Sonera tarjousesitteessä 24.9.1999 liikenneministeriö vakuuttaa tarjousesitteen sivulla kolme, että tarjousesitteen tiedot vastaavat kaikilta olennaisilta osin tosiseikkoja sisältäen mm.valtioneuvoston periaatepäätöksen. Liikenneministeriö vakuuttaa, että tiedoista ei ole jätetty pois mitään sellaista olennaista seikkaa, jonka voidaan olettaa vaikuttavan annettujen tietojen oikeellisuuteen.
Valtioneuvosto antoi 16.9.1999 periaatepäätöksen, joka koskee valtion yhtiöomistusta koskevia omistajapoliittisia periaatteita ja tavoitteita sellaisissa yhtiöissä, joissa valtiolla on merkittävä omistusosuus. Sivulla 156 on teksti: ” Periaatepäätöksen mukaan uusille toimialoille laajentuminen sekä muut strategiset päätökset edellyttävät kuitenkin pääomistajan hyväksyntää”. Sivulla 157 on teksti: ” Valtion yhtiön toiminnan ja kansantalouden kannalta erittäin merkittävät sijoitukset ulkomailla edellyttävät pääomistajan hyväksyntää ennekuin sijoituksesta lopullisesti päätetään”. On täysin selvää, että tarjousesite johtaa asiakkaita harhaan, jos pääomistajan hyväksyntää umts-kaupoille ei ollut niin kuin väitetään. Totuus on kuitenkin se, että Sonera-asiaa käsiteltiin talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa 4.9.2001 jolloin ministeri Heinonen sai toimilleen ministerivaliokunnan täyden tuen. Oliko kysymys takautuvasta tuesta? Jos tilanne oli se, ettei pääomistajan hyväksyntää umts-kaupoille ollut niin silloin tarjousesite on laadittu arvopaperimarkkinalain (425/26.5.1989) vastaisesti. Lain toisen luvun 1 §:n mukaan: ”Arvopaperia ei saa markkinoida antamalla totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia tietoja taikka käyttämällä hyvän tavan vastaisia tai muuten sopimatonta menettelyä.”
Erikoista on myös se, että Soneran riskienhallintaryhmä ei saanut tutkia umts-uhkia etukäteen. Onko Sonera korvausvelvollinen (pien)osakkaille väärän informaation takia? Eikö liikenneministeriön ylijohtaja Samuli Haapasalo ja ministeriön liiketoiminta- ja omistajaohjausyksikön päällikkö Kalevi Alestalo sekä ministeri Olli-Pekka Heinonen ole yhdessä Soneran hallituksen ja hallintoneuvoston kanssa korvausvelvollisia aiheuttamistaan vahingoista? Perustuslain 118 §:n mukaan virkamies on vastuussa asioista myös taloudellisesti.
Soneraan 3,1 miljardia markkaa
Suomen hallitus esitti eduskunnalle 3,1 miljardin markan pumppaamista Soneraan. Keskustelu eduskunnassa kärjistyi, kun ministeri Suvi-Anne Siimes arvosteli päätöstä. Siimes sanoi, että ”Hän ei pidä riittävän todennäköisenä nyt tehdyn päätöksen jäämistä ainutkertaiseksi.” Eduskunnassa kyseltiin, että mitä Siimes tarkoitti hallituksen linjasta poikkeavilla lausunnoillaan. Lipponen toivoi Siimeksen olevan täysin vaiti Sonerasta. Siimes kuitenkin muistutti vielä eduskunnan edessä epäilyistään siitä, että ettei tämä satsaus riitä pitämään yhtiötä pysyvästi veden pinnalla. Talousvaliokunnan puheenjohtaja Leena Luhtanen (sd) haukkui Siimeksen ”irtopisteiden vastuuttomasta ja erittäin harkitsemattomasta keräämisestä”. Keskustan ryhmänjohtaja Mauri Pekkarinen piti Siimeksen puheenvuoroa uskomattomana. Jukka Gustavsson (sd) epäili, ettei valtio voi olla pääomistajana passiivinen seuraaja mittavissa liiketoimissa.
Minua kiinnostaa millainen raportti annettiin eduskunnalle yhtiön tilasta, kun se pyysi valtioneuvostolta 3,1 miljardin markan lisäpanostusta yhtiöön. Kerrottiinko siinä totuus yhtiön tilasta? Mikä on yhtiön tilintarkastajien vastuu asioissa? Miksi valtion tilintarkastajat eivät ole puuttuneet Sonera-asiaan perusteellisesti? Miksi valtiontalouden tarkastusvirasto ei ole tehnyt Sonera-raporttia asioista valtioneuvostolle ja eduskunnalle? Miksi Sonerassa ei ole suoritettu erityistilintarkastusta? Eikö kukaan valvo kansalaisten etua, jota valtioneuvosto on valtuutettu eduskunnan päätöksellä hoitamaan valtioenemmistöisissä yhtiöissä?
Miljardimunarien moka
Sonera-seikkailuissa menetettiin 4,3 miljardia euroa eli miljardi euroa enemmän kuin raskaat sotakorvaukset oli Neuvostoliitolle ja lisäksi menetettiin 1,3 miljardia euroa verotuloja. Jos Suomi olisi oikeusvaltio niin todelliset syylliset asetettaisiin vastuuseen. Toisin kuitenkin on käynyt. Luullaan, että kuudet laudaatturit antavat pätevyyden vaikka mihin. Laudaatturien omistajat näin ainakin itse uskovat, vaikka heillä on vaikeuksia saada aamulla housuja jalkoihinsa. Jos Sonera-kirjan tiedot ja muut todistusaineistot pitävät paikkansa niin gongin olisi pitänyt kumahtaa ainakin pääministeri Paavo Lipposelle ja valtionvarainministeri Sauli Niinistölle liikenneministeri Heinosesta puhumattakaan. Valvontavastuu on laiminlyöty ennen kaikkea kauppa-ja teollisuusministerin puolelta.
Eduskunnan talousvaliokunta toteaa mietinnössään, ettei eduskunta käsitellyt Saksan umts-lupia ilman uusia riskianalyysejä. Kysymyksessä on Suomen siihenastisen taloushistorian suurin virhearvio arvoltaan 25,6 miljardia tapettua markkaa. Yhtiön johdon oman edun tavoittelulla eli optioilla on ollut merkittävä rooli päätöksen teossa. Sonerassa petti ylimmän tason valvonta. Soneran yhtiöjärjestyksen 7 §:n 2 kohdassa määritellään hallintoneuvoston tehtäväksi päättää hallitukselle annettavista ohjeista asiassa. Yhtiöjärjestyksen mukaan ”hallintoneuvoston tulee valvoa, että asioita hoidetaan terveiden liikeperiaatteiden mukaan ja kannattavuutta silmälläpitäen”. Soneran hallintoneuvostossa istuivat kansanedustajat Pauli Saapunki (kesk) ja Bjarne Kallis (kd), joiden olisi pitänyt valvoa Soneran hallituksen toimia. On täysin selvää, että yli 24 miljardin markan kauppa, joka on 250-prosenttisesti yhtiön liikevaihdon suuruinen kauppa, on yhtiöjärjestyksessä periaatteellisesti tärkeä päätös ja valtioneuvoston määrittelemä erittäin merkittävä sijoitus. Valvonnan pettäminen ei merkitse vahingonkorvausvastuun poistumista.
Talouspoliittinen ministerivaliokunta 4.9.2001
Valtioneuvoston verkkosivuilta Internetistä löytyi tieto viikolta 36 vuodelta 2001. Siinä todetaan, että ”talouspoliittinen ministerivaliokunta sai 4.9.2001 liikenne- ja viestintäministeri Olli-Pekka Heinosen aloitteesta informaatiota Sonerasta ja valtionyhtiöpolitiikasta. Talouspoliittinen ministerivaliokunta antoi täyden tukensa liikenne- ja viestintäministeri Heinoselle Soneraa koskevissa kysymyksissä”.
Talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan kuuluivat tuohon aikaan pääministeri Paavo Lipponen (sd), valtionvarainministeri Sauli Niinistö (kok), ministeri Suvi-Anne Siimes ( vas.) ministeri Sinikkka Mönkäre (sd.), ministeri Ville Itälä (kok), ministeri Tarja Filatov (sd), ministeri Jan-Erik Enestam (rkp), ministeri Kalevi Hemilä (sitoutumaton) ja ministeri Satu Hassi (vihreät).
Soneran hallituksen varapuheenjohtajan Liisa Jorosen lausunnot siitä, että umts-kaupoille oli valtio-omistajan lupa ovat yhteneväisiä Soneran hallintoneuvoston Pauli Saapungin lausuntojen kanssa. Lisäksi Sonera entisen hallituksen jäsenet Tapio Vaahtokivi, Kari Vikman ja Reijo Sulonen vahvistavat Liisa Jorosen lausunnot oikeiksi. Ne ovat yhteneväisiä myös Soneran-kirjan väitteiden kanssa.
Saako ministeri valehdella ja jos saa niin minkä verran?
Ministeri Suvi-Anne Siimes paljasti kirjansa julkistamistilaisuudessa ehkäpä kirjan myynnin vauhdittamiseksi, että asiaa käsiteltiin talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa. Eduskunnassa ja oikeuskanslerille annetuissa vastauksissa ministerit puhuivat muunnettua totuutta asiassa. Saako ministeri valehdella ja jos saa niin kuinka paljon? Ministeri ei saa valehdella, mutta ministeri kyllä voi valehdella. Se on nyt todistettu. MOT
Ministeri Heinonen ehti julistaa hallituksen syyttömäksi. Myös ministeri Sasi teetti asiasta johtamassaan ministeriössä pikaselvityksen, jonka mukaan Soneran hallitus ja johtajat tekivät yksin päätöksen miljardien eurojen investoinneista saksalaiseen ilmaan. Selvityksen mukaan asiaa ei käsitelty valtioneuvostossa.
Valtion tilintarkastaja silloinen kansanedustaja Kari Myllyniemi väittää, että valtion tilintarkastajat pyysivät jo vuonna 2000 liikenneministeriöltä selvitystä asiassa. Miten tämän tiedon valossa ministeriö voi olla tietämätön. On täysin selvää, että ministeriön ylijohtaja Samuli Haapasalo ja liiketoiminta ja omistajayksikön päällikkö Kalevi Alestalo ovat informoineet ministeri Heinosta asiassa. Ei tällaisia päätöksiä tehdä ilman poliittista selkänojaa. Sitä eivät kenenkään housut kestäisi. On täysin selvää, ettei yksikään kokoomusministeri tee reilua kymmenesosaa valtion budjetista vastaavaa kauppaa ilman valtionvarainministeri Sauli Niinistön lupaa.
Oikeuskansleri Paavo Nikula on ollut virkansa puolesta hallituksen istunnoissa valvomassa, että hallitus toimissaan noudattaa Suomen lakia. Sitten hän kuitenkin ryhtyi tutkimaan, että onko ministerit noudattaneet toimissaan Suomen lakia. Herää kysymys, että eikö oikeuskansleri ole jäävi tutkimaan asiaan. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz kiirehti asioissa oikeuskanslerin tutkintaa. Juristina hän oli tietoinen, että oikeuskanslerille tehdyissä kanteluissa vain 0,00005 prosenttia aiheuttaa syytetoimen ja oikeuskanslerilta saadaan pommin varmasti ei anna aihetta päätös. Niinhän siinä sitten kävi. Oikeuskansleri pelasti poliitikot, vaikka kansalle tuli miljarditappiot miljardimunareiden toimesta. Sonera-selvityksissä oli uskottavuusongelma, kun oikeuskansleri oli asiantuntijana omassa asiassaan. Perustuslain 29 §:n mukaan kansanedustajan on toimessaan noudatettava oikeutta ja totuutta. Nyt kansanedustajat antoivat hallitukselle luottamuslauseen Sonera-asian hoidosta. Tällainenko on kansanedustajien oikeus ja totuus? Mielestäni äänestäjien ei tulisi äänestää sellaisia kansanedustajia uudelleen, jotka antoivat luottamuslauseen hallitukselle. He ovat toimillaan osoittaneet, että heidän toimintansa on epärehellistä ja moraalitonta. Nyt on syytä vaihtaa koko kentälliset. Meille ei riitä, että ihminen on erehtyväinen ja lehmä märehtiväinen. Todelliset syylliset on saatava vastuuseen. Miljardimunarit on saatava taloudelliseen ja oikeudelliseen vastuuseen.
Ketkä ovat todelliset syylliset?
Luonnollisesti Sonera toimiva johto, hallitus ja hallintoneuvosto ja ennen kaikkea yhtiön hallituksen puheenjohtaja sekä liikenneministeriön virkamiehet, jotka toimivat virkavastuulla asiassa.
Soneran johtoryhmässä toimivat keväästä 2000 lähtien tj. Aulis Salin, varatoimitusjohtaja Kai-Erik Relander, Zedin johtaja Juha Varelius, Telecomin johtaja Aimo Ekholm, Plazan johtaja Harri Holmen, rahoitusjohtaja Kai Ignatius ja viestintäjohtaja Jari Jaakkola. Lisäksi johtoryhmän kokouksissa oli läsnä lakiasiainjohtaja Maire Laitinen ja johtoryhmän sihteeri Tapio Luukkonen. Tämä ryhmä teki päätöksen mm. Saksan umts-luvista ja esitteli päätöksen Soneran hallitukselle, joka hyväksyi sen. On täysin kiistatonta, että yhtiön johtoryhmä ja hallitus ovat vähintäänkin vahingonkorvausvelvollisia. Lisäksi Suomen hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta ja viime kädessä koko sateenkaarihallitus on vastuussa asioista.. Myöskään vastuusta ei voida vapauttaa niitä kansanedustajia, jotka antoivat sateenkaarihallitukselle luottamuslauseen Sonera-asioiden hoidosta. Kansalaisten varoja tuhlattiin 4,3 miljardia euroa eli yli 24 miljardia markkaa saksalaiseen ilmaan. Rahaa olisi tarvittu lapsilisiin, eläkeläisten oikeudenmukaiseen kohteluun, opiskelijoiden opintorahoihin, ruuan arvonlisäveron alentamiseen, autoveron alentamiseen, tieverkoston parantamiseen, kansalaisten peruspalveluihin, terveyden ja sairaanhoitoon, vanhusten hoitoon, elinkautisvelkavankien oikeudenmukaiseen kohteluun, työttömyyden hoitoon, kuntien talouden parantamiseen jne.
Miksi Relander ei joudu vastuuseen?
Kirjanpitoalan asiantuntija, HKKK:n professori Jarmo Leppiniemi kritisoi voimakkaasti Soneran tilinpäätöksen kirjanpitotietojen esittelytapaa ja piti sitä harhaanjohtavana TV 2:n OBS-ohjelmassa 8.2.2002. Leppiniemen mielestä sijoittajien on erittäin vaikea tulkita tilinpäätöksen tietoja. Leppiniemi arvosteli myös Soneran sijoittajaviestintää kokonaisuutena puutteelliseksi. Monet tahot ovat käyttäneet huomattavasti jyrkempiä sanoja arvioidessaan Soneran sijoittajaviestintää. Arvioissa ovat esiintyneet sanat harhaanjohtava, salaileva, puutteellinen, valheellinen, sijoittajia halveksiva, epäuskottava ja epäjohdonukainen.
Kirjan mukaan Reladerilla oli kaikki valta. Orionin pääjohtaja Markku Talonen oli pitkään toiminut Soneran hallituksen sivutoimisena puheenjohtajana. Relanderin tultua valituksi Soneran varatoimitusjohtajaksi liikenneministeriö ja maan hallitus halusivat nostaa Markku Talosen Soneran hallituksen päätoimiseksi puheenjohtajaksi. Järjestely takasi Taloselle 250 000 markan kuukausipalkan, isot bonukset ja työsuhde-edut sekä muhkean optiosalkun. Näiden etujen myötä Talosesta tuli Relanderin ja muun johdon etujen puolustaja, ei valtio-omistaja.
Miksi vielä palkitaan?
Runsaan 25,6 miljardin markan tappiot umts-kaupoilla aiheuttanut Soneran hallitus on päättänyt maksaa seitsemälle johtajalle ja 66 muulle avainhenkilölle yhteensä 8,2 miljoonan euron eli 50 miljoonan markan suuruisen palkkion, mikäli Soneran ja Telian fuusio toteutuu. Tämän päätöksen hallitus teki jo huhtikuussa, mutta julkisuuteen se päästettiin vasta lokakuun alussa. Jokainen Soneran osakkeita 1990-luvun lopulla järjestetyssä osakeannissa ostanut on menettänyt puolet rahoistaan, joilla on osakkeita ostanut. Soneran rahavirrat olisi pitänyt tutkia perusteelliseti ja todelliset syylliset olisi pitänyt saada vastuuseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti