Häätöblues ja ihmisoikeudet - Tapaus Försti

Vanhan virsikirjan virsi 440 kuvasi yhteiskunnan tilaa mielestäni erittäin hyvin:
Jo vääryys vallan saapi, se huutaa taivaaseen
Se turmaa ennustaapi, vie kansat kurjuuteen
Ken Herran oikeutta nyt täällä julistaa
ja ken vanhurskautta nyt tahtois puolustaa?
Nyt viekas vilppi täällä on noussut kunniaan
on valhe vallan päällä ja vääryys voimissaan.
Ei kuulla kurjan ääntä ja köyhää sorretaan
Ja lainkin rikkaat vääntää vääryyttä puoltamaan
Kas, köyhän leivän syövät nuo jumalattomat.
He viatonta lyövät ja häntä vainoovat
He kurjaa ahdistaapi kuin käärme kiukussa
Korvaansa tukkeaapi tuon raukan huudolta
He armotonna veivät osuuden orpojen.
He söivät lesken leivät, on Herra nähnyt sen.
Hän vanhurskaasti kostaa vääryydentekijät
Rankaisee ansiosta, nuo viekkaat ryöstäjät.
Vaan voitonpäivän kerran vaivaiset näkevät
Vanhuskaus kun Herran lyö väärät, väkevät
Oi Herra, voimas näytä, kansaasi armahda
Ja hurskaan pyynnöt täytä ja päästä vaivasta.

Elämänarvojen riisto

Tutkiva journalismi MOT-ohjelma esitti 16.10.2006 televisiossa häätöbluesin eli kuinka riistokapitalismi ja voimatalous näytti leijonan kyntensä iäkkäiden asukkaiden pakkohäädössä omasta velattomasta kodistaan. Koti pihapiireineen oli ollut yhteisten touhujen ja harrasteiden kiinnepiste jo 1930-luvulta lähtien. Omenapuut antoivat omalta tontilta satoa ja saunaa oli kiva lämmittää itse. Elämänarvot kuitenkin katosivat kaivinkoneiden kauhoihin, vaikka Matti ja Elina Försti luottivat lujasti Suomen perustuslakiin ja YK:n Ihmisoikeusjulistukseen. Heidät häädettiin omalta tontilta velattomasta talostaan rakennusyhtiön vaatimuksesta, joka omilla sivuillaan mainostaa vastuullista ja eettistä toimintaa kertomalla, että NCC:n kaikki toiminta ja liikesuhteet täyttävät korkeat eettiset ja moraaliset vaatimukset.

Jokaisen omaisuus on turvattu

YK:n Ihmisoikeussopimuksen 17 artiklan mukaan jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai toisten kanssa. Keneltäkään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuutta. Suomi on hyväksynyt tämän ihmisoikeusjulistuksen maassa noudatettavaksi asiakirjaksi.

Suomen perustuslain 15 §:n mukaan kansalaisilla on omaisuuden suoja:” Jokaisen omaisuus on turvattu. Omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen, täyttä korvausta vastaan säädetään lailla”. Suomen perustuslain 106 §:n mukaan jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle.

Lakiesitys HE 1/1998 Suomen perustuslaiksi ja perustuslakivaliokunnan lausunto PeVM 10/1998 on 106 §:n osalta seuraava: Perustuslain etusija. Säännös perustuslain etusijasta vahvistaa perustuslain olevan osa tuomioistuimissa soveltuvaa oikeutta ja turvaa perustuslain säädöshierarkkisen ylemmänasteisuuden käytännön soveltamistilanteissa. Tuomioistuinten asiana on viime kädessä antamalla perustuslaille etusija huolehtia siitä, ettei ratkaisun lopputulos yksittäisessä oikeustapauksessa ole siinä soveltamistilanteessa ilmeisesti perustuslain vastainen. Kysymys ei siten ole siitä, että säännöksellä annettaisiin tuomioistuinten tehtäväksi tutkia tai valvoa lainperustuslainmukaisuutta. Ehdotuksen mukaan tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle, jos lain säännöksen soveltaminen olisi tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa ilmeisessä ristiriidassa perustuslain säännöksen kanssa.”

Vain rakennusliikkeen etu

Asemaakaava perustuu maankäyttö- ja rakennuslakiin ja tontinosan lunastus perustuu kiinteistönmuodostamislakiin. Pakkolunastus tarkoittaa lain mukaa sitä, että kiinteän omaisuuden omistaja, milloin yleinen tarve sitä vaatii, velvoitetaan esim. rautateiksi, kaduiksi ym. laissa säädetyssä järjestyksessä pakkotoimin, mutta täydestä korvauksesta luovuttamaan kiinteätä omaisuuttaan tai alistumaan käyttöoikeutensa supistamiseen. Tällaista menettelyä sanotaan pakkolunastukseksi. Laissa ei puhuta rakennusliikkeen edusta vaan yleisestä edusta.

Ruotsalaisomistuksessa oleva NCC Rakennus Oy sai luvan pakkolunastaa Förstien tontin voidakseen rakentaa paikalle kerrostaloja. Förstit kieltäytyivät muuttamasta kodistaan. NCC vaati hangoittelevan iäkkään pariskunnan häätämistä kodistaan, voidakseen päästä rakentamaan tonttia.

MOT-ohjelma todisti selkeästi sen, että Suomen oikeuslaitos ei noudata Suomen perustuslakia ja YK:n Ihmisoikeussopimusta jos vastassa on rahan valta. Lisäksi pakkolunastuksesta määrätyllä korvauksella Förstit eivät saa tontilleen rakennettavista kerrostaloista edes 50 neliön kaksiota.

Meillä on lunastuslaissa juuri tällaisten tilanteiden varalle laitettu oma pykälä, joka lähtee siitä, että jos menettää asuntonsa, kiinteistön, jota käytetään asumiseen, niin korvaussumma, siitä riippumatta, mitä nämä korvaus, korvausten laskuperusteet muutoin sanovat, täytyy olla sellainen, että saa tilalle vastaavan.

Törkeyksiä lakipykälien väärinkäytön varjolla

Tämä lunastuslain 32 § on täysin selkeä ja kiistaton. Voidaan vain ihmetellä kuinka törkeätä riistopolitiikkaa rakennusyhtiö harjoittaa, kun ottaa vanhoilta ihmisiltä kodin käytännöllisesti katsoen pilkkahinnalla. Yhtiön johto varmaan soveltaa Sauli Niinistön lausumaa juristin periaatetta: "parempi hävetä hetki kuin katua kauan". Minua ainakin raivostuttaa rakennusliikkeen toiminta, joka tuhoaa sotaveteraanin omaisuuden. Henkilön, joka on ollut puolustamassa tätä maata siten, että voimme yhä puhua omaa isiemme kieltä. MOT-ohjelmassa Matti Försti esitti oman häätöbluesinsa, mikä oli vaikuttava. Mielestäni vanhan virsikirjan virsi 440 on myös osuva tilannetta kuvaamaan.

Oli epämiellyttävää katsoa televisio-ohjelmassa poliisien ja sosiaaliviranomaisten epäinhimillisiä toimia. Sitä, miten he käsittelivät vanhuksia. Ei ole vaikeata kannella heikkoja ja sairaita vanhuksia ja antaa suurrikollisten juosta vapaana. Helposti voi yhtyä yleisönosastokirjoitukseen, jossa todetaan, että "NCC:läiset, ohjelmassa esiintyneet pollarit, sosiaalitantat ja muut pas**t ansaitsisivat kunnolla piiskaa perseelle. Ja nurkkaan häpeämään."

Tämä on kuitenkin aika lievästi sanottu. Nykyinen oikeuskäytäntö, lakipykälien väärinkäyttö, aiheutti sen, että yksityisomaisuus pakkovarastettiin ja tuhottiin, vaikka omistaja ei sitä halunnut.