Euroopan suurimmat
suomalaiset sahaajat eivät ole voineet markkinoida Suomessa
sahaamiaan tuotteita laillisesti sisämarkkinoilla 3.3.2013 lähtien.
2000-luvulla metsänomistajille vuosittaisista noin 2000 mil.EUR
kantorahatuloista sahaajat ovat maksaneet tukkipuista 80 %.
Suomen perustuslain
säännökset ylittävät EU asetuksen 955/2010 oikeusvaikutukset
ovat velvoittaneet metsänhakkuiden sopimusosapuolia 3.3.2013
lähtien. Asetuksen mukaan vain laillisia FSC-/PEFC -tuotemerkittyjä
puutavaroita ja puutuotteita on voitu saattaa sisämarkkinoille.
Laillisuus todennetaan metsänomistajille laillisista metsien
hakkuista valmistetusta due diligence -järjestelmästä. Tämän
sisältämä kansallinen lainsäädäntö varmennetaan kansallisilla
metsänhoidonsertifioinneilla.
EU asetuksella
varmennettiin puutavaroiden lailliset hakkuut, koska kansallisesti
hyväksyttyä metsänhoidonsertifikaattia vastaan varmennettiin
FSC-/PEFC tuotemerkittyjen puutavaroiden olevan kestävästi
hoidetuista metsistä lähtöisin.
Metsänomistajat
vastaavat EU asetuksen 955/2010 laiminlyönneistä vaadittavista
vahingonkorvauksista vain due diligence hakkuutettujen metsien
osalta. EU asetuksen 955/2010 oikeusvaikutuksien laiminlyönnit
johtavat välittömään toimiluvan menetyksiin ml. puutavaroiden ja
puutuotteiden markkinoinnissa.
Suomen valtion
avoimeen vahingonkorvausvastuun piikkiin jäävät kaikki ilman due
diligence –järjestelmää hakattavat metsät.
Suomessa
laillisten metsänhakkuiden due diligence –järjestelmän
vastaavuus pyritään toteuttamaan kansallisella lainsäädännöllä.
Jäsenvaltioiden lainsäätäjien oikeutena on Suomessa maa- ja
metsätaloudessa, työ-, sosiaali- ja vero-oikeudessa laiminlyöty
tietoisesti kansalaistensa EU –oikeuden turvaamia oikeuksia.
Kansalaisille EU-oikeuksien laiminlyönneistä turvattiin oikeus
vaatia vain vahingonkorvauksia jäsenvaltiolta. Koska valtio vastaa
kaikista ja kaikkien toimesta teetettävistä kansalaisten
EU-oikeuksien laiminlyönneistä, on tästä tullut metsänhakkuissa
ja puunkorjuussa sekä metsänhoidoissa kaiken liiketoiminnan
perusta.
Suomessa due
diligence-järjestelmää ei toteuteta, koska tämä todistaisi
tietoiset metsänhakkuun ja puunkorjuun sekä metsänhoitojen
EU-oikeuksien laiminlyönnit. Näyttönä tästä on kilpailuviraston
v. 2007 ja 2010 tutkimukset. Näissä todettiin metsänomistajien ja
näiden hallinnoimien julkis- ja yksityisoikeudellisten yhteisöjen
vertikaalisen sopimusyhteistyön laittomaksi. Markkinaoikeus
vältettiin arvioimalla kotimarkkinalaittomuus hyväksyttäväksi
haittoja suuremmilla hyödyillä. Tämä perustui siihen, että
kansallinen laittomuus ulkoistettiin puutavaroiden ja tuotteiden
vientimaiden asiakkaiden maksettavaksi.
EU asetus 955/2010
teki laittomista kotimarkkinoista laittomia sisämarkkinoita.
Euroopan yhteisöjen
tuomioistuimen vakiintuneen ”effet utile” oikeuskäytännön
mukaan jäsenvaltioiden viranomaisen on noudatettava direktiiviä
ilman kansallisia toimeenpanojakin. Tämän mukaan jäsenvaltioiden
viranomaisen on noudatettava EU asetuksen 955/2010 oikeusvaikutuksia
ml. kansallisesti laiminlyödyn direktiivin oikeusvaikutuksia.
Yksityinen kansalainen voi vedota laiminlyötyihin
EU-oikeusvaikutuksiin myös kaikkia niitä toimijoita vastaan, joilla
on toimivaltaa vaikuttaa yksittäisen kansalaisen EU-oikeuksiin.
Neuvoston direktiivi
93/13/ETY mukaan, jos metsänomistajille ei ole ymmärrettävästi
selitetty metsänhakkuun ja puunkorjuun sekä metsänhoitosopimuksien
laillisuusehtoja ovat kyseiset sopimusehdot mitättömiä.
Suomessa asetuksen
955/2010 kansallisesti valvontaviranomaiseksi hyväksytyn
maaseutuviranomaisen (MAVI) mukaan metsänhakkuiden laillisuudet
perustuvat metsänhakkuusopimuksiin.
Kaikki vuosittain
laitonta metsänhoitomaksua metsänhoitoyhdistyksille maksavat
metsänomistajat ovat luopuneet laillista oikeuksistaan metsiensä
hakkuissa ja hoidoissa. Metsänomistajien edunvalvonnasta
valtakunnallisesti vastaava Maa- ja metsätaloustuottajien
Keskusliitto (MTK) ohitti metsänhoitoyhdistyksien velvoittavan lain
valmistamalla näiden toimintaa varten blankko-valtakirjat.
Metsäkeskukset eivät voi hyväksyä metsänhoitomaksua maksaville
metsänomistajille, eivätkä näiden blankko-valtuuttamille
metsänhoitoyhdistyksille metsien hakkuulupia.
Vuotuisen vajaan 30
miljoonan euron arvoisen laittoman metsänhoitomaksun vastikkeeksi
metsänhoitoyhdistykset järjestävät metsänomistajille tarvittavat
metsäammattimiesten palvelut. Kilpailutusarvot perustuvat
metsäntutkimuslaitoksen (METLA) laittomaan puunhankinnan kartelliin
syyllistyneiden metsäyhtiöiden ilmoittamista yksityismetsien
kauppahinnoista valmistettuihin puutavaroiden pysty- ja
hankintakauppa-arvojen tilastointiin.
Puukauppatilastoissa
tukkipuiden hankintahinnat perustuvat lainvastaisesti hakattujen
tukkipuista maksetuista arvoista tehtyihin ilmoituksiin.
Metsänhoitomaksua maksavat metsänomistajat eivät ole edes voineet
hakata laillisesti tukkipuuta metsistään metsälain N:0 1093/96
säännöksin.
Kolme laittomaan
puunhankinnan kartelliin v. 1997-2004 syyllistyneet kolme
metsäyhtiötä ostavat 80 % metsänhakkuusopimuksilla myytävät
yksityismetsät. Sopimusvelvoitteiden ulkopuolelle jäävät
metsänhoitoyhdistyksien palkkaamat metsäammattimiehet sitouttavat
metsänomistajat näiden omilla metsätiedoilla ja –taidoilla
maailman ”osaavimpien” kanssa sopimussuhteisiin.
Metsänhoitoyhdistyksille
Lähivakuutuksen nykyisin LähiTapiolan myöntämä vastuuvakuutus
puukaupassa ja puunkorjuussa suojaa vahingonkärsijät vahingon
varalta sekä metsänhoitoyhdistykset korvausvastuun varalta.
Metsäyhtiöiden
metsänomistajilta ostamien metsien hakkuuoikeuksista valmistettu
metsänhakkuusopimus on metsälain N:o 1093 14§ tarkoittama
metsänkäyttöilmoitus. Tämän ilmoituksen hakkuuoikeuden omistajan
kohdasta metsäkeskukset arvioivat asianosaisten oikeudet metsien
hakkuissa. Metsänomistajien valtuuttamina metsäyhtiöt myönsivät
metsänhakkuusopimuksella itselleen lailliset hakkuuoikeudet
metsäkeskuksien johtokuntien jäseniä.
Corpus juris 2000
2 artikla (1) mukaan hankintamenettelyssä, jossa sovelletaan
yhteisön oikeutta, on rikos, jos joku tekee tarjouksen, joka
perustuu kilpailunrajoitukseksi tarkoitettuun sopimukseen ja jonka
tavoitteena on saada toimivaltainen viranomainen hyväksymään
tietty tarjous.
Metsäyhtiöt eivät
toteuta ostamiaan hakkuuoikeuksia metsäomistajien kesken vaan
teettävät näistä kolmannella osapuolella puunkorjuusopimukset.
Metsien päätehakkuista tehtäviin metsänhakkuusopimuksiin on
kirjattu laillisten metsien uudistamisten ja uuden metsän kasvun
turvaamisten teettäjät. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan
lausunnolla metsäkeskuksien vapauttaminen hakkuuoikeuksien
myöntämisessä rikosoikeudellisesta vastuusta ei ulottunut metsien
päätehakkuisiin.
Metsänhakkuu- ja
puunkorjuu- sekä metsänhoitosopimuksissa metsänomistajilla
hankkimien oikeuksien siirrolta kolmannelle osapuolelle eli
metsätyövoimalle vältettiin EU- ja sopimusoikeuden vastaisesti.
Suomessa metsäalan
työmarkkinatoimijat ovat laiminlyöneet metsätyövoiman
sosiaalisten perusoikeuksien toteutukset ammatinharjoittamisen ja
puutavaran mittauksen direktiivin laiminlyönteinä.
Perusoikeuskirjan 20 artiklan nojalla turvataan oikeus tasa-arvoisiin
mahdollisuuksiin ja tasa-arvoiseen kohteluun työhön ja ammattiin
liittyvissä kysymyksissä ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää.
Direktiivin mukaan
kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden
syrjintä sekä niihin liittyen oleskelua, sosiaaliturvaa ja
tutkintojen tunnustamista koskevat esteet poistetaan.
Suomessa yrittäjien
ja työntekijöiden sosiaalisen peruskirjan oikeuksia ei ole
noudatettu, jos nämä ovat vielä 2002 EU:n lakikirjassa olleet
englanninkielisiä.
StoraEnso Metsä Oy
vuoden 2011 ilmoituksen mukaan nämä hakkuuttavat metsät 99,9 %
koneellisesti. Jättäessään puukaupan valtakirjalla yhdistykselle
hoidettavaksi metsänomistaja voi valtuuttaa yhdistyksen hoitamaan
myös korjuun, katkonnan ja mittauksen valvonnan. Maanviljelijöiden
hallinnoiman Yksityismetsätalouden Työnantajat ry vastaa
puunkorjuussa työnantaja- ja työnjohtajan oikeuksin.
Metsätyövoiman
riittämätön pätevyys oikeuttaa metsäammattimiehet päättämään
metsänhakkuusopimukset yksipuolisesti puunkorjuun sopimuksilla ilman
täyttä korvausta. Metsäammattimiesten oikeudet ovat ilman mitään
uhkaa jälkikäteisten oikeudensuojakeinojen käyttöä.
Sivistysvaltioista poiketen Suomen oikeusistuin ei sopimuksiin
sisältyvää laittomuutta edes oteta käsiteltäväksi. Laittomuudet
jäävät metsänhakkuu-, puunkorjuu- sekä metsänhoitosopimuksissa
uudelleen toimeenpantavaksi.
Metsätyövoiman
EU-oikeuksien laiminlyönnit häivytettiin toimialan hyväksytettyihin
metsän hoidon ja käytön sekä koneellisen puunkorjuun
laatujärjestelmistä myönnettyihin sertifikaatteihin. Julkisten
hankintojen markkinaoikeuteen vaatimiset vältettiin kilpailuviraston
harkintavallan nojalla kotimarkkinoiden laittomuuden haittoja
suuremmilla hyödyillä.
Kansallinen
laittomuuden läpinäkyvyys esti metsänomistajia vaatimasta
FFCS-metsänhoidonsertifikaattia vastaan puutavaroiden ja
puutuotteiden FSC-/PEFC-tuotemerkintöjen hyväksyntää.
Lakisääteisen uuden metsän kasvun toimenpiteenä teetettävässä
taimikonhoidossa ei ole metsätyövoimalle 64 vuoden aikana
muodostunut työeläkettä. EU-perustamissopimuksen mukaan eläke on
työntekijän palkkaa.
Suomessa
puutavaroiden ja puutuotteiden PEFC-tuotemerkintäoikeus
hyväksytettiin sopimus- ja kilpailuoikeuden vastaisesti
puunhankinnan alkuperän sertifikaattia vastaan. Suomessa kilpailevan
FSC-metsäsertifioinnin käyttö estettiin laitonta metsänhoitomaksua
metsänhoitoyhdistyksille maksavien metsänomistajien osalta.
Metsänkoneyrittäjäliiton
Simo Jaakkola johtaa Suomessa metsänhoidonsertifioinnin
soveltamisesta vastaavaa kehittämistyöryhmää.
Metsänomistajien
hallinnoimien julkis- ja yksityisoikeudellisten organisaatioiden
laiton vertikaalinen sopimusyhteistyö mahdollisti metsäyhtiöiden
v. 1997-2004 laittoman puunhankinnan kartellin. Metsäteollisuuden
oli ryhdyttävä metsäyhtiöiden kartellissa sopimien maailman
kalleimpien PEFC –puuraaka-aineiden jalostuksiin. Ilman
PEFC-tuotemerkintää olevien puuraaka-aineen jalostuksen
liikevaihdosta voitiin vaatia 20 % sanktiot. Metsäyhtiöidenv.
1997-2005 kartellin takia Suomessa metsäteollisuus ei ole vuoden
1997 jälkeen uusinvestoinut.
Vuosina 1990-1997
metsäteollisuuden investoinnit olivat noin 9,3 miljardia euroa eli
11,5 prosenttia liikevaihdosta. Maailman kalleimman tukin
maksatuksesta huolimatta metsäteollisuus on hankkinut voitoilla
suurimmat Euroopan sahaajien asemat. StoraEnso on maailman suurin
eurooppalainen sahaaja 5 milj/m3 sahatavarakuution tuotannolla.
Metsäliitto ja UPM ovat toinen ja kolmas. Vapokin on vielä 6.
suurimman joukossa.
Metsäteollisuus on
hiilipörsseistä 1990 -luvulla saaduilla avustuksilla kasvattanut
maailmalla Eukalyptus -plantaaseja tuottaakseen kemialliselle
metsäteollisuuden puuraaka-ainetta. Näistä saadaan seitsemän
vuoden tuottokaudella sama puumäärä kuin Suomessa 70 vuoden
tuottokaudella. Tehtaat tuottavat ¼ kustannuksilla sellua mitä
Suomen tehtaat.
Keväällä 2004
puunhankintakartellin ilmiannon jälkeen metsäteollisuus on
lakkauttanut tuotantoa lopettamalla kokonaan tehtaita tai myymällä
näitä ulkomaille.
135 000
metsänomistajan omistaman Osuuskunta Metsäliiton Uruguayhin
rakentama tehdas jouduttiin veloista antamaan UPM:lle.
Kartellistutkinnan aikana metsäteollisuus on syrjäytynyt satojen
miljoonien arvoisten biotuotteiden jalostuksen investointituista.
Metsähallituksen 160 miljoonan vahingonkorvauksen syrjivän
verokohtelun myötä siirtävät investointitukien saantia
vuosikausiksi. Metsähallitus jäi paitsi valtion
yksityismetsänomistajille maksamista subventioista joilla
alennettiin kuitupuunarvoja.
Suomessa vuotuisten
50 milj/m3 lisäksi 35 miljoonan m3 hakkuumahdollisuuksien vientiin
jalostamisesta ei metsäteollisuudella ollut enää resursseja.
Metsäteollisuuden liikevoiton ratkaisuna olivat kotimarkkinat.
Jaakko Pöyry Groupin mukaan EU:n ilmastosopimus edellyttää
Suomessa metsähakkeen käytön nelinkertaistamista
energiatuotannossa. METLA:n mukaan metsistä voidaan kestävästi
vuosittain hakata 3-4 ydinvoimalan energiatuotantoa vastaava määrä
puuta energiatuotantoon. Valtio tukee verovaroista bioenergia- ja
biomassa puuraakanainen kasvatusta, koska näiden tuotannon myynnistä
voidaan kotimarkkinoilla periä kuluttajilta energia- ja
arvonlisäveroa toisin kuin viennistä.
Puolet vuotuisen
hakkuumäärän jalostamisesta ja markkinoinnista kotimarkkinoille
tekee laittomuudet kotimarkkinoille haitat hyötyjä suuremmiksi.
Tämä on Kilpailuvirastolle markkinaoikeuteen vaadittava näyttö
metsänomistajien ja näiden hallinnoimien julkis- ja
yksityisoikeudellisten yhteisöjen laittomasta vertikaalisen
sopimusyhteistyön laittomuudesta. Vientimarkkinoille ulkoistettu
kansallisen laittomuuden sijasta laittomuus maksatetaan
kotimarkkina-asiakkailla.
Vuotuisesta
hakkuumäärästä puolet onkin tarkoitus polttaa energiaksi
tukkipuuhun verrattuna 1/5 kantoraha-arvolla. Nämä liikevoitot
kuitataan verottomina Suomea turvallisemmin tuottaviin ulkomaisiin
sijoituksiin.
Suomessa
ei voida EU asetuksen 955/2010 edellytystä laillisten
metsänhakkuiden due diligence –järjestelmän sisältämää
kansallista lainsäädäntöä varmentaa kansallisella
metsänhoidonsertifioinnilla. Kansallisen PEFC-metsänhoidon
päivityksessä EU-asetuksen edellyttämä laillisuus korjata
suomalaisten puutavaroiden ja puutavaroiden PEFC-tuotemerkintäoikeus
metsänhoidonsertifikaattia vastaan.
Monikansallinen
suomalainen metsäteollisuus sisämarkkinoilla ei voi markkinoida
Suomessa valmistamiaan tuotteita laillisesti sisämarkkinoilla.
Suomen oikeusjärjestyksen mukaan julkisen tiedon salaaminen
taloudellisen hyödyn tarkoituksessa on rikoslain 36 luvun mukaan
törkeä petos
Lähde: Arto Jokisalon kirjoitus