Aleksandr Vaterlovits Litvinenko syntyi 1962 Voronetzissa. Päätettyään opinnot vuonna 1980 hänet kutsuttiin armeijaan. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden mittaan hän yleni sotamiehestä everstiluutnantiksi. Vuodesta 1988 alkaen hän työskenteli Neuvostoliiton KGB:n vastavakoilussa ja vuodesta 1991 Venäjän MB-FSK-FSB-keskuskoneistossa.
Litvinenkon erikoisala oli taistelu terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan
Litvinenkolle myönnettiin MUR:n veteraanin arvo Moskovan rikosmiliisin (MUR) kanssa yhteistyössä järjestetyistä operaatioista erityisen vaarallisten rikollisten etsimiseksi ja pidättämiseksi. Hän osallistui moniin taistelutoimiin entisen Neuvostoliiton ja Venäjän niin sanotuissa kuumissa kohteissa. Vuonna 1997 hänet siirrettiin Venäjän FSB:n (Federation turvallisuuspalvelu) salaisimpaan alaosastoon eli rikollisjärjestöjen tutkimustoimistoon vanhemman operatiivisen asiantuntijan virkaan seitsemännen osaston varajohtajaksi.
Marraskuussa 1998 Litvinenko esiintyi lehdistökonferenssissa Moskovassa kritisoiden FSB:n johtoa ilmoittaen saaneensa lainvastaisia määräyksiä. Maaliskuussa 1999 hänet pidätettiin tekaistuin syytteen nojalla ja sijoitettiin FSB:n tutkintavankilaan Lefortovoon. Marraskuussa samana vuonna hänet armahdettiin, mutta jo oikeussalissa, heti sen jälkeen kun hänelle oli luettu vapauttava tuomio, FSB pidätti hänet toisen tekaistun syytteen perusteella.
Vuonna 2000 hänen rikossyyte kumottiin ja Litvinenko vapautettiin, mutta hänet asetettiin matkustuskieltoon. Häntä vastaan nostettiin kolmas rikossyyte. FSB:n ja syyttäjäviraston hänen perheeseensä kohdistaman uhan vuoksi hänen oli pakko lähteä Venäjältä laittomasti, mistä syystä häntä vastaan nostettiin neljäs rikossyyte. Litvinenko asui Lontoossa Isossa-Britanniassa, mistä hän toukokuussa 2001 sai poliittisen turvapaikan. Marraskuun 1. päivänä vuonna 2006 kaikki muuttui. Aleksandr Litvinenko oli myrkytetty. Hän kuoli 23.11.2006. Hän oli FSB:n entinen everstiluutnantti järjestäytyneen rikollisuuden vastaisella osastolla. Se oli hänen elämänsä. Hänet myrkytettiin. Hän oli varma, että käsky oli tullut Venäjän presidentiltä, Vladimir Putinilta.
Venäjä kuilun partaalla
Juri Felstinski ja Aleksandr Litvnenko ehtivät kirjoittaa kirjan Venäjä kuilun partaalla. Kirja kertoo sieppauksista Federation laskuun, palkkamurhista valtion laskuun, "turvallisuuspalveluista" urakkapalkalla ja turvallisuuspalveluista vastaan kansa. Kirjassa on asianajaja Anatoli Kutserenan kuvaus Venäjän oikeusoloista. Kutserena kirjoittaa näin:
Räikein esimerkki olivat "harjoitukset" Rjazanissa. Tapahtuma kertoo ennen kaikkea salaisenpalvelun syvästä rappiosta. Se luulee yhä edelleen olevansa "valtio valtiossa". Sen johtajat ilmeisesti kuvittelevat, etteivät mitkään lait koske heitä, ja he toimivat pelkästään poliittisen tarkoituksenmukaisuuden pohjalta, aivan kuin niinä loistokkaina aikoina, jolloin maan johto järjesti kidnappauksia ja poliittisia murhia muiden valtioiden alueilla, sepitti olemattomia antineuvostoliittolaisia järjestöjä ja kirjoitti valmiiksi oikeusprosessien käsikirjoituksia.
Syntyy mielikuva, että valta ja niin sanottu oppositio olettavat, että Venäjän demokraattisen kehityksen päälle voidaan vetää ruksit. Vallanpitäjät eivät pysty luomaan lakiin perustuvaa järjestystä eivätkä luomaan oikeusvaltiota. Oikeusvaltion vaihtoehtona on rikollinen poliisivaltio, sellainen asiaintila jossa terroristien ja rosvojen toiminta ei eroa lainvalvojien toiminnasta, ei tavoitteidensa eikä menetelmiensä puolesta. Samalla yhteiskunnassa vahvistuu mielipide, ettei demokratia ole pätevä hallitusmuoto.Maan hallitseminen demokraattisesti on epäonnistunut Venäjällä jälleen kerran. Siirrytäänkö siis hallitsemaan pelon avulla? On terrorin aika – niin rikollisten kuin valtion. Saattaa olla, että se juuri onkin nykyisten vallanpitäjien "poliittinen projekti" uudelle Venäjälle.
Maailman neljänneksi epäluotettavain oikeusvaltio
Venäjä ei ole maailman neljänneksi epäluotettavin oikeusvaltio, vaan Suomi, joka kuuluu Transparency Internationalin selvityksen mukaan samaan viiteryhmään Kamerunin, Perun ja Indonesian kanssa. Venäläisen asianajaja Anatoli Kutserenan kuvaus siitä, kuinka Venäjän oikeusvaltio toimii poliittisen tarkoituksenmukaisuuden mukaan, sopii erinomaisesti myös Suomeen, jota voidaan nimittää myös Länsi-Venäjäksi oikeudellisessa mielessä. Suomikin on rikollinen poliisivaltio, jossa laillisuusvalvojien toiminta ei eroa rosvojen toiminnasta. Vallanpitäjät eivät ole pystynet luomaan lakiin perustuvaa järjestystä, saatikka oikeusvaltiota.
Esimerkki suomalaisen oikeusvaltion toiminnastaSuomen piti tehdä itsensä EU-kelpoiseksi silloisen Neuvostoliiton pelossa. Presidentti Mauno Koiviston johdolla Suomessa noudatettiin vakaan markan politiikkaa, mikä johti Suomen talouden katastrofiin. Pankkien pelastamiseksi niille annettiin erityisasema eli oikeuslaitos alistettiin poliittiseen valvontaan ja ylemmissä oikeusasteissa pankki voitti aina. Tämä on niin sanotun Koiviston konklaavin päätös 7.5.1992. Siellä puheenjohtajana toimi silloinen Korkeimman Oikeuden presidentti Olavi Heinonen.
Pankkien pelastamiseksi solmittiin lainvastainen ja salainen sopimus eli SSP-sopimus, jossa pankeille annettiin vapaus poistaa markkinoilta yrityksiä ja laittaa saatavansa valtion avonaiseen pankkitukipiikkiin. Kera Oy:ssä perustettiin niin sanottu ruumiinpesuryhmä, jonka tehtävä oli pelastaa Keran rahoittamat yritykset poistamalla markkinoilta niiden kilpailijat. Kera Oy:n ruumiinpesuryhmä toimi Kera Oy:n silloisen varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa. Ryhmän toiminta oli kauppa- ja teollisuusministeriön ja ministerin tietoisuudessa. Silloinen sisäministeri oli Keskustan Mauri Pekkarinen.
Tämän toiminnan seurauksena Suomessa poistettiin markkinoilta 60 000 elinkelpoista yritystä, yli 500 000 ihmistä joutui työttömäksi ja Stakesin tilaston mukaan 14 500 ihmistä teki itsemurhan.
"Tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa"
Alavieskan Puurakenne Oy oli maakunnallinen "veturiyritys" ja se oli Suomen kolmanneksi suurin talotehdas. Se oli Keski-Pohjan Aluesäästöpankin asiakas. Pankki kuului niin sanottuun mustaan tusinaan eli kannattavuudeltaan heikoimpiin säästöpankkeihin Suomessa.
A-studion toimittaja Arvo Tuominen löi valtionvarainministeri Iiro Viinasen kanssa vetoa katsojien silmien edessä. Viinanen sanoi, ettei Suomi devalvoi. Suomi kuitenkin devalvoi 15.10.1991 klo 03.10. Iiro Viinanen maksoi 1000 mk:n vetonsa toimittaja Tuomiselle, mutta johtiko valtionvarainministeri Iiro Viinanen Suomen kansaa tarkoituksellisesti harhaan. Rikkoiko hän ministerinvalansa?
Alavieskan Puurakenne Oy ei saanut terminoitua lainojansa, koska KEP ei siihen suostunut. Tappiot olivat useita miljoonia. Pankin isännistön puheenjohtaja rautiolainen Antti Ojala totesi 29.11.1999 MOT-ohjelmassa, että yrityksiä kaadettiin pankin vakavaraisuuden parantamiseksi. Asiakasyrityksiä siis uhrattiin pankin talouden parantamiseksi, koska epävarmat saatavat voitiin laittaa valtion pankkitukipiikkiin. KEP:n pankinjohtaja Korpela sanoi Seuralehden haastattelussa 15.11.2002, että "tyhminkin pankinjohtaja tajusi Esko Ahon luvanneen ilmaista rahaa. Siksi katkaisimme rahoitusneuvottelut kaikkein vaikeuksissa olleiden yritysten kanssa. Tajusimme, että turha on keskustella ongelma-asiakkaan kanssa, koska valtio maksaa pankin luottotappiot".
Velkasaneeraussuunnitelma
Alavieskan Puurakenne Oy:n kanssa KEP ja Kera Oy olivat tehneet velkasaneeraussuunnitelman. Yhtiö pystyi toteuttamaan suunnitelmaa paremmin kuin oli suunniteltu siitä huolimatta, että velkasaneerausmiehet asianajajat Hannu Tuomaala ja Lauri Ylipukki rahastivat parin kolmen kuukauden työstä yli miljoona markkaa. Velkasaneeraus keskeytettiin vastoin sopimusta, koska KEP sai laittaa saatavansa valtion pankkitukipiikkiin ja Kera Oy:ssä oli päätetty poistaa Alavieskan Puurakenne Oy markkinoilta.
Velkasaneerausmiehet estivät Alavieskan Puurakenne Oy:tä myymästä omistamiaan Suomen Betonikattotiili Oy:n osakkeita 370 000 markan hinnalla, koska Alavieskan Puurakenne Oy piti saada konkurssiin. Alavieskan Puurakenne Oy:n talouspäälliköksi tuli Kera Oy:n painostuksesta ja sen kirjallisen suosituksen perusteella saattohoitaja Jouni Remes, jonka tehtävänä oli poistaa Alavieskan Puurakenne Oy markkinoilta.Alavieskan Puurakenne Oy:n poistaminen markkinoilta oli poliittinen päätös, sillä vuonna 1992 Suomen Taloteollisuus Oy:n tappio oli 82 miljoonaa markkaa ja vierasta pääomaa oli 214 miljoonaa markkaa. Honka-Rakenne Oy:n tappio oli 30 miljoonaa ja vierasta pääomaa oli 242 miljoonaa markkaa. Pyhännän Rakennustuote Oy:n tappio oli 21 miljoonaa markkaa ja vierasta pääomaa oli 100 miljoonaa. Alavieskan Puurakenne Oy:n tappio oli 1 miljoonaa markkaa ja vierasta pääomaa oli 36 miljoonaa markkaa. Pyhännän Rakennustuote Oy oli lestadiolaisen vallan alaisuudessa ja Kera Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimi lestadiolainen kansanedustaja Oiva Savela. Pyhännän Rakennustuote Oy pelastettiin Kera Oy:n toimenpitein.
PR-Teollisuus Oy:n osakkaat törkeän petoksen kohteena
Kera Oy:n aluejohtaja Juha Castren syyllistyi törkeään petokseen yhdessä asianajaja Antti Latolan ja Hannu Maskosen kanssa, koska he tietoisina siitä, että PR-Teollisuus Oy tullaan poistamaan markkinoilta rahoittajien toimesta, myivät PR-Teollisuus Oy:n osakkaille Alavieskan Puurakenne Oy:n kiinteistöt, maa-alueet, keskeneräisen tilauskannan sekä tuoteoikeudet. He salasivat kaupanteon yhteydessä 47 miljoonan pantatut kiinnitykset ja ilmoittivat tilauskannan 15 miljoonaa markkaa suuremmaksi kuin se todellisuudessa oli. Kauppaa junailemaan Kera Oy halusi saattohoitaja Jouni Remeksen. Hän toimi yhdessä Kera Oy:n yritystutkija Urpo Tapion kanssa. Jos PR-Teollisuus Oy:n osakkaat olisivat tienneet totuuden niin kauppaa ei olisi varmasti syntynyt. Kaupanvahvistajaksi oli järjestetty tuleva syyttäjä Sulo Heiskari, jotta voidaan estää rikoksen kohteiksi joutuneiden oikeudensaanti. Poliisi tutkii, mutta ei selvitä asioita, silläYlivieskan poliisi Raimo Ollila on "syyttäjän oikea käsi". Lisäksi KRP:n tutkija Tapio Mäkelä, entinen KRP:n Oulun päällikkö Eero Klemetti ja KRP:n Pohjois-Suomen aluepäällikkö Pentti Yli-Niva estivät rikostutkinnat. Asiassa olivat mukana KRP:n talousrikosyksikön johtaja Tapio Kalliokoski sekä KRP:n päällikkö Rauno Ranta ja silloinen apulaispäällikkö Kauko Aaltomaa. Oikeuslaitos on tehnyt tietoisesti vääriä päätöksiä asiassa ja laillisuusvalvojat ovat toimineet yhtä rikollisesti kuin oikeatkin rikolliset.
PR-talojen rikosvyyhti sisältää runsaasti rikoksia, jotka on tietoisesti jätetty selvittämättä. Olen kertonut niistä rikoksista tässä päiväkirjassani yksityiskohtaisesti ja todistanut asiakirjakopioiden kera väitteeni oikeaksi.
Mihin kehitys johtaa?
PR-talojen konkurssivyyhti ei ole ainoa suuri talousrikos Suomessa, vaan vastaavia on tuhansia. Ihmisiä, jotka eivät ole saaneet oikeutta, alkavat vaatia oikeuksiaan, kun he huomaavat Suomen valtion rikollisen toiminnan. Koska valtio oli pankeille varmempi maksaja kuin talousvaikeuksissa ollut yrittäjä, niin elinkelpoisia yrityksiä kaadettiin surutta ja yrityksiä suorastaan teurastettiin. Pankkien saatavat laitettiin valtion avonaiseen piikkiin.Yrittäjien elämäntyö, omaisuus ja tulevaisuus tuhottiin. Kun yritys saatiin kaadetuksi, niin sitten mahdottomien esteiden ylittämisessä epäonnistunutta yrittäjää kohdeltiin talousrikollisena. Siihen auttoivat juristien hyvät suhteet poliiseihin. Yrittäjä oli syyllinen kaikkeen, pankkiherrat ja valtionpomot eivät mihinkään. Talousrikollisuus ja hyvä-veli-periaate kulkivat käsikädessä. Erona entiseen Neuvostoliittoon oli se, että Suomessa yrittäjiä ei saanut ampua. Hänet murhattiin muulla tavalla aivan kuin olisi toteutettu mafian toimeksiantoa. Minäkin olen ollut KRP:n mukaan jo monta kertaa liipaisimella. Tämä KRP:n Tapio Mäkelän antama lausuma Erkki Ahoa tarkoittaen.
Suomi on kulkemassa kohti Venäjän mallia. Suomi on jo rikollinen poliisivaltio ja laillisuusvalvojat toimivat kuten muutkin rikolliset. Poliittiset murhat ja väärintekijöiden eliminointi tullee toimintatavaksi Suomessa, koska lakiin perustuvaa oikeusvaltioita ei voida nykyoloissa ylläpitää poliittisen tarkoituksenmukaisuuden vuoksi.
Lähdeaineisto- Juri Felstinski, Aleksandr Litvinenko: Venäjä kuilun partaalla, ISBN-10 951-31-3982-4- Erkki Aho, Olet Maamme Armahin Suomenmaa, ISBN 952-91-4593-X
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti