Viisi kansanedustajaa kanteli Julkisen sanan neuvostoon Helsingin Sanomien kohu-uutisesta, jossa nimettiin seitsemän kansanedustajaa ilman näyttöä kuvan kanssa eduskunnassa sukupuolista häirintää harjoittaviksi henkilöiksi. Julkisen sanan neuvosto käsitteli asiaa ja antoi neljässä tapauksessa langettavan tuomion ja yhdessä tapauksessa vapauttavan tuomion. Julkisen sanan neuvosto katsoi ilman konkreettistä näyttöä, että nivalalaisen kansanedustaja Pekka Vilkunan tapauksessa Helsingin Sanomat ei ollut syyllistynyt journalistisen tavan vastaiseen menettelyyn. Vaikka Julkisen sanan neuvosto ei ole tuomioistuin niin se kuitenkin käyttää tuomiovaltaa. Mielestäni JSN syyllistyi asian käsittelyssä ja päätöksessään oikeusmurhaan.
Mikä on julkisen sanan neuvosto?
Julkisen sanan neuvosto (JSN) on tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta. Neuvosto käsittelee myös toimittajan menettelyä tietojen hankinnassa. JSN ei ole tuomioistuin eikä se käytä julkista valtaa. Sen päätöksiä seurataan silti tarkoin. Julkisen sanan neuvostossa tiedostusvälineet itse päättävät olemmeko syyllistyneet moitittavaan toimintaan. Kysymys on itse itseään kontrolloivasta elimestä ja siksi sen tuomioihinkin on suhtauduttava tietyllä varauksella. Jos ja kun JSN antaa lengettavan tuomion niin silloin on kysymys todella vakavasta asiasta.
Kantelun voi neuvostolle tehdä kuka tahansa, jonka mielestä lehdistössä, radiossa tai televisiossa on loukattu hyvää journalistista tapaa. JSN voi käsitellä myös Internet-aineistoa, jos se katsotaan julkaistuksi tiedotusvälineessä. Asian ei tarvitse koskea kantelijaa itseään, mutta asianomistajan on annettava kuitenkin suostumus kantelun käsittelylle. Jos tiedotusväline neuvoston mielestä on rikkonut hyvää journalistista tapaa, sille annetaan huomautus, joka on julkaistava lyhyessä määräajassa. Ellei huomautuksen saanut tiedotusväline julkaise sitä, annetaan se muutoin julkisuuteen.
Ketkä käyttävät tuomiovaltaa JSN:ssä?
Julkisen sanan neuvostoon kuuluvat seuraavat henkilöt: puheenjohtaja toimittaja Pekka Hyvärinen, jäsenet
Sari Autio, toimittaja (2008-2010)
Jussi Eronen, vastaava tuottaja (2008-2010)
Jaana Hallamaa, professori (2006-2008)
Pekka Iivanainen, toimitusjohtaja (2008-2010)
Juha Kulmanen, tuottaja (2008-2010)
Janne Laukkanen, viestintälakimies (2008-2010)
Tarja Liuha, toimittaja (2007-2009)
Ville Pohjonen, päätoimittaja (2006-2008)
Susanna Reinboth, oikeustoimittaja (2008-2010)
Matti Saari, päätoimittaja (2008-2010)
Henkilökohtaiset varajäsenet:
Merja Ahtiainen, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja (Iivanainen)
Arto Henriksson, päätoimittaja (Autio)
Henna Jartti, toiminnanjohtaja (Reinboth)
Tuovi Orpana, neuvottelupäällikkö (Laukkanen)
Maija Hukka, erikoislääkäri (Hallamaa)
Armi Kyynäräinen, kehityspäällikkö (Kulmanen)
Inkeri Pasanen, varapäätoimittaja (Pohjonen)
Risto Pohjanpalo, päätoimittaja (Eronen)
Matti Salmenkangas, tuottaja (Liuha)
Maija Toppila, päätoimittaja (Saari)
Sihteerit:
Nina Porra, neuvoston sihteeri
Ilkka Vänttinen, valmisteleva sihteeri
Mistä asioista kansanedustaja Pekka Vilkuna valitti?
Kantelijan mukaan hänen ihmisarvoaan ja kunniaansa on loukattu liittämällä hänet täysin aiheettomasti Helsingin Sanomissa otsikon ”Seksuaalista häirintää” alle. Se leimaa kantelijan osalliseksi halveksittavaan käyttäytymiseen, johon hän ei ole syyllistynyt. Erityisen paheksuttavia ovat otsikko ja kuvajournalismi: minut oli aseteltu koko seitsemän miehen joukon etualalle. Tämä tuo väistämättä lukijalle vaikutelman suuresta roistosta.
Kantelija vastaa lehdessä, että ”totta kai katson kaunista naista, joka kävelee ohi. Ja viljelen suoraa pohjalaista huumoria; niitä vitsejä, joita kadulla ja toreilla liikkuu”. Hänen mielestään siitä ei pidä loukkaantua, eikä hän ymmärrä, että joku kokee sen häiritsevänä.
Julkisen sanan neuvoston päätös 3877/SL/08 ( kansanedustaja Pekka Vilkunan asia)
Julkisen sanan neuvoston äänin 8–2 antama vapauttava päätös leimaavaa juttua koskevassa asiassa.
Asia ratkaistu: 19.3.2008
Sari Autio, Jussi Eronen, Jaana Hallamaa, Juha Kulmanen, Janne Laukkanen, Tarja Liuha, Ville Pohjonen ja Susanna Reinboth. Langettavan kannalla olivat Pekka Hyvärinen (pj) ja Maija Toppila.
Helsingin Sanomat julkaisi 27.1.2008 jutun ”Seksuaalista häirintää”, jossa se nimin ja kuvin kertoi seitsemän kansanedustajan käyttäytyneen asiattomasti naisia kohtaan eduskunnassa ja viljelleen muun muassa törkeitä puheita.
Vastaaja: Helsingin Sanomat
Päätöksen perustelut
Kansanedustajan on asemansa vuoksi varauduttava kärjekkääseenkin arvosteluun ja kestettävä sitä varsinkin silloin, kun kritiikki kohdistuu hänen toimintaansa eduskunnassa. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että kantelija on tässä tapauksessa joutunut erittäin kielteiseen julkisuuteen, jota lehden käyttämä kuvitus vielä korostaa. Lehti on kuullut häntä samanaikaisesti.
Kantelija on lehden haastattelussa kertonut käyttäytyneensä tavalla, jonka voi katsoa vahvistavan jutussa esitettyjä väitteitä seksuaalisesta häirinnästä.
Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Helsingin Sanomat ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa.
Erkin kommentti: Helsingin Sanomat vastaa Julkisen sanan neuvostolle näin: Kirjoituksessa mainittujen kansanedustajien nimien ja kuvien julkaisemista harkittiin toimituksessa perinpohjaisesti. Huolellisen harkinnan jälkeen, kerätyn informaation perusteella asiassa päädyttiin siihen, että kansanedustajien nimien mainitseminen on perusteltua ja välttämätöntä.
Kaksi kansanedustajaa on tehnyt poliisille Helsingin Sanomien uutisoinnista rikostutkintapyynnön. Esitutkintalain mukaan poliisin on toimitettava esitutkinta, jos sille tehdyn ilmoituksen perusteella tai muutoin on syytä epäillä rikosta. Suomen perustuslain 6 §:n mukaan kaikkia on kohdeltava yhdenvertaisesti. Siksi kaikkien seitsemän kansanedustajan kansanedustajan osalta on suoritettava samanlainen esitutkinta. Myös eduskunnassa epäilty sukupuolinen häirintä on tutkittava perusteellisesti jotta voidaan saada totuus esiin. Perustuslain mukaan laillisuusvalvoja valvoo, että viranomaiset noudattavat lakia. Laillisuusvalvojien tomintaan valvovat kansanedustajat. Viime kädessä kansanedustajat vastaavat siitä, että eduskunnassa noudatetaan annettuja ohjeita.
Vastauksessaan Julkisen sanan neuvostolle Helsingin Sanomien päätoimittaja tunnustaa, että teko on tahallinen. Helsingin Sanomia on syytä epäillä kansanedustajien törkeästä kunnianloukkauksesta.
Se, että viisi kansanedustajaa valitti kohtelustaan Julkisen sanan neuvostolle ei ole minun oikeustajuni mukaan perustuslain mukaan este oikeuden saamiselle oikeassa tuomioistuimessa. Mielestäni yksi kansanedustaja on JSN:n ilman konkreettista näyttöä koskeneen väärän päätöksen uhri. Mielestäni pääministeri Matti Vanhasen ja ulkoasiainministeri Ilkka Kanervan toiminta on ollut aivan toisella tasolla kuin seitsemän kansanedustajan epäilty, mutta toteen näyttämätön toiminta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti