Martti Ahtisaari - Nobel-palkittu

Presidentti Martti Oiva Kalevi Ahtisaari (s. 23. kesäkuuta 1937 Viipuri) on toiminut ulkoministeriön tehtävissä muun muassa valtiosihteerinä ja YK:n apulaispääsihteerinä. Ahtisaari oli Suomen kymmenes tasavallan presidentti, vuosina 1994–2000. Ahtisaari oli ensimmäinen, joka valittiin presidentiksi suoralla, kaksivaiheisella kansanvaalilla. Vuonna 2008 presidentti Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon "työstään useilla mantereilla ja yli kolmenkymmenen vuoden aikana kansainvälisten konfliktien ratkaisemisessa".Viikkoa ennen Nobel-palkinnon julkistamista Ahtisaari vastaanotti myös Unescon rauhanpalkinnon. Nobel-komitea ilmoitti päätöksensä Oslossa perjantaina 10. lokakuuta. Komitean mukaan palkintoa tavoitteli Ahtisaaren lisäksi 196 muuta ehdokasta.Luonnollisesti myös Suomi saa myönteistä huomiota osakseen maailmalla Ahtisaaren ansiosta. Presidentti Tarja Halosen mukaan voimme suomalaisina olla ylpeitä siitä, että kansakuntamme panos maailmanrauhan rakentamisessa on saanut arvokkaimman mahdollisen tunnustuksen.Ahtisaari sai Nobelin rauhanpalkinnon ensimmäisenä suomalaisena. Tätä ennen Suomeen on tullut kolme Nobel-palkintoa. Kirjailija F. E. Sillanpää sai kirjallisuuden Nobelin vuonna 1939. Kemian Nobel myönnettiin A. I. Virtaselle vuonna 1945 ja lääketieteen Nobel Ragnar Granitille vuonna 1967.

Ahtisaaren ansiot

Presidentti Martti Ahtisaari on toiminut kansainvälisissä tehtävissä lähes koko työuransa. Ahtisaaren johdolla solmittiin rauhansopimus Acehin maakuntaan Indonesiaan elokuussa 2005. Indonesian hallitus ja Acehin GAm-kapinallisliike päättivät sodan, joka oli kestänyt lähes 30 vuotta.Ahtisaari tuli tunnetuksi YK-tehtävissään Namibian itsenäistymisprosessin vamistelijana 1970-luvulla. YK:n pääsihteerin edustajana hän valvoi Etelä-Afrikan joukkojen vetäytymistä maasta ja ensimmäisiä vapaita vaaleja 1980-luvun lopussa. Presidenttikaudellaan häntä pyydettiin vuoden 1999 keväällä mukaan Kosovon kriisin sovitteluun. Yhdessä Venäjän entisen pääministerin Viktor Tshernomyrdinin ja Yhdysvaltain silloisen ulkoministerin Strobe Talbottiin kanssa Ahtisaari hioi rauhansuunnitelman, johon Jugoslavian presidentti Slobodan Milosevic taipui. Nato lopetti Jugoslavian pommitukset.Ahtisaari osallistui 2000-luvun alussa Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n aseriisunnan valvontaan.Ahtisaari oli mukana "kolmen viisaan ryhmässä", joka selvitteli EU:n ja Itävallan välejä. EU-maat olivat ryhtyneet poliittisiin boikottitoimiin, kun natsisympatioista syytetty Vapauspuolue nousi Itävallan hallitukseen.Marraskuussa 2005 YK:n pääsihteeri Kofi Annan nimitti Ahtisaaren rauhanvälittäjäksi Kosovoon. Ahtisaaren neuvottelut Kosovon itsenäisyydestä EU:n osittaisessa valvonnassa kangertelivat pitkään, ja lopullinen suunnitelma kaatui YK:n turvallisuusneuvostossa. Kosovo katkaisi pelin tämän vuoden helmikuussa julistautumalla itsenäiseksi. Kymmenet maat, Suomi mukaanlukien, ovat tunnustaneet Kosovan itsenäisyyden.

Venäjä ei arvostanut

Venäjän Nato-suurlähettiläs Dmitri Rogosin sanoi, että Ahtisaaren palkitseminen on häpeä Nobel-komitealle.Venäjän valtiollinen televisio kertoi Martti Ahtisaaren rauhanpalkinnon herättävän maailmalla ristiriitaisia reaktioita. Sekä ykköskanavan että RTR-kanavan uutislähetykset siteerasivat Jelena Guskovaa, joka on Balkanin alueeseen erikoistunut Venäjän tiedeakatemian tutkija. Vesti-uutislähetys nosti jopa otsikkoonsa Guskovan Ahtisaaresta käyttämän vastenmielinen-sanan.
- Nobel-komitean tekemä valinta ei ole kunniaksi itse komitealle, sillä Ahtisaaren hahmo on erittäin vastenmielinen koko Balkanin kriisissä, Guskova sanoi. Venäjällä arvostellaan Nobel-komiteaa poliittisesta ratkaisusta, jonka ainoana tarkoituksena on antaa näennäinen legitimiteetti Kosovon itsenäistymiselle. Guskovan mukaan Ahtisaaren esiintymisistä kuului usein serbivastaisuus. Rossijskaja Gazeta on hyvin lyhytsanainen: "Nobelin palkinto tulee olemaan herra Ahtisaaren kannalta otettuna kuin palkinto huumemafialle, joka on sponsoroinut Kosovon irrottamista Serbiasta ja maakunnan muuntamista mustaksi reijäksi Euroopassa. Moskovski komsomoletsh puolestaan ihmettelee: on epäselvää, mistä Nobelin rauhanpalkinto on myönnetty: Kosovon erottamisesta tai Namibian kysymyksen selvittämisestä. Venäläiset ovat haukkuneet Ahtisaarta EU:n ja Naton sätkynukeksi ja kansainvälisen oikeuden rikkojaksi. Venäjän parlamentin varapuheenjohtaja Vladimir Zhirinovski tuomitsi Martti Ahtisaaren rauhanpalkinnon erittäin jyrkin sanankääntein. Zhirinovskin mukaan Ahtisaari tuhosi Serbian. Nyt tälle suomalaiselle annettiin rauhanpalkinto siitä, että hän auttoi luomaan uuden valtion Serbian maaperälle. Tämä on lännen mielivaltaa, he pitävät meitä pilkkanaan.

Kiistelty persoona

Martti Ahtisaari on herättänyt ristiriitaisia tunteita. Ahtisaari letkautti haastattelussaan olevansa iloinen, että palattiin jälleen "perinteisiin palkinnonsaajin." Kommentista, joka ei osoita diplomaattisuutta eikä valtiomiesmäisyyttä, ilmenee, miten katkeralta Ahtisaaresta on tuntunut, kun Nobel-palkinto on viime vuosina mennyt häneltä ohi suun ja se annettu erilaisille ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestöille. Jonkinlaista leuhkuutta osoitti myös Ahtisaaren lausuma, jonka mukaan hänellä ei itse asiassa ollut nyt kovin varteenotettavia kanssakilpailijoita, kun palkinnon jakoperusteena oli palattu jälleen rauhanvälitystyöhön.Ehkäpä Herra Nobel kääntyisi haudassaan, kun kuulisi kuinka rauhanpalkinnonsaaja kehotti kotimaataan liittymään sotilasliitto Natoon ja vähätteli yli miljoonan euron palkintosummaa pieneksi.Nobelin rauhanpalkinnonsaajan ei tarvitse olla pyhimys. Vuonna 2003 palkinnon sai iranilainen asianajaja Shirin Ebadi uraauurtavasta työstään kotimaassa ihmisoikeuksien rauhan edistämiseksi, vuonna 2004 kenialainen ympäristöaktivisti Wangari Maathai, vuonna 2005 kv. atomienergiajärjestö IAEA ja sen johtaja Mohamed ElBaradei, vuonna 2006 bagladeshilainen Muhammad Yunus ja mikroluottopankki Grameen köyhyyden vähentämisestä. Viime vuonna 2007 palkinnon sai hallitusvälinen ilmastopaneeli IPCC ja USA:n entinen varapresidentti Al Gore.

Yhdenkauden presidentti

Presidenttiehdokkaaksi Ahtisaari tuli poliittisen kentän ulkopuolelta. Suomi kamppaili tuolloin historiansa pahimman laman kourissa. Poliitikkojen maine kansan keskuudessa oli huono. Ahtisaari ei ollut koskaan istunut kansanedustajana tai ministerinä. Ahtisaari oli hankkinut kannuksensa kansainvälisissä tehtävissä ja kansalaisjärjestöissä enemmän kuin varsinaisessa politiikassa. Kun keskustelu presidentti Mauno Koiviston seuraajasta virisi 1990-luvun alussa niin Ahtisaaren kannatusprosentit alkoivat nopeasti elää omaa elämäänsä. Hän voitti selvästi sosialidemokraattien vahvan miehen, veteraanipoliitikko Kalevi Sorsan Sdp:n esivaalissa keväällä 1993. Esivaalissa Ahtisaari sai 61.24 % äänistä ja Kalevi Sorsa 34,36 % äänistä. Äänestykseen saivat osallistua myös muut kuin puolueen jäsenet. SDP:n puoluekokous päätti 6.6.1993 asettaa presidenttiehdokkaakseen Martti Oiva Kalevi Ahtisaaren. Presidentinvaalissa Martti Ahtisaari sai 53,9 % äänistä eli 1 722 313 ääntä ja Elisabeth Rehn 46,1 % äänistä eli 1 475 856 ääntä.On todennäköistä, että vaalin ratkaisijat eli äänestäjät muodostivat mielipiteensä vasta vaalipäivänä ja hakivat vahvistusta televisio-ohjelmista. Poliittisia väittelyitä oli katsottu jo kyllästymiseen saakka, Amerikkalaisen esikuvan mukaan poliitikot olivat suostuneet myös viihdeohjelmiin. Eteenkin viihdeohjemassa "Tuttu juttu" jota katsoi 1,8 miljoonaa suomalaista, Eeva ja Martti Ahtisaari antoivat itsestään kuvan tavallisina, tärkeilemättöminä ihmisinä, joille muutkin asiat kuin oma arvo ja asema olivat tärkeitä. Ahtisaaren onneksi Elisabeth ja huonosti ruudussa viihtyvä Ove Rehn suostuivat pitkään emmittyään leikiin. Väitetään, että juuri tämä ohjelma ratkaisi Ahtisaaren menestyksen.Suoran kansanvaalin hengen mukaisesti Ahtisaari jatkoi aktiivista yhteydenpitoa kansaan myös vaalien jälkeen. Ahtisaaren aikana Suomen politiikkaan vakiintui maakuntamatkojen käsite aivan eri tavalla kuin edellisten presidenttien aikana. Lupauksensa mukaisesti uusi presidentti vieraili joka kuukausi jossakin maakunnassa. Oikeusministeri Pokan mukaan uusi presidentti avasi kanslaistapaamisillaana ja sosiaalisilla puheillaan toiveiden tynnyrin.

Presidentti Koiviston tavoin Ahtisaari kannatti Suomen EU-jäsenyyttä ja laittoi arvovaltansa peliin hankkeen toteutumisen puolesta. Myönteisen kansanäänestyspäätöksen jälkeen Suomi pääsi liittymään jäseneksi vuoden 1995 alusta lähtien. Ahtisaari jakoi samana vuonna pääministeriksi nousseen Paavo Lipposen näkemyksen Suomen roolista Unionissa, pyrkimisestä kohti ytimiä ja komission aseman tukemisesta. Ahtisaari osallistui pääministerin ohella Eurooppa-neuvoston huippukokouksiin. Ahtisaari ei asettunut toistamiseen ehdolle tasavallan presidentiksi petyttyään entisen puolueensa, SDP:n, ehdokasasettelumenettelyyn. Helsingin Sanomien sisäsiessä palaverissa arvioitiin Ahtisaaren kehnoa presidenttigallupia. Unto Hämäläinen oli ilman suuria pohtimisia ilmoittanut, että "Huomisen Hesari kertoo suuren uutisen: presidentti vaihtuu". SDP:n sisäinen ryhmä oli jo alkanut tehdä töitä Tarja Halosen puolesta. Kalevi Sorsa julisti Turun Sanomissa, että SDP:n maine on tullut puhdistetuksi, kun Ahtisaaren alenevat gallupluvut julkistettiin. Ahtisaari oli noussut presidentiksi ohi poliittisen eliitin. Ei voinut välttyä vaikutelmalta, että Ahtisaari olisi halunnut jatkaa, mutta Kalevi Sorsa ei halunnut Ahtisaaren jatkavan.

Kalevi Sorsa oli päättänyt kostaa vaalitappionsa Ahtisaarelle. Hän kaavaili entisestä avustajastaan Tarja Halosesta Ahtisaaren vastaehdokasta demareiden esivaaleihin. Esivaaliin saisivat osallistua vain puolueen jäsenet. Jacob Söderman ilmoittautui ensimmäisenä demareiden jäsenenvaaliin ja häntä seurasi kohta Tarja Halonen, jonka Sorsa oli junaillut ulkoministeriksi Paavo Lipposen hallitukseen. Martti Ahtisaari jahkaili ilmoittautumisensa kanssa eikä sitten koskaan ilmoittautunutkaan. Ahtisaari oli valinnut neuvonantajakseen YK-aikaisen tuttunsa, keskustapuolueeseen kuuluneen Alpo Rusin. Supon tutkimuksissa Alpo Rusia oli alettu epäillä vakoilusta DDR:n hyväksi, Supon päällikkönä toimi toinen Kalevi Sorsan entinen avustaja, Seppo Nevala. Nevala informoi mm. Ahtisaarta Alpo Rusia koskevista epäilystä. Tämän seurauksena Rusin neuvonantajatehtävä käytännössä päättyi. Pahat kielet kertovat, että vakoiluepäily Rusia vastaan oli pantu liikkeelle juuri siksi, että presidentti Ahtisaari joutuisi epäilyttävään valoon. Ahtisaari ymmärsi yskän eikä rohjennut lähteä Halosen ja Södermanin kanssa esivaaliin.

Matka-Mara vauhdissa

Alpo Rusi on kirjoittanut kirjan Mariankadun puolelta, jossa hän tarkastelee asioita presidentilinnasta päin katsottuna. Rusi kirjoittaa, että Yhdysvaltain vierailun jälkeen jatkuivat tulevien vierailujen valmistelut. Kaakkois-Aasian matka lyötiin lukkoon ja ajankohdaksi varmistui 20.1.-6.2.1995. Saksan johtajien kanssa esillä oli presidenti Yhdysvaltain matka, Venäjä, Bosnian sota, EU ja Baltian tilanne. Ahtisaari esitti kaikille keskustelukumppneille kiitokset Suomen saamasta tuesta EU-neuvottteluissa. Kiitoksen lausuminen oli todellakin paikallaan, sillä ilman Saksan tukea jäsenyytemme olisi saattanut lykkääntyä tai torpedoitua kokonaan, kirjoittaa Alpo Rusi. Vuoden vaihteessa 1994/95 huomattiin, että Ahtisaaren vierailujen rumba oli niin tiuhaa, että ohjelmien valmisteluaika jäi niukaksi. Presidentti oli päättänyt lähteä rakentamaan EU-Suomelle asemia kaakkoiseen Asiaan ja Venäjälle. Presidentti saapui Pietariin 16 tammikuutta kahden päivän valmistelulle vierailulle. Mukana oli 30 hengen valtuustkunta. Neuvottleuista raportoidessaan Alpo Rusi kertoo, että mukana oli myös V.V. Putin, mutta kukaan ei muista hänen sanoneen mitään. Kaikki arvoivat hänet "harmaaksi virkamieheksi".Suomen palattuaan ja paidan vaihdettuaan Ahtisaari lähti saman päivän iltana viikon mittaisella matkalle kaakkoisen Aasian maihin, Indonesiaan, Thaimaahan, Malesiaan ja Singaporeen. Näiden vierailujen jälkeen vuorossa oli Eurooppa, Pariisin vierailua oli valmisteltu jo vuodesta 1994 lähtien. Tavoitteena oli päästä niin sanottujen ydinmaiden suosioon.

Ahtisaaren aktiivisuus kasvoi kuukausi kuukaudelta. Pariisin vierailu tapahtui 20-22. helmikuuta. Vierailuputki jatkui 6-8. maaliskuuta Itävaltaan. Ahtisaaren ja keskustan suhteet olivat arpiset. Ahon ja Ahtisaaren tapaamiset olivat muodollisia. Eduskuntavaaleissa SDP sai suurimman kannatuksen ja 63 paikkaa. Vaalien tuloksen selvittyä Esko Aho lähti 19.3. Keski-pohjanmaalle. Presidentti aloitti puolueiden kuulemisen jotta maahan saataisiin nopeasti uusi hallitus.Keskustan ryhmää ei johtanut Esko Aho vaan kansanedustaja Aapo Saari. Aina kun viitataaan yhteistyökykyyn niin esteeksi on muodostunut - oikein tai väärin - kepu, kirjoittaa Alpo Rusi. Rusi epäilee, että Esko Aho astui omaan ansaansa. Hänen olisi tullut lähteä neuvotteluun puhtaalta pöydältä. Aho oli katkera.

Suomi oli siirtynyt "Mooseksen aikaan". Kun Vasemmistoliitto tuli hallitukseen yhdessä Kokoomuksen kanssa niin ministeri Huttu-Juntunenkin kehui Iiro Viinasta. Ulkoministeriksi valittu Tarja Halonen alkoi ottamaan tiettyä etäisyyttä presidenttiin. Kysymys oli harkitusta politiikasta, kirjoittaa Rusi. Halosen toimissa näkyi asenne "minä en leiki sun kanssa". Halosen maailmankuva edusti 1960-luvun vasemmistolaisuutta. Kesäkuun 8. päivänä Ahtisaari lensi Sveitsiin ja sieltä seuraavana päivänä helikopterilla Pariisiin, jossa hän oli presidentti Chiracin epävirallisilla illallisilla. Cannesiin mentiin 26.6. jossa presidentti Chirac otti Suomen edustajat, presidentin, pääministerin ja ulkoministerin vastaan. Elokuussa ulkoministeri Halonen toimi omassa innostuksessaan ja moitti EU:n puheenjohtajamaata Espanjaa, kun se ei ollut tuominnut Ranskan ydinkokeita. Rusin mielstä tämä oli virhearvio Haloselta.

Kesällä presidentti jatkoi maakuntamatkojaan. Ny toli vuorossa Kymenlaakso 27-28. kesäkuuta. Elokuun 5-6. päivä Ahtisaari vieraili Ylivieskassa ja Kalajokilaaksossa. Syyskuun 1-2. päivänä Oulussa ja Hailuodossa. Lokakuun 3-10. päivä oli vuorossa Kainuu. Syyskuun 16-17. päivä pienimutoinen matka Berliiniin. Syyskuun 26-28. päivä valtiovierailu Islantiin, lokakuun 17-20. päivä Isoon-Britanniaan. YK:N 50-vuotisjuhlassa New Yorkissa 22.10. Ahtisaari korosti valmiusjoukkojen merkitystä. Marraskuun 30 päivä oli vuorossa Päijät-Häme ja joulukuun 12. päivä Jämsänjokilaakso.

Vuoden 1996 alussa Ahtisaari teki monia vieraluja, kuten valtiovierailun Liettuaan 16-17 taamikuuta, ja puhui kunniavieraana Euroopan neuvoston yleiskokouksessa Strassbourgissa 24. tammikuuta. Maaliskuun 9-14. päivä Ahtisaari teki vienninedistämisvierailun Persianlahdelle. Matkan aikana Ahtisaari tapasi Egyptin presidentin Hosni Mubarakin. Suomessa vierailusta haluttiin antaa toisenlainen kuva. Television Iltalypsy sai kestoaiheen: arabeja käsittelevä "Ähläm" iskostettiin kansalaisten sielunmaisemaan. Talvella 1996 medioissa syntyi uudenlainen eri tahojen nostama presidentinvastainen ilmapiiri, joka jäi pysyväksi.Tasavallan opresidentin vierailu Kiinann toteutui 14-19. huhtikuuta.

Kohtuuttoman arvostelun kohteena

Ahtisaaren ei ollut helppoa saada presidentillistä kohtelua valtamedioissa. Tasavallan presidentin polvivamma nostettiin puheenaiheeksi jo vuoden 1995 aikana. Yle:n radiouutisten poliittisen toimituksen päällikkö Pentti Lumme ei tehnyt sellaista juttua, jossa pääaiheena ei olisi ollut Ahtisaaren kävely. Horjuva presidentti saatiin näyttämään epävarmalta. Myös Helsingin Sanomat suhtautui Ahtisaareen kielteisesti. Presidentti Koiviston haastattelut olivat lehdessä etusviun suuria uutisia. Ahtisaari esitti 7.1.1996 Keskisuomalaisessa olleessa haastattelussa media-asiamiehen tehtävän perustamista. HS:n päätoimittaja Janne Virkkunen tyrmäsi ehdotuksen oitis. Myös Demarin päätoimittaja tyrmäsi idean. Vihreiden kansanedustaja Paavo Nikula kirjoitti Ilta-Sanomissa 11.1.1996: "Mutta minkäs teet, kun ideasa ei löydy muuta hyvää kuin se, että keskustelu on avattu". Tiedostusvälineet keskittyivät koko Ahtisaaren presidenttikauden enemmän tai vähemmän irvailemaan politiikan sivusta tulleelle presidentille. Ahtisaari tuli tunnetuksi Mara-walkista. Ahtisaari oli saanut nimen "Vaappu". Television viihdeohjelmaissa Ahtisaaresta tehtiin hyväntahtoinen, yksinkertainen hölmö. Nyt monelle toimittajalle ja demarivaikuttajalle Ahtisaaren Nobel on vaikea niellä. Ahtisaari ei ottanut presidenttiakutensa jälkeen SDP:n jäsenyyttä takaisin niinkuin esimerkiksi Mauno Koiviston teki.

Ahtisaari on suuri suomalainen

Palkinnon perusteluissa viisijäseninen komitea sanoo, että Ahtisaari ansaitsee palkinnon työstään rauhan ja sovinnon puolesta. 71-vuotias Ahtisaari palkitaan yli kolme vuosikymmentä jatkuneesta urastaan rauhanvälittäjänä, mukaan lukien vuonna 2005 saavutettu rauhansopimus Indonesian Acehin maakunnan kapinallisten ja maan hallituksen kesken.
Nobel-komitea muistuttaa myös Ahtisaaren ponnisteluista Namibian itsenäistymisen ja Kosovon konfliktin ratkaisemisen hyväksi. Hän on myös antanut rakentavan panoksen konfliktien ratkaisuun Pohjois-Irlannissa, Keski-Aasiassa ja Afrikan sarvessa, sanotaan palkinnon perusteluissa. Ahtisaaren väsymätön työ sai loistavan tunnustuksen, kun Ahtisaarelle ensimmäisenä suomalaisena annettiin maailman arvostetuin kunnianosoitus, Nobelin rauhanpalkinto. Martti Ahtisaari on kaikesta huolimatta suuri suomalainen, jonka rauhantyöstä me kaikki suomalaiset voimme olla ylpeitä.

Katso
http://areena.yle.fi/toista?id=1574317