Valtionvarainministeriö on tehnyt 400 keinon listan valtion talouden tasapainottamiseksi seuraavan neljän vuoden aikana. Haluan tämän listan jotta voin perehtyä asiaan tarkemmin.

Näiden vertailu keskenään

Valtionvarainministeriön näkemys

https://vm.fi/meno-ja-rakennekartoitus#/

Ahon malli ja perussuomalaisten malli vertailussa

https://e-aho-muutablog.blogspot.com/2026/10/ahon-malli-ja-perussuomalaisten-malli.html

Valtiovarainministeriö (VM) ei ole julkaissut yhtä yksittäistä, pelkistettyä 400 kohdan listaa, vaan kyseessä on 26. lokakuuta 2026 julkaistu erittäin laaja meno- ja rakennekartoitus sekä verokartoitus, jotka sisältävät satoja virkamiesten hahmottelemia sopeutusvaihtoehtoja. Nämä raportit on laadittu seuraavan vaalikauden pohjaksi, ja niiden tavoitteena on löytää keinoja julkisen talouden tasapainottamiseksi 8–11 miljardilla eurolla.

Voit ladata ja lukea täydelliset ja yksityiskohtaiset raportit suoraan virallisista lähteistä:

Kokonaisuudessaan menoleikkaukset ja rakenteelliset toimet löytyvät Valtiovarainministeriön Meno- ja rakennekartoituksesta.
Kaikki verotukseen liittyvät kiristykset ja muutokset löytyvät Valtiovarainministeriön Verokartoituksesta.

Alta näet yhteenvedon siitä, miten virkamiesten esittelemät sadat sopeutuskeinot jakautuvat eri pääteemoihin ja mitkä ovat olleet julkisuudessa puhuttaneet merkittävimmät esimerkit.

Sopeutusvaihtoehtojen pääteemat

Kokonaisuus	Keskeiset virkamiesten esille nostamat keinot
Sosiaaliturva ja eläkkeet	• Työeläkkeiden indeksikorotusten täysjäädytys vuosiksi 2028–2031. • Ansiosidonnaisen työttömyysturvan keston lyhentäminen 300 päivään. • Rajut säästöt lapsilisistä ja toimeentulotuesta. • Alimman eläkeiän asteittainen nostaminen 70 vuoteen.
Elinkeinoelämä ja yritystuki	• Suorien avustusmuotoisten yritystukien ja energiatukien leikkaaminen 30 prosentilla. • Lakisääteisen T&K-rahoituksen kasvuohjelman hidastaminen. • Maataloustukien kriittinen tarkastelu ja passiiviviljelyn tukien karsiminen.
Valtionhallinto ja avustukset	• Kolmen ministeriön lakkauttaminen (ministeriöiden määrän vähentäminen 12:sta 9:ään). • Valtionavustusten kokonaisuudistus (haetaan 800 miljoonan euron säästöjä). • Virkamiesten pitkien vuosilomien lyhentäminen yksityisen sektorin tasolle.
Sosiaali- ja terveyspalvelut	• Hoitoon pääsyn enimmäisajoista (hoitotakuu) ja sote-henkilöstön mitoitussääntelystä joustaminen. • Hyvinvointialueiden lakisääteisten tehtävien ja palveluvalikoiman karsiminen.
Veronkiristykset	• Listaamattomien yhtiöiden osinkoverotuksen uudistaminen. • Alennettujen arvonlisäverokantojen (ALV) korottaminen. • Maapohjan kiinteistöverotuksen kiristäminen sekä energia- ja ajoneuvoverojen nostot.
Turvallisuus ja ulkosuhteet	• Kehitysyhteistyörahoituksen merkittävä alentaminen tai lopettaminen kokonaan. • Nato-tavoitteen vaatimien puolustusmenojen noston hidastaminen aikataulullisesti.

Huomautus: Valtiovarainministeriö on painottanut, että kyseessä on virkamiestyönä tehty virkapuheenvuoron jatko-osa ja laajamittainen ”vaihtoehtojen kori” poliittisen päätöksenteon tueksi, ei ministeriön suora suositus siitä, mitkä asiat tulisi lopulta leikata tai valita toteutukseen.

Valtiovarainministeriön (VM) virkamiesraportti, Perussuomalaisten (PS) säästöohjelma ja ”Aho 2.0” -malli edustavat kolmea täysin erilaista lähestymistapaa Suomen julkisen talouden tasapainottamiseen. Siinä missä VM:n kartoitus on politiikasta riippumaton virkamiesarvio talouden säästöpotentiaalista laajalla rintamalla, PS:n ja Ahon mallit ovat poliittisia visioita, jotka painottavat omia arvovalintojaan.

Alla oleva vertailu summaa näiden kolmen linjan keskeiset erot filosofiassa, rakenteissa ja verotuksessa.

Kolmen linjan pääpiirteet

Valtiovarainministeriön näkemys: VM:n kartoitus ei ole poliittinen ohjelma vaan kattava Excel-laskelma kaikista teoreettisista sopeutuskeinoista. Se ei luo uusia hallintorakenteita, vaan esittelee perinteisiä menoleikkauksia (esim. sosiaaliturvasta, indekseistä ja avustuksista) sekä laajaa veropohjan kiristämistä julkisen talouden vakauttamiseksi.
Perussuomalaisten säästöohjelma: PS toimii perinteisen parlamentarismin raameissa ja säilyttää nykyisen valtion perusrakenteen, kuten hyvinvointialueet. Ohjelma siirtää painopisteitä leikkaamalla mm. eläkeindekseistä (yli 2000 € kuukausieläkkeiltä), hyvinvointialueiden lisärahoituksesta, Yleltä ja kehitysavusta, ja kerää noin miljardin uusia veroja yrityksiltä ja säätiöiltä.
Aho 2.0 -prioriteettimalli: Tämä malli puolestaan nojaa radikaaliin rakenneremonttiin ja poikkeukselliseen yhteishallintoon. Se purkaa nykyiset 21 hyvinvointialuetta ja raskaat keskusvirastot, mutta pyrkii samalla dynaamisesti keventämään kuluttajahintoja (kuten ruoan ALV:n ja polttoaineverojen alennukset) ja käyttämään Viron yritysveromallia.

Kaikki kolme tahoa jakavat sinänsä huolen Suomen talouden suunnasta, mutta VM katsoo asiaa puhtaasti budjettifiskaalisesta näkökulmasta, kun taas poliittiset ohjelmat tekevät selkeitä arvovalintoja leikkauskohteiden (kuten kehitysapu tai Sitran varat) välillä.

Malleissa on myös merkittäviä eroavaisuuksia siinä, miten ne suhtautuvat kuluttajahintoihin, eläkevarojen kotimaiseen investointikäyttöön sekä maahanmuuttopoliittisiin sosiaalitukiehtoihin. Yksityiskohtaisempiin säästötaulukoihin, lukuihin ja perusteluihin voi tutustua suoraan lähteistä.

Verotuksessa kolmen mallin erot ovat radikaaleja: Valtiovarainministeriö (VM) kiristäisi laajasti nykyistä veropohjaa, Perussuomalaiset (PS) loisi kohdennettuja erillisveroja instituutioille ja ”Aho 2.0” romuttaisi kulutusverotusta rakenneuudistuksilla.

Kun tarkastellaan puhtaasti verolinjauksia, lähestymistavat jakautuvat seuraavasti:

Verolinjausten suora vertailu

Verokohde / Filosofia	Valtiovarainministeriön verokartoitus (2026)	Perussuomalaisten veropaketti (2028–2031)	Rakenneuudistusmalli ”Aho 2.0”
Arvonlisävero (ALV)	• Korottaisi alennettuja ALV-kantoja verotulojen kasvattamiseksi.	• Ei esitä kulutusverojen tai yleisen ALV:n korotuksia.	• Laskisi ruoan ALV:n superalennettuun 4 %:iin ostovoiman tukemiseksi.
Yritys- ja pääomaverot	• Uudistaisi listaamattomien yhtiöiden osinkoverotusta (verotuen karsinta).	• Ei koskisi pk-yritysten perusverotukseen tai työn verotukseen.	• Ottaisi käyttöön Viron yritysveromallin (investoidut ja sisään jätetyt voitot verovapaita).
Uudet erillisverot	• Hahmottelee lento- ja meriliikenteen lippuveroa sekä matkailijaveroa.	• 150 M€ pankkivero (3 % korkokatteesta). • 80 M€ sokerivero elintarvikkeille. • Tuplaisi datakeskusten sähköveron.	• Perustaisi 1,2 mrd. € terveysveron työnantajille (sairausvakuutusmaksun korotus +0,75 %-yks) hoitotakuun rahoittamiseen.
Valmistevetot ja energia	• Kiristäisi maapohjan kiinteistöveroa sekä energia- ja ajoneuvoveroja.	• Vastustaa autoilun veronkorotuksia ja pyrkii karsimaan toissijaisia kohteita.	• Keventäisi polttoaineverotusta Viron tasolle (bensa ja diesel -40–60 s/litra).
Ansiotulot ja vähennykset	• Jättäisi ansiotuloverotuksen indeksitarkistukset tekemättä. • Karsisi matkakulu- ja kotitalousvähennyksiä.	• Keräisi 350 M€ veroja säätiöiltä ja yleishyödyllisiltä yhteisöiltä.	• Ei puuttuisi perusvähennyksiin, vaan hakisi veronalennusvarat purkamalla hallinnon väliportaat.

Keskeiset filosofiset erot verotuksessa

Valtiovarainministeriö lähestyy verotusta perinteisenä talouden säästöposkivaihtoehtona. Koska säästötarve on 8–11 miljardia, virkamiehet katsovat, että sitä ei voida ratkaista pelkillä menoleikkauksilla. Siksi he esittävät veropohjan laajentamista ja olemassa olevien verotukien (kuten listaamattomien yhtiöiden osinkoedun) karsimista.
Perussuomalaiset haluavat pitää suorat menoleikkaukset pääosassa (sopeutusmalli 9+1 miljardia). Heidän miljardin euron veropakettinsa on tarkasti kohdennettu instituutioihin (pankit, säätiöt, datakeskukset) ja haittoihin (sokeri), jotta tavallisen työntekijän tuloverotus ei kiristyisi. Kriitikot tosin muistuttavat, että yritysverot voivat valua hintoihin.
Aho 2.0 -malli pyrkii romuttamaan elinkustannukset verotusta keventämällä

(ruoka, bensa). Siinä missä VM ja PS etsivät verotuksesta nettotuloja valtion kassaan, Aho 2.0 käyttää verotusta strategisena ohjauskeinona: se luo uuden kohdennetun veron korvamerkittynä terveydenhuoltoon ja tekee yritysten investoinneista kokonaan verovapaita talouskasvun luomiseksi.

Sote-palveluiden järjestämisessä ja rahoituksessa mallien välillä vallitsee täydellinen ideologinen ja rakenteellinen repeämä: Valtiovarainministeriö (VM) hakisi säästöjä sääntelyä väljentämällä, Perussuomalaiset (PS) pakottaisi nykyiset alueet tehostamaan toimintaansa ja ”Aho 2.0” lakkauttaisi koko hyvinvointialuejärjestelmän.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusehdotukset jakautuvat seuraavasti:

Sote-palveluiden suora vertailu

Vertailtava kohde	Valtiovarainministeriön meno- ja rakennekartoitus	Perussuomalaisten säästöohjelma (2028–2031)	Rakenneuudistusmalli ”Aho 2.0”
Hallintorakenne	• Säilyttää nykyiset hyvinvointialueet, mutta arvioi kriittisesti niiden kykyä suoriutua velvoitteistaan nykyisellä rahoituksella.	• Säilyttää 21 hyvinvointialuetta, mutta velvoittaa ne suoraan tehostamiseen ja hallinnon karsimiseen ilman rakenteellista purkamista.	• Lakkauttaa kaikki 21 hyvinvointialuetta ja niiden väliportaat kokonaan. Perustaa tilalle 71 uutta palvelualuetta.
Rahoitusmalli	• Ehdottaa asiakasmaksujen merkittävää korottamista ja palveluvalikoiman lakisääteistä supistamista budjetin paikkaamiseksi.	• Leikkaa alueiden rahoituksen indeksikorotuksista 1 miljardin euron säästöt. Pakottaa alueet etsimään säästönsä omasta toiminnastaan.	• Perustaa erillisen 1,2 mrd. euron terveysveron työnantajille. Siirtää erikoissairaanhoidon valtion suoraan komentoon.
Hoitotakuu ja mitoitukset	• Joustaisi hoitoon pääsyn määräajoista (hoitotakuun löysennys) ja sote-henkilöstön tiukoista lakisääteisistä mitoituksista.	• Painottaa toiminnan reaalista tehostamista, mutta pitää säästökeinona indeksijarrua pikemmin kuin normien suoraa romuttamista.	• Purkaa hoitojonot välittömästi markkinaehtoisesti. Integroi Norjan mallisen omalääkärijärjestelmän kiinteillä kapitaatiomaksuilla.
Ostopalvelut ja lääkärit	• Arvioi ostopalveluiden roolia osana alueiden talouden tasapainottamista sitomatta sitä hintakatotuksiin.	• Ei puutu suoraan yksityisten lääkäriyritysten hinnoitteluun, vaan luottaa alueiden omaan kilpailutukseen ja budjettikuriin.	• Rajoittaa yksityisten keikkalääkäriyritysten ostopalveluita ja asettaa markkinahintakurin (lääkäreiden kokonaispalkkakatto 12 000 €/kk).

Keskeiset filosofiset erot sote-palveluissa

Valtiovarainministeriö näkee sote-menot julkisen talouden suurimpana yksittäisenä haasteena. Virkamiesten ratkaisu on normien ja lakisääteisten velvoitteiden keventäminen. Koska henkilöstöstä ja rahasta on pulaa, VM antaisi alueille vapaammat kädet päättää siitä, missä ajassa hoitoon on päästävä ja kuinka paljon henkilökuntaa vaaditaan, sekä keräisi enemmän rahaa suoraan potilailta asiakasmaksuina.
Perussuomalaiset luottavat siihen, että nykyinen sote-rakenne voi toimia, jos sitä pakotetaan kurinalaisuuteen. Leikkaamalla miljardi euroa hyvinvointialueiden tulevista indeksikorotuksista puolue haluaa pakottaa alueet karsimaan omasta hallinnostaan ja tehottomuudestaan ilman, että valtiotason suuria rakennemuutoksia täytyy aloittaa alusta.
Aho 2.0 -malli pitää nykyistä hyvinvointialuejärjestelmää pelkkänä kalliina hallintomassana, joka on lakkautettava kokonaan (säästöpotentiaaliksi arvioitu 11,5–13,5 mrd. € vuodessa). Malli purkaa byrokratian ja siirtää terveydenhuollon suoran rahoituksen korvamerkitylle verolle sekä katkaisee julkisen sektorin varojen valumisen kalliisiin keikkalääkärisopimuksiin rajoittamalla ostopalveluita markkinahintakurilla.

Sosiaaliturvan ja eläkkeiden kohdalla linjaerot kiteytyvät siihen, kohdistetaanko säästöt suoraan heikoimmassa asemassa oleviin (VM), rajataanko ne hyvätuloisiin eläkeläisiin (PS) vai suojellaanko eläketasoja kokonaan ja haetaan kasvuvarat eläkevarojen investointimuutoksilla (”Aho 2.0”).

Tässä on kolmen mallin suora vertailu sosiaaliturvan ja eläkejärjestelmän uudistuksista:

Sosiaaliturvan ja eläkkeiden suora vertailu

Sosiaaliturvan osa-alue	Valtiovarainministeriön kartoitus (2026)	Perussuomalaisten säästöohjelma (2028–2031)	Rakenneuudistusmalli ”Aho 2.0”
Työeläkkeet ja indeksit	• Täysjäädyttäisi työeläkkeiden indeksikorotukset vuosiksi 2028–2031. • Nostaisi alinta eläkeikää asteittain kohti 70 vuotta.	• Esittää 1,6 miljardin euron säästöjä ottamalla käyttöön indeksijarrun. • Säästö kohdistuisi vain yli 2 000 €/kk eläkkeisiin.	• Ei leikkaa eläkkeitä eikä koske eläkeindekseihin. • Eläketaso pidetään ennallaan arjen ostovoiman turvaamiseksi.
Eläkevarojen käyttö	• Pitää eläkerahastojen varat tiukasti erillään valtion budjettitaloudesta ja nykyisen sääntelyn piirissä.	• Ei ehdota eläkerahastojen taseiden laajamittaista siirtoa tai purkamista kotimaiseen infrastruktuuriin.	• Valjastaa 66 miljardia euroa eläkevaroista muuttamalla TyEL 152 §:ää. • Suuntaa varat vapaaehtoisesti kotimaiseen infraan (esim. sähköverkot).
Työttömyysturva	• Lyhentäisi ansiosidonnaisen keston 300 päivään. • Kiristäisi työssäoloehtoa ja poistaisi suojaosat kokonaan.	• Karsii toissijaisia kohteita ja painottaa työhön kannustamista, mutta pitää perusturvan suojatumpana.	• Kytkee tukijärjestelmän tiukasti maahanmuuttopolitiikkaan ja kansalaisuuteen asettamalla ehtoja oleskeluluville.
Perusturva ja perhe-etuudet	• Leikkaisi merkittävästi lapsilisistä, toimeentulotuesta ja asumistuesta julkisen säästöpakotteen vuoksi.	• Poistaa valtionosuuksien vieraskielisyyskertoimen, jolla kohdennetaan säästöjä maahanmuuton kustannuksista.	• Eväisi määräaikaisten oleskelulupien jatkamisen, jos kolmansien maiden kansalaisella on yli 6 kk sosiaalitukiriippuvuus • Suojelee suomalaisten lapsiperheiden toimeentuloa.

Keskeiset filosofiset erot sosiaaliturvassa ja eläkkeissä

Valtiovarainministeriö katsoo sosiaaliturvaa ja eläkkeitä puhtaasti valtion suurimpina menosuojina, joihin on pakko puuttua, jos miljardiluokan alijäämä halutaan kuroa umpeen. Virkamiesten keinot ovat suoria ja mekaanisia: indeksit jäädytetään kaikilta (myös pienituloisilta eläkeläisiltä) ja tukien tasoja lasketaan kautta linjan, jotta ihmiset hakeutuisivat nopeammin töihin ja valtion menot pienenisivät välittömästi.
Perussuomalaiset keskittävät eläkesäästönsä indeksijarrulla pelkästään yli 2 000 euroa kuukaudessa ansaitseviin. Tällä tavoin he pyrkivät säästämään merkittävän summan (1,6 mrd. €) koskematta kaikkein pienimpiin kansan- ja takuueläkkeisiin. Sosiaaliturvassa PS hakee säästöjä karsimalla maahanmuuttoon liittyviä erityiskohteita, kuten kuntien vieraskielisyyskertoimia.
Aho 2.0 -malli kieltäytyy kokonaan eläkkeiden leikkaamisesta. Sen sijaan malli hyödyntää eläkejärjestelmää investointipohjaisesti: muuttamalla lakia tarjotaan eläkeyhtiöille vakavaraisuusporkkanoita, jotta ne siirtäisivät 66 miljardia euroa vapaaehtoisesti kotimaiseen infraan ja yrityslainoihin. Sosiaaliturvasäästöt haetaan tiukalla ulkomaalaislain muutoksella: pitkäaikainen (yli 6 kk) riippuvuus sosiaalituista johtaa määräaikaisen oleskeluluvan jatkamisen epäämiseen.

Tämän myötä olemme käyneet läpi kaikki kolme pääteemaa eli verotuksen, sote-palvelut sekä sosiaaliturvan ja eläkkeet.

Julkisen hallinnon ja virastorakenteiden saneerauksessa mallien väliset erot kuvaavat hyvin niiden perusluonnetta: Valtiovarainministeriö (VM) keskittyy olemassa olevan koneiston juoksevien kulujen ja avustusten karsimiseen, Perussuomalaiset (PS) kohdistaa säästöt poliittiseen koneistoon ja valittuihin instituutioihin, kun taas ”Aho 2.0” tekee radikaalin, kokonaisia hallinnon tasoja lakkauttavan rakenneremontin.

Tässä on suora vertailu siitä, miten mallit uudistaisivat ja karsisivat suomalaista hallintorakennetta:

Hallintorakenteen saneerauksen suora vertailu

Hallinnon osa-alue	Valtiovarainministeriön meno- ja rakennekartoitus	Perussuomalaisten säästöohjelma (2028–2031)	Rakenneuudistusmalli ”Aho 2.0”
Ministeriöt ja ylin johto	• Pitää ministeriörakenteen ennallaan, mutta tehostaa niiden sisäistä toimintaa. • Karsii virkamiesten pitkiä vuosilomia yksityisen sektorin tasolle säästöjen saamiseksi.	• Ei esitä suoraa ministeriöiden vähentämistä. • Karsii poliittisia avustajalaumoja ja valtiosihteereitä valtionvelan katkaisemiseksi.	• Lakkauttaa kolme ministeriötä (vähentää määrän 12:sta 9:ään). • Rajoittaa erityisavustajat yhteen per ministeri ja poistaa valtiosihteerit kokonaan.
Keskusvirastot ja rahastot	• Läpivalaisee virastojen toimintamalleja ja tehokkuutta. • Etsii säästöjä digitalisaatiolla ja prosessien suoraviivaistamisella.	• Lakkauttaa Sitran ja siirtää sen noin miljardin euron omaisuudesta osan koulutukseen ja osan kasvutoimiin.	• Lakkauttaa Sitran ja kotiuttaa sen omaisuuden peruskouluihin. • Lakkauttaa Opetushallituksen ja muut raskaat keskusvirastot (Virastopaketti).
Valtionavustukset	• Toteuttaisi valtionavustusten kokonaisuudistuksen, jolla haetaan 800 miljoonan euron säästöjä laajalla rintamalla.	• Leikkaa rajusti poliittisista tuista, kuten puoluekoneistojen suorista tuista ja poliittisesta lehdistötuesta.	• Lakkauttaa puoluekoneistojen suorat tuet ja poliittisen lehdistötuen (-37,9 M€). • Lakkauttaa eduskunnan joululahjarahat (-50 M€).
Yleisradio ja kehitysapu	• Hahmottelee säästömahdollisuuksia viestintä- ja ulkosuhteiden sektoreilta julkisen talouden paineessa.	• Leikkaa Yleltä 200 miljoonaa euroa tasoleikkauksilla ja indeksijäädytyksillä. • Nollaa kehitysavun kokonaan.	• Leikkaa Yleltä 200 miljoonaa euroa vastaavilla leikkauksilla ja jäädytyksillä. • Nollaa kehitysapuvarat kokonaan alijäämäisestä budjetista.

Keskeiset filosofiset erot hallinnon saneerauksessa

Valtiovarainministeriö lähestyy hallinnon saneerausta byrokratian ja jaettavan rahan näkökulmasta. Virkamiehet näkevät valtionavustusjärjestelmän paisuneena, ja heidän keskeinen työkalunsa on 800 miljoonan euron valtionavustusremontti. VM ei pyri mullistamaan poliittista järjestelmää tai lakkauttamaan ministeriöitä, vaan vaatii olemassa olevaa koneistoa toimimaan tehokkaammin ja karsimaan omia henkilöstökulujaan (kuten lomaetuja).
Perussuomalaiset keskittävät hallintosäästönsä kohteisiin, joiden he katsovat olevan toissijaisia suomalaisen yhteiskunnan ydintehtäviin nähden. Tämän vuoksi säästökohteiksi valikoituvat Yleisradio, kehitysapu, poliittiset avustajat sekä puolueiden omat tuet. PS haluaa kuitenkin säilyttää valtion perusrakenteet (kuten virastot ja ministeriöt) pääosin ennallaan, mutta pakottaa ne tiukempaan kulukuriin.
Aho 2.0 -malli katsoo, että pelkkä juoksevien kulujen viilaaminen ei riitä, vaan koko hallintohierarkia on purettava. Malli poistaa kokonaisia organisaatiotasoja lakkauttamalla raskaat keskusvirastot (kuten Opetushallituksen), leikkaamalla ministeriöiden määrää ja purkamalla sote-väliportaat. Tästä syntyvillä miljardiluokan "hallintosäästöillä" ei pelkästään paikata budjettia, vaan ne palautetaan suoraan kansalaisten ostovoimaan veronalennuksina.

Tässä on tiivis loppuyhteenveto, joka vetää yhteen Valtiovarainministeriön (VM) kartoituksen, Perussuomalaisten (PS) säästöohjelman ja Rakenneuudistusmalli ”Aho 2.0”:n keskeiset erot ja filosofiat talouden tasapainottamisessa.

Kolmen linjan strateginen ydin

Valtiovarainministeriö (Virkamieslinja): Pyrkii kuromaan 8–11 miljardin euron vajeen umpeen laajalla ja mekaanisella veropohjan kiristämisellä sekä suorilla menoleikkauksilla. Säästöt haetaan jäädyttämällä kaikkien eläkeindeksit ja karsimalla sosiaaliturvaa sekä valtionavustuksia (800 M€). Nykyiset hallintorakenteet ja hyvinvointialueet säilytetään ennallaan.
Perussuomalaiset (Parlamentaarinen säästölinja): Toteuttaa 10 miljardin euron sopeutuksen nykyisen valtionrakenteen sisällä painopisteitä siirtämällä. Suojelee pienituloisia eläkeläisiä kohdistamalla eläkesäästöt (1,6 mrd. €) vain yli 2 000 €/kk eläkkeisiin. Kerää uusia veroja instituutioilta ja haitoista (pankit, säätiöt, sokeri), ja karsii rajusti maahanmuuton kuluista, Yleltä sekä kehitysapusta.
Aho 2.0 (Radikaali rakenneuudistuslinja): Kieltäytyy eläkkeiden leikkaamisesta ja romuttaa elinkustannukset veronalennuksilla (ruoan ALV 4 %, halvempi polttoaine). Rahoittaa tämän purkamalla kokonaisia hallinnon tasoja (kuten kaikki 21 hyvinvointialuetta ja Opetushallituksen), mistä haetaan 11,5–13,5 miljardin euron vuotuiset säästöt. Valjastaa 66 miljardia euroa eläkevaroja vapaaehtoisilla porkkanoilla kotimaiseen infrastruktuuriin ja yrityslainoihin.

Yhteinen maaperä

Poliittiset ohjelmat (PS ja Aho 2.0) jakavat vahvan yhteisen näkemyksen siitä, että itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on lakkautettava ja sen noin miljardin euron omaisuustase kotiutettava reaalitalouden ja koulutuksen käyttöön. Molemmat ovat myös täysin yksimielisiä Yleisradion rahoituksen leikkaamisesta 200 miljoonalla eurolla sekä kehitysavun nollaamisesta alijäämäisestä valtionbudjetista.

Suomen valtiontaloutta on johdettu tähänkin asti valtionvarainministeriön ohjeiden mukaisesti. Nyt olisi syytä muuttaa suuntaa. Valtionvarainministeriön esityksillä ei saada Suomen taloutta nousuun riittävän tehokkaasti ja kansalaisten kannalta ajateltuna järkevästi.

Talouspolitiikan suunnasta ja Valtiovarainministeriön virkamieslinjan vaikuttavuudesta käydään Suomessa jatkuvaa ja erittäin kriittistä keskustelua. Esittämäsi näkemys siitä, että pelkkä VM:n perinteinen talouskuripainotteinen linja ei riitä nostamaan Suomea kasvu-uralle ja on kansalaisten kannalta liian raskas, jaetaan laajalti niin politiikassa kuin taloustieteilijöidenkin keskuudessa.

Kysymys kulminoituu siihen, pitäisikö taloutta tasapainottaa perinteisellä budjettikurilla (fiskaalinen sopeutus) vai dynaamisella talouskasvun ja rakenteiden uudistamisella.

Perinteisen virkamieslinjan (VM) kritiikki

Monet taloustieteilijät ja poliittiset toimijat arvostelevat VM:n lähestymistapaa seuraavista syistä:

Kysynnän tukahtuminen: Jos veroja kiristetään ja sosiaaliturvaa sekä julkisia menoja leikataan samanaikaisesti, kuluttajien ostovoima heikkenee. Tämä voi johtaa kotimaisen kysynnän sakkaamiseen ja talouskasvun hidastumiseen entisestään.
Tulevaisuusinvestointien laiminlyönti: Pelkkä juoksevien kulujen viilaaminen ei luo uutta työtä tai innovaatioita. Kriitikoiden mukaan valtion pitäisi investoida rohkeasti infraan, osaamiseen ja tutkimukseen, jotta syntyisi uutta verotettavaa tuloa.
Inhimillinen hinta: Mekaaniset leikkaukset peruspalveluista (kuten sotesta) ja sosiaalitukien indeksijäädytykset iskevät suoraan arjen turvaverkkoihin ja voivat lisätä pitkän aikavälin kustannuksia esimerkiksi toimeentulotuen ja erikoissairaanhoidon tarpeen kasvaessa.

Suunnanmuutoksen kaksi erilaista vaihtoehtoa

Kuten aiemmin läpikäydyistä raporteista näkyy, suunnanmuutokselle on tarjolla kaksi hyvin erilaista ja eritasoista poliittista näkemystä:

Painopisteiden siirto nykyrakenteen sisällä (Perussuomalaisten malli):
- Tässä linjassa suuntaa muutetaan kohdistamalla leikkaukset asioihin, joiden ei katsota suoraan tukevan Suomen kansalaisten arkea tai talouskasvua (esim. kehitysapu, maahanmuuton erityiskustannukset ja Yleisradio).
- Veroja kerätään instituutioilta eikä kiristetä tavallisen työntekijän tuloverotusta. [1]
Kokonaisvaltainen rakenne- ja veroremontti (”Aho 2.0” -malli):
- Tämä edustaa radikaaleinta suunnanmuutosta, jossa katsotaan, ettei pelkkä budjetin viilaaminen auta mitään.
- Ratkaisuksi tarjotaan koko julkisen hallintohierarkian (hyvinvointialueet, keskusvirastot) purkamista ja byrokratiasta säästyneiden miljardien siirtämistä suoraan kansalaisten ostovoimaan (ruoan ja bensan veronalennukset) sekä yritysten kasvun tukemiseen Viron veromallilla.
- Kasvua haetaan myös eläkerahastojen miljardien vapaaehtoisella kanavoimisella kotimaiseen infraan reaalitalouden vauhdittamiseksi.

Mitä suunnanmuutos vaatisi?

Jotta Suomen talouspolitiikan suunta muuttuisi VM:n perinteisestä virkamieslinjasta kohti tehokkaampaa ja kansalaisystävällisempää mallia, se vaatisi poliittisilta päättäjiltä:

Uskallusta purkaa vanhoja rakenteita: Esimerkiksi tehottomiksi osoittautuneiden hallintohierarkioiden tai tehottomien yritystukien rohkeaa karsimista.
Kasvukannustimien luomista: Verotuksen painopisteen siirtämistä siten, että työn tekeminen, yrittäminen ja investoiminen Suomeen olisivat huomattavasti nykyistä houkuttelevampia.
Resurssien keskittämistä ydinpalveluihin: Sen sijaan, että leikataan juuri sieltä, missä kansalainen palvelua tarvitsee (kuten lähikouluista tai perusterveydenhuollosta), säästöt tulisi hakea hallinnollisesta ylärakenteesta.

Politiikka

tiistai 27. lokakuuta 2026

Suomi nousuun

Suomen valtiontaloutta on johdettu tähänkin asti valtionvarainministeriön ohjeiden mukaisesti. Nyt olisi syytä muuttaa suuntaa. Valtionvarainministeriön esityksillä ei saada Suomen taloutta nousuun riittävän tehokkaasti ja kansalaisten kannalta ajateltuna järkevästi.

sunnuntai 25. lokakuuta 2026

Suomen suunta ja kevään eduskuntavaalit

Lukijat

Blogiarkisto

Tietoja minusta