutuksella vuoteen 2050.

Lyhyt ja epädemokraattinen lupakäsittely

Tammikuussa 2005 Säteilyturvakeskus (STUK) antoi kauppa- ja teollisuusministeriölle lausuntonsa ja turvallisuusarvionsa uudesta EPR-reaktorista, eli Olkiluoto-3:sta. Kuten oli odotettavissa, STUK, puolsi rakentamisluvan myöntämistä. Tämän perusteella Suomen hallitus - jonka 18 ministeristä 11, mukaan lukien pääministeri Matti Vanhanen, äänesti kansanedustajina toukokuussa 2002 atomivoiman lisärakentamista vastaan - siunasi 17.2.2005 maailman suurimman prototyyppireaktorin rakentamisen. Reaktorin käyttöiäksi on merkitty 60 vuotta.

Ministerit, jotka äänestivät ei atomivoimalle toukokuussa 2002 olivat pääministeri Matti Vanhanen, ympäristöministeri Jan-Erik Enenstam, työministeri Tarja Filatov, opetusministeri Tuula Haatainen, peruspalveluministeri Liisa Hyssälä, kulttuuriministeri Tanja Karpela, puolustusministeri Seppo Kääriäinen, ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki, kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen, ulkoasianministeri Erkki Tuomioja ja toinen valtionvarainministeri Ulla-Maj Wideros. Vaikutusvaltainen joukko, joka muuttui muovailuvahaksi saatuaan ministerin salkun.

Syyskuussa 2005 hallitus vaihtui. Nykyisesistä 18 ministeristä 12 äänesti ei atomivoimalle eduskunnassa 2002. Yllämainittujen lisäksi myös liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen.

Atomivoimala-projekti sai alkunsa ,kun eduskunta toukokuussa 2002 teki periaatepäätöksen luvan myöntämisestä atomivoimalayksikön rakentamiselle. Päätöstä edelsi raju kaupanteko ja lobbailu. Kun eduskunta äänin 107-92 äänesti atomivoiman puolesta, ei käyty keskustelua reaktorityypistä. Puhuttiin 2,3 miljardin euron hinnasta, joka on jo ylittynyt vähintään miljardilla.

Olisiko eduskunta äänestänyt kyllä atomivoimalle, jos olisi tiennyt, että Suomeen rakennetaan maailman suurin prototyypin prototyyppi?

Olisiko eduskunta äänestänyt kyllä, jos olisi tiennyt, että uudessa reaktorissa on mahdollista käyttää hyvin vaarallista MOX-polttoainetta?

Olisiko eduskunta äänestänyt kyllä, jos se olisi aavistanut, että kuudes reaktori on suunnitteilla?

Olisiko eduskunta äänestänyt kyllä, jos olisi ollut tietoinen myös reaktoriin kohdistuvasta kansainvälisestä kritiikistä?

Olisiko eduskunta äänestänyt kyllä, jos se olisi tiennyt, että kansainväliset yritykset suunnittelevat uranin louhintaa Suomessa?

Olisiko eduskunta äänestänyt kyllä, jos se olisi tiennyt, että Suomen valitsemaa KBS-3 loppusijoitussuunnitelmaa kritisoivat myös alan asiantuntijat?

Atomivoimaenergia on vahvasti ankkuroitu Euroopan Unioniin. Tähänastiset energia-asioista vastaavat komissaarit ovat vahvasti tukemassa ydinvoimateollisuutta.

Atomiteollisuuden radioaktiiviset jätteet

Puhuttaessa atomivoimaloiden radioaktiivisten jätteiden sijoittamisesta puhutaan pääasiallisesti kiinteistä jätteistä. Harva tietää, että atomivoimalat aiheuttavat jatkuvasti täysin sallittuja normaalikäytön päästöjä. Atomivoimaloiden korkeita piippuja käytetään reaktoritilan "tuulettamiseen". Atomivoimaloiden vesi kulkee paitsi merestä jäähdytyslaitteisiin myös takaisin mereen. Suomen osalta tämä tarkoittaa joko Suomenlahteen tai Pohjanlahteen. Itse asiassa pitäisi puhua kolmenlaisesta jätteestä: kaasumuotoinen, nestemäinen sekä kiinteä jäte.

Kirjassa on kerrottu erittäin laajasti atomivoiman terveys- ja onnettomuusriskeistä sekä atomivoimaloissa tapahtuneista onnettomuuksista. SÄTEILEVÄ TULEVAISUUS on ankara arvostelu taloudellisia ja poliittisia tahoja kohtaan, jotka hyväksyvät sellaisen energiamuodon, jonka jäte säteilee tappavaa radioaktiivisuutta satojatuhansia vuosia.

Lähdeaineisto: Ulla Klötzer Säteilevä tulevaisuus ISBN 951-9016-61-9

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Ahneuden loppu - missä on vastuunkantajien vastuu?



Suomessa ahneuden symboliksi on noussut Fortumin johto, erityisesti toimitusjohtaja Mikael Lilius. Hän on hankkinut kahdeksana Fortum vuotenaan noin 33 miljoonaa euroa. Eläkkeelle jäädessään Mikael Lilius kuittaa bonuksineen yli 50 000 euroa kuukaudessa elämänsä loppuun saakka. Fortum on sähköyhtiö, joka toimii rajoitetusti kilpailuilla sähkömarkkinoilla. Fortum ei ole tehnyt tuoteinnovaatioita tai luonut uusia markkinoita. Yritys on kasvanut yritysostoin. Yritysjohto ei ole tehnyt mitään poikkeuksellista. Fortumin hyvä tulos on ollut energiamrkkinoiden yleisen kehityksen suunta. Fortumin kohuissa on ollut kaksi näkyvää tekijää: toimitusjohtaja Mikael Lilius ja hallituksen puheenjohtajan Peter Fagernäs. Peter Fagernäs (s.1952) oikeustieteen kandidaatti (kok) toimi KOP:n johtokunnan jäsenenä vuosina 1988-92. Hän toimi Jaakko Lassilan apuna Kouri-kaupoissa.

Yhtiön hallituksen puheenjohtajan palkkio on 1000 euroa kuukausi ja varapuheenjohtajan 600 euroa kuukausi. Hallituksen jäsenet saavat 500 euroa kuukausi. Sen lisäksi on kokouspalkkio 200 euroa/kokous. Hallitukseen kuuluvat tällä hetkellä puheenjohtaja Peter Fagernäs, varapuheenjohtaja Matti Lehti ja jäsenet Esko Aho, Birgitta Johansson-Hedberg, Marianne Lie, Christian Ramm-Schmidt ja lakiasiainjohtaja Ilona Ervasti-Vaihtola. Tilintarkastajaksi valittiin 1.4.2008 pidetyssä Fortum Oyj:n varsinaisessa yhtiökokouksessa Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastusyhteisö Deloitte & Touche Oy. Päävastuullisena tilintarkastajana toimii KHT Mikael Paul. Tillintarkastuspalkkiot ovat 1,9 miljoonaa euroa.

Välinpitämättömät virkamiehet ja tollot ministerit

Fortumin ja muiden firmojen optioiden ja osakejärjestelmien avulla miljoonakonnat ja kettuherrat kusettavat valtioneuvoston tyhmiä ja välinpitämättömiä virkamiehiä ja tolloja ministereitä. Näin he rohmuavat itselleen entistä suurempia palkkioita ja muita etuisuuksia. Kansanedustajat ja pikkuvirkamiehet yrittävät virkansa puolesta pitää suurta meteliä asiasta.Fortumin yhtiökokous päätti 26.2.2002 Erkki Rissanen & Kumpp. Consulting Project Engineers Ky:n ehdotuksesta, että yhtiöjärjestystä muutetaan niin, että hallintoneuvoston tehtävistä poistetaan hallituksen ja toimitusjohtajan hoitaman yhtiön hallinnon valvominen, hallituksen puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja jäsenten valitseminen ja toimitusjohtajan nimittäminen. Yhtiökokous hyväksyi esityksen. Hallintoneuvostolla ei tämän jälkeen ole ollut juuri mitään virkaa eikä sillä voi olla silloin juuri mitään vastuutakaan.

Matti Vuoria - yksi pääsyyllisistä?

Ennen Fortumin toimitusjohtajaksi tuloa Lilius johti Wallenberg-suvun omistuksiin kuuluvaa Gambroa, jonka päätoimiala oli munuaishoitoasemine ylläpito Yhdysvalloissa. Yhtiö ajautui vaikeuksiin vuonna 2000 ja samaan aikaan hakupartio etsi uutta toimitusjohtajaa valtion tuoreelle energiayhtiölle Fortumille, jossa silloinen toimitusjohtaja Heikki Marttinen ja hallitusken päätoiminen puheenjohtaja Matti Vuoria olivat ajautuneet valtataisteluunn. Marttinen sai lähteä ja Lilius tuli tilalle. Lehtitiedon mukaan Vuorian ja Liliuksen johdolla Fortumille tehtailtiin useita osin päällekkäisiä optio-ohjelmia. Kun sähkön hinta lähti kovaan nousuun sateettomuuden vuoksi ja uuden päästökauppajärjestelmän alkaessa, se veti tosiasiallisesti monipoliasemassa olevan yhtiön kurssin ja johtajien optiot rajuun nousuun.

He sen tekivät

Matti Vuoria oli 1992-1998 kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö, jolloin toteutettiin valtion toimesta laitonta toimialarationalisointia SSP-sopimuksen perusteella. Tuolloin muun muassa Kera Oy:ssä toimi niin sanottu ruumiinpesuryhmä silloisen varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa. Fortumin osakepalkkiojärjestelmän loivat 2002 Matti Vuoria, ErkkiVirtanen, Heikki Pentti, Birgitta Kantola, Lasse Kurkilahti, Antti Lagerroos ja Hans von Uthmann.

Optio-ohjelma

Vuoden 1999 johdolle suunnatussa optio-ohjelmassa osakkeiden merkintäaika alkoi lokakuussa 2002 ja päättyi lokakuussa 2005. Yhteensä 130 avainhenkilöä osallistui ohjelmaan.
Vuoden 1999 koko henkilöstölle suunnatussa ohjelmassa 1859 fortumlaista sitoutui kolmen vuoden optiolainaan, jonka vuotuinen korko oli neljä prosenttia. Laina maksettiin takaisin toukokuussa 2002. Jokaista lainaeuroa kohti sai 1,8 optiota, joilla pystyi merkitsemään yhtiön osakkeita. Parhaimmillaan tuotto oli lähes 20-kertainen.
Vuosien 2001 ja 2002 optio-ohjelmat suuntautuivat kumpikin 350 avainhenkilölle. Merkintä-ajat alkoivat vuosina 2005 ja 2006.
Vuonna 2003 Fortum luopui optio-ohjelmista. Tilalle tuli osakekannustinjärjestelmä. Sen piirissä olevat 190 avainhenkilöä saavat vuodesta 2008 alkaen Fortumin osakkeita. Ohjelma kattaa enintään 2,5 miljoonaa osaketta, jotka hankitaan markkinoilta.
Fortumin optiot ovat vaurastuttaneet koko johtoryhmän: Liliuksen lisäksi ylimpään johtoon kuuluvat hr-johtaja Mikael Frisk, kehitysjohtaja Timo Karttinen, power and heat -toimialan johtaja Tapio Kuula, talousjohtaja Juha Laaksonen, Fortumin Ruotsin-toimintojen johtaja Christian Lundberg ja viestintäjohtaja Carola Teir-Lehtinen.

Eduskunnan talousvaliokunnan hyväksymä

Eduskunnan talousvaliokunta päätti keskustelun Fortumin optiojärjestelmästä perjantaina 28. lokakuuta 2005. Eduskunnan talousvaliokunnan mukaan Fortumin optiot karkasivat ulottumattomiin 2003. Talousvaliokunta katsoo, että optioiden kohtuullistaminen on erittäin hankalaa enää. Eduskunnan talousvaliokunnan selvityksen mukaan viimeinen tilaisuus puuttua Fortumin jättimäisiksi paisuneisiin optioihin olisi ollut tammi-helmikuun vaihteessa 2003. Sen jälkeen optiosopimukset muuttuivat yksityisoikeudellisiksi, ja niiden purkaminen olisi eduskunnan talousvaliokunnan selvityksen mukaan erittäin hankalaa.
Talousvaliokunta sai perjantaina (28.10.2005)valmiiksi lausuntonsa Fortumin optiojärjestelmistä. Valiokunta ei löytänyt selvityksessään mitään keinoja optioiden kohtuullistamiseksi. Kannustinjärjestelmistä ja niihin johtaneesta päätöksenteosta ei löytynyt myöskään mitään laitonta.
Vastuullisia asioissa ovat siis talousvaliokunnan jäsenet pj. Jouko Skinnari /sd, vpj. Jari Leppä /kesk. jäs. Arto Bryggare /sd, Sari Essayah /kd, Reijo Kallio /sd, Martti Korhonen /vas, Miapetra Kumpula-Natri /sd, Seppo Lahtela /kesk, Jere Lahti /kok, Klaus Pentti /kesk, Antti Rantakangas /kesk, Martin Saarikangas /kok, Sari Sarkomaa /kok ja Juhani Sjöblom /kok.

Ministerien hyväksyntä

Kovimpaan ryöpytykseen on joutunut entinen kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre sd, jonka ministeriakudella suurin osa Fortumin johdon optioista on tehty. Ministeri on korostanut päätösten perustuneen valtioneuvostossa tehtyihin linjauksiin eli koko hallitus on linjauksen hyväksynyt. Suomen hallituksessa valtionyhtiöiden valvonnasta ja palkkio-ohjelmien linjauksista vastuu on kuulunut 2000-2003 Sinikka Mönkäreelle (sd), 2003-2007 Mauri Pekkariselle (kesk) ja 2007 - Jyri Häkämiehelle (kok).

Kohtuullistaminen olisi ollut mahdollista

Fortumin johtajien optiosopimusta olisi voitu aikanaan kohtuullistaa, vaikka ministeri Häkämies eduskunnan edessä kertoi, että vuonna 2002 asia "selvitettiin asiantuntijoiden" toimesta. Tuolloin päädyttiin siihen, ettei kohtuullistaminen ollut mahdollista. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, kuten KKO:n ennakkopäätöksistä muissa vastaavissa tapauksissa on luettavissa. Aina tietenkin löytyy asinatuntijoita, jotka väittävät aivan muuta. Kyse on siitä, keitä valitaan asiantuntijoiksi, kuka heidät valitsee ja keiden pitäisi tätä valvoa.
Katso
Laillista varastamista

torstai 2. huhtikuuta 2009

Kelalla koulutetut kusettajat?




Olen auttanut useita Kelan kanssa vaikeuksiin joutuneita henkilöitä. Minun mielestäni Kela on Suomessa yksi viheliäisimmistä köyhien kiusaajista. Varsinkin ulkomaalaisia henkilöitä kohdellaan tietoisesti ja tarkoituksellisesti kaltoin. Suomen lakia sovelletaan tietoisesti väärin. Otan konkreettisen esimerkin ( katso kopioitu päätös). Bulgarialainen avopari muutti Kalajoelle. Miehellä on pätkätöitä Kalajoella ja tyonantajana on Kalajoen kaupunki. Mies on nyt saanut ensimmäisenä bulgarialaisena Suomessa liikunnanopettajan (liikuntatieteiden kandidaatti) ja ammattivalmentajan pätevyyden. Avoparilla on tarkoitus jäädä vakituisesti Suomeen. Kertomansa mukaan he ovat joutuneet täyttämään nyt jo neljään kertaa lomakkeen Y77 10.06 eli hakemus Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan soveltamisesta Suomeen muutettaessa (SovAL 3§, 3a§).

Ei voi välttyä vaikutelmalta, että päätös on tehty tietoisesti väärin. Päätöksessä on huomioitu vain sovelletun lakipykälän alkuosaa. Lakipykälän loppuosa, mikä olisi mahdollistanut myönteisen päätöksen, on jätetty päätöksenteossa kokonaan huomioonottamatta ja päätöksensaajalle kertomatta. Kysymys on tästä lauseesta: Erityisestä syystä henkilön voidaan katsoa asuvan Suomessa, vaikka hänellä on alle yhden vuoden oleskeluun oikeuttava oleskelulupa, jos oleskeluluvan jatkamiselle ei ole estettä.

Lisäksi ohjeita on muutoinkin tulkittu tietoisesti väärin. Ohjeen mukaan vakinaiseksi muuttotarkoitukseksi luetaan työskentely Suomessa vakinaisesti tai vähintään 2 vuodeksi solmitulla työsopimuksella. Oulun Kelan Jaana Eskola on tulkinnassaan unohtanut alkuosan ja soveltaa vain loppuosaa: vähintään 2 vuodeksi solmitulla työsopimuksella. Hän tietoisesti unohtaa tai sanan ja ohjeen alkuosan.

Kelalla olisi mahdollisuus oikaista väärä päätös itseoikaisumenetelmällä, mutta bulgarialaiset joutuvat nyt tekemään valituksen tietoisesti tehdystä väärästä päätöksestä, minkä on syytä epäillä syntyneen rikoksen avulla. Rikoksen avulla tehty päätös on mitätön. Tässä asian juridista taustaa:

2 luku Asumisen määräytyminen

3 § Suomessa asuminen

Sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti ja jos hän jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee täällä.
Suomeen muuttavan henkilön voidaan katsoa asuvan Suomessa jo maahan tulosta lukien, edellyttäen, että hänen tarkoituksenaan on jäädä Suomeen vakinaisesti asumaan ja että hänellä on lisäksi yhden vuoden oleskeluun oikeuttava voimassa oleva oleskelulupa, milloin sellainen lupa häneltä vaaditaan. Erityisestä syystä henkilön voidaan katsoa asuvan Suomessa, vaikka hänellä on alle yhden vuoden oleskeluun oikeuttava oleskelulupa, jos oleskeluluvan jatkamiselle ei ole estettä.

Laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain muuttamisesta
14 § Päätöksen poistaminen

Jos Kansaneläkelaitoksen antama lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka on ilmeisesti lain vastainen, sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta voi asianosaisen tai Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan on varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista. Tällaiseen päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 13 §:ssä säädetään.
Jos sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan tai vakuutusoikeuden antama lainvoimainen päätös perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai se on ilmeisesti lain vastainen, vakuutusoikeus voi asianosaisen tai Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Vakuutusoikeuden on varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian ratkaisemista.
Jos Kansaneläkelaitos tekee päätöksen poistamista koskevan vaatimuksen, se voi, kunnes asia on uudelleen ratkaistu, väliaikaisesti soveltaa sosiaaliturvalainsäädäntöä esityksensä mukaisena.
Päätöksen poistamista on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä päätös voidaan poistaa määräajan jälkeenkin tehdystä hakemuksesta.
Jos asiassa, jossa on kysymys sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta tai soveltamiseen liittyvästä ajankohdasta, ilmenee uutta selvitystä, Kansaneläkelaitoksen on tutkittava asia uudelleen. Kansaneläkelaitos voi aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä soveltaa henkilöön sosiaaliturvalainsäädäntöä hänen edukseen. Myös sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä vastaavasti muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Päätökseen saa hakea muutosta siten kuin 13 §:ssä säädetään.

Onko syytä epäillä virkarikoksia näiden pykälien perusteella?

Rikoslain 40 luvun 10 §:n mukaan jos virkamies virkaansa toimittaessaan huolimattomuudesta muulla kuin luvun 5 § 2 momentissa tarkoitetulla tavalla rikkoo virkatominnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on tuomittava tuottamuksellisesta virkavelvollisuuuden rikkomisesta varoitukseen tai saakkoon.

Rikoslain 40 luvun 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan jos virkamies hankkiakseen itselleen tai toiselle hyötyä taikka aiheuttaakseen toiselle haittaa tai vahinkoa rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan päätöksentekoon tai sen valmisteluun tai käyttäessään julkista valtaa muissa virkatehtävissään, hänet on tuomittava virka-aseman väärinkäyttämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Valtion virkamieslain 14 §:n 1 momentin mukaan virkamiehen on suoritettava tehtävänsä asianmukaisesti ja viivytyksettä.

Huom. Kalajoen Kela toimii asiallisesti, mutta ne päätökset mitkä tehdään Kalajoen Kelan ulkopuolella, ovat usein niin sisältä, syvältä ja pimeästä kuin olla voi.

Katso muuta Kelan toimintaa.
Kela oikaisi päätöksensä
http://www.erkkiaho.com/kalajoki/blog/index.php?content=detail&id=51

Poliisikin on kantanut kortensa kekoon
http://www.erkkiaho.com/blog/?content=detail&id=31