Vuoden 2027 valtion budjetin loppusumma on 92,5 miljardia euroa, ja se on 12,4 miljardia euroa alijäämäinen. Kyseessä on pääministeri Petteri Orpon hallituskauden viimeinen budjetti ennen kevään 2027 eduskuntavaaleja. Hallitus ei päättänyt syksyn budjettiriihessä uusista sopeutustoimista, vaan esitys pohjautuu pitkälti aiemmin sovittuihin säästöihin ja linjauksiin.
Kokonaisuutena hallituksen uudet päätökset heikentävät julkista taloutta nettomääräisesti noin 0,1 miljardilla eurolla vuonna 2027, sillä säästöjen rinnalla tehdään menoja lisääviä ja tuloja vähentäviä toimia.
Verotus: Kenen kukkaro kevenee?
Vuodelle 2027 kohdistuvat veromuutokset keventävät valtion verotusta. Painopiste on pieni- ja keskituloisissa palkansaajissa.
Veronkevennykset: Pieni- ja keskituloisten palkansaajien verotus kevenee hieman. Suurin vuotuinen hyöty on tuloista riippuen enimmillään noin 150 euroa vuodessa.
Suurituloiset: Hyvätuloisilla palkansaajilla verotuksen muutos jää lähes olemattomaksi.
Hyvinvointialueet: Indeksikorotukset (2,63 %) lisäävät hyvinvointialueiden rahoitusta noin 697 miljoonaa euroa kustannustason nousun vuoksi.
Menojen kasvu ja keskeiset muutokset
Vuoden 2027 budjetissa menoja kasvattavat erityisesti panostukset turvallisuuteen: puolustusmäärärahat nousevat 620 miljoonaa euroa ja Ukrainan tukemiseen ehdotetaan 200 miljoonan euron lisämäärärahaa. Lisäksi puolustusmateriaalihankintoihin myönnetään merkittävät 1,3 miljardin euron tilausvaltuudet. Hallitus perui tai muutti myös joitain aiempia hankkeita, kuten luopui datakeskusten tuesta ja lievensi UKK-instituutin rahoitusleikkauksia.
⚠️ Talouden riskit
Uusien sopeutustoimien puuttuminen tarkoittaa, että budjetti sisältää aiempien vuosien automaattisia leikkauksia (yhteensä 0,9 miljardia euroa). Talouspolitiikan arviointineuvosto varoittaa, että vastuu tulevista sopeutustoimista siirtyy vaalien jälkeiselle uudelle hallitukselle, ja heikko työllisyyskehitys voi kiristätä kuntien ja hyvinvointialueiden tilannetta entisestään.
Hyvinvointialueiden ja soten rahoitus
Hyvinvointialueiden valtionrahoitus on vuonna 2027 koko maan tasolla yhteensä noin 27,5 miljardia euroa. Rahoitus kasvaa vuoteen 2026 verrattuna nettomääräisesti vain noin 340 miljoonaa euroa, vaikka kustannukset ja palvelutarve nousevat huomattavasti enemmän. Tämä johtuu rahoitusmalliin tehdyistä säästöistä ja jarrumekanismeista.
Rahoituksen muodostumiseen ja alueiden arkeen vaikuttavat vuonna 2027 seuraavat pääkohdat:
Rahoitusta nostavat tekijät
Indeksikorotus (+720 milj. €): Kustannustason nousuun perustuva hyvinvointialueindeksi on 2,63 %, mikä tuo alueille lisää rahaa inflaation paikkaamiseen. [
Palvelutarpeen kasvu (+190 milj. €): Väestön ikääntymisestä johtuva hoidon tarpeen kasvu lisää rahoitusta lakisääteisesti.
Jälkikäteistarkistus (+0,9 mrd. €): Valtio korvaa viiveellä alueiden toteutuneita vanhoja kustannuksia. Tätä erää kuitenkin pienennettiin 430 miljoonalla eurolla, koska alueiden talous kehittyi vuonna 2025 ennakoitua paremmin.
Rahoitusta vähentävät säästöt ja rajoitukset
Tehtävien karsinta ja asiakasmaksut (-180 milj. €): Hallituksen aiemmat päätökset sote-palveluiden vähimmäistason laskemisesta (kuten hoitotakuun väljennys) ja asiakasmaksujen korotuksista leikkaavat valtion maksuosuutta.
Rahoituslain kolmas vaihe (-66 milj. €): Uusi lakimuutos muuttaa rahoituksen jakoperusteita ja vähentää rahoituksen kokonaistasoa. Samalla se tasaa eroja alueiden välillä, jotta rahoitus ei laskisi liian jyrkästi kaikkein tiukimmassa tilanteessa olevilla alueilla.
Tiukka talousohjaus ja investointikiellot
Alueiden taloustilanne on erittäin eriytynyt. Koska kertyneet alijäämät on lain mukaan katettava määräajassa, valtiovarainministeriö on asettanut alueet tiukkaan seurantaan:
Lainanottovaltuudet tiukassa: Vain noin puolet hyvinvointialueista saa uutta pitkäaikaista lainanottovaltuutta vuodelle 2027. Valtaosa alueista ei voi ottaa uutta velkaa investointeihin pienen vuosikatteen ja suuren vanhan velkamäärän vuoksi.
Arviointimenettelyt: Niillä alueilla, jotka eivät kykene kattamaan talouden alijäämiään, on edessä valtion suora arviointimenettely (niin sanottu "sote-kriisikuntamenettely").
Käytännössä vuosi 2027 pakottaa hyvinvointialueet jatkamaan rajuja säästöohjelmia, palveluverkon tiivistämistä ja toiminnan tehostamista, sillä valtion antama lisäraha ei kata kasvavia palkkamenoja ja palveluiden kysyntää.
Valtakunnalliset sote-rahoituksen leikkaukset ja tiukka talousohjaus iskevät Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueeseen (Pohde) erittäin raskaasti vuonna 2027. Alue joutuu sopeuttamaan toimintaansa tilanteessa, jossa valtion rahoituksen kasvu laahaa pahasti todellisten menojen perässä. [
Pohteen tilannetta vuonna 2027 määrittävät seuraavat keskeiset vaikutukset:
1. Rahoitusvaje: Menot kasvavat tuloja nopeammin
Riittämätön kasvu: Pohteen valtionrahoitus kasvaa vuonna 2027 arviolta vain 1,6 prosenttia. Samaan aikaan pelkät palkkojen korotukset (arviolta 3,8 %) ja ostopalveluiden hinnat nousevat moninkertaisesti.
Miljoonaleikkaus ennusteisiin: Valtion uusien laskelmien ja lakimuutosten vuoksi Pohteen vuodelle 2027 kaavailema rahoitus putosi kertaheitolla noin 56 miljoonaa euroa alemmaksi kuin alueen omissa ennusteissa oli aiemmin laskettu.
? 2. Rajut henkilöstösäästöt ja YT-neuvottelut
Vastatakseen tiukkaan rahoitukseen Pohde saattoi päätökseen laajat yhteistoimintaneuvottelut vuodelle 2027, joilla haetaan 28,8 miljoonan euroon säästöjä:
Irtisanomiset: Neuvottelut johtavat noin 300 henkilön irtisanomiseen.
Kohdentuminen: Vähennykset painottuvat hallintoon, johtoon ja tukipalveluihin. Välittömästä hoitotyöstä vähennetään 1,1 % vain silloin, kun viralliset mitoitukset ylittyvät tai toimintaa järjestellään uudelleen.
Muut säästöt: Henkilöstön liikunta- ja kulttuurieduista luovutaan kokonaan (3 miljoonan euron säästö), minkä lisäksi eläköitymisiä jätetään täyttämättä ja johtoa lomautetaan.
⏳ 3. Alijäämän kattaminen ja valtion erityisohjaus
Lain mukaan hyvinvointialueiden piti kattaa vanhat alijäämänsä vuoden 2026 loppuun mennessä. Koska tämä oli Pohteelle mahdotonta lakisääteisiä palveluita vaarantamatta, alue on hakenut valtiolta lisäaikaa vuoden 2027 loppuun saakka noin 69 miljoonan euron alijäämän paikkaamiseksi.
Valtiovarainministeriö on vaatinut vastineeksi Pohteelta erittäin tarkennettua ja sitovaa sopeutussuunnitelmaa, jonka osana juuri päättyneet YT-neuvottelut toimivat.
?ﾸﾏ 4. Investointilukko ja taistelu lainoista
Ei automaattista valtuutta: Valtioneuvoston virallisen päätöksen mukaan Pohteelle ei myönnetty lainanottovaltuutta vuodelle 2027.
Poikkeuslupahakemus: Koska Pohteella on käynnissä kriittisiä jätti-investointeja – kuten Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS 2030) uudistamisohjelma ja homeongelmista kärsivän psykiatrian siirto – alue on joutunut hakemaan valtiolta erillistä 106,9 miljoonan euron muutosta lainanottovaltuuteen, jotta välttämättömät rakennustyöt ja uudet tietojärjestelmät eivät pysähtyisi.
Käytännössä vuosi 2027 tarkoittaa pohtelaisille entistä digitaalisempia palveluita, karsittuja toimipisteitä ja tiukempaa palveluverkkoa, kun alue yrittää pelastaa peruspalvelunsa supistuvan rahoituksen raameissa.
Palveluverkon supistuksista Pohjois-Pohjanmaalla
Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen (Pohde) palveluverkko kokee suuria muutoksia ja supistuksia vuoteen 2027 mennessä. Taustalla on uusi sote-järjestämissuunnitelma vuosille 2027–2030, jolla hyvinvointialue pyrkii kuromaan kiinni talousarvion ja rahoituksen välistä ammottavaa kuilua.
Palveluverkon supistusten ja toiminnan uudelleenjärjestelyiden keskeiset vaikutukset asukkaille ovat seuraavat:
1. Sote-keskusverkon tiivistäminen ja tilojen karsinta
Pohde on asettanut strategiseksi tavoitteekseen vähentää käytössään olevia bruttoneliöitä vähintään 20 prosenttia. Tämä tarkoittaa fyysisten seinien karsimista:
Toimintojen yhdistäminen: Pieniä, vähän käytettyjä terveysasemia tai sote-pisteitä suljetaan, ja niiden toimintoja keskitetään suurempiin seutukunnallisiin sote-keskuksiin.
Palvelujen laajuuden muutos: Kaikissa kunnissa ei jatkossa välttämättä ole enää viisipäiväistä tai täyden palvelun lääkärinvastaanottoa. Osassa paikkakuntia kiinteä toimipiste korvataan joko osittain tai kokonaan kevyemmillä ratkaisuilla.
2. Digitaalinen sote-keskus ja liikkuvat palvelut korvaajina
Kun fyysisiä pisteitä suljetaan tai niiden aukioloja supistetaan, palveluita siirretään verkkoon ja pyörien päälle:
Digitaalinen sote-keskus: Chat-vastaanotot, videokonsultaatiot ja digitaaliset palvelupolut nousevat ensisijaiseksi yhteydenottokanavaksi hoidon tarpeen arvioinnissa.
Liikkuvat palvelut: Syrjäisemmille alueille ja pienempiin kyliin tuodaan suoraan asukkaiden luokse ajavia liikkuvia sote-yksiköitä (kuten sote-autoja), jotka korvaavat lakkautettuja lähipalvelupisteitä.
3. Ikäihmisten ympärivuorokautisen hoidon vähentäminen
Valtakunnallisten linjausten mukaisesti Pohde vähentää ja keventää ikäihmisten raskasta laitoshoitoa:
Palveluasumisen karsinta: Ympärivuorokautisen palveluasumisen (tehostettu palveluasuminen) paikkamääriä vähennetään.
Kotihoitopainotus: Painopistettä siirretään voimakkaasti kotihoitoon, välimuotoiseen asumiseen ja digitaaliseen etähoivaan, mikä tarkoittaa, että hoivakotipaikkaa saa jatkossa vasta entistä huonokuntoisempana.
4. Sairaalaverkon ja päivystysten keskittäminen
Hallituksen valtakunnalliset sairaalasäästöt osuvat myös Pohjois-Pohjanmaalle:
Vaikka Raahen ja Oulaskankaan (Ylivieska) sairaaloiden profiileja on jo aiemmin muutettu, paine erikoissairaanhoidon ja raskaampien päivystysten keskittämiseksi suoraan Oulun yliopistolliseen sairaalaan (OYS) kasvaa. Kuusamon terveyskeskuksen yöpäivystys säilyy erillisellä lakipoikkeuksella alueellisen saavutettavuuden turvaamiseksi.
5. Lisää säästöpaineita järjestämissuunnitelmasta
Käynnissä olevien laajojen yt-neuvotteluiden ja 300 irtisanomisen lisäksi syksyn aikana päätettävä uusi sote-järjestämissuunnitelma tuo mukanaan 20 miljoonan euron lisäsäästötavoitteen. Hyvinvointialueen johto on myöntänyt, että tällä tulee olemaan suoria vaikutuksia palvelujen maantieteelliseen peittävyykyyteen ja siihen, miten asukkaat palvelunsa saavat.
Pohteen säästötoimet ja uudistukset näkyvät kalajokisten arjessa seuraavasti:
1. Kalajoen sosiaali- ja terveyskeskuksen aukiolot ja palvelut
Vastaanottotoiminta säilyy: Kalajoen pääterveyskeskus (Tohtorintie 4) tarjoaa edelleen lääkärin ja sairaanhoitajan vastaanottopalveluita viitenä päivänä viikossa. Sitä ei olla lakkauttamassa, sillä Kalajoki toimii alueellisena keskuksena.
Digitaalisuus ensisijaisena väylänä: Rutiiniasiointi, hoidon tarpeen arviointi ja reseptien uusinnat ohjataan entistä voimakkaammin Pohteen digitaalisen sote-keskuksen chat- ja videovastaanotoille paikan päällä käynnin sijaan.
Uusi tietojärjestelmä: Kalajoella ja Merijärvellä perusterveydenhuollossa käyttöön otettu Esko-potilastietojärjestelmä yhtenäistää tiedonkulun Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) kanssa.
2. Päivystys ja erikoissairaanhoito siirtyvät kauemmas
Yöpäivystyksen puute: Kalajoella ei ole omaa ympärivuorokautista päivystystä. Pohteen linjausten mukaan ilta- ja yöaikainen kiireellinen hoito vaatii matkustamista joko Oulaskankaan sairaalaan Ylivieskaan (päiväsaikaan/arki-iltaisin) tai suoraan Oulun yliopistolliseen sairaalaan (OYS).
Naapurimaakunnan hyödyntäminen: Kalajoen kaupunki on vaatinut, että kalajokiset voisivat säästöjen ja lyhyemmän välimatkan vuoksi käyttää laajemmin Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueen palveluita ja Kokkolan keskussairaalaa (Soite), mutta Pohteen tiukka talous ja omat alueelliset rajat rajoittavat tätä vapaata käyttöä.
? 3. Ikäihmisten palvelut ja hoivapaikat
Kotihoidon painotus: Kalajoella, kuten koko hyvinvointialueella, kriteereitä ympärivuorokautiseen hoivakotipaikkaan (esim. Mäntyrinne) tiukennetaan. Vanhusten odotetaan asuvan kotonaan entistä pidempään digitaalisten etähoivapalveluiden ja tehostetun kotihoidon turvin.
Yhteisöllinen toiminta: Kaupunki pyrkii itse paikkaamaan sote-leikkauksia tukemalla ikäihmisten hyvinvointia ja matalan kynnyksen toimintaa paikallisesti, muun muassa vastikään avatun senioreiden Virtatuvan kautta.
4. Asiakasmaksut nousevat
Kalajokiset joutuvat maksamaan sote-keskuskäynneistään, hammaslääkärikäynneistään ja kotihoidon palveluista valtakunnallisten ja Pohteen omien maksimikorotusten mukaisia, entistä korkeampia asiakasmaksuja, joilla hyvinvointialue yrittää paikata rahoitusvajeitaan
Kalajoen terveyskeskussairaalan perinteinen vuodeosasto (akuuttiosasto) on lakkautettu osana Pohteen säästötoimia ja palvelurakenteen keventämistä. Kalajoen kaupunki vastusti päätöstä voimakkaasti, mutta hyvinvointialueen tiukan rahoituskriisin vuoksi tilat ja toiminnot on järjestelty uudelleen.
Vuonna 2027 sairaalahoidon ja osastohoidon tilanne Kalajoella määräytyy seuraavasti:
1. Akuuttiosaston tilalla toimii Kalajoen kuntoutusyksikkö
Perinteisen lääketieteellisen vuodeosastohoidon päätyttyä tiloissa (Tohtorintie 4) aloitti Kalajoen kuntoutusyksikkö:
Toiminnan painopiste: Yksikkö ei ole enää sairaalaosasto akuutisti sairaille. Siellä tarjotaan lyhytaikaisia, määräaikaisia arviointi- ja kuntoutusjaksoja, joilla tuetaan pääasiassa ikäihmisten kotiinpaluuta esimerkiksi leikkauksen tai sairastumisen jälkeen.
Kyltit voivat hämätä: Paikan päällä saattaa yhä näkyä vanhoja vuodeosasto-opasteita, mutta lääketieteellinen hoitoprofiili on muuttunut kuntouttavaksi.
2. Mihin kalajokiset viedään akuutissa osastohoidon tarpeessa?
Jos asukas sairastuu äkillisesti (esim. vaikea infektio tai yleistilan lasku) ja tarvitsee nimenomaan sairaalatasoista vuodeosastohoitoa eli yöpyminen ja jatkuva lääkäriseuranta ovat välttämättömiä, hoito tapahtuu Kalajoen ulkopuolella:
Ensisijaiset paikat: Potilaat ohjataan muihin lähialueen jäljellä oleviin Pohteen yksiköihin, kuten Oulaisten akuuttiosastoille tai Nivalan akuuttiosastolle.
Erikoissairaanhoito: Raskaampaa päivystystä ja valvontaa vaativat tapaukset kuljetetaan Oulun yliopistolliseen sairaalaan (OYS).
? 3. Lyhytaikaishoito hoivakodeissa
Jos kyse ei ole lääketieteellisestä sairaalahoidosta vaan tilapäisestä hoivatarpeesta (esimerkiksi omaishoitajan vapaan ajaksi), se järjestetään sosiaalipalveluna. Kalajoella tätä varten toimii esimerkiksi Kalajoen palvelukoti Mäntyrinne, jossa on tarjolla lyhytaikaishoidon paikkoja asumispalveluyksikössä.
Muutos tarkoittaa käytännössä sitä, että Kalajoella panostetaan ihmisten saamiseen takaisin kotiin (kuntoutus), mutta jos sairaus vaatii perinteistä sairaalan sänkyä ja valvontaa, matka käy naapurikuntiin.
Potilassiirtojen ja kuljetusten (ambulanssit/Kela-taksit
Kun Kalajoen oma akuuttivuodeosasto puuttuu, potilassiirrot ja kuljetukset muualle sote-yksiköihin tukeutuvat tiukasti ambulansseihin, Kela-takseihin ja Pohteen omiin siirtoautoihin. Koska välimatkat Kalajoelta esimerkiksi Oulaisiin (noin 45 km) tai Ouluun (noin 130 km) ovat pitkiä, kuljetusten sujuvuus on alueella kriittinen tekijä.
Kuljetukset ja siirrot hoidetaan Kalajoella seuraavien järjestelmien kautta:
1. Ambulanssit ja ensihoito (Kiireelliset kuljetukset)
Jos potilaan tila vaatii jatkuvaa seurantaa, lääkitystä tai kyseessä on hätätilanne, kuljetuksesta vastaa ensihoito:
Päivystyssiirrot: Jos hakeudut Kalajoen sote-keskukseen virka-aikana ja lääkäri toteaa välittömän sairaalahoidon tarpeen, sutjakka siirto esimerkiksi Oulaskankaan sairaalaan tai OYS:aan tehdään ambulanssilla.
Valmius alueella: Kalajoella ja sen lähikunnissa on jatkuva ambulanssivalmius, mutta pitkät siirtomatkat Ouluun sitovat toisinaan yksiköitä pitkäksi aikaa pois omalta toiminta-alueeltaan.
2. Kela-taksit (Kiireettömät matkat ja kotiutukset)
Jos potilas on riittävän hyvässä kunnossa matkustamaan istualtaan tai invataksissa ilman hoitajan valvontaa, käytetään lakisääteisesti korvattavaa Kela-taksia.
Tilaaminen Pohjois-Pohjanmaalla: Matka on tilattava suoraan Pohjois-Pohjanmaan omasta Kela-taksien tilausnumerosta (puhelinnumero 0800 93 150 on maksuton ja palvelee vuorokauden ympäri).
Maksut ja omavastuu: Yhdensuuntaisen matkan omavastuu on 25 euroa. Jos vuotuinen Kela-matkojen maksukatto (300 euroa) täyttyy, loppuvuoden matkat ovat ilmaisia.
Todistus tarvitaan (SV 67): Jotta matkasta saa Kela-korvauksen, Kalajoen terveyskeskuksen tai sairaalan lääkärin/hoitajan täytyy kirjoittaa todistus siitä, että potilas tarvitsee terveydentilansa vuoksi taksikuljetusta julkisen liikenteen sijaan.
3. Pohteen omat potilassiirtoautot
Hyvinvointialue on ottanut käyttöön myös omia, kevyempiä potilassiirtoautoja kiireettömiä siirtoja varten:
Näitä autoja käytetään erityisesti silloin, kun potilaita siirretään takaisin OYS:n suurista yksiköistä jatkohoitoon tai kuntoutukseen takaisin Kalajoen kuntoutusyksikköön tai Oulaisiin. Tämä säästää varsinaisten ambulanssien kapasiteettia hätätilanteita varten.
ﾏ Haasteet käytännössä
Pitkien etäisyyksien vuoksi kalajokiset törmäävät toisinaan siihen, että kotiutukset sairaaloista ilta- ja yöaikaan voivat viivästyä, jos vapaata Kela-taksia tai siirtoautoa joudutaan odottamaan pitkään. Erityisesti esteettömien invataksien saatavuus ruuhka-aikoina vaatii ennakkosuunnittelua sairaalan osastonsihteereiltä.
Nyt kiinnostaa asioiden juridiikka. Täyttääkö toiminta perustuslain vaatimukset?
Kysymys on erittäin ajankohtainen ja osuu sote-uudistuksen suurimpaan oikeudelliseen kipupisteeseen. Perustuslakiasiantuntijat, oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies ovat toistuvasti ilmaisseet vakavan huolen siitä, täyttääkö hyvinvointialueiden nykyinen ja vuodelle 2027 suuntautuva toiminta perustuslain vaatimukset.
Oikeudellinen arvio jakautuu kolmeen perustuslain (PL) pääkohtaan, joiden valossa Pohteen ja muiden alueiden säästötoimia sekä palveluverkon supistuksia tarkastellaan:
1. PL 19 §: Oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin
Perustuslain 19 § 3 momentti velvoittaa julkisen vallan turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.
Juridinen ongelma: Perustuslakivaliokunta (PeV) on linjannut, että "riittävä" ei tarkoita pelkästään palveluiden olemassaoloa paperilla, vaan niiden on oltava asukkaiden saatavilla myös käytännössä. Kun Kalajoen kaltaisilta paikkakunnilta lakkautetaan vuodeosastoja ja hoitotakuuta väljennetään valtakunnallisesti, palveluiden saatavuus heikkenee.
Välimatkat ja kielelliset oikeudet: Pitkät etäisyydet (esim. Kalajoelta Ouluun sairaalahoidon perässä) voivat muodostua perustuslain vastaiseksi esteeksi, jos matka vaarantaa potilasturvallisuuden tai tekee palvelun saamisesta kohtuuttoman vaikeaa.
2. PL 6 §: Yhdenvertaisuus
Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan esimerkiksi asuinpaikan tai iän perusteella.
Juridinen ongelma: Sote-rahoituksen tiukkuus ajaa hyvinvointialueet erilaiseen jamaan. Jos Pohjois-Pohjanmaalla (Pohde) asuva ihminen saa heikommat palvelut tai joutuu matkustamaan huomattavasti pidemmälle kuin Uudellamaalla asuva, kyseessä on potentiaalinen yhdenvertaisuusongelma. Perustuslakivaliokunta on korostanut, että asuinpaikka ei saa määrittää perusoikeuksien toteutumista.
3. PL 121 §: Rahoitusperiaate (Kuntien ja alueiden itsehallinto)
Tämä on juridisesti kaikkein kriittisin kohta valtion ja hyvinvointialueiden välillä. Perustuslaki suojaa alueellista itsehallintoa. Siihen kuuluu niin sanottu rahoitusperiaate, jonka mukaan valtion on annettava hyvinvointialueille riittävät taloudelliset resurssit niiden lakisääteisten tehtävien hoitamiseen.
Juridinen ristiriita: Valtio velvoittaa alueet hoitamaan sote-palvelut, mutta ei anna siihen riittävästi rahaa, vaan pakottaa ne säästämään indeksijarruilla ja leikkauksilla.
Oikeuskanslerin kanta: Oikeuskansleri Tuomas Pöysti on useissa ratkaisuissaan huomauttanut, että valtion rahoitusmalli on perustuslain kannalta erittäin ongelmallinen, jos se johtaa siihen, että alueilla ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia suoriutua lakisääteisistä velvoitteistaan.
Täyttääkö toiminta vaatimukset vuonna 2027?
Tällä hetkellä tilanne on juridisella harmaalla alueella, jota testataan käytännössä:
Valtion puolustus (Kyllä): Valtiovarainministeriö ja hallitus vetoavat siihen, että perustuslaki ei takaa palvelujen säilymistä täsmälleen ennallaan tai tietyissä kiinteissä seinissä (kuten Kalajoen vuodeosastolla). Valtion mukaan perustuslaki täyttyy, jos palvelu on saatavilla jossain (kuten Oulaisissa tai digitaalisesti) ja jos hätätilanteissa kuljetukset (kuten ambulanssit) toimivat.
Kriitikoiden ja valvovien viranomaisten kanta (Ei välttämättä): Jos säästöt, hoitajapula ja kuljetusviiveet johtavat siihen, että hoitoon ei pääse laissa säädetyssä ajassa (hoitotakuu petti) tai potilasturvallisuus vaarantuu pitkien matkojen vuoksi, toiminta rikkoo perustuslakia.
Johtopäätös: Se, että Pohde joutuu hakemaan erillistä lisäaikaa alijäämien kattamiseen ja poikkeuslupia lainanottoon välttämättömiä sairaalainvestointeja varten, osoittaa järjestelmän olevan perustuslaillisen rahoitusperiaatteen äärirajoilla. Jos alueet ajautuvat suoraan valtion arviointimenettelyyn (kriisimenettelyyn) kykenemättömyyden vuoksi, perustuslaillinen kriisi syvenee entisestään.
Jos toimintaa on syytä epäillä perustuslain vastaiseksi, niin miten on laita ihmisoikeussopimusten suhteen?
Kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja perustuslaki kytkeytyvät sote-palveluissa tiukasti yhteen, sillä Suomen perustuslain perusoikeudet on pitkälti muotoiltu vastaamaan Suomea sitovia kansainvälisiä velvoitteita.
Kun hyvinvointialueiden säästöt ja palveluverkon supistukset – kuten vuodeosastojen lakkautukset ja pitenevät välimatkat – horjuttavat perusoikeuksia, ne osuvat samalla useisiin YK-järjestelmän ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksiin.
Ihmisoikeusjuridiikan valossa toimintaa arvioidaan erityisesti seuraavien sopimusten ja periaatteiden kautta:
1. TSS-sopimus: Oikeus parhaaseen mahdolliseen terveydentilaan
YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus (TSS-sopimus, 12 artikla) takaa jokaiselle oikeuden nauttia parhaasta mahdollisesta ruumiillisesta ja henkisestä terveydestä.
Heikentämiskielto (Non-retrogression): TSS-sopimuksen ydinerityisyys on periaate, jonka mukaan kerran saavutettua sosiaalisten oikeuksien ja terveydenhuollon tasoa ei saa tietoisesti heikentää, ellei siihen ole äärimmäisen painavia, resurssien vähyyteen liittyviä perusteluita. Säästöjen on oltava väliaikaisia ja niissä on suojeltava haavoittuvimpia ryhmiä.
Juridinen ongelma: Suomen sote-leikkaukset ja palvelujen lakkautukset (kuten Kalajoen vuodeosasto) ovat luonteeltaan pysyviä heikennyksiä. YK:n TSS-komitea onkin jo aiemmin antanut Suomelle virallisia huomautuksia siitä, että taloudelliset säästötoimet eivät saa vaarantaa terveyspalvelujen saatavuutta ja laatua.
2. Haavoittuvien ryhmien erityissuoja (Vanhukset ja vammaiset)
Ihmisoikeussopimukset painottavat, että säästöt eivät saa kohdistua syrjivästi niihin, jotka tarvitsevat palveluita eniten.
YK:n vammaissopimus (CRPD) ja Uudistettu Euroopan sosiaalinen peruskirja (23 artikla ikäihmisten oikeuksista): Sopimukset velvoittavat valtiota takaamaan ikäihmisille ja vammaisille henkilöille mahdollisuuden elää itsenäistä elämää osana yhteisöä ja saamaan tarvitsemansa tukipalvelut.
Juridinen ongelma: Kun ympärivuorokautista hoivaa karsitaan ja laitetaan toivoa kotihoitoon tai digipalveluihin, vaarana on laiminlyönti. Jos henkilö ei kykene käyttämään digitaalista sote-keskusta iän tai sairauden vuoksi, eikä fyysistä lähipalvelua tai kuljetusta ole saatavilla, kyseessä on ihmisoikeussopimusten vastainen välillinen syrjintä.
3. Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS): Oikeus elämään ja yksityiselämän suojaan
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisukäytännössä terveydenhuolto kytkeytyy kahteen artiklaan: 2 artiklaan (Oikeus elämään) ja 8 artiklaan (Oikeus yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen), joka kattaa myös fyysisen ja henkisen koskemattomuuden.
Valtion positiiviset velvoitteet: EIT:n mukaan valtiolla on velvollisuus luoda sellainen lainsäädäntö- ja terveydenhuoltojärjestelmä, joka suojelee potilaiden elämää ja terveyttä.
Juridinen ongelma: Jos potilas menehtyy tai hänen terveydentilansa romahtaa pysyvästi sen vuoksi, että ambulanssikyyti Kalajoelta Ouluun kestää liian kauan tai järjestelmässä tapahtuu hoidon epääminen liian tiukkojen kriteerien vuoksi, kyseessä voi olla EIS 2 tai 8 artiklan loukkaus. EIT ei ota kantaa siihen, missä sairaalan seinien pitää sijaita, mutta se tuomitsee järjestelmätason virheet, jotka estävät kriittisen hoidon saamisen.
Miksi asialle ei tehdä mitään, jos sopimuksia rikotaan?
Kansainvälisten ihmisoikeuksien valvonta eroaa kansallisesta rikoslaista:
Valvontamekanismit ovat hitaita: YK:n komiteat valvovat sopimuksia määräaikaisraporteilla ja suosituksilla. Ne voivat antaa Suomelle "pyyhkeitä", mutta ne eivät voi suoraan kumota Suomen eduskunnan budjettipäätöksiä tai Pohteen säästölistoja.
Yksilövalitukset: Suomalainen voi tehdä valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT) tai YK:n komiteoille (esim. TSS-komitealle), jos hän kokee ihmisoikeuksiaan loukatun terveydenhuollossa. Tämä kuitenkin edellyttää, että kaikki kansalliset oikeusturvakeinot (kuten hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus) on ensin käyty loppuun, mikä vie vuosia.
Yhteenveto: Aivan kuten perustuslain kohdalla, myös kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valossa Suomi liikkuu tällä hetkellä äärirajoilla. Suomi on sitoutunut kansainvälisesti siihen, ettei se heikennä kansalaistensa terveydenhuollon tasoa – mutta sote-rahoituksen reaaliset leikkaukset tekevät tämän lupauksen pitämisestä hyvinvointialueilla käytännössä lähes mahdotonta.
