sunnuntai 14. tammikuuta 2024

SU 14.01. 2024 RAHOITUSMARKKINOIDEN VAPAUTUKSEN VUODET JA VAKAAN MARKAN POLITIIKKA

 



1975 Suomen Pankki perustaa päiväluottomarkkinat.

1980 Valuuttojen termiinikauppa vapautuu.

1983 Pankkien ottolainaus vapailta markkinoilta helpottuu.

1983 Kolme ulkomaista liikepankkia aloittaa Suomessa.

1984 Valuuttapankit saavat oikeuden antaa valuutan vientilupia.

1985 Eduskunta uudistaa valuuttalait, Suomen Pankki saa laajat valtuudet niiden soveltamiseen.

1986 Suomen Pankki purkaa korkosäännöstelyä.

1986 Arvopaperinvälittäjien oikeuksia laajennetaan, riskivakuutukset siirretään pois luvanvaraisuuden piiristä.

1987 Suomen Pankki höllentää otettaan rahamarkkinoista: markkinaperäinen helibor-korko käytännössä korvaa Suomen Pankin päiväkorot.

1987 Ulkomaisten yhtiöiden omistusta ja luottojen saantia Suomessa vapautetaan.

1987 Eduskunta hyväksyy sijoitusrahastolain.

1988 Eduskunta hyväksyy johdannaismarkkinat mahdollistavan ja niitä säätelevän optiokauppalain.

1989 Eduskunta hyväksyy arvopaperimarkkinalain, jossa muun muassa luodaan arvo-osuusjärjestelmä.


RAHA VAPAUTUI ILMAN POLIITTISTA KESKUSTELUA

https://www.ku.fi/artikkeli/3512627-raha-vapautui-ilman-poliittista-keskustelua

Vuosina 1985–1987 rahoitusmarkkinoiden kehikkoa muokattiin poliittisilla päätöksillä luomalla uusiin olosuhteisiin sopivaa sääntelyä. Kolmatta vaihetta vuodesta 1988 alkaen leimasi esi-integraatio, kun suomalaista rahoitusmarkkinajärjestelmää alettiin sovittaa eurooppalaiseen muottiin. Rahoitusmarkkinoiden vapauttamista seurasivat markkinoiden ylikuumeneminen, 1990-luvun alun lama ja pankkikriisi.

Korko- ja valuuttasäännöstelyä lievennettiin vuosien mittaan yksittäisin päätöksin, kunnes ne lopetettiin kokonaan. Ratkaiseva oli Karin mukaan etenkin vuoden 1986 päätös keskikorkosääntelyn lopettamisesta, jolloin pankit siirtyivät välittömästi markkinaehtoiseen varainhankintaan, ulkomaisen valuutan maahantulo kiihtyi ja pankkien aiemmin niukka luotonanto kasvoi aivan uusiin mittoihin.

Eduskunnassa rahoitusmarkkinoista käytiin vilkasta keskustelua vasta 1980-luvun loppupuolella. Vuonna 1987 aloittanut Holkerin hallitus toi eduskuntaan sijoitusrahastolain, optiokauppalain ja arvopaperimarkkinalain, joista periaatepäätöksen oli tehnyt jo Sorsan hallitus edellisvuonna. Uusilla laeilla toisaalta luotiin sääntelyä kasvaneille uudenlaisille markkinoille, toisaalta sallittiin uusien rahoitustuotteiden, kuten sijoitusrahastojen ja johdannaisten, rantautuminen Suomeen.

Lait hyväksyttiin eduskunnassa suurella ääntenenemmistöllä. Vastaesityksiä tekivät lähinnä silloisten SKDL:n, Devan ja vihreiden kansanedustajat. Sosiaalidemokraatit olivat sen sijaan yksityisiä rahoitusmarkkinoita laajentavien toimien kannalla. Poliittisista tekijöistä juuri SDP:n aatteellinen linjanmuutos olikin Karin mukaan ratkaiseva murroksen läpiviemisessä.

Eduskunnassa vahva pankkipuolue

Lainsäädäntö ei monilta osin pysynyt Suomen Pankin toteuttamien muutosten perässä. 1990-luvun pankkikriisi osoitti ikävällä tavalla, että rahoitusvalvonta oli ollut riittämätöntä. Silloin otettiin kyllä opiksi ja säädettiin uudet pankkilait.

– Pankkitarkastusvirasto oli hyvin ohuesti resursoitu 1980-luvulla. Syynä oli ehkä se, että pankkikeskeisessä järjestelmässä pankit olivat hyvin kiinteässä yhteydessä Suomen Pankkiin, jolla oli myös kontrollikeinoja. Lisäksi poliittiset päättäjät ovat usein lähellä pankkeja – 1980-luvulla jokaisella puolueella oli vahva pankkiyhteys. Muutosvoimaa on tällaisista syistä kovin vähän ilman suurta kriisiä, Kari pohtii.

Lamassa turmiolliseksi osoittautui myös 1980-luvulla muotoutunut vahvan markan politiikka.

– Alun perin oli kyse vakaan markan linjasta, kurssin heilumisen vähentämisestä, mutta se kääntyi vahvan markan linjaksi. Siitä tuli doktriini, jota ei moni asiantuntija uskaltanut kritisoida. On kyllä olemassa kirjoituksia, joissa riskeistä varoitetaan, Kari toteaa.


Rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen 1980-1992 ja LAMA 1991

https://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/valtiooppi/kilpailuvaltio301009.pdf


MIKSI SUOMI JOUTUI LAMAAN?

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001301287.html

Maamme rahoitusmarkkinoiden sääntely purettiin asteittain 1980-luvulla, joskin tärkein yksittäinen toimi eli rahamarkkinoiden lainakorkosäätelyn vapauttaminen alkoi elokuussa 1986.

Rahamarkkinoiden sääntelyn purkamista seurasi poikkeuksellisen voimakas luottojärjestelmän laajeneminen. Se johti kokonaiskysynnän, bruttokansantuotteen ja ennen kaikkea varallisuusesineiden hintojen rajuun nousuun.

Myös suljetun sektorin ulkomaanvaluuttamääräiset luotot kasvoivat voimakkaasti ja vientiteollisuuden hintakilpailukyky heikkeni.

Suomen rahoitusjärjestelmän haavoittuvuus korkeille koroille ja valuutan heikkenemiselle oli kasvanut nopeasti luottojärjestelmän laajennuttua ja ulkomaanvaluuttamääräisen velkaantumisen myötä. Reaalikorot pysyivät pitkään korkealla, kun pääoman virtaaminen maasta yritettiin estää kireällä rahapolitiikalla.

Tilannetta pahensi myös Saksojen yhdistymisestä aiheutunut korkojen nousu Keski-Euroopassa ja kaupan romahtaminen entisen Neuvostoliiton kanssa.

Valuutan puolustaminen epäonnistuu lähes aina, kun kansainvälisten pääomien liikkeet ovat vapaita. Markankin puolustus epäonnistui, ja yksityisen sektorin ulkomaanvaluuttamääräisistä lainoista tuli suuria pääomatappioita.

Pääomatappiot yhdessä korkeiden reaalikorkojen kanssa ajoivat yrityksiä konkurssiin, lisäsivät työttömyyttä ja johtivat pankkikriisiin, jonka seurauksena esimerkiksi säästöpankkilaitos käytännössä katosi Suomen kartalta.

Työttömyys ja pankkikriisi johtivat nopeaan valtion velkaantumisen kasvuun, verotus kiristyi ja valtiontaloudessa aloitettiin säästöohjelmia keskellä syvintä lamaa.

Syvään lamaan Suomen syöksi ”vahvan markan” politiikka

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/paavovayrynen/syvaan-lamaan-suomen-syoksi-vahvan-markan-politiikka/


Presidentti vetosi edelleen vakaan markan politiikan puolesta Suomen Pankin johtajien Kalevi Sorsan ja Markku Puntilan ei olisi pitänyt pyytää eroa Koivisto ei halua hallituksen eroavan

Tilaajille

Hämäläinen Unto

20.11.1991 2:00

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto haluaa Suomen noudattavan vakaan markan politiikkaa. Vakaan markan politiikalla tarkoitetaan sitä, että markan ulkoista arvoa ei muuteta.

"Nyt kaikkein järkevin ratkaisu on se, että me voisimme harjoittaa mahdollisimman vakaan markan politiikkaa", Koivisto toivoi.


Devalvaatiokierre ja vakaan markan politiikka

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tommiviinikka/devalvaatiokierre-ja-vakaan-markan-politiikka/


https://fi.wikipedia.org/wiki/Devalvaatio

KAK21997Kuustera.pdf (taloustieteellinenyhdistys.fi)



Ahti Karjalaisen erottaminen

https://areena.yle.fi/1-50258192


Erottaminen Suomen pankin pääjohtajan virasta


Karjalaisen alkoholiongelma oli tullut ensimmäisen kerran julkisuuteen, kun hänet tuomittiin keväällä 1979 sakkoihin rattijuoppoudesta. YYA-sopimuksen allekirjoittamisen vuosipäivän vastaanotolla Neuvostoliiton Helsingin-suurlähetystössä 6. huhtikuuta 1981 herätti huomiota humaltuneen Karjalaisen kompurointi lähetystön eteisessä. Aiemmin samana päivänä pääministeri Mauno Koivisto oli kieltäytynyt eroamasta, vaikka presidentti Urho Kekkonen oli häntä siihen kehottanut.

Suomen Pankin johtokunnan jäsen Harri Holkeri, joka oli jo pitkään seurannut huolestuneena virkaveljensä tilaa, tarjoutui kesäkuussa 1981 ohjaamaan Karjalaisen katkaisuhoitoon joko Sveitsiin tai Yhdysvaltoihin. Karjalainen tarttui Holkerin ehdotukseen ja valitsi Sveitsin, jonne Holkeri ja pankinjohtaja Pentti Koivikko hänet saattoivat. Loppukesällä 1981 Karjalainen palasi Sveitsistä virkistyneenä ja hoikistuneena ja hänen raitistumisensa julkistettiin näyttävästi.Tappiotaan Johannes Virolaiselle keskustan presidenttiehdokkaan valinnassa Karjalainen ei kuitenkaan henkisesti kestänyt, ja sen jälkeen hän alkoholisoitui uudelleen.

Lokakuussa 1982 Karjalaisen alkoholinkäyttö joutui yleisen huomion kohteeksi. Suomi oli tehnyt lokakuun alussa 4 %:n devalvaation, joka osoittautui pian riittämättömäksi, kun Ruotsi devalvoi kruununsa 16 %:lla. Karjalainen palasi tämän takia Suomeen Espanjaan tekemältään lomamatkalta 8. lokakuuta 1982, ja hänen väitettiin olleen lentokentällä niin humalassa, ettei hän kyennyt antamaan tv-haastattelua. Suomi teki uuden 6 %:n devalvaation, ja Karjalainen jäi devalvaatiojupakan jälkeen kuukauden mittaiselle sairauslomalle.

Karjalaisen erottamisesta Suomen Pankista tuli tohtori Jukka Seppisen mukaan arvoton näytelmä, josta ei herunut tyylipisteitä kenellekään. Huhtikuussa 1983 Keskustapuolueen johto – puheenjohtaja Paavo Väyrynen, varapuheenjohtaja Ahti Pekkala, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matti Ruokola ja puoluesihteeri Seppo Kääriäinen – kävi tapaamassa Karjalaista tämän virkapaikalla Suomen Pankissa mukanaan valmiiksi kirjoitettu erohakemus. Lähetystö ilmoitti Karjalaisen alkoholinkäytön johtaneen puolueen kannalta kestämättömään tilanteeseen ja vaati häntä eroamaan välittömästi pääjohtajan virastaan ja siirtymään eläkkeelle.

Karjalainen kieltäytyi eroamasta ja ilmoitti 9. toukokuuta eroavansa keskustapuolueesta. Karjalainen syytti keskustan silloista puheenjohtaja Paavo Väyrystä peluripoliitikoksi, joka yritti suostutella Karjalaista luopumaan Suomen Pankin johtotehtävistä kesken kauden. Karjalaisen mukaan Väyrynen edisti hänen ja Kekkosen välirikkoa.

Seuraavana päivänä eduskunnan pankkivaltuusmiehet päättivät kokouksessaan esittää Karjalaisen erottamista virastaan. Presidentti Koivisto olisi aluksi halunnut, että Karjalainen olisi jatkanut virassaan syksyyn 1983 saakka ja eronnut sitten itse, mutta kun Karjalainen kieltäytyi tästä, presidentti erotti hänet "yleisen edun nimessä" 13. toukokuuta 1983. Ero astui voimaan heti. Karjalaisen vanhan ystävän ja tukijan, valtiovarainministeri Ahti Pekkalan esittelyn perusteluissa todettiin, että "käyttäytymisellään virantoimituksessa ja sen ulkopuolella [Karjalainen on] osoittanut, ettei hänen enää voida katsoa nauttivan sitä luottamusta, jota Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajan viran asianmukainen hoitaminen edellyttää". Karjalaisen alkoholiongelmaa ei suoraan mainittu, mutta yleisesti tiedettiin juuri sen olleen virasta erottamisen syy.

Viikkoa myöhemmin, 20. toukokuuta, Karjalainen menetti myös toisen tärkeän paikkansa, kun hänet erotettiin Suomen ja Neuvostoliiton välisen talouskomission suomalaisosapuolen puheenjohtajan tehtävästä. Tämän jälkeen Karjalainen vetäytyi julkisuudesta kotiinsa Helsingin Munkkiniemeen. Presidentti Mauno Koivisto viivytti uuden puheenjohtajan nimitystä puoli vuotta ja nimitti tehtävään pääministeri Kalevi Sorsan vasta marraskuussa 1983.


Vakaan markan politiikka ja rahamarkkinoiden vapautus


Kovan markan politiikka (myös vahvan markan politiikka ja vakaan markan politiikka) oli keinotekoinen markan arvon korkealla pitänyt poliittinen linjaus, jossa Suomen markalle annettiin kiinteä valuuttakurssi ja joka johti Suomen 1990-luvun alun lamaan.


Tämä Helsingin Sanomien uutinen todistaa presidentti Mauno Koiviston roolin vakaan markan politiikassa.

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000003104041.html


Presidentti vetosi edelleen vakaan markan politiikan puolesta Suomen Pankin johtajien Kalevi Sorsan ja Markku Puntilan ei olisi pitänyt pyytää eroa Koivisto ei halua hallituksen eroavan

Tilaajille

Hämäläinen Unto

20.11.1991 2:00

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto haluaa Suomen noudattavan vakaan markan politiikkaa. Vakaan markan politiikalla tarkoitetaan sitä, että markan ulkoista arvoa ei muuteta.

"Nyt kaikkein järkevin ratkaisu on se, että me voisimme harjoittaa mahdollisimman vakaan markan politiikkaa", Koivisto toivoi.


Markku Puntila jätti Suomen Pankin

https://www.hs.fi/talous/art-2000003103145.html

Sokala Hannu

16.11.1991 2:00

Suomen Pankin johtokunnan jäsen Markku Puntila , 54, jätti perjantaina eronpyynnön presidentti Mauno Koivistolle .

Puntila on aiemmin sanonut, että hän ei hyväksy markan devalvoimista. Hän ei suostunut kommentoimaan eroaan.

Puntilan tavoin myös keskuspankin pääjohtaja Rolf Kullberg on puolustellut devalvaation vastaista talouspolitiikkaa. Kullberg sanoi torstaina harkitsevansa "vakavasti" eroa. Perjantai-iltaan mennessä pääjohtaja ei ollut ilmoittanut mahdollisesta erostaan.


Sirkka Hämäläinen on ensimmäinen nainen Suomen Pankin johtokunnassa "Puntilan ero oli tarpeeton"

https://www.hs.fi/talous/art-2000003107551.html

Sirkka Hämäläinen on ensimmäinen nainen Suomen Pankin johtokunnassa "Puntilan ero oli tarpeeton"

Tilaajille

Sutinen Teija

10.12.1991 2:00

Tohtori Sirkka Hämäläiselle, 52, avautui paikka Suomen Pankin johtokunnassa, kun johtokunnan jäsen Markku Puntila erosi. Puntila lähti dramaattisesti devalvaation jälkeen ja teki tilaa uudelle keskuspankkipolitiikan ammattilaiselle.


Devalvaation jälkimainingit






















Sain tuntea devalvaation nahoissani. Ensin oli arvosteltu, kun ei devalvoitu. Kun sitten devalvoitiin, sama juttu. Oikea ratkaisu molemmissa tapauksissa olisi arvostelijoiden mielestä ollut keskuspankin päällikön ero. Kukaan ei näyttänyt ymmärtävän, että Suomen ankin johtokunnan puheenjohtaja ei yksinkertaisesti voi eikä saa yksin vastata näin suurista asioista. Pankissa sitä paitsi kerta kaikkiaan loppui ruuti puolustustaistelussa, kun ei ajoissa saatu tulopoliittista tukea miltään taholta.

Pääministeri
Ahon ja minun välit kiristyivät merkittävästi devalvaation jälkeen, joskaan ei minun aloitteestani. Kosto oli pienessä piirissä luvattu – mistä, en tiedä, mutta ajatus jäi elänään. Ahon vankkana tukimiehenä oli Seppo Kääriäinen, keskustan aina valpas taustavoima tämäntyyppisissä asioissa. Hänhän oli myös pankkivaltuusmies, joka devalvaatiokokouksen jälkeen kuului luvanneen, että ”asiaan ” palattaisiin. Kääriäinen hallitsee mestarillisesti juonittelupolitiikan kiemurat. Arvelisin, että Kääriäinen myös kaikkein eniten puhalsi Ahoa niskaan vaatien toimia minun kukistamisekseni.

Kuvaavaa on, että samainen
Kääriäinen viimeisenä päivänään kauppa- ja teollisuusministerinä keväällä 1995 nimitti avustajansa, toisen keskustajuonittelijan, Jussi Yli-Lahden KTM:n ylitarkastajaksi jyrkästi vastoin ministeriön ehdollepanoa. On vaikea kuvitella, että joku muu poliitikko olisi menetellyt yhtä röyhkeästi.
Sanomalehdissä pidettiin
Kullbergin eroa tai erottamista nyt välttämättömänä. Itse ymmärsin hyvin arvostelun sen kohdan, jossa sanottiin, että Suomen Pankkia vaivasi uskottavuusongelma devalvaation jälkeen.

Juuri tämä uskottavuusongelma mielessäni menin maanantaiaamuna 18 marraskuuta klo 10 tasavallan presidentin luo pyytämään eroa. Taskussani minulla oli valmiiksi muotoiltu eroanomus ”Pyydän kunnioittavasti eroa Suomen Pankin johtokunnan puheenjohtajan virasta.”
Presidentti oli kuitenkin heti asiasta toista mieltä. Sain myös selityksen sille, mitä hän oli tarkoittanut aikaisemmin syksyllä sanoessaan, että eroaminen devalvaation vuoksi on täysin perustelematonta. Nyt hän sen sanoi: ”Mitähän siinä tulisi, jos kaikki devalvaation vastustajat ja vakaan markan puolustajat jättäisivät paikkansa? Pitäisikö silloin tilalle ottaa pelkästään devalvaation kannattajia?” Näin hän sai minut ylipuhutuksi. Jälkikäteen minulla on kyllä syytä syvästi katua, etten silloin pysynyt itsepäisesti eroanomukseni takana.

Keskustelussamme presidentti otti esille myös kollegojen, 
Kalevi Sorsan ja Markku Puntilan eronpyynnöt. Hän pyysi minua esittämään terveiset Sorsalle, että hän toivoi tämän peruuttavan eroanomuksensa samoista syistä kuin hän toivoi minunkin jäävän paikalleni. Kalevi Sorsa oli kirjeessään presidentille perustellut eroaan seuraavasti: ”Suostumiseni tulopoliittiseen selvittelijän tehtävään ilmaisi sitoutumistani vakaan rahanarvon politiikkaan. Suomi on nyt pakotettu poikkeamaan tältä linjalta.” Totta tietenkin oli, että hänen ehdottamansa tuloratkaisu oli kaatunut. Pari päivää myöhemmin Sorsa sanoi Demarille antamassaan haastattelussa, että hän vielä miettii eroaan keskuspankista: ”Tilanne on kohdallani hyvin ristiriitainen. Jos presidentti pyytää jotakuta vielä miettimään, niin ei käi tässä maassa ole ketään, joka ei miettisi. Eikä pidä ollakaan.” Hän harkitsi asiaa vielä jonkin aikaa, ja joulukuun 5. päivänä hän lopulta veti pois eroanomuksensa. Ainakin minä olin siitä tyytyväinen.

Markku Puntilan tilanne oli toisenlainen. Hänen lähtöönsä liittyi myös vaikeuksia pankin sisäisissä henkilösuhteissa, ja minäkin oli osallinen niissä. Puntila oli allekirjoittanut eronpyyntöönsä perjantaiaamuna, marraskuun 15. päivän. Kenenkään kollegan kanssa puhumatta hän antoi julkisuuteen tiedotteen, jossa jo kerrottiin, että tohtori Puntila ei enää osallistu pankin johtokunnan työskentelyyn. Luultavasti hän oli jo silloin ainakin alustavasti ehtinyt puhua presidentin kanssa, joka sittemmin kertoi minullekin, että minkäänlaiset vetoomukset eivät tehonneet Puntilaan.

Pidin
Puntilan eroa valitettavana, sillä hän oli pankissa ja johtokunnassa hyvin tärkeä henkilö. Hän oli työteliäs ja taitava rahapolitiikan asiantuntija. Olin Markku Puntilan kanssa läheisessä yhteistyössä yli 17 vuotta, 1974-1991. Koko ajan hän oli lähin avustajani rahapolitiikan hoidossa. Myös Mauno Koivisto oli pääjohtajana ollessaan turvautunut häneen hyvin paljon asioita valmisteltaessa.

Käyntini presidentin luona eroasiassa päättyi siihen, että hän pyysi minua itse muotoilemaan tiedotteen keskustelustamme, sillä olimme yhtä mieltä, ettei asiasta ollut soveliasta järjestää juhlallista tieodotustilaisuutta kysymyksineen ja vastauksineen. Lähtiessäni presidentin linnasta linnanpiha oli taas kerran täynnä toimittajia ja valokuvaajia, jotka välittömästi hyökkäsivät kimppuuni kysyen eroanko vai enko eroa.

Seuraavana päivänä, 19. marraskuuta, presidentti
Koivisto itse tuli julkisuuteen ja varoitti kuvittelemasta, että vakaan markan linja olisi nyt hylätty. Kyse oli vain tilapäisestä tappiosta, josta on jatkettava sitkeästi eteenpäin.

Lähdeaineisto: Rolf Kullberg … ja niin päättyi kulutusjuhla ISBN 951-0-21416-7


Sorsan IV hallitus

https://fi.wikipedia.org/wiki/Sorsan_IV_hallitus

Suomen Pankin johtokunnan jäsen Esko Ollila tuli valtionvarainministeriksi 01.02.1986, kun Ahti Pekkala lähti Oulun läänin maaherraksi.


Harri Holkeri

https://fi.wikipedia.org/wiki/Harri_Holkeri

Nousu pääministeriksi

Holkeri nousi ensimmäiseksi kokoomuslaiseksi pääministeriksi 43 vuoteen vuonna 1987, kun presidentti Mauno Koivisto nosti hänet hallitustunnustelijaksi ohi keskustan, kokoomuksen ja RKP:n kassakaappisopimuksen sen sisällön paljastuttua Koivistolle. Hallitusohjelmassa sovittiin talouspoliittisista uudistuksista, joista käytettiin nimitystä hallittu rakennemuutos. Holkerin hallituksen alkuvaiheessa elettiin taloudessa nousevien osakekurssien, kulutusjuhlan ja kasinotalouden aikaa. 1990-luvun koittaessa talous alkoi ajautua taantumaan ja idänkauppa hiipui. Vuoden 1991 eduskuntavaaleissa pääoppositiopuolue keskusta sai suuren voiton ja Holkeri jättäytyi uuden Esko Ahon hallituksen ulkopuolelle.

Holkeri on Suomen viimeisin pääministeri, joka ei toiminut pääministerikautensa aikana kansanedustajana.

Pääministerinä ollessaan Holkeri herätti julkista kohua suosittelemalla edullista silakkaa hyväksi ruokakalaksi. Keskusta käytti tätä lausumaa vaalimainonnassa häntä vastaan. Klassiseksi lentäväksi lauseeksi muodostui Holkerin kokoomuksen puoluetilaisuudessa vuonna 1990 lausuma ärsyyntynyt kommentti toimittajan kysymykseen hänen mahdollisesta presidenttiehdokkuudestaan vuoden 1994 vaaleissa: "Minä juon nyt kahvia."

Pääministerikautensa päätyttyä Holkeri palasi Suomen Pankkiin ja työskenteli siellä vuoteen 1997 – aina eläkkeelle jäämiseensä saakka. Hän toimi Paasikivi-seuran puheenjohtajana vuosina 1995−2000. Suomen Pankin johtajana toimiessaan Harri Holkeri soitti maailman ensimmäiseksi mainostetun GSM-puhelun 1. heinäkuuta 1991 Radiolinjan järjestämässä avajaistilaisuudessa Helsingissä. Puheluun vastasi Tampereen apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suonio.


Suomi jätti EU jäsenhakemuksen 18.03. 1992

https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/eu/suomen-liittyminen-eu/Sivut/default.aspx


Koiviston konklaavi 06.05.1992

https://www.jormajaakkola.fi/


Koiviston konklaavi

https://www.youtube.com/watch?v=jjWF2Bs5sUA


https://kansanmuisti.fi/document/kk-924-2013/


Suomessa tehdyt valtiopetokset

https://www.youtube.com/watch?v=dYXZeR3TtAk


90-LUVUN LAMA - SUOMEN PAHIN TALOUSKRIISI

https://www.youtube.com/watch?v=GBTnaE9SC3g&t=5s


Koiviston konklaavi – SSP-sopimus ja muut salatut sopimukset 22.10.1993

http://kalajokinen.blogspot.com/2017/06/koiviston-konklaavi-ssp-sopimus-ja-muut.html


SU 11.09.2022 Valtiopetos, SSP-sopimus, Aktiv-Hansa-kauppa, murhat ja kidutukset

http://kalajokinen.blogspot.com/2022/09/su-11092022-valtiopetos-ssp-sopimus.html


Vuosi 1992 – Salaiseksi julistettu SSP-sopimus – ns. Koiviston konklaavi https://suomenhistoriaa.blogspot.com/2011/10/vuosi-1992-salaiseksi-julistettu-ssp.html


Pääministeri Esko Aho ja SSP-sopimus

https://e-aho-kalajokiblog.blogspot.com/2023/05/paaministeri-esko-aho-ja-ssp-sopimus.html


Isänmaan Mies Jorma Jaakkola esittää faktat 1990-luvun laman lainvastaisista menettelyistä

https://www.velallistentuki.fi/yleinen-fi/isanmaan-mies-jorma-jaakkola-esittaa-faktat-1990-luvun-laman-menettelyista/


SSP-sopimus 22.10.1993

https://www.youtube.com/watch?v=ZUXRy7336rY


KE 08.01.2020 Mikä on salaiseksi julistettu SSP-sopimus?

http://kalajokinen.blogspot.com/2020/01/ke-08012020-mika-on-salaiseksi.html


Saatatte hämmästyä, sillä Suomi ei taida olla oikeusvaltio?

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/pelisuomi/278904-saatatte-hammastya-silla-suomi-ei-taida-olla-oikeusvaltio/


Taistelu mafiaa vastaan

https://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2017/07/taistelumafiaa-vastaan-olenperehtynyt.html


Koiviston konklaavi: suomalaisten ryöstäminen ja oikeusmurhat – Suomiko oikeusvaltio?

https://mvlehti.net/2019/07/30/koiviston-konklaavi-ja-suomalaisten-joukko-oikeusmurha-siis-suomiko-oikeusvaltio/


Arsenal Oy:n perustaminen 18.11.1993

Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy on suomalainen yhtiö, joka perustettiin Suomen pankkikriisin aikana 18. marraskuuta 1993 hallinnoimaan Suomen Säästöpankin ongelmaluottoja sekä vakuuksina pankille jäänyttä kiinteistöomaisuutta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Omaisuudenhoitoyhti%C3%B6_Arsenal


Valtiopetos on tosiasia

Suomen taloudellinen lama 1990-luvun alussa

http://valtuustoaloite.blogspot.com/


Vakaan markan politiikka

Suomi koki 1990-luvun alussa erittäin syvän taloudellisen laman johtuen vakaan markan politiikasta. Talouspolitiikan virheet moninkertaistuivat liberalisoinnin kanssa. Vahvan markan politiikasta tuli tappava myrkky. Presidentti Mauno Koivisto nimitti Suomen Pankin johtajan Harri Holkerin sinipunahallituksen. Hän oli sinipunahallituksen kätilö. Vahvan markan politiikka kirjattiin Holkerin hallituksen ohjelmaan kuten myös Esko Ahon hallituksen ohjelmaan. Kun vahvan markan politiikan aikana rahaa tuotiin keinottelutarkoituksiin, yhteiskunta salli sen tapahtua. Valvojat eivät valvoneet. Rahoitustarkastus laiminlöi tehtävänsä. Lamasyyllisiä löytyy pankkien ohella Suomen Pankista ja Pankkitarkastusvirastosta. Suomen 1990-luvun alun lama oli Suomen poliittisten ja talouden päättäjien aikaansaama.

Koivisto ei toiminut yksin. Hänen sisäpoliittiseen junttaansa kuuluivat Suomen johtokunnan jäsenet Rolf Kullberg, Markku Puntila, Harri Holkeri ja Kalevi Sorsa. Junttaan kuului myös sinipunahallituksen valtionvarainministeri Erkki Liikanen, jonka kardinaalimunaus oli verotuksen keventäminen noususuhdanteessa.

Vahvan markan politiikalla aiheutettiin Suomeen yli 500 000 ihmisen työttömyys. Ylivelkaantuneita oli yli 280 000. Markkinoilta poistettiin n. 60 000 elinkelpoista yritystä ja itsemurhia tehtiin Stakesin tilaston mukaan 14500. Voidaanko puhua kansanmurhasta?

Koiviston konklaavi on valtiopetos?

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto kutsui 06.05.1992 tasavallan presidentin linnaan oikeusjärjestelmän edustajia kokoukseen, jossa heitä ohjeistettiin antamaan pankeille suosituimmuusasema riita-asioissa ja syytesuoja niissä johtuvissa asioissa. Kokouskutsu oli Martti Mannisen allekirjoittama ja päivätty 16.04.1992.

Kokouksessa teemoina olivat
1. Tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttö ja riippumattomuus
2. Tuomioistuimen toiminnan arvostelu

Kokouksessa johti puhetta silloinen KKO:n presidentti Heinonen. Palveriin osallistuivat tasavallan presidentti Mauno Koivisto, rouva Tellervo Koivisto, KKO:n presidentti Olavi Heinonen, oikeusneuvos Erkki-Juhani Taipale, oikeusneuvos Per Lindholm, KHO:n hallintoneuvos Pekka Hallberg, kihlakunnantuomari Markku Arponen, ylituomari Olli Karikoski, pormestari Juha Kettunen, Itä-Suomen HO:n presidentti Esko Kilpeläinen, Vaasan HO:n presidentti Erkki Rintala, oikeusneuvos Mikko Tulokas, professori Aulis Aarnio, apulaisprofessori Jukka Kekkonen, erikoistutkija Jyrki Tala, professori Leena Kartio, professori Olli Mäenpää, dosentti Juha Pöyhönen, professori Kirsti Rissanen, professori Kaarlo Tuori, oikeustieteen lisensiaatti Veli-Pekka Viljanen, Antti Kivivuori, professori Jaakko Uotila, kansliapäällikkö Jaakko Kalela, erityisavustaja Martti Manninen ja Ratan johtaja Jorma Aranko.

Suomen perustuslain 2 §:n mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet.
KKO:n päätöksistä on todettavissa, että oikeudenkäytön linjaus muuttui Koiviston pitämän tilaisuuden jälkeen pankkeja suosivaksi.

Toukokuun tuomarineuvoston kokous ei ollut ainoa laatuaan. Professori Kekkonen oli – Koivisto-kriittisyydestään huolimatta – erään kokouksen pääalustajana. Tuolloin käsiteltiin lähinnä talousrikoksia ja niiden tutkintaa. Presidentti ei kuitenkaan päässyt paikalle, vaan iltaa isännöi oikeusministeri Matti Louekoski. Lopulta hänellekin tuli kiire, ja emännäksi siirtyi Tarja Halonen.

Iltalehdessä 15.8.2005 Postipankin ex-pääjohtaja Seppo Lindblom tunnustaa syyllisyytensä pankkikriisiin.
Soitin europarlamentaarikko Anneli Jäätteenmäelle ja kysyi ns. Koiviston konklaavista. Jäätteenmäki sanoi ettei hän ole juuri tuohon palaveriin osallistunut, mutta hän on osallistunut vastaaviin palavereihin. Tästä voidaan päätellä, että pankkikriisin ja suuren laman totuuden salaaminen on poliittisesti yhteisesti sovittu salaisuus. Mukana asioiden salaamisessa on kaikki poliittiset puolueet. Oikeuslaitos on alistettu poliittisen valvonnan alaisuuteen. Tästä kirjoitti Lakimiesuutiset lehdessä 2/2002 käräjätuomari Jussi Nilsson.

Asiapaperit salaisiksi

Presidentti Mauno Koiviston presidentin linnassa 6.5.1992 järjestetyn ”tuomarineuvoston” asiakirjat on määrätty salaisiksi Koiviston pyynnöstä ja tasavallan presidentti Tarja Halosen määräyksestä.
- Selvästihän Koivisto halusi vaikuttaa siihen, että oikeuslaitos ei tekisi pankkien kannalta hankalia ratkaisuja, muistaa professori Jukka Kekkonen vuosikymmen takaisen keskustelutilaisuuden ilmapiiristä.
Myös professori Heikki Ylikankaan mukaan Linnan tilaisuuden tarkoituksena oli koolle kutsuttujen arvovallalla painostaa Korkein Oikeus tekemään Koivistolle mieleinen ratkaisu pankkeja koskevassa asiassa. Koiviston palaverissa linjattiin pankkikriisiin liittyvä oikeuskäytäntö pankkeja suosivaksi ja velallisia tainnuttavaksi. Terveetkin pienyritykset olivat pankeille lainsuojatonta riistaa. Luotot pantiin kerralla maksuun, vakuudet rosvottiin laillisesti pankeille, jotka realisoivat ne päivän hintaan ja kirjasivat voitot hyväkseen.

Jos Koiviston seminaari kestäisi päivänvalon niin miksi asiakirjat on pitänyt julistaa salaisiksi.

Salaiseksi julistettu SSP-Sopimus

Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus solmittiin 22.10.1993 Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP, KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä. Tässä salaiseksi julistetussa sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet luottomäärien ja asiakkuuksien pohjalta. Jos asiakas toimi joillakin seuraavista toimialoista, niin pankeille annettiin vapaus poistaa yritys markkinoilta ja laittaa saatavansa valtion avoimeen pankkitukipiikkiin: kiinteistösijoittaminen ja kiinteistösijoittamiseen verrattava kiinteistötoiminta, muu sijoittaminen, rakentaminen, vähittäiskauppa, hotelli- ja ravintolatoiminta, vapaa-aikatoiminta. SSP-sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahon hallituksen toimesta. Valtionvarainministerinä toimi Iiro Viinanen ja kauppa- ja sisäministerinä Mauri Pekkarinen. Nämä kolme ministeriä muodostivat valtioneuvoston ”sisäpiirin”. Suomen 1990-luvun pankkikriisissä ja suuren lamassa toteutettiin Suomen historian suurin omaisuuden ryöstö. Liituraitojen jäljiltä jäi kitumaan 280 000 elinkautista lumevelkavankia, joista 14 500 valitsi lopullisimman ratkaisun. Katkeraa kansaa kasvaa jo kahdessa sukupolvessa.

”Tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa”

Keski-Pohjanmaan Säästöpankin johtaja Korpela sanoi Seuralehden haastattelussa 15.11.2002, että ”katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkien vaikeuksissa olleiden yritysten kanssa. Tajusimme, että turha on keskustella ongelma-asiakkaan kanssa, koska valtio maksaa pankin luottotappiot”.

MOT-ohjelmassa 29.11.1999 saman pankin isännistöä 15 vuotta johtanut toimitusjohtaja Antti Ojala sanoo näin: ”Suoraan voin sanoa, että Suomen Säästöpankki ajoi yrityksiä nurin saadakseen omaan käyttöönsä, omien vakuuksien, oman varallisuutensa paikkaamiseksi pankkitukea avatusta valtion piikistä. Voidaan vetää suora johtopäätös, että ongelma-asiakkaat oli pankille riski, mutta tässä poistu kerralla riski ja oma vakavaraisuus parani”.

Pankit puhdistivat mahdolliset ja epävarmat saatavansa pankkituen avulla ja samalla poistettiin markkinoilta 60 000 elinkelpoista yritystä, jotka olisi voitu pelastaa kohdistamalla pankkituki suoraan yrityksille. Samalla aiheutettiin puolen miljoonan työttömän armada Suomeen. Suomen valtio oli pankeille varmempi maksaja kuin talousvaikeuksissa ollut yrittäjä. Siksi terveitäkin yrityksiä kaadettiin surutta. Konkursseissa kärsivät eniten yritysten omistajat, joilta katosi tällä tavalla heidän elämäntyönsä, ihmisarvonsa ja omaisuutensa. Luonnollisesti menettelystä kärsivät heidän läheisensä, sukulaisensa, tuttavansa, takaajansa, yrityksen työntekijät, toiset yritykset, tavarantoimittajat, yhteistyökumppanit sekä kunnat, jotka menettivät verotuloja. Kerrannaisvaikutukset olivat valtavat.

Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä

Kera Oy:ssä perustettiin Helsingin Sanomien mukaan ns. ruumiinpesuryhmä, jonka tehtävänä oli pelastaa ns. Kera Oy:n rahoittamat ongelmayritykset ja muuten minimoida tappiot. Tappioiden minimointiin liittyi kilpailevien yritysten markkinoilta poistaminen yhdessä pankkien kanssa. Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä toimi varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä johti kehityspäällikkö Veikko Anttonen. On syytä epäillä, että asiasta olivat tietoisia KTM:n yrityskehitysosasto, johtaja Olavi Änkö ja hallitusneuvos Sakari Arkio sekä KTM:n kansliapäällikkö Matti Wuoria.

Talonrakennusalalla kysyntä romahti vuoden 1989 14 000 talopaketista vuoden1995 2900 talopakettiin. Ylikapasiteettia muodostui rajusti. Vuoden 1992 tilinpäätöksien mukaan Suomen Taloteollisuuden tulos oli 80 miljoonaa markkaa miinuksella ja vierasta pääomaa oli 214 miljoonaa markkaa, Honkarakenne Oy oli miinuksella 30 miljoonaa ja vierasta pääomaa oli 242 miljoonaa markkaa, Pyhännän Rakennustuote Oy oli miinuksella 20 miljoonaa markkaa ja vierasta pääomaa oli 100 miljoonaa markkaa. Alavieskan Puurakenne Oy oli Suomen kolmanneksi suurin talotehdas, jonka tappio oli vuonna 1992 vain miljoona markkaa tappiolla ja vierasta pääomaa oli 36 miljoonaa markkaa.

Kera Oy:ssä päätettiin poistaa markkinoilta Alavieskan Puurakenne Oy, koska sillä oli vähiten velkaa eikä sillä ollut vahvoja taustavoimia, koska se oli vasemmistotaustainen perheyritys. Alavieskan Puurakenne Oy joutui velkasaneeraukseen ja velkasaneeraus keskeytettiin vastoin tehtyjä sopimuksia.

Pankit pelastettiin ja rikollisille annettiin syytesuoja. Määrättyjen alojen ylikapasiteetti tuhottiin laittamalla yli 48 000 yritystä rikollisesti konkurssiin ja yrittäjistä tehtiin rikollisia oikeuden väärillä päätöksillä. Heidät asetettiin elinkautiseen velkavankeuteen oikeuden väärillä päätöksillä. Yli 11 500 yrittäjää teki itsemurhan. He eivät voineet saada oikeutta, koska Suomessa ei ole perustuslakituomioistuinta. Oikeuslaitos on Suomessa asetettu poliittiseen valvontaan.

Perustuslakituomioistuin

https://fi.wikipedia.org/wiki/Perustuslakituomioistuin