Potut pottuina

Tasavallan presidenttiä Tarja Halosta ei nähty presidentti Martti Ahtisaaren Nobel-juhlissa, koska Ahtisaari ei häntä sinne kutsunut.

- Asia on yksinkertaisesti sillä tavalla, että hän ei voinut osallistua, kun häntä ei sinne kutsuttu, kertoi presidentin lehdistöpäällikkö Eila Nevalainen IS:lle eilen (11.12.2008).

Olisiko presidentti halunnut osallistua tilaisuuteen?

- Jos olisi kutsu tullut, varmaankin hän olisi mennyt. Näin minä arvelisin, Nevalainen kommentoi lyhyesti.

Ahtisaaren läheisin avustaja Riikka Marjamäki CMI-järjestöstä ei vastaa kysymykseen, miksi Halonen ei saanut kutsua, mutta toteaa, että Ahtisaari sai luvan kutsua Nobel-juhliin 30 vierasta.

Venäjä ryöpyttää Ahtisaarta

Venäläislehti Pravda ryöpyttää verkkoversiossaan perinpohjaisesti presidentti Martti Ahtisaarta. Artikkeli on otsikoitu Kaikkien aikojen kyseenalaisin Nobel-palkittu. Ilmeisestikään Ahtisaari ei lepää niin kauan kun Viipuri on osa Venäjää, ja sitä asiaahan ei Suomi saa korjattua ilman Natoa. Kun suomalaiset estivät Ahtisaaren toisen presidenttikauden, he luultavasti säästyivät itse niistä vaikeuksista, joista maailma nyt joutuu kärsimään uuden Nobel-palkittunsa takia,kirjoittaa Pravda.
Martti Ahtisaarella ei ole ollut KGB-asioissa mitään salattavaa.

Martti Ahtisaari syrjäytettiin

Presidentti Martti Ahtisaari olisi halunnut jatkaa toiselle kaudelle, mutta Ahtisaarelle ei annettu mahdollisuutta toiseen kauteen. Ahtisaaren toisen kauden esteeksi nousivat Kalevi Sorsa ja Tarja Halonen. Nyt Martti Ahtisaari ei kutsunut Tarja Halosta Nobel-juhliinsa. Se on ymmärrettävää ja osoittaa myös Martti Ahtisaarelle tyypililstä rohkeaa omapäistä toimintaa.

Tasavallan presidentti Martti Ahtisaari järjesti 13.2.1999 pienimuotoisen kansalaispäivällisen valtioneuvos Johannes Virolaisen ja rouva Virolaisen kunniaksi. Valtioneuvos täytti 85 vuotta. Mäntyniemeen oli kutsuttu lähinnä Virolaisen toivoma vierasjoukko. Mukana oli pankinjohtaja Kalevi Sorsa ja rouva Irene Sorsa. Sorsat eivät olleet Ahtisaaren kaudella osallistuneet presidentin tilaisuuksiin, mutta nyt tapahtui poikkeus. Sorsa oli ivhdoinkin, viisi vuotta tappionsa jälkeen, valmis antamaan tukensa Ahtisaarelle.

Puheenjohtaja Esko Aho ei päässyt vaalikkireidensä takia illalliselle. Todellisuudessa Aho ei uskaltanut tulla tasavallan presidenti silmien eteen, sillä hänoli tammikuussa kritisoinut tasavallan presidentti Ahtisaarta Ruotsissa. Aho oli Tukholmassa sanonut vain sen, mikä oli hänen kantansa koko Ahtisaaren presidenttikauteen: meillä on huono presidentti. Aho ihaili Koivistoa. Isä puhui, poika siteerasi kritiikkiä. Vanha maalaisliitto oli elossa, kirjoittaa Alpo Rusi. Aho oli väittänyt, että hänen lausumaansa oli siteerattu väärin. Aho oli luvannut kirjoittaa anteeksipyynnän presidentille, mutta se lupaus jäi täyttämättä. Aho petti lupauksensa. "Sahtivaari" oli nimi, jota Ahon esikunnassa Ahtisaaresta käytettiin.

Helsingin Sanomien sisäisessä palaverissa arvioitiin Ahtisaaren kannalta kehnoa presidenttigallupia. Unto Hämäläinen oli ilman suurempia pohtimisia ilmoittanut, että "Huomisen Hesari kertoo suuren uutisen: presidentti vaihtuu:" SDP:N sisäinen ryhmä oli jo alkanut tehdä töitä Tarja Halosen puolesta. Kalevi Sorsa julisti Turun Sanomissa, että SDP:n maine on tullut puhdistetuksi, kun Ahtisaaren alenevat gallupluvut julkistettiin.
Presidentti Koivisto arvosteli Ahtisaaren tapaa tehdä presidenttityötä sekä hänen ulkopolittisia toimiaan erikseen. Koivisto vieroksoi Ahtisaaren aktiivista ulkopolitiikkaa.

Koiviston halu puuttua seuraajansa työhän toi epävarmuutta koko poliittiseen päätöksentekojärjestelmnään. Se antoi myös rohkeutta Ahtisaaren arvostelijoille. Koiviston menettelyä voidaan kritisoida melko voimakkain sanakääntein. Ahtisaarelle ei annettu mahdollisuutta toiseen kauteen. Kysymyksessä lienee ollut Koiviston ja Sorsan suuri pelko pimennossa pidettyjen asioiden julkitulemisesta kuten esim. Koiviston ja Sorsan KGB-yhteydet sekä pankkikriisin liittyvät laittomuudet ja rikokset. On myös epäilty, että Tarja Halonen on joutunut tekemään tiettyjä asioita päästääkseen SDP:n presidenttiehdokkaaksi. Näitä asioita lienevät juuri pankkikriisin salattujen asioiden salassapitäminen ja KGB-yhteyksien salaaminen.

Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen ei ole myöskään saanut virallista vierailukutsua Yhdysvaltain presidentiltä. Halonen siis ei ole tervetullut Washingtoniin. Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA on varmaan selvittänyt kuka on Tarja Halonen, mitä hän on tehnyt ja mitä hän ajattelee. Martti Ahtisaarella ei ole ollut KGB-asiossa salattavaa.

Ahtisaaren presidentin viran hoitamista vaikeutettiin

Alpo Rusi kirjoittaa kirjassaan Mariankadun puolelta, että Ahtisaaren matkojen intensiivisyys ja jonkilainen koordinoimattomuus rohkaisivat osaltaan myös eri tahoja nostamaan presidentin vastaista profiilia. Talvella 1996 syntyi medioissa uudenlainen Ahtisaaren vastainen ilmapiiri, joka jäi pysyäväksi.

Ensin asialla oli keskustan Esko Aho, joka eri yhteyksissä esitti varaumiaan EU:n raha- ja talousliittoa kohtaan. Palattuaan Venäjältä huhtikuun lopulla Aho katsoi, että Suomen ulkopolitiikan on oltava tasapainossa kolmen suunnan, Pohjolan, Venäjän ja Baltian sekä EU:n osalta. Aho osoitti teoriansa ikään kuin Moskovan tuliaisina. Esko Ahon ajatuksenjuoksu oli täydellinen floppi, sillä Pohjolan ja Baltian irrottaminen erillisiksi osiksi olisi näiden maiden etujen vastaista. Esko Aho esitti jatkuvasti tyytymättömyyden ilmaisuja ulkopolitiikan johtamisesta.

Myös ulkoministeri Tarja Halonen antoi haastatteluja, joita voitiin tulkita tyytymättömyyden ilmaisuiksi ulkopoliittisen työnjaon sujumisesta. Myös Elisabeth Rehn arvosteli Ahtisaarta ihmisoikeuskysymysten aliarvioimisesta. Ahtisaarihan oli juuri luonut maineensa ihmisoikeusasioiden edistäjänä Namibiassa. Nato-asiassa Sdp:llä oli kolme linjaa. Oli Lipposen linja, oli Halosen linja ja oli Ahtisaaren linja.

Ulkoministeriksi valittu Tarja Halonen alkoi ottamaan tiettyä etäisyyttä presidenttiin. Kysymys oli harkitusta politiikasta, kirjoittaa Rusi. Halosen toimissa näkyi asenne "minä en leiki sun kanssa". Halosen maailmankuva edusti 1960-luvun vasemmistolaisuutta.

Ahtisaari maalitauluna

Ahtisaaren ei ollut helppo saada presidentillistä kohtelua valtamedioissa. Tasavallan presidentin polvivamma nostettiin puheenaiheeksi jo vuoden 1995 aikana. Yle:n radiouutisten poliitisen toimituksen päällikkö Pentti Lumme ei tehnyt sellaista raporttia,jossa pääaiheena ei olisi ollut Ahtisaaren kävely. Horjuva presidentti saatiin näyttämään epävarmalta. Myös Helsingin Sanomat suhtauti Ahtisaareen kielteisesti. Presidentti Koiviston haastattelut olivat lehdessä etusivun suuria uutisia. Lisäksi ne olivat kakkossivun pääkirjoitusten materiaalia. Median vahtikoiran rooli muuttui verikoiran rooliksi.

Ylen radio ja TV-uutiset käynnistivät uudelleen presidenttigallupit. Ahtisaari esitti haastattelussa media-asiamiehen tehtävän perustamista. Päätoimittaja Janne Virkkunen tyrmäsi Ahtisaaren idean. Myös Demarin päätoimittaja tyrmäsi Ahtisaaren esityksen. Vihreiden kansanedustaja Paavo Nikula kirjoitti Ilta-Sanomissa 11.1.1996 "Mutta minkäs teet, kun ideaasta ei löydy muuta hyvää kuin se, että keskustelu on avattu".

Alpo Rusi kirjoitti kirjassaan Mariankadun puolelta, että hän oli ihmeissään, etteikö Nikula tiennyt, että Julkisen Sanan Neuvosto on hyvin hidas ja yleensä antoi nahkapäätöksiä, kun käsittelyssä oli esimerkiksi vähänlään poliittista ajojahtia muistuttavia asioita. Nikula oli nähtävästi syyllistynyt populismiin ja yritti ratsastaa orastaneella anti Ahtisaari-ilmapiirillä, arveli Alpo Rusi.

Tarkoituksellinen teko

Kalevi Sorsa oli päättänyt kostaa vaalitappionsa Ahtisaarelle. Hän kaavaili entisestä avustajastaan Tarja Halosesta Ahtisaaren vastaehdokasta demareiden esivaaleihin. Esivaaliin saisivat osallistua vain puolueen jäsenet. Jacob Söderman ilmoittautui ensimmäisenä demareiden jäsenenvaaliin ja häntä seurasi kohta Tarja Halonen, jonka Sorsa oli junaillut ulkoministeriksi Paavo Lipposen hallitukseen.

Martti Ahtisaari jahkaili ilmoittautumisensa kanssa eikä sitten koskaan ilmoittautunutkaan. Ahtisaari oli valinnut neuvonantajakseen YK-aikaisen tuttunsa, keskustapuolueeseen kuuluneen Alpo Rusin. Supon tutkimuksissa Alpo Rusia oli alettu epäillä vakoilusta DDR:n hyväksi, Supon päällikkönä toimi toinen Kalevi Sorsan entinen avustaja, Seppo Nevala. Nevala informoi mm. Ahtisaarta Alpo Rusia koskevista epäilystä. Tämän seurauksena Rusin neuvonantajatehtävä käytännössä päättyi. Pahat kielet kertovat, että vakoiluepäily Rusia vastaan oli pantu liikkeelle juuri siksi, että presidentti Ahtisaari joutuisi epäilyttävään valoon. Ahtisaari ymmärsi yskän eikä rohjennut lähteä Halosen ja Södermanin kanssa esivaaliin.
Nyt Martti Ahtisaari maksaa potut pottuina ja noudattaa ison kirjan tekstiä: Mitatkaa sillä mitalla millä teillekin mitataan.