lauantai 24. elokuuta 2013

Suomalaiset PEFC-tuotemerkityt puutavarat ja -tuotteet ovat laittomia ?



Euroopan suurimmat suomalaiset sahaajat eivät ole voineet markkinoida Suomessa sahaamiaan tuotteita laillisesti sisämarkkinoilla 3.3.2013 lähtien. 2000-luvulla metsänomistajille vuosittaisista noin 2000 mil.EUR kantorahatuloista sahaajat ovat maksaneet tukkipuista 80 %.
Suomen perustuslain säännökset ylittävät EU asetuksen 955/2010 oikeusvaikutukset ovat velvoittaneet metsänhakkuiden sopimusosapuolia 3.3.2013 lähtien. Asetuksen mukaan vain laillisia FSC-/PEFC -tuotemerkittyjä puutavaroita ja puutuotteita on voitu saattaa sisämarkkinoille. Laillisuus todennetaan metsänomistajille laillisista metsien hakkuista valmistetusta due diligence -järjestelmästä. Tämän sisältämä kansallinen lainsäädäntö varmennetaan kansallisilla metsänhoidonsertifioinneilla.
EU asetuksella varmennettiin puutavaroiden lailliset hakkuut, koska kansallisesti hyväksyttyä metsänhoidonsertifikaattia vastaan varmennettiin FSC-/PEFC tuotemerkittyjen puutavaroiden olevan kestävästi hoidetuista metsistä lähtöisin.

Metsänomistajat vastaavat EU asetuksen 955/2010 laiminlyönneistä vaadittavista vahingonkorvauksista vain due diligence hakkuutettujen metsien osalta. EU asetuksen 955/2010 oikeusvaikutuksien laiminlyönnit johtavat välittömään toimiluvan menetyksiin ml. puutavaroiden ja puutuotteiden markkinoinnissa.
Suomen valtion avoimeen vahingonkorvausvastuun piikkiin jäävät kaikki ilman due diligence –järjestelmää hakattavat metsät.

Suomessa laillisten metsänhakkuiden due diligence –järjestelmän vastaavuus pyritään toteuttamaan kansallisella lainsäädännöllä. Jäsenvaltioiden lainsäätäjien oikeutena on Suomessa maa- ja metsätaloudessa, työ-, sosiaali- ja vero-oikeudessa laiminlyöty tietoisesti kansalaistensa EU –oikeuden turvaamia oikeuksia. Kansalaisille EU-oikeuksien laiminlyönneistä turvattiin oikeus vaatia vain vahingonkorvauksia jäsenvaltiolta. Koska valtio vastaa kaikista ja kaikkien toimesta teetettävistä kansalaisten EU-oikeuksien laiminlyönneistä, on tästä tullut metsänhakkuissa ja puunkorjuussa sekä metsänhoidoissa kaiken liiketoiminnan perusta.

Suomessa due diligence-järjestelmää ei toteuteta, koska tämä todistaisi tietoiset metsänhakkuun ja puunkorjuun sekä metsänhoitojen EU-oikeuksien laiminlyönnit. Näyttönä tästä on kilpailuviraston v. 2007 ja 2010 tutkimukset. Näissä todettiin metsänomistajien ja näiden hallinnoimien julkis- ja yksityisoikeudellisten yhteisöjen vertikaalisen sopimusyhteistyön laittomaksi. Markkinaoikeus vältettiin arvioimalla kotimarkkinalaittomuus hyväksyttäväksi haittoja suuremmilla hyödyillä. Tämä perustui siihen, että kansallinen laittomuus ulkoistettiin puutavaroiden ja tuotteiden vientimaiden asiakkaiden maksettavaksi.
EU asetus 955/2010 teki laittomista kotimarkkinoista laittomia sisämarkkinoita.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen ”effet utile” oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden viranomaisen on noudatettava direktiiviä ilman kansallisia toimeenpanojakin. Tämän mukaan jäsenvaltioiden viranomaisen on noudatettava EU asetuksen 955/2010 oikeusvaikutuksia ml. kansallisesti laiminlyödyn direktiivin oikeusvaikutuksia. Yksityinen kansalainen voi vedota laiminlyötyihin EU-oikeusvaikutuksiin myös kaikkia niitä toimijoita vastaan, joilla on toimivaltaa vaikuttaa yksittäisen kansalaisen EU-oikeuksiin.
Neuvoston direktiivi 93/13/ETY mukaan, jos metsänomistajille ei ole ymmärrettävästi selitetty metsänhakkuun ja puunkorjuun sekä metsänhoitosopimuksien laillisuusehtoja ovat kyseiset sopimusehdot mitättömiä.

Suomessa asetuksen 955/2010 kansallisesti valvontaviranomaiseksi hyväksytyn maaseutuviranomaisen (MAVI) mukaan metsänhakkuiden laillisuudet perustuvat metsänhakkuusopimuksiin.

Kaikki vuosittain laitonta metsänhoitomaksua metsänhoitoyhdistyksille maksavat metsänomistajat ovat luopuneet laillista oikeuksistaan metsiensä hakkuissa ja hoidoissa. Metsänomistajien edunvalvonnasta valtakunnallisesti vastaava Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliitto (MTK) ohitti metsänhoitoyhdistyksien velvoittavan lain valmistamalla näiden toimintaa varten blankko-valtakirjat. Metsäkeskukset eivät voi hyväksyä metsänhoitomaksua maksaville metsänomistajille, eivätkä näiden blankko-valtuuttamille metsänhoitoyhdistyksille metsien hakkuulupia.

Vuotuisen vajaan 30 miljoonan euron arvoisen laittoman metsänhoitomaksun vastikkeeksi metsänhoitoyhdistykset järjestävät metsänomistajille tarvittavat metsäammattimiesten palvelut. Kilpailutusarvot perustuvat metsäntutkimuslaitoksen (METLA) laittomaan puunhankinnan kartelliin syyllistyneiden metsäyhtiöiden ilmoittamista yksityismetsien kauppahinnoista valmistettuihin puutavaroiden pysty- ja hankintakauppa-arvojen tilastointiin.
Puukauppatilastoissa tukkipuiden hankintahinnat perustuvat lainvastaisesti hakattujen tukkipuista maksetuista arvoista tehtyihin ilmoituksiin. Metsänhoitomaksua maksavat metsänomistajat eivät ole edes voineet hakata laillisesti tukkipuuta metsistään metsälain N:0 1093/96 säännöksin.

Kolme laittomaan puunhankinnan kartelliin v. 1997-2004 syyllistyneet kolme metsäyhtiötä ostavat 80 % metsänhakkuusopimuksilla myytävät yksityismetsät. Sopimusvelvoitteiden ulkopuolelle jäävät metsänhoitoyhdistyksien palkkaamat metsäammattimiehet sitouttavat metsänomistajat näiden omilla metsätiedoilla ja –taidoilla maailman ”osaavimpien” kanssa sopimussuhteisiin.
Metsänhoitoyhdistyksille Lähivakuutuksen nykyisin LähiTapiolan myöntämä vastuuvakuutus puukaupassa ja puunkorjuussa suojaa vahingonkärsijät vahingon varalta sekä metsänhoitoyhdistykset korvausvastuun varalta.

Metsäyhtiöiden metsänomistajilta ostamien metsien hakkuuoikeuksista valmistettu metsänhakkuusopimus on metsälain N:o 1093 14§ tarkoittama metsänkäyttöilmoitus. Tämän ilmoituksen hakkuuoikeuden omistajan kohdasta metsäkeskukset arvioivat asianosaisten oikeudet metsien hakkuissa. Metsänomistajien valtuuttamina metsäyhtiöt myönsivät metsänhakkuusopimuksella itselleen lailliset hakkuuoikeudet metsäkeskuksien johtokuntien jäseniä.
Corpus juris 2000 2 artikla (1) mukaan hankintamenettelyssä, jossa sovelletaan yhteisön oikeutta, on rikos, jos joku tekee tarjouksen, joka perustuu kilpailunrajoitukseksi tarkoitettuun sopimukseen ja jonka tavoitteena on saada toimivaltainen viranomainen hyväksymään tietty tarjous.

Metsäyhtiöt eivät toteuta ostamiaan hakkuuoikeuksia metsäomistajien kesken vaan teettävät näistä kolmannella osapuolella puunkorjuusopimukset. Metsien päätehakkuista tehtäviin metsänhakkuusopimuksiin on kirjattu laillisten metsien uudistamisten ja uuden metsän kasvun turvaamisten teettäjät. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnolla metsäkeskuksien vapauttaminen hakkuuoikeuksien myöntämisessä rikosoikeudellisesta vastuusta ei ulottunut metsien päätehakkuisiin.
Metsänhakkuu- ja puunkorjuu- sekä metsänhoitosopimuksissa metsänomistajilla hankkimien oikeuksien siirrolta kolmannelle osapuolelle eli metsätyövoimalle vältettiin EU- ja sopimusoikeuden vastaisesti.

Suomessa metsäalan työmarkkinatoimijat ovat laiminlyöneet metsätyövoiman sosiaalisten perusoikeuksien toteutukset ammatinharjoittamisen ja puutavaran mittauksen direktiivin laiminlyönteinä. Perusoikeuskirjan 20 artiklan nojalla turvataan oikeus tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja tasa-arvoiseen kohteluun työhön ja ammattiin liittyvissä kysymyksissä ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää.
Direktiivin mukaan kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä sekä niihin liittyen oleskelua, sosiaaliturvaa ja tutkintojen tunnustamista koskevat esteet poistetaan.

Suomessa yrittäjien ja työntekijöiden sosiaalisen peruskirjan oikeuksia ei ole noudatettu, jos nämä ovat vielä 2002 EU:n lakikirjassa olleet englanninkielisiä.
StoraEnso Metsä Oy vuoden 2011 ilmoituksen mukaan nämä hakkuuttavat metsät 99,9 % koneellisesti. Jättäessään puukaupan valtakirjalla yhdistykselle hoidettavaksi metsänomistaja voi valtuuttaa yhdistyksen hoitamaan myös korjuun, katkonnan ja mittauksen valvonnan. Maanviljelijöiden hallinnoiman Yksityismetsätalouden Työnantajat ry vastaa puunkorjuussa työnantaja- ja työnjohtajan oikeuksin.

Metsätyövoiman riittämätön pätevyys oikeuttaa metsäammattimiehet päättämään metsänhakkuusopimukset yksipuolisesti puunkorjuun sopimuksilla ilman täyttä korvausta. Metsäammattimiesten oikeudet ovat ilman mitään uhkaa jälkikäteisten oikeudensuojakeinojen käyttöä. Sivistysvaltioista poiketen Suomen oikeusistuin ei sopimuksiin sisältyvää laittomuutta edes oteta käsiteltäväksi. Laittomuudet jäävät metsänhakkuu-, puunkorjuu- sekä metsänhoitosopimuksissa uudelleen toimeenpantavaksi.

Metsätyövoiman EU-oikeuksien laiminlyönnit häivytettiin toimialan hyväksytettyihin metsän hoidon ja käytön sekä koneellisen puunkorjuun laatujärjestelmistä myönnettyihin sertifikaatteihin. Julkisten hankintojen markkinaoikeuteen vaatimiset vältettiin kilpailuviraston harkintavallan nojalla kotimarkkinoiden laittomuuden haittoja suuremmilla hyödyillä.

Kansallinen laittomuuden läpinäkyvyys esti metsänomistajia vaatimasta FFCS-metsänhoidonsertifikaattia vastaan puutavaroiden ja puutuotteiden FSC-/PEFC-tuotemerkintöjen hyväksyntää. Lakisääteisen uuden metsän kasvun toimenpiteenä teetettävässä taimikonhoidossa ei ole metsätyövoimalle 64 vuoden aikana muodostunut työeläkettä. EU-perustamissopimuksen mukaan eläke on työntekijän palkkaa.

Suomessa puutavaroiden ja puutuotteiden PEFC-tuotemerkintäoikeus hyväksytettiin sopimus- ja kilpailuoikeuden vastaisesti puunhankinnan alkuperän sertifikaattia vastaan. Suomessa kilpailevan FSC-metsäsertifioinnin käyttö estettiin laitonta metsänhoitomaksua metsänhoitoyhdistyksille maksavien metsänomistajien osalta.
Metsänkoneyrittäjäliiton Simo Jaakkola johtaa Suomessa metsänhoidonsertifioinnin soveltamisesta vastaavaa kehittämistyöryhmää.

Metsänomistajien hallinnoimien julkis- ja yksityisoikeudellisten organisaatioiden laiton vertikaalinen sopimusyhteistyö mahdollisti metsäyhtiöiden v. 1997-2004 laittoman puunhankinnan kartellin. Metsäteollisuuden oli ryhdyttävä metsäyhtiöiden kartellissa sopimien maailman kalleimpien PEFC –puuraaka-aineiden jalostuksiin. Ilman PEFC-tuotemerkintää olevien puuraaka-aineen jalostuksen liikevaihdosta voitiin vaatia 20 % sanktiot. Metsäyhtiöidenv. 1997-2005 kartellin takia Suomessa metsäteollisuus ei ole vuoden 1997 jälkeen uusinvestoinut.

Vuosina 1990-1997 metsäteollisuuden investoinnit olivat noin 9,3 miljardia euroa eli 11,5 prosenttia liikevaihdosta. Maailman kalleimman tukin maksatuksesta huolimatta metsäteollisuus on hankkinut voitoilla suurimmat Euroopan sahaajien asemat. StoraEnso on maailman suurin eurooppalainen sahaaja 5 milj/m3 sahatavarakuution tuotannolla. Metsäliitto ja UPM ovat toinen ja kolmas. Vapokin on vielä 6. suurimman joukossa.
Metsäteollisuus on hiilipörsseistä 1990 -luvulla saaduilla avustuksilla kasvattanut maailmalla Eukalyptus -plantaaseja tuottaakseen kemialliselle metsäteollisuuden puuraaka-ainetta. Näistä saadaan seitsemän vuoden tuottokaudella sama puumäärä kuin Suomessa 70 vuoden tuottokaudella. Tehtaat tuottavat ¼ kustannuksilla sellua mitä Suomen tehtaat.

Keväällä 2004 puunhankintakartellin ilmiannon jälkeen metsäteollisuus on lakkauttanut tuotantoa lopettamalla kokonaan tehtaita tai myymällä näitä ulkomaille.
135 000 metsänomistajan omistaman Osuuskunta Metsäliiton Uruguayhin rakentama tehdas jouduttiin veloista antamaan UPM:lle. Kartellistutkinnan aikana metsäteollisuus on syrjäytynyt satojen miljoonien arvoisten biotuotteiden jalostuksen investointituista. Metsähallituksen 160 miljoonan vahingonkorvauksen syrjivän verokohtelun myötä siirtävät investointitukien saantia vuosikausiksi. Metsähallitus jäi paitsi valtion yksityismetsänomistajille maksamista subventioista joilla alennettiin kuitupuunarvoja.

Suomessa vuotuisten 50 milj/m3 lisäksi 35 miljoonan m3 hakkuumahdollisuuksien vientiin jalostamisesta ei metsäteollisuudella ollut enää resursseja. Metsäteollisuuden liikevoiton ratkaisuna olivat kotimarkkinat. Jaakko Pöyry Groupin mukaan EU:n ilmastosopimus edellyttää Suomessa metsähakkeen käytön nelinkertaistamista energiatuotannossa. METLA:n mukaan metsistä voidaan kestävästi vuosittain hakata 3-4 ydinvoimalan energiatuotantoa vastaava määrä puuta energiatuotantoon. Valtio tukee verovaroista bioenergia- ja biomassa puuraakanainen kasvatusta, koska näiden tuotannon myynnistä voidaan kotimarkkinoilla periä kuluttajilta energia- ja arvonlisäveroa toisin kuin viennistä.

Puolet vuotuisen hakkuumäärän jalostamisesta ja markkinoinnista kotimarkkinoille tekee laittomuudet kotimarkkinoille haitat hyötyjä suuremmiksi. Tämä on Kilpailuvirastolle markkinaoikeuteen vaadittava näyttö metsänomistajien ja näiden hallinnoimien julkis- ja yksityisoikeudellisten yhteisöjen laittomasta vertikaalisen sopimusyhteistyön laittomuudesta. Vientimarkkinoille ulkoistettu kansallisen laittomuuden sijasta laittomuus maksatetaan kotimarkkina-asiakkailla.
Vuotuisesta hakkuumäärästä puolet onkin tarkoitus polttaa energiaksi tukkipuuhun verrattuna 1/5 kantoraha-arvolla. Nämä liikevoitot kuitataan verottomina Suomea turvallisemmin tuottaviin ulkomaisiin sijoituksiin.

Suomessa ei voida EU asetuksen 955/2010 edellytystä laillisten metsänhakkuiden due diligence –järjestelmän sisältämää kansallista lainsäädäntöä varmentaa kansallisella metsänhoidonsertifioinnilla. Kansallisen PEFC-metsänhoidon päivityksessä EU-asetuksen edellyttämä laillisuus korjata suomalaisten puutavaroiden ja puutavaroiden PEFC-tuotemerkintäoikeus metsänhoidonsertifikaattia vastaan.


Monikansallinen suomalainen metsäteollisuus sisämarkkinoilla ei voi markkinoida Suomessa valmistamiaan tuotteita laillisesti sisämarkkinoilla. Suomen oikeusjärjestyksen mukaan julkisen tiedon salaaminen taloudellisen hyödyn tarkoituksessa on rikoslain 36 luvun mukaan törkeä petos

Lähde: Arto Jokisalon kirjoitus

torstai 22. elokuuta 2013

Puunkorjuu



PUUNKORJUUMESTARIT due diligence järjestelmä metsänhakkuiden laillisuudesta takaa FSC- ja/tai PEFC-tuotemerkittyjen puutavaroiden ja puutuotteiden laillisuuden sisämarkkinoilla.

Metsien 80-100-vuotisen tuottokauden aikana metsänhoidon toimenpitein aikaansaatu arvo realisoidaan metsien päätehakkuissa puunkorjuun suorittein. Ennen puunkorjuun aloittamista tulee metsien hakkuista tehdä metsäkeskuksille metsälain N:o 1093/96 14 § tarkoittama metsänkäyttöilmoitus. Metsäkeskuksia velvoittavat ilmoituksen hakkuuoikeuden omaavien hakkuuoikeudet. Nämä perustustuvat metsäsuunnitelmiin joihin kirjataan tutkittuun tietoon perustuvat toimenpiteet tekijöineen.
PUUNKORJUUMESTARIT due diligence täyttää lailliset metsien luontaisen uudistamisen ja/tai eri-ikäisen sekametsän kasvatuksien edellytykset. Näissä tukkimetsän kasvatuksina saavutetaan arvokkaimmat metsien hiilitaseet ja puuraaka-aineen hiiliarvot. Samalla vältetään metsien avohakkuuttamisista johtuvat kalleimmat avohakkuutettujen metsien uudistamiskustannukset ja hiilipäästöt. Avohakkuissa ongelmana on puiden juuristoja tuhat kertaa suuremman sienirihmaston tuhoutuminen. Tämän maaperään sitouttaman hiilen määrä on laskettua suurempaa, puhumattakaan puiden ja marjojen kasvuvoimasta. Sienirihmasto vaihtaa puiden hiilidioksidista ja auringonvalolla tuottamasta ravinteesta puille näiden kasvussa tarvitsemia sokereita. PUUNKORJUUMESTARIT due diligence yksityismetsien avohakkuu -uudistamisten dokumentointi sisältää ns. ei ympäristöystävällisten toimenpiteet. PUUNKORJUUMESTARI due diligence kasvatetuissa metsissä marjojen, sienien ja riistan ym. muiden osalta vaaditaan käypä arvo korvattavaksi. Näiden taloudellinen tuotto ylittävät vajaatuottoisten yksityismetsien taloudelliset tuotot. PUUNKORJUUMESTARIT due diligence laillistaa metsänomistajien ja metsänhoitoyhdistyksien tähän asti omavaltaisten vähempiarvoisten puiden hakkuut. Metsäpalvelutoiminta omissa ja muiden metsissä tarjoaa paikallisen puunjalostukselle FSC-tuotemerkityn puuraaka-aineen. paikallinen energiapuuntuotanto yksityiskiinteistöille ja yhteisöjen lämmön ja sähköntuotantoon.
PUUNKORJUUMESTARIT mittausasiakirjalla jalostajat osoittavat sisämarkkinoilla FSC-/PEFC-tuotemerkittyjen puutavaroiden ja puutuotteiden olevan laillisia.

Suomalaiset PEFC-tuotemerkityt puutavarat ja -tuotteet ovat laittomia
Suomen perustuslain säännökset ylittävät EU asetuksen 955/2010 oikeusvaikutukset ovat velvoittaneet metsänhakkuiden sopimusosapuolia 3.3.2013 lähtien. Asetuksen mukaan vain laillisia FSC-/PEFC -tuotemerkittyjä puutavaroita ja puutuotteita on voitu saattaa sisämarkkinoille. Laillisuus todennetaan metsänomistajille laillisista metsien hakkuista valmistetusta due diligence -järjestelmästä. Tämän sisältämä kansallinen lainsäädäntö varmennetaan kansallisilla metsänhoidonsertifioinneilla.

EU asetuksella varmennettiin puutavaroiden lailliset hakkuut, koska kansallisesti hyväksyttyä metsänhoidonsertifikaattia vastaan varmennettiin FSC-/PEFC tuotemerkittyjen puutavaroiden olevan kestävästi hoidetuista metsistä lähtöisin. Metsänomistajat vastaavat EU asetuksen 955/2010 laiminlyönneistä vaadittavista vahingonkorvauksista vain due diligence hakkuutettujen metsien osalta. EU asetuksen 955/2010 oikeusvaikutuksien laiminlyönnit johtavat välittömään toimiluvan menetyksiin ml. puutavaroiden ja puutuotteiden markkinoinnissa.

Suomessa laillisten metsänhakkuiden due diligence –järjestelmän vastaavuus pyritään toteuttamaan kansallisella lainsäädännöllä. Jäsenvaltioiden lainsäätäjän oikeutena voidaan maa- ja metsätaloudessa, työ-, sosiaali- ja vero-oikeudessa laiminlyödä tietoisesti kansalaistensa EU –oikeuden turvaamia oikeuksia. Kansalaisille EU-oikeuksien laiminlyönneistä turvattiin oikeus vaatia vain vahingonkorvauksia jäsenvaltiolta. Koska valtio vastaa kaikista ja kaikkien toimesta teetettävistä kansalaisten EU-oikeuksien laiminlyönneistä, on tästä tullut metsänhakkuissa ja puunkorjuussa sekä metsänhoidoissa kaiken liiketoiminnan perusta.


Suomessa due diligence-järjestelmää ei toteuteta, koska tämä todistaisi tietoiset metsänhakkuun ja puunkorjuun sekä metsänhoitojen EU-oikeuksien laiminlyönnit. Näyttönä tästä on kilpailuvirasto v. 2007 ja 2010 tutkimukset. Näissä todettiin metsänomistajien ja näiden hallinnoimien julkis- ja yksityisoikeudellisten yhteisöjen vertikaalisen sopimusyhteistyön laittomaksi. Markkinaoikeus vältettiin arvioimalla kotimarkkinalaittomuus hyväksyttäväksi haittoja suuremmilla hyödyillä. EU asetus 955/2010 teki laittomista kotimarkkinoista laittomia sisämarkkinoita. Suomen valtion avoimeen vahingonkorvausvastuun piikkiin jäävät kaikki ilman due diligence –järjestelmää hakattavat metsät.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen ”effet utile” oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltioiden viranomaisen on noudatettava direktiiviä ilman kansallisia toimeenpanojakin. Tämän mukaan jäsenvaltioiden viranomaisen on noudatettava EU asetuksen 955/2010 oikeusvaikutuksia ml. kansallisesti laiminlyödyn direktiivin oikeusvaikutuksia. Yksityinen kansalainen voi vedota laiminlyötyihin EU-oikeusvaikutuksiin myös kaikkia niitä toimijoita vastaan, joilla on toimivaltaa vaikuttaa yksittäisen kansalaisen EU-oikeuksiin.
Neuvoston direktiivi 93/13/ETY mukaan, jos metsänomistajille ei ole ymmärrettävästi selitetty metsänhakkuun ja puunkorjuun sekä metsänhoitosopimuksien laillisuusehtoja ovat kyseiset sopimusehdot mitättömiä.

Suomessa asetuksen 955/2010 kansallisesti valvontaviranomaiseksi hyväksytyn maaseutuviranomaisen (MAVI) mukaan metsänhakkuiden laillisuudet perustuvat metsänhakkuusopimuksiin. Kolme laittomaan puunhankinnan kartelliin v. 1997-2004 syyllistyneet kolme metsäyhtiötä ostavat 80 % metsänhakkuusopimuksilla myytävät yksityismetsät. Metsäyhtiöiden metsänomistajilta ostamien metsien hakkuuoikeuksista valmistettu metsänhakkuusopimus on metsälain N:o 1093 14§ tarkoittama metsänkäyttöilmoitus. Tämän ilmoituksen hakkuuoikeuden omistajan kohdasta metsäkeskukset arvioivat asianosaisten oikeudet metsien hakkuissa.

Metsäyhtiöt eivät toteuta ostamiaan hakkuuoikeuksia metsäomistajien kesken vaan teettävät näistä kolmannella osapuolella puunkorjuusopimukset. Metsien päätehakkuista tehtäviin metsänhakkuusopimuksiin on kirjattu laillisten metsien uudistamisten ja uuden metsän kasvun turvaamisten teettäjät. Metsänhakkuu- ja puunkorjuu- sekä metsänhoitosopimuksissa metsänomistajilla hankkimien oikeuksien siirrolta kolmannelle osapuolelle eli metsätyövoimalle vältettiin EU- ja sopimusoikeuden vastaisesti.

Suomessa metsäalan työmarkkinatoimijat ovat laiminlyöneet metsätyövoiman sosiaalisten perusoikeuksien toteutukset ammatinharjoittamisen ja puutavaran mittauksen direktiivin laiminlyönteinä. Perusoikeuskirjan 20 artiklan nojalla turvataan oikeus tasa-arvoisiin mahdollisuuksiin ja tasa-arvoiseen kohteluun työhön ja ammattiin liittyvissä kysymyksissä ilman sukupuoleen perustuvaa syrjintää.
Direktiivin mukaan kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden työntekijöiden syrjintä sekä niihin liittyen oleskelua, sosiaaliturvaa ja tutkintojen tunnustamista koskevat esteet poistetaan.

Metsätyövoiman EU-oikeuksien laiminlyönnit häivytettiin toimialan hyväksytettyihin metsän hoidon ja käytön sekä koneellisen puunkorjuun laatujärjestelmistä myönnettyihin sertifikaatteihin. Kansallinen laittomuuden läpinäkyvyys esti metsänomistajia vaatimasta FFCS-metsänhoidonsertifikaattia vastaan puutavaroiden ja puutuotteiden FSC-/PEFC-tuotemerkintöjen hyväksyntää.
Lakisääteisen uuden metsän kasvun toimenpiteenä teetettävässä taimikonhoidossa ei ole metsätyövoimalle 64 vuoden aikana muodostunut työeläkettä. EU-perustamissopimuksen mukaan eläke on työntekijän palkkaa.

Suomessa puutavaroiden ja puutuotteiden PEFC-tuotemerkintäoikeus hyväksytettiin sopimus- ja kilpailuoikeuden vastaisesti puunhankinnan alkuperän sertifikaattia vastaan. Suomessa kilpailevan FSC-metsäsertifioinnin käyttö estettiin laitonta metsänhoitomaksua metsänhoitoyhdistyksille maksavien metsänomistajien osalta.
Metsänkoneyrittäjäliiton Simo Jaakkola johtaa Suomessa metsänhoidonsertifioinnin soveltamisesta vastaavaa kehittämistyöryhmää.

Suomessa ei voida EU asetuksen 955/2010 edellytystä laillisten metsänhakkuiden due diligence –järjestelmän sisältämää kansallista lainsäädäntöä varmentaa kansallisella metsänhoidonsertifioinnilla. Kansallisen PEFC-metsänhoidon päivityksessä EU-asetuksen edellyttämä laillisuus korjata suomalaisten puutavaroiden ja puutavaroiden PEFC-tuotemerkintäoikeus metsänhoidonsertifikaattia vastaan.

Lähde: Arto Jokisalo


maanantai 5. elokuuta 2013

Kansanedustaja Pirkko Mattilan puhe Rahjan kalajuhlassa 04.08.2013



Hyvät juhlavieraat!
Vihreitä ajatuksia myötäilevä valtiovalta maksaa vuosittain kymmeniä miljoonia euroja maisemien palauttamiseksi muistuttamaan viime vuosisadan alkupuolen elinkeinojen muokkaamia maisemia. Puhutaan perinnebiotoopeista ja perinne maisemista. Valtion tilintarkastajat ovat peränneet suojelutoimiin käytettyjen varojen tarpeellisuutta. Kysynkin heti alkuun, miksemme hoida vesistöjen kuntoa mm. hoitokalastuksen ja kalaportaiden antamin keinoin ja hoida hyljekantaa niin, että tuottaisimme itse kotimaan käyttämän elintarvikekalan.
Toimme vuonna 2012 kalaa ja kalatuotteita 115 milj. kg eli 350 milj. euron arvosta. Käytämme kotimaasta pyydettyä elintarvikekalaa enää n. 10 %. Maisemia ei voi syödä, eikä ulkosaariin tehdyt perinnemaisemat elätä.  Niiden läheisyydessäkin käyvät ainoastaan muutamat paikalliset asukkaat.
Miksi perinnemaisemiin käytettyjä varoja ei käytä kotimaisen perinnekalaravinnon lisäykseen. Puuttuessaan luonnon muuttamiseen käy kuten Kalajoen Hiekkasärkillä ja Himangan Sautinkarilla Natura 2000- ohjelman paisuttama lokkikanta on pilannut uimaveden. Kokolibakteereja sisältävät näytteet aiheuttivat uinnin rajoituksia ja kieltoja. Lestijoki, maatalouden valuma-alueella on uintikelpoinen, muttei merenpuoli, jonka naurulokkikanta on suojelukohteena.
Varsinkin nuoria kuulijoita ajatellen, palaan lyhyesti lähihistoriaan.
Pohjoisimmasta Lapista Suomenlahteen elämme vesistörikkaassa maassa. Niinpä kala on muodostanut huomattavan osan koko kansan ravinnosta. Se on kelvannut herroille ja narreille. Painon alla suolassa silakka ja kilohaili säilyvät jopa vuosia. Kapakala oli Suomessa vielä viisikymmentäluvulle tultaessa yleisesti käytetty säilöntämenetelmä. Venäjän Karjalassa se on edelleen suosittu säilöntätapa ja tönkkösuolaisesta särjestä tuleekin totisesti erinomainen ”jano”.
Pienimuotoisen maatalouden ohella tämän rannikon asukkaiden vuotuisesta toimeentulosta noin puolet saatiin merestä tai metsätöistä. Varsinkin Pohjoisen jokiin kutemaan nousivat lohen ohella siika, harjus sekä iiläisten ”nahkiset”. Lajista riippumatta kala on terveellinen ravintoraaka-aine. Vuodenajasta johtuva kalalajien liike taas vaikuttaa saalislajin vaihteluun.
Kalan tärkeyden elintarvikkeena ja toisaalta tulolähteenä osoittaa se, miten heinätöistä lähdettiin yöksi silakanpyyntiin pauhoille. Suolattiin talvikalaksi kelpaavan terävämahaisen ”pötikän” ohella  pikkusiikaa ja monilla eri nimillä kutsuttua muikkua eli Raahen pohjoispuolella maivaa, Keski-Pohjanmaan siikamaivaa, Karjalassa mujetta tai rääpyskää jotka olivat vaikeasti korvattavaa ravintoainetta. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Murtovesissä ja järvissä parvina elävän lohensukuisen muikun esiintymisvaihtelu on suuri, mutta nykyisin Perämeren eteläosien kalastajille sen merkitys on vähäinen, vaikka se on erinomainen kala. Saatuaan kymmenkiloisen lohen vielä kuusikymmenluvulla kalastajamaanviljelijä vertasi sen taloudellistamerkitystä lehmän poikimiseen.
Pohjoisen jokien valjastaminen voimataloudelle aiheutti koko Pohjanlahden alueella lohensukuisten kalakantojen heikentymisen. Kalansaaliiden supistuminen myötä kalastajien määrä on romahtanut ja herättänyt luonnonsuojelijat kutsumaan supistuneita kantoja uhanalaisiksi. – Lajien palauttamiseksi tehdyt toimenpiteet ovat rajoituksia ja kuten huomenna voimaan tuleva uusi verkkojen silmäkokoja ohjaava asetus. Lajien voimistumiseen käytetyt keinot herättävät voimakkaita ristiriitoja kalastajien ja suojelusuunnitelmia tekevien ympäristöihmisten kesken. MMM-ministeriön alaisuudessa toimivan RKTL:n virkamiesten ja kalastajien välillä on väistämättä näkemyseroja.
Suojelulla ja rajoituksilla saatavat hyödyt ovat usein politiikan värittämiä mielipiteitä. Suojelutoimilla ei läheskään aina saavuteta asetettua päämäärää, mutta suojelijat saanevat tyydytyksentunteen rajoituksestalopputuloksesta riippumatta. Vastuu ontuu. Siitä herääkin kysymys: onko ympäristöpolitiikka luonnonsuojelua vai vastuutonta vallankäyttöä?
Natura 2000-suojeluohjelma kosketti voimakkaasti juuri tätä rannikkoa ja saaristoa. Koko Natura 2000-ohjelma toteutettiin EU-direktiivinvastaisesti ja monta kertaa suurempana kuin EU:n esittämä tavoite oli. Direktiivi edellytti, että uhanalaisten lajien ja luontotyyppien kesken suoritettaisiin suhteellisuusvertailu. Se jätettiin Suomessa kokonaan tekemättä.
Holkerin hallitus toteutti Keski-Pohjanmaalla rantojensuojeluohjelmanKuinkas ollakaan - rantojensuojelualueet täyttivät Natura 2000-suojeluohjelmaan asetetut kriteerit.
Natura 2000 –ohjelmaa varten laadittiin uhanalaisluettelot. Niihin päätyi mm. Suomen yleisin lintu: paju- eli uunilintu sekä Perämerellä erittäin runsaslukuinen norppa ja alati paisuva harmaahyljekanta. Tiedossani on tapaus, jossa koepyynnissä olleessa hylkeen kestävässä rysässä oli ensimmäisen aamun saalis seitsemän harmaahyljettä ja kolmen vuorokauden kuluttua siitä saatiin neljä lisää. Himangalla ainoasta pyyntiin lasketusta silakkarysästä kalastaja sai ensimmäisellä viikolla kuusi norppaa. Kuusikymmenluvulla koko avovesikautena pitäjän yli sadasta rysästä ei saatu yhteensä kuutta hyljettä.
Siikasaaliiden romahdettua kutualueille on alettu suunnitella ja perustaa pyynninrajoitusaikoja ja -alueita. Kun rauhoitusalueella ei saa liikkua veneellä eikä kalastaa, hylkeille taataan ruokarauha - rauha syödä ja häiritä kutemaan tulevia siikoja. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa käsiteltiin keväällä ammattikalastajienpyydysvahinkovakuutusasiaaAsiantuntijakuulemisessa tuotiin esiin arvio, että kalastajat laskevat verkkonsa sinne, missä he tietävät olevan eniten hylkeitä. Tarkoittiko väite, että kalastajien tavoitteena on maksimoida vakuutuskorvaukset, muttei kalansaalista?
Kuuleminen jätti itselleni enemmän avoimia kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Jos kohdalle osunut hyljeparvi repii verkot, ne ovat käsitykseni mukaan sellaisenaan pyyntikelvottomia. Vakuutuskorvausten hakeminen ja vakuutusyhtiön käsittely vievät niin paljon aikaa, että loppukaudella ei ole pyyntikelpoisia verkkoja. Sarjassamme käsittämättömiä väitteitä ministeri Ville Niinistö totesi tv-haastattelussa, ettei hylje syö vapaana olevaa kalaa, vaan se syö ainoastaan pyynnissä olevista rysistä.  Kysynkin, mistä hylje saa ravintonsa, kun läheskään jokaisessa pitäjässä ei ole enää pyynnissä ainuttakaan rysää.
Useissa tv-uutisissa 16.7. kuultiin Kalajoen Hiekkasärkkien rantojen virkistyskäyttöä häiritsevästä vedenlaadun nopeasta huonontumisesta. Aiheuttajana on suojelutoimilla voimistunut lokkikanta, jota asiantuntijoiden mukaan ei voida vähentää, elleivät ne muodosta vaaraa ihmisen terveydelle. Koska terveysriski on jo olemassa, ihmettelenkin, mihin tuollaista lokkimäärää tarvitaan? Miten suojeluhankkeen koulutetut puuhaajat perustelevat niiden tarpeellisuutta? Ymmärsivätkö suojelua vaatineet, että lokeista voi tulla ongelma, mikä lopettaa Hiekkasärkkien uimarannan virkistyskäytön? Uimarannoille pystytetyt kolibakteereista varoittavat kyltit ovat hiljentäneet leirialueen.
Kalastusmatkailu olisi elinkeino, joka ei lähde Kiinaan. Hiipuviin kalatuloihin saataisiin lisää ja tarpeettomaksi tai vajaakäytölle jäänyt kalusto uudelleen tuottavaan käyttöön. Hylkeenpyynti voitaisiin liittää matkailun palvelutarjontaan, jolloin käyttämättä jääneet hylkeenpyyntiluvat käytettäisiin ja pysäytettäisiin hyljekannan liikakasvu. Alkuvaiheessa käytettäisiin taannehtivasti vaikka viideltä vuodelta pyyntilupien ja saaliin välinen erotus.
Meidän on kiinnitettävä asiantunteva huomio arvokalojen lisääntymisongelmaan. Jokien vedenlaatu ja heikko kunto antaa siialle huonot lisääntymismahdollisuudet.  Sen vuoksi kutusiikojen syyspyynti ja poikaskasvatus laitoksissa on välttämätöntä. Jokien kutupaikat ovat monin paikoin niin huonossa kunnossa, että luonnon kutu tuottaa muutaman prosentin siianpoikasista. Siksi lähes kaikilla joilla, mihin siika nousee, on kalastukuntien taholta järjestetty poikashautomoita. Nyt MMM suunnittele syyssiian pyynnin kieltoa.Monien ammattikalastajien mielestä tänä kesänä siikakantojen uhkana on ministeriön surkuhupaisa esityssiikakantojen ”suojelusta”.  
Viimeisin, muttei vähäisin ongelma on ilman siirtymäaikaa voimaantuleva verkon silmäkokojen muutos. Kalastajat varautuivat tulevaan pyyntikauteen pauloittaen uusia ja korjaten vanhoja verkkojaan. Nyt asetuksella kielletään yleisimmin käytössä olevien verkkojen silmäkokoja ja uudet talviaikaan pauloitetut verkotkin jäävät nyt käyttämättä. On käsittämätöntä, ettei asetukselle tullut siirtymäaikaa, sillä suurimmalla osalla kalastajia uudet verkot jäävät käyttämättä. Rahat ovat sitoutuneet kiellettyihin verkkoihin. Samoin se, että Vaasan saaristossa sallitaan välikokoon kuuluvan siian pyynti, joka estää sen pääsyn Perämeren alueelle ja kutujokiin.

Suomen talouden tila on niin huono, että kalastus on saatava entiseen arvoonsa ja kalaravinto kotimaisesta kalasta. Virkistävää juhlamieltä ja hyvää kesää kaikille.