Stea-avustukset
Luettelo kaikista haetuista ja myönnetyistä STEA-avustuksista löytyy virallisesta avustustietokannasta osoitteesta avustukset.stea.fi.
Tietokannan ominaisuudet
Tietokannasta voit hakea tietoja järjestöittäin tai avustuskohteittain. Sivuston tarjoamia keskeisiä toimintoja ovat:
Selaaminen ja haku: Voit etsiä tietoja esimerkiksi vuosiluvun, järjestön nimen tai maakunnan mukaan.
Lataustoiminnot: Kaikki haetut ja myönnetyt avustustiedot ovat ladattavissa sivustolta myös valmiina Excel-tiedostoina.
Historiatiedot: Sivustolta löytyy erillinen kooste myös vanhemmista, vuosien 2000–2016 välillä myönnetyistä Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) avustuksista.
Lisätietoa avustusten jakautumisesta, hakuohjeista sekä tilastoista löydät myös yleiseltä STEA-verkkosivustolta.
julkisuudessa eniten esillä olleet avustukset Rydman
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin (ps.) toiminta järjestöavustusten parissa on noussut mittavaksi valtakunnalliseksi puheenaiheeksi ja aiheuttanut poliittisen kriisin hallituksen sisällä.
Julkisuudessa eniten esillä ovat olleet vuoden 2027 kriteerimuutokset, jotka leikkaavat rahoitusta ja muuttavat avustusten jakoperusteita. Eniten huomiota ja kiistaa ovat herättäneet seuraavat avustuskohteet ja linjaukset:
1. Maahanmuuttaja- ja vähemmistöjärjestöt (Identiteettityö)
Rydman linjasi uudet kriteerit, jotka sulkevat rahoituksen ulkopuolelle sellaiset järjestöt, joiden toiminta kohdistuu pääasiassa yhteen "ei-terveydellisperusteiseen" viiteryhmään.
Julkinen kohu: Päätöksen on katsottu iskevän suoraan maahanmuuttajia sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä (kuten LGTBQ+) tukeviin järjestöihin. Oppositiopuolueet ja kattojärjestö Soste syyttivät linjausta poliittiseksi ja vähemmistöjen hiljentämiseksi.
2. Keskus- ja kattojärjestöt sekä "lobbaustoiminta"
Uusissa kriteereissä leikkauksia suunnataan voimakkaasti järjestöjen tekemään vaikuttamistyöhön ja hallintoon.
Julkinen kohu: Rydman perustelee linjausta sillä, että vähentynyt raha (rahoitusta leikataan kolmanneksella) on ohjattava ruohonjuuritason kohtaavaan työhön eikä "lobbaustoimintaan" tai erityisen varakkaille järjestöille. Järjestökenttä puolestaan katsoo, että kriteereillä ajetaan alas kokonaisten potilas- ja vammaisryhmien edunvalvonta.
3. UKK-instituutti ja tutkimushankkeet
Vaikka kyse ei ole suorasta STEA-avustuksesta, Rydmanin tekemä päätös leikata UKK-instituutin saamaa valtionavustusta 10 prosenttia kesken kuluvan vuoden nostatti laajan julkisen myrskyn.
Julkinen kohu: UKK-instituutti ilmoitti valittavansa ministerin päätöksestä hallinto-oikeuteen, koska eduskunta oli jo hyväksynyt budjetin. Samaan aikaan Rydman herätti huomiota hylkäämällä rahoituksen usealta sosiaalityön yliopistotasoiselta tutkimushankkeelta, mikä sai myös hallituskumppani kokoomuksen ministerit nousemaan tieteenvapauden puolustamiseen.
4. Palkkakattoavustukset
Keväällä Rydman ilmoitti, että STEA-avustuksilla maksettaviin palkkoihin asetetaan 75 000 euron vuosittainen palkkakatto työntekijää kohden. Ylittävä osa on katettava järjestön omarahoituksella. Tämä herätti keskustelua järjestöjohtajien palkkatasoista.
Poliittiset seuraukset
Rydmanin omavaltaisina pidetyt linjaukset johtivat kesällä hallituskriisiin ja opposition tekemään välikysymykseen, josta ministeri kuitenkin selvisi luottamusäänestyksessä. Hallituskumppanit RKP ja kokoomus vaativat kriteerien tuomista koko hallituksen yhteiseen käsittelyyn, ja virkamiehet valmistelivat asetusluonnoksen, joka on filosofialtaan erilainen kuin Rydmanin omat alustavat linjaukset
esimerkkiluettelot kustakin ryhmästä esim. 20-30 kpl
Tässä ovat kattavat esimerkkiluettelot niistä sote-järjestöistä, jotka kuuluvat sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin esiin nostamien kriteerimuutosten ja leikkausten piiriin.
1. Maahanmuuttaja- ja identiteettijärjestöt (Uusi rajaus)
Nämä järjestöt kohdistavat toimintansa pääasiassa yhteen tiettyyn vähemmistö- tai identiteettiryhmään, ja niiden rahoitus on Rydmanin kriteerien mukaan vaarassa.
Suomen Pakolaisapu ry (kotimaan toiminta)
Seta ry (valtakunnallinen ja aluetoiminta)
Moniheli ry (monikulttuuristen järjestöjen verkosto)
Sateenkaariperheet ry
African Care ry
Turun seudun Seta ry
AFAES ry (Afrikkalaisten ja afrikkalaistaustaisten yhdistys)
Kanava Nuoriso ry (maahanmuuttajanuorten työ)
Kuntoutussäätiö (maahanmuuttajien itsenäistymishankkeet)
Monika-Naiset liitto ry (maahanmuuttajanaisten kriisiapu)
Suomen Romaniyhdistys ry
Elämäni Sankari ry (monikulttuurinen nuorisotyö)
Pakolaisneuvonta ry
Nicehearts ry (monikulttuurinen naisten toiminta)
Familia ry (kahden kulttuurin perheet)
Daisy Ladies ry (maahanmuuttajanaisten kotouttaminen)
Mannerheimin Lastensuojeluliitto (erilliset maahanmuuttajaperheiden ystävätoiminnat)
Helsingin Diakonissalaitos (kidutettujen kuntoutus ja paperittomat)
Suomen Saamelaisnuorat ry
Kalliolan Setlementti (monikulttuuriset naapurustotyöt)
Sininauhaliitto (maahanmuuttajien erityisryhmätyö)
Inkerikeskus ry
2. Keskus- ja kattojärjestöt (Lobbaus- ja hallintoleikkaukset)
Näiden järjestöjen rahoitusta leikataan raskaasta hallinnosta ja vaikuttamistyöstä, sillä rahoitusta halutaan siirtää puhtaasti kohtaavaan työhön.
SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry (kattojärjestö)
Lastensuojelun Keskusliitto ry
Suomen Mielenterveysseura ry (Mieli ry)
Invalidiliitto ry
Vanhustyön keskusliitto ry
Näkövammaisten liitto ry
Kuuloliitto ry
Kuurojen Liitto ry
Kehitysvammaliitto ry
Aivoliitto ry
Diabetesliitto ry
Reumaliitto ry
Syöpäjärjestöt / Suomen Syöpäyhdistys ry
Suomen Punainen Risti (SPR) (keskustoimisto)
Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ry
Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry
Sininauhaliitto ry (keskusjärjestö)
Sydänliitto ry
Suomen Monikkoperheet ry
Autismiliitto ry
ADHD-liitto ry
Psoriaasiliitto ry
Muistiliitto ry
Ensi- ja turvakotien liitto ry
Munuais- ja maksaliitto ry
3. Palkkakattoavustusten piirissä olevat suuret järjestöt
Nämä ovat vakavaraisia tai suuria järjestöjä, joiden avustuksilla maksettaviin huippupalkkoihin kohdistuu 75 000 euron vuosittainen työntekijäkohtainen katto.
Suomen Punainen Risti (SPR) (alueelliset piirit)
Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö
Kuntoutussäätiö
A-klinikkasäätiö
Miina Sillanpään Säätiö
Siniriutta ry / Sininauhasäätiö
Aspa-säätiö
Rinnekodit (osana Diakonissalaitosta)
Y-Säätiö
Kalliolan säätiö
Myllyhoitoyhdistys ry
Kriminaalihuollon tukisäätiö (Krits)
Kuntoutuskeskus Kankaanpää
Sotaveteraanien veljesliitto
Invalidisäätiö (Orton)
Nuorten Ystävät ry
Vamlas (Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö)
Mannerheimin Lastensuojeluliiton Keskusjärjestö
Honkalampi-säätiö
Validia Oy / Invalidiliiton asumispalvelut
Salo-Mielenterveysseura ry (suuret paikalliset klubitalot)
Päihdepalvelu säätiöt (alueelliset)
Valkonauhaloitto ry
Folkhälsan (sote-avustetut osuudet)
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin (ps.) kesäkuussa 2026 linjaamat uudet STEA-avustuskriteerit vuodelle 2027 tiukentavat merkittävästi järjestötukien ehtoja ja sulkevat kokonaisia toimintamuotoja rahoituksen ulkopuolelle. Kriteerien keskeinen tavoite on karsia rahoitusta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja suunnata vähentyneet varat (potista leikataan noin kolmannes) suoraan auttamistyöhön.
Rydmanin julkistamat neljä pääkriteeriä ovat:
1. Ei tukea rajatuille identiteettiryhmille (Identiteettityön kielto)
Avustusta ei myönnetä järjestöille, joiden toiminta kohdistuu pääasiassa yhteen tiettyyn tausta- tai identiteettiryhmään, ellei toiminnalle ole selkeää terveydellistä perustetta.
Vaikutus: Tämä kriteeri epäevää rahoituksen esimerkiksi monilta maahanmuuttaja-, kieli-, kulttuuri- sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjärjestöiltä (kuten Seta ry).
2. Ei tukea vaikuttamis- tai neuvontatyölle (Lobbauskielto)
Jatkoavustusta ei enää myönnetä toiminnalle, joka keskittyy yhteiskunnalliseen edunvalvontaan, lobbaamiseen, yleisluontoiseen neuvontaan tai politiikkavaikuttamiseen.
Vaikutus: Iskee suoraan suuriin keskus- ja kattojärjestöihin (kuten Soste), joiden roolina on ollut ajaa potilas- ja vammaisryhmien etuja yhteiskunnassa.
3. Tiukka yhteys terveyteen ja toimintakykyyn
Avustettavalla toiminnalla täytyy olla suora, selkeä ja todennettavissa oleva yhteys terveyden edistämiseen tai toimintakyvyn rajoitteiden lieventämiseen. Yleisluonteista "hyvinvoinnin tai osallisuuden tukemista" ei enää pidetä riittävänä perusteena.
4. Kohtaavan suoran työn priorisointi
Rahoituksessa asetetaan etusijalle konkreettinen ja aito kohtaava asiakastyö (ruohonjuuritason auttaminen). Samalla järjestöjen mahdollinen oma varallisuus ja sijoitukset otetaan huomioon entistä tiukemmin, eli varakkaille järjestöille ei haluta jakaa valtiontukia.
Palkkakatto (Aiempi linjaus)
Kriteereitä täydentää Rydmanin jo aiemmin keväällä ajama linjaus, jossa STEA-avustuksilla katettaville palkoille asetetaan 75 000 euron vuosittainen katto työntekijää kohden.
Nykytilanne ja asetusluonnos
Rydmanin kriteerit synnyttivät hallituskriisin, koska niistä ei ollut sovittu kokoomuksen ja RKP:n kanssa. Riidan ratkaisemiseksi kansliapäälliköiden työryhmä on valmistellut virallisen asetusluonnoksen, joka suorien kieltojen sijaan painottaa kohtaavaa työtä, avoimuutta ja päällekkäisyyksien karsimista sulkematta tiettyjä järjestöjä suoraan pois. Esitys on parhaillaan lausuntokierroksella
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps.) on julkisessa keskustelussa perustellut järjestöleikkauksia muun muassa väittämällä, että jotkin järjestöt toimivat poliitikkojen "suojatyöpaikkoina".
Termillä poliittinen suojatyöpaikka tarkoitetaan julkisessa keskustelussa yleensä hyväpalkkaista johtotason tehtävää, johon henkilö valitaan ensisijaisesti poliittisten suhteiden tai puoluekirjan, ei puhtaan ammatillisen ansioituneisuuden perusteella. Järjestökentällä termi liitetään usein tilanteisiin, joissa politiikasta (kuten eduskunnasta tai ministeriöstä) pudonnut tai sieltä vetäytyvä henkilö siirtyy suoraan julkisesti rahoitetun järjestön johtoon.
Keskustelussa usein esille nousevat sote-järjestöt
Keskustelua suojatyöpaikoista tai poikkeuksellisen korkeista johtajapalkoista on käyty erityisesti suurten, miljoonia euroja STEA-avustuksia saavien keskus- ja kattojärjestöjen kohdalla. Tällaisia suuria organisaatioita ovat esimerkiksi:
SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry (sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö)
Suomen Punainen Risti (SPR)
Mieli Suomen Mielenterveys ry
A-klinikkasäätiö
Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry
Miksi nämä? Näiden järjestöjen johdossa on historian saatossa toiminut entisiä kansanedustajia, valtiosihteereitä tai puolueaktiiveja (erityisesti SDP:n, Kokoomuksen ja Keskustan taustoista), ja niiden ylimmän johdon palkkataso on osittain ylittänyt ministeritasoiset tulot. Juuri tämän vuoksi Rydman asetti järjestöille 75 000 euron palkkakaton työntekijää kohden.
Muut perinteiset esimerkit järjestökentän ulkopuolella
Kun Suomessa puhutaan laajemmin poliittisista suojatyöpaikoista tai "poliittisista viroista" (erillään nykyisestä STEA-kiistasta), klassisina esimerkkeinä mainitaan usein:
Kuntien ja hyvinvointialueiden johtajapaikat: Virat jaetaan usein alueen valtapuolueiden kesken niin sanotun "virkauraluettelon" tai poliittisen mandaatin mukaan
Valtionyhtiöiden ja yleishyödyllisten rahastojen hallintoelimet: Paikkoja, joihin nimitetään ansioituneita poliitikkoja (esim. Sitra, Kela tai eläkeyhtiöt).
Keskusvirastojen pääjohtajuudet: Historiallisesti suuret puolueet ovat jakaneet ministeriöiden kansliapäälliköiden ja virastojen johtajien paikkoja puoluepoliittisen tasapainon säilyttämiseksi.
Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman ja Orpon hallitus löysivät sosiaali- ja terveysalan järjestöjen STEA-avustuksista yhteensä 84 miljoonan euron lisäleikkaukset ensi vuodelle.
Kun tämä summa lasketaan yhteen aiempien säästöpäätösten kanssa, sote-järjestöjen rahoituksesta on leikattu lyhyessä ajassa valtava siivu:
Kokonaisleikkaus: Järjestöjen saama potti putoaa vuoden 2024 yli 380 miljoonasta eurosta ensi vuodeksi vain noin 190 miljoonaan euroon. Rahoituksesta sulaa siis noin puolet parissa vuodessa.
Välitön pudotus: Tähän kuluvaan vuoteen (noin 274 miljoonaa euroa) verrattuna ensi vuoden pudotus on 84 miljoonaa euroon, mikä tarkoittaa lähes kolmanneksen (30 %) kertaleikkausta.
Mistä "löysät" eurot otetaan Rydmanin kriteereillä?
Koska jaettava raha vähenee radikaalisti, Rydman perusteli STEA:n infotilaisuudessa ja julkisuudessa säästöjen ottamista erityisesti seuraavista kohdista:
Järjestöjen omasta varallisuudesta (noin 10 kpl "miljonäärijärjestöjä"): Rydmanin kriteerien mukaan avustusta ei myönnetä lainkaan poikkeuksellisen varakkaille järjestöille, joiden nettovarallisuus kattaa yli 5 vuoden (60 kk) kulut. Varakkaiden järjestöjen omarahoitusosuutta nostetaan 15 prosentista jopa 20–50 prosenttiin.
Yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja hallinnosta: Rahoitus lopetetaan järjestöjen tekemältä edunvalvonnalta, "lobbaustyöltä" ja politiikkavaikuttamiselta. Säästöillä halutaan suojata puhtaasti ruohonjuuritason kohtaavaa asiakastyötä.
Identiteettipohjaisesta toiminnasta: Säästöjä haetaan epäämällä tuet järjestöiltä, joiden toiminta kohdistuu rajatusti vain tiettyyn maahanmuuttaja- tai vähemmistöryhmään ilman suoraa lääketieteellistä/terveydellistä perustetta.
Palkkakatto: Järjestötyöntekijöiden STEA-rahoitteisille palkoille asetetaan 75 000 euron vuosittainen katto, eli tätä kalliimmista johtajapalkoista valtio ei enää maksa ylittävää osuutta.
Karut seuraukset järjestökentälle
STEA:n tekemien virallisten arvioiden mukaan nämä rajut leikkaukset tarkoittavat sitä, että järjestökentältä on häviämässä vuoden 2024 tasoon verrattuna jopa 2 000 työntekijän henkilötyövuodet. Monet suuret järjestöt (kuten sote-alan kattojärjestö Soste) ovatkin joutuneet aloittamaan mittavat muutosneuvottelut
Onko asia politisoitunut?
Kyseessä on yksi kuluvan vaalikauden rajuimmin politisoituneista ja eniten sisäisiä riitoja aiheuttaneista teemoista. STEA-avustusten kriteerimuutokset ja leikkaukset eivät ole enää aikoihin olleet vain teknistä virkamiesvalmistelua, vaan niistä on tullut suuri ideologinen ja puoluepoliittinen taistelutanner.
Asia on politisoitunut voimakkaasti kolmella eri tasolla:
1. Hallituksen sisäinen poliittinen kriisi
Wille Rydmanin (ps.) ajamat kriteerit johtivat kesällä avoimeen hallituskriisiin.
Perussuomalaiset katsovat toteuttavansa hallitusohjelmaa, karsivansa järjestöjen "lobbausta" ja poistavansa "poliittisia suojatyöpaikkoja".
Kokoomus ja RKP närkästyivät siitä, että Rydman toi tiukat kriteerinsä julkisuuteen sopimatta niistä muiden hallituspuolueiden kanssa. Erityisesti Kokoomus on puolustanut järjestöjen tekemää tutkimustyötä ja tieteen vapautta, ja RKP on kantanut huolta vähemmistö- ja sote-järjestöjen tulevaisuudesta.
Riita oli niin paha, että pääministeri Petteri Orpo joutui puuttumaan asiaan, ja kriteereitä jouduttiin sovittelemaan virkamiestyöryhmässä asetusluonnoksen muotoon suorien kieltojen loiventamiseksi.
2. Ideologinen vastakkainasettelu (Hallitus vs. Oppositio)
Keskustelu heijastelee suoraan vasemmisto–oikeisto-akselin sekä liberaali–konservatiivi-akselin arvomaailmoja:
Identiteettipoliittinen kiista: Opposition (sd., vihr., vas.) mukaan Perussuomalaiset käyttävät ministeriasemaansa ajaakseen omaa ideologista agendaansa, jossa tietoisesti kurjitetaan maahanmuuttaja- ja sateenkaarisuhteisia järjestöjä (kuten Setaa).
Kansalaisyhteiskunnan rooli: Oppositio syyttää hallitusta pyrkimyksestä vaimentaa kriittinen keskustelu, koska leikkaukset kohdistuvat järjestöjen tekemään yhteiskunnalliseen edunvalvontaan (ns. lobbauskielto). Hallitus taas puolustautuu sanomalla, että veronmaksajien rahoilla ei pidä rahoittaa poliittista painostustoimintaa tai "vasemmistolaista agendatarjontaa", vaan raha on ohjattava puhtaasti konkreettiseen auttamistyöhön.
3. Järjestökentän ja tutkimusmaailman reaktio
Myös perinteisesti neutraalina pysyttelevä sote-kenttä ja tiedeyhteisö ovat joutuneet vetätyksi mukaan poliittiseen vääntöön. Järjestöjen kattojärjestö SOSTE on syyttänyt kriteerejä puhtaasti poliittisiksi. Akateeminen maailma puolestaan nousi vastarintaan, kun Rydman jätti rahoittamatta sosiaalityön yliopistotasoisia tutkimushankkeita, mikä nähtiin poliittisena puuttumisena tutkimuksen riippumattomuuteen.
Monta henkilöä menettäisi työpaikkansa jos Rydmanin leikkauslista toteutuisi
Sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö SOSTEn ja STEA:n virallisten arvioiden mukaan rajusti tiukentuvat kriteerit ja rahoituksen puolittuminen tarkoittavat sitä, että järjestökentältä vähenee jopa 2 000 henkilötyövuotta (työpaikkaa).
Koska monet järjestötyöntekijät tekevät osa-aikaista työtä, irtisanomiset tai määräaikaisten työsuhteiden päättymiset koskettaisivat konkreettisesti tätäkin suurempaa määrää ihmisiä.
Työpaikkahävikin taustat ja mittasuhteet
Rahoituksen raju sulaminen: STEA-avustusten kokonaispotti putoaa vuoden 2024 yli 380 miljoonasta eurosta ensi vuodeksi vain noin 190 miljoonaan euroon. Kun puolet rahasta katoaa, se iskee suoraan henkilöstökuluihin, jotka muodostavat suurimman osan järjestöjen menoista.
Lähtötilanne: Ennen hallituksen leikkaustoimia pelkästään STEA-avustuksilla palkatuissa tehtävissä työskenteli Suomessa 8 499 työntekijää, joiden työpanos vastasi noin 5 372:ta kokoaikaista henkilötyövuotta. Arvioitu 2 000 työpaikan menetys tarkoittaa, että jopa yli kolmannes suorista STEA-palkatuista työntekijöistä menettäisi paikkansa.
Ketjureaktio vapaaehtoistyöhön: Ammattilaisten irtisanomiset vaikuttavat myös järjestöjen vapaaehtoistoimintaan. Sote-järjestöissä toimii noin puoli miljoonaa vapaaehtoista, joiden koordinointi, koulutus ja tukeminen ovat olleet palkattujen työntekijöiden vastuulla. Työpaikkojen kadotessa myös vapaaehtoistyön organisointi vaikeutuu merkittävästi. [1,
Monet suuret järjestöt – kuten sote-alan kattojärjestö SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry – ovatkin jo joutuneet käynnistämään laajat muutosneuvottelut sopeuttaakseen toimintansa tulevaan rahoitustasoon
mikä tavallisen kansalaisen kannalta oikea ratkaisu asiaan
Kysymys siitä, mikä on tavallisen kansalaisen kannalta oikea ratkaisu järjestöavustusten leikkauksiin ja kriteerimuutoksiin, jakaa vahvasti mielipiteitä. Kyseessä on poliittinen ja ideologinen arvovalinta, jossa punnitaan verovarojen tehokasta käyttöä sekä kansalaisyhteiskunnan tarjoaman tuen merkitystä.
Eri näkökulmista katsottuna oikea ratkaisu näyttäytyy seuraavasti:
1. Julkisen talouden ja veronmaksajan näkökulma
Tämän näkökulman mukaan oikea ratkaisu on avustusten tuntuva karsiminen ja tiukka valvonta, jota ministeri Rydman ja hallitus ajavat.
Perustelu: Suomen julkinen talous on velkaantunut vakavasti, ja säästöjä on tehtävä kaikilta alueilta. Veronmaksajien rahoja ei tulisi käyttää järjestöjen pyörittämään poliittiseen vaikuttamistyöhön, päällekkäiseen hallintoon tai sellaisten järjestöjen tukemiseen, joilla on jo miljoonaomaisuus.
Tavallisen kansalaisen etu: Verovaroja säästyy muiden lakisääteisten peruspalveluiden, kuten terveydenhuollon ja vanhustenhoidon, turvaamiseen. Jäljelle jäävä järjestöraha kohdistuu tehokkaammin suoraan ruohonjuuritason auttamistyöhön.
2. Palveluita tarvitsevan ja heikoimmassa asemassa olevan näkökulma
Tämän näkökulman mukaan oikea ratkaisu olisi leikkausten peruminen tai huomattava loiventaminen, mitä järjestökenttä ja oppositio vaativat.
Perustelu: Monet sote-järjestöt tekevät työtä, jota julkinen terveydenhuolto tai hyvinvointialueet eivät pysty hoitamaan. Järjestöt tarjoavat esimerkiksi maksutonta kriisiapua, vertaistukea sairastuneille, ruoka-apua sekä matalan kynnyksen neuvontaa.
Tavallisen kansalaisen etu: Apua ja tukea on helpommin saatavilla silloin, kun elämässä kohtaa kriisejä, sairauksia tai yksinäisyyttä. Järjestöjen tekemä ennaltaehkäisevä työ vähentää myös painetta ja jonoja julkisessa terveydenhuollossa.
3. Kompromissihakuinen näkökulma (Hallituksen asetusluonnos)
Tässä näkökulmassa oikea ratkaisu on tasapainottava välimuoto, jota virkamiehet ja osa hallituspuolueista ovat valmistelleet kriisin ratkaisemiseksi.
Perustelu: Hyväksytään se tosiasia, että rahamäärä vähenee julkisen talouden tilanteen vuoksi, mutta säästöt toteutetaan ilman tiettyjen ihmisryhmien (kuten vähemmistöjen) tietoista sulkemista järjestelmän ulkopuolelle.
Tavallisen kansalaisen etu: Uudistus karsii tehottomuutta ja päällekkäisyyksiä, mutta säilyttää järjestökentän monimuotoisuuden ja vakauden siten, etteivät tärkeimmät tukiverkot romahda kerralla.
Mitä nämä ratkaisut vaikuttava Pohteen palveluihin ja yksittäisenä asianan Kalajoen kaupungingin alueella oleviin Pohteen palveluihin
STEA-avustusten raju puolittaminen ja ministeri Rydmanin ajamat tiukat kriteerit heijastuvat suoraan Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen (Pohde) toimintaan. Vaikka kyse on järjestörahoituksesta, vaikutukset iskevät suoraan julkisiin sote-palveluihin ja kansalaisten arkeen sekä yleisesti että paikallisesti Kalajoella.
Vaikutukset Pohteen palveluihin (Yleinen taso)
Pohde on jo virallisesti varoittanut, että valtakunnalliset STEA-leikkaukset johtavat alueellisten sote-toimintojen lakkaamiseen, mikä lisää painetta hyvinvointialueen omille, jo valmiiksi kuormitetuille peruspalveluille.
Ennaltaehkäisevän työn romahdus: Järjestöt ovat hoitaneet suuren osan Pohteen alueen matalan kynnyksen mielenterveystyöstä, päihdekuntoutuksesta ja vertaistuesta. Kun järjestöt ajavat toimintojaan alas rahoituksen puutteessa, nämä asiakkaat siirtyvät suoraan Pohteen terveyskeskusten jonoihin.
Taloudellinen lisäpaine: Järjestöjen tekemä kolmannen sektorin työ säästää hyvinvointialueen rahoja. Pohteella ei ole budjetissaan varaa korvata lakkaavia järjestöpalveluita omalla toiminnallaan, mikä voi johtaa palvelutason heikkenemiseen.
Omien järjestöavustusten haku paineistuu: Koska valtakunnallinen STEA-raha vähenee, Pohjois-Pohjanmaan paikalliset järjestöt hakevat nyt entistä kiivaammin Pohteen omia kumppanuus- ja toiminta-avustuksia. Pohteen oma järjestöavustusbudjetti (noin 310 000 euroa) on kuitenkin erittäin rajallinen.
Vaikutukset Kalajoen kaupungin alueella
Kalajoella leikkausten vaikutukset korostuvat kahdesta syystä: pitkien etäisyyksien maantieteestä sekä siitä, että Kalajoki on jo aiemmin käynyt kovaa poliittista vääntöä Pohteen kanssa omista lähipalveluistaan (kuten akuuttiosaston säilyttämisestä).
Yksittäisinä asioina Kalajoen alueella vaikutukset näkyvät seuraavasti:
1. Mielenterveys-, päihde- ja kriisipalvelut
Kalajoen sosiaali- ja terveyskeskuksessa tarjotaan peruspalveluita, mutta vaikeissa elämäntilanteissa (kuten avioerot, työttömyys tai läheisen kuolema) on nojattu järjestöjen tarjoamaan tukeen. Valtakunnallisten kriisijärjestöjen (kuten Mieli ry:n) paikallisen tuen vähentyessä kalajokisten matalan kynnyksen apu vaikeutuu, ja paine siirtyy Tohtorintien terveyskeskuksen sairaanhoitajille ja lääkäreille.
2. Ikäihmisten lähipalvelut ja yksinäisyyden torjunta
Kalajoella toimii aktiivisia eläkeläis- ja potilasjärjestöjä, jotka järjestävät ikäihmisille virkistystä, päivätoimintaa ja digineuvontaa. Kattojärjestöjen (kuten Vanhustyön keskusliiton) rahoituksen leikkaus heijastuu paikallisyhdistysten saamaan tukeen. Jos nämä toiminnot lakkaavat, ikäihmisten kotona asumisen tukeminen vaikeutuu, mikä lisää tarvetta Pohteen kalliimmille kotihoidon palveluille ja sosiaalihuollon kuljetuspalveluille.
3. Maahanmuuttajien ja perheiden kotouttamispalvelut
Kalajoella teollisuus ja matkailu työllistävät paljon ulkomaista työvoimaa, ja kaupungissa on tarvittu maahanmuuttajien sosiaalipalveluita. Rydmanin kriteerit iskevät suoraan maahanmuuttajajärjestöjen rahoitukseen. Tämä tarkoittaa, että järjestöjen tekemä vapaaehtoinen kielikoulutus, neuvonta ja kotoutumisen tuki vähenevät Kalajoella, jolloin vastuu siirtyy kokonaan Pohteen aikuissosiaalityön virkamiehille.
4. Vapaaehtoistoiminnan hiipuminen
Monet Kalajoella toimivat sote-ryhmät nojaavat täysin vapaaehtoisiin. Järjestöjen ammattilaisten irtisanomiset vievät pohjan vapaaehtoisten koordinoinnilta ja koulutukselta. Tämä voi näkyä esimerkiksi siinä, että paikalliset vertaistukiryhmät (esim. sydän- tai diabetespotilaille) lakkaavat pyörimästä Tohtorintien terveyskeskuksen tiloissa
Onko kansalaisten rreagoitava asioihin Raution mallilla. Siellä on rakennettu oma yksityinen vanhusten talo senioireille, jossa on 10 asuntoa paleveluineen.
Kalajoen Raution kylän malli on erinomainen esimerkki siitä, miten paikallinen yhteisö voi ottaa vastuun omista lähipalveluistaan, kun julkinen sektori tai hyvinvointialueet (kuten Pohde) vetäytyvät tai peruvat suunnitelmiaan.
Raution asukkaat näyttivät suuntaa, kun Pohde torppasi aiemmat viralliset senioritalosuunnitelmat: kyläläiset päättivät rakentaa yhteisöllisen rivitalon senioreille täysin omatoimisesti paikallisin voimin.
Kysymys siitä, pitääkö tavallisten kansalaisten reagoida laajoihin sote- ja STEA-leikkauksiin "Raution mallilla", jakaa mielipiteitä periaatteellisella tasolla:
Miksi Raution malli toimii ja on oikea ratkaisu?
Palvelujen säilyminen lähellä: Kalajoen kokoisella laajalla alueella ikäihmiset voivat asua omalla kotikylällään tuttujen ihmisten ympäröimänä, eikä heidän tarvitse muuttaa kaukaisiin asutuskeskuksiin palvelujen perässä.
Kylän elinvoima ja yhteisöllisyys: Hanke osoittaa Raution kyläyhdistyksen ja paikallisten yritysten poikkeuksellista "talkoohenkeä" ja kykyä ratkaista ongelmia itse. Se lisää alueen pitovoimaa ja turvallisuutta.
Riippumattomuus poliittisista päätöksistä: Kun kiinteistö ja toiminta ovat omissa käsissä, se on suojassa valtakunnallisilta STEA-leikkauslistoilta tai hyvinvointialueen säästötoimilta.
Miksi malli ei sovi ratkaisuksi kaikille?
Veronmaksajien kaksoislaskutus: Kriitikoiden mukaan kansalaiset maksavat jo valmiiksi korkeita veroja sitä varten, että julkinen sektori (valtio ja hyvinvointialueet) hoitaa lakisääteiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Jos kyläläiset joutuvat rakentamaan ja rahoittamaan talonsa itse, palveluista maksetaan ikään kuin kahteen kertaan.
Alueellinen eriarvoisuus: Raution malli vaatii erittäin vahvaa paikallista yrittäjyyttä, pääomaa ja poikkeuksellisen aktiivista kyläyhteisöä. Kaikilla Suomen kylillä tai kaupunginosilla ei ole samanlaisia resursseja tai osaamista pystyttää omia kymmenen asunnon palveluyksiköitä.
Raution malli on osoittanut, että kolmannen sektorin ja paikallisten ihmisten oma-aloitteisuus voi pelastaa paikalliset palvelut. Se toimii loistavana hätävarana ja esimerkkinä muille, mutta laajassa mittakaavassa se ei pysty täysin korvaamaan sitä julkisen rahoituksen aukkoa, jonka STEA-avustusten puolittaminen jättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti