Erkki Aholla painavaa asiaa laillisuusvalvonnasta

From: E.Aho

Sent: Monday, September 17, 2012 12:34 AM

To: eduskunta@eduskunta.fi ; pev@eduskunta.fi ; eero.heinaluoma@eduskunta.fi ; pekka.ravi@eduskunta.fi ; anssi.joutsenlahti@eduskunta.fi ; jaakko.jonkka@okv.fi ; paivi.rasanen@intermin.fi ; anne-maja.henriksson@om.fi

Cc: timo.soini@eduskunta.fi ; renny.jokelin@yle.fi ; Jukka Anias ; il.toimitus@iltalehti.fi ; verkkotoimitus@iltasanomat.fi

Subject: laillisuusvalvonta

Eduskunnan puhemiehet

Näiden asioiden takia oikeuskanslerin vuosikertomuksen käsittelyä on siirrettävä ja varattava siihen tarpeeksi aikaa. Suomi on palautettava oikeusvaltioiden joukkoon.

Eväitä kansanedustajille keskusteluun oikeuskanslerin vuosikertomuksesta

http://e-aho-muutablog.blogspot.fi/2012/09/evaita-kansanedustajille-keskusteluun.html

Jumalisjärven Lohi ay ja Emajoen Lohi Oy – nimismies Vesa Juntunen ja varatuomari Mikko Kovalainen

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2012/08/jumalisjoen-lohi-ay-ja-emajoen-lohi-oy.html

Valitus ja purkuhakemus

http://naturansalat.blogspot.fi/2012/05/valitus-ja-purkuhakemus.html

PR-TALOJEN KONKURSSIVYYHTI

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2011/06/pr-talojen-konkurssivyyhti.html

Lähes 30 vuotta vailla lain suojaa

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2009/08/lahes-30-vuotta-vailla-lain-suojaa.html

Olli Puolitaival ja Konekersantti Oy:n tuhoaminen

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2010/09/olli-puolitaival-ja-konekersantti-oyn.html

Jokilaaksojen poliisiasiain neuvottelukunta

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2012/09/from-e_13.html

Kalajoella 17.09.2012

Erkki Aho

Kalajoen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja

Miksi maksaa muitten velkoja, kun velat omankin maan kansalaisille on hoitamatta

Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma on kutsunut eduskunnan koolle käsittelemään valtioneuvoston tiedonantoa eduskunnalle Espanjan rahoitusjärjestelmän vakautusohjelmasta ja siihen liittyvästä valtiontakauksesta. Eduskunnan tiedotteen mukaan tiedonanto esitellään torstaina 19.7. kello 14 alkavassa täysistunnossa. Tiedonantoa koskevat mahdolliset äänestykset ovat perjantaina kello 10 alkavassa täysistunnossa. Eduskunnan valtiovarainvaliokunta kokoontuu torstaina 19.7. kello 10 ja suuri valiokunta kello 11.

Suomi saa vakuuden 40 prosentin osuudelle lainan kokonaissummasta 1,9 miljardista eurosta. Vakuussumma on siis noin 770 miljoonaa euroa. Laina-ajaksi on sovittu 12,5 vuotta. Vakuutta maksetaan Suomen vakuustilille sitä mukaa, kun Espanjalle maksetaan lainaeriä.

Suomi ei ole vielä maksanut oman maansa kansalaisilleen 1990-luvun pankkikriisin velkoja. Asioihin voi perehtyä tarkemmin tämän linkin kautta:

Pankkikriisin karmea totuus julki
http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2011/11/pankkikriisiselvitys-karmea-totuus.html

Kirottu salaisuus
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2011/07/kirottu-salaisuus_16.html

DVD Mayday from Finland
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/dvd-dokumentti-youtubessa.html

Niin sanotussa Koiviston konklaavissa oikeuslaitosta ohjeistettiin niin, että pankki voittaa ylemmissä oikeusasteissa. Koiviston konklaavin jälkeen pankki voitti lähes sataprosenttisesti käymänsä oikeusjutut ja yksitynen kansalainen hävisi juttunsa. Koiviston konklaavin vaikutus näkyy oikeudenpäätöksissä kiistattomasti tehtyjen selvitysten ja tohtorin väitöskirjojen perusteella. Niin sanottu Koiviston konklaavi puuttui riippumattoman tuomioistuinlaitoksen toimintaan ja se on siksi valtiopetos. Niin sanotun Koiviston konklaavin asiakirjat päätettiin salaiseksi presidentti Tarja Halosen toimesta presidentti Mauno Koiviston pyynnöstä.

SSP-sopimuksessa sovittiin myös toimialarationalisoinnista sivulla 17. Sopimuksen osapuolina olivat Suomen valtio ja neljä pankkia. Pankit tekivät listat markkinoilta poistettavista yrityksistä ja näin poistettiin markkinoilta lainvastaisesti n. 60 000 yritystä ylikapasitettin poistamiseksi. SSP-sopimus julistettiin salaiseksi ehkäpä juuri sen laittomuuden vuoksi. Päätös tehtiin Esko Ahon hallituksen talouspolittisessa ministerivaliokunnassa ja sen keskeiset päättäjät olivat ministerit Esko Aho, Mauri Pekkarinen ja Iiro Viinanen.

Valtio sopimuksen osapuolena huolehti myös ylikapasiteetin purkamisesta. Muun muassa Kera Oy:ssä perustettiin ns. ruumiinpesuryhmä ylikapasiteetin poistamiseksi. Ruumiinpesuryhmä toimi varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä veti kehityspäällikkö Veikko Anttonen.

Rikollisten kaadettujen yritysten velat laitettiin Arsenaliin ja lainvastaisella Aktiv Hansa-kaupalla Arsenalin saatavat myytiin ulkomaille ministeri Suvi Anne Siimeksen toimesta rikosten peittelemiseksi 6 %:lla saatavien todellisesta arvosta. Velallisten ei annettu hoitaa velkaansa tuolla summalla, vaan Aktiv Hansa peri heiltä täyttä summaa korkoineen aina velallisen kuolemaan saakkaa ja vielä sen jälkeenkin kuolinpesältä eduskunnan päätöksellä.

Suomen oikeuslaitos siis alistettiin poliittiseen valvontaan. Tärkeille paikoile istutettiin ns. omat miehet ja naiset. Oikeuskansleriksi Mauno Koiviston tukija vihreä Paavo Nikula. Sisäasiainministerin kansliapäälliköksi Halosen ehdokas Ritva Viljanen ja korkeimman oikeuden presidentiksi Halosen perhetuttu Pauliine Koskelo. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuus oli kokoomuksen hallussa kymmeniä vuosia ja näin varmistettiin asiat eduskunnan osaltakin.

Korkein oikeus ei nodata Suomen perustuslakia, oikeudenkäymiskaarta, Euroopan Ihmisoikeussopimus eikä myöskään EIT:n päätöksiä. Korkein oikeus ei perustele kielteisiä päätöksiään. Koska Suomi ”sai liikaa” kielteisiä päätöksiä toimistaan, niin Suomi vaihtoi kesken kauden tuomariaan Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen. Tuomariksi tuli Päivi Hirvelä, jonka jälkeen suomalaiset eivät olekaan saaneet isoja asioita EIT:n käsittelyyn.

Miksi korkein oikeus ei pura alioikeuksien vääriä päätöksiä?

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2012/06/miksi-korkein-oikeus-ei-pura.html

Laillisuusvalvonta on Suomessa täyttä pelleilyä verovaroilla ja virkavastulla. Vain muutama promille laillisuusvalvojille tehdyistä kanteluista aiheuttaa huomatuksen vastaisen varalle. Laillisuusvalvonta on kansalaisten pettämistä ja verovarojen väärinkäyttöä. Perustelemattomat ei anna aihetta päätökset ovat tyyppillisin laillisuusvalvojan ratkaisu.

Suomessa poliisi on korruptoitunut ja syyttäjälaitos toimii tietoisen rikollisesti. Kansalaiset eivät voi saada Suomessa oikeutta. Myös tiedotusvälineet on valjastettu rikollisten suojelijoksi ja tutkiva journalismi on kadonnut. Poliisi ei tutki, syyttäjä ei syytä, oikeuslaitos ei ota todisteita vastaan ja laillisuusvalvonta ei toimi.

Ylivieskan poliisipäällikkö Petri Oulasmaa
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/03/ylivieskan-poliisipaallikko-petri.html

Avoin kirje poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/02/avoin-kirje-poliisiylijohtaja-mikko.html

Tutkintapyynnön täydennys

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2012/05/tutkintapyynnon-taydennys.html

Kysymys on todella laajasta rikosprosessista, joissa on syytä epäillä näitä henkilöitä

1. Asianajaja Antti Latolaa on syytä epäillä törkeästä petoksesta ja muista rikoksista. Tästä asiasta löytyy todistusaineisto niin blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.

2. Asianajaja Hannu Maskosta on syytä epäillä törkeästä petoksesta ja muista rikoksista. Maskonen on tehnyt jo oman ratkaisunsa asioissa. Ehkä hän ei kestänyt julkista häpeää totuuden ja rikosten paljastumista. Maskosen toiminnasta löytyy todistusaineisto niin blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.

3. Syyttäjä Sulo Heiskaria on syytä epäillä lukemattomista rikoksista, joista törkein on kaupanvahvistus, jossa hän ei ollut paikalla kaupanvahvistajana eikä myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja ollut paikalla. Sulo Heiskari toimi esteellisenä syyttäjä lukuisissa oikeudenkäynneissä. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.

4. Asianajaja Jouni Vihervallia on syytä epäillä siitä, että hän on edustanut oikeudessa asianomaisia henkilöitä ilman valtakirjaa ja toimeksiantoa. Vihervalli itse todistaa, ettei hän ole koskaan edes keskustellut asianomaisten henkilöiden kanssa. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.

5. Varatuomari Paavo M. Petäjää on syytä epäillä siitä, että hän on edustanut asianomaisia henkilöitä ilman valtakirjoja ja ilman toimeksiantoja oikeudessa ja antanut vääriä lausumia oikeudelle. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjää on syytä epäillä väärien lausumien antamisesta korkeimmalle oikeudelle. Tästä asiasta löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.

6. Asianajaja Sampsa Teittistä on syytä epäillä velallisten etujen loukkaamisesta, koska he tiesivät, että konkurssi oli laiton ja he luovuttivat 32 miljoonan tilauskannan konsultti Weckströmille. Weckström luovutti tilauskannan Vieskan Elementille. Alavieskan kunta maksoi konsultti Weckströmille 88 450 markkaa siitä, että hän hankki tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle.

7. Asianajaja Jyrki Anttista on syytä epäillä velallisten etujen loukkaamisesta, koska he tiesivät, että konkurssi oli laiton ja he luovuttivat 32 miljoonan tilauskannan konsultti Weckströmille ja Weckström luovutti tilauskannan Vieskan Elementille. Alavieskan kunta maksoi konsultti Weckströmille 88 450 markkaa siitä, että hankki tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.

8. Asianajaja Veli Päivikkö yritti laittaa henkilökohtaiseen konkurssipesääni varatuomari Paavo M. Petäjän 100 000 mk:n perusteettoman saatavan. Tekoa on syytä epäillä rikoksen yritykseksi. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa. Veli Päivikön toiminta oli muutenkin niin törkeää, että minun oikeustajuni mukaan häneltä on otettava pois asianajo-oikeudet.

9. Asianajaja Antti Kejo laittoi ITC Finland Oy konkurssipesään kokonaan toisen firman koneet ja laitteet. Perusteena oli se, että niin parannetaan konkurssipesän tulosta. Lisäksi asianajaja Antti Kejo jätti saatavista pois minun 178 000 markan saatavan perusteettomasti. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta piti antaa vastineensa. Antti Kejo esitti oikeudelle tietoisesti väärin laaditun konkurssipesän pesänluettelon.

10. Poliisipäällikkö Petri Oulasmaa nosti syytteen minua ja perheenjäseniä vastaan velallisen epärehellisyydestä Meritapankin nimissä lainamyöntäneen pankin tietämättä asiasta mitään. Pankinjohtaja Mauri Ylitalo on valmis todistamaan, että syyte on nostettu hänen tietämättään ja täysin väärillä tiedoilla. Väärillä tiedoilla tehdyn haasteen johdosta minut tuomittiin 75 päivän ehdottomaan vankeuteen. Minun asioita oikeudessa hoiti Asko Keränen, joka antoi oikeudelle asiasssa väärän lausuman.

11. Poliisi Raimo Ollila on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja hän kieltäytynyt myös ottamasta todistusaineistoa vastaan asiassa. Juuri hän on syyttäjä Sulo Heiskarin ohella kaikkein pahin toimija asioissa.

12. Oulun KRP:n päällikkö Eero Klemetti on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta, myös sen, että varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Siitä huolimatta varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle asiassa ja KRP:n päällikkö Eero Klemetti on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta.

13. Oulun KRP:n päällikkö Leila Melander on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta, myös Suomussalmen rikokset, joissa keskeisessä roolissa ovat varatuomarit Vesa Juntunen ja Mikko Kovalainen sekä poliisiviranomaiset. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani samoin kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta piti antaa vastineensa.

14. Oulun KRP:n tutkija Tapio Mäkelä on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja hän on käyttäytynyt uhkailevasti oikeuden etsijöitä kohtaan. Hän on uhannut heitä sanomalla, että jos ette lopeta asioiden penkomista niin teille käy kuten Erkki Aholle, on ollut jo monta kertaa liipaisimella.

15. Syyttäjä Kirsi Männikkö on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja syytteet nostamatta vaikka on vuorenvarmasti tiennyt tosiasiat, koska olen henkilökohtaisesti käynyt todistamassa asiat todistusaineiston kanssa yhdessä Heino Virran kanssa hänelle Torniossa.

16. Poliisijohtaja Sauli Kuha on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Lisäksi hän on esitellyt asiat maaherra Eino Siuruaiselle niin, että on saanut maaherrankin allekirjoituksen rikoksia peittelevään asiakirjaan.

17. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Paateron sihteeri on jopa kieltänyt laittamasta sähköpostia Paaterolle.

18. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja syytteet nostamatta. Näytöt Kalskeen rikollisten suojelusta ovat kiistattomat.

19. Käräjätuomari Jyrki Määttä ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan eikä myöskään ole antanut minun kuulustella vastapuolen todistajaa, mikä on Euroopan Ihmisoikeussopimuksen kuuden artiklan vastainen teko. Määttä on antanut asiassa väärän lausuman Rovaniemen hovioikeudelle.

20. Käräjätuomari Timo Tammiketo ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja minun on syytä epäillä häntä vähintäänkin kiristyksestä.

21. Käräjätuomari Jaakko Raittila ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja muutoinkin toiminut todella törkeästi. Oikeudenkäynnit eivät ole täyttäneet alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Raittilan toiminta on yksi törkeimmistä oikeudenloukkauksista mitä tiedän.

22. Syyttäjä Esa Mustonen ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan. Asiasta on kiistattomat näytöt Rovaniemen hovioikeuden käsittelyssä. Syyttäjä Esa Mustosen toiminta on todella törkeää toimintaa. Mustonen on antanut väärän lausuman Rovaniemen hovioikeudelle asiassa.

23. Poliisi Tapani Tasanto on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Asiasta on kiistattomat näytöt. Olen samaa mieltä Oulun KRP:n päällikön Ari Sorosen kanssa. Tasanto ei ole rikostutkija vaan hallintopoliisi.

24. Asianajaja Asko Keränen tiesi, että konkurssi on laiton ja pyysi valtakirjan valituksen hoitamista varten. Erkki Aho ja Heino Virta antoivat valtakirjan asianajaja Asko Keräselle, joka kuitenkin jätti valituksen tekemättä ilmoittamatta siitä päämiehilleen. Asko Keränen on toiminut törkeästi päämiestensä etujen vastaisesti useammassa asiassa.

25. Käräjätuomari Heikki Sneck ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja toiminut esteellisenä käräjätuomarina useammassa oikeudenkäynnissä. Käräjätuomari ei ole antanut edes todistaa oikeuskäsittelyssä rikoksia. Olen tehnyt Heikki Sneckin toiminnasta useampia rikostutkintapyyntöjä.

26. Varatuomari Mikko Kovalainen on yksi Suomen törkeimmistä tekijöistä, joka on toiminut yhteistyössä viranomaisten kanssa tehden järkyttävää jälkeä usean vuosikymmenen ajan. Olen tehnyt Mikko Kovalaisen toiminnasta useita tutkintapyytnöjä

27. Sievin kunnanjohtaja Markku Koskea on syytä epäillä osallisuudesta törkeään petokseen ja kiristykseen. Asian voi todistaa useampi henkilö, mutta poliisi ja syyttäjä suojelevat Markku Kosken toimia.

28. Varatuomari Timo Hautamäki toimi ensin avustajanani, mutta sitten hän vaihtoi vastapuolelle. Hautamäki oli tietoinen PR-talojen konkurssivyyhden rikoksista ja myös Markku Kosken roolista niissä. Siksi onkin käsittämätöntä miksi Hautamäki lähti avustamaan Koskea tietoisena Kosken toimista.

29. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja on keskeinen suojelija rikoksissa. Katson, että hän tunnusti asian, koska ei tullut todistamaan siihen liittyvässä asiassa Ylivieska-Raahen käräjäoikeuteen. Todistajan ei tarvitse todistaa itseään vastaan.

30. Varatuomari Pasi Markus Leinonen tunnusti kuuluvansa liigaan omalla toiminnallaan. Siitä on kiistattomat näytöt Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden istunnossa ja istunnon asiakirjoissa. Lisäksi muu toiminta, mikä on nähtävissä blogissani osoittaa Leinosen kiistattoman toiminnan asiassa.

VALTUUSTOALOITE: POLIISIASIAIN NEUVOTTELUKUNTA HÄTÄKOKOUKSEEN

http://e-aho-kalajokiblog.blogspot.fi/2012/05/valtuustoaloite-poliisiasiain.html

Suomen pankkikriisi on tutkittava tarkoin ja on selvitettävä syylliset ja aiheutetut vahingot. Vahingot on korvatta täysimääräisesti korkoineen. Ensin on korvattava suomalaisille valtiopetoksella aiheutetut vahingot ennenkuin rahaa jaetaan ulkomaille.

Pitäisikö Jussi Halla-ahon erota?

Eduskunnan puhemiesneuvosto käsittelee huomenna 13.06.2012) perussuomalaisten Jussi Halla-ahon asemaa hallintovaliokunnan puheenjohtajana. Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma (sd) kertoo, että puhemiesneuvosto ehti puhua asiasta tänään vain lyhyesti. Heinäluoman mukaan neuvosto haluaa kuulla myös eduskuntaryhmien puheenjohtajien kannan. Ryhmäpuheenjohtajat ovat koolla asiassa huomenna aamupäivällä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jan Vapaavuori kertoi tiistaina pitävänsä kommenteista syntynyttä tilannetta vakavana. Hän vetosi vahvasti perussuomalaisiin, että he ymmärtäisivät ison asian olevan kyseessä. Vapaavuori totesi, että kyseessä on nyt Suomen ja eduskunnan arvovalta.

Vapaavuori itse on tuomittu vuonna 1982 1 kk ja 15 päivän mittaiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen, kun tämä oli kaatanut 14-vuotiaan pojan maahan ja lyönyt tätä kahdesti, murtaen 14-vuotiaan nenäluun. Vuonna 1984 Jan Vapaavuori tuomittiin sakkoihin osallisuudesta varkauteen. Vuonna 2001 Jan Vapaavuori tuomittiin rattijuopumuksesta 11.430 markan sakkoihin.

Kansanedustaja ja hallintovaliokunnan puheenjohtaja Halla-aho sai viime perjantaina korkeimmasta oikeudesta tuomion uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Halla-ahon mukaan tuomio on muutaman ihmisen henkilökohtainen tulkinta.

Sdp:n eduskuntaryhmä pitää näitä kommentteja tuomiosta käsittämättöminä. Sdp:n mielestä on hyvin valitettavaa, että Halla-aho ei näe mitään syytä muuttaa käyttäytymistään, vaan aikoo jatkaa lainvastaista toimintaansa perussuomalaisten tuella.

Entinen oikeusministeri ja nykyinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen arvosteli tuomioistuimen yksittäisiä ratkaisuja. Johannes Koskinenkin sai aikoinaan jatkaa jopa eduskunnan varapuhemiehenä, vaikka hovioikeus oli lainvoimaisella tuomiolla todennut hänen rikkoneen syyttömyysolettamaa ja vaikka Koskisen menettelystä aiheutui valtiolle korvausvastuu.

Mielestäni Halla-aho voisi erota hallintovaliokunnan puheenjohtajan paikalta, jos Johannes Koskinen eroaa samanaikaisesti perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan pallilta. Se olisi sitä yhdenvertaisuutta.

SDP:n tulee muistaa oman puolueen menettely ja ns. Koiviston konklaavin salaiset asiakirjat.

Presidentti käskytti tuomareita
http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2011/11/presidentti-kaskytti-tuomareita.html

Koiviston konklaavi – salatut sopimukset

http://pankkikriisi.blogspot.fi/2008/11/koiviston-konklaavi-salatut-sopimukset.html

Laman ja rahan pelurit
http://pankkikriisi.blogspot.fi/2008/12/laman-ja-rahan-pelurit.html

Pankkikriisin peitellyt paperit

http://pankkikriisi.blogspot.fi/2008/11/pankkikriisin-peitellyt-paperit.html

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie vaatii epäsuorasti Jussi Halla-ahon eroa hallintovaliokunnasta. Halla-aho on hallintovaliokunnan puheenjohtaja. - Puheenjohtaja Timo Soinin (ps) ja kansanedustaja Jussi Halla-ahon (ps) on vedettävä johtopäätös Halla-ahon tuomiosta, Lapintie sanoo. Pitäisikö Vasemmistoliiton ensi pestä omat nurkkansa eli selvityttää entisen puheenjohtajansa Suvi-Anne Siimeksen toiminta. Ehkäpä Jussi Halla-aho voisi erota sen jälkeen Suvi-Anne Siimeksen toiminta ja Aktiv Hansa-kauppa on rikosoikeudellisestikin selvitetty.

Törkeä petos ja muita rikoksia Aktiv Hansa-kaupassa?

http://pankkikriisi.blogspot.fi/2008/11/trke-petos-ja-muita-rikoksia-aktiv.html

Elinkelpoiset yritykset jätettiin pankkien mielivallan kohteeksi

http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2011/10/elinkelpoiset-yritykset-jatettiin.html

Kirottu salaisuus

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2011/07/kirottu-salaisuus_16.html

Väitös yrittäjistä: "Oikeuslaitos suosii valtiota"

http://www.kauppalehti.fi/5/i/yritykset/yritysuutiset/uutinen.jsp?oid=20110678665

Pankkikriisiselvitys -karmea totuus julki

http://suomenhistoriaa.blogspot.fi/2011/11/pankkikriisiselvitys-karmea-totuus.html

Itse olen joutunut kärsimään jo yli 17 vuotta valtion rikollisesta toiminnasta vaikka näytöt ovat kiistattomat.

DVD Mayday from Finland
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/dvd-dokumentti-youtubessa.html

PR-talojen markkinoilta poistaminen
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/11/pr-talojen-markkinoilta-poistaminen.html

Jouni Remes ja Markku Koski
http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2010/12/jouni-remes-ja-markku-koski.html

Saattohoitajien toiminta
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/11/saattohoitajien-toiminta.html

Kansanedustaja Markku Kosken kelkänkääntö
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2010/09/kansanedustaja-markku-kosken.html

Rikostutkintapyyntö Markku Kosken toimista
http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2010/11/rikostutkintapyynto-markku-kosken.html

Konkurssipesänhoitajien rikollinen toiminta
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/12/konkurssipesanhoitajien-rikollinen.html

Asianajaja Keränen jätti valituksen tekemättä
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/12/asianajaja-asko-keranen-jatti.html

Kiirehtimispyyntö
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2010/10/kiirehtimispyynto.html

Uusi konkurssipesä ja saattohoitaja Weckström
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/12/uusi-konkurssipesa-ja-saattohoitaja.html

Paavo M. Petäjän toiminta
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/12/paavo-m-petajan-toiminta.html

Kauppasopimukset rahanpesijöiden kanssa
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/12/kauppasopimukset-rahanpesijoiden-kanssa.html

Metsäkartellista 51 miljoonan euron sakko
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/12/metsakartellista-51-miljoonan-euron.html

Poliisi ei tutki asianajaja Kejon toimintaa
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/12/poliisi-ei-tutki-asianajaja-antti-kejon.html

Erikoinen isänpäivä – tapon yritys
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/11/erikoinen-isnpiv-tapon-yritys.html

Syyttäjän esteellisyys ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/11/syyttjn-esteellisyys-ja.html

Avaintodistajan lausunto
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/avaintodistajan-lausunto-sulo-heiskarin.html

Asianajaja Asko Keränen jätti valituksen tekemättä
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/05/asianajaja-asko-keranen-jatti.html

Paavo M. Petäjän väärä lausuma korkeimmalle oikeudelle
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/05/paavo-m-petajan-vaara-lausuma.html

Se on siinä – Paavo M. Petäjän väärä lausuma korkeimmalle oikeudelle
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2011/01/se-on-siina-varatuomari-paavo-m-petajan.html

Rienstrat paljastuivat rahanpesijöiksi
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/rienstrat-paljastuivat-rahanpesijiksi.html

Konkurssipesänhoitajien ja niitä valvovien toiminnasta
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/12/konkurssipesanhoitajien-ja-niita.html

Laillisuusvalvonta ei toimi

Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle osa 1
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/11/kantelu-eduskunnan-oikeusasiamiehelle.html

Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle osa 2
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/11/kantelu-eduskunnan-oikeusasiamiehelle_23.html

Kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle osa 3
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/11/kantelu-eduskunnan-oikeusasiamiehelle_7837.html

Poliisi ei tutki

Avoin kirje poliisiylijohtaja Mikko Paaterolle
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2009/02/avoin-kirje-poliisiylijohtaja-mikko.html

Tutkintapyynnön täydennys

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2012/05/tutkintapyynnon-taydennys.html

Olen joutunut törkeiden ihmisoikeusrikosten kohteeksi

Erikoinen isänpäivä – tapon yritys
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/11/erikoinen-isnpiv-tapon-yritys.html

Putkakertomus 20.8.-23.8.2010
http://ahonblogi.blogspot.com/2010/08/putkakertomus-208-2382010.html

Miksi korkein oikeus ei pura alioikeuksien vääriä päätöksiä?

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2012/06/miksi-korkein-oikeus-ei-pura.html

Tätä liigaa vastaan joudun taistelemaan

1. Asianajaja Antti Latolaa on syytä epäillä törkeästä petoksesta ja muista rikoksista. Tästä asiasta löytyy todistusaineisto niin blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.
   
   2. Asianajaja Hannu Maskosta on syytä epäillä törkeästä petoksesta ja muista rikoksista. Maskonen on tehnyt jo oman ratkaisunsa asioissa. Ehkä hän ei kestänyt julkista häpeää totuuden ja rikosten paljastumista. Maskosen toiminnasta löytyy todistusaineisto niin blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.
   
   3. Syyttäjä Sulo Heiskaria on syytä epäillä lukemattomista rikoksista, joista törkein on kaupanvahvistus, jossa hän ei ollut paikalla kaupanvahvistajana eikä myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja ollut paikalla. Sulo Heiskari toimi esteellisenä syyttäjä lukuisissa oikeudenkäynneissä. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.
   
   4. Asianajaja Jouni Vihervallia on syytä epäillä siitä, että hän on edustanut oikeudessa asianomaisia henkilöitä ilman valtakirjaa ja toimeksiantoa. Vihervalli itse todistaa, ettei hän ole koskaan edes keskustellut asianomaisten henkilöiden kanssa. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.
   
   5. Varatuomari Paavo M. Petäjää on syytä epäillä siitä, että hän on edustanut asianomaisia henkilöitä ilman valtakirjoja ja ilman toimeksiantoja oikeudessa ja antanut vääriä lausumia oikeudelle. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjää on syytä epäillä väärien lausumien antamisesta korkeimmalle oikeudelle. Tästä asiasta löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.
   
   6. Asianajaja Sampsa Teittistä on syytä epäillä velallisten etujen loukkaamisesta, koska he tiesivät, että konkurssi oli laiton ja he luovuttivat 32 miljoonan tilauskannan konsultti Weckströmille. Weckström luovutti tilauskannan Vieskan Elementille. Alavieskan kunta maksoi konsultti Weckströmille 88 450 markkaa siitä, että hän hankki tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle.
   
   7. Asianajaja Jyrki Anttista on syytä epäillä velallisten etujen loukkaamisesta, koska he tiesivät, että konkurssi oli laiton ja he luovuttivat 32 miljoonan tilauskannan konsultti Weckströmille ja Weckström luovutti tilauskannan Vieskan Elementille. Alavieskan kunta maksoi konsultti Weckströmille 88 450 markkaa siitä, että hankki tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.
   
   8. Asianajaja Veli Päivikkö yritti laittaa henkilökohtaiseen konkurssipesääni varatuomari Paavo M. Petäjän 100 000 mk:n perusteettoman saatavan. Tekoa on syytä epäillä rikoksen yritykseksi. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa. Veli Päivikön toiminta oli muutenkin niin törkeää, että minun oikeustajuni mukaan häneltä on otettava pois asianajo-oikeudet.
   
   9. Asianajaja Antti Kejo laittoi ITC Finland Oy konkurssipesään kokonaan toisen firman koneet ja laitteet. Perusteena oli se, että niin parannetaan konkurssipesän tulosta. Lisäksi asianajaja Antti Kejo jätti saatavista pois minun 178 000 markan saatavan perusteettomasti. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta piti antaa vastineensa. Antti Kejo esitti oikeudelle tietoisesti väärin laaditun konkurssipesän pesänluettelon.
   
   10. Poliisipäällikkö Petri Oulasmaa nosti syytteen minua ja perheenjäseniä vastaan velallisen epärehellisyydestä Meritapankin nimissä lainamyöntäneen pankin tietämättä asiasta mitään. Pankinjohtaja Mauri Ylitalo on valmis todistamaan, että syyte on nostettu hänen tietämättään ja täysin väärillä tiedoilla. Väärillä tiedoilla tehdyn haasteen johdosta minut tuomittiin 75 päivän ehdottomaan vankeuteen. Minun asioita oikeudessa hoiti Asko Keränen, joka antoi oikeudelle asiasssa väärän lausuman.
   
   11. Poliisi Raimo Ollila on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja hän kieltäytynyt myös ottamasta todistusaineistoa vastaan asiassa. Juuri hän on syyttäjä Sulo Heiskarin ohella kaikkein pahin toimija asioissa.
   
   12. Oulun KRP:n päällikkö Eero Klemetti on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta, myös sen, että varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Siitä huolimatta varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle asiassa ja KRP:n päällikkö Eero Klemetti on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta.
   
   13. Oulun KRP:n päällikkö Leila Melander on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta, myös Suomussalmen rikokset, joissa keskeisessä roolissa ovat varatuomarit Vesa Juntunen ja Mikko Kovalainen sekä poliisiviranomaiset. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani samoin kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta piti antaa vastineensa.
   
   14. Oulun KRP:n tutkija Tapio Mäkelä on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja hän on käyttäytynyt uhkailevasti oikeuden etsijöitä kohtaan. Hän on uhannut heitä sanomalla, että jos ette lopeta asioiden penkomista niin teille käy kuten Erkki Aholle, on ollut jo monta kertaa liipaisimella.
   
   15. Syyttäjä Kirsi Männikkö on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja syytteet nostamatta vaikka on vuorenvarmasti tiennyt tosiasiat, koska olen henkilökohtaisesti käynyt todistamassa asiat todistusaineiston kanssa yhdessä Heino Virran kanssa hänelle Torniossa.
   
   16. Poliisijohtaja Sauli Kuha on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Lisäksi hän on esitellyt asiat maaherra Eino Siuruaiselle niin, että on saanut maaherrankin allekirjoituksen rikoksia peittelevään asiakirjaan.
   
   17. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Paateron sihteeri on jopa kieltänyt laittamasta sähköpostia Paaterolle.
   
   18. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja syytteet nostamatta. Näytöt Kalskeen rikollisten suojelusta ovat kiistattomat.
   
   19. Käräjätuomari Jyrki Määttä ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan eikä myöskään ole antanut minun kuulustella vastapuolen todistajaa, mikä on Euroopan Ihmisoikeussopimuksen kuuden artiklan vastainen teko. Määttä on antanut asiassa väärän lausuman Rovaniemen hovioikeudelle.
   
   20. Käräjätuomari Timo Tammiketo ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja minun on syytä epäillä häntä vähintäänkin kiristyksestä.
   
   21. Käräjätuomari Jaakko Raittila ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja muutoinkin toiminut todella törkeästi. Oikeudenkäynnit eivät ole täyttäneet alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Raittilan toiminta on yksi törkeimmistä oikeudenloukkauksista mitä tiedän.
   
   22. Syyttäjä Esa Mustonen ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan. Asiasta on kiistattomat näytöt Rovaniemen hovioikeuden käsittelyssä. Syyttäjä Esa Mustosen toiminta on todella törkeää toimintaa. Mustonen on antanut väärän lausuman Rovaniemen hovioikeudelle asiassa.
   
   23. Poliisi Tapani Tasanto on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Asiasta on kiistattomat näytöt. Olen samaa mieltä Oulun KRP:n päällikön Ari Sorosen kanssa. Tasanto ei ole rikostutkija vaan hallintopoliisi.
   
   24. Asianajaja Asko Keränen tiesi, että konkurssi on laiton ja pyysi valtakirjan valituksen hoitamista varten. Erkki Aho ja Heino Virta antoivat valtakirjan asianajaja Asko Keräselle, joka kuitenkin jätti valituksen tekemättä ilmoittamatta siitä päämiehilleen. Asko Keränen on toiminut törkeästi päämiestensä etujen vastaisesti useammassa asiassa.
   
   25. Käräjätuomari Heikki Sneck ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja toiminut esteellisenä käräjätuomarina useammassa oikeudenkäynnissä. Käräjätuomari ei ole antanut edes todistaa oikeuskäsittelyssä rikoksia. Olen tehnyt Heikki Sneckin toiminnasta useampia rikostutkintapyyntöjä.
   
   26. Varatuomari Mikko Kovalainen on yksi Suomen törkeimmistä tekijöistä, joka on toiminut yhteistyössä viranomaisten kanssa tehden järkyttävää jälkeä usean vuosikymmenen ajan. Olen tehnyt Mikko Kovalaisen toiminnasta useita tutkintapyytnöjä
   
   27. Sievin kunnanjohtaja Markku Koskea on syytä epäillä osallisuudesta törkeään petokseen ja kiristykseen. Asian voi todistaa useampi henkilö, mutta poliisi ja syyttäjä suojelevat Markku Kosken toimia.
   
   28. Varatuomari Timo Hautamäki toimi ensin avustajanani, mutta sitten hän vaihtoi vastapuolelle. Hautamäki oli tietoinen PR-talojen konkurssivyyhden rikoksista ja myös Markku Kosken roolista niissä. Siksi onkin käsittämätöntä miksi Hautamäki lähti avustamaan Koskea tietoisena Kosken toimista.
   
   29. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja on keskeinen suojelija rikoksissa. Katson, että hän tunnusti asian, koska ei tullut todistamaan siihen liittyvässä asiassa Ylivieska-Raahen käräjäoikeuteen. Todistajan ei tarvitse todistaa itseään vastaan.
   
   30. Varatuomari Pasi Markus Leinonen tunnusti kuuluvansa liigaan omalla toiminnallaan. Siitä on kiistattomat näytöt Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden istunnossa ja istunnon asiakirjoissa. Lisäksi muu toiminta, mikä on nähtävissä blogissani osoittaa Leinosen kiistattoman toiminnan asiassa.
   Lisäksikatson epäiltyyn liigaan kuuluu viran puolesta henkilöitä, joilla virkamerkki korvaa ammattitaidon. Näiden henkilöiden nimet ja teot löytyvät oikeuslaitosjapoliisi.blogistani.
   Lehdistötiedote
   http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2012/04/lehdistotiedote.html
   Kärsimysnäytelmä Oikeusvaltio Suomi
   http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.fi/2012/04/karsimysnaytelma-oikeusvaltio-suomi.html
   
   
   Korkein hallinto-oikeus on tehnyt lähes 700 väärää Natura-päätöstä. Suomen Natura on toteutettu vastoin EY-direktiivejä ja EY-tuomioistuimen päätöksiä. Katso
   http://naturansalat.blogspot.fi/
   
   
   Korkein oikeus ei noudata Suomen lakia, eikä Euroopan ihmisoikeussopimusta eikä Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä. Korkein oikeus ei perustele kielteisiä päätöksiään.

Katso Suomen perustuslaki

21 §

Oikeusturva

Jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.
Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.
Ks. Oikeudenkäymiskaari 4/1734 24 luku 4 §, L oikeudenkäynnistä rikosasioissa 689/1997 11 luku 4 §, HallintoL 434/2003 ja L viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999. Ks. myös Euroopan ihmisoikeussopimus SopS 18–19/1990 6 art. sekä KP-sopimus SopS 7–8/1976 2 ja 9 art.

Olen sitä mieltä, että Jussi Halla-ahon asioissa käsitellään lillukanvarsia verratuna siihen, mitä Halla-ahon asian käsittelijät ( muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) ovat tehneet tai jättäneet tekemättä. Tärkeintä on se, että Suomi palautetaan oikeusvaltioiden joukkoon ja kansanedustajien osaltakin noudatetaan perustuslakia.

Suomen perustuslaki

28 §

Edustajantoimen keskeytyminen sekä siitä vapauttaminen ja erottaminen

Edustajantoimen hoitaminen keskeytyy siksi ajaksi, jonka kansanedustaja toimii Euroopan parlamentin jäsenenä. Edustajantointa hoitaa tänä aikana hänen varaedustajansa. Edustajantoimen hoitaminen keskeytyy myös asevelvollisuuden suorittamisen ajaksi.

Eduskunta voi myöntää kansanedustajalle tämän pyynnöstä vapautuksen edustajantoimesta, jos se katsoo, että vapautuksen myöntämiseen on hyväksyttävä syy.

Jos kansanedustaja olennaisesti ja toistuvasti laiminlyö edustajantoimensa hoitamisen, eduskunta voi hankittuaan asiasta perustuslakivaliokunnan kannanoton erottaa hänet edustajantoimesta joko kokonaan tai määräajaksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Jos kansanedustajaksi valittu on täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä tuomittu tahallisesta rikoksesta vankeuteen taikka vaaleihin kohdistuneesta rikoksesta rangaistukseen, eduskunta voi tutkia, sallitaanko hänen edelleen olla kansanedustajana. Jos rikos osoittaa, ettei tuomittu ansaitse edustajantoimen edellyttämää luottamusta ja kunnioitusta, eduskunta voi hankittuaan asiasta perustuslakivaliokunnan kannanoton julistaa hänen edustajantoimensa lakanneeksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

29 §

Kansanedustajan riippumattomuus

Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.

30 §

Kansanedustajan koskemattomuus

Kansanedustajaa ei saa estää hoitamasta edustajantointaan.

Kansanedustajaa ei saa asettaa syytteeseen eikä hänen vapauttaan riistää hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä on kannattanut.

Kansanedustajan pidättämisestä ja vangitsemisesta on heti ilmoitettava eduskunnan puhemiehelle. Kansanedustajaa ei saa ilman eduskunnan suostumusta pidättää tai vangita ennen oikeudenkäynnin alkamista, ellei häntä painavista syistä epäillä syylliseksi rikokseen, josta säädetty lievin rangaistus on vähintään kuusi kuukautta vankeutta.

31 §

Kansanedustajan puhevapaus ja esiintyminen

Kansanedustajalla on eduskunnassa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista sekä niiden käsittelystä.

Kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä. Jos kansanedustaja rikkoo tätä vastaan, puhemies voi huomauttaa asiasta tai kieltää edustajaa jatkamasta puhetta. Eduskunta voi antaa toistuvasti järjestystä rikkoneelle kansanedustajalle varoituksen tai pidättää hänet enintään kahdeksi viikoksi eduskunnan istunnoista.

Kalajoella 12.06.2012

Erkki Aho
Kalajoen valtuuston varapuheenjohtaja

Tässä ovat totuudet – päätä itse kumpi on oikeassa

Katsoin aiheelliseksi tuoda julki Timo Soinin näkemyksen asioista ja Kalevan päätoimittajan Markku Mantilan näkemyksen asioista. Lukija voi päätellä kumpi on oikeassa.

Erkki Aho
Perussuomalaisten Kalajoen osaston puheenjohtaja

Kreikka-vakuudet, salailu ja VM:n silmänkääntötemppu

15.5.2012, Timo Soini, ploki.
Vähän aikaa sitten hallitus jakoi taas Kreikalle suomalaisten veronmaksajien rahaa. Kreikalle, jonka letku on mennyt pahan kerran solmuun.
Vastineeksi Suomi sai “vakuudet”. Niin hyvät, että ne piti salata.
Asiantuntijat raivostuivat ja valittivat. Oikein. Myös perussuomalaiset valittivat. Oikeuteen.
Ministeriö säikähti. Heräsi huoli, että KHO saattaisi vaatia ihan oikeaa julkisuutta asialle. Niinpä VM myönsi toimineensa lainvastaisesti Kreikka-vakuuksien salaamisessa ja julkisti osan vakuussopimuksesta.

Ei vakuus, vaan johdannaissopimus

Ministeriön päätös on kahdella tavalla mielenkiintoinen.
Ensinnäkin se vahvisti sen, mitä me arvelimme heti helmikuussa: niin sanotut “vakuudet” ovatkin monimutkainen TOTAL RETURN SWAP –johdannaissopimus.
Olimme jälleen oikeassa. Olimmeko oikeassa myös siinä, että pahimmassa tapauksessa “vakuudet” kattavat vain 20 % Suomen antamista lainatakauksista?
Kyllä: senkin on ministeriö nyt myöntänyt. Aluksi ei myöntänyt.
Pahin tapaus voi olla pelottavan lähellä, kun Espanja luisuu letkun päähän ja Suomen ylitakaukset astuvat voimaan.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että VM:n laatimat selitykset eduskunnalle Kreikka-vakuuksien sisällöstä eivät ainakaan täysin vastanneet todellisuutta. Oikeudellisesti kyseessä ei ole vakuus, vaan johdannaissopimus.
Päätösmallissa ministeriö antaa lisäksi ymmärtää, että salaamisen taustalla oli pyrkimys välttää Kreikan velkojen panttaamattomuussitoumusten laukeaminen:

“Toteutustapa määräytyi pitkälti Kreikkaa koskevien rajoitteiden perusteella. Osaan Kreikan valtion velkakirjoista sisältyy ns. panttaamattomuussitoumuslauseke, jonka mukaan kyseisen velkakirjan haltijan asemaa ei saa heikentää suhteessa muihin velkojiin, tai velka erääntyy välittömästi Kreikan valtion maksettavaksi. Järjestelystä sovittaessa lähtökohtana on pidetty, että sen toteuttamista koskevat asiakirjat ovat luottamuksellisia.”

Monet asiantuntijat arvelivatkin julkisuudessa, että tämä olisi yksi syy sopimuksen salaamiselle. Kun se on salattu, muut velkojat eivät voi valittaa asiasta.

Ei julkistus, vaan silmänkääntötemppu

Ministeriön takinkääntö on toiseksi mielenkiintoinen siksi, että se ei julkista mitään. Kyseessä on silmänkääntötemppu.
Julkistetuissa papereissa on niin vähän tietoja, ettei niiden perusteella voi sanoa mitään sopimuksen todellisesta sisällöstä.
Tämä ei ole vain minun asiantuntematon mielipiteeni. Varman korkosijoitusjohtaja Wilhelm Backlund sanoi Ylen haastattelussa, että VM:n julkistamat asiakirjat eivät kerro mitään siitä, miten edullinen vakuusjärjestely on Suomelle:

“Faktisesti tästä sopimuksesta on poistettu kaikki oleellinen taloudellinen tieto. Eli näistä sopimuksista ei saa mitään uutta muuta kuin varsinaiset lomakkeet. Sisältö on poistettu kokonaan.”

Tämähän on niin kuin asunnonvälittäjä kertoisi kuluttajalle: “Olet ostanut asunnon. En voi kertoa, miten iso se on, mitä se maksoi ja missä se sijaitsee… Tässä ovat nämä sopimuksen mallipohjat, ole hyvä!”

Harhaanjohtavia tietoja?

Ministeriön toiminta tekee pilkkaa julkisuusperiaatteesta. Taloudellisten tietojen täydellinen salaaminen on hyvin kyseenalaista tapauksessa, jossa puhutaan jopa miljardien eurojen riskeistä suomalaisille veronmaksajille.
Tietojen jatkuva pimittäminen on erityisen huolestuttavaa, kun otetaan huomioon, että on syytä epäillä ministeriön johtaneen eduskuntaa ja kansalaisia harhaan aiemmilla tiedoillaan. Suomi ei ole saanut lainkaan vakuuksia, vaan monimutkaisen total return swap -johdannaissopimuksen.
Asiakirjat osoittavat, että perussuomalaisten spekulaatio oli oikeaa. Se tarkoittaa, että ministeriön laatimat julkiset asiakirjat olivat ainakin todennäköisesti harhaanjohtavia. Nyt ei julkisuudessa ole lainkaan tietoa siitä, mitä sopimus TODELLA sisältää – eli mitä se Suomelle maksaa ja mitä riskejä se tuo mukanaan.
Voimme olla väärässä. Sitä on mahdoton tietää, kun olennaiset tiedot on salattu.

Mitä seuraavaksi

Tulemme valittamaan uudesta päätöksestä. Demokratiaa on kunnioitettava.
Uskomme, että KHO ymmärtää, mistä on kyse. Nyt ei ole kyse poliittisesta kilpailusta, vaan suomalaisen kansanvallan ja julkisuusperiaatteen tulevaisuudesta.
Eikä kaikkea tarvitse julkistaa. Meitä kiinnostaa vain yksi dokumentti: Total Return Swap Confirmation. Sieltä löytyvät ne rahasummat.
Ministeriön julkistamissa papereissa tämä asiakirja on pyyhitty täysin tyhjäksi.
Keskeiset rahasummat voitaisiin julkistaa siltä osin kuin ne ovat Suomen kulujen ja riskien kannalta olennaisia. Vastapuolen identiteetin ja liikesalaisuuksien suojaa voitaisiin kunnioittaa.

Ei voi välttyä vaikutelmalta, että Timo Soinin ja perussuomalaisten vastustajiin kuuluu Kalevan päätoimittaja Markku Mantila. Tässä hänen pääkirjoituksensa:

Kalevan pääkirjoitus 18.5.2012

Perussuomalaisten Timo Soini on paljon vartijana eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana. Häneltä odotetaan jo muutakin kuin EU-nokittelua.

Suomen johtaviin ulkopoliittisiin asiantuntijoihin kuuluva Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen arvosteli poikkeuksellisen suorasukaisesti eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaa Timo Soinia Hufvudstadsbladet-lehdessä viime sunnuntaina.
Tiilikaisen mielestä ei riitä, että Soini toistaa joka paikassa hokemaansa ”missä EU, siellä ongelma”. Tiilikainen kysyykin, onko perussuomalaisilla ylipäätään minkäänlaista ulkopoliittista linjaa.
Kysymys on aiheellinen, sillä Soini on eduskunnan arvovaltaisena pidetyn ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana paljon vartijana. Jos hänen sanomistensa ja tekemistensä välityksellä ulkopolitiikan merkittävimmille asiantuntijoille muodostuu sellainen käsitys, että linja on pahasti hukassa, jotain täytyisi tehdä. Jos valiokunnan johtajasta on tällainen kuva kotimaassa, millaisenahan se mahtaa näyttäytyä muissa maissa?
Soinilla on ollut aikaa perehtyä nykyiseen tehtäväänsä. Sitä paitsi hän on sen verran kokenut politiikan tekijä, ettei kysymys voi olla siitä, ettei hän tiedä, mitä tuossa asemassa pitää tehdä. Eri asia on, jos ulkosuhteiden hoidossa ei nähdä EU:ta kauemmas.

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta on matkustellut kovasti. Sen puolen Soini on hoitanut kiitettävästi. Sama tahti näyttää jatkuvan tulevaisuudessa.
Matkustaminen toki kuuluu ulkoasiainvaliokunnalle jos mille. Etenkin nyt, kun Suomi tähtää YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi, on tärkeää käyttää kaikkia kanavia maan politiikan tunnetuksi tekemiseksi.
Soinin valinta eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi oli tietysti riski muilta puolueilta, mutta se oli otettava.
Perussuomalaiset menestyivät viime eduskuntavaaleissa niin hyvin, että heille oli pakko antaa joitakin merkittäviä valiokuntapaikkoja ja valiokuntien puheenjohtajuuksia.
Soinin pitäisi kuitenkin kasvaa tehtävänsä mittoihin ja näyttää, että hän on saamansa luottamuksen arvoinen. Tämä edellyttää selkeää ulkopoliittista linjaa, jossa maailma nähdään muunakin kuin EU:na ja sen ongelmina.
Helppoihin ja yksinkertaisiin vastauksiin tottuneen Soinin on tietysti luontevampaa nokitella EU:ta kevyin heitoin kuin pohdiskella monimutkaisia kansainvälisiä kysymyksiä. Vaikeat asiat ovat kuitenkin edessä viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomi toivottavasti pääsee YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi.

Harkitsevana ja maltillisena asiantuntijana tunnetun Tiilikaisen purkaus Soinia vastaan kannattaa ottaa todesta. Se on eräänlainen hätähuuto sen puolesta, ettei tärveltäisi Suomen kansainvälisesti arvostettua asemaa maailmanpolitiikan osaajana.
Soini edustaa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana ennen muuta eduskuntaa. Se hänen tulisi oivaltaa ja kyetä esiintymään sen mukaisesti. Vaalikentillä voi toki puhua puuta heinää lämpimikseen, mutta ei maailmalla ainakaan tuossa asemassa

Miksi Kaleva vaikenee totuudesta, päätoimittaja Markku Mantila ?

Olen käynyt oikeustaisteluani jo yli 17 vuotta. Näytöt ovat kiistattomat ja jokaisen nähtävissä. Kaleva on leimannut minut useamalla uutisoinnillaan kuvan kanssa jo lähes 15 vuoden ajan pahemmaksi rikolliseksi kuin pahinkaan murhamies, vaikka todellisuudessa olen monien järkyttävien rikosten ja todellisten ihmisoikeusrikosten uhri. Miksi Kaleva vaikenee totuudesta, päätoimittaja Markku Mantila?

Tässä on totuus

PR-talojen konkurssivyyhti
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2011/06/pr-talojen-konkurssivyyhti.html

DVD
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/dvd-dokumentti-youtubessa.html

Syrjinnän kohteena jo lähes 30 vuotta
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/11/syrjinnn-kohteena-jo-lhes-30-vuotta.html

Natura – Suomen suurin rikos?

http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2012/03/natura-suomen-suurin-rikos.html

Miksi Kaleva vaikenee totuudesta?

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2012/04/lehdistotiedote.html

Tässä on todelliset syylliset

1. Asianajaja Antti Latolaa on syytä epäillä törkeästä petoksesta ja muista rikoksista. Tästä asiasta löytyy todistusaineisto niin blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.

2. Asianajaja Hannu Maskosta on syytä epäillä törkeästä petoksesta ja muista rikoksista. Maskonen on tehnyt jo oman ratkaisunsa asioissa. Ehkä hän ei kestänyt julkista häpeää totuuden ja rikosten paljastumista. Maskosen toiminnasta löytyy todistusaineisto niin blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.

3. Syyttäjä Sulo Heiskaria on syytä epäillä lukemattomista rikoksista, joista törkein on kaupanvahvistus, jossa hän ei ollut paikalla kaupanvahvistajana eikä myöskään kaupanvahvistajan kutsuma todistaja ollut paikalla. Sulo Heiskari toimi esteellisenä syyttäjä lukuisissa oikeudenkäynneissä. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.

4. Asianajaja Jouni Vihervallia on syytä epäillä siitä, että hän on edustanut oikeudessa asianomaisia henkilöitä ilman valtakirjaa ja toimeksiantoa. Vihervalli itse todistaa, ettei hän ole koskaan edes keskustellut asianomaisten henkilöiden kanssa. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.

5. Varatuomari Paavo M. Petäjää on syytä epäillä siitä, että hän on edustanut asianomaisia henkilöitä ilman valtakirjoja ja ilman toimeksiantoja oikeudessa ja antanut vääriä lausumia oikeudelle. Lisäksi varatuomari Paavo M. Petäjää on syytä epäillä väärien lausumien antamisesta korkeimmalle oikeudelle. Tästä asiasta löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.

6. Asianajaja Sampsa Teittistä on syytä epäillä velallisten etujen loukkaamisesta, koska he tiesivät, että konkurssi oli laiton ja he luovuttivat 32 miljoonan tilauskannan konsultti Weckströmille. Weckström luovutti tilauskannan Vieskan Elementille. Alavieskan kunta maksoi konsultti Weckströmille 88 450 markkaa siitä, että hän hankki tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle.

7. Asianajaja Jyrki Anttista on syytä epäillä velallisten etujen loukkaamisesta, koska he tiesivät, että konkurssi oli laiton ja he luovuttivat 32 miljoonan tilauskannan konsultti Weckströmille ja Weckström luovutti tilauskannan Vieskan Elementille. Alavieskan kunta maksoi konsultti Weckströmille 88 450 markkaa siitä, että hankki tilauskannan Vieskan Elementti Oy:lle. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa.

8. Asianajaja Veli Päivikkö yritti laittaa henkilökohtaiseen konkurssipesääni varatuomari Paavo M. Petäjän 100 000 mk:n perusteettoman saatavan. Tekoa on syytä epäillä rikoksen yritykseksi. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta hänen piti antaa vastineensa. Veli Päivikön toiminta oli muutenkin niin törkeää, että minun oikeustajuni mukaan häneltä on otettava pois asianajo-oikeudet.

9. Asianajaja Antti Kejo laittoi ITC Finland Oy konkurssipesään kokonaan toisen firman koneet ja laitteet. Perusteena oli se, että niin parannetaan konkurssipesän tulosta. Lisäksi asianajaja Antti Kejo jätti saatavista pois minun 178 000 markan saatavan perusteettomasti. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta piti antaa vastineensa. Antti Kejo esitti oikeudelle tietoisesti väärin laaditun konkurssipesän pesänluettelon.

10. Poliisipäällikkö Petri Oulasmaa nosti syytteen minua ja perheenjäseniä vastaan velallisen epärehellisyydestä Meritapankin nimissä lainamyöntäneen pankin tietämättä asiasta mitään. Pankinjohtaja Mauri Ylitalo on valmis todistamaan, että syyte on nostettu hänen tietämättään ja täysin väärillä tiedoilla. Väärillä tiedoilla tehdyn haasteen johdosta minut tuomittiin 75 päivän ehdottomaan vankeuteen. Minun asioita oikeudessa hoiti Asko Keränen, joka antoi oikeudelle asiasssa väärän lausuman.

11. Poliisi Raimo Ollila on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja hän kieltäytynyt myös ottamasta todistusaineistoa vastaan asiassa. Juuri hän on syyttäjä Sulo Heiskarin ohella kaikkein pahin toimija asioissa.

12. Oulun KRP:n päällikkö Eero Klemetti on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta, myös sen, että varatuomari Paavo M. Petäjä tunnustaa, ettei hänellä ollut toimeksiantoa konkurssiasiassa. Siitä huolimatta varatuomari Paavo M. Petäjä on antanut väärän lausuman Ylivieskan käräjäoikeudelle asiassa ja KRP:n päällikkö Eero Klemetti on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta.

13. Oulun KRP:n päällikkö Leila Melander on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta, myös Suomussalmen rikokset, joissa keskeisessä roolissa ovat varatuomarit Vesa Juntunen ja Mikko Kovalainen sekä poliisiviranomaiset. Tästä löytyy todistusaineisto blogistani samoin kuin asianajaja Pirkko Braxille lähetetystä aineistosta, josta piti antaa vastineensa.

14. Oulun KRP:n tutkija Tapio Mäkelä on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja hän on käyttäytynyt uhkailevasti oikeuden etsijöitä kohtaan. Hän on uhannut heitä sanomalla, että jos ette lopeta asioiden penkomista niin teille käy kuten Erkki Aholle, on ollut jo monta kertaa liipaisimella.

15. Syyttäjä Kirsi Männikkö on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja syytteet nostamatta vaikka on vuorenvarmasti tiennyt tosiasiat, koska olen henkilökohtaisesti käynyt todistamassa asiat todistusaineiston kanssa yhdessä Heino Virran kanssa hänelle Torniossa.

16. Poliisijohtaja Sauli Kuha on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Lisäksi hän on esitellyt asiat maaherra Eino Siuruaiselle niin, että on saanut maaherrankin allekirjoituksen rikoksia peittelevään asiakirjaan.

17. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Paateron sihteeri on jopa kieltänyt laittamasta sähköpostia Paaterolle.

18. Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta ja syytteet nostamatta. Näytöt Kalskeen rikollisten suojelusta ovat kiistattomat.

19. Käräjätuomari Jyrki Määttä ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan eikä myöskään ole antanut minun kuulustella vastapuolen todistajaa, mikä on Euroopan Ihmisoikeussopimuksen kuuden artiklan vastainen teko. Määttä on antanut asiassa väärän lausuman Rovaniemen hovioikeudelle.

20. Käräjätuomari Timo Tammiketo ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja minun on syytä epäillä häntä vähintäänkin kiristyksestä.

21. Käräjätuomari Jaakko Raittila ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja muutoinkin toiminut todella törkeästi. Oikeudenkäynnit eivät ole täyttäneet alkeellisimpiakaan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Raittilan toiminta on yksi törkeimmistä oikeudenloukkauksista mitä tiedän.

22. Syyttäjä Esa Mustonen ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan. Asiasta on kiistattomat näytöt Rovaniemen hovioikeuden käsittelyssä. Syyttäjä Esa Mustosen toiminta on todella törkeää toimintaa. Mustonen on antanut väärän lausuman Rovaniemen hovioikeudelle asiassa.

23. Poliisi Tapani Tasanto on jättänyt kaikki rikokset tutkimatta. Asiasta on kiistattomat näytöt. Olen samaa mieltä Oulun KRP:n päällikön Ari Sorosen kanssa. Tasanto ei ole rikostutkija vaan hallintopoliisi.

24. Asianajaja Asko Keränen tiesi, että konkurssi on laiton ja pyysi valtakirjan valituksen hoitamista varten. Erkki Aho ja Heino Virta antoivat valtakirjan asianajaja Asko Keräselle, joka kuitenkin jätti valituksen tekemättä ilmoittamatta siitä päämiehilleen. Asko Keränen on toiminut törkeästi päämiestensä etujen vastaisesti useammassa asiassa.

25. Käräjätuomari Heikki Sneck ei ole ottanut todistusaineistoa vastaan ja toiminut esteellisenä käräjätuomarina useammassa oikeudenkäynnissä. Käräjätuomari ei ole antanut edes todistaa oikeuskäsittelyssä rikoksia. Olen tehnyt Heikki Sneckin toiminnasta useampia rikostutkintapyyntöjä.

26. Varatuomari Mikko Kovalainen on yksi Suomen törkeimmistä tekijöistä, joka on toiminut yhteistyössä viranomaisten kanssa tehden järkyttävää jälkeä usean vuosikymmenen ajan. Olen tehnyt Mikko Kovalaisen toiminnasta useita tutkintapyytnöjä

27. Sievin kunnanjohtaja Markku Koskea on syytä epäillä osallisuudesta törkeään petokseen ja kiristykseen. Asian voi todistaa useampi henkilö, mutta poliisi ja syyttäjä suojelevat Markku Kosken toimia.

28. Varatuomari Timo Hautamäki toimi ensin avustajanani, mutta sitten hän vaihtoi vastapuolelle. Hautamäki oli tietoinen PR-talojen konkurssivyyhden rikoksista ja myös Markku Kosken roolista niissä. Siksi onkin käsittämätöntä miksi Hautamäki lähti avustamaan Koskea tietoisena Kosken toimista.

29. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja on keskeinen suojelija rikoksissa. Katson, että hän tunnusti asian, koska ei tullut todistamaan siihen liittyvässä asiassa Ylivieska-Raahen käräjäoikeuteen. Todistajan ei tarvitse todistaa itseään vastaan.

30. Varatuomari Pasi Markus Leinonen tunnusti kuuluvansa liigaan omalla toiminnallaan. Siitä on kiistattomat näytöt Ylivieska-Raahen käräjäoikeuden istunnossa ja istunnon asiakirjoissa. Lisäksi muu toiminta, mikä on nähtävissä blogissani osoittaa Leinosen kiistattoman toiminnan asiassa.

Lisäksi katson, että epäiltyyn liigaan kuuluu viran puolesta henkilöitä, joilla virkamerkki korvaa ammattitaidon. Näiden henkilöiden nimet ja teot löytyvät oikeuslaitosjapoliisi.blogistani.

Erkki Aho
Kalajoen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja

Lisätiedot
http://www.erkkiaho.com/

Kunhan kansa nauraa

From: E.Aho

Sent: Monday, May 07, 2012 12:57 PM

To: markku.mantila@kaleva.fi

Subject: Kunhan kansa nauraa

Arvoisa päätoimittaja Markku Mantila

Olette sunnuntaina 06.05.2012 julkaistussa kirjoituksessa laittaneet syyn siitä, että näkemyksenne mukaan Suomi on pahasti hukassa, perussuomalaisten niskaan. Perustelette näkemystänne sillä, että hyvinvointivaltion tulevaisuus on pahasti uhattuna, puolustuskykymme rapautuu, nuoret syrjäytyvät, kilpailukykymme on menetetty jne. Syytätte tästä perussuomalaisten vaalivoittoa ja olette sitä mieltä, että tärkeintä on se, kunhan vain kansa nauraa.

Rohkenen epäillä Teidän lähihistorian tuntemustanne. Maamme lähihistoriaan voitte perehtyä tämän linkin avulla

Perussuomalaisia tarvitaan – katsaus Suomen lähihistoriaan
http://e-aho-muutablog.blogspot.com/2012/04/perussuomalaisia-tarvitaan-lyhyt.html

Kaleva on onnistuneesti ja tehokkaalla tavalla leimannut minut rikolliseksi suuren yleisön silmissä ja jättänyt totuuden asioissa kertomatta.

Miksi Kaleva vaikenee totuudesta?

http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2012/04/lehdistotiedote.html

PR-talojen konkurssivyyhti
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2011/06/pr-talojen-konkurssivyyhti.html

DVD
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/12/dvd-dokumentti-youtubessa.html

Syrjinnän kohteena jo lähes 30 vuotta
http://oikeuslaitosjapoliisi.blogspot.com/2008/11/syrjinnn-kohteena-jo-lhes-30-vuotta.html

Natura – Suomen suurin rikos?

http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2012/03/natura-suomen-suurin-rikos.html

Ystävällisin terveisin ja totuutta toivoen mielipidekirjoituksiinkin

Erkki Aho

Kalajoen kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja

Perussuomalaisten Kalajoen osaston puheenjohtaja

Perussuomalaisia tarvitaan – lyhyt katsaus Suomen lähihistoriaan

SMP:n Kalajoen osaston nimi muutettiin vuonna 2006 Perussuomalaisten Kalajoen osastoksi. Varsinaista toimintaa ei kuitenkaan ole ollut, vaan toiminta käynnistettiin uudelleen 09.12.2011. Perussuomalaiset ehdokkaat saivat viime eduskuntavaaleissa Kalajoella 1094 ääntä ja 16 prosentin kannatuksen. Tämän vuoden kunnallisvaaleihin Perussuomalaiset menevät omalla listallaan. Tavoitteena on toiseksi suurimman puolueen aseman Kalajoella. Perussuomalaisia tarvitaan, sillä niin paikallisesti kuin valtakunnallisesti poliitikan syysteemien on oltava avoimempia, rehellisempiä ja puhtaampia. Suomen lähihistoriassa on vielä monia selvittämättömiä asioita.

Stasilista on avaamatta

Niin sanottu Tiitisen lista on edelleen avaamatta. Miksi? Alpo Rusin Tiitisen listalla ovat nämä nimet:

Ulf Sundqvist, entinen pankinjohtaja ja demaripoliitikko
Matti Ahde, SDP:n kansanedustaja, Veikkauksen entinen pääjohtaja
Kalevi Sorsa, entinen SDP:n puheenjohtaja ja entinen pääministeri
Paavo Lipponen, entinen SDP:n puheenjohtaja ja entinen pääministeri
Unto Niemi, SDP:n puoluetoimistossa työskennellyt järjestöpäällikkö
Jukka Rusi, tunnustanut Stasi-yhteydet, Alpo Rusin veli
Lars Lindeman, suurlähettiläs , entinen SDP:n kansanedustaja
Pekka Kuusi, entinen Alkon pääjohtaja, entinen SDP:n kansanedustaja
Seppo Halminen, Uutispäivä Demarin toimittaja
Matti Kekkonen, hallitusneuvos, presidentti Urho Kekkosen poika
Pentti Poukka, entinen Uuden Suomen päätoimittaja
Jouko Loikkanen, tielaitoksen entinen pääjohtaja, keskustan entinen puoluesihteeri

Espanjan Sanomien päätoimittaja Arto Ryynänen kertoi nähneensä Tiitisen listan. Listalla oli Suomen Etelä-Afrikan suurlähettiläs Kirsti Lintonen, joka on myös ollut 1980-luvulla Kalevi Sorsan ulkopoliittinen avustaja. Lintonen aloitti uransa diplomaattina Itä-Berliinissä DDR:ssä 1973-76. Listalla oli alivaltiosihteeri Arto Mansala, joka on toiminut Suomen Saksan ja Venäjän suurlähettiläänä. Hänet tunnetaan ulkoasiainhallinnossa sosialidemokraattina, joka on presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalelan luottomies. Listalla oli poliittinen alivaltiosihteeri Jaakko Laajava, joka 1990-luvulla oli Suomen Washingtonin suurlähettiläs. Laajava oli aikanaan 1970-luvun alussa DDR:n tunnustamiskomitean hallituksessa. Kalevi Sorsa oli listalla huomattavin nimi.

 Kun CIA toimitti Suomeen ns. Tiitisen listan keväällä 1990, niin siitä olisi ollut katastrofaaliset seuraukset, jos lista olisi julkistettu. Tiitinen ja Koivisto tekivät salaamispäätöksen. Tiitisen listalla on todennäköisesti nimiä, joiden ei voida osoittaa olleen Stasi-agentteja. Listalle on voinut joutua vain sillä perusteella, että on mahdollinen tärkeä kontakti Stasille. Ehkä entinen tasavallan presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela olisi voinut olla juuri sellainen henkilö. Suomen historian käsikirjoitus olisi mennyt uusiksi, jos listalla olisi presidentinvaaleihin valmistautuva silloin Mauno Koiviston todennäköisenä seuraajana pidetty Kalevi Sorsa, tasavallan presidentin kansliapäällikkö Jaakko Kalela ja silloin nouseva SDP:n poliitikko Ulf Sundqvist. Sundqvist toimi opetusministerinä Paasion II hallituksessa 23.2.1972 – 4.9.1972 ja Sorsan hallituksessa 4.9.1972 – 31.5.1974. Tullessaan Paasion hallitukseen 27-vuotiaana Sundqvist oli Suomen historian nuorin ministeri. Kauppa- ja teollisuusministerinä hän toimi Koiviston II hallituksessa 26.5.1979 – 30.6.1981. Vuonna 1982 Ulf Sundqvistista tuli STS-pankin johtaja. Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtajana hän toimi marraskuusta 1991 kesäkuuhun 1993.

Matti Kekkosen nimi Rusi-listalla ei ole yllätys. Presidentti Urho Kekkosen poika Matti Kekkonen järjesti presidentin ja Neuvostoliiton tiedustelupalvelun KGB:n edustajien tapaamisia omassa kodissaan. Näin tapaamiset pystyttiin pitämään salassa mm. suojelupoliisilta.

Hallitusneuvos Matti Kekkonen kertoi tapaamisista TV2:n keskusteluohjelmassa Punaisessa langassa. Matti Kekkosen mielestä nämä salaiset keskustelut palvelivat kuitenkin isänmaan asiaa. Urho Kekkonen halusi tulla mahdollisimman informoiduksi Neuvostoliiton puolelta. Hän piti keskusteluyhteyttä ns. puoluelinjan miehiin, jotka yleensä olivat KGB:n palveluksessa. -Tarjosin heille mahdollisuuden tavata minun kotonani. Aluksi se tapahtui heti isäni tultua valituksi, kertoi Kekkonen haastattelussa. Matti Kekkonen uskoo, että salailu onnistui, eikä suojelupoliisi saanut tietää tapaamisista. Hän myönsi tunteneensa itsensä lähes salaliittolaiseksi. Matti Kekkonen myönsi pienen harkinnan jälkeen, että Neuvostoliitto vaikutti Suomen sisäpolitiikkaan. Hän mainitsi tässä yhteydessä etenkin ns. yöpakkashallituksen.

Paavo Lipponen on toiminut Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa puheenjohtajana, tutkimussihteerinä, kansainvälisten asiain sihteerinä, poliittisen osaston päällikkönä, Helsingin piirin puheenjohtajana, puoluetoimikunnan jäsenenä, puolueneuvoston jäsenenä. Hän on toiminut myös pääministeri Mauno Koiviston sihteerinä ja työministeri Veikko Helteen poliittisena sihteerinä. Puheenjohtajaksi Lipponen nousi vuonna 1993, kun Ulf Sundqvist joutui jättämään kautensa kesken taloudellisten epäselvyyksien vuoksi. Jos Lipposen nimi on listalla, niin häntä haluttiin suojella, koska nimi listalla ei merkitse vielä Stasi-agentin titteliä.

Matti Ahde toimi sisäasiainministerinä 1982–1983 Sorsan III:ssa ja Sorsan IV:ssä hallituksessa, ympäristöministerinä 1983–1987 Sorsan neljännessä hallituksessa ja eduskunnan puhemiehenä 1987–1989. Ahde työskenteli Oulussa Typpi Oy:n sähköasentajana ja luottamusmiehenä tullessaan SDP:n kansanedustajaksi vuonna 1970. Ahde on ollut Oulun kaupunginvaltuutettu 1972–1984. TUL:n puheenjohtajaksi hänet valittiin 1977, jossa tehtävässä hän toimi aina vuoteen 1995. TUL:n edustajana Suomen olympiakomiteassa hän toimi varapuheenjohtajana 1979–96.

Nämä esimerkit osoittavat, että Tiitisen listan julkistamisella olisi saattanut olla Suomen historian kulkuun merkittävää vaikutusta. Siksi lista todennäköisesti salattiin. Vielä ei varmuudella ole voitu saada selville keiden nimet Tiitisen listalta löytyvät, mutta ratkaisu lähestyy.

Mauno Koivisto, Paavo Väyrynen ja Esko Aho estivät Karjalan palautuksen

Tohtori Jukka Seppinen on kirjoittanut kirjan Menetetty Karjala? Seppisen mukaan presidentti Mauno Koivisto ja ulkoministeri Paavo Väyrynen kykenivät estämään Karjalan paluun Suomelle ratkaisevina vuosina 1989-1994.

Neuvostoliiton hajotessa presidentti Mauno Koivisto nukkui onnensa ohi. Olen varma siitä, että jos Kekkonen olisi ollut presidenttinä, niin Karjalan palautusasia olisi hoidettu toisin. Mauno Koivisto oli Neuvostoliittoon paljon enemmän rähmällään kuin Kekkonen.

Koivistolla oli omat kotiryssänsä. Felix Karasev oli Mauno Koiviston kotiryssä. Karasev oli venäläinen diplomaatti, joka toimi Suomen Neuvostoliiton suurlähetystössä yhteensä 15 vuoden ajan vuosina 1963-1992. Hän julkaisi vuonna 1998 muistelmateoksensa Naapurinpojan muistelmat, jossa hän kertoo kokemuksistaan Suomessa. Hänellä oli hyvät yhteydet Mauno Koiviston lisäksi Juha Vikatmaahan ja Ilkka Suomiseen.

Väärällä kurssilla ECU-kytkentä

Ahon hallituksen ensimmäinen merkittävä talouspoliittinen päätös oli Suomen markan kytkeminen Euroopan Unioinin laskennalliseen rahayksikkään ecuun. Ratkaisu voidaan nähdä vain teknisenä toimenpiteenä. Sitä joudutti se, että Norja oli siirtynyt ecu-sidokseen jo syksyllä 1990 ja Ruotsi seurasi sitä toukokuun lopulla 1991. Suomelle tuli kiire tehdä jotain koska pysyminen vanhassa valuuttajärjestelmässä olisi merkinnyt itse asiassa mrkan revalvoitumista suhteessa ecuun sidottuihin valuuttoihin silloisen dollarin vahvistumsien vuoksi. Toimella oli myös suuri symbolinen merkitys. Se ikään kuin julisti maailmalle Suomen entistä suurempaa päättäväisyyttä pitäytyä kiinteissä valuuttakursseissa. Samalla päätös korosti Suomen läntisiä integraatiopyrkimyksiä, halua ”mennä pää pystyssä Eurooppaan”, kuten pääjohtaja Kullberg asian ilmaisi.

Suomen Pankissa ei ollut halukkuutta muuttaa valuuttakurssia. Lopputulos oli se, että hallitus taipui Suomen Pankin johtokunnan kantaan ja päätti Suomen markan yksipuolisesta ecu-kytkennästä ilman devalvaatiota. Samalla hallitus valitsi linjakseen talouskriisin ratkaisemisen kotimaisen kustannussopetuksen eli deflaation kautta. Päätös herätti poikkeuksellisen voimakkaan reaktion. Teollisuuden Keskusliiton puheenjohtaja vuorineuvos Casimir Ehrnrooth erosi toimestaan ja kirjoitti Helsingin Sanomiin artikkelin, jossa päätös tuomittiin selvin sanoin:
”Ennustan, että tehty valuuttakurssipäätös joudutaan muuttamaan ennen pitkää, eli silloin kun sen seuraukset tajutaan. Rohkenen toivoa Suomen Pankin johtokunnan taholta moraalista rohkeutta kantaa vastuu myöskin silloin syntyvässä tilanteessa.”

Päätöstä kritisioi voimakkaasti myös kansantaloustieteen professori Jouko Paunio: ”Tällä päätöksellä vahvistettiin jyrkän suhdennelaskun jatkuminen. Suomen taloudessa onkin mitä todennäköisimmin syntymässä kestoltaan ja syvyydeltään vuosisadan pahin suhdannelama.”

Suomi EU-kelpoiseksi rikollisin keinoin?

Kun Suomi piti saada Euroopan Unionin jäseneksi niin siihen käytettiin kaikki mahdolliset keinot.

Turvattomuus suomalaisessa yhteiskunnassa on lisääntynyt merkittävästi 1990-luvulla. Siihen on monia syitä. Vuosikymmenen alkupuolella oli voimakas taloudellinen lama ja pankkikriisin väärä hoitotapa nostivat konkurssien määrän ja työttömyyden huippuunsa. Tämä on lisännyt kansalaisten ahdinkoa merkittävästi. Pankit puhdistivat taseensa mahdolliset ja epävarmat saatavansa pankkituen avulla ja samalla poistettiin markkinoilta 60 000 elinkelpoista yritystä, jotka olisi voitu pelastaa kohdistamalla pankkituki suoraan yrityksille. Samalla aiheutettiin puolen miljoonan työttömän armada Suomeen. Suomen valtio oli pankeille varmempi maksaja kuin taloudellisissa vaikeuksissa ollut yrittäjä. Siksi terveitäkin yrityksiä kaadettiin surutta. Konkursseissa kärsivät eniten yritysten omistajat, joilta katosi tällä tavalla heidän elämäntyönsä, ihmisarvonsa ja omaisuutensa. Luonnollisesti menettelystä kärsivät heidän läheisensä, sukulaisensa, tuttavansa, takaajansa, yritysten työntekijät, toiset yritykset, tavarantoimittajat, yhteistyökumppanit sekä kunnat, jotka menettivät verotuloja. Kerrannaisvaikutukset olivat valtavat. Lisäksi tällaisella asioiden hoidolla on valtavat psykologiset vaikutukset koko yhteiskunnalle.

Koiviston konklaavi

Tasavallan presidentti Mauno Koivisto piti 6.5.1992 Oikeuspoliittisen seminaarin, jossa hän tosiasiallisesti otti oikeuslaitoksen hallintaansa esittämällä voimakasta arvostelua Korkeinta oikeutta kohtaan, joka oli juuri antanut velalliselle myönteisen päätöksen ns. peruskoron korotusjutussa. Koiviston vaatimuksena oli, että oikeusistuimissa pankkien tulee aina voittaa asiakkaansa. Seurauksena olil että USA:n oikeusjärjestelmässä jo 1980-luvulta sovellettu luotonantajavastuu, ”lender liability” on Suomen oikeuskäytännössä täysin tuntematon jo käsitteenä, ja ennen kaikkea, käytännössä Suomen oikeuslaitos poikkeuksetta törkeästi laiminlyö heikomman osapuolen suojaamisen.

Tasavallan presidentti on päättänyt järjestää oikeuspoliittisen keskustelutilaisuuden tuomiolaitoksen yliopistojen ja tutkimuslaitosten edustajien kanssa. Teemoina ovat tuomioistuinten yhteiskunnallinen vallankäyttä ja riippumattomuus sekä tuomioistuinten toiminnan arviointi ja arvostelu. Keskustelu rakentuu ensimmäisen teeman osalta kahteen valmisteltuun puheenvuoroon (yhteensä noin 30 min) sekä kummankin teeman osalta 2-3 valmisteltuun komeenttipuheenvuoroon ( noin 10 min). Lisäksi pankkitarkastusviraston johtaja Jorma Aranko käyttää valmistellun puheenvuoron (noin 10 min) em. alustusten jälkeen tai keskusteluosuuden alussa.

Tuomioistuinten yhteiskunnallisesta vallankäytöstä ja riippumattomuudesta alustaa korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen ja korkeimman hallinto-oikeuden edustaja, hallintoneuvos Pakka Hallberg tai hallintoneuvos Sakari Sippola. Kommenttipuheenvuorot käyttävät professori Allan Rosas, ÅA:n professori Heikki Ylikangas ja HY, OTT tutkija Martin Scheinin, SA.

Tuomioistuinten toiminnan arvioinnista ja arvostelusta alustaa professori Aulis Aarnio, TY ( Aarnio ei osallistunut, hänen puheenvuoronsa käytti dos. Juha Pöyhönen, nyk. Karhu). Kommenttipuheenvuorot käyttivät apulaisprofessori Jukka Kekkonen, HT, erikoistutkija Jyrki Tala OPTL.

Tilaisuuteen osallistuivat edellä mainittujen lisäksi Tasavallan Presidentti, rouva Koivisto, kansliapäällikkö Jaakko Kalela, adjutantti, erityisavustaja Martti Manninen sekä seuraavat henkilöt:
johtaja Jorma Aranko, pankkitarkastusvirasto
pres. Olavi Heinonen, KKO
hall.neuvos Pekka Hallberg, KHO – hall.neuvos Suviranta KHO, ei voinut osallistua ulkomaanmatkan takia
prof. Allan Rosas, ÅA
prof. Heikki Ylikangas HY
OTT Martin Scheinin, SA
prof. Aulis Aarnio TY – prof Jukka Kekkonen, HY
er.tutkija Jyrki Tala, OPTL
prof. Leena Kartio TY
prof. Olli Mäenpää HY
dos. Juha Pöyhönen HY
prof. Kirsti Rissanen HY
prof. Kaarlo Tuori, SA
OTL Veli-Pekka Viljanen OM
kihl. tuomari Olli Karikoski, Oulun LO
pormestari Juha Kettunen, Kuopion RO
pres. Esko Kilpeläinen, Itä-Suomen HO
oik.neuvos Erkki Rintala, Vaasan HO
ap.prof. Antti Kivivuori, HY
prof. Jaakko Uotila, TY
oik.neuvos Erkki-Juhani Taipale, KKO
asianajaja (1.5.1992 alkaen oik.neuvos KKO) Mikko Tulokas

Korkeimman oikeuden presidentti Olavi Heinonen toimi tilaisuuden puheenjohtajana. Tasavallan presidentti Mauno Koivisto halusi keskustella seminaarista KKO:n presidentin Olavi Heinosen kanssa jonkin aikaa ennen seminaaria ja ottaa Heinosen vastaan Linnassa myöhemmin sovittana aikana.
Suomen perustuslain perusteella tasavallan presidentti ei virkatoimissaan saa puuttua tuomioistuinlaitoksen toimintaan. Suomen perustuslaki (Suomen hallitusmuoto 17.7. 1919/94) 2 §: Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Ylin toimeenpanovalta on uskottu tasavallan presidentille. Sen ohessa on valtion yleistä hallitusta varten oleva valtioneuvosto, johon kuuluu pääministeri ja tarvittava määrä ministereitä. Tuomivaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimmässä oikeusasteessa korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.

Saadun lisäsaineiston perusteella näyttää yhä ilmeisemmältä, että presidentti Koivisto on pyrkinyt ohjeistamaan Suomen tuomioistuinlaitosta presidentin valtaoikeuksiin presidentille kuulumattomalla tavalla. Ns. suuren laman aikana kymmenet tuhannet yritykset ajettiin Suomen valtiovallan ja pankkien yhteisillä sopimuksilla, salaisilla toimenpiteitllä ja sopimuksilla konkurssiin. Merkittävin näistä salaisista sopimuksista on Suomen Säästöpankki-SSP Oy:n pilkkomissopimus, joka solmittiin 22.10.1993 Suomen valtion ja neljän ns. ostajapankin (SYP,KOP, Osuuspankit ja Postipankki) välillä.Jukka Kekkosen ja Heikki Ylikankaan lausunnot palaverista vahvistat epäilyt oikeiksi. Presidentti Koivisto halusi vaikuttaa riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaa. Presidentti Tarja Halonen julisti palaverin asiakirjat salaisiksi. Miksi?

Salattu SSP-sopimus

Tässä sopimuksessa sovittiin toimialakohtaiset listaukset yrityksistä, jotka tullaan viemään konkurssiin, sekä määriteltiin kaatamisperusteet, luottomäärin ja asiakkuuksien pohjalta. SSP-sopimus solmittiin pääministeri Esko Ahon hallituksen toimesta.
Yrityksiä kaadettiin massamuotoisesti toimialakohtaisesti konkurssiin. Kun yrityksille vyörytetyt valuuttakurssitappiot olivat nostaneet luottokannan 1,5-kertaiseksi, ryhtyivät pankit vaatimaan lisävakuuksia. Kun tästä väistämättä seurasi maksuhäiriöitä, pankit ”konvertoivat valuuttaluotot” markkaluotoiksi markan alimmalla arvolla, ja ryhtyivät nopeassa tahdissa irtisanomaan massamuotoisesti luttoja.

Konkurssin jälkeen tehtiin mittatilaustyönä erikoistilintarkastuksia, joihin tietyt tilintarkastusyhteisöt olivat erikoistuneet. Tilintarkastuksissa käytettiin yrityksen kirjanpitoa ja tunnuslukuja totuuden vastaisesti. Tilintarkastuksilla haluttiin antaa se kuva, että konkurssiin haettu yritys oli taloudellisessa katastrofissa - maksukyvytön ja ylivelkainen – ja siten konkurssi oli ”ansaittu”, perusteltu ja aiheellinen.

Toiseksi haluttiin yrittäjästä luoda sellainen kuva, että hän oli tehnyt laittomia toimia velkojia pettääkseen, ja siten rikollinen. Yrittäjien leimaaminen rikollisiksi kuului kaavioon, koska syyllisyys haluttiin vierittään yrityksille luottoja ottaneiden yrittäjien niskaan. Siten todelliset syylliset – valtiovallan ja pankkien edustajat – pääsivät kuin koira veräjästä.

Oikeudenkäymiskaaren uudistuksen (595/1993) myötä saatavien oikeudellinen perintä uudistettiin radikaalisti siten, että velallissuoja poistettiin. Pankkien ei enää tarvinnut liittää alkuperäisiä velkakirjoja/muita saamistodisteita haastehakemuksen liitteeksi. Haastehakemuksen vastustaminen tekeminen tehtiin käytännössä mahdottomaksi. ”Kokenut”kansliahenkilökunta (merkonomit, oikeustieteen opiskelijat) sai oikeuden antaa yksipuolisia velkomustuomioita. Lopputuloksena on ollut kymmeniä tuhansia väärin perustein annettuja velkomustuomioita

Laiton salattu sopimus

Säästöpankkien pilkkominen oli selkeä esimerkki ihmisoikeusrikkomuksista. Jorma Arangon allekirjoittamassa asiakirjassa todetaan, että ”kaupan (SSP:n pilkkominen) yhteydessä on tarkoitus sopia määräaikaisesta kilpailun rajoittamisesta. Rahoitustarkastus katsoo, että tällainen rajoitus ei ole kilpailun terveiden periaatteiden mukainen, mutta sopimuskokonaisuutta ajatellen haitta jäänee vähäiseksi”. Pääjohtajat perustivat pilkkomista varten työryhmän, joka kokoontui ensimmäisen kerran tiistaina 26. tammikuuta 1993. Ryhmään kuuluivat Osuuspankkien Keskusliiton (OKL) toimitusjohtaja Taisto Joensuu, Postipankin vähittäispankin johtaja Matti Inha, KOP:n talletuspankin johtaja Esko Halonen ja Unitas/SYP:n varatoimitusjohtaja Markku Pohjola, joka valittiin myös ryhmän puheenjohtajaksi. Vakuusrahaston konsulttina toimineen amerikkalaisen investointipankin Merill Lynchin edustajat ristivät ryhmän G4:ksi (group 4 tai 4 gangsters). Näistä asioista voidaan johtaa se tosiasia, että valtion pankkien toimintaa valvomaan asettama taho hyväksyi asetelman eli kartellin, joka on selkesäti historiatiedon valossa johtanut laajempaan yhteistyöhön kuin mainostamisen rajoittamiseen tms. verrattavaan toimintaan.

Yrityksiä kaadettiin massamuotoisesti toimialakohtaisesti konkurssiin – käytännössä se toteutettiin seuraavasti:
Kun yrityksille vyörytetyt valuuttakurssitappiot olivat nostaneet luottokannan 1,5-kertaiseksi, ryhtyivät pankit vaatimaan lisävakuuksia. Kun tästä väistämättä seurasi maksuhäiriöitä, pankit ”konvertoivat valuuttaluotot” markkinaluotoiksi markan alimmalla arvolla, ja ryhtyivät nopeassa tahdissa irtisanomaan massamuotoisesti luottoja. Konkurssin jälkeen tehtiin mittatilaustyönä erikoistilintarkastuksia, joihin tietyt tilintarkastusyhteisöt olivat erikoistuneet. Tilintarkastuksissa käytettiin yrityksen kirjanpitoa ja tunnuslukuja totuuden vastaisesti. Tilintarkastuksilla haluttiin antaa se kuva, että konkurssiin haettu yritys oli taloudellisessa katastrofissa – maksukyvytön ja ylivelkainen – ja siten konkurssi oli ”ansaittu”, perusteltu ja aiheellinen. Toiseksi haluttiin yrittäjästä luoda sellainen kuva, että hän oli tehnyt laittomia toimia velkojia pettääkseen, ja siten rikollinen.Toiseksi haluttiin yrittäjästä luoda sellainen kuva, että hän oli tehnyt laittomia toimia velkojia pettääkseen, ja siten rikollinen. Yrittäjien leimaaminen rikollisiksi kuului kaavioon, koska syyllisyys haluttiin vierittää yrityksilleen luottoja ottaneiden yrittäjien niskaan. Siten todelliset syylliset – valtiovallan ja pankkien edustajat – pääsivät kuin koira veräjästä. Salaiseksi julistettu SSP-sopimus paljastaa totuuden asioista.

Laiton toimialarationalisointi ja saattohoitajatoiminta

Toimialaratinalisointia toteutti pankkien lisäksi myös Suomen valtio. Olihan Suomen valtio yksi osapuoli salaiseksi julistettussa SSP-sopimuksessa. Tuolloin KTM:n päällikkönä toimi oululaissyntyinen Matti Wuoria ja KTM:n Oulun aluejohtajana Raimo Mäntyniemi. Kera Oy:n varatoimistusjohtajana toimi oululainen Seppo Arponen ja kehtyspäällikkönä Veikko Anttonen. Helsingin Sanomien lehtileike osoittaa kiistatta, että Kera Oy:ssä oli perustettu ns. ruumiinpesuryhmä, jonka tarkoituksena oli poistaa alalta ylikapasiteettia. Ruumiinpesuryhmä toimi varatoimitusjohtaja Seppo Arposen alaisuudessa ja sitä veti kehityspäällikkö Veikko Antonen

Aktiv-Hansa kauppa tehtiin rikosten peittelemiseksi?

Omaisuudenhoitoyhtiöt Arsenal Oyj, Arsenal-SSP Oy ja Arsenal-Silta Oy myivät 31.3.2000 allekirjoitetulla kauppakirjalla yhteensä noin 76 000 saatavaa, pääoma-arvoltaan noin 12 miljardia markkaa, 600 miljoonalla markalla Aktiv Hansa Oy:lle ja C&A Finland Oy:lle. Kysymyksessä oli siis Suomen oloissa erittäin suuri kauppa. Kaupalle antoi hyväksyntänsä omaisuudenhoitoyhtiöiden valtio-omistajan puolesta toinen valtiovarainministeri Suvi-Anne Siimes. Aiemmin hän oli ilmoittanut, että saatavia ei myydä ulkomaalaisille perintäyhtiöille. Näin lienee kuitenkin tosiasiassa tapahtunut. Arsenal-kauppojen alkuperäistä kauppahintaa on pidettävä kohtuuttoman alhaisena. Velalliset olisivat lähes poikkeuksetta olleet valmiit ostamaan itsensä vapaiksi maksamalla viisi prosenttia myydyistä veloistaan vapaaehtoisesti. Tätä tarkoittanut todellinen sovintomenettely olisi ollut myös omaisuudenhoitoyhtiöt omistavan valtion kiistaton etu. Nyt taloudelliset tappiot koituvat suomalaisten veronmaksajien maksettaviksi, kun taas voitot siirtyvät perintäyhtiöiden ulkomaalaisten omistajien hyödyksi. Kansantaloudenkin tappiot lienevät mittavat. On syytä epäillä, että Aktiv Hansa kaupalla peiteltiin Arsenalin ja pankkien rikolliset toimet.

Arsenal sai valtiontalouden tarkastusviraston raportin salaiseksi sillä perusteella, että sille voi koitua vahinkoa raportin julkistamisesta. Valtiontalouden tarkastusviraston raportin mukaan Arsenalin on syytä varautua noin 500 miljoonan markan korvauksiin 13 yksityiselle ihmiselle tai yritykselle. On todennäköistä, että raportissa oli vain jäävuoren huippu. Raportin salaamisesta vastaa ministeri, vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes. Syyllistyikö ministeri Siimes rikollisten suojeluun suostuessaan asioiden julistamiseksi salaisiksi? Aktiv Hansa Oy ja C&A Finland Oy ostivat 31.3.2000 ministeri Suvi-Anne Siimeksen allekirjoittamalla kauppakirjalla Arsenal-omaisuudenhoitoyhtiöiden saatavat. Nämä 12,2 miljardin saatavat (76 000 saatavaa) myytiin 5 %:lla todellisesta arvosta. Velallisille ei kuitenkaan annettu mahdollisuutta vapautua veloistaan tuolla 5 %:n summalla. Luottojen myymisestä ei ole virallista päätöstä.

Helsingin Sanomien 1.4.2000 julkistaman uutisen mukaan osa lainoista oli jo maksettu ja siten perintäkelvottomia. Perintäkelvottoman velan luovuttamisesta perittäväksi on säädetty rikoslain 36 luvun 1-3 §:ssä (petos). Kysymys on törkeästä petoksesta, jos asiaa tarkastellaan Suomen rikoslain pohjalta. Jo maksettujen lainojen perimisestä on raportoitu Arsenalin tarkastusvaliokunnan kertomuksessa vuonna 2000: tuhannesta tarkastetusta reklamaatiosta noin kymmenesosa todettiin aiheellisiksi; lainaa ei enää ollut olemassa. Lisäksi noihin myytyihin saataviin sisältyi valtava määrä yrittäjien velkoja, mikä merkitsee sitä, että nuo yrittäjät ovat lopun elämäänsä velkahirressä ja Suomessa on yrittäjäpula.

Kauppasopimukseen sisältyi myös klausuuli, jonka mukaan, jos kauppasummaa pienennetään Suomen valtion toimenpitein, koko kauppasumma laukeaa maksettavaksi. Sidottiinko tällä klausuulilla jo lainsäädäntövaltaakin? Ylittikö sopimus laillisuuden rajat? Miksi asiakirjat on julistettu salaisiksi vuoteen 2025 saakka? Onko kysymyksessä rikosten peittely ja rikollisten suojelu ja törkeä petos?

"Arsenalin saatavakannan myyntiä on käsitelty esityksestäni hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa kahteen kertaan syksyllä 1999 eli 29.11 1999 ja 8.12.1999. Käsittelyn pohjana oli saatavien myynnistä järjestetyn tarjouskilpailun tulokset, ja 8.12 kokouksessa valiokunta puolsi saatavakannan myyntiä Cargill Inc + Aktiv Hansalle, jonka kanssa kauppa toteutui ja kauppakirja allekirjoitettiin 31.3.2000. Saatavakannan myynti perustui jo edellisen hallituksen aikana tehtyyn päätökseen ajaa omaisuudenhoitoyhtiön toiminta alas."

Mainitun valiokunnan kokouksessa 29.11. mukana olivat Paavo Lipponen, Olli-Pekka Heinonen, Suvi-Anne Siimes ja Eva Biaudet. Kokouksessa 8.12.: Sauli Niinistö, Olli-Pekka Heinonen, Sinikka Mönkäre, Kalevi Hemilä, Suvi-Anne Siimes ja Erkki Tuomioja.

Suomi liittyi EU:hun salaten ja valehdellen

Tampereen yliopistossa 26.11.2005 tarkastettu nakkilalaissyntyisen Anne Kosken väitöskirja paljastaa, että Suomi liittyi salaten ja valehdellen EU:hun. Suomen ja EU:n maatalous- ja turvallisuuspoliittisia neuvotteluja tutkinut Koski väittää ja todistaa, että Suomi vietiin asioita salaten ja valehdellen Euroopan Unioniin.

Kosken mukaan poliittinen johto salasi asioita, esitti ristiriitaisia tulkintoja ja piti matalaa profiilia julkisuudessa todellisista EU-asioista. Suomi yritti puolustaa kansallisia etujaan käymissään maatalousneuvotteluissa. EU ylläpiti näytösten avulla mielikuvaa ripeästä etenemisestä. Samalla Suomi salasi onnistuneesti neuvottelukulissien takaiset erimielisyydet.

Kansanäänestyksen alla valehdeltiin julkisesti

Kansaäänestyksen alla valtiovalta turvautui Anne Kosken mukaan julkiseen valheeseen. Koski tuo väitöksessään esille maatalouden 141-artiklan määräaikaisuuden ja maatalousministeri Mikko Pesälän julkisen valehtelun maanviljelijöille maksettavista lisähinnoista kaksi päivää ennen 1994 ollutta EU-kansanäänestystä. Pesälä kiisti Maaseudun Tulevaisuudessa valehdelleensa. Pesälä väittää, että hän on maatalouskomissaari Steichenin ja ulkoministeri Haaviston kanssa allekirjoittanut lisähintoja koskeneen sopimuksen. Väitöstilaisuudessa ei asetettu tohtori Anne Kosken esittämiä näkökohtia virheellisiksi Mikko Pesälän valehtelusta. Pesälän tulisikin puhdistaakseen maineensa esittää julkisesti EU-komissaarin kanssa allekirjoittamansa sopimus, jota tiettävästi kukaan muu ei ole nähnyt tai josta kukaan muu ei ole ollut tietoinen.

Maanviljelijät kärsivät eniten

EU-jäsenyydestä ovat joutuneet kärsimään eniten maanviljelijät. Ennen jäsenyysratkaisua kannattajat lupasivat melkein kuunkin taivaalta. Ulkoministeriksi valittiin Heikki Haavisto erittäin nopeilla päätöksillä. Tämä oli Esko Ahon yllätysveto tilanteessa, jossa Paavo Väyrynen jätti ministerin tehtävät. Tällä tavalla saatiin EU-ratkaisun puhemieheksi maanviljelijöiden luottomies. Kuitenkin oletukset EU:n vaikutuksita Suomen viljelyyn ja maatalouteen menivät miljardikaupalla pieleen. Tuottajahintojen lasku pudotti maatalostuoa 740 miljoonaa vuonna 1996 ja 770 miljonaa markkaa vuonna 1997. Suurimpina menettäjinä oletuksiin verrattuna olivat naudanlihan, kananmunien ja lampaanlihantuottajat. Parhaiten EU-aikana pärjänneitä olivat olleet broilerin ja leipäviljan tuottajat, siis etelän maanviljelijät. Tulotuki jäi vuonna 1996 ennakoitua pienemmäksi 1,3 miljardia arkaa, koska maatalouden kansallista tukea leikattiin 750 miljoonalla markalla eli noin 12 prosentilla, valuuttakurssit muuttuivat ja peltoala sekä eläinmäärät muuttuivat. Vuonna 1997 pudotus oli yksi miljardi markkaa maataloustulossa.

Suomen tie EU:n jäseneksi

EU-neuvotteluissa mukana ollut Antti Kuosmanen kirjoitti kirjan Suomen tie EU:n jäseneksi. Kirja määrättiin tuhottavaksi. Tuhotun kirjan sivuilla 129 ja 130 on maatalousneuvotteluihin liittyvä luku otsikolla lisähinnat. Lainaus kirjasta:

Lisähinnat

Vaikein ongelma kansallisen tukipaketin hyväksymisessä tuli tukien maksamistavasta. Edellä tuli esille, että siirtymäkauden tukia arveltiin voitavan maksaa myös niin sanottuina lisähintoina. Tässä tukimuodossa tuki lisättiin tuottajan saamaan myyntihintaan, joten sen kokonaismäärä riippui tuotannon määrästä. Tällaista ei tavallisesti suvaittu, koska se antoi yllykkeen lisätä tuotantoa ja siis pahentaa ylituotantotilannetta, josta eroon pääsemiseksi CAPin mukaiset tulotuet oli otettu käyttöön. Siirtymäkaudella tilanne oli kuitenkin käsityksemme mukaan toinen, ja niin arvelivat komissionkin virkamiehet.

Kansallinen tukipaketti rakennettiin siirtymäkauden tukien osalta tälle pohjalle eikä komission virkamiesportaalla ollut asiaan huomauttamista. Myöskään komission johto ei ministeritasolla käydyissä keskusteluissa tätä tulkintaa torjunut; niinpä tulkittiin maatalouskomissaari Rene Steichenin ministeri Pesälälle kirjeitse syyskuun puolivälissä 1994 vahvistama tukipaketin pääpiirteitä koskeva myönteinen arvio siten, että siinä tulivat lisähinnat hyväksytyiksi.

Tältä pohjalta valmisteltiin tarvittavat kansalliset lakiesitykset, joissa pääasialliseksi tukimuodoiksi siirtymäkaudella todellakin valittiin lisähinnat. Maatalousministeriö antoi lokakuun alkupuolella 1994 julkisuuteen tämän aikomuksen samoin kuin muut keskeiset kansallista pakettia koskevat suunnitelmat.

Sitä suurempi oli sitten tyrmistys, kun tuli epävirallinen tieto, että komissio olisi valmis hyväksymään lisähintojen muodossa maksetun tuen vain maidolle; maidolle siksi, että sen tuotanto oli kiintiöity. Tällaisen kannan se oli tietojen mukaan ottanut Norjan suhteen ja norjalaiset olivat sen hyväksyneet. Suomelle komissio ei halunnut antaa parempaa kohtelua.

Keskusta käännytettiin Euro-uskoon

Esko Aholla ja Paavo Väyrysellä oli edessään hankala urakka: Suomen keskustan kannattajat piti käännyttää eurouskoon. ”Minä en sanoisi, että meistä tulee EY:n jäsen, mutta en myöskään sano, että meistä ei tule EY:n jäsentä, vaan se riippuu aika ratkaisevasti lähikuukausien, sanon lähimmän puolen vuoden kehityksestä”, Esko Aho pyöritteli televisiohaastattelussa 19.6.1991. Keskustan puoluetoimisto päätti järjestää laajan kenttäkierroksen, jossa sekä pää- että ulkoministeri esiintyisivät pääpuhujina. Jussi Ylilahti keksi kenttäkierroksen ja markkinoi sen Aholle.

Keskustan sisällä alkoi peli, jota maalaisliitto-keskustapuolueessa on iän kaiken harrastettu. Nimittäin ankara junttaus. Eurouskoon tultiin sinä talvena yhdessä yössä. Uutta uskoa todistettiin käännnnäisen innokkuudella. Kun kokoomuksen eurotaivas oli sininen ja tähtiä täynnä kuten EY:n lippu, keskustan eurotaivas oli koristeltu reunaehdoilla. Lopun perin koko taivaskin oli ehdollinen, mutta sinne taivaaseen vai oli pyrittävä, kun kaikki muutkin pyrkivät. Ja kun keskusta nyt ei kerta kaikkiaan voi jäädä pois hallituksesta. Silloin jokin muu hallitus pyrkii.

Ulkoministeri Väyrysestä kehittyi alkutalven viikkoina oikea europappi. Hän tuntui uskovan, että Suomen maaseudunkin ainoa pelastus oli EY:n jäsenyys. ”EY:n ulkopuolella ei ole elämää”, ulkoministeri julisti. Talven aikana Suomesta reissattiin Eurooppaan ja Suomessa kävi eurovirkamiehiä kertomassa, mitä mieltä he olivat Suomen EY:n jäsenyydestä. Heidän puheitaan siteerattiin suurella hartaudella Suomen lehdistössä. Sokerina pohjalla oli itse Saksan liittokansleri Helmut Kohl. Hän pistäytyi Pohjoismaiden neuvoston juhlaistunnossa kertomansa kannattavansa kaikkien Pohjoismaiden pikaista EY-jäsenyyttä

Lopullinen sisäinen rauha Ahon hallitukselle tuli huhtikuussa, kun Paavo Väyrynen riiteli itsensä hallituksesta ulos. Väyrynen yritti lyödä Ahon polvilleen eroamalla ulkoministerin tehtävästä, mutta toisin kävi: Aho nosti salamavedolla ulkoministeriksi Maataloustuottajien puheenjohtaja Heikki Haaviston, niin että Koivistokin tokaisi ihailevaan sävyyn: ”Katso poikaa!” Kriittisin syömähammas oli nyt hallituksessa johtamassa maataloudelle vaikeita EU-neuvotteluja.

Väyrynen on Väyrynen

Elisabeth Rehn kirjoittaa, että myöhemmin suhteeni Väyryseen ovat olleet aia erikoiset. Europarlamentissa jouduimme olemaan tekemisissä enemmänkin ja silloin sain tutustua Väyrysen kaksoisluonteen toiseenkin puoleen. Kun Väyrynen haluaa sinusta itselleen jotakin hyötyä, hän osaa olla aivan hämmästyttävän lämmin ja hurmaava. Väyrynen oli pudonnut Brysselissä kahden asunnon loukkuun. Hänellä oli kaupungin ulkopuolella kallis ja hankala asunto, josta hän halusi päästä eroon, koska oli saanut uuden, edullisemmana asunnon. Hän yritti kaupata asuntoaan kaikille kollegoilleen, myös minulle. ”Voi Elisabeth, olisi niin hauskaa, jos sinä pistäytysit katsomassa asuntoani”, Väyrynen maanitteli sokerisesti, mutta tuloksetta. Vuosien mittaan olen oppinut huomamaan, että Väyrystä kannattaa pelätä eniten juuri silloin, kun hän on kaikkein mukavimmillaan. Silloin hänellä on piru mielessä.

Miksi Keskusta petti?

Kansalaisilta kysyttiin 16.10.1994 äänestyksessä – valtioneuvoston tiedotteessa – kannattavatko he liittyistä Euroopan unioniin neuvotellun sopimuksen mukaisesti? Sittemmin ilmeni, että neuvottelutulo oli eräiltä osin keskeneräinen. Toisin sanoen, neuvottelutulosta ei ollut olemassakaan.

Ehdotus Suomen kansallisesta tukipaketista hyväksyttiin ministerivaliokunnan kokouksessa 16/94 21.10.1994, viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen, EU:lle lähetettäväksi. Kokouksessa toimi puheenohtajana ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen ja kokoukseen osallistuivat ulkoasiainministeri Heikki Haavisto, kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäinen ja maa- ja metsätalousministeri Mikko Pesälä sekä sihteeri Veli Sundbäck. Kokouksesta olivat poissa pääministeri Esko Aho, valtionvarainministeri Iiro Viinanen ja oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki.
Ulkopuolisina ministereinä olivat mukana Ilkka Kanerva ja Sirpa Pietikäinen. Vrkamiehistä olivat paikalla Antti Satuli, Eikka Kosonen, Antti Kuosmanen, Paavo Mäkinen, Jarmo Vaittinen, Veli-Pekka Talvela, Esko Juvonen ja Kauko Holopainen. Eduskunnalla ei ollut enää tämän päätöksen jälkeen kompetenssia tehdä päätöstä kansanäänestyksen perusteella. Myöskään komission vastausta Suomen ehdotukseen ei ollut olemassakaan vielä silloin, kun eduskunta liittymisasian hyväksyi. Ulkoasiainvaliokunnan mietintö valmistui vasta 31.10.1994.

EU-ministerivaliokunna pöytäkirja 16/94 21.10.1994 osoittaa totuuden asiassa. Kokoukseen osallistuivat ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen puheenjohtajana, liikenneministeri Ole Norrback, valtionvarainministeri Iiro Viinanen, ulkoasiainministeri Heikki Haavisto, kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäinen, maa- ja metsätalousministeri Mikko Pesälä ja oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki. Sihteerinä toimi valtiosihteeri Veli Sundbäck. Valiokunta hyväksyi komissiolle esitettäväksi tarkistetun ehdotuksen maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista.

Lisävalaistusta asioille antavat myös entisen pääministerin Esko Ahon kirja Pääministeri sekä tohtori Ilkka Hakalehdon kirja EU-kaappaus. Voidaan perustellusti väittää, että Keskusta petti maanviljelijät. Miksi politiikka ja yhteisten asioiden hoito ei voi olla avointa ja rehellistä? Saavatko ministerit valehdella ja jos saavat niin minkä verran? Pitääkö sanonta ”Kepu pettää aina” paikkansa?

Emuun perustuslain vastaisesti

Kun eduskunta valmisteli Suomen liittymistä eduskunnan ulkoasiainvalikokunnan mietinnössä todettiin: ”Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään aikanaan eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella.” Perustuslakivaliokunta puolestaan totesi, että ”liittymissopimus ei vielä voi merkitä sitoutumista osallistua talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.” Näillä perusteilla päädyttiin sille kannalle, että EMU-jsenyydestä pitää päättää eduskunnassa. Suomen ei ole pakko mennä Emuun, jos eduskunta ei sitä halua. Väittely ei vielä tähän loppunut.

Kun keskustaoppositio huomasi, ettei kansanäänestyksestä tule mitään, se ryhtyi vaatimaan Emu-päätöksen käsittelemistä perustuslain säätämisjärjestyksessä. Vielä niin myöhään kuin 1991 perustuslakiin kirjattiin pykälä ”Suomen rahayksikkö on markka.” Hallituksen mielestä Emu-päätös voidaan tehdä yksinkertaisella enemmistöllä nykyisessä eduskunnassa, sillä perustuslakia ennätetään muttaa vuosien 1999-2002 siirtymäkauden aikana ennen euron käyttöönottoa.

Eduskunnassa 18.11.1994 toteutettu EU-kaappaus kytki Suomen mukaan Unionin talous- ja rahaliitton, EMU:n toiseen vaiheeseen eli keskimmäiseen vaiheeseen, jonka toteuttaminen oli Maastrichtin sopimuksen mukaisesti alkanut vuoden 1994 alussa. Unionin talous- ja rahapolitiikan määräyksiin alistuessaan Suomi menetti taloudellisen itsenäisyytensä.

EU:n jäsenenä Suomi on jo kahlehdittu Unionin yhteisen rahapolitiikan määrittelevään ja täytäntöönpanevaan keskuspankkijärjestelmään. Sen muodostavat EU:n keskuspankki ja sen epäitsenäisiksi haarakonttoreiksi muuttuneet jäsenmaiden, osavaltioiden, keskuspankit. Nämä voivat laskea liikenteeseen seteleitä vain EU:n keskuspankin myöntämän luvan nojalla. Unionin jäsenmaana Suomen on Maastrichtin sopimuksen perusteella luovutettava myös valuuttavarantonsa sen keskuspankkijärjestelmän hallussa pidettäväksi ja hoidettavaksi. EU:n keskuspankin hallintoneuvosto koostuu osavaltioiden keskuspankkien (EU:n keskuspankin haarakonttoreiden) pääjohtajista ja Unionin keskuspankin johtokunnan jäsenistä

Suomen Natura ratkaisu on direktiivien ja EY-tuomioistuimen päätösten vastainen

Naturaa voidaan perustellusti pitää Suomen suurimpana rikoksena. Valtiovalta antoi 15 prosenttia maamme pinta-alasta EU:n hallintaa laukaustakaan ampumatta. Se on enemmän kuin raskaan sodan johdosta menettämme alue Neuvostoliitolle. Suomen ympäristöhallinnossa toteutettiin suuria muutoksia vuonna 1995. Ympäristöministeriön alaisuuteen perustettiin Suomen Ympäristökeskus ja 13 alueellista ympäristökeskusta. Uudistuksien avulla pyrittiin yhteinäistämään ympäristöasioiden käsittelyä ja selkeyttämään työnjakoa. Uudistusten myötä uusiin ympäristöviranomaisiin keskitettiin huomattavasti päätösvaltaa. Nyt uudet viranomaiset suunnittelevat, konsultoivat, ohjaavat, valvovat ja käyttävät jopa tuomiovaltaa lupaviranomaisina virkatoimiaan tehostaakseen. Menettely on täysin länsimaisen oikeuskäytännön vastaista.

Naturaohjelmaan on suoraan siirretty rantojensuojeluohjelman ja muiden suojeluohjelmien kohteita, vaikka direktiivin kriteerit eivät täyty ja miten rantojen suojeluohjelmaan ylipäätään voidaan pitää valintaperusteena. Natura Suomessa on toteutettu direktiivien ja EY-tuomioistuimen päätösten vastaisesti.

Suomen Natura-ratkaisuta tehtiin 1600 valitusta Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valittajat huomaisvat olevansa väärässä oikeuden päätöksen mukaan. Ympäristöministeriössä esittelijäneuvoksena toimi Korkeimman hallinto-oikeuden presidentin Pekka Hallbergin vaimo Taru Hallberg. Oikeuskanslerina oli Vihreiden Paavo Nikula.

Karhun sylistä Naton kainaloon

Poliittinen yhteensovittaminen Naton järjestelmiin, tavoitteisiin ja arvomaailmaan alkoi, kun Suomi meni mukaan Naton perustaman Pohjois-Atlantin kumppanuusneuvoston (NACC) työhön kesäkuussa 1992. Vaikka lopullinen horjahdus sisään NACC:n ovesta tapahtui miltei yllätyksenomaisesti, oli ratkaisua valmisteltu pienessä piirissä kaikessa hiljaisuudessa. Presidentti Martti Ahtisaaren entinen neuvonantaja, tohtori Alpo Rusi toimi tuolloin ulkoministeriössä ja kertoo kirjassaan ”Mariankadun puolelta” tavanneensa Naton apulaissihteerin Gebhard von Moltken Helsingissä yhdessä osastopäällikkö Jaakko Blomebergin kanssa kuukautta ennen Suomen NACC-avausta. ”Myös epävirallisia keskusteluja käytiin”, Rusi paljastaa. ”Isäntänä toimi Saksan suurlähetystn kakkosmies, ministerineuvos Berhard von der Planitz.”

Jo tuolloin tähdättiin paljon pitemmälle; ”Keskusteluissa tuli esille myös Suomen Nato-jäsenyys.” Lyhyen poliittisen tulivalmistelun jälkeen alkoi puolutusvoimien sotilaallinen sopeuttaminen Natoon, kun Suomi meni mukaan rauhankumppanuusohjelmaan (PfP) toukokuussa 1994. Sotilaallinen marssiura ja poliittinen etenemisreitti ovat koukkausten jälkeen viimein yhtyneet, kun Naton ja Suomen puolustusvoimia yhteensovittava PARP-prosessi (Planning and Review Process) siirtyi kolmanteen vaiheeseen vuonna 2000. Sillooin yhteensovittamiseen otettiin mukaan myös puolustusministerit. Ministeriohjeistus sisältää sotilaallisten kysymysten lisäksi myös poliittisia ja jopa taloudellisia linjauksia.

Vaikkka Suomen Nato-startin kummeina näyttivät avain alussa olleen saksalaiset, alsuta alkaen oli selvää, että suomalaiset operoivat hyvin kiinteästi sotilasliiton mahtimaan Yhdysvaltojen ja sen edustajien kanssa. ”On ollut uskomatonta seurata, miten tiiviissä yhteistyössä suomalaiset ovat sotilasasioissa amerikkalaisten kanssa”, eräs entinen ministerin poliittinen erityisavustaja kertoo. Hänen mielestään ulkoministeriön pikkuvirkamiehen Olli Mattilan saama vakoilutuomio muutaman puolijulkisen EU-muistion luovuttamisesta venäläisille on pikkujuttu sen rinnalla, mitä kaikkea suommalaiset virkamiehet ja poliitikot raportoivat amerikkalaisille

Kirjassaa Karhun naapurista Naaton kainaloon Pekka Ervasti ja Jaakko Laakso siteeraavat salaista muistiota siitä miten ”PARP-prosessiin osallistumsiella lisätään kriisinhallintakyvyn lisäksi valmiuksia sotilaallisen avun vastaanottamiseen”. Suomessa valmistellaan vieraiden joukkojen tuloa maahamme, ja sitä varten tyhjennetään tiettyjä kasarmeja ja Nato-yhteensovitetaan lentokenttiä, satamia ja rautateitä!

Nato-maiden varusmiehet ovat harjoitelleet Suomessa sotaa ja suomalaiset Nato-maissa. Suomalaiset hävittäjät ovat osallistuneet vuonna 2001 sotaharjoituksiin Nato-maissa ja Naton hävittäjät Lapin ilmatilassa. Suomalaisille lentäjille on opetettu ilmatankkausta ja vaijerilaskeutumista lentotukialusten kannelle sekä Naton taktisia merkkejä ja komentokieltä: uudessa perustuslaissammehan armeijamme komentokieli ei ole enää Suomen kieli. Satamiin ja lentokentille varastoidaan Nato-yhteensopivia polttoaineita. On laadittu lista laivoista, jotka annetaan kriisitilanteessa Naton käyttöön.

Puolustusvoimain silloisen komentajan kenraali Gustav Hägglundin arvion mukaan Suomi oli vuonna 1999 ”kaikilta olennaisilta osiltaan valmis Naton jäseneksi”. Me ”puhumme Naton kanssa samaa kieltä, kolmen vuoden kuluttua Nato-jäsenyys on ”kuin Martta-yhdistykseen menisi”. Lipponen sanoo, että olemme liittoutuneet liittyessämme EU:n jäseneksi”.

Kansalaiset eivät saa oikeutta

Ns. Koiviston konklaavin 6.5.1992 jälkeen kansalaisten usko Suomen oikeuslaitoksen toimintaan alkoi horjumaan. Koiviston konklaavisssa tasavallan presidentti ohjeisti ylempien oikeusasteiden tuomareita ja tämä ohjeistus näkyi tuomioistuinten toiminnassa. Asiasta on valmistunut useita väitöskirjoja. Tasavallan presidentillä ei ole lainmukaista oikeutta puuttua riippumattoman oikeuslaitoksen toimintaan. Vaasan hovioikeuden eläkkeelle jäänyt presidentti Erkki Rintala totesi haastattelussaan Ilkka-lehdessä 12.6.1998, että ”kuilu kansan ja oikeuslaitoksen välillä kasvaa”. Rintalan mukaan Suomi on oikeuvaltioiden takarivissä yhdessä Puolan ja Italian kanssa.

Entinen korkeimman oikeuden jäsen Jukka Kemppinen kirjoittaa kirjassaan: ”Taistelu Oikeudesta” sivulla 15: ”Korkein Oikeus on tällä hetkellä todellisessa ahdingossa ja luottamus tuomioistuimiin on rapautunut niin pahasti, että menetetyn maineen korjaamiseen voi mennä kolmekymmentä vuotta. Monet kansalaiset eivät enää käytä sanoja ”korkein oikeus” naureskelematta, ja varmaan joku oikeuneuvos on ammattia kysyttäessä häpeissään valehdellut soittavansa pianoa pronobaarissa, koska se kuulostaa kunniallisemmalta kuin jäsenyys Korkeimmassa Oikeudessa.

Kansalaisten usko oikeuslaitoksen toimintaa horjuu pahasti. Sitä osoittaa Turun Yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan tutkimus: rikos- ja prosessioikeuden sarja A n:o 25 vuodelta 1999. ”Suomalaisten luottamus tuomioistuimiin.”

Kirjassaan ”Laillista laittomuutta” pseudonyyminä kirjoittava eläkkeellä oleva lakimies Pertti Kinnunen, joka on entinen syyttäjä ja liikejuristi, toteaa sivulla 104 seuraavaa: ”Tarkastaessani eduskunnan oikeusasiamiehen virallisia työtilastoja totesin, että vuosina 1984-88 on kaikkiaan ollut ratkaistavana yhteensä 7849 kantelua ja niistä on ollut virkasyyteratkaisuja vain 5. Sivulla 108 Kinnunen toteaa, että ”Meitä aluksi hirvitti ryhtyä tutkimaan oikeuskanslerimme työtilastoja. Pelkäsimme samankaltaista lopputulosta kuin toisen laillisuusvalvojamme osalta”. Sivulla 109 jatkuu: ”Jos oletamme, että kaikki 13 ratkaisua ovat virkasyyteratkaisuja, niin saadaan johtopäätökseksi, että 13 tapauksessa 2758:sta oikeuskansleri on auttanut Suomen kansalaisia eteenpäin laillisissa oikeuksissaan. Prosentteina ilmaistuna 0,47 % on johtanut tulokseen ja 99,53 % kanteluista on mennyt roskakoriin.”

 Ekonomi Jukka Davidsson kirjoitti julkiselle vallalle 6. heinäkuuta 2001 avoimen kirjeen, jossa hän toteaa, että Suomessa on toteutettu massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta. Suomen pankkikriisiksi nimetyn tapahtuman syiksi on esitetty monia arvioita. Vaikuttaa siltä, että epäonnistunutta talouspolitiikkaa on selkeästi vähätelty. Vastaava viesti on tullut Suomen Akatemialta, ETLA:sta sekä muista tutkimuksista. Laman keskeisenä aiheuttajana oli siis julkisen vallan edustajat. Aiheuttamansa finanssikriisin ratkaisua julkinen valta haki sopimuksista ja liittouma- ja valtuutussuhteesta pankkien kanssa. Pohjatyön sopimukselle toteutti nk. Rohto-ryhmä. Nämä sopimukset ovat laittomia.

Perus- ja ihmisoikeusloukkauksista voidaan todeta se, että kukin yksilö on joutunut alistumaan sarjaan loukkauksia eli jokainen henkilö on omassa asiassaan kohdannut useita eri nimikkeillä kuvattuja tekoja. Näistä keskeisimpiä ovat omaisuuden suojan kumoaminen, yhdenvertaisen kohtelun ja syrjinnän kiellon kumoaminen, oikeuden työhön ja elinkeinovapauden kumoaminen, sosiaalisten oikeuksien kumoaminen, oikeusturvan loukkaukset, tehokkaitten oikeusturvakeinojen puuttuminen ja kiduttaminen ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu. Yksilötasolla ihmisoikeusloukkaukset koskevat, rippuen määrittelytavasta, suoraan satoja tuhansia ihmisiä ja epäsuoraan yli miljoonaa yksilöä.

Valtion kanssa tehdyn sopimuksen suojeluksessa pankit ovat voineet toimia mielensä mukaan, Lukuisat moitittavat rikolliset teot on annettu tapahtua julkisen vallan tieten.

Suomessa on toteutettu massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta viimeisen kahdenkymmen vuoden aikana. Nämä ihmisoikeusloukkaukset sisältävät yksilötasolla tarkasteltuna lähes poikkeuksetta perus- ja ihmisoikeukien menetyksiä.

Suomen perustuslain 1 §:n mukaan valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.Suomen perustuslain 2 §:n mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.Suomen perustuslain 3 §:n mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus.Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.Suomen perustuslain 7 §:n mukaan jokaisella on oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.Suomen perustuslain 15 §:n mukaan jokaisen omaisuus on turvattu.Suomen perustuslain 18 §:n mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön.Suomen perustuslain 21 §:n mukaaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Käsittelyn julkisuus sekä oikeus tulla kuulluksi, saada perusteltu päätös ja hakea muutosta samoin kuin muut oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja hyvän hallinnon takeet turvataan lailla.Suomen perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen.

Perusoikeuksilla tarkoitetaan perustuslaissa säädettyjä yksilölle kuuluvia oikeuksia. Niiden tulee olla yleisiä, kaikille yhdenvertaisesti kuuluvia. Perusoikeuksille on omista pysyvyys ja oikeudellinen luonne. Perusoikeudet ovat olennainen osa oikeusvaltion tunnusmerkeistä. Näihin sisältyy vaatimus kansalaisvapauksien ja oikeusturvan takaamisesta valtiosäännössä. Perusoikeudet vahvistetaan kansallisessa ja ihmisoikeudet vastaavasti kansainvälisillä sopimuksilla. Miksi Suomessa ei noudateta perustuslakia?

Suomen perustuslain 108 §:n mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin tulee myös valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeuskansleri valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.
Oikeuskanslerin on pyydettäessä annettava presidentille, valtioneuvostolle ja ministeriöille tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyksistä.
Oikeuskansleri antaa joka vuodelta kertomuksen virkatoimistaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan eduskunnalle ja valtioneuvostolle.Suomen perustuslain 109 §:n mukaaan oikeusasiamiehen tulee valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Tehtäväänsä hoitaessaan oikeusasiamies valvoo perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumista.
Oikeusasiamies antaa joka vuodelta kertomuksen toiminnastaan sekä lainkäytön tilasta ja lainsäädännössä havaitsemistaan puutteista eduskunnalle.

EU:n ihmisoikeussopimus

Suomi on hyväksynyt EU:n ihmisoikeussopimuksen. Sen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Ihmisoikeussopimuksen 5 artikla takaa oikeuden vapauteen ja turvallisuuteen. Ihmisoikeussopimuksen 6 artikla takaa oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Jokaisella rikoksesta syytetyllä on seuraavat vähimmäisoikeudet:
a) oikeus saada viipymättä yksityiskohtainen tieto häneen kohdistettujen syytteiden sisällöstä ja perusteista hänen ymmärtämällään kielellä;
b) oikeus saada riittävästi aikaa ja edellytykset valmistella puolustustaan;
c) oikeus puolustautua henkilökohtaisesti tai itse valitsemansa oikeudenkäyntiavustajan välityksellä, ja jos hän ei pysty itse maksamaan saamastaan oikeusavusta, hänen on saatava se korvauksetta oikeudenmukaisuuden niin vaatiessa;
d) oikeus kuulustella tai kuulustuttaa todistajia, jotka kutsutaan todistamaan häntä vastaan, ja saada hänen puolestaan esiintyvät todistajat kutsutuiksi ja kuulustelluiksi samoissa olosuhteissa kuin häntä vastaan todistamaan kutsutut todistajat;Ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaan jokaisella on oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon. Jokaisella, jonka tässä yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt.Ihmisoikeussopimusken 14 artiklan mukaan syrjintä on kielletty. Tässä yleissopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen taataan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun, ihonväriin, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, kansalliseen vähemmistöön kuulumiseen, varallisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää.

Suomi on hyväksynyt myös YK:n ihmisoikeusjulistuksen

Sen 3 artiklan mukaan kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen. Ihmisoikeusjulistuksen 5 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti.Ihmisoikeusjulistuksen 7 artiklan mukaan kaikki ovat tasavertaisia lain edessä ja oikeutetut erotuksetta yhtäläiseen lain suojaan. Kaikilla on oikeus tasavertaiseen suojaan tätä julistusta loukkaavaa syrjintää vastaan sekä kaikkea sellaiseen syrjintään tähtäävää yllytystä vastaan.Ihmisoikeusjulistuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus tehokkaaseen hyvitykseen asianomaisessa kansallisessa tuomioistuimessa häneen kohdistuneista teoista, jotka loukkaavat hänelle valtiosäännöllä tai lailla turvattuja perusoikeuksia.Ihmisoikeusjulistuksen 10 artiklan mukaan jokaisella on täysin tasa-arvoisesti oikeus siihen, että häntä oikeudenmukaisesti ja julkisesti kuullaan riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan määrättäessä tai häntä vastaan nostettua rikossyytettä selvitettäessä.Ihmisoikeusjulistuksen 12 artikla mukaan älköön mielivaltaisesti puututtako kenenkään yksityiselämään, perheeseen, kotiin tai kirjeenvaihtoon älköönkä loukattako kenenkään kunniaa ja mainetta. Jokaisella on oikeus lain suojaan sellaista puuttumista tai loukkausta vastaan.Ihmisoikeusjulistuksen 17 artiklan mukaan jokaisella on oikeus omistaa omaisuutta yksin tai yhdessä toisten kanssa. Keltään älköön mielivaltaisesti riistettäkö hänen omaisuuttaan.Ihmisoikeusjulistuksen 22 artiklan mukaan jokaisella on yhteiskunnan jäsenenä oikeus sosiaaliturvaan

sekä oikeus kansallisten toimenpiteiden ja kansainvälisen yhteistyön kautta kunkin maan järjestelmä ja voimavarat huomioon ottaen, nauttia hänen ihmisarvolleen ja hänen yksilöllisen olemuksensa vapaalle kehittymiselle välttämättömiä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.Ihmisoikeusjulistuksen 23 artiklan mukaan jokaisella on oikeus työhön, työpaikan vapaaseen valintaan, oikeudenmukaisiin ja tyydyttäviin työehtoihin sekä suojaan työttömyyttä vastaan. Jokaisella on oikeus ilman minkäänlaista syrjintää samaan palkkaan samasta työstä. Jokaisella työtä tekevällä on oikeus kohtuulliseen ja riittävään palkkaan, joka turvaa hänelle ja hänen perheelleen ihmisarvon mukaisen toimeentulon ja jota tarpeen vaatiessa täydentävät muut sosiaalisen suojelun keinot.Ihmisoikeusjulistuksen 25 artiklan mukaan jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta. Jokaisella on myös oikeus turvaan työttömyyden, sairauden, tapaturman, leskeyden tai vanhuuden sekä muun hänen tahdostaan riippumatta tapahtuneen toimeentulon menetyksen varalta.

Miksi Suomessa ei noudateta YK:n Ihmisoikeusjulistusta?

Transparency Internationalin selvityksen mukaan Suomen oikeuslaitos on maailman neljänneksi epäluotettavin. Se kuuluu samaan viiteryhmään Perun, Kamerunin ja Indonesian kanssa.

Koiviston konklaaviin osallistunut entinen Vaasan Hovioikeuden presidentti Erkki Rintala arvosteli kovin sanoin oikeuslaitosta Ilkka-lehden haastattelussa kesäkuussa 1998. Hänen mukaansa Suomi seisoo oikeusvaltion takarivissä yhdessä Italian ja Puolan kanssa. Rintalan mukaan Suomi kuuluu oikeudenkäytössä huonoon seuraan.

Hän viittaa myös skotlantilais-amerikkalaiseen tutkimukseen, joka on laajasti levinnyt maailman lakimiehille ja antaa vähemmän mairittelevan kuvan Suomen oikeuslaitoksesta. Valitettavasti Suomessa tämä Summers & Mc Cormickin tutkimus on vaiettu kuoliaaksi. Sitä ei löydy enää edes eduskunnan kirjastosta.

Kenen puolella oikeuslaitos on, rikollisten vai uhrien?

Valittujen Palojen julkistama tutkimus toukokuun numerossa vuonna 1996 osoittaa, että kansalaisten usko oikeusjärjestelmään on romahtanut. Vain 26 prosenttia kyselyyn vastanneista antaa tuomiolaitoksen toiminnalle hyvän arvosanan. Kansalaiset ihmettelevät kuinka välinpitämättömästi maamme oikeuslaitos toimii. Kenen puolella oikeuslaitos on, rikollisten vai uhrien, kysyvät kansalaiset. Valtaosa suomalaisista katsoo, että tuomioistuimet ja vankilalaitos ovat epäonnistuneet tehtävässään. Samalla kansalaiset antavat selkeän tuomion nykyiselle oikeuskäytännölle.

Lakimiesuutiset lehdessä 2/2002 käräjätuomari Jussi Nilsson kirjoittaa, että tuomioistuimet on alistettu poliittisen valtaeliitin johdon ja valvonnan alaisuuteen. Suomessa ei ole enää riippumaton tuomioistuinlaitos, vaikka perustuslain 3 § sitä edellyttää. Kokemani perusteella voin sanoa, että Suomessa on oikeutta niin vähän, että sitä ei riitä kaikille.

Laillisuusvalvonnan tila ja kansanedustajat

Oikeuskanslerinviraston vuotta 2001 koskevassa kertomuksessa todettiin, että oikeuskanslerinvirasto otti vastaan 1291 kantelua, joista 789 otettiin tutkittavaksi eli noin 40 % jätettiin käsittelemättä. Eniten kanteluita kohdistui tuomioistuimiin, poliiseihin ja sosiaaliviranomaisiin. Suomessa laillisuusvalvojille tehdyistä kanteluista vain kuusi promillea aiheuttaa huomautuksen vastaisen varalle. Laillisuusvalvojien toimintaa Suomessa valvoo perustuslakivaliokunta ja eduskunta. Helsingin kihlakunnansyyttäjä Harri Ilander sanoi minulle, ettei hän voi puuttua sellaisiin rikoksiin, joissa laillisuusvalvojat ovat jo tehneet ratkaisunsa. On syytä epäillä kiistattomien näyttöjen perusteella, että laillisuusvalvojat syyllistyvät vuosittain jopa satoihin tietoisiin vääriin päätöksiin. Tietoinen virkarikosten salailu hoidetaan siten, ettei perustuslakivaliokunta ota yksittäisten kansalaisten kirjelmiä käsiteltäväkseen, se tutkii asian vain laillisuusvalvojien kertomusten perusteella. Nykyinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja on Kimmo Sasi. Viimeinen ei kokoomuslainen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja on ollut kansanedustaja Urho Kekkonen 1950-luvulla.Laillisuusvalvontaan käytetään vuodessa lähes 10 miljoonaa euroa, eivätkä kansalaiset saa tyydyttävää vastinetta rahoilleen. Laillisuusvalvontaan tulisikin järjestää tyytyväisyystutkimus ja ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin tutkimustulosten perusteella.

Nykyiset kansanedustajat suojelevat rikolliseksi epäiltävää laillisuusvalvontaa, vaikka perustuslain 29 §:n mukaan kansanedustajan pitää toimessaan noudattaa oikeutta ja totuutta. Mielestäni Suomi tarvitsee perustuslakituomioistuimen.

Korkein oikeus myrskyn silmässä

Entinen Korkeimman oikeuden jäsen Jukka Kemppinen kirjoittaa kirjassaan "Taistelu oikeudesta" sivulla 15 näin:

"Korkein Oikeus on tällä hetkellä todellisessa ahdingossa ja luottamus tuomioistuimiin on rapautunut niin pahasti, että menetetyn maineen korjaamiseen voi mennä kolmekymmentä vuotta. Monet kansalaiset eivät enää käytä sanoja "korkein oikeus" naureskelematta, ja varmasti joku oikeusneuvos on ammattia kysyttäessä häpeissään valehdellut soittavansa pianoa pornobaarissa, koska se kuulostaa kunniallisemmalta kuin jäsenyys Korkeimmassa Oikeudessa".

Kirjassaan Oikeus voittaa entinen oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki käy terrierimäisesti KO:n ukkoseuran kimppuun. Hän arvostelee Korkeimman Oikeuden viime vuosien toimintaa. Jäätteenmäen mielestä Eeva Vuoren tapaus todistaa, että KO ei elä nykyajassa ja arkipäivässä. Korkeimman Oikeuden jäsenen Eeva Vuoren miehen kerrottiin saaneen entiseltä Turun kaupungin johtajalta, Juhani Lepältä 200 000 markkaa "pimeää rahaa" kauppasumman osana huvilakaupassa. Lehtitietojen mukaan samassa pöydässä istunut Eeva Vuori ilmeisesti näki tuon rahasumman, mutta hänelle saattoi käydä kuin vitsin mustalaispojalle: hai, kyllä näki, mutta ei huomannut. Syyttäjä jättikin syyttämättä, koska syyttäjän mukaan 200 000 markkaa on niin pieni raha Vuorien muuhun omaisuuteen nähden.

KO:n remontti tulisi Jäätteenmäen mielestä aloittaa jäsenten nimitystavasta, mikä nyt ruokkii salamyhkäisyyttä. Korkein Oikeus päättää itse ehdokkaistaan ja Tasavallan Presidentti nimittää. Viran täyttömenettely on tehtävä avoimemmaksi. Virkaesitys ja esillepano tulisi myös perustella. Varatuomari Jäätteenmäki pitää ongelmana myös sitä, ettei Korkein Oikeus perustele kielteisiä ratkaisujaan vaikka Suomen perustuslain 21 §:n mukaan ja Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen päätösten mukaan jokaisella on oikeus saada perusteltu päätös asioissa.

Järjestelmällisiä ihmisoikeusloukkauksia

Ekonomi Jukka Davidsson väittää kantelussaan eduskunnan oikeusasiamiehelle, että Suomessa on tehty massamuotoisesti ihmisoikeusloukkauksia julkisen vallan toimesta. Nämä ihmisoikeusloukkaukset sisältävät yksilötasolla tarkasteltuna lähes poikkeuksetta sarjan erilaisia perus- ja ihmisoikeuksien menetyksiä.
Tarkempaa tietoa asioista saat googlesta hakusanalla Political Risk in Finland.

HÄTÄHUUTO SUOMESTA

Päivi Hirvelän valinta 27.06.2006 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi.
Päivi Hirvelän valinta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomariksi tulee peruuttaa ja rikoksiin syyllistyneet saattaa oikeuteen ja rangaista seuraavin perustein
* Päivi Hirvelä on antanut vääristeltyä tietoa CV:ssään, joka voidaan katsoa rikokseksi Suomessa ja Strasbourgissa
* Valintapaneelin jäsenten on täytynyt tietää virheistä ja heidän on täytynyt toimia yhdessä osallistuen rikokseen.
* Useimmat valintapaneelin jäsenistä ovat olleet esteellisiä ja heillä ei ole ollut oikeutta valita ja ehdottaa ehdokkaita
* Valintapaneelilla ei ole ollut oikeudellista asemaa valita ja ehdottaa ehdokkaita
* Voidaan myös perustellusti väittää, että ulkoasiainministeriöllä ei ole ollut oikeutta ehdottaa kolmea ehdokasta tuomioistuimeen.
* Euroopan ihmisoikeustuomioistuin peittää 46 maata ja 800 miljoonaa ihmistä ja on siten kolmanneksi suurin oikeudellinen yhteisö maailmassa Kiinan ja Intian jälkeen. Ei siis ole mikään vähäpätöinen asia, ketkä ovat tuomareina EIT:ssä, mikä on heidän moraalinsa, tietonsa ja kokemuksensa laista ja erityisesti ihmisoikeuksista

Päivi Hirvelä on kirjoittanut CV:ssään olleensa tuomarina 9 vuotta ja syyttäjänä 16 vuotta eli yhteensä 25 vuotta. Hirvelä kertoo olleensa apulaistuomarina ensimmäistä kertaa 1 elokuuta 1982 alkaen. 1982 plus 25 vuotta ja päädymme vuoteen 2007. Hakemus on tehty 21.2.2006 ja elämme edelleen vuotta 2006, eli jokin on pielessä

Hirvelä väittää siis olleensa tuomarina 9 vuotta. Tämä ei ole totta. Hän ollut asiakirjojen mukaan ylimääräisenä, tai määräaikaisena tuomarina vain 26 kuukautta ja 29 päivää.

Hirvelä kertoo olleensa “assistant Judge” Kouvolan hovioikeudessa. 1.elok.1982- 31 elok 1990. Mitään apulaistuomarin virkaa ei Suomessa ole edes olemassa vaan Hirvelä on ollut vain viskaali eli esittelijä, jonka oikea käännös olisi “Rapporteur, “ Referendary”, “Senior secretary of the court of appeal”, reporting clerk” tai “judicial secretary of a court of appeal”.

Hirvelä kertoo hakemuksessaan olleensa 16 vuotta syyttäjänä. Myöskään tämä ei pidä paikkaansa.
Kun kaikki lomat, virkavapaudet jne vähennetään, niin voidaan todeta, että Hirvelä on ollut syyttäjänä 11 vuotta ja 10 kuukautta tai 12 vuotta ja yksi kuukausi laskentatavasta riippuen jättäessään hakemuksensa helmikuussa 2006.

Epäilemättä Hirvelä on antanut virheellistä tietoa hakemuksessaan yhteen Euroopan korkeimpaan tuomarin virkaan. Valintapaneelin jäsenten olisi pitänyt hylätä Hirvelän hakemus heti, elleivät he ole osana rikollista suunnitelmaa, sillä se ovat kaikki juristeja, ja he ovat tienneet, ettei Hirvelä ole ollut koskaan vakituisena tuomarina eikä Suomessa edes ole “Assistant Judge “ tai ”apulaistuomarin” virkaa.
Minulle on edelleen epäselvää se, miten valintapaneeli on asetettu, koska en ole saanut pyytämääni selvitystä ulkoasiainministeriöltä. Valtioneuvoston ohjesäännön 6§” määrittelee sen, kuinka ko toimikunta, valintapaneeli olisi pitänyt asettaa. Näyttää siltä, että näin ei ole menetelty.

Valintapaneelin jäsenillä:
* oikeuskansleri Paavo Nikulalla
* KKO:n presidentti Pauliine Koskelolla
* KHO:n presidentti President Pekka Hallbergilla
* oikeusministeriön kansliapäällikkö Kirsti Rissasella
* UM:n oikeudellisen osaston päälliköllä Irma Ertmanilla ja
sihteeri Camilla Busck-Nielsenilla ..
.. olisi pitänyt olla sivutoimilupa, jota heillä ei ole ollut. Laki on erittäin tiukka tässä erityisesti tuomareille Koskelo ja Hallberg. Sivutoimilupaa he eivät olisi mahdollisesti saaneet, koska he olivat asiassa esteellisiä.
Valintapaneelin jäsenet tulevat julkiselta sektorilta, jossa kaikki ihmisoikeusloukkaukset tehdään. Tämä on sietämätöntä.

Erittäin sietämätöntä on korkeimpien oikeuksien presidenttien Koskelon ja Hallbergin sekä kansleri Nikulan osallisuus. Nämä sekä Nikulan apulainen Jonkka että eduskunnan oikeusasiamies Paunio ja tämän apulaiset ovat suurimmat ihmisoikeusloukkaajat Suomessa. Käytännössä kaikki oikeusjutut päätyvät Suomessa korkeimpiin oikeuksiin. Nikulalla on suurin oikeudellinen valta Suomessa, sillä hän kontrolloi hallituksen ja presidentinkin toimia sekä tuomioistuimia ja koko virkakoneistoa. Sama koskee hieman pienemmässä määrin Pauniota. Jos Nikula ja Paunio sekä virastonsa toimisivat oikein ja tehokkaasti, Suomesta ei tarvitsisi lähettää yhtään valitusta EIT:hen.
Valintapaneelin jäsenet ovat tienneet, että EIT:ssä on naiskiintiö ja vajetta naistuomareista. Jos kolmen kandidaatin joukossa on yksi nainen, jonka suositukset on leivottu hyviksi, niin hän tulee valituksi.
Hakijoina oli kaksi muut naista: dosentti, OTT Laura Ervo ja professori, OTT Johanna Niemi-Kiesiläinen. Molemmilla oli parempi pätevyys ja tiedot sekä kokemus erityisesti ihmisoikeuksissa vieraissa kielissäkin kuin Hirvelällä.

Hirvelän kokemus erityisesti ihmisoikeuksien alalla on lähes nolla verrattuna kahteen muuhun naishakijaan. Paras hakija tällä suhteessa on professori, OTT Martin Scheinin.

Ei voi välttyä ajatukselta, että
* oikeuskansleri Paavo Nikulalla
* KKO:n presidentti Pauliine Koskelolla
* KHO:n presidentti President Pekka Hallbergilla
on ollut tarkoitus saada “oma nainen” EIT:hen, ja he ovat siinä onnistuneet, lobbaamaan tukea virheellisille päätöksilleen ja ihmisoikeusrikkomuksilleen.

Pääministeri Vanhanen tietää, että valintamenettelyt kansainvälisiin tuomarintehtäviin ovat remplaÇant, ja hän asettikin 12.08.2005 työryhmän selvittämään tilannetta ja tekemään ehdotukset lain muutoksiksi. Puheenjohtajaksi tuli kansleri Nikula. Nikula ei olisi saanut osallistua tähän työhön, sillä hänelle kuuluu koko virkakoneiston valvonta ja myös tämä työryhmä. Eli Nikula valvoo omia tekemisiään ja jälleen on harkitusti loukattu vallan kolmijakoa kohtaan.

Työryhmän raportin olisi pitänyt tulla valmiiksi 30.4.2006. Työryhmä sai jatkoaikaa ja sopivasti ehti “vanhan systeemin “ aikana valita ehdokkaat EIT:hen. Raportti on nyt painatuksessa.
Hirvelän nimikirjanotteesta selviää muitakin virallisen laillisuusvalvonnan mädännäisyyksiä.
Hirvelä on ollut erilaisissa kilpailevissa tehtävissä hallinnossa.
Hän on ollut viskaalina hovioikeudessa ollessaan saman oikeuspiirin alioikeudessa määräaikaisena tuomarina

Hän on ollut julkisena oikeusavustajana ollessaan samalla määräaikaisena tuomarina alioikeudessa.
* Hän on ollut julkisena oikeusavustajana ollessaan samalla viskaalina hovioikeudessa..
* Hän on ollut syyttäjänä ollessaan myös määräaikaisena tuomarina alioikeudessa.
* Hän on ollut valtionsyyttäjänä ollessaan esittelijänä eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa
Lain mukaan määräaikaisen tuomarin virka tulee julistaa hakuun, jos määräaikaisuus on pidempi kun yksi vuosi. Tätä kierretään sillä että määräaikaisuudet ovat lyhyempiä vaikka yhteensä kestävätkin yli vuoden. “Sopiva” tuomari saadaan tekemään “likainen” tuomio “laillisesti”. Hirvelän lyhin määräaikaisuus on ollut yksi päivä.

Hirvelällä on ollut ainakin 9 sivutointa, joihin hänellä ei ole ollut lupaa, “kuutamourakointia” siis, Euroopan ihmisoikeussopimuksen Protokolla No. 11 Artikla 21 edellyttää mm, että EIT :n tuomarilla on korkea moraali, jota Hirvelällä tuskin on. Koska käsillä oleva juttuun ovat sotkeutuneet Suomen korkeimmat laillisuusviranomaiset, juttu voidaan tutkia vain ulkomailla. Myös ministeri Tuomiojan osuus tulee selvittää, sillä hän on kolmen ehdokkaan listan toimittanut.

Suomi on paljon korruptoituneempi yhteiskunta kuin yleisesti tiedetään.
Ihmisoikeusliiton hallituksessa istuu mm Pentti Arajärvi Tarja Halosen aviopuoliso. Tuskinpa Arajärvi etsii törkeitä ihmisoikeusloukkauksia Tarja Halosen maasta? Tranparency Internationalin Suomen toimipisteen johtokunnan puheenjohtajana on Turun kihlakunnan johtava syyttäjä Antti Pihlajamäki, jonka jo viran puolesta tulisi paljastaa yhteiskunnallinen korruptio.

Hirvelän kokemus on virallisen laillisuusvalvonnan piiristä, jossa hän on tehnyt sekalaisia töitä. Nyt hän on vuodesta 1999 alkaen valtionsyyttäjänä. Vuoden 2005 hän oli kokonaan virkavapaalla ja kuluvan vuoden myös lähes kokonaan. Julkisuudessa ei ole näkynyt mitään syyttämistehtävää, jossa hän olisi loistanut. Hirvelä ei ole Suomen “carladelponte”.

Hirvelä asuu Lahdessa, josta työmatka virkapaikalle Albertinkadulle Helsinkiin vie parisen tuntia, poikkeuksellista Suomessa ja fyysisesti rasittavaa, jos joutuu tämän joka arkipäivä tekemään.
EIT:n tuomareita valittaessa valintaa ei tulisi kohdistaa virallisen laillisuusvalvonnan piiiristä tuleviin, jossa ihmisoikeusloukkaukset tehdään, ja henkilöt ovat jo valmiiksi ryvettyneitä. Kahdeksan hakijan joukossa kaksi tuli virallisen laillisuusvalvon piiristä. Muut kuusi eivät olleet niin ryvettyneitä. Puhtaina voisi pitää niitä, jotka tulevat yliopistomaailmasta kuten Ervo, Niemi-Kiesiläinen ja Scheinin.

Erkki Aho
Perussuomalaisten Kalajoen osaston puheenjohtaja