Poliisi pidätti vuonna 1976 Tukholmassa naisen, jota epäiltiin parituksesta. Poliisi oli jo pidemmän aikaa kerännyt tietoja naisen pitämästä bordellista. Juttua tutkittaessa kävi ilmi, että bordellissa kävi ilmeisesti useita tunnettuja poliitikkoja. Seuraavana vuonna Dagens Nyheter julkaisi artikkelin, jossa väitettiin yhden asiakkaan olleen entinen oikeusministeri Lennart Geijer. Artikkelin kirjoittaja Peter Bratt käytti lähteenään poliisipäällikkö Carl Perssonin pääministeri Olof Palmelle lähettämää muistiota. Lehden tietoon oli tullut, että poliisijohto oli varoittanut pääministeri Olof Palmea, että oikeusministeri Lennart Geijer voi olla turvallisuusriski, koska hän asioi prostituoitujen luona. Palme kiisti jyrkästi tiedot ja syytti lehteä solvauksesta.
Paljastuksesta nousi Ruotsissa suuri häly, koska oikeusministerin bordellivierailuja pidettiin turvallisuusriskinä. Vuonna 1976 seksin ostaminen ei vielä ollut laitonta. Prostituoiduilla sanottiin kuitenkin olevan asiakkainaan ruotsalaispoliitikkojen lisäksi myös itäeurooppalaisia diplomaatteja ja KGB:n agentteja. Sekä pääministeri Palme että Geijer itse kielsivät lehdessä esitetyt syytökset. DN joutui maksamaan entiselle oikeusministerille korvauksia, jotka ministeri lahjoitti stipendiksi tutkivan journalismin koulutukseen. Myöhemmin kävi ilmi, että Bratt oli artikkelissaan monilta osin oikeassa, vaikka monet yksityiskohdat olivatkin virheellisiä. Ruotsissa on vuosia arvailtu keitä kaikkia aikansa vaikuttajia bordellissa on vieraillut, mutta keskiviikkona 5.12.2007 asianosaiset prostituoidut puhuivat ensimmäisen kerran itse julkisesti.
Seksiskandaali ravistelee Ruotsia
Kolmenkymmenen vuoden takainen lapsiprostituutioskandaali ravisuttaa Ruotsia. Entiset pääministerit Olof Palme, Torbjörn Fälldin ja useat muut ruotsalaiset ministerit ja keskeiset vallankäyttäjät syyllistyivät 1970-luvulla lapsiprostituoitujen hyväksikäyttöön, näin kaksi entistä prostituoitua väitti keskiviikkona Tukholmassa pidetyssä tiedotustilaisuudessa. Naiset vaativat nyt Ruotsin valtiolta anteeksipyyntöä ja miljoonan kruunun vahingonkorvausta kummallekin.
Naiset olivat osallisina 1977 paljastuneessa ja suurta kohua herättäneessä paritusjupakassa, jossa laajaa paritusrinkiä pyörittänyt Doris Hopp tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen. Poliisitutkintaa ei tuolloin kohdistettu asiakkaisiin. Alusta alkaen ja myöhemminkin vuosien varrella asiakkaiden on huhuttu olleen politiikan merkkihenkilöitä. Naiset olivat tuolloin 14-vuotiaita tyttöjä, ja heidän asianajajansa mukaan he olivat rikoksen uhreja. "Lapseen kohdistuva haureus ja nuoreen kohdistuva haureus olisi sen aikaisten pykälien mukaan voinut johtaa neljän vuoden vankeuteen. Tänään rikos katsottaisiin todennäköisesti lapsen raiskaukseksi", naisten asianajaja Niclas Karlsson sanoi keskiviikkona dramatiikkaa tihkuneessa lehdistötilaisuudessa.
"Syyttäjän johdolla toimineilla poliiseilla oli täysin riittävästi materiaalia syytteiden nostamiseksi. Tutkintamateriaalista huolimatta asia pimitettiin rikollisten suojaamiseksi, koska nämä kuuluivat politiikan, valtion ja elinkeinoelämän eliittiin", Karlsson sanoi. Toinen naisista, Eva Bengtsson, oli keskiviikona paikalla lehdistötilaisuudessa. Hän sanoi maanneensa 14-vuotiaana rahasta kaksi kertaa Olof Palmen kanssa.
Bengtssonin mukaan hänen asiakkaisiinsa kuuluivat myös keskustajohtaja ja myöhempi pääministeri Torbjörn Fälldin ja tuolloinen oikeusministeri Lennart Geijer. Toinen tytöistä, Bengtssonin serkku ei ollut paikalla, mutta lehdistölle luettiin hänen kirjallinen lausuntonsa. "Torbjörn Fälldin tarjosi maksapasteijaleivän ja oli sympaattinen henkilö. Tapasimme Grand hotellissa". serkku totesi lausunnossaan. "Olen tietoinen, että kertomukseni vaikuttaa nimeltämainittujen elämään. Mutta se ei yllä lähellekään sitä, miten tapahtumat ovat vaikuttaneet minun elämääni", serkku totesi.
Mahdolliset rikokset ovat lain mukaan vanhentuneet jo 20 vuotta sitten, mutta Karlsson uskoi silti naisten vaatimuksiin. "Lähden siitä, että valtio ei vetoa rikoksen vanhentumiseen, koska se sotisi erityisesti yleistä oikeustajua vastaan. Vahingonkorvausvaatimus on perusteltu, koska Eva ja serkku ovat koko aikuisikänsä kärsineet henkisesti siitä, että valtio ei toiminut rikollisia vastaan, vaikka rikokset olivat tiedossa." Nykyisin sairaseläkkeellä oleva kolmen lapsen äiti Eva Bengtsson taisteli kyyneleitä vastaan lehdistötilaisuudessa ja totesi tilanteen raskaaksi. Lehdistötilaisuudessa keskiviikkona mukana ollut eläkkeellä oleva poliisi Ove Sjöstrand sanoi olleensa jo paritusjupakkaa tutkiessaan hyvin tietoinen nimekkäistä asiakkaista. "Tutkintaa johtaa syyttäjä ja hänen mukaansa tärkeintä oli saada parittaja tuomiolle, muusta ei oltu kiinnostuneita." Sjöstrandin mukaan turvallisuuspoliisi Säpo oli aktiivisesti mukana tutkinnassa ja muun muassa kuunteli parittajan puheluita. Keskustapuolueen vaikuttajahahmoihin kuulunut Olof Johansson on yksi asiakkaiksi nimetyistä. Johansson kiistää väitteet. "En ole huolestunut asiasta yksinkertaisesti siksi, ettei väite pidä paikkansa", Johansson totesi Dagens Nyheter –lehdelle keskiviikkona.
Ruusuja pääministerin muistolle
Perjantaina 7.12.2007 TV 1:n Jälkiviisaissa entinen syyttäjä Ritva Santavuori heitti ajatuksen, että nouseeko Olof Palmen murha-asia nyt uudelleen esille näiden paljastusten johdosta. Minuun, Erkki Ahoon, otti yhteyttä vuonna 1997 eräs ystäväni ja työtoverini. Hän kertoi minulle, kuinka hänen muusikkokaverinsa olivat olleet soittamassa Tukholmassa pidemmän aikaa eräässä ravintolassa lähellä Olof Palmen murhapaikkaa. Henkilö kertoi minulle, että hän on saanut "sisäpiirin tietoa" Olof Palmen murhasta ja että hän on saanut käsikirjoituksen tapahtuneesta. Hänen tavoitteenaan oli saada käsikirjoitus kirjaksi. Ystäväni kysyi minulta, että tiedänkö kirjalle kustantajaa. Minä kerroin, että asia järjestyy. Käsikirjoitus muutettiin kirjan muotoon. Kirjan nimi on Ruusuja pääministerin muistolle (ISBN 951-97978-4-X) ja kirjoittajan nimeksi laitettiin Staffan Barta. Kirja on painettu Kalajokilaakson kirjapainossa Ylivieskassa vuonna 1997.
Mitä kirjassa kerrotaan?
Tummatukkainen, noin nelikymmenvuotiaalta vaikuttava mies nousee hitaasti ylös Tunnelbanan portaita Tukholman helmikuiseen iltaan. Samalla hän ryömii ulos yksinäisyydestään kuin rotta kolostaan, kaikki aistit valppaana. Jokin miehen ulkomuodossa ja liikkeissä kielii, että hän saattaa olla nuorempikin kuin neljäkymmentä. Joka tapauksessa hän saattaa olla nuorempikin kuin neljäkymmentä. Joka tapauksessa hän on ulkomaalainen tässä maassa ja ulkomaalaisen ikää on vaikea arvioida pelkän ulkomuodon perusteella. Päivä on perjantai, helmikuun viimeinen, on vuosi 1986. Kadulla tuulee vinhasti. Tuntuu kylmältä, vaikka onkin aivan nollakeli. Kadunkilvessä lukee Sveavägen. Hän on jo melkein perillä. Mies on ruvennut kutsumaan itseään Jacobiksi. Se ei ole hänen nimensä. Jacob on kuin ruotsalainen, joka ei ole ruotsalainen, siis sellainen kuin hän on.
Aivan pian ryhtyy elokuvateatteri sylkemään ulos katsojia, jotka räpyttelevät lämpimässä teatterissa tuijotukseen jäykistyneitä silmiään kuin pikkulinnut siipiään. Jacob lähtee etenemään katua. Jännitys ja odotus saavat hänen hengityksensäkin värisemään, hän tuntee hengästyvänsä, suorastaan pakahtuvansa. Tuntuu kuin virtsarakko olisi äkkiä täyttynyt, pakottava tunne puristaa häntä joka puolelta. Jännitys aiheutuu siitä, että kohta selviää, minkä poistumistavan hänen uhrinsa valitsee. Itse tappamista hän ei jännitä, epävarmaa on ainoastaan uhrin ratkaisu, suunnan valinta. Näin kylmällä hän voi päätyä vaikka taksiin, kerran aikaisemmin oli niin käynytkin. Silloin Jacob ei voisi tehdä muuta kuin poistua paikalta odottamaan uutta tilaisuutta.
Kun hänen katseensa tavoittaa heidät, he kävelevät rauhallisesti kohti suoraan kohti Jacobia. He lähestyvät. Aika tuntuu pysähtyvän. Jacobin katse seuraa heitä herkeämättä. He keskustelevat keskenään jostakin. Mitähän? Äsken nähdystä elokuvastako? Jacob kääntyy ja lähtee kulkemaan heidän edellään. Kertaakaan taakseen katsomatta hän palaa siihen paikkaa, jonka hän oli tulleessaan valinnut. Vasta siellä hän kääntyy ja näkee helpotuksekseen parin olevan yhä tulossa häntä kohti. Hän oli valmis. Hän ei tuntenut sääliä naista kohtaan, vaikka tämä joutuisi kohta luopumaan miehestään ainiaaksi. Tämä nainen ei jäisi taloudelliseen ahdinkoon. Moni muu sen sijaan on joutunut jäämään ja joutuu tulevaisuudessakin. Jacob tuijotti herkeämättä lähestyvään miehen yrittäen tavoittaa hänen katsettaan.
Nyt. Jacobin hetki on koittanut. Mies ja nainen olivat hänen kohdallaan, Mikään ei enää voisi mennä vikaan. Äkkiä he kuitenkin kääntyvät selin häneen mennäkseen suojatietä kadun yli. Ja nyt tuo onneton meni ja kääntyi selin, tietämättömänä ja piittaamattomana siitä, että Jacob oli päättänyt riistää hänen elämänsä kasvotusten, juuri siten kuin vahvempi tuhoaa heikompansa. Jos hän nyt ampuisi, eivät hänen kasvonsa piirtyisi miehen viimeisten muistikuvien joukkoon, eikä hän tulisi tietämään mikä tai kuka häneen osui. Hetken aiheuttama hämmennys lamaannutti Jacobin silmänräpäyksen ajaksi. Täynnä raivoa ja vihaa hän ojensi kätensä ja veti liipaisimesta. Hän ampui kaksi kertaa kohti selkää, kohti ainoaa vaihtoehtoa, minkä mies oli hänelle jättänyt. Hän oli tullut tappamaan, saanut tilaisuuden ja käyttänyt sen.
Ruotsin poliisi salasi seksiskandaalin, eikä todellisia syyllisiä syytetty. Liittyykö Olof Palmen murha seksiskandaaliin? On aika erikoista, että Ruotsin poliisi ei ole pystynyt selvittämään Olof Palmen murhaa. Ehkä Ruotsin poliisi ei halunnutkaan selvittää murhaa, koska silloin olisi kansakunnan kannalta katsottuna paljastunut muitakin ikäviä asioita. Syyttäjän johdolla toiminut poliisi jätti syytteet nostamatta.
Anna Lindhin murha
Ruotsin ulkoministeri Anna Lindhin kimppuun hyökättiin tukholmalaisessa NK:n tavaratalossa 10. syyskuuta 2003. Lindhin ystävä joutui seuramaan avuttomana vieressä, kun murhaaja puukotti Lindhiä vatsan seutuville, osuen mm. maksaan. Paikalle hälytettiin nopeasti apua ja alkoi puukottajan ajojahti.
Puukotuksen jälkeen Lindh pyysi ystävätärtään soittamaan hänen perheelleen ja arveli, että puukotus liittyy politiikkaan. Paikalla olleet muut ihmiset yrittävät tyrehdyttää verenvuodon. Lindh vastaili paikalle tulleiden lääkintämiesten kysymyksiin ja oli ambulanssiin kannettaessa tajuissaan. Sairaalassa kuitenkin todettiin, että hänen mahdollisuutensa jäädä henkiin olivat pienet. Yhdeksän tuntia kestäneen leikkauksen jälkeen annettiin tieto, että Lindhin tila on hieman kohentunut. Tunti leikkauksen jälkeen hänen tilansa heikkeni ja hänet vietiin uuteen leikkaukseen. Aamulla kello 5:29 ilmoitettiin, että Anna Lindh oli kuollut saamiinsa vammoihin. Onko Ruotsi erilainen maa kuin Suomi? Onko poliittinen murha mahdollinen Suomessa?
LähdeaineistoStaffan Barta: Ruusuja pääministerin muistolle, ISBN 951-97978-4-X, Helsingin Sanomat
Katso
The Murder of Anna Lindh
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti