Maalaisliiton entinen pitkäainen ministeri ja luotettu poliitikko Viljami Kalliokoski kirjoittaa kirjassaan Kiitollisena muistaen näin:
Puoluetuen käyttöönotto on kansanvallan periaatteiden vastainen ratkaisu. Se ei myöskään käytännössä ole suomalaisen äänestjäjoukon mielen mukainen. Ensin asian periaatteellinen puoli.
Kansanvallan periaatteen mukaan kansalaiset ovat yhdenvertaiset lain edessä, samoin kansalaisten perustamat lakin ja hyvien tapojen mukaiset kansalaisjärjestöt. Myös puolueet ovat kansalaisjärjestöjä. Pitäisi olla selvää, että on yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista, jos valtio käydessään rahallisesti tukemaan puoluejärjestöjä panee tuen saanni ehdoksi sen, että järjestö on edustettuna eduskunnassa.
Uusien puolueiden perustaminen, johon vapaamielinen hallitusmuotomme suo täyden oikeuden, vaikeutuu. Entisillä puolueilla on valtion tuki.
En väitä, että meillä on liian vähän puolueita, päinvastoin. Jos kuitenkin esim. laajat kansalaispiirit näkisivät parhaaksi perustaa uuden puolueen, olemassa olevat puolueet toimisivat valtion tuella sitä vastaan.
Parlamentaariseen kansanvaltaan kuuluu vähemmistön oikeus pyrkiä enemmistöksi ilman, että valtiovalta sitä estää. Tämä oikeus kuuluu myös kaikille äänioikeutetuille kansalaisille. Jos esim. esiintyy kansanliikkeeksi muodostuvaa tyytymättömyyttä, joka johtaisi puolueolojen uuteen organisoitumiseen, voivat vallassa olevat puolueet valtion varojen turvin estää kansan tahdon toteutumisen. Vallanpitäjillä on suuren rahan turvin panna suuret ja pienet pillit soimaan, saattaa tiedotusvälineet, painettu ja puhuttu sana, tekemään tyhjäksi kansan tahdon toteutuminen.
Puoluetuki on puolueiden samanarvoisuusperiaatteen vastaista myös eduskunnassa.
On kansanvallan vastaista valtion rahalla huolehtia enemmistön pysymyisestä siellä, missä se jollakin hetkellä on. Saatetaan sanoa, että puoluetukihan on tasapuolinen, koska sitä annetaan edustajapaikojen mukaan. Tämä ei kuitenkaan ole läheskään samaa kuin puolueettomuus. Kun enemmistö saa enemmän, vähemmistö vähemmän, merkitsee nykyinen puoluetukijärjestelmä periaatteessa valtiovallan pyrkimystä estää eduskunnan voimasuhteiden muuttumista.
On selvää, että puoluetuki on periaatteessa väärä. Se on kansanvallan periaatteen vastainen. Suomen kansan selvä enemmistö on myös käytännössä sitä vastaan. Asia korjautuu vain puoluetuen poistamisella.
Puoluetuki, lehdistötuki ja vaalirahoitus
Puoluetuen maksaminen käynnistettiin Rafael Paasion hallituksen toimesta vuonna 1967.
Puoluetuki on järjestelmä, jossa rahansaaja päättää kuinka paljon hän saa muiden varoja ilman valvontaa.
Vuoden 2008 valtion tulo- ja menoarvioon on varattu yhteisistä verovaroista 18 miljoonaa euroa. Se merkitsee 90 000 euroa kansanedustajaa kohti. Lehdistötuen suuruus on 18,5 miljoonaa euroa. Lehdistötuella varmistetaan tiedotusvälineiden poliittinen kuuliaisuus sekä vaitiolo kiusallista asioista. Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt.
Vaalirahoituksessa on ilmoitettava lain mukaan ehdokkaan oma rahoituksen lisäksi tukiryhmän ja muun ehdokkaan tukemiseen perustetun yhteisön tuen määrä. Lain sanamuoto varmistaa sen, että vaalirahoitus ja ehdokkaan taloudelliset kytkyt pysyvät salaisena.
Euroopan neuvoston korruptionvastainen toimielin Greco (Group of States against Corruption) kiinnostui maailman vähiten korruptoituneimman maan puolueiden ja kansaedustajien vaali- ja puoluerahoituksesta. Greco suoritti tarkastuksen ja antoi Suomelle toimenpidesuosituksia vaali- ja puoluerahoituksen valvonnan uudistamisesta. Kymmenen suositusta johtavat merkittäviin muutoksiin tässä maailman vähiten korruptoituneimmassa maassa. Niin puolueiden kuin ehdokkaiden rahoituksen läpinäkyvyys paranee.
Greco julkaisi arviointiraportit kokonaisuudessaan verkkosivuillaan englanniksi:
www.coe.int/greco - Evaluations - Third Evaluation Round.
Puoluetuki
Puoluetukea maksetaan yhteisistä suomalaisista varoistamme pelkästään eduskuntapuolueille vuoden 2008 aikana seuraavasti:
- Keskusta 4 590 000 euroa,
- Kokoomus 4 500 000 euroa,
- SDP 4 050 000 euroa,
- Vasemmistoliitto 1 530 000 euroa,
- Vihreät 1 350 000 euroa,
- RKP 900 000 euroa,
- Kristilliset 630 0000 euroa ja
- Perussuomalaiset 450 000 euroa.
Kevään eduskuntavaaleissa annettiin 2 771 236 ääntä. Kun 18 miljoonaa euroa jaetaan äänimäärällä, niin yhden äänen hinnaksi tulee 6,5 euroa. Tosin tämä laskutapa ei välttämättä anna oikeaa kuvaa asioista.
Puolueiden kampanjabudjetit viime eduskuntavaaleissa ilman ehdokkaiden henkilökohtaisia budjetteja olivat:
- Keskusta 1 500 000 euroa,
- Kokoomus 900 000 euroa,
- SDP 900 000 euroa,
- Vasemmistoliitto 850 000 euroa,
- RKP 900 000 euroa,
- Vihreät 500 000 euroa,
- Kristillisdemokraatit 210 000 euroa ja
- Perussuomalaiset 215 000 euroa.
Ehdokkaiden oma rahoitus
Otan esimerkkinä yhdistyksen, mikä todennäköisesti omisti ison määrän rahaa, eikä ollut kovin puoluesidonnainen. Tämä yhdistys ei ole myöskään halunnut pitää suurta meteliä itsestään. Yhdistyksen nimi on Kehittyvien Maakuntien Suomi ry (KMS).
Tämä yhdistys jakoi rahaa seuraavasti:
- Sauli Niinistö (kok) 10 000 euroa,
- Matti Vanhanen (kesk) 10 000 euroa,
- Paavo Väyrynen (kesk) 10 000 euroa,
- Suvi Linden (kok) 5 000 euroa ja
- Meri-Kukka Forsius (vihr) 5 000 euroa.
Kaikkien näiden ehdokkaiden vaalirahoituksessa KMS:n rahoitus on merkittävä. Minulle Kehittyvien Maakuntien Suomi ry on tuntematon yhdistys. En löytänyt tarkempia tietoja koko yhdistyksestä. Vuonna 1967 perustettu Nuuksion Keskustakerho tuki Tanja Saarelan vaalikampanjaa 44 300 eurolla. Matti Vanhasellekin jäi vielä 16 000 euroa. Mistähän Nuuksion keskustelukerho on hankkinut rahansa?
Muita esimerkkejä vaalirahoituksen avoimuudesta tai sen puutteesta
Marjo Matikainen-Kallström (kok):
- kampanja yhteensä 45 000 euroa,
- omia varoja 8 400 euroa,
- tukea yrityksiltä 21 000 euroa.
- Ei eriteltyjä tahoja.
Timo Kalli (kesk):
- kampanja yhteensä 59 752 euroa,
- omia varoja 2 500 euroa,
- tuki järjestöiltä ja vastaavilta: Satakunnan parhaaksi ry: 56 892 euroa.
Matti Ahde (sd):
- kampanja yhteensä 45 600 euroa,
- omia varoja 1 512 euroa,
- tuki yrityksiltä (21 lahjoitusta) 17 459 euroa,
- tuki järjestöiltä ja vastaavilta (31 lahjoitusta)
Johanna Sumuvuori (vihr):
- kampanja yhteensä 16 358 euroa,
- omia varoja 16 228 euroa,
- lahjoitukset yksityishenkilöiltä 130 euroa.
Markus Mustajärvi (vas):
- kampanja yhteensä 27 144 euroa,
- omia varoja 10 808 euroa,
- lahjoitukset yrityksiltä 1 000 euroa,
- tuki puoluejärjestöiltä: vasemmistoliiton Kemijärven kunnallisjärjestö 14 300 euroa.
Mistä Timo Kallia tukeva yhdistys saa rahoituksensa, yli 50 000 euroa? Miten Markus Mustajärveä rahoittanut kunnallisjärjestö rahoittaa toimintansa? Mitkä ovat Matti Ahdetta rahoittaneet kymmenet yritykset ja järjestöt? Pitäisikö ehdokkaita tukeneissa yhdistyksissä ja järjestöissä suorittaa verotarkastus?
Kansanedustajien vaalirahoitusilmoitukset löydät tästä osoitteesta: http://www.vaalit.fi/14164.htm
Kansanedustaja Sulo Aittoniemi kysyi jo 1992
Kansanedustaja Sulo Aittoniemi teki vuonna 1992 seuraavan kirjallisen kysymyksen (618):
Eduskunnan herra puheenmiehelle
Puoluetuki on tarkoitettu puolueiden poliittisen toiminnan tukemiseen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että useat puolueet, jotka aikaisemmin hankkivat kiinteistöjä sijoitustarkoituksessa, joutuvat käyttämään saamansa puoluetuen kiinteistöbisneksestä syntyneiden velkojen maksuun nyt ja vielä mittaamattoman ajan eteenpäin. Itse poliittiseen toimintaan rahaa ei riitä lainkaan, ja puoluetoimistot lomauttelevat henkilökuntiaan. Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianosaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko Hallitus huomioinut, että puolueiden poliittisen toiminnan tukemiseen tarkoitetut puoluetuet käytetään nykyisin kiinteistöbisneksen ylläpitoon ja siitä syntyneiden tappioiden maksamiseen eikä lainkaan alkuperäiseen tarkoitukseensa?
Helsingissä 19. päivä marraskuuta 1992
Sulo Aittoniemi.
Oikeusministeri Hannele Pokka vastasi, että
...puoluetuen käyttöä koskevissa tarkastuksissa puolueet ovat voineet osoittaa, että puoluetuki on käytetty määräysten mukaisesti ja että kysymyksessä tarkoitettuun sijoitustoimintaa on käytetty muulla tavoin hankittuja varoja. Jos puoluetukea on käytetty tällaisten tappioiden maksamiseen, tulee harkittavaksi, onko tuki käytetty siitä annettujen säännösten mukaisesti, ja arvioitavaksi, onko syytä ryhtyä asian vaatimiin mainituissa säädöksissä tarkoitettuihin toimenpiteisiin.
Helsingissä 18. päivänä joulukuuta 1992
Oikeusministeri Hannele Pokka
Kokoomuksen ihmepelastus
Ekonomi Jukka Davidsson kysyy kantelussaan eduskunnan oikeusasiamiehelle seuraavia asioita:
Eräänä merkittävänä yksityiskohtana ja oikeusvaltion uskottavuuden säilyttämiseksi tulisi selvittää miksei yhdistystä Kansallinen Kokoomus rp kaadettu pankkien taholta samoin perustein kuin muita eli vakuuksien puutteeseen? Kokoomuksella oli tietojeni mukaan tuolloin velkoja kokoluokaltaan noin 40 miljoonaa markkaa ja vakuuksia velkojen kattamiseksi noin 10 miljoonaa markkaa. Pyydän tässä kohden myös tutustumaan kysymyksiini aiemmassa kantelussani. Erityisen keskeinen kysymys Kokoomuksen kohdalla on se, että olisiko ministeri Viinasen tullut jäävätä itsensä neuvotteluissa pankkien ja muitten tahojen kanssa velkaisen Kokoomuksen takia ja sopiko hän samalla mainitun puolueen pelastamisesta erilaisin tuin ja rahoituksin sekä sopimuksin.
Minä, Erkki Aho, haluan tietää tuon saman asian kuin Jukka Davidsson. Miksi kokoomusta ei kaadettu? Pelastettiinko kokoomus rehellisin keinoin, vai käytettiinkö pelastusoperaatiossa hyväksi kyseenalaisia kiinteistökauppoja? Kestävätkö kokoomuksen kiinteistökaupat kriittisen tarkastelun? Oliko ministeri Kauko Juhantalo omien yritystensä kanssa samanlaisessa tilanteessa kuin kokoomuslainen valtiovarainministeri Iiro Viinanen kokoomuksen kiinteistökauppojen kanssa? Juhantalo tuomittiin valtakunnanoikeudessa. Tietääkseni valtiovarainministeri Iiro Viinasen toimia ei edes tutkittu, mutta Kokoomus on pelastettu.
Nykyinen keskusta on irtaantunut todella kauaksi maalaisliiton aatteellisesta perinnöstä sekä toiminnan rehellisyydestä ja luotettavuudesta kuin oikeasta elämäntiestäkin. Ei ole ihme vaikka keskustan kannatus tällä hetkellä kasvaa alaspäin kuin lehmän häntä, kun perusasiat ja perusperiaatteet ovat yhteisten asioiden hoidossa unohdettu. Olen Viljami Kalliokosken kanssa samaa mieltä, että puoluetuki on perustuslain vastainen menettely.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti